Esityksessä ehdotetaan, että pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunnasta annetussa laissa olevat viittaussäännökset kunnallislakiin saatetaan ajan tasalle. Samassa yhteydessä säännöksiin ehdotetaan tehtäväksi vähäisiä, lähinnä teknisiä tarkistuksia. Lisäksi täsmennetään yhteistyövaltuuskunnan oikeudellista asemaa.

Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan heti sen jälkeen, kun se on hyväksytty ja vahvistettu.

---

Helsingin, Espoon, Kauniaisten ja Vantaan kaupunkien vuonna 1970 perustaman pääkaupunkiseudun yhteistyötoimikunnan asema järjestettiin lakisääteiseksi pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunnasta vuonna 1973 annetulla lailla (978/73). Lain mukaan valtuuskunnan tehtävänä oli kuntien valtuustojen yhtäpitäviin päätöksiin perustuvien valtuuksien rajoissa suorittaa kuntien yhteisten asioiden hoitamista palvelevia selvitys-, tutkimus-, suunnittelu- ja valmistelutehtäviä sekä tehdä yhteisten asioiden hoitamista koskevia aloitteita ja antaa sellaisista asioista lausuntoja. Yhteistyövaltuuskuntaan sovellettiin kunnallishallintoa yleisesti koskevia säännöksiä.

Pelkästään sopimuksenvaraisiin tehtäviin perustuvan lakisääteisen yhteistyön ei katsottu antavan toimielimelle riittäviä valtuuksia. Lakia muutettiin vuonna 1976 annetulla lailla (1037/76) siten, että yhteistyövaltuuskunnan oli mahdollista hankkia kiinteää omaisuutta ja päättää pääomamenoista. Tämän jälkeen yhteistyövaltuuskunnalle oli mahdollista antaa yhteisiä toimeenpanotehtäviä.

Yhteistyön kehittäminen jäi edelleen riippuvaiseksi siitä, missä määrin kunnat olivat siihen yksimielisesti valmiita. Lisäksi vuonna 1978 jätehuoltolaissa (673/78) säädettiin eräät jätehuoltoon liittyvät tehtävät pääkaupunkiseudulla yhteistyövaltuuskunnan hoidettaviksi.

Yhteistyövaltuuskunnan tehtävät vakiinnutettiin vuonna 1985 pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunnasta annetulla lailla (253/85). Yhteistyövaltuuskunnan tehtävänä on muun muassa ilmansuojelun seurantatutkimus, suunnittelu- ja koulutustehtävät, pääkaupunkiseudun joukkoliikenteen lakisääteinen suunnittelu, henkilölinjaliikenteen lupien myöntäminen, seudullisen taksa- ja lippujärjestelmän hyväksyminen, sopimukset seudullisen liikenteen harjoittamisesta, käyttöoikeuksien hankkiminen eräisiin virkistysalueisiin ja ulkoilureittien sekä virkistys- ja vapaa-ajan laitosten ylläpito. Yhteistyövaltuuskunnan ylintä päätösvaltaa käyttää valtuuskunta. Muutoin organisaatio vastaa kunnan organisaatiota. Yhteistyövaltuuskuntaan sovelletaan kunnallislain (953/76) säännöksiä siten kuin mainitun lain 9 §:ssä säädetään.

Kunnallislakia muutettiin 14 päivänä joulukuuta 1990 kunnallislain muuttamisesta annetulla lailla (1122/90), joka tuli pääosin voimaan 1 päivänä tammikuuta 1991. Lain tarkoituksena oli eräiden, lähinnä teknisiksi katsottavien tarkistustarpeiden toteuttamisen lisäksi saattaa eräät hallintomenettelylain (598/82) säännökset sovellettaviksi kunnallishallinnossa sekä uudistaa kuntien taloutta koskevia säännöksiä vastaamaan muuttuneiden raha- ja pääomamarkkinoiden kuntien rahoituksen hoidolle asettamia uusia vaatimuksia. Lain voimaantulosta aiheutui, että 9 §:ssä olevat viittaukset kunnallislakiin eivät enää kaikilta osin vastaa alkuperäistä tarkoitustaan.

