Esityksessä ehdotetaan, että eduskunta hyväksyisi New Yorkissa syyskuussa 2002 tehdyn sopimuksen Kansainvälisen rikostuomioistuimen erioikeuksista ja vapauksista sekä lain sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta.

Kansainvälisen rikostuomioistuimen Rooman perussäännöllä, joka hyväksyttiin Yhdistyneiden Kansakuntien diplomaattikonferenssissa vuonna 1998, perustettiin Kansainvälinen rikostuomioistuin, jolla on valtuudet käyttää toimivaltaansa henkilöihin, jotka ovat syyllistyneet vakavimpiin kansainvälisiin rikoksiin. Rooman perussäännön mukaan tuomioistuin on kansainvälinen oikeushenkilö ja sillä on myös tehtäviensä hoitamiseen ja päämääriensä toteuttamiseen tarvittava oikeustoimikelpoisuus. Rooman perussäännön mukaan tuomioistuimella on kunkin sopimusvaltion alueella myös sellaiset erioikeudet ja vapaudet, jotka ovat tarpeen sen päämäärien toteuttamiseksi. Näistä erioikeuksista ja vapauksista määrätään yksityiskohtaisemmin Kansainvälisen rikostuomioistuimen erioikeuksista ja vapauksista tehdyssä sopimuksessa.

Esitykseen sisältyy lakiehdotus sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta. Sopimus tuli kansainvälisesti voimaan 22 päivänä heinäkuuta 2004, ja siihen on tähän mennessä sitoutunut kymmenen valtiota. Sopimus tulee Suomen osalta voimaan kolmantenakymmenentenä päivänä sen päivän jälkeen, jona hyväksymiskirja on talletettu. Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan tasavallan presidentin asetuksella säädettävänä ajankohtana samanaikaisesti kuin sopimus tulee Suomen osalta voimaan.

---

Kansainvälisen rikostuomioistuimen Rooman perussääntö (SopS 55—56/2002) hyväksyttiin 17 päivänä heinäkuuta 1998. Alankomaiden Haagissa sijaitsevan tuomioistuimen tehtävänä on tuomita vakavimmista, laajamittaisista kansainvälisistä rikoksista, jotka koskevat koko kansainvälistä yhteisöä. Tuomioistuimen toimivaltaan kuuluvat sen perussäännössä määritellyt joukkotuhonta, rikokset ihmisyyttä vastaan ja sotarikokset. Lisäksi toimivalta voidaan myöhemmässä vaiheessa ulottaa hyökkäysrikokseen. Tuomioistuin voi tuomita vain luonnollisia henkilöitä, ei oikeushenkilöitä. Sen toimivalta on toissijaista ja täydentää kansallista toimivaltaa.

Suomi ratifioi perussäännön 29 päivänä joulukuuta 2000. Koska perussääntö sisältää lainsäädännön alaan kuuluvia ja muutenkin eduskunnan suostumusta edellyttäviä määräyksiä, ratifiointia edelsi eduskunnan hyväksyminen (HE 161/2000 vp; EV 213/2000 vp). Perussääntö tuli kansainvälisesti voimaan 1 päivänä heinäkuuta 2002 ja siihen on tähän mennessä sitoutunut kaikkiaan 94 valtiota.

Perussääntö sisältää joitakin tuomioistuimen, sen henkilökunnan sekä oikeudenkäynteihin osallistuvien asianajajien, asiantuntijoiden, todistajien ja eräiden muiden henkilöiden erioikeuksia ja vapauksia koskevia määräyksiä. Määräykset ovat melko yleisluonteisia, ja niissä lähdetään osittain siitä, että erioikeuksista ja vapauksista määrätään tarkemmin erillisessä sopimuksessa.

Rooman perussäännön erioikeuksia ja vapauksia koskevat määräykset ovat Suomessa voimassa perussäännön voimaansaattamislain ja -asetuksen säännöksinä. Perussäännön 48 artiklan 1 kappaleen mukaan tuomioistuimella on kunkin sopimusvaltion alueella sellaiset erioikeudet ja vapaudet, jotka ovat tarpeen sen päämäärien toteuttamiseksi. Tuomioistuimen henkilökunnalla ja oikeudenkäynteihin osallistuvilla asianajajilla, asiantuntijoilla, todistajilla ja eräillä muilla henkilöillä on artiklan 2—4 kappaleen mukaisesti sellaiset eriasteiset erioikeudet ja vapaudet, joita heidän tehtäviensä riippumaton hoitaminen edellyttää. Vahvin asema on tuomioistuimen tuomareilla, syyttäjällä, apulaissyyttäjillä ja kirjaajalla, joiden asema vastaa artiklan 2 kappaleen mukaan diplomaattisten edustustojen päälliköiden asemaa, kun he hoitavat tuomioistuimen tehtäviä tai näiden tehtävien osalta. Toimikautensa päätyttyä tuomarit, syyttäjä, apulaissyyttäjät ja kirjaaja ovat vapautettuja oikeudellisesta vastuusta virkatehtävien yhteydessä antamiensa suullisten tai kirjallisten lausuntojen ja suorittamiensa toimenpiteiden osalta. Artiklan 3 ja 4 kappaleen mukaan tuomioistuimen muulle henkilökunnalle ja sellaisille muille artiklassa erikseen luetelluille henkilöryhmille, joiden edellytetään oikeudenkäyntien yhteydessä olevan läsnä tuomioistuimen toimipaikassa, myönnetään erillisessä sopimuksessa tarkemmin määritellyt erioikeudet ja vapaudet. Artiklan 5 kappaleessa määrätään erioikeuksista ja vapauksista luopumisesta.

Erioikeuksia ja vapauksia koskevien Rooman perussäännön määräysten katsottiin merkitsevän poikkeuksia Suomessa voimassa olevista laeista erioikeuksiin ja vapauksiin oikeutettujen henkilöiden virkatoiminnan osalta. Hallituksen esityksessä todetaan, että kyseisten määräysten voidaan katsoa sisältävän sellaisia erioikeuksia ja vapauksia, joita on Suomessa myönnetty useille eri järjestöille sekä näiden edustajille vuonna 1958 annetun YK:n ja sen erityisjärjestöjen erioikeuksia ja vapauksia koskevan lain nojalla (laki Yhdistyneiden Kansakuntien erioikeuksia ja vapauksia koskevan yleissopimuksen samoin kuin Yhdistyneiden Kansakuntien erityisjärjestöjen erioikeuksia ja vapauksia koskevan yleissopimuksen eräiden säännösten hyväksymisestä sekä eräille muillekin kansainvälisille elimille myönnettävistä erioikeuksista ja vapauksista, 386/1958). Hallituksen esityksessä todetaan kuitenkin edelleen, että perussäännön erioikeuksien ja vapauksien hyväksyminen tämän lain nojalla olisi kuitenkin kysymyksenalaista uuden perustuslain 80 §:n 1 momentin sisältämän asetuksenantovallan alaa rajaavan lakivarauksen johdosta, vaikka laki aikanaan olikin hyväksytty perustuslain säätämisjärjestyksessä. Perustuslakivaliokunta katsoikin lausunnossaan (PeVL 45/2000 vp), ettei mainitun lain valtuutussäännöstä enää voida käyttää perusteena käsitykselle, että kansainvälisten velvoitteiden määräykset erioikeuksista ja vapauksista eivät kuuluisi lainsäädännön alaan.

Kansainvälisen rikostuomioistuimen erioikeuksista ja vapauksista tehdyn sopimuksen tarkoituksena on määritellä yksityiskohtaisesti Rooman perussäännön 48 artiklassa tarkoitetut erioikeudet ja vapaudet. Se noudattaa rakenteeltaan ja sisällöltään Yhdistyneiden Kansakuntien ja sen erityisjärjestöjen erioikeuksia ja vapauksia koskevia yleissopimuksia (SopS 23—24/1958), joita useimmat kansainvälisten järjestöjen vastaavat sopimukset noudattavat. Erioikeuksia ja vapauksia myönnetään paitsi tuomioistuimelle itselleen ja sen henkilökunnalle sekä tuomioistuimelle tehtäviä suorittaville asiantuntijoille, myös sopimusvaltioiden kokoukseen ja sen apuelinten kokouksiin osallistuvien valtioiden sekä hallitustenvälisten järjestöjen edustajille samoin kuin tuomioistuimen oikeudenkäyntiin osallistuvien valtioiden edustajille. Rikostuomioistuimen toiminnan luonteesta johtuu, että erioikeuksia ja vapauksia myönnetään tavanomaista useammantyyppisille henkilöryhmille, joihin kuuluvat edellä mainittujen lisäksi myös oikeudenkäyntiavustajat ja syytetyn oikeudenkäyntiavustajaa avustavat henkilöt, todistajat, uhrit sekä muut henkilöt, joiden on oltava läsnä tuomioistuimen toimipaikassa.

Sopimus ei velvoita Suomea myöntämään erioikeuksia ja vapauksia Suomea sopimusvaltioiden kokouksessa tai sen apuelinten kokouksissa edustaville henkilöille tai tällaisiin kokouksiin osallistuville Suomen kansalaisille. Sopimus antaa sopimusvaltioille myös mahdollisuuden rajoittaa erioikeuksien ja vapauksien myöntämistä alueellaan muihin erioikeuksia ja vapauksia sopimuksen mukaisesti nauttiviin henkilöryhmiin kuuluville kansalaisilleen ja pysyville asukkailleen. Mikäli tätä mahdollisuutta halutaan käyttää, siitä on tehtävä ilmoitus sopimuksen allekirjoittamisen, ratifioinnin tai hyväksymisen tai sopimukseen liittymisen yhteydessä. Esityksessä ei ehdoteta, että Suomi antaisi tässä tarkoitetun ilmoituksen. Kysymystä käsitellään yksityiskohtaisemmin sopimuksen 23 artiklaa koskevissa yksityiskohtaisissa perusteluissa.

Esityksen tavoitteena on saada eduskunnan hyväksyminen sopimukselle. Esitys sisältää ehdotuksen myös niin sanotuksi blankettilaiksi, jolla saatetaan voimaan sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset.

Kansainvälisen rikostuomioistuimen erioikeuksista ja vapauksista tehdyn sopimuksen tavoiteltuna vaikutuksena on täydentää Rooman perussäännön määräyksiä ja määritellä tuomioistuimelle, sen henkilökunnalle ja oikeudenkäynteihin osallistuville asianajajille, asiantuntijoille, todistajille ja eräille muille henkilöille, kuten uhreille, sellainen oikeudellinen asema ja erioikeudet ja vapaudet, jotka ovat tarpeellisia tuomioistuimeen liittyvien tehtävien riippumattoman hoitamisen kannalta. Sopimukseen sisältyy määräyksiä myös sopimusvaltioiden kokoukseen ja sen apuelinten kokouksiin osallistuvien valtioiden ja hallitustenvälisten järjestöjen edustajien sekä tuomioistuimen oikeudenkäyntiin osallistuvien valtioiden edustajien erioikeuksista ja vapauksista. Sopimuksen määräykset ovat yksityiskohtaisia ja tavoiteltu vaikutus on saavutettavissa välittömästi sopimuksen määräysten ja blankettilain nojalla.

