-
Sopimus
- Aiesopimus
- Ennakoiva sopiminen
- Erehdys
- Escrow-sopimus
- Esisopimus
- Irtisanominen
- Kollisio
- Kontrollivastuu
- Kustannussopimus
- Lisenssisopimus
- Lojaliteettivelvollisuus
- Luontoissuoritus
- Muotovaatimus
- Myötävaikutusvelvollisuus
- Prokura
- Puuttumattomuusperiaate
- Sopimuksen syntyminen
- Sopimuksen tulkinta
- Sopimus kolmannen hyväksi
- Sopimusneuvottelut
- Sopimusrikkomus
- Sopimusvapaus
- Tukikirje
- Vakiosopimus
- Vastuunrajoitus
- Vilpitön mieli
- Välityslauseke
Sopimuksen tulkinta
- Uutiset
8.6.2020 11.00
Hovioikeus: Käräjäoikeus oli voinut arvioida työsopimusehdon mitättömyyttä viran puolestaOikeuskirjallisuudessa on todettu, että lähtökohtaisesti työsopimustasoiset sopimukset, joilla vähennetään työntekijälle kuuluvia oikeuksia, ovat mitättömiä, ellei laista tai työehtosopimuksesta muuta johdu. Tuomioistuimen tulee huomioida pakottavuus viran puolesta. (Koskinen - Valkonen: Kokonaispalkkasopimukset oikeuskäytännössä, Edilex 2015, s. 6) Oikeuskäytännössä on katsottu, että tuomioistuin voi viran puolesta puuttua sopimuksen mitättömyyteen, vaikka riidan osapuoli ei olisi kyseiseen perusteeseen vedonnut (THO 15.8.2008 S 07/973). KO oli siten voinut arvioida sopimusehdon mitättömyyttä viran puolesta, vaikka kantaja ei ollut tähän vedonnut. Asiassa ei ollut ilmennyt aihetta arvioida sopimusehdon mitättömyyttä toisin kuin KO. (Vailla lainvoimaa 8.6.2020) - Uutiset
28.5.2020 11.30
Oliko tilalla tehty rakennus-ja maalaustyö tehty työsuhteessa tuntipalkalla vai oliko sovittu kiinteästä urakkahinnastaKO oli katsonut selvitetyksi, että molemmat kantajat olivat olleet sovitun mukaisesti työsuhteessa. Näytetyksi oli katsottu, että A:n osalta tuntipalkaksi oli sovittu 24 euroa ja B:n osalta 22 euroa ja palkka oli sovittu maksettavaksi työn valmistuttua. Kiinteästä urakkahinnasta ei ollut sovittu, vaan kysymys oli ollut vain arviosta koskien talon maalausta. Jatkokäsittelylupaa ei myönnetty. (Vailla lainvoimaa 28.5.2020) - Uutiset
13.5.2020 11.11
Hovioikeuden tuomio taloudellisesta virheestä käytetyn asunnon kaupassa, välitysliikkeen vastuusta ja ostajan selonottovelvollisuudestaAsiassa oli kysymys asuntokauppalain mukaisesta taloudellisesta virheestä käytetyn asunnon kaupassa, välitysliikkeen vastuusta ja ostajan selonottovelvollisuudesta. Asiassa oli ensinnäkin ratkaistava, oliko asunnon myyjän edustajana toiminut välittäjä antanut ostajalle virheellistä tai harhaanjohtavaa tietoa kaupan kohteesta. Mikäli katsottiin, että ostajalle annettu tieto oli ollut virheellistä tai harhaanjohtavaa, tuli arvioida, oliko ostaja kuitenkin menettänyt oikeutensa vedota virheellisen tai harhaanjohtavan tiedon antamiseen selonottovelvollisuutensa laiminlyönnin johdosta. Mikäli kaupan kohteessa katsottiin olleen virhe ja välittäjää kohtaan vahingonkorvausvastuun peruste, kysymys oli hinnanalennuksen ja vahingonkorvauksen määrästä. KO:n tuomiota ei muutettu. Välitysliike ja myyjä hävisivät valitusasiansa HO:ssa kokonaisuudessaan. (Vailla lainvoimaa 13.5.2020) - Uutiset
20.4.2020 13.00
Hovioikeus hylkäsi kanteen asunnon hallinnan luovutuksen viivästymistä koskevan vahingonkorvausvaatimuksen osaltaHO oli katsonut, etteivät siivousrätit, tyhjät pullot, koiranlelu ja henkarit olleet kauppakirjassa tarkoitettua, huoneiston hallintaoikeuden luovutuksen viivästystä arvioitaessa huomioon otettavaa irtaimistoa. HO oli lisäksi katsonut, että wc:n peilikaappi oli kuulunut wc:n varustukseen, joka oli siirtynyt ostajille. HO oli vielä katsonut, etteivät kuntolaite, jouluvalot ja harava olleet olleet kauppakirjassa tarkoitetussa huoneistossa. HO:n tuomion lopputulos vastasi siten KO:n tuomion perusteluja siltä osin kuin KO oli katsonut, ettei huoneistossa ollut ollut mitään sellaista isokokoista irtainta omaisuutta, joka olisi estänyt huoneiston hallintaan saamisen. (Vailla lainvoimaa 20.4.2020) - Uutiset
16.4.2020 11.30
Hovioikeuden tuomio asunto-osakeyhtiön yhtiöjärjestyksen tulkinnasta ja vastikepykälän muuttamista koskevien päätösten mitättömyydestäHO katsoi, että As Oy:n yhtiöjärjestystä oli asiassa esitetyillä perusteilla tulkittava siten, että lainaosuuden takaisinmaksu sekä kertasuorituksena että rahoitus- tai pääomavastikkeen muodossa perustui yksinomaan huoneiston pinta-alaan. Tämän tulkinnan ei voitu katsoa olevan myöskään ristiriidassa sen tarkoituksen kanssa, joka säännöksellä oli osana yhtiöjärjestystä, eikä sen voitu katsoa johtavan osakkaan tai asunto-osakeyhtiön kannalta yllättävään lopputulokseen. HO hyväksyi KO:n tuomion perustelut ja johtopäätöksen As Oy:n hallituksen joulukuussa 2013 tekemän päätöksen sekä yhtiökokouksen päätöksen 16.4.2014 mitättömyydestä. (Vailla lainvoimaa 16.4.2020) - Uutiset
14.4.2020 14.00
Työhönvalmentajien määräaikaisille työsuhteille ei ollut perustetta - hovioikeuden tuomio oli erimielinenAsiassa oli arvioitava, oliko kaupungilla ollut TSL 1 luvun 3 §:n 2 momentin lainkohdassa tarkoitettu perusteltu syy solmia kantajien kanssa työn projektiluonteisuudesta johtuvia toisiaan seuranneita määräaikaisia työsopimuksia vai oliko kantajien työsopimuksia pidettävä toistaiseksi voimassa olevina. Asiassa mainituin perustein kaupungin esittämän kehittämisprojektin yhteys kantajien työtehtäviin oli jäänyt näyttämättä. Perustetta solmia työsuhteita määräaikaisina ei siten ollut ollut, ja niiden oli katsottava olleen alusta asti kunkin kantajan osalta toistaiseksi voimassa olevia. Eri mieltä ollut hovioikeudenneuvos puolestaan katsoi kaupungin näyttäneen, että työsopimusten tekemiseen määräaikaisina oli ollut TSL 1 luvun 3 §:n 2 momentissa tarkoitettu perusteltu syy. (Vailla lainvoimaa 14.4.2020) - Uutiset
8.4.2020 11.11
