1 Luku Elinkeinoverotuksen perusteet

1 Yritystulon verottaminen

Yritysten tuloverotus perustuu nettovoiton verottamiseen. Nettovoiton laskeminen edellyttää yhteyttä kirjanpidon tuloksen ja verotettavan tulon määrittämisen välille. Kirjanpitosidonnaisuus on vahvaa etenkin elinkeinotoiminnan verotuksessa. Tässä sidonnaisuudessa on nähty sekä positiivisia että negatiivisia piirteitä.

EVL:n tulokäsite on laaja. Tulon veronalaisuutta on supistettu varsin oleellisesti vuonna 2004 voimaan tulleessa verouudistuksessa, kun tietyt käyttöomaisuusosakkeiden luovutukset on säädetty verovapaiksi. Nykyisin myös TVL:n tulokäsitettä voidaan pitää laajana. Veronalaisen tulon määrittämiseen kuuluu keskeisenä se, että veronalaisena pidetään vain realisoitunutta tuloa. Realisoitumaton tulo ei ole siten veronalaista, tästä on EVL:ssa pieniä poikkeuksia.

Elinkeinotoiminnasta tai muusta tulon hankkimisesta aiheutuneet menot ovat laajalti vähennyskelpoisia verotettavan tulon laskennassa. Menojen vähentäminen välittömästi kuluina tai vasta myöhempinä tilikausina vähennettävinä aktiivoina perustuu  meno tulo kohdalle -periaatteeseen. Menot jaksotetaan kuluiksi sitä mukaa kun ne kerryttävät tuloja. Lainsäädännössä on kuitenkin jouduttu säännökset määrittelemään kaavamaisiksi, mutta niiden sisällössä mainittu periaate vaikuttaa.

Verotettavan tulon laskennassa voidaan erottaa kohdistamis-, laajuus-, jaksotus- ja arvostusongelmat.

 Kohdistamisongelma liittyy tulo- ja menoerien kohdistamiseen oikeille laskentayksiköille. Kohdistaminen tulee ratkaistavaksi, kun määritetään:

• oikea verovelvollinen tai siihen rinnastettava itsenäinen tuloksenlaskentayksikkö. Oikean ve...