Sopimus sisältää joitakin vero- ja tullivapauksia, joiden julkistaloudelliset vaikutukset ja muut taloudelliset vaikutukset olisivat kuitenkin hyvin vähäisiä. Rikostuomioistuimella ei ole Suomessa sellaista toimintaa, josta olisi odotettavissa verotuloja, joten tuomioistuimen verovapaudella ja tullivapauksilla ei olisi valtion- tai kunnallistalouden kannalta merkitystä. Rikostuomioistuimen tuomareita, syyttäjää, apulaissyyttäjiä, kirjaajaa, apulaiskirjaajaa sekä syyttäjän toimiston ja kirjaamon henkilökuntaa koskeva tuloverovapaus merkitsee sitä, että tuomioistuimen suomalainen henkilökunta ei olisi tuomioistuimelta saamiensa palkkojen, palkanlisien tai kulukorvausten osalta Suomessa verovelvollinen siitä riippumatta, täyttyvätkö yleiset verovelvollisuudesta vapautumista koskevat edellytykset. Näiltä osin Suomi voi menettää vähäisessä määrin verotuloja. Tuomioistuimen palveluksessa on tällä hetkellä suomalainen tuomari sekä kaksi suomalaista kirjaamon henkilökunnan jäsentä. Sopimuksella ei ole vaikutusta viranomaisten tehtäviin eikä organisaatioihin. Sopimuksen erioikeudet ja vapaudet koskisivat käytännössä hyvin rajattua henkilöpiiriä. Siinä määritellyt henkilöt asetettaisiin muihin Suomen oikeudenkäyttöpiirissä oleviin henkilöihin nähden edullisempaan asemaan. Erityisasema olisi kuitenkin rajoitettu toimintaan, joka liittyy rikostuomioistuimen tehtävien suorittamiseen ja vastaisi muille kansainvälisissä järjestöissä toimiville henkilöille myönnettäviä erioikeuksia ja vapauksia.

Rooman perussäännön hyväksynyt YK:n diplomaattikonferenssi hyväksyi työnsä päätteeksi myös päätöslauselman F, jolla muun muassa erioikeuksia ja vapauksia koskevan sopimuksen neuvotteleminen annettiin rikostuomioistuimen perustamista valmistelleen, kaikille diplomaattikonferenssiin kutsutuille valtioille avoimen toimikunnan tehtäväksi. Neuvottelut aloitettiin toimikunnan kuudennessa istunnossa joulukuussa 2000 ja saatiin päätökseen toimikunnan kahdeksannessa istunnossa lokakuussa 2001. Toimikunnan hyväksymä sopimusluonnos samoin kuin eräät vielä avoimeksi jääneet kysymykset siirrettiin käsiteltäviksi Rooman perussäännön sopimusvaltioiden kokouksen ensimmäisessä istunnossa syyskuussa 2002. Sopimusvaltioiden kokous hyväksyi lopullisen sopimustekstin 9 päivänä syyskuuta 2002 ja se oli avoinna allekirjoittamista varten 30 päivään kesäkuuta 2004. Kaikkiaan 54 valtiota on tähän mennessä allekirjoittanut sopimuksen, ja sen on ratifioinut tai hyväksynyt kymmenen valtiota. Sopimus tuli kansainvälisesti voimaan 22 päivänä heinäkuuta 2004.

Suomi allekirjoitti sopimuksen 10 päivänä syyskuuta 2002. Sopimuksesta pyydettiin ennen sen allekirjoittamista lausunnot oikeusministeriöltä, sisäasiainministeriöltä, valtiovarainministeriöltä, liikenne- ja viestintäministeriöltä sekä sosiaali- ja terveysministeriöltä.

Hallituksen esitys on laadittu ulkoasiainministeriössä. Esityksestä on pyydetty lausunnot oikeusministeriöltä, sisäasiainministeriöltä, puolustusministeriöltä, valtiovarainministeriöltä, liikenne- ja viestintäministeriöltä sekä sosiaali- ja terveysministeriöltä. Lausunnoissa esitetyt näkemykset on otettu huomioon esitystä viimeisteltäessä.

Johdanto. Sopimuksen johdannossa viitataan Kansainvälisen rikostuomioistuimen Rooman perussääntöön ja sen erioikeuksia ja vapauksia koskeviin määräyksiin.

1 artikla. Käsitteiden käyttö. Sopimuksen 1 artiklassa määritellään seuraavat sopimuksessa käytetyt keskeiset käsitteet: perussääntö, tuomioistuin, sopimusvaltiot, sopimusvaltioiden edustajat, sopimusvaltioiden kokous, tuomarit, puheenjohtajisto, syyttäjä, apulaissyyttäjät, kirjaaja, apulaiskirjaaja, oikeudenkäyntiavustaja, pääsihteeri, hallitustenvälisten järjestöjen edustajat, Wienin yleissopimus, ja oikeudenkäyntimenettelyä ja todistelua koskevat säännöt. Todettakoon, että käsitteissä "sopimusvaltiot" ja "sopimusvaltioiden edustajat" sopimusvaltiolla viitataan tähän sopimukseen sitoutuneisiin valtioihin, joiden ei edellytetä olevan Rooman perussäännön sopimusvaltioita, kun taas käsitteessä "sopimusvaltioiden kokous" sopimusvaltiolla tarkoitetaan ainoastaan Rooman perussääntöön sitoutuneita valtioita.

2 artikla. Tuomioistuimen oikeudellinen asema ja oikeushenkilöllisyys. Artiklan mukaan tuomioistuin on kansainvälinen oikeushenkilö ja sillä on myös tehtäviensä hoitamiseen ja päämääriensä toteuttamiseen tarvittava oikeustoimikelpoisuus, johon sisältyy erityisesti oikeus tehdä sopimuksia, oikeus hankkia ja luovuttaa kiinteää ja irtainta omaisuutta sekä oikeus olla oikeudenkäynnin osapuolena. Artikla, joka sisällöltään vastaa Rooman perussäännön 4 artiklan määräyksiä, on sisällytetty sopimukseen, koska on mahdollista, että kaikki tämän sopimuksen sopimusvaltiot eivät ole sitoutuneet Rooman perussääntöön.

Yhteisön, organisaation tai vastaavan oikeushenkilöllisyydestä sekä siihen liittyvästä oikeuskelpoisuudesta ja oikeudellisesta toimintakyvystä säädetään Suomessa lailla. Tällaisia säännöksiä sisältyy esimerkiksi yhdistyslakiin (503/1989), lakiin avoimesta yhtiöstä ja kommandiittiyhtiöstä (389/1988), osakeyhtiölakiin (734/1978), osuuskuntalakiin (1488/2001) ja säätiölakiin (109/1930).

Suomessa ei ole kansainvälisten järjestöjen oikeushenkilöllisyyttä koskevaa yleistä lainsäädäntöä vaan kansainvälisten järjestöjen oikeushenkilöllisyydestä ja oikeustoimikelpoisuudesta säädetään yleensä blankettilailla, jolla saatetaan voimaan kyseessä olevan järjestön perustamisesta tehdyn sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset, mukaan lukien kyseisen järjestön oikeushenkilöllisyyttä koskeva määräys. Tällainen laki on myös jo voimassa oleva laki Kansainvälisen rikostuomioistuimen Rooman perussäännön lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta ja perussäännön soveltamisesta (1284/2000).

3 artikla. Tuomioistuimen erioikeuksia ja vapauksia koskevat yleiset määräykset. Artikla vastaa Rooman perussäännön 48 artiklan 1 kappaletta. Sen mukaan tuomioistuimella on kunkin sopimusvaltion alueella sellaiset erioikeudet ja vapaudet, jotka ovat tarpeen sen päämäärien toteuttamiseksi. Näitä erioikeuksia ja vapauksia täsmennetään sopimuksen muissa artikloissa. Rooman perussäännön 48 artiklan 1 kappale on Suomessa voimassa perussäännön voimaansaattamislain nojalla.

4 artikla. Tuomioistuimen toimitilojen loukkaamattomuus. Artiklan mukaan tuomioistuimen toimitilat ovat loukkaamattomat. Artiklan määräys poikkeaa Suomessa voimassa olevasta lainsäädännöstä. Paikkaan kohdistuvasta etsinnästä säädetään pakkokeinolain (450/1987) 5 luvussa.

5 artikla. Lippu, tunnus ja merkit. Artiklan mukaan tuomioistuimella on oikeus pitää esillä lippuaan, tunnustaan ja merkkejään toimitiloissaan sekä virkakäyttöön tarkoitetuissa ajoneuvoissaan ja kuljetusvälineissään.

6 artikla. Tuomioistuimen, sen omaisuuden ja varojen koskemattomuus. Artiklan 1 kappaleen mukaan tuomioistuin sekä sen omaisuus ja varat on vapautettu kaikenlaisesta lainkäytöstä, mikäli tuomioistuin ei jossakin erityisessä tapauksessa ole nimenomaisesti luopunut tästä koskemattomuudesta. Koskemattomuudesta luopumisen ei kuitenkaan katsota tarkoittavan täytäntöönpanotoimia. Artiklan 2 kappaleen mukaan tuomioistuimen omaisuus ja varat ovat vapautetut etsinnästä, takavarikosta, pakko-otosta, menetetyksi tuomitsemisesta ja pakkolunastuksesta sekä kaikista muista täytäntöönpano-, hallinto-, oikeus- ja lainsäädäntötoimenpiteistä. Artiklan 3 kappaleen mukaan tuomioistuimen omaisuus ja varat ovat vapaat kaikenlaisista rajoituksista, valvonta- ja sääntelymääräyksistä ja maksuaikarajoituksista niiltä osin kuin se on tarpeen tuomioistuimen tehtävien hoitamiseksi.