Hovioikeus arvioi asunnon kauppakirjan vastuunrajoitusehdon pätevyyttä ja kohtuullisuutta reklamaatio-oikeudettomassa kaupassa - käräjäoikeuden tuomio kaupan purkamisesta kumottiinHO katsoi toisin kuin KO, että kauppakirjan myyjän virhevastuun kokonaan poistava ehto oli pätevä. Ostajat eivät näin ollen voineet lähtökohtaisesti vedota virheenä alapohjan kosteus- ja mikrobivaurioihin, vaikka uskottavaa olikin, että he eivät olisi ostaneet asuntoa, jos he olisivat tienneet kosteus- ja mikrobivaurioista. Kohtuullistamisen osalta HO katsoi, ettei vastuunrajoitusehtoa ollut perusteita jättää kohtuuttomuuden perusteella huomiotta ja ettei sen seurauksia ollut muullakaan tavalla aihetta kohtuullistaa. KO:n tuomio oli asiassa mainituilla perusteilla kumottava ja ostajien kanne hylättävä. Vastaajat vapautettiin kaikesta korvausvelvollisuudesta ostajille. (Vailla lainvoimaa 8.4.2020) - Uutiset
12.3.2020 8.25
Unionin tuomioistuimen ennakkoratkaisu kuluttajasopimusten ehtojen kohtuuttomuuden tutkimisesta viran puolesta kansallisessa tuomioistuimessaKuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista annetun direktiivin 93/13/ETY 6 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että kansallisen tuomioistuimen, jonka käsiteltäväksi kuluttaja on saattanut kanteen, jolla tähdätään tiettyjen sellaisten sopimusehtojen toteamiseen kohtuuttomiksi, jotka on otettu kuluttajan elinkeinonharjoittajan kanssa tekemään sopimukseen, ei ole viran puolesta tutkittava erikseen kaikkia muita sellaisia sopimusehtoja, joita kuluttaja ei ole riitauttanut, selvittääkseen sen, voidaanko niitä pitää kohtuuttomina, vaan vain ne ehdot, jotka liittyvät riita-asian kohteeseen sellaisena kuin asianosaiset ovat sen rajanneet, aina silloin, kun kansallisella tuomioistuimella on tiedossaan tämän edellyttämät oikeudelliset seikat ja tosiseikat, joita on tarpeen vaatiessa täydennetty selvittämistoimilla. Direktiivin 4 artiklan 1 kohtaa ja 6 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että vaikka on niin, että sellaisen sopimusehdon kohtuuttomuutta arvioitaessa, joka on ollut kuluttajan esittämien vaatimusten perustana, huomioon on otettava kaikki muut sellaisen sopimuksen ehdot, jonka kuluttaja on tehnyt elinkeinonharjoittajan kanssa, tällainen huomioon ottaminen ei sellaisenaan merkitse sitä, että asiaa käsittelevällä kansallisella tuomioistuimella on velvollisuus tutkia viran puolesta kaikkien näiden ehtojen mahdollinen kohtuuttomuus. - Uutiset
5.3.2020 14.30
Työtuomioistuin: Kuntayhtymä ei toiminut hälytysrahan maksamisesta tehdyn paikallisen sopimuksen vastaisesti jättämällä maksamatta sopimuksen mukaisen hälytysrahan suuronnettomuusharjoitukseen kutsutuille työntekijöilleSosiaali- ja terveydenhuollon kuntayhtymä oli järjestänyt suuronnettomuusharjoituksen. Kanteessa vaadittiin muun ohella vahvistettavaksi, että kuntayhtymä oli toiminut hälytysrahan maksamisesta tehdyn paikallisen sopimuksen vastaisesti jättämällä maksamatta mainitun sopimuksen mukaisen hälytysrahan harjoitukseen kutsutuille työntekijöille. Työtuomioistuin katsoi, että hälytysrahan maksamisesta tehdyn sopimuksen sanamuoto ei tukenut kannetta eikä sopijapuolten tarkoituksesta ollut esitetty kannetta tukevaa näyttöä. Näyttämättä oli myös jäänyt, että hälytysrahan maksamisesta tehdyn sopimuksen kriteerit erittäin kiireellisen hälytysluontoisen työn korvaamisesta olisivat täyttyneet kyseessä olleen suuronnettomuusharjoituksen osalta. Hoitohenkilöstö KoHo ry:n kanne hylättiin. - Uutiset
26.2.2020 9.09
Hovioikeus arvioi kauppaedustajan edustussopimuksen purkamisen edellytyksiäHovioikeus totesi, että kauppaedustus ei ollut X Oy:n edustajien päätoimi vaan he ovat tehneet työtä osa-aikaisesti. Saamiinsa provisioihin ja toimen osa-aikaisuudesta johtuen X:llä ei ollut sopimussuhteessa sellaista voimakasta taloudellista riippuvuussuhdetta, joka nostaisi purkamiskynnystä. Y Oy:n toisin toimimismahdollisuutta ei voinut tarkastella luontevasti lojaliteettivelvoitteen pohjalta X:n väittämin tavoin, koska purkamisella oli reagoitu X:n aloittamaan menettelyyn. Y:llä ei myöskään ollut velvollisuutta sietää X:n menettelyä, koska X oli laiminlyönyt yhteydenpidon Y:n kanssa tilanteessa, jossa Y oli laatinut tarjousta. Siten X:n menettely oli ollut omiaan aiheuttamaan suurta haittaa Y:lle. Kauppaedustajan on katsottava olevan velvollinen noudattamaan päämiehensä antamia kohtuullisia toimintaohjeita silloinkin, kun ne eivät välttämättä ole edullisia edustajalle. (Takki s. 237.) Hovioikeus katsoi, että Y:llä oli ollut sopimusehtojen mukaan oikeus purkaa sopimus heti, koska X oli kieltäytymällä yhteydenpidosta ja laiminlyömällä ainakin osaksi asiakassuhteiden hoitamisen rikkonut sekä edustussopimuksessa että myös laissa säädettyjä velvoitteita. Y ei ollut omalla menettelyllään myötävaikuttanut kauppaedustajan menettelyyn sillä tavalla, että Y:llä olisi ollut velvollisuus pysyä sopimuksessa. (Vailla lainvoimaa 26.2.2020) - Uutiset
10.2.2020 10.00
Hovioikeuden tuomio omakotitalon viemäriputkien asennusta koskevassa vahingonkorvausriidassa - uudet valokuvatodisteet sallittiin ja käräjäoikeuden tuomio kumottiinHO katsoi käsittelyratkaisussaan valittajien (kantajat A ja B) saattaneen todennäköiseksi, että heillä oli ollut pätevä aihe olla vetoamatta valokuviin KO:ssa. Pääasian osalta katsottiin mm., että asiassa oli sovellettava KO:n katsomin tavoin KSL 8 luvun säännöksiä. HO piti näytettynä, että asennustyössä oli tapahtunut selostetut virheet lukuun ottamatta viemärissä olleita rakennusjätteitä. Virheistä olivat aiheutuneet viemärin toimimattomuus ja hajuhaitta. HO piti asiassa esitettyjä korjaussuunnitelman ja -suosituksen mukaisia toimenpiteitä tarpeellisina ja niiden kustannuksia 21.036,80 euron suuruisina. Asiassa oli kysymys myös siitä, mikä merkitys asennustyön valvonnan laiminlyönnillä oli ollut vastuun määräytymisessä. HO piti asennustyön virheitä ja työn suorittamista ilman valvontaa kokonaisuudessaan merkittävinä. HO päätyi virhevastuun harkinnassa siihen, että A ja B vastasivat KVV-vastaavan työnjohtajan puuttumisen johdosta 1/4:sta sekä vastapuolet selostettujen asennustyön virheiden ja työn tarkastukseen puuttumattomuuden vuoksi 3/4:sta vahinkojen ja niiden selvittelykustannusten määristä. A ja B vapautettiin velvollisuudesta suorittaa C:lle X Ky:n haltijana oikeudenkäyntikulujen korvauksena 12.500 euroa korkoineen. X Ky ja C yhtiön vastuunalaisena yhtiömiehenä velvoitettiin yhteisvastuullisesti suorittamaan kantajille yhteisesti korvauksena LVI-putkiurakan virheiden korjauskustannuksista 15.777.60 euroa korkoineen, virheiden selvittelykustannuksista 2.289,83 euroa sekä asianosaiskuluista KO:ssa 600 euroa sekä oikeudenkäyntikuluista KO:ssa ja HO:ssa yhteensä 20.615,78 euroa korkoineen. Enemmälti kanne oli hylätty. (Vailla lainvoimaa 10.2.2020) - Uutiset