Esitys perustuu pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunnan aloitteeseen. Suomen Kaupunkiliitto on antanut asiasta lausunnon.

Ehdotuilla muutoksilla viittaukset kunnallislakiin saatetaan ajan tasalle. Pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunnan oikeushenkilöasemaan tehtävällä täsmennyksellä selkeytetään valtuuskunnan ja esimerkiksi valtionapuviranomaisten ja verohallinnon välistä hallintoa.

Muutoksilla ei ole suoranaisia taloudellisia vaikutuksia eivätkä ne lisää kustannuksia.

Nykyisin yhteistyövaltuuskunnan erillisistä tehtävistä aiheutuneista menoista johtuva mahdollinen alijäämä voidaan kirjata seuraavan varainhoitovuoden talousarvioon. Säännös ei koske kuntien maksuosuuksilla katettavia yleisiä hallintomenoja eikä joukkoliikenteestä aiheutuneita menoja, joista on omat säännöksensä 6 §:n 1 ja 3 momentissa.

Pykälän säätämisajankohtana oli voimassa kunnallislain 80 §, jonka mukaan kunnan talousarvioon oli otettava viimeistä edellisen varainhoitovuoden tilinpäätöksen osoittama ylijäämä tai alijäämä taikka, jos ylijäämä tai alijäämä arvioituna oli otettu jo seuranneen varainhoitovuoden talousarvioon, arvioidun määrän oikaisemiseksi tarpeellinen erä.

Vuoden 1991 alusta toteutetulla kunnallislain 80 §:n muutoksella vaihtoehtoisesta varainhoitovuoden yli- tai alijäämän ottamisesta jo seuraavan varainhoitovuoden talousarvioon luovuttiin. Pääkaupunkiseuden yhteistyövaltuuskunnasta annetun lain ja kunnallislain 80 §:n yhtenäistämiseksi ehdotetaan, että vastaava muutos tehdään myös 6 §:n 2 momenttiin, jolloin mahdollinen alijäämä ehdotetaan otettavaksi toiseksi seuraavan varainhoitovuoden talousarvioon.

Pykälän 2 momentissa oleva säännös alijäämän käsittelystä on poikkeus kuntainliitoissa noudatetusta periaatteesta, jonka mukaan talousarvioon otettavaa yli- tai alijäämää ei lainkaan voi syntyä. Säännös on kuitenkin tarpeellinen valtuuskunnan taksakatteisten toimintojen, ensisijassa jätehuollon tarpeita ajatellen, vaikkakaan sitä ei säädetyssä muodossa ole vielä tarvinnut soveltaa. Kuntaosuuksilla katettavien tulojen osalta noudatetaan yhteistyövaltuuskunnassa myös kunnallislain 134 §:n mukaista kuntainliitoissa noudatettavaa periaatetta, joka on myös kirjattu 9 §:n 2 momenttiin samassa muodossa.

9 §. Viittaukset kunnallislakiin ehdotetaan tarkistettavaksi siten, että pykälään ehdotetaan lisättäväksi viittaus kunnallislain 15 §:n 3 momenttiin ja 82 §:n 2 momenttiin, jolloin 82 § on kokonaisuudessaan lain soveltamisen piirissä. Lisäksi viittaukset ehdotetaan tarkistettavaksi vastaamaan vuoden 1991 alusta voimaan tulleita kunnallislain muutoksia.

Kunnallislain 15 §:n 3 momentin säännös ehdotetaan selvyyden vuoksi sisällytettäväksi viittaussäännökseen, koska yhteistyövaltuuskuntaa nykyisin koskevassa kunnallislain 122 §:ssä ei anneta määräyksiä lautakuntien, johtokuntien ja toimikuntien valitsemistavasta lukuun ottamatta 122 §:n 4 momentin suhteellisuusvaatimusta. Muutos täsmentää yhteistyövaltuuskunnan lautakuntien asemaa.