Artiklassa myönnettävät erioikeudet ja vapaudet noudattavat kansainvälisille järjestöille yleisesti myönnettäviä erioikeuksia ja vapauksia mutta poikkeavat monilta kohdin Suomessa voimassa olevasta lainsäädännöstä. Lainkäytöllinen koskemattomuus merkitsee järjestön ja sen omaisuuden vapautusta kaikesta, lähinnä siviili- ja hallinto-oikeudellisesta tuomiovallasta Suomen lainkäyttöpiirissä. Omaisuuden vapautus pakkotoimista koskee erilaisia hallinnollisia ja prosessuaalisia pakkokeinoja ja turvaamistoimia. Takavarikosta rikosasioissa säädetään pakkokeinolain 3 ja 4 luvussa. Takavarikosta turvaamistoimena säädetään muun muassa oikeudenkäymiskaaren 7 luvussa. Hallinnollisista pakkotoimista säädetään uhkasakkolaissa (1113/1990). Omaisuuden pakkolunastuksesta säädetään muun muassa laissa kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksesta (603/1977). Valmiuslaissa (1080/1991) säädetään omaisuuden pakkoluovutuksesta ja eräistä muista omaisuuteen kohdistuvista pakkotoimista poikkeusolojen aikana. Rikokseen liittyvästä menettämisseuraamuksesta säädetään muun muassa rikoslaissa (39/1889). Ulosottolaissa (32/1895) säädetään tuomioiden ja päätösten täytäntöönpanosta. Euroopan unionin jäsenyydestä johtuen rahapolitiikka ei pääsääntöisesti enää kuulu Suomen toimivaltaan. Artiklan 3 kappaleen rahaliikennettä koskevat vapautukset poikkeavat kuitenkin niistä valvontaa ja säännöstelyä poikkeusoloissa koskevista määräyksistä, joista säädetään valmiuslaissa.

7 artikla. Arkiston ja asiakirjojen loukkaamattomuus. Artiklan mukaan tuomioistuimen arkisto sekä kaikki tuomioistuimen lähettämät tai sille lähetetyt, sen hallussa olevat tai sille kuuluvat, missä tahansa muodossa olevat asiakirjat ja paperit sekä muu aineisto ovat loukkaamattomat. Se, että loukkaamattomuus päättyy tai sitä ei ole, ei vaikuta tuomioistuimen käyttöön annettuja tai sen käyttämiä asiakirjoja ja muuta aineistoa koskeviin turvaamistoimiin, joita tuomioistuin voi määrätä perussäännön sekä oikeudenkäyntimenettelyä ja todistelua koskevien sääntöjen mukaisesti. Artiklan määräykset poikkeavat muun muassa takavarikon ja paikkaan kohdistuvan etsinnän osalta Suomen lainsäädännöstä, jota selostetaan näiltä osin myös edellä 6 artiklan perustelujen yhteydessä.

8 artikla. Vapautus veroista, tullimaksuista ja tuonti- tai vientirajoituksista. Artiklan 1 kappaleen mukaan tuomioistuin, sen varat, tulot ja muu omaisuus sekä sen toimenpiteet ja oikeustoimet on vapautettu kaikista välittömistä veroista. Vapautus ei kuitenkaan koske sellaisia veroja, jotka tosiasiassa ovat luonteeltaan pelkästään julkisista palveluista perittäviä maksuja, jotka peritään kiinteän, annettujen palveluiden määrään perustuvan taksan mukaisesti ja jotka ovat selkeästi määritettävissä ja yksilöitävissä. Artiklan 2 kappaleen mukaan tuomioistuin on vapautettu myös kaikista tullimaksuista, tuontiveroista ja tuonti- tai vientikielloista ja -rajoituksista sellaisten tavaroiden osalta, jotka tuomioistuin tuo tai vie virkakäyttöön, sekä tuomioistuimen julkaisujen osalta. Artiklan 3 kappaleen mukaan edellä mainitun vapautuksen perusteella tuotuja tai hankittuja tavaroita saa kuitenkin myydä tai muutoin luovuttaa sopimusvaltion alueella ainoastaan kyseisen sopimusvaltion toimivaltaisten viranomaisten kanssa sovittujen ehtojen mukaisesti.

Perustuslain 81 §:n 1 momentin ja 121 §:n 3 momentin mukaan verovelvollisuuden perusteista säädetään lailla. Artiklan 1 kappaleen määräykset verovapaudesta poikkeavat voimassa olevasta välittömiä veroja koskevasta lainsäädännöstä mutta vastaavat samoin kuin artiklan 2 ja 3 kappaleen tulleja koskevat erioikeudet ja vapaudet kansainvälisille järjestöille tavanomaisesti myönnettäviä erioikeuksia ja vapauksia. Yhteisön tullittomuusjärjestelyn luomisesta annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 918/83 133 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaan jäsenvaltiot voivat myöntää tullittomuuden, joka kuuluu kansainvälisten sopimusten, joiden sopimuspuolena on kolmas maa tai kansainvälinen järjestö, nojalla tavanomaisesti myönnettyihin etuoikeuksiin. Asetuksen 134 artiklan mukaan jäsenvaltion on kuitenkin toimitettava komissiolle tiedoksi tällaisen sopimuksen tullisäännökset. Tuonti- ja vientikieltojen ja -rajoitusten osalta voidaan todeta, että EY:n perustamissopimuksen mukaan pääsääntönä on tavaroiden vapaa liikkuvuus ja että sitä voidaan kansallisesti rajoittaa vain tietyin edellytyksin. Tällainen säännöstelymahdollisuus sisältyy valmiuslain 14 §:ään.

9 artikla. Maksujen ja/tai verojen palautus. Artiklan 1 kappaleen mukaan tuomioistuimen ei pääsääntöisesti tule pyytää vapautusta maksuista tai veroista, jotka sisältyvät kiinteän tai irtaimen omaisuuden hintaan, eikä palvelumaksuihin liittyvistä veroista. Sopimusvaltioiden on kuitenkin silloin, kun tuomioistuin hankkii virkakäyttöön merkittäviä määriä omaisuutta, tavaroita tai palveluja, joista peritään tai voidaan periä yksilöitävissä olevia maksuja ja/tai veroja, ryhdyttävä tarvittaviin hallinnollisiin järjestelyihin tuomioistuimen vapauttamiseksi sellaisista kuluista tai suoritetun maksun ja/tai veron palauttamiseksi. Artiklan 2 kappaleen mukaan vapautuksen tai palautuksen perusteella hankittuja tavaroita saa myydä tai muutoin luovuttaa ainoastaan vapautuksen tai palautuksen myöntäneen sopimusvaltion määräämien ehtojen mukaisesti. Vapautusta tai palautusta ei myönnetä tuomioistuimelle annetuista julkisista palveluista perityistä maksuista.

Harmonisoituja välillisiä veroja (arvonlisävero ja valmisteverot) koskevien yhteisöoikeuden säännösten mukaan jäsenvaltioilla on oikeus tavanomaisten erioikeuksien ja vapauksien myöntämiseen kansainvälisille järjestöille, jos ne on määritelty kyseisten järjestöjen perustamisasiakirjoissa tai päämajasopimuksissa, edellyttäen, että järjestön isäntämaana toimiva jäsenvaltio on hyväksynyt sen kansainväliseksi järjestöksi. Ottaen huomioon Kansainvälisen rikostuomioistuimen perustamisprosessin, sen toimialan ja sen perustajaosapuolet, voidaan tuomioistuimen erioikeuksista ja vapauksista tehdyn sopimuksen katsoa olevan niin olennainen osa tuomioistuimen perustamisasiakirjoja, että yhteisöoikeuden vaatimukset voidaan katsoa täytetyiksi. Arvonlisäverolain (1501/1993) 72 d §:n 2 momentti ja valmisteverotuslain (1469/1994) 16 §:n 7 kohta sisältävät vastaavat edellytykset verovapauksien myöntämisestä toisessa jäsenvaltiossa sijaitsevalle kansainväliselle järjestölle. Sopimuksen arvonlisä- ja valmisteveroja koskevat erioikeudet ja vapaudet eivät ole laajempia kuin kansainvälisille järjestöille tavanomaisesti myönnettävät erioikeudet.

10 artikla. Varat ja vapaus valuuttarajoituksista. Artiklassa määrätään tuomioistuimen varoista ja sen vapauttamisesta valuuttarajoituksista. Rahaliikennettä koskevien valvonta- ja sääntelymääräysten sekä maksuaikarajoitusten estämättä tuomioistuin voi toimintaansa liittyen pitää hallussaan varoja, siirtää niitä vapaasti maasta toiseen tai maan sisällä sekä pitää tilejä missä valuutassa tahansa. Tuomioistuimella on myös oikeus vaihtaa jokin hallussaan oleva valuutta mihin tahansa toiseen valuuttaan ja oikeus maksutapahtumiin sovellettavien vaihtokurssien osalta vähintään yhtä edulliseen kohteluun kuin minkä sopimusvaltio myöntää mille tahansa hallitustenväliselle järjestölle tai diplomaattiselle edustustolle. Tuomioistuin voi toimintaansa liittyen myös ottaa vastaan, pitää hallussaan, diskontata, siirtää, vaihtaa tai muuten käydä kauppaa velkakirjoilla ja muilla arvopapereilla. Artiklan 2 kappaleen mukaan tuomioistuimen on otettava huomioon kaikki sopimusvaltion sille tekemät esitykset käyttäessään 1 kappaleen mukaisia oikeuksiaan, mikäli tuomioistuin katsoo sen olevan mahdollista tuomioistuimen etuja vahingoittamatta.

Euroopan unionin jäsenyydestä johtuen rahapolitiikka ei pääsääntöisesti enää kuulu Suomen toimivaltaan. Artiklan määräykset poikkeavat kuitenkin ainakin valmiuslaissa säädetyistä valvontaa ja säännöstelyä poikkeusoloissa koskevista säännöksistä.

11 artikla. Viestintään liittyvät helpotukset. Artiklan 1 kappaleen mukaan tuomioistuimella on kunkin sopimusvaltion alueella virallisen viestintänsä ja kirjeenvaihtonsa osalta oikeus vähintään yhtä edulliseen kohteluun kuin kyseinen sopimusvaltio myöntää mille tahansa hallitustenväliselle järjestölle tai diplomaattiselle edustustolle postiin ja muuhun viestintään ja kirjeenvaihtoon sovellettavien etuoikeuksien, tariffien ja maksujen osalta. Artiklan 2 kappaleen mukaan tuomioistuimen viralliseen viestintään ja kirjeenvaihtoon ei saa kohdistaa ennakkotarkastuksia. Artiklan 3 kappaleen mukaan tuomioistuin voi käyttää kaikkia tarvittavia viestintäkeinoja, mukaan lukien sähköinen viestintä, ja sillä on oikeus käyttää virallisessa viestinnässään ja kirjeenvaihdossaan koodeja ja salakirjoitusta. Tuomioistuimen virallinen viestintä ja kirjeenvaihto ovat loukkaamattomat. Artiklan 4 kappaleen mukaan tuomioistuimella on oikeus lähettää ja vastaanottaa kirjeenvaihtoansa ja muuta aineistoa tai tiedonantoja kuriirin välityksellä tai sinetöidyissä säkeissä, joilla on samat erioikeudet, vapaudet ja helpotukset kuin diplomaattikuriirilla ja kuriirisäkeillä. Artiklan 5 kappaleen mukaan tuomioistuimella on oikeus käyttää radiolaitteita ja muita televiestintälaitteita taajuuksilla, joita sopimusvaltiot ovat antaneet sen käyttöön kansallisten menettelytapojensa mukaisesti. Sopimusvaltiot pyrkivät mahdollisuuksien mukaan antamaan tuomioistuimen käyttöön sellaiset taajuudet, joiden käyttöoikeutta se on hakenut.