6.2.2020 13.30
Hovioikeuden tuomio asuinhuoneiston vuokrasopimuksen purkamista koskevassa riidassaAsiassa oli A:n kanteesta sekä B:n ja C:n vastakanteesta johtuen kysymys siitä, olivatko asuinhuoneiston vuokranantajat B ja C olleet 3.11.2016 vuokralaiselle A:lle tiedoksiannetulla purkuilmoituksella oikeutettuja purkamaan 1.9.2011 solmitun vuokrasopimuksen, joka oli koskenut kiinteistöllä olevaa osaa omakotitalosta ja pihamaata. Edelleen asiassa oli B:n ja C:n vastakanteesta johtuen kysymys siitä, oliko A velvollinen suorittamaan heille rahallista vuokraa. Lisäksi asiassa oli B:n ja C:n vastakanteesta johtuen kysymys siitä, oliko A velvollinen suorittamaan heille perusteettoman edun palautusta vuokrakohteen sähkö- ja vesikuluista. HO ei muuttanut KO:n tuomiota siltä osin kuin A:n kanne, jolla hän oli vaatinut, että hänelle 3.11.2016 tiedoksiannettu huoneenvuokrasopimuksen purkaminen todetaan pätemättömäksi/tehottomaksi, oli hylätty. A velvoitettiin suorittamaan B:lle ja C:lle yhteisesti korvauksena oikeudenkäyntikäyntikuluista KO:ssa 16.675,35 euroa viivästyskorkoineen. B:n ja C:n vaatimukset A:n velvoittamisesta korvaamaan kummankin asianosaiskulut KO:ssa jätettiin tutkimatta. A velvoitettiin suorittamaan B:lle ja C:lle yhteisesti korvauksena oikeudenkäyntikäyntikuluista HO:ssa 11.427,60 euroa viivästyskorkoineen. A velvoitettiin suorittamaan B:lle ja C:lle kummallekin korvauksena asianosaiskuluista HO:ssa 500 euroa viivästyskorkoineen. Oikeudenkäyntiavustajaan kohdistettu oikeudenkäyntikuluvaatimus hylättiin. (Vailla lainvoimaa 6.2.2020) - Uutiset
3.2.2020 13.00
Toisin kuin käräjäoikeus hovioikeus hylkäsi syytteen petoksesta, kun varteenotettava mahdollisuus oli, että asianosaisten välisessä rahojen siirrossa oli ollut kysymys irtaimen kaupastaAsiassa oli riidatonta, että A oli ottanut syytteen teonkuvauksessa mainitun lainan ja tämän jälkeen antanut vastaajalle lainan suuruisen rahamäärän. Valituksen perusteella asiassa oli arvioitava, oliko vastaajan ja A:n välisessä rahojen siirrossa ollut kysymys irtaimen esineen kaupasta vai rahan lainaamisesta ja täyttikö vastaajan menettely petoksen tunnusmerkistön. HO katsoi, että esitetty näyttö kokonaisuudessaan huomioon ottaen asiassa oli pidettävä varteenotettavana mahdollisuutena sitä, että asianosaisten välisessä rahojen siirrossa oli ollut kysymys vastaajan tarkoittamasta irtaimen kaupasta. Sanottu huomioon ottaen merkitystä ei ollut annettava A:n väitteelle, jonka mukaan vastaaja oli hänen tapahtuma-aikaista sairaudentilaansa hyväksikäyttäen saanut hänet lainaamaan rahaa tälle. Asiassa oli jäänyt syyksilukemisen edellyttämällä varmuudella näyttämättä, että vastaaja olisi syyllistynyt syytteen mukaiseen menettelyyn. Näin ollen syyte petoksesta oli hylättävä. Koska syyte hylättiin, vastaaja oli vapautettava kaikesta korvausvelvollisuudesta valtiolle ja asianomistajalle. (Vailla lainvoimaa 3.2.2020) - Uutiset
28.1.2020 14.30
Hovioikeuden tuomio vakuutusasiamiessopimuksen päättämisestäA:n (Tmi:n edustajana) valituksen johdosta asiassa oli kysymys; 1) voidaanko vakuutus asiamiessopimuksen päättämiseen sen kohtuullistamistarkoituksessa soveltaa analogisesti kauppaedustajista ja myyntimiehistä annetun lain säännöksiä irtisanomisajasta ja hyvityksestä; 2) onko yhtiön irtisanomisperusteenaan vetoama seikka, ettei hän ole kuulunut ennakkoperintärekisteriin, ollut asiallinen ja hyväksyttävä, kun yhtiö oli hyväksynyt sanotun asiantilan; 3) onko sopimuksen ehto irtisanomisoikeudesta ilman irtisanomisaikaa ollut joka tapauksessa kohtuuton. KO oli hylännyt A:n korvaus- ja hyvitysvaatimukset. HO hyväksyi KO:n tuomion lopputuloksen. (Vailla lainvoimaa 28.1.2020) - Uutiset
23.1.2020 11.00
Hovioikeus arvioi käräjäoikeuden tuomion perustelujen väitettyä puutteellisuutta, lainvalintaa sekä uuden ennakkoratkaisun pyytämisen ja katselmuksen toimittamisen tarpeellisuutta Olkiluoto 3:n ydinvoimalan puolalaisten työntekijöiden palkkaetuja koskevassa riidassaKO:n tuomion perustelujen ei voitu katsoa olevan puutteelliset, vaikka se ei ollut niissä ottanutkaan kantaa saatavien vanhentumista koskevaan lainvalintaan. HO:n ratkaistavana oli lisäksi se, mitä lakia tulee soveltaa arvioitaessa kanteissa tarkoitettujen lähetettyjen direktiiviin perustuvien saatavien siirtokelpoisuutta. Asianosaiset olivat erimielisiä siitä, oliko EUT tässä asiassa antamassaan ennakkoratkaisussa C-396/13 ottanut kantaa tähän kysymykseen. Puolalainen sivuliike oli esittänyt, että HO pyytäisi tässä asiassa EUT:lta vielä uuden ennakkoratkaisun unionin oikeuden tulkinnasta. HO katsoi, että kanteissa tarkoitettujen, lähetettyjen direktiiviin perustuvien, saatavien siirtokelpoisuutta oli arvioitava Suomen lain mukaan riippumatta siitä, mitä lakia työsopimuksissa oli sovittu niihin sovellettavaksi. Ennakkoratkaisu jätettiin pyytämättä. Vaaditun katselmuksen osalta HO totesi asiassa esitetyt näkökohdat huomioon ottaen, ettei katselmuksen toimittamista voitu pitää OK 17 luvun 8 §:n 2-kohdassa tarkoitetulla tavalla tarpeettomana. HO toimittaa sivuliikkeen pyytämän katselmuksen pääkäsittelyn yhteydessä. (Käsittelyratkaisut, joihin ei saa hakea erikseen muutosta). Huom! Ks. myös kanteiden peruuuttamista ja sovintoa koskeva Vaasan hovioikeuden 18.3.2020 antama päätös nro 109. - Uutiset
15.1.2020 13.00
Hovioikeus arvioi pankkeja erehdyttäneen ja törkeästä petoksesta tuomitun vahingonkorvausvelvollisuutta toisin kuin käräjäoikeusEnnakkopäätöstä KKO 1997:208 on oikeuskirjallisuudessa tulkittu siten, että KKO päätyi suojaamaan myyjän positiivista sopimusetua (Nuutila 1998 s. 260). Lisäksi ratkaisua on katsottu voitavan tulkita niin, että oikeusjärjestelmä tunnistaa kaksi rinnakkaista korvausvelvollisuutta. Asianomistaja ei menetä oikeuttaan vedota tehtyyn sopimukseen, vaikka tekijän menettelyn katsottaisiin täyttävän petosrikoksen tunnusmerkistön. Asianomistajalla on tällaisessa tilanteessa oikeus valita, vetoaako hän petokseen vai sopimukseen (ks. esim. Jussi Tapani: Petos liikesuhteessa. Talousrikosoikeudellinen tutkimus. Jyväskylä 2004 s. 216 ja Jussi Tapani: Petos. Teoksessa Dan Frände ym.: Keskeiset rikokset. 4. l. Keuruu 2018 s. 650). - Uutiset