Pykälän 1 momentin lopussa oleva viittaus kunnallislain 112 §:ään ehdotetaan poistettavaksi, koska pykälä on kumottu lailla (1122/90). Mainitun säännöksen korvannut kunnallislain 58 a § tulee sovellettavaksi yhteistyövaltuuskunnassa.

Yleisten laintulkintaperiaatteiden mukaisesti 9 § on tarkoitettu tyhjentäväksi, jolloin yhteistyövaltuuskunnan oikeudellinen asema jää joissain määrin epämääräiseksi.

Tällöin on esimerkiksi epäselvää, koskeeko verotuslainsäädäntö tai, yleisten asiakirjain julkisuutta, hallintomenettelyä tai virkakieltä koskevat säädökset yhteistyövaltuuskuntaa samantasoisesti kuin kuntia ja kuntainliittoja. Tästä epäselvyydestä on aiheutunut, että muun muassa jätehuollon investointien avustuksia ja korkotukilainoja koskevissa asetuksissa on katsottu olevan tarpeen mainita yhteistyövaltuuskunta erikseen kuntien, kuntainliittojen ja kunnallisten yhtiöiden ohella.

Pääosin lain soveltamisessa on kuitenkin lähdetty siitä, että yhteistyövaltuuskunta on kuntainliittoon rinnastettava, julkisoikeudellinen oikeushenkilö.

Tämän tulkinnan vakiinnuttamiseksi ja yhteistyövaltuuskunnan oikeudelliseen asemaan liittyvien epäselvyyksien poistamiseksi 4 momentissa ehdotetaan, että yhteistyövaltuuskuntaan sovelletaan lisäksi, mitä kuntainliitoista säädetään.

Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan heti sen jälkeen, kun se on hyväksytty ja vahvistettu.

Edellä esitetyn perusteella annetaan Eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunnasta 15 päivänä maaliskuuta 1985 annetun lain (253/85) 6 §:n 2 momentti ja 9 § seuraavasti:

6 §

Yhteistyövaltuuskunnan eri tehtävistä aiheutuvat menot jaetaan siltä osin kuin tehtävän hoidosta perittävät maksut ja muut tulot eivät riitä kattamaan menoja, ja sikäli kuin alijäämää ei oteta toiseksi seuraavan varainhoitovuoden talousarvioon, kuntien vastattavaksi sen suhteen mukaan, missä palveluja on käytetty hyväksi tai, milloin tätä perustetta ei voida käyttää, missä tehtävän hoito on kohdistunut kuntiin.

9 §

Yhteistyövaltuuskunnasta on soveltuvin osin voimassa, mitä kunnasta säädetään kunnallislain 6 §:ssä, 7 §:n 1 ja 2 momentissa, 8, 9 ja 11-13 §:ssä, 15 §:n 3 momentissa, 18-31, 33-37 ja 42-54 §:ssä, 55 §:n 2 momentissa, 56-68 §:ssä, 69 §:n 1 momentissa, 70-80 ja 82-83 §:ssä, 86 §:n 2-4 momentissa, 87-91 §:ssä, 92 §:n 1 ja 3 momentissa sekä 93-97 §:ssä.

Mitä kunnallislain 80 §:n 2 momentissa säädetään ylijäämän tai alijäämän ottamisesta talousarvioon, ei sovelleta. Varapuheenjohtajia, joista säädetään kunnallislain 42 §:ssä, valitaan kolme.

Yhteistyövaltuuskunnasta on myös soveltuvin osin voimassa, mitä kuntainliitosta säädetään kunnallislain 122 §:n 4 momentissa, 123 ja 129 §:ssä sekä 135-148 §:ssä.

Yhteistyövaltuuskuntaan sovelletaan lisäksi, mitä säädetään kunnallisten luottamushenkilöiden eläketurvasta, kunnallisten viranhaltijoiden neuvotteluoikeudesta, kunnallisia viranhaltijoita ja työntekijöitä koskevista virka- ja työehtosopimuksista ja eläketurvasta sekä muutoin kuntainliitoista.

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 199 .

---

Helsingissä 13 päivänä joulukuuta 1991

Tasavallan Presidentti
MAUNO KOIVISTO

Sisäasiainministeri
Mauri Pekkarinen