Perustuslain 10 §:n 2 momentissa säädetään kirjeen, puhelun ja muun luottamuksellisen viestin salaisuuden loukkaamattomuudesta ja perustuslain 12 §:n 1 momentissa sananvapaudesta, johon sisältyy muun muassa oikeus ilmaista ja julkistaa viestejä kenenkään ennakolta estämättä. Sopimusmääräykset koskevat näiden perusoikeuksien käyttämistä mutta poikkeavat niiden rajoittamista koskevista säännöksistä. Perustuslaissa säädettyjä oikeuksia voidaan Suomessa rajoittaa esimerkiksi rikoksen esitutkinnan ja rikosoikeudenkäynnin yhteydessä tietyin pakkokeinolain mukaisin edellytyksin. Lisäksi artiklan 1 ja 4 kappaleen määräyksillä laajennetaan lailla voimaansaatetun diplomaattisia suhteita koskevan Wienin yleissopimuksen (SopS 3—5/1970) määräysten (diplomaattikuriirit ja -säkit) soveltamisalaa. Artiklan 3 kappaleessa tarkoitetusta viestinnästä, mukaan lukien sähköinen viestintä, säädetään muun muassa laissa sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä (460/2003), kuvaohjelmien tarkastamisesta annetussa laissa (775/2000) ja televisio- ja radiotoiminnasta annetussa laissa (744/1998).

12 artikla. Tuomioistuimen tehtävien hoito päämajan ulkopuolella. Artiklan mukaan tuomioistuin voi sopia kyseessä olevan valtion kanssa järjestelystä tuomioistuimen tehtävien hoitoa varten tarvittavien helpotusten myöntämiseksi, mikäli tuomioistuin perussäännön 3 artiklan 3 kappaleen mukaisesti katsoo, että sen on tarpeellista kokoontua muualla kuin sen päämajassa Haagissa, Alankomaissa. Rooman perussäännön 48 artiklan 1 kappale velvoittaa sopimusvaltiot myöntämään tuomioistuimelle alueellaan sellaiset erioikeudet ja vapaudet, jotka ovat tarpeen sen päämäärien toteuttamiseksi. Mainittuja erioikeuksia ja vapauksia täsmennetään edelleen tuomioistuimen erioikeuksia ja vapauksia koskevalla sopimuksella. Tässä artiklassa tarkoitettaneenkin ensisijaisesti muita kuin näiden sopimusten sopimusvaltioita. Mikäli artiklassa tarkoitettu järjestely kuitenkin tulisi Suomen osalta ajankohtaiseksi, on mahdollista, että siihen saattaisi sisältyä lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä. Sopimukselle olisi siinä tapauksessa tarpeen pyytää erikseen eduskunnan hyväksyminen.

13 artikla. Sopimusvaltioiden kokoukseen ja sen apuelinten kokouksiin osallistuvat valtioiden edustajat sekä hallitustenvälisten järjestöjen edustajat. Artiklan 1 kappaleen mukaan perussäännön sopimusvaltioiden edustajat, jotka osallistuvat sopimusvaltioiden kokoukseen ja sen apuelinten kokouksiin, muiden valtioiden edustajat, jotka mahdollisesti osallistuvat sopimusvaltioiden kokoukseen ja sen apuelinten kokouksiin tarkkailijoina perussäännön 112 artiklan 1 kappaleen mukaisesti, sekä sellaisten valtioiden ja hallitustenvälisten järjestöjen edustajat, jotka on kutsuttu osallistumaan sopimusvaltioiden kokoukseen ja sen apuelinten kokouksiin, ovat virkatehtäviään hoitaessaan ja kokouspaikalle matkustaessaan ja sieltä poistuessaan oikeutettuja artiklassa lueteltuihin erioikeuksiin ja vapauksiin. Heitä ei saa tällaisen kokouksen yhteydessä pidättää tai vangita. Heillä on kaikenlaiseen oikeudenkäyntiin liittyvä koskemattomuus virka-asemansa perusteella antamiensa lausuntojen ja sen perusteella suorittamiensa toimenpiteiden osalta. Tämä koskemattomuus myönnetään myös sen jälkeen, kun kyseisten henkilöiden edustajan tehtävät ovat päättyneet. Edustajien kaikki paperit ja asiakirjat ovat loukkaamattomat ja heillä on oikeus käyttää koodeja tai salakirjoitusta, ottaa vastaan papereita ja asiakirjoja tai kirjeenvaihtoa kuriirin välityksellä tai sinetöidyissä säkeissä sekä vastaanottaa ja lähettää sähköisiä tiedonantoja. Edustajat nauttivat vapautusta maahantuloa koskevista rajoituksista ja ulkomaalaisten rekisteröintiä koskevista vaatimuksista sekä kansallisista palvelusvelvoitteista sen sopimusvaltion alueella, jonka alueella he ovat käymässä tai jonka kautta he kulkevat virkatehtäviensä hoidon yhteydessä. Heillä on samat valuutta- ja valuutanvaihtovapaudet kuin vieraiden valtioiden hallitusten edustajilla tilapäisten virkatehtävien yhteydessä. Lisäksi heillä on samat vapautukset ja helpotukset henkilökohtaisten matkatavaroiden tarkastuksen osalta kuin diplomaattikunnan edustajille myönnetään Wienin yleissopimuksen mukaisesti. Edustajille myönnetään myös sama suojelu ja samat kotiuttamiseen liittyvät helpotukset kuin diplomaattikunnan edustajille myönnetään kansainvälisen kriisitilanteen aikana Wienin yleissopimuksen mukaisesti samoin kuin muut sellaiset erioikeudet, vapaudet ja helpotukset, jotka myönnetään diplomaattikunnan edustajille ja jotka eivät ole edellä olevien määräysten vastaisia, kuitenkin niin, että heillä ei ole oikeutta vaatia vapautusta tullimaksuista maahan tuotujen tavaroiden osalta (jolleivät ne kuulu heidän henkilökohtaisiin matkatavaroihinsa) eikä valmisteveroista tai myyntiverosta.

Artiklan 2 kappaleen mukaan ajanjaksoja, jonka 1 kappaleessa tarkoitetut edustajat ovat sopimusvaltion alueella osallistuakseen sopimusvaltioiden kokoukseen ja sen apuelinten kokouksiin virkatehtäviensä hoidon yhteydessä, ei katsota asumiseksi silloin, kun jokin verotusmuoto perustuu asumiseen. Artiklan 3 kappaleen mukaan artiklan 1 ja 2 kappaleen määräyksiä ei sovelleta edustajan ja sen sopimusvaltion viranomaisten välillä, jonka kansalainen hän on, eikä edustajan ja sen sopimusvaltion tai hallitustenvälisen järjestön välillä, jota hän edustaa tai on edustanut.

Artiklan 1 ja 2 kappaleen määräykset poikkeavat monilta kohdin Suomen voimassa olevasta lainsäädännöstä, jota selostetaan myös edellä 4 ja 6—11 artiklan perustelujen yhteydessä. Artiklan 1 kappaleen a kohdassa määrätään vangitsemista ja pidättämistä koskevasta vapautuksesta. Määräys poikkeaa pakkokeinolain säännöksistä. Saman kappaleen b kohdassa määrätty oikeudellinen koskemattomuus merkitsee poikkeusta siviili-, rikos- ja hallinto-oikeudellisesta tuomiovallasta Suomen lainkäyttöpiirissä. Edelleen c kohdassa määrätty asiakirjojen loukkaamattomuus poikkeaa Suomen lainsäädännöstä muun muassa takavarikon ja paikkaan kohdistuvan etsinnän osalta, ja d kohta laajentaa lailla voimaansaatetun diplomaattisia suhteita koskevan Wienin yleissopimuksen määräysten (diplomaattikuriirit ja -säkit) soveltamisalaa. Artiklan 1 kappaleen e kohdan määräykset koskevat ulkomaalaisten maahantuloa Suomeen. Voimassa olevan lainsäädännön mukaan maahantulon yhteydessä ei sovelleta erityisiä rajoituksia tai esimerkiksi kiintiömenettelyä eikä myöskään mitään varsinaista rekisteröintivelvoitetta. Ulkomaalaislain (301/2004) 130 §:n 3 momentin mukaan sisäasiainministeriön asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä maahantulon jälkeisestä ilmoittautumisvelvollisuudesta. Tällaista asetusta ei ole vielä annettu. Asetuksen valmistelussa tulee ottaa huomioon kansainväliset sopimusvelvoitteet, joiden vuoksi ei ole perusteltua edellyttää ilmoittautumista tietyiltä henkilöiltä. Artiklan 1 kappaleen e kohdassa määrätään myös kansallisiin palvelusvelvoitteisiin liittyvistä vapauksista, jotka poikkeavat Suomessa asuvan työvoiman käyttöä koskevista valmiuslain säännöksistä. Artiklan 1 kappaleen f—i kohdan määräykset laajentavat diplomaattisia suhteita koskevan Wienin yleissopimuksen soveltamisalaa.

Artiklassa tarkoitettuihin henkilöihin voivat tulla sovellettaviksi myös kansainvälisiä konferensseja ja erityisedustustoja koskevista erioikeuksista ja vapauksista annettu laki (572/1973) ja asetus (728/1973), jos kysymyksessä on Suomen hallituksen kutsusta tai suostumuksella Suomessa pidettävä valtioiden välinen konferenssi. Laki sisältää maahantuloa ja valuuttamääräyksiä koskevia artiklan 1 kappaleen e ja f kohdan sekä suojeluun ja kotiuttamiseen liittyviä h kohdan määräyksiä lukuun ottamatta vastaavat erioikeudet ja vapaudet kuin tämä artikla. Lisäksi on todettava, että lain 12 §:n 1 momentti vapauttaa valtiolle tai kunnalle suoritettavista veroista ja maksuista ja 14 §:n 1 momentti tullimaksuista toisin kuin artiklan 1 kappaleen i kohta. Koska artiklassa tarkoitetaan mitä tahansa sopimusvaltioiden kokousta tai sen apuelinten kokousta, on sen soveltamisala mahdollisesti laajempi kuin kansainvälisiä konferensseja koskevan lain soveltamisala.

14 artikla. Tuomioistuimen oikeudenkäyntiin osallistuvien valtioiden edustajat. Artiklan mukaan tuomioistuimen oikeudenkäyntiin osallistuvien valtioiden edustajilla on virkatehtäviään hoitaessaan sekä matkustaessaan oikeudenkäyntipaikalle ja poistuessaan sieltä 13 artiklassa tarkoitetut erioikeudet ja vapaudet. Määräyksen suhde Suomen lainsäädäntöön ilmenee edellä 13 artiklan yhteydessä esitetyistä perusteluista.