7.1.2020 15.00
Hovioikeus: Vastuun samastamiselle ei ollut edellytyksiäHO totesi, että nyt kysymyksessä oleva sopimusjärjestely oli ollut poikkeuksellinen. Asiassa ei kuitenkaan ollut ilmennyt, että sopimusjärjestelyssä olisi ollut kysymys sellaisesta oikeuden väärinkäytöstä, jonka perusteella samastaminen asiassa olisi voinut tulla kysymykseen. Mainitsemillaan ja KO:n tuomiosta ilmenevillä perusteilla HO katsoi, ettei K, H Oy, I Oy ja R Oy ollut vastuun samastamisen perusteella vastuussa kanteissa vaadituista saatavista yhdessä E Oy:n kanssa. Aihetta KO:n ratkaisun muuttamiseen ei siten ollut. (Vailla lainvoimaa 7.1.2020) - Uutiset
30.12.2019 12.15
Hovioikeuden tuomio eläkkeelle jääneen toimitusjohtajan lisäeläkettä ja työnantajan omistaman Audin myyntiä koskevassa riidassaA:n työsuhde B ry:n toimitusjohtajana oli alkanut 15.2.1990. A oli jäänyt eläkkeelle toimitusjohtajan tehtävästä 31.8.2012. Asiassa oli HO:ssa kysymys siitä, oliko A:n lisäeläkkeestä sovittu pätevästi suullisesti A:n väittämällä tavalla ja siihen liittyen oliko A:n palautettava B:n maksama syyskuun 2012 eläke 16.862,70 euroa. Mikäli A:n eläkkeestä katsottiin sovitun, asiassa tuli ratkaistavaksi kysymys eläkkeen määrästä sekä siitä, tuliko lisäeläkkeen määrää sovitella. Asiassa oli myös kysymys siitä, oliko A:lle maksetut tulospalkkiot 55.819 euroa, konsulttipalkkiot 79.353,45 euroa ja lisenssimaksut 14.760 euroa perusteettomia. Lisäksi asiassa oli kysymys B:n omistaman Audin myynnistä ja siitä, oliko A aiheuttanut B:lle vahinkoa sen myynnillä. Asiassa oli vielä myös kysymys oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuudesta. (Vailla lainvoimaa 30.12.2019) - Uutiset
16.12.2019 11.30
Työoikeuden emeritusprofessori Seppo Koskinen: Työsopimuksen raukeaminen työntekijän ollessa lomautettu – KKO:2019:108Työsopimuksen raukeaminen on poikkeuksellinen päättymistapa. Korkein oikeus käsitteli ennakkopäätöstuomiossaan KKO:2019:108 raukeamista myönteisen työkyvyttömyyseläkepäätöksen perusteella lomauttamisen yhteydessä. Kyse tuomiossa on siis poikkeuksellisen asian arvioimisesta käytännössä todella harvinaisessa yhteydessä. Perinteisen käsityksen mukaan työntekijä ei voi olla samaan aikaan samaan tahoon sekä työsuhteessa että työsuhteen päättymistä edellyttävällä työkyvyttömyyseläkkeellä. Korkeimman oikeuden tuomion mukaan tämä sääntö ei kuitenkaan koske yli 200 päivää kestäneen lomauttamisen yhteydessä työkyvyttömyyseläkkeen myöntämisen jälkeen työntekijän suorittaman irtisanomisen perusteella maksettavaa irtisanomisajan palkkaa. Työntekijällä on tämä työsuhdetta edellyttävä oikeus, vaikka irtisanoutuminen tapahtuu täyden työkyvyttömyyseläkepäätöksen myöntämisen jälkeen. - Uutiset
11.12.2019 11.30
Yhtiö velvoitettiin suorittamaan työehtosopimuksen mukainen työajan lyhennysvapaa rahanaVastaajayhtiö ei ollut luotettavasti näyttänyt sitä, että kantajat olisivat olleet tietoisia vastaajan yleisestä käytännöstä ja ymmärtäneet sen selvästi. Kantajat eivät olleet siten voineet myöskään hyväksyä vastaajan käytäntöä tai sitä, että heidän "sovittu" työaikansa olisikin ollut 40 tuntia. Kun kantajat eivät olleet saaneet hyväkseen työehtosopimuksen (sähköistys- ja sähköasennusalan TES) mukaista työajanlyhennystä, vastaajayhtiön oli korvattava se heille rahana. Näin ollen kanteet oli hyväksyttävä. KO:n tuomiosta valittaneelle yhtiölle ei myönnetty jatkokäsittelylupaa. (Vailla lainvoimaa 11.12.2019) - Uutiset
10.12.2019 9.39
KKO arvioi työkyvyttömyyseläkkeen myöntämisen vaikutusta työsuhteen voimassaoloon - lomautetun työntekijän työsopimuksen ei katsottu rauenneen työntekijälle myönnetyn täyden työkyvyttömyyseläkkeen perusteellaTyöntekijä oli ollut lomautettuna yli 200 päivää, kun hänelle myönnettiin täysi työkyvyttömyyseläke lomautuksen aikana alkaneen työkyvyttömyyden perusteella. Kun työkyvyttömyyseläke oli myönnetty, työntekijä oli irtisanoutunut. Korkein oikeus katsoi, että työsopimus ei näissä olosuhteissa ollut rauennut työntekijälle myönnetyn täyden työkyvyttömyyseläkkeen perusteella, vaan työsuhde oli ollut voimassa tämän irtisanoessa työsopimuksensa. Työntekijällä oli oikeus saada TSL 5 luvun 7 §:n 3 momentin mukaisena korvauksena irtisanomisajan palkkansa. KO:n tuomion lopputulosta ei muutettu. - Uutiset
9.12.2019 13.43
Työtuomioistuin arvioi osa-aikaisen luokanopettajan työvelvoitettaOsa-aikaisesti virkaansa hoitavan luokanopettajan velvollisuus osallistua kunnallisen opetushenkilöstön virka- ja työehtosopimuksen mukaisiin opettajatyöpäiviin eli niin kutsuttuihin VESO-päiviin ja yhteissuunnittelutyöaikaan tuli suhteuttaa vastaamaan osa-aikaisesti virkaansa hoitavan osa-aikaprosenttia. Kunnallisen työmarkkinalaitoksen oli virkaehtosopimukseen osallisena tullut olla selvillä myös osa-aikatyöntekijöitä koskevista säädöksistä ja oikeuskäytännöstä. Kunnallinen työmarkkinalaitos oli laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa. - Uutiset
3.12.2019 10.30
Käräjäoikeus arvioi kummalla oli parempi oikeus koiraan parisuhteen päättymisen jälkeenKO katsoi, ettei koiran omistusoikeutta tässä tapauksessa voitu ratkaista sen perusteella, kenen nimiin koira oli sopimuksessa ja rekisterissä kirjattu. KO hyväksyi takaisinsaantihakemuksen katsoen, että A:ta oli koiran tosiasiallisena ostajana ja pitkäaikaisen hallinnan perusteella pidettävä koiran omistajana. Koiran hallintaa ei näin ollen voitu kanteessa vaaditun mukaisesti luovuttaa B:lle. Yksipuolinen tuomio kumottiin. Asian hävinneenä B olisi ollut OK 21 luvun 1 §:n nojalla velvollinen korvaamaan A:n kohtuulliset oikeudenkäyntikulut. B:tä ei kuitenkaan voitu velvoittaa korvamaan A:n oikeudenkäyntikuluja, kun B ei ollut määräajassa toimittanut oikeudenkäyntikululaskuaan. (Vailla lainvoimaa 3.12.2019) - Uutiset
4.11.2019 12.25
Työtuomioistuin: TSN:n jäsenjärjestöjen jäsenillä ei ollut oikeutta valita yksikkökohtaista luottamusmiestä ilman erillistä yrityskohtaista sopimistaHyvinvointiala HALI ry voitti työtuomioistuimessa kiistan yksikkökohtaisen luottamusmiehen valintaoikeudesta. Kokonaisuutena arvioiden työehtosopimusmääräyksen sanamuoto ei tukenut kantajan (Terveys- ja sosiaalialan neuvottelujärjestö TSN ry) tulkintaa, jonka mukaan työntekijöillä olisi ollut halutessaan oikeus valita yksikkökohtainen luottamusmies ilman erillistä yrityskohtaista sopimista. Kanne hylättiin. Asian epäselvyyden vuoksi asianosaisilla oli perusteltua aihetta oikeudenkäyntiin, joten he saivat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. - Uutiset
4.11.2019 7.30
Kuluttajariitalautakunnan viisi ratkaisua pikalainojen ehdoistaRatkaisut 1-4: Limiittiluotto. Koron ja viivästyskoron kohtuullisuus
Ratkaisu 5: Kuluttajaluoton ehtojen selkeys ja kohtuullisuus - Uutiset
17.10.2019 16.00
EIT:n suuri jaosto: Salaisella kameravalvonnalla ei loukattu irtisanottujen espanjalaisten kassatyöntekijöiden yksityisyyttäEIT:n suuri jaosto katsoi torstaina (17.10.) antamassaan tuomiossa äänin 14-3, ettei EIS 8 artiklaa (yksityisyyden suoja) ollut loukattu. EIT katsoi yksimielisesti, ettei myöskään EIS 6 artiklan 1 kohtaa (oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin) ollut loukattu. - Uutiset
17.10.2019 14.03
Hovioikeudessa arvioitiin jalkapalloilijoiden vuosiloma- ja pelaajasopimuksen ehtoja - käräjäoikeuden ratkaisua muutettiin maksettavaksi tuomittujen vuosilomapalkan / -korvauksen osaltaTuomiossa pohdittiin, oliko pelaajille ilmoitettu vuosilomasta, oliko loma voitu määrätä alkavaksi lauantaina, oliko pelaajille määrätty harjoitteluvelvoite vuosiloman ajalle sekä loma-ajanjaksoja ja niiden yhdenjaksoisuutta. HO totesi, että 19.12.2015 ollutta lauantaipäivää ei voitu pitää lomapäivänä ja että tältä osin pelaajilla oli oikeus vaatimiinsa korvauksiin. Muilta osin HO katsoi KO:n tavoin, että pelaajille oli annettu vuosilomalain ja pelaajasopimuksen ehtojen mukaisesti vuosiloma asiassa todetuin tavoin. Siltä osin kuin lomaa ei ollut voitu pitää, oli maksettu vuosilomakorvaus. Tätä arviota ei muuttanut se, että palloseuran antamiin palkkatodistuksiin ei ollut tehty merkintää maksetusta lomapalkasta. (Vailla lainvoimaa 17.10.2019) - Uutiset
14.10.2019 11.45
Seppo Koskinen: Koeaikaehto oppisopimussuhteen päättymisen jälkeen saman työnantajan kanssa tehdyssä työsopimuksessaHelsingin käräjäoikeuden tuomiossa 5.7.2018 nro 36212, josta tehty valitus Helsingin hovioikeuteen peruttiin (3.10.2019 S 18/2093), käräjäoikeus oli päätynyt siihen, että oppisopimussuhteen päättymisen jälkeen saman työnantajan kanssa tehtyyn työsopimukseen sovittu koeaikaehto oli työsopimuslain vastainen. Tuomion erityisenä ongelmana ei ole vain töiden mahdollinen samankaltaisuus, jota käräjäoikeus arvioi, vaan myös se, muuttuuko työntekijän asema (työsuhteen ”luonne”) olennaisesti siirryttäessä oppisopimuskoulutuksen työsuhteesta normaaliin työsuhteeseen. Jos muutos on olennainen ja vaikuttaa työnteon suorittamiseen, myös koeaikaehdon sopimisen on oltava tällöin mahdollista. Tässä kirjoituksessa ei käsitellä töiden samankaltaisuutta, vaan sitä, ovatko oppisopimustyösuhde ja tämän jälkeinen normaali työsuhde riittävän samanlaisia estämään koeaikaehdosta sopimisen oppisopimuksen jälkeisessä työsuhteessa. - Uutiset
11.10.2019 10.24
Hovioikeus ei muuttanut käräjoikeuden tuomiota toimitusjohtajasopimuksen rikkomista koskevassa riidassa - oikeudenkäyntiä ei näytetty myöskään pitkitetyn eikä asianajaja ollut velvollinen korvaamaan oikeudenkäyntikuluja yhtiölle yhteisvastuullisesti päämiehensä kanssaHO:een valittaneella yhtiöllä ei katsottu olleen perusteita katsoa, että sillä olisi ollut oikeus purkaa toimitusjohtajasopimus. A ei ollut rikkonut 21.4.2016 saakka voimassa ollutta kilpailu- ja houkuttelukieltoa. Edellytyksiä velvoittaa A:ta suorittamaan sopimussakkoa ei ollut, eikä B Oy:llä ollut ollut oikeutta pidättäytyä irtisanomisajan palkan ja erokorvauksen maksamisesta A:lle. Edellytyksiä kohtuullistaa B Oy:n velvollisuutta maksaa irtisanomisajan palkkaa ja erokorvausta ei myöskään ollut. Pääasian osalta aihetta KO:n tuomion muuttamiseen ei ollut. (Vailla lainvoimaa 11.10.2019) - Uutiset
9.10.2019 11.45
Toisin kuin käräjäoikeus hovioikeus hylkäsi Finnairiin kohdistetun kanteen ja vapautti yhtiön velvollisuudesta maksaa kantajalle 624 euroa - kantaja velvoitettiin yhteisvastuullisesti avustajansa kanssa maksamaan Finnairin lähes 16 000 euron oikeudenkäyntikulutHO:ssa oli Finnairin valituksen perusteella kysymys ensinnäkin siitä, olisiko kanne tullut jättää tutkimatta sen vuoksi, ettei Lakiasiaintoimistolla ollut oikeutta edustaa kantajaksi nimettyä A:ta puutteellisen tai pätemättömän valtuutuksen tai sen vuoksi, että valtuutusta vakiokorvauksen perimisestä aiheutuneiden kulujen vaatimiseen ei ollut annettu. Jos kannetta ei tällä perusteella jätetä tutkimatta, ratkaistavana oli, oliko kantajaksi ilmoitetulla A:lla oikeudellinen intressi kanteen ajamiseen ja mikä merkitys oikeussuojan tarpeella tai sen puuttumisella oli kanteen kannalta. Viimeisenä kysymys oli oikeudenkäyntikuluista ja mahdollisesti asiamiehen kuluvastuusta. KO:n tuomio kumottiin. Kanne hylättiin. A velvoitettiin yhteisvastuullisesti OTM:n kanssa maksamaan Finnair Oyj:lle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista KO:ssa 9.955 euroa ja HO:ssa vaaditut 5.860 euroa viivästyskorkoineen. (Vailla lainvoimaa 9.10.2019) - Uutiset
4.10.2019 11.49