15 artikla. Tuomarit, syyttäjä, apulaissyyttäjät ja kirjaaja. Artiklan 1 kappaleen mukaan tuomareilla, syyttäjällä, apulaissyyttäjillä ja kirjaajalla on tuomioistuimen toimintaan liittyvissä asioissa samat erioikeudet ja vapaudet kuin diplomaattisten edustustojen päälliköillä. Lisäksi täsmennetään, että tuomareiden, syyttäjän, apulaissyyttäjien ja kirjaajan oikeudellinen koskemattomuus jatkuu myös heidän toimikautensa päätyttyä virkatehtävien yhteydessä antamiensa lausuntojen ja suorittamiensa toimenpiteiden osalta.

Artiklan 2 kappaleen mukaan tuomareille, syyttäjälle, apulaissyyttäjille ja kirjaajalle sekä heidän kanssaan asuville perheenjäsenille myönnetään kaikki maasta poistumiseen liittyvät helpotukset siinä maassa, jossa he ovat, sekä maahantuloon ja maasta poistumiseen liittyvät helpotukset siinä maassa, jossa tuomioistuin toimii. Virkatehtäviinsä liittyvien matkojen aikana tuomareilla, syyttäjällä, apulaissyyttäjillä ja kirjaajalla on kaikkien sopimusvaltioiden alueilla, joiden kautta he joutuvat kulkemaan, kaikki ne erioikeudet, vapaudet ja helpotukset, jotka sopimusvaltiot myöntävät vastaavissa olosuhteissa diplomaattikunnan edustajille Wienin yleissopimuksen mukaisesti. Artiklan 3 kappaleen mukaan tuomarille, syyttäjälle, apulaissyyttäjälle tai kirjaajalle, joka oleskee jossakin muussa sopimusvaltiossa kuin siinä valtiossa, jonka kansalainen hän on tai jossa hän asuu pysyvästi, ollakseen tuomioistuimen käytettävissä, myönnetään oleskelun ajaksi diplomaateille kuuluvat erioikeudet, vapaudet ja helpotukset. Mainitut erioikeudet, vapaudet ja helpotukset myönnetään myös tuomarin, syyttäjän, apulaissyyttäjän tai kirjaajan kanssa asuville perheenjäsenille. Artiklan 4 kappaleen mukaan tuomareille, syyttäjälle, apulaissyyttäjille ja kirjaajalle sekä heidän kanssaan asuville perheenjäsenille myönnetään edelleen kansainvälisen kriisitilanteen aikana samat kotiuttamiseen liittyvät helpotukset kuin diplomaattikunnan edustajille myönnetään Wienin yleissopimuksen mukaisesti.

Artiklan 5 kappaleen mukaan artiklan 1—4 kappaleen määräyksiä sovelletaan tuomioistuimen tuomareihin myös sen jälkeen, kun heidän toimikautensa on päättynyt, jos he jatkavat tehtäviensä hoitamista perussäännön 36 artiklan 10 kappaleen mukaisesti. Mainitun kappaleen mukaan oikeudenkäynti- ja valitusjaostojen tuomarit jatkavat tehtäviensä hoitamista, kunnes kyseisessä jaostossa jo aloitettu oikeudenkäynti tai valitusprosessi saadaan päätökseen.

Artiklan 6 kappaleen mukaan tuomioistuimen tuomareille, syyttäjälle, apulaissyyttäjille ja kirjaajalle maksamat palkat, palkanlisät ja kulukorvaukset on vapautettu verotuksesta. Jos jokin verotusmuoto perustuu asumiseen, ajanjaksoja, jotka tuomarit, syyttäjä, apulaissyyttäjät ja kirjaaja ovat sopimusvaltion alueella hoitaakseen virkatehtäviään, ei katsota asumiseksi verotusta varten. Sopimusvaltiot voivat kuitenkin ottaa edellä mainitut palkat, palkanlisät ja kulukorvaukset huomioon muista lähteistä peräisin olevista tuloista perittävien verojen määräämiseksi. Artiklan 7 kappaleen mukaan sopimusvaltioilla ei ole velvollisuutta vapauttaa entisten tuomareiden, syyttäjien ja kirjaajien sekä heidän huollettavinaan olevien henkilöiden eläkkeitä tai elinkorkoja tuloverosta.

Artiklan määräykset poikkeavat monilta kohdin Suomessa voimassa olevasta lainsäädännöstä, jota selostetaan myös edellä 13 artiklan yhteydessä. Artiklan 1—5 kappaleen määräykset laajentavat diplomaattisia suhteita koskevan Wienin yleissopimuksen lailla hyväksyttyjen määräysten soveltamisalaa. Artiklan 2 kappaleen määräykset poikkeavat myös ulkomaalaislain maahantuloa koskevista säännöksistä. Tuloverotusta koskevat 6 kappaleen määräykset poikkeavat tuloverolain (1535/1992) säännöksistä. Artiklan 7 kappaleen määräykset liittyvät eläkkeiden verotusta koskevaan lainsäädäntöön, mutta jättävät sopimusvaltiolle mahdollisuuden soveltaa tältä osin omaa lainsäädäntöään.

16 artikla. Apulaiskirjaaja, syyttäjän toimiston henkilökunta ja kirjaamon henkilökunta. Artiklan 1 kappaleen mukaan myös apulaiskirjaajalla, syyttäjän toimiston henkilökunnalla ja kirjaamon henkilökunnalla on heidän tehtäviensä riippumattoman hoitamisen kannalta tarvittavat erioikeudet, vapaudet ja helpotukset. Heille myönnetään koskemattomuus pidättämistä ja vangitsemista sekä henkilökohtaisten matkatavaroidensa takavarikointia vastaan. Heille myönnetään myös kaikenlaiseen oikeudenkäyntiin liittyvä koskemattomuus virkatehtävien yhteydessä antamiensa lausuntojen ja suorittamiensa toimenpiteiden osalta. Tämä koskemattomuus myönnetään myös sen jälkeen, kun kyseisten henkilöiden työsuhde tuomioistuimessa on päättynyt. Artiklassa tarkoitetun tuomioistuimen henkilökunnan kaikki viralliset paperit ja asiakirjat sekä aineisto ovat loukkaamattomat.

Tuomioistuimen heille maksamat palkat, palkanlisät ja kulukorvaukset ovat vapautetut verotuksesta. Sopimusvaltiot voivat kuitenkin ottaa nämä palkat, palkanlisät ja kulukorvaukset huomioon muista lähteistä peräisin olevista tuloista perittävien verojen määräämiseksi. Artiklan 2 kappaleen mukaan sopimusvaltioilla ei kuitenkaan ole velvollisuutta vapauttaa entisten apulaiskirjaajien, syyttäjän toimiston henkilökunnan ja kirjaamon henkilökunnan sekä heidän huollettavinaan olevien henkilöiden eläkkeitä tai elinkorkoja tuloverosta.

Apulaiskirjaajalle, syyttäjän toimiston henkilökunnalle ja kirjaamon henkilökunnalle myönnetään myös vapautus kansallisista palvelusvelvoitteista sekä vapautus maahantuloa koskevista rajoituksista ja ulkomaalaisten rekisteröintiä koskevista vaatimuksista, joista jälkimmäinen ulottuu myös heidän kanssaan asuviin perheenjäseniinsä.

Artiklassa tarkoitetulle henkilökunnalle myönnetään myös vapautus henkilökohtaisten matkatavaroiden tarkastuksesta, jollei ole painavaa syytä epäillä, että matkatavaroihin sisältyy tavaroita, joiden maahantuonti tai maasta vienti on kielletty sopimusvaltion lainsäädännössä tai säänneltyä sen karanteenia koskevien määräysten mukaisesti. Tällaisessa tapauksessa matkatavarat tarkastetaan kyseessä olevan henkilökunnan jäsenen läsnä ollessa. Valuuttaa ja valuutanvaihtoa koskevien helpotusten osalta heidät rinnastetaan kyseisessä sopimusvaltiossa olevien diplomaattisten edustustojen vastaavantasoisiin virkailijoihin ja kansainvälisen kriisitilanteen aikana heille ja heidän kanssaan asuville perheenjäsenille myönnetään samat kotiuttamiseen liittyvät helpotukset kuin diplomaattikunnan edustajille myönnetään Wienin yleissopimuksen mukaisesti. Heillä on myös oikeus tuoda maahan huonekalunsa ja henkilökohtaiset tavaransa tulli- ja verovapaasti palvelumaksuja lukuun ottamatta, kun he ensimmäisen kerran tulevat kyseisen sopimusvaltion alueelle ottaakseen tehtävänsä vastaan, ja viedä huonekalunsa ja henkilökohtaiset tavaransa takaisin pysyvään kotimaahansa tulli- ja verovapaasti.

Artiklan määräykset poikkeavat monilta kohdin Suomessa voimassa olevasta lainsäädännöstä, jota selostetaan myös edellä 13 ja 15 artiklan yhteydessä. Artiklan 1 kappaleen e kohdan vapautusta kansallisista palvelusvelvoitteista ei ole rajoitettu samalla tavalla kuin 13 artiklan 1 kappaleen e kohdassa. Määräyksen on siten katsottava koskevan myös maanpuolustusvelvollisuutta ja merkitsevän poikkeusta myös asevelvollisuuslaista (452/1950). Perustuslain 127 §:n 1 momentti edellyttää, että maanpuolustusvelvollisuudesta säädetään lailla. Kappaleen g kohdassa vapautetaan lähtökohtaisesti henkilökohtaisten matkatavaroiden tarkastuksesta. Määräys poikkeaa tullilain (1466/1994) säännöksistä. Tullilain säännöksistä poikkeaa myös j kohdassa tarkoitettu tulli- ja verovapaa maahantuonti ja maasta vienti.

17 artikla. Paikalta palkattu henkilökunta, joka muuten olisi tämän sopimuksen soveltamisalan ulkopuolella. Artiklan mukaan tuomioistuimen paikalta palkkaamalla henkilökunnalla, joka muuten olisi tämän sopimuksen soveltamisalan ulkopuolella on kaikenlaiseen oikeudenkäyntiin liittyvä koskemattomuus virkatehtävien yhteydessä antamiensa lausuntojen ja tuomioistuimelle suorittamiensa toimenpiteiden osalta. Tämä koskemattomuus jatkuu tuomioistuimen puolesta tehtyjen toimien osalta myös sen jälkeen, kun heidän työsuhteensa tuomioistuimessa on päättynyt. Artiklassa tarkoitetulle henkilökunnalle myönnetään työsuhteen aikana myös tuomioistuimen puolesta hoidettujen virkatehtävien riippumattoman hoitamisen kannalta tarvittavat muut helpotukset.

Artiklan määräykset koskevat lähinnä sellaista sopimusvaltiota, jossa tuomioistuin kokoontuu tai jossa se muutoin toimii. Mikäli artikla tulisi sovellettavaksi Suomen osalta, sen määräykset merkitsevät muun muassa poikkeusta siviili-, rikos- ja hallinto-oikeudellisesta tuomiovallasta Suomen lainkäyttöpiirissä ja kuuluvat siten lainsäädännön alaan.

18 artikla. Oikeudenkäyntiavustaja ja syytetyn oikeudenkäyntiavustajaa avustavat henkilöt. Sopimuksessa myönnetään erioikeuksia, vapauksia ja helpotuksia niiltä osin kuin ne ovat tarpeen tehtävien riippumattoman hoitamisen kannalta myös oikeudenkäyntiavustajille ja syytetyn oikeudenkäyntiavustajaa avustaville henkilöille. Edellytyksenä on lisäksi, että näillä on artiklan 2 kappaleessa tarkoitettu tuomioistuimen antama todistus. Artiklan määräysten tarkoituksena on helpottaa oikeudenkäyntiavustajien ja syytetyn oikeudenkäyntiavustajaa avustavien henkilöiden työtä oikeudenkäynnin aikana ja siihen liittyen, ja näin varmistaa, että oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin edellytykset täyttyvät muun muassa siltä osin kuin kyse on syytetyn oikeudesta asianmukaiseen puolustukseen.

Artiklassa tarkoitetuille henkilöille myönnetään koskemattomuus pidättämistä ja vangitsemista sekä henkilökohtaisten matkatavaroidensa takavarikointia vastaan. Heille myönnetään myös kaikenlaiseen oikeudenkäyntiin liittyvä koskemattomuus virkatehtävien yhteydessä antamiensa lausuntojen ja suorittamiensa toimenpiteiden osalta. Tämä koskemattomuus myönnetään myös sen jälkeen, kun tehtävät ovat päättyneet. Kaikki paperit ja asiakirjat sekä tehtävien hoitamiseen liittyvä aineisto ovat loukkaamattomat. Artiklassa tarkoitetuilla henkilöillä on myös oikeus ottaa vastaan ja lähettää missä tahansa muodossa laadittuja papereita ja asiakirjoja oikeudenkäyntiavustajan tehtävien hoitamiseen liittyvässä yhteydenpitotarkoituksessa. Heidät on vapautettu maahantuloa koskevista rajoituksista ja ulkomaalaisten rekisteröintiä koskevista vaatimuksista. Heillä on myös vapautus henkilökohtaisten matkatavaroidensa tarkastuksesta, jollei ole painavaa syytä epäillä, että matkatavaroihin sisältyy tavaroita, joiden maahantuonti tai maasta vienti on kielletty sopimusvaltion lainsäädännössä tai säänneltyä sen karanteenia koskevien määräysten mukaisesti. Tällaisessa tapauksessa matkatavarat tarkastetaan oikeudenkäyntiavustajan läsnä ollessa. Valuuttaan tai valuutanvaihtoon liittyvien helpotusten osalta myönnetään samat erioikeudet kuin vieraiden valtioiden hallitusten edustajille myönnetään tilapäisten virkatehtävien yhteydessä ja kansainvälisen kriisitilanteen aikana samat kotiuttamiseen liittyvät helpotukset kuin diplomaattikunnan edustajille myönnetään Wienin yleissopimuksen mukaisesti.

Artiklan 2 kappaleen mukaan oikeudenkäyntiavustajalle annetaan kirjaajan allekirjoittama todistus hänen tehtäviensä hoidon edellyttämäksi ajaksi, kun oikeudenkäyntiavustaja on nimitetty perussäännön, oikeudenkäyntimenettelyä ja todistelua koskevien sääntöjen sekä tuomioistuimen sisäisten määräysten mukaisesti. Todistus peruutetaan, jos oikeudenkäyntiavustajan valtuudet tai tehtävät päättyvät ennen todistuksen voimassaolon päättymistä. Artiklan 3 kappaleen mukaan sellaista ajanjaksoa, jonka oikeudenkäyntiavustaja on sopimusvaltion alueella hoitaakseen tehtäviään, ei katsota asumiseksi, jos jokin verotusmuoto perustuu asumiseen. Artiklan 4 kappaleen mukaan artiklan määräyksiä sovelletaan tarvittavin muutoksin sellaisiin henkilöihin, jotka avustavat syytetyn oikeudenkäyntiavustajaa oikeudenkäyntimenettelyä ja todistelua koskevien sääntöjen 22 säännön mukaisesti.

Artiklan 1 kappaleen määräysten suhde Suomen lainsäädäntöön ilmenee monilta kohdin edellä 13, 15 ja 16 artiklan yhteydessä esitetyistä perusteluista. Artiklan 1 kappaleen d kohdan mukainen oikeus ottaa vastaan ja lähettää papereita ja asiakirjoja oikeudenkäyntiavustajan tehtävien hoitamiseen liittyvässä yhteydenpitotarkoituksessa littyy perustuslain 12 §:n mukaiseen sananvapauteen, johon sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä.

19 artikla. Todistajat. Artiklan 1 kappaleen mukaan myös todistajilla on tietyt erioikeudet, vapaudet ja helpotukset niiltä osin kuin ne ovat tarpeen todistajanlausunnon antamiseksi oikeudenkäynnissä, mukaan lukien matkoihin käytetty aika. Edellytyksenä on lisäksi, että todistajalla on artiklan 2 kappaleessa tarkoitettu todistus.

Todistajille myönnetään koskemattomuus pidätystä tai vangitsemista vastaan. Heidän henkilökohtaisia matkatavaroitaan ei saa takavarikoida, jollei ole painavaa syytä epäillä, että niihin sisältyy tavaroita, joiden maahantuonti tai maasta vienti on kielletty kyseisen sopimusvaltion lainsäädännössä tai säänneltyä sen karanteenia koskevien määräysten mukaisesti. Poikkeus takavarikointikiellosta ei kuitenkaan ulotu papereihin eikä asiakirjoihin eikä todistajanlausuntoon liittyvään aineistoon, jotka ovat muutenkin loukkaamattomat. Todistajilla on kaikenlaiseen oikeudenkäyntiin liittyvä koskemattomuus todistajanlausunnon yhteydessä antamiensa lausuntojen sekä sen yhteydessä suorittamiensa toimenpiteiden osalta, ja tämä koskemattomuus myönnetään myös sen jälkeen, kun todistajat ovat antaneet lausuntonsa eivätkä enää osallistu oikeudenkäyntiin. Todistajilla on myös oikeus vastaanottaa ja lähettää papereita ja asiakirjoja todistajanlausuntoonsa liittyvää tuomioistuimen ja oikeudenkäyntiavustajan kanssa käytävää yhteydenpitoa varten. Heille myönnetään vapautus maahantuloa koskevista rajoituksista ja ulkomaalaisten rekisteröintiä koskevista vaatimuksista todistajanlausunnon antamiseen liittyvien matkojen osalta sekä kansainvälisen kriisitilanteen aikana samat kotiuttamiseen liittyvät helpotukset kuin diplomaattikunnan edustajille myönnetään Wienin yleissopimuksen mukaisesti.

Artiklan 2 kappaleen mukaan tuomioistuin antaa todistajille, joilla on tämän artiklan 1 kappaleen mukaiset erioikeudet, vapaudet ja helpotukset, asiakirjan, jolla todistetaan, että tuomioistuin edellyttää heidän osallistumistaan oikeudenkäyntiin, ja täsmennetään osallistumiseen tarvittava ajanjakso.

Artiklan 1 kappaleen määräysten suhde Suomen lainsäädäntöön ilmenee edellä 13, 15 ja 16 artiklan yhteydessä esitetyistä perusteluista. Laissa entisen Jugoslavian alueella tehtyjä rikoksia käsittelevän kansainvälisen tuomioistuimen toimivallasta ja tuomioistuimelle annettavasta oikeusavusta (12/1994) säädetään tämän artiklan määräyksiä suppeammin tuomioistuimeen kuultaviksi kutsuttujen henkilöiden koskemattomuudesta ja vapaasta kauttakulusta.

20 artikla. Uhrit. Artiklan 1 kappaleen mukaan uhreilla, jotka osallistuvat oikeudenkäyntiin oikeudenkäyntimenettelyä ja todistelua koskevien sääntöjen 89—91 säännön mukaisesti, on tietyt erioikeudet, vapaudet ja helpotukset niiltä osin kuin ne ovat tarpeen heidän osallistumiselleen oikeudenkäyntiin, mukaan lukien matkoihin käytetty aika, edellyttäen, että he pystyvät esittämään tämän artiklan 2 kappaleessa tarkoitetun todistuksen. Uhreilla on koskemattomuus pidätystä tai vangitsemista vastaan sekä suoja henkilökohtaisten matkatavaroidensa takavarikointia vastaan, jollei ole painavaa syytä epäillä, että niihin sisältyy tavaroita, joiden maahantuonti tai maasta vienti on kielletty kyseisen sopimusvaltion lainsäädännössä tai säänneltyä sen karanteenia koskevien määräysten mukaisesti. Uhreilla on myös kaikenlaiseen oikeudenkäyntiin liittyvä koskemattomuus tuomioistuimen oikeudenkäynnissä antamiensa lausuntojen sekä sen yhteydessä suorittamiensa toimenpiteiden osalta, ja tämä koskemattomuus myönnetään myös sen jälkeen, kun he eivät enää osallistu oikeudenkäyntiin. Heille myönnetään myös vapautus maahantuloa koskevista rajoituksista ja ulkomaalaisten rekisteröintiä koskevista vaatimuksista, kun he matkustavat osallistuakseen oikeudenkäyntiin. Artiklan 2 kappaleen mukaan tuomioistuin antaa uhreille, jotka osallistuvat oikeudenkäyntiin oikeudenkäyntimenettelyä ja todistelua koskevien sääntöjen 89—91 säännön mukaisesti ja joilla on tämän artiklan 1 kappaleen mukaiset erioikeudet, vapaudet ja helpotukset, asiakirjan, jolla todistetaan, että he osallistuvat oikeudenkäyntiin, ja täsmennetään osallistumiseen tarvittava ajanjakso.

Artiklan 1 kappaleen määräysten suhde Suomen lainsäädäntöön ilmenee edellä 13, 15 ja 16 artiklan yhteydessä esitetyistä perusteluista.

21 artikla. Asiantuntijat. Artiklan 1 kappaleen mukaan asiantuntijoille, jotka suorittavat tehtäviä tuomioistuimelle, myönnetään tietyt erioikeudet, vapaudet ja helpotukset niiltä osin kuin ne ovat tarpeen heidän tehtäviensä riippumattoman hoitamisen kannalta, mukaan lukien tehtävien hoitamiseen liittyviin matkoihin käytetty aika, edellyttäen, että he pystyvät esittämään tämän artiklan 2 kappaleessa tarkoitetun asiakirjan.