Työsopimukseen otettua koeaikaehtoa oppisopimuskoulutusjakson jälkeen pidettiin työsopimuslain vastaisena - erittäin painavaa perustetta työsopimuksen purkamiselle ei ollutKO katsoi, että uuden työsopimuksen koeaikaa koskeva ehto oli työsopimuslain vastainen. Kantajan laiminlyönnit oppisopimuksen aikana ja hänelle tällöin annettu varoitus puolsivat osaltaan työsuhteen päättämistä. Varoitus oli kuitenkin annettu useita kuukausia ennen nyt todettuja laiminlyöntejä ja eri työsuhteen aikana. Sille ei siten voitu antaa ratkaisevaa merkitystä asiassa. Kantajan luvattomat poissaolot olivat olleet melko lyhyitä. Hänen menettelyänsä ei voitu katsoa toistuvaksi, vaikka laiminlyöntejä olikin ollut useita. Kantajalle ei esitetyn näytön perusteella ollut lainkaan huomautettu hänen menettelystään. Nämä seikat huomioon ottaen KO katsoi, ettei työnantajalla ollut ollut TSL:n mukaista erittäin painavaa perustetta työsopimuksen purkamiselle. Yhtiö tuomittiin maksamaan korvauksena työsuhteen perusteettomasta päättämisestä 9 kuukauden palkkaa vastaavan määrän, irtisanomisajan ja odotusajan palkan (määrät riidattomat) ja korvauksena oikeudenkäyntikuluista 14.438,56 euroa. Vaatimukset hylättiin enemmälti. Kantajan asiamiehen 280 euron tuntilaskutuksen osalta KO katsoi, että kysymyksessä on pääkaupunkiseudulla käytössä oleva normaali ja hyväksyttävä tuntihinta riita-asioissa. Yhtiö perui valituksensa HO:ssa. Asia jäi KO:n tuomion varaan. (Vailla lainvoimaa 4.10.2019) - Uutiset
26.9.2019 11.10
Kuluttajariitalautakunta lennon viivästymisestä: Piilevä valmistusvirhe ei muodostanut sellaista poikkeuksellista olosuhdetta, joka olisi vapauttanut lentoyhtiön korvausvastuusta - virheilmoitus voitiin esittää yleisen 3 vuoden vanhentumisajan kuluessaLennon viivästymisen seurauksena matkustajan saapuminen lopulliseen määräpaikkaan Kuala Lumpuriin oli viivästynyt noin 5 tuntia 20 minuuttia. Koska Finnair ei ollut näyttänyt lennon viivästymisen aiheutuneen asetuksen 5 artiklan 3 kohdassa tarkoitusta poikkeuksellista olosuhteista, se oli velvollinen maksamaan matkustajalle asetuksen 7 artiklan mukaisen korvauksen (600 €). Virheilmoituksen esittämisajankohdan osalta lautakunta totesi, ettei Finnair ollut osoittanut tiedottaneensa matkustajille edellyttävänsä virheilmoituksen tekemistä tietyssä ajassa uhalla, että kuluttaja menettää mahdollisuutensa vedota asetuksen mukaiseen oikeuteensa saada vakiokorvaus. Lautakunta katsoi, ettei virheilmoituksen tekeminen kohtuullisessa ajassa tässä tapauksessa ollut edellytyksenä asetukseen 261/2004 perustuvan vakiokorvausoikeuden säilyttämiselle, vaan ilmoitus oli voitu esittää yleisen 3 vuoden vanhentumisajan kuluessa. Ksillä olevassa tapauksessa sekä virheilmoitus että vaatimukset oli esitetty yhtä aikaa (4.10.2017) ja yleisen vanhentumisajan (kolme vuotta lennon viivästymisestä) puitteissa. Näin ollen matkustaja ei ollut menettänyt oikeuttaan vaatia vakiokorvausta. - Uutiset
6.9.2019 16.00
Hovioikeus: Liikehuoneiston vuokrasopimus voitiin purkaa, kun hallirakennus ei soveltunut maalaamokäyttöönAsiassa oli näytetty, että vuokranantajan (Oy) tj oli laiminlyönyt hänelle sovitun selonottovelvollisuuden viranomaismääräyksistä koskien hallirakennuksen soveltumista vuokralaisen harjoittamaan maalaamokäyttöön. Vuokralaisella (Oy) oli oikeus luottaa siihen, että vuokranantajan tj selvittäisi viranomaisvaatimukset ja ilmoittaisi niiden sisällöstä vuokralaiselle. Koska tj ei ollut ilmoittanut tällaisista vaatimuksista ennen vuokrasopimuksen allekirjoittamista, vuokralainen oli voinut luottaa siihen, ettei mitään vaatimuksia vuokratilalle ollut asetettu. Näin ollen sillä seikalla, että vuokralainen ei ollut itse selvittänyt tilalle mahdollisesti asetettavia viranomaisvaatimuksia, ei ollut merkitystä asiaa arvioitaessa. Tähän nähden ja ottaen huomioon vuokran määrä ja vuokrasopimuksen kesto verrattuna määräysten mukaisesta rakentamisesta aiheutuviin kustannuksiin, vuokralainen oli ollut oikeutettu purkamaan vuokrasopimuksen. (Vailla lainvoimaa 6.9.2019) - Uutiset
23.7.2019 15.00
Hovioikeuskin hylkäsi lakiasiaintoimiston laskusaatavaa koskevan vaatimuksenOsapuolet olivat olleet erimielisiä siitä, oliko yhtiö ilmoittanut B:lle, että testamentin moitekannetta koskevaa asiaa ei voitu hoitaa B:n oikeusturvavakuutuksen enimmäiskorvausmäärän puitteissa. HO katsoi, että vastoin B:n kertomaa yhtiön väitteitä ja oikeudenkäyntiavustaja OTK:n kertomusta asian suullisesta ilmoittamisesta B:lle ei voitu pitää riittävänä selvityksenä siitä, että oikeusturvavakuutuksen omavastuuosuuden ylittävästä laskutuksesta olisi sovittu tai että yhtiö olisi ilmoittanut oikeusturvavakuutuksen enimmäismäärän ylittymisestä. Reklamaation osalta HO totesi, että yhtiö oli laskuttanut B:tä toimeksiannosta oikeusturvavakuutuksen enimmäismäärän ylittävän summan, vaikka siitä ei ollut näytetty sovitun. Yhtiö oli siten pyrkinyt laskulla yksipuolisesti muuttamaan B:n kanssa tekemäänsä sopimusta. Koska sopimus on muutettavissa vain molempien osapuolten yhteisin tahdonilmaisuin, reklamaatio ei ollut ollut tarpeen asiassa, eikä B ollut menettänyt oikeuttaan vedota siihen, että lasku poikkesi siitä, mitä oli katsottava sovitun. (Vailla lainvoimaa 23.7.2019) - Uutiset
28.6.2019 11.27
Hovioikeus ei pitänyt toimitusjohtajasopimusta tekaistuna tai pätemättömänä - toisin kuin käräjäoikeus hovioikeus velvoitti yhtiön suorittaamaan entiselle toimitusjohtajalleen ryhmäeläkevakuutuksen säästöosuutta vastaavan määrän 42 620 euroaHO:n ratkaistavana oli ensinnäkin kysymys siitä, oliko 1.10.2011 päivätty toimitusjohtajasopimus ollut väitetyllä tavalla tekaistu. Mikäli toimitusjohtajasopimusta ei voitu pitää väitetyllä tavalla tekaistuna, ratkaistavaksi tuli, voitiinko A:n katsoa toimineen kunnianvastaisesti ja arvottomasti siten, että toimitusjohtajasopimusta tai ainakin sen 8. kohdan ehtoa olisi sen vuoksi ollut pidettävä pätemättömänä. HO katsoi asiassa, että koska toimitusjohtajasopimus ei ollut tekaistu tai pätemätön ja yhtiön takaisinosto-oikeus oli sopimuksen 8. kohdan ehtojen mukaan ollut mahdollista vain A:n kirjallisella suostumuksella, A:lla oli oikeus ryhmäeläkevakuutuksen 42.620 euron säästöosuutta vastaavaan korvaukseen korkoineen 10.3.2015 lukien. (Vailla lainvoimaa 28.6.2019) - Uutiset
25.6.2019 9.27
Hovioikeus kohtuullisti vuokrasopimuksen ehtoa, kun vuokralainen ei ollut saanut asuntoa hallintaansaVuokralainen ja vuokranantaja (ry) olivat solmineet vuokrasopimuksen, jonka mukaan huoneiston hallinta siirtyy, kun yhden kuukauden vuokra ja vuokravakuus on maksettu sekä vuokranantajalle on esitetty todistus voimassaolevasta sähkösopimuksesta. Vuokralainen oli olettanut, ettei vuokrasopimus ollut ollut voimassa, koska hän ei ollut saanut asuntoa hallintaansa. (Vailla lainvoimaa 25.6.2019) - Uutiset