Asiantuntijoille myönnetään koskemattomuus pidättämistä ja vangitsemista sekä henkilökohtaisten matkatavaroiden takavarikointia vastaan. Heillä on myös kaikenlaiseen oikeudenkäyntiin liittyvä koskemattomuus heidän tuomioistuimelle suorittamiinsa tehtäviin liittyen antamiensa lausuntojen ja suorittamiensa toimenpiteiden osalta. Tämä koskemattomuus myönnetään myös sen jälkeen, kun kyseisten henkilöiden tehtävät ovat päättyneet. Asiantuntijoiden paperit ja asiakirjat sekä heidän tuomioistuimelle suorittamiinsa tehtäviin liittyvä aineisto ovat loukkaamattomat. Heillä on oikeus ottaa vastaan ja lähettää papereita ja asiakirjoja sekä tuomioistuimelle suorittamiinsa tehtäviin liittyvää aineistoa kuriirin välityksellä tai sinetöidyissä säkeissä tuomioistuimen kanssa käytävää yhteydenpitoa varten. Heidät on vapautettu henkilökohtaisten matkatavaroiden tarkastuksesta, jollei ole painavaa syytä epäillä, että matkatavaroihin sisältyy tavaroita, joiden maahantuonti tai maasta vienti on kielletty sopimusvaltion lainsäädännössä tai säänneltyä sen karanteenia koskevien määräysten mukaisesti. Tällaisessa tapauksessa matkatavarat tarkastetaan asiantuntijan läsnä ollessa. Valuuttaan tai valuutanvaihtoon liittyvien helpotusten osalta myönnetään samat erioikeudet kuin vieraiden valtioiden hallitusten edustajille myönnetään tilapäisten virkatehtävien yhteydessä ja kansainvälisen kriisitilanteen aikana samat kotiuttamiseen liittyvät helpotukset kuin diplomaattikunnan edustajille myönnetään Wienin yleissopimuksen mukaisesti. Asiantuntijat on myös vapautettu maahantuloa koskevista rajoituksista ja ulkomaalaisten rekisteröintiä koskevista vaatimuksista tämän artiklan 2 kappaleessa tarkoitetussa asiakirjassa täsmennettyjen tehtäviensä osalta. Artiklan 2 kappaleen mukaan tuomioistuin antaa asiantuntijoille, joilla on tämän artiklan 1 kappaleessa tarkoitetut erioikeudet, vapaudet ja helpotukset, asiakirjan, jolla todistetaan, että he suorittavat tehtäviä tuomioistuimelle, ja jossa täsmennetään näiden tehtävien kesto.

Artiklan 1 kappaleen määräysten suhde Suomen lainsäädäntöön ilmenee edellä 13, 15 ja 16 artiklan yhteydessä esitetyistä perusteluista.

22 artikla. Muut henkilöt, joiden on oltava läsnä tuomioistuimen toimipaikassa. Artiklan 1 kappaleen mukaan muille henkilöille, joiden on oltava läsnä tuomioistuimen toimipaikassa, myönnetään läsnäoloon tarvittavaa ajanjaksoa varten, mukaan lukien siihen liittyviin matkoihin käytetty aika, tämän sopimuksen 20 artiklan 1 kappaleen a—d kohdan mukaiset erioikeudet, vapaudet ja helpotukset, edellyttäen, että he pystyvät esittämään tämän artiklan 2 kappaleessa tarkoitetun todistuksen. Artiklan 2 kappaleen mukaan tuomioistuin antaa muille henkilöille, joiden on oltava läsnä tuomioistuimen toimipaikassa, asiakirjan, jolla todistetaan, että heidän läsnäoloaan edellytetään, ja jossa täsmennetään läsnäoloon tarvittava ajanjakso.

Artiklassa tarkoitettuja henkilöitä voivat olla esimerkiksi perheenjäsenet tai psykologi, jotka matkustavat tuomioistuimen toimipaikkaan tukeakseen oikeudenkäyntiin osallistuvaa uhria tai todistajaa.

Artiklan 1 kappaleen määräysten suhde Suomen lainsäädäntöön ilmenee edellä 13, 15 ja 16 artiklan yhteydessä esitetyistä perusteluista.

23 artikla. Kansalaiset ja pysyvät asukkaat. Artiklan määräykset antavat sopimusvaltiolle mahdollisuuden rajoittaa omalla alueellaan sopimuksessa tarkoitettujen erioikeuksien ja vapauksien myöntämistä sellaisille omille kansalaisilleen tai pysyville asukkailleen, jotka kuuluvat tuomioistuimen henkilökuntaan tai ovat oikeudenkäyntiavustajia tai syytetyn oikeudenkäyntiavustajaa avustavia henkilöitä, todistajia, asiantuntijoita, uhreja tai muita sellaisia henkilöitä, joiden on oltava läsnä tuomioistuimen toimipaikassa. Sopimusvaltion on annettava tätä tarkoittava ilmoitus sopimuksen allekirjoittamisen, ratifioimisen tai hyväksymisen tai sopimukseen liittymisen yhteydessä.

Artiklan a kappaleessa määritellään ne erioikeudet ja vapaudet, jotka tuomioistuimen henkilökuntaan kuuluville samoin kuin oikeudenkäyntiavustajille ja syytetyn oikeudenkäyntiavustajaa avustaville henkilöille, todistajille sekä asiantuntijoille on ilmoituksesta huolimatta myönnettävä niiltä osin kuin ne ovat tarpeen heidän tehtäviensä riippumattoman hoitamisen kannalta. Näitä ovat koskemattomuus pidätystä tai vangitsemista vastaan sekä kaikenlaiseen oikeudenkäyntiin liittyvä koskemattomuus heidän tuomioistuimelle suorittamiinsa tehtäviin liittyen, oikeudenkäyntiin osallistumisen yhteydessä tai todistajanlausunnon antamisen yhteydessä oikeudenkäynnissä antamiensa lausuntojen ja tällaisessa yhteydessä suorittamiensa toimenpiteiden osalta. Tällainen koskemattomuus myönnetään myös sen jälkeen, kun kyseisten henkilöiden tehtävät ovat päättyneet, he eivät enää osallistu oikeudenkäyntiin tai he ovat jo antaneet todistajanlausuntonsa. Mainittujen henkilöiden asiakirjat ja paperit sekä heidän tuomioistuimelle suorittamiinsa tehtäviin, oikeudenkäyntiin osallistumiseensa tai todistajanlausuntonsa antamiseen liittyvä aineisto ovat loukkaamattomat. Heillä on myös oikeus vastaanottaa ja lähettää papereita ja asiakirjoja tuomioistuimen kanssa käytävää yhteydenpitoa varten. Kun kysymyksessä ovat todistajat, tämä oikeus ulottuu myös oikeudenkäyntiavustajan kanssa käytävään, todistajanlausuntoon liittyvään yhteydenpitoon. Tuomioistuimen henkilökuntaan kuuluvalle on myös myönnettävä vapautus verosta tuomioistuimen maksamien palkkojen, palkanlisien ja kulukorvausten osalta 15 artiklan 6 kappaleen ja 16 artiklan 1 kappaleen d kohdan mukaisesti.

Artiklan b kappaleessa täsmennetään puolestaan ne erioikeudet ja vapaudet, jotka uhreille ja muille henkilöille, joiden on oltava läsnä tuomioistuimen toimipaikassa, on ilmoituksesta huolimatta myönnettävä niiltä osin kuin ne ovat tarpeen heidän osallistumiselleen oikeudenkäyntiin. Näitä ovat koskemattomuus pidätystä tai vangitsemista vastaan sekä oikeudenkäyntiin liittyvä koskemattomuus heidän oikeudenkäyntiin osallistumisen yhteydessä antamiensa lausuntojen ja tällaisessa yhteydessä suorittamiensa toimenpiteiden osalta. Tällainen koskemattomuus myönnetään myös sen jälkeen, kun he eivät enää osallistu oikeudenkäyntiin.

Artiklan a kappaleessa tarkoitettujen henkilöiden erioikeuksien ja vapauksien rajoittamista koskevan ilmoituksen ovat tähän mennessä antaneet Saksa allekirjoittaessaan sopimuksen sekä Uusi-Seelanti ja Kanada ratifioidessaan sopimuksen. Itävallan ja Slovakian ratifiointiensa yhteydessä antamat ilmoitukset koskevat myös artiklan b kappaleessa tarkoitettujen henkilöiden erioikeuksien ja vapauksien rajoittamista.

Ns. isäntämaasopimuksissa, jotka koskevat Suomessa sijaitsevan kansainvälisen järjestön henkilökunnan asemaa, on perinteisesti suhtauduttu pidättyvästi erioikeuksien ja vapauksien myöntämiseen omille kansalaisille. Suomen hallituksen ja Itämeren merellisen ympäristön suojelukomission välillä komission toimistosta sekä erioikeuksista ja vapauksista tehdyn sopimuksen (SopS 38—39/1980) 12 ja 13 artiklan mukaan sellaisille komission henkilökuntaan kuuluville tai komission toimeksiannosta tehtäviä suorittaville asiantuntijoille tai neuvonantajille, jotka ovat Suomen kansalaisia, myönnetään muita rajoitetummat erioikeudet ja vapaudet. Vastaavasti on rajoitettu myös yhtäältä Taloudellisen kehitystutkimuksen kansainvälisen instituutin (WIDER) henkilöstöön kuuluville Suomen kansalaisille ja toisaalta sellaisille Kansainvälisen siirtolaisuusjärjestön alueellisen toimiston virkamiehille ja toimihenkilöille, jotka ovat Suomen kansalaisia, myönnettäviä erioikeuksia ja vapauksia instituuttia koskevan Suomen hallituksen ja Yhdistyneiden kansakuntien yliopiston välisen sopimuksen XIII artiklassa (SopS 35—36/1984) ja Suomen tasavallan hallituksen ja Kansainvälisen siirtolaisuusjärjestön kesken järjestön ja sen alueellisen toimiston oikeudellisesta asemasta, erioikeuksista ja vapauksista Suomessa tehdyn sopimuksen (SopS 31/1993) 3 artiklassa. Suomen tasavallan hallituksen ja Euroopan yhteisöjen komission välillä Euroopan yhteisöjen komission valtuuskunnan perustamisesta Suomeen ja sen erioikeuksista ja vapauksista Suomessa tehdyn sopimuksen 3 artiklan mukaan erioikeuksia ja vapauksia ei myönnetä lainkaan Suomen kansalaisille (SopS 14—15/1993). Kansalaisuuteen perustuvaa erioikeuksiin ja vapauksiin liittyvää rajoitusta ei sen sijaan sisälly Yhdistyneiden Kansakuntien yhteydessä toimivan Helsingin kriminaalipoliittisen instituutin (nyttemmin "Yhdistyneiden Kansakuntien yhteydessä toimiva Euroopan kriminaalipoliittinen instituutti") perustamisesta Suomen hallituksen ja Yhdistyneiden Kansakuntien välillä tehdyn sopimuksen 7 artiklaan (SopS 41—42/1982).