24.6.2019 14.35
Toisin kuin käräjäoikeus hovioikeus velvoitti vuokralaiset maksamaan vuokaranantajan velkomat vuokratHO totesi, että todistustaakka vuokranmaksusta on vuokralaisilla. Käteisvarojen nostaminen ei riittänyt näytöksi siitä, että vuokralaiset olivat käyttäneet käteisvarat maksamalla vuokranantajalle kesä-heinäkuun vuokrat 1.300 euroa. HO päätyi näytön arvioinnissa siihen, että yksin vuokralaisen kertomus ei riittänyt näytöksi siitä, että vuokralaiset olisivat maksaneet vuokranantajalle tämän velkomat vuokrat touko-heinäkuulta 2016. Näyttämättä oli myös jäänyt, että vuokran määrää olisi minkään kuukauden osalta alennettu 50 eurolla. (Vailla lainvoimaa 24.6.2019) - Uutiset
20.6.2019 11.50
Hovioikeuden erimielinen tuomio avioehtosopimuksen pätevyydestäAsiassa oli riidatonta, että valittaja (A ) oli 22.11.2010 allekirjoittanut avioehtosopimukseksi nimetyn asiakirjan sekä avioehtosopimuksen rekisteröintihakemuksen. Edelleen oli riidatonta, että avioehtosopimuksen todistajat eivät olleet olleet läsnä A:n allekirjoittaessa mainitut asiakirjat, eikä A ollut myöhemminkään tunnustanut todistajille allekirjoitustaan. Asiassa oli kysymys siitä, oliko avioehtosopimusta pidettävä pätevänä mainitut olosuhteet huomioon ottaen. KO:n tuomiota ei muutettu. Eri mieltä ollut hovioikeudenneuvos hyväksyi kanteen ja julisti A:n ja B:n välisen avioehtosopimuksen pätemättömäksi ja sen rekisteröinnin mitättömäksi. (Ks. KKO:2021:28, 7.5.2021) - Uutiset
18.6.2019 12.35
Työtuomioistuimen tuomio lentäjien paikallisen sopimuksen tulkinnastaAsiassa oli kysymys paikallisesta sopimuksesta, jolla oli sovittu lentäjien ryhmäeläkevakuutuksesta aiheutuvien vakuutusmaksujen alentamisesta. Tuomiosta tarkemmin ilmenevillä perusteilla katsottiin, että asiassa esitetystä henkilötodistelusta ei voitu päätellä sopimusosapuolten yhteistä tarkoitusta koskien sovittua eläkevakuutusmaksujen alentamista tai sen laskemistapaa. Paikallisen sopimuksen sanamuoto ei tukenut kannetta. Työtuomioistuin piti sopimuksen loogisimpana sisältönä sitä, että sopimuksella oli tarkoitettu sopia lentäjien eläkejärjestelmään tehtävistä muutoksista siten, että tavoiteltujen kustannussäästöjen toteutumista tarkasteltaisiin itsenäisesti eli erillään esimerkiksi työehtosopimuksella lentäjien palkkatasoon tehtyjen muutosten kustannusvaikutuksista. Työtuomioistuin otti harkinnassaan erityisesti huomioon ne työnantajan vaikeasta taloudellisesta tilanteesta johtuneet olosuhteet, joissa paikallinen sopimus oli syntynyt. Blue1 Pilots Association ry:n kanne hylättiin. - Uutiset
13.6.2019 10.00
Työtuomioistuimen ratkaisut hiusalan työehtosopimuksen irtisanomisen työehtosopimuksen mukaisuudesta ja yleissitovuudestaErimielisyys asiassa TT 2019:66 koski sitä, oliko työehtosopimuksen irtisanomiselle ollut sen allekirjoituspöytäkirjan mukainen peruste. TT katsoi, että SHY ry:n 30.10.2018 tekemä työehtosopimuksen irtisanominen oli tapahtunut allekirjoituspöytäkirjan mukaisesti. Työehtosopimuksen irtisanominen oli pätevä. Tämän vuoksi PAM ry:n kanne oli hylättävä. Toisessa asiassa, TT 2019:67 TT katsoi, ettei yleissitovuuden vahvistamislautakunnan yleissitovaksi vahvistamaa Hiusalan työehtosopimusta voitu enää pitää soveltamisalallaan edustavana eikä siten yleissitovana työehtosopimuksena. TT kumosi työehtosopimuksen yleissitovuuden vahvistamislautakunnan päätöksen ja vahvisti, ettei Hiusalaa koskeva työehtosopimus ole alallaan TSL 2 luvun 7 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla edustava ja siten yleissitova. Työehtosopimuksen yleissitovuus oli päättynyt 30.10.2018. - Uutiset
6.6.2019 16.00
Vuokran määrästä ei näytetty sovitun kirjallisesta sopimuksesta poikkeavasti - hovioikeus ei myöntänyt vuokranantajalle jatkokäsittelylupaaAsiassa esitettyä näyttöä kokonaisuutena arvioiden KO oli katsonut asiassa jääneen näyttämättä, että vuokranantaja ja vuokralainen olisivat missään vaiheessa myöhemminkään kirjallisen sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen sopineet suullisesti vuokrasopimuksen ehdoista muuta kuin mitä kirjalliseen vuokrasopimukseen oli kirjattu ja näin ollen kanne oli tullut hylätä. Koska vuokranantaja oli hävinnyt asian suhteessa vuokralaiseen, oli vuokranantaja OK 21 luvun 1 §:n nojalla velvollinen korvaamaan kaikki vastapuolensa tarpeellisista toimenpiteistä johtuvat kohtuulliset oikeudenkäyntikulut. (Vailla lainvoimaa 6.6.2019) - Uutiset
15.5.2019 16.02
Pysäköintikiekon käyttövelvollisuudesta 15 minuutin alueella ei vapauttanut se, että pysäköintikiekosta puuttuu mahdollisuus 15 minuutin tarkkuuteen - kuluttajariitalautakunta piti valvontamaksua sopimusehtojen mukaisenaValittaja oli kertonut, ettei omista 15 minuutin parkkikiekkoja, vain tuntikiekon, joita on käytetty lakisääteisesti Suomessa. Valittaja oli noudattanut 15 minuutin aikarajaa. Kuluttajariitalautakunta totesi, että vaikka yleisesti käytettävänä olevasta pysäköintikiekosta puuttuu mahdollisuus 15 minuutin tarkkuuteen, on tähän mahdollisesti liittyvä epäselvyys tarkasta pysäköintiajasta elinkeinonharjoittajan näyttövelvollisuuden piiriin kuuluva seikka, eikä vapauta pysäköintikiekon käyttövelvollisuudesta. Näin ollen lautakunta piti valvontamaksua sopimusehtojen mukaisena. - Uutiset
14.5.2019 10.22
Nainen tuomittiin maksamaan pysäköinninvalvonnan valvontamaksuja yli 11 000 euroaNainen oli pysäköinyt ajoneuvonsa aikavälillä 1.4.2016 - 4.1.2017 yhteensä 184 kertaa vastoin aluetta koskevia pysäköintimääräyksiä. HO ei muuttanut KO:n tuomiota. (Ään. KKO ei myöntänyt valituslupaa 1.10.2019) - Uutiset
13.5.2019 11.15
Syrjintäriidan tietoja sovintosopimuksen vastaisesti ilmaisseelta kaupungilta vaaditut sopimussakko- ja vahingonkorvausvaatimukset hylättiin - toisin kuin käräjäoikeus hovioikeus velvoitti kantajan suorittamaan kaupungin oikeudenkäyntikulutAsiassa oli katsottu tulleen näytetyksi, että kaupunki oli menettelyllään rikkonut sovintosopimuksen ehtoja ja oli siten syyllistynyt sopimusrikkomukseen. KO oli hylännyt kantajan sopimussakon suorittamista koskevan vaatimuksen samoin kuin vahingonkorvauksen suorittamista koskevan vaatimuksen. Asianosaiset olivat saaneet pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan KO:ssa. HO hyväksyi KO:n ratkaisun perustelut ja lopputuloksen sopimusrikkomuksen toteamisen ja sopimussakon osalta. Siltä osin kuin kantaja oli vedonnut siihen, että hän oli sovintosopimusta vastaan luopunut tasa-arvolakiin perustuvasta hyvityksestä ja vahingonkorvauksesta, kysymys ei ollut sovintosopimuksen rikkomisesta aiheutuneesta vahingosta vaan sovintosopimuksen tekemisen seurauksesta. Sillä ei siten ollut merkitystä sopimusrikkomuksesta aiheutunutta vahinkoa arvioitaessa. Muilta osin HO hyväksyi KO:n tuomion perustelut ja lopputuloksen vahingonkorvauksen osalta. KO:n tuomio kumottiin siltä osin kuin kaupungin oikeudenkäyntikuluvaatimus oli hylätty. Kantaja velvoitettiin maksamaan kaupungille korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista KO:ssa 13.239,44 euroa viivästyskorkoineen. Muilta osin KO:n tuomiolauselmaa ei muutettu. Kantaja velvoitettiin maksamaan kaupungille korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista HO:ssa 9.225,84 euroa viivästyskorkoineen. (Vailla lainvoimaa 13.5.2019) - Uutiset
30.4.2019 14.00
Erehtyminen käytetyn sähköauton latausteknologian osalta ei ollut johtunut myyjän vastuulle kuuluvasta syystä - kaupan purku- ja hinnanalennusvaatimus hylättiinAuton ostaja ei ollut näyttänyt, että kaupan kohteessa olisi ollut KSL 5 luvussa tarkoitettu virhe. Sen vuoksi kanne oli hylätty. HO ei myöntänyt ostajalle jatkokäsittelylupaa. (Vailla lainvoimaa 30.4.2019) - Uutiset
29.4.2019 14.00
Hovioikeus: Sähköyhtiö oli voinut vaatia vakuutta sähköverkkosopimuksen solmimisen ehdoksi - kuluttajaa ei ollut syrjittyHovioikeuskin hylkäsi kantajan vaatimukset sähkön toimituksesta kieltäytymistä koskevassa asiassa. Energia Oy:n vaatima vakuus tai sen määrä ei ollut ollut kuluttajansuojalain vastainen eikä Energia Oy ollut rikkonut sopimusehtojen ja sähkömarkkinalain säännösten mukaisia määräaikoja. Energia Oy:n ei ollut myöskään näytetty syrjineen kantajaa asiakassuhteessa. Asiassa ei ollut näytetty Energia Oy:n toimineen siten, että sille olisi syntynyt korvausvelvollisuus kantajaa kohtaan kantajan esittämillä perusteilla. HO katsoi, ettei asia olut ollut säännöksen tarkoittamalla tavalla oikeudellisesti siinä määrin epäselvä, että sillä olisi ollut merkitystä arvioitaessa oikeudenkäyntikuluvastuun jakautumista. Kokonaisuutena arvioiden ei voitu pitää ilmeisen kohtuuttomana velvoittaa kantajaa korvaamaan kaikki Energia Oy:n tarpeelliset ja kohtuulliset oikeudenkäyntikulut. (Vailla lainvoimaa 29.4.2019) - Uutiset
12.4.2019 15.30
Unionin tuomioistuin otti kantaa siihen, voidaanko yhtiön ja sen johtajana toimivan yksityishenkilön välistä sopimusta pitää työsopimuksena Lugano II -yleissopimusta tulkittaessaTuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla allekirjoitetun yleissopimuksen, jonka tekeminen hyväksyttiin yhteisön puolesta tehdyllä neuvoston päätöksellä 2009/430/EY, II osaston 5 jakson määräyksiä (18–21 artikla) on tulkittava siten, että yhtiön ja sen johtajana toimivan yksityishenkilön välisellä sopimuksella ei synny niiden välistä alisteisuussuhdetta eikä sitä näin ollen voida katsoa näissä määräyksissä tarkoitetuksi työsopimukseksi, mikäli – vaikka tämän yhtiön osakkaalla tai osakkailla on valta päättää tämä sopimus – tämä henkilö voi päättää tai tosiasiallisesti päättää tämän sopimuksen ehdoista ja mikäli hän käyttää itsenäisesti määräysvaltaa tämän yhtiön päivittäisessä liiketoiminnassa ja hoitaa tehtäviään itsenäisesti. - Uutiset
8.4.2019 15.45
Toisin kuin käräjäoikeus hovioikeus katsoi, että työsopimussuhteen päättämisestä oli sovittuYhteenvetona HO päätyi siihen, toisin kuin KO, että todistelutarkoituksessa kuullun B:n kertomuksella ja kertomusta tukevilla olosuhteilla oli näytetty, että työsopimussuhteen päättämisestä oli sovittu ja kantajan työsuhde yhtiöön oli päättynyt 2.9.2016. Kanne oli näin ollen hylättävä. (Vailla lainvoimaa 8.4.2019) - Uutiset
2.4.2019 11.50
Seppo Koskinen: Koulutuskustannusten korvaamista vai kilpailukielto – KKO:2019:28Korkein oikeus käsitteli tuomiossaan KKO:2019:28 rajanvetoa koulutuskustannusten korvaamisesta sovitun ehdon ja kilpailukieltosopimuksen välillä. Kokonaisarvioinnissa korkeimman oikeuden enemmistö katsoi kyseessä olevan sopimisen koulutuskustannusten korvaamisesta. Lopputuloksena korkein oikeus totesi ehdon kuitenkin olevan kohtuuton ja se jätettiin ottamatta huomioon. - Uutiset
25.3.2019 6.36
Hovioikeus: Taukokäytäntö ei ollut vakiintunut valittajien työsuhteessa sitovaksi sopimuksen veroiseksi käytännöksi - osapuolet saivat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaanHO päätyi arviossaan siihen, ettei pelkästään se, ettei työnantaja ollut käyttänyt direktio-oikeuttaan taukokäytännön muuttamiseksi aiemmin osoittanut, että se olisi tarkoittanut luopua sen käyttämisestä kokonaan ja sitoutua vallinneeseen käytäntöön, jonka mukaan työntekijät saavat työehtosopimuksen mukaisten taukojen lisäksi raskaalla puolella ja terminaalissa kokonaista työpäivää kohden 23 minuuttia työajaksi luettavaa lepoaikaa päivässä. Asiassa lausutuilla perusteilla taukokäytäntö ei ollut vakiintunut kunkin valittajan työsuhteessa sitovaksi sopimuksen veroiseksi käytännöksi. Oikeudenkäyntikulujen osalta HO totesi, että sopimuksen veroisesta käytännöstä sinänsä on oikeuskäytäntöä ja sitä on käsitelty myös oikeuskirjallisuudessa. Nyt käsiteltävänä ollut kysymys taukokäytännön vakiintumisesta työsuhteen ehdoksi oli kuitenkin ollut tulkinnanvarainen. Tämän vuoksi asiaa oli pidettävä OK 21 luvun 8 a §:ssä tarkoitetulla tavalla oikeudellisesti niin epäselvänä, että valittajilla oli ollut perusteltu syy oikeudenkäyntiin. Näin ollen osapuolet saivat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan sekä KO:ssa että HO:ssa. (Vailla lainvoimaa 25.3.2019. Ks. KKO:2021:76: Hovioikeuden ja käräjäoikeuden tuomiot kumottiin)