Kansainvälisen rikostuomioistuimen erioikeuksista ja vapauksista tehdyn sopimuksen mukaiset erioikeudet ja vapaudet liittyvät kuitenkin toimintaan, joka lähtökohtaisesti tapahtuu Suomen ulkopuolella. Sopimuksen 23 artiklan mukaisen rajoittamisen vaikutukset kohdistuisivat erityisesti Kansainvälisen rikostuomioistuimen henkilökunnalle 15 ja 16 artiklan nojalla myönnettäviin erioikeuksiin ja vapauksiin, jotka vastaavat tasoltaan muille kansainvälisten järjestöjen henkilöstöryhmille muiden monenvälisten sopimusten nojalla myönnettäviä erioikeuksia ja vapauksia. Vastaavaa kansalaisuuteen tai pysyvään asumiseen perustuvaa vapaavalintaista rajoittamismahdollisuutta tai rajoitusta ei sisälly esimerkiksi Kansainvälisen tuomioistuimen henkilökunnan erioikeuksia ja vapauksia säänteleviin sopimuksiin. Kansainvälisen tuomioistuimen perussäännön (SopS 1/1956) 19 artiklan mukaan tuomarit nauttivat virkaansa hoitaessaan diplomaattisia erioikeuksia ja vapauksia. Muun henkilökunnan asema järjestyy puolestaan Yhdistyneiden Kansakuntien erioikeuksia ja vapauksia koskevan yleissopimuksen nojalla. Tilanne on vastaava myös Euroopan neuvoston ihmisoikeustuomioistuimen osalta (yleissopimus Euroopan neuvoston erioikeuksista ja vapauksista (SopS 80/1989) sekä yleissopimuksen kuudes lisäpöytäkirja (SopS 87/1998)). Todettakoon kuitenkin, että kansalaisuuteen ja pysyvään asumiseen perustuva rajoitus sisältyy Kansainvälisen merioikeustuomioistuimen erioikeuksista ja vapauksista tehdyn sopimuksen 18 artiklaan. Suomi on allekirjoittanut sopimuksen mutta ei vielä ole hyväksynyt sitä. Muiden kuin Kansainvälisen rikostuomioistuimen tuomareiden ja muun henkilökunnan osalta mahdollinen rajoitus kohdistuisi lähinnä vapautukseen henkilökohtaisten matkatavaroiden tarkastamisesta ja/tai takavarikoinnista. Ottaen huomioon Kansainvälisen rikostuomioistuimen toiminnan luonteen nämä vapautukset voitaneen arvioida lähtökohtaisesti perustelluiksi kaikkien tuomioistuimeen liittyviä tehtäviä hoitavien henkilöiden osalta.

Edellä olevan perusteella hallituksen esityksessä ei ehdoteta tehtäväksi 23 artiklassa tarkoitettua ilmoitusta erioikeuksien ja vapauksien myöntämisen rajoittamisesta.

24 artikla. Yhteistyö sopimusvaltioiden viranomaisten kanssa. Artiklan 1 kappale velvoittaa tuomioistuinta tekemään jatkuvasti yhteistyötä sopimusvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa sopimusvaltioiden lainsäädännön täytäntöönpanon helpottamiseksi ja tässä sopimuksessa tarkoitettuihin erioikeuksiin, vapauksiin ja helpotuksiin liittyvien väärinkäytöksien ehkäisemiseksi. Artiklan 2 kappaleessa korostetaan, että erioikeuksia ja vapauksia nauttivien henkilöiden velvollisuutena on noudattaa sen sopimusvaltion lakeja ja määräyksiä, jonka alueella he ovat tai jonka kautta he kulkevat tuomioistuimen toimintaan liittyvissä asioissa. Tämä ei kuitenkaan rajoita heidän erioikeuksiaan ja vapauksiaan. Mainituilla henkilöillä on myös velvollisuus olla puuttumatta kyseisen valtion sisäisiin asioihin.

25 artikla. 13 ja 14 artiklan mukaisista erioikeuksista ja vapauksista luopuminen. Artiklassa määrätään velvollisuudesta luopua tietyissä tilanteissa 13 ja 14 artiklan mukaisista erioikeuksista ja vapauksista. Artiklassa korostetaan, että erioikeuksia ja vapauksia ei myönnetä valtioiden ja hallitustenvälisten järjestöjen edustajille heidän henkilökohtaisen etunsa vuoksi, vaan sen varmistamiseksi, että edustajat voivat hoitaa sopimusvaltioiden kokouksen, sen apuelinten sekä tuomioistuimen työhön liittyvät tehtävänsä riippumattomasti. Tästä johtuen sopimusvaltiolla ei ole pelkästään oikeus vaan myös velvollisuus luopua edustajansa erioikeuksista ja vapauksista silloin, kun ne sopimusvaltion mielestä haittaisivat oikeudenkäyttöä, ja kun niistä voidaan luopua haittaamatta sitä tarkoitusta, jota varten erioikeudet ja vapaudet on myönnetty. Sellaisten valtioiden edustajille, jotka eivät ole tämän sopimuksen sopimuspuolia, sekä hallitustenvälisten järjestöjen edustajille myönnetään 13 ja 14 artiklan mukaiset erioikeudet ja vapaudet sillä edellytyksellä, että he sitoutuvat noudattamaan samaa velvollisuutta erioikeuksista ja vapauksista luopumisen osalta.

26 artikla. 15—22 artiklan mukaisista erioikeuksista ja vapauksista luopuminen. Artiklassa määrätään 25 artiklaa vastaavasti velvollisuudesta luopua 15—22 artiklan mukaisista erioikeuksista ja vapauksista. Kyseiset erioikeudet ja vapaudet myönnetään hyvän oikeudenkäytön varmistamiseksi eikä yksittäisten henkilöiden henkilökohtaisen edun vuoksi. Erioikeuksista ja vapauksista voidaankin luopua perussäännön 48 artiklan 5 kappaleen ja tämän artiklan määräysten mukaisesti, ja niistä luopumiseen on velvollisuus yksittäisessä tapauksessa silloin, kun ne haittaisivat oikeudenkäyttöä ja niistä voidaan luopua haittaamatta sitä tarkoitusta, jota varten ne on myönnetty. Artiklan 2 kappaleessa on yksityiskohtaiset määräykset siitä, mikä taho on oikeutettu päättämään erioikeuksista ja vapauksista luopumisesta kunkin niihin oikeutetun henkilöryhmän osalta.

27 artikla. Sosiaaliturva. Artiklan mukaan 15, 16 ja 17 artiklassa tarkoitetut henkilöt on tuomioistuimelle suorittamiensa palveluiden osalta vapautettu kaikista pakollisista kansallisista sosiaaliturvamaksuista siitä päivästä lukien, jona tuomioistuin perustaa sosiaaliturvajärjestelmän.

Sen jälkeen, kun tuomioistuin perustaa oman sosiaaliturvajärjestelmän, tuomioistuimen palveluksessa olevat henkilöt vapautetaan asemamaan ja sopimuksen ratifioineiden maiden sosiaaliturvamaksuista. Siihen asti kukin maa soveltaa kansallista sosiaaliturvalainsäädäntöänsä.

Suomessa kansainvälisen järjestön palveluksessa määräaikaisesti olevat henkilöt voivat hakemuksesta kuulua Suomen asumisperusteiseen sosiaaliturvajärjestelmään myös ulkomailla ollessaan. Tällöin he ovat velvollisia maksamaan vakuutetun sairausvakuutusmaksun. Sopimuksen tarkoittamassa tilanteessa sairausvakuutusmaksua ei perittäisi eikä henkilö myöskään voisi kuulua sosiaaliturvan piiriin Suomessa.

Eduskunta on hyväksynyt (EV 115/2004 vp.) muutettavaksi Suomen asumisperusteista sosiaaliturvalainsäädäntöä 1.1.2005 lukien siten, etteivät ulkomailla kansainvälisen järjestön palveluksessa olevat voi kuulua asumisperusteisen sosiaaliturvan piiriin, jos oleskelu ulkomailla kestää yli vuoden ajan. Jatkossa sopimuksen määräyksellä olisi siten merkitystä Suomen kannalta hyvin harvoin, koska yleensä palvelussuhteet kestävät pidempään kuin vuoden.

28 artikla. Ilmoitukset. Kirjaajan on artiklan mukaan annettava säännöllisin väliajoin kaikille sopimusvaltioille tiedoksi tämän sopimuksen määräysten soveltamisalaan kuuluvien tuomareiden, syyttäjän, apulaissyyttäjien, kirjaajan, apulaiskirjaajan, syyttäjän toimiston henkilökunnan, kirjaamon henkilökunnan ja oikeudenkäyntiavustajien nimet ja asema. Kirjaaja antaa kaikille sopimusvaltioille tiedoksi myös näiden henkilöiden aseman muutokset.

29 artikla. Laissez-passer -luvat. Artikla velvoittaa sopimusvaltioita tunnustamaan ja hyväksymään Yhdistyneiden Kansakuntien laissez-passer -luvat tai tuomioistuimen tuomareille, syyttäjälle, apulaissyyttäjille, kirjaajalle, apulaiskirjaajalle, syyttäjän toimiston henkilökunnalle ja kirjaamon henkilökunnalle myöntämät matkustusasiakirjat laillisiksi matkustusasiakirjoiksi. Määräys liittyy perustuslain 9 §:n 4 momentissa tarkoitettuun ulkomaalaisen oikeuteen tulla Suomeen, josta säädetään lailla. Ulkomaalaislain 11 §:n mukaan ulkomaalaisen maahantulo edellyttää muun muassa, että hänellä on voimassa oleva vaadittava rajanylitykseen oikeuttava matkustusasiakirja. Passin korvaavasta asiakirjasta säädetään ulkomaalaislain 15 §:n 1 ja 2 momentissa. Passin asemesta maahantuloon ja maassa oleskeluun oikeuttavaksi asiakirjaksi voidaan hyväksyä myös muu tietyt vaatimukset täyttävä asiakirja mainitun pykälän mukaisesti. Käytännössä asiasta säädetään ulkoasiainministeriön asetuksella.

30 artikla. Viisumit. Artiklan mukaan sellaisissa tapauksissa, joissa sopimusvaltiot vaativat viisumin tai maahantulo- taikka maastapoistumisluvan, ne käsittelevät mahdollisimman nopeasti kaikkien Yhdistyneiden Kansakuntien laissez-passer -lupien tai tuomioistuimen myöntämien matkustusasiakirjojen haltijoiden hakemukset sekä sellaisten tämän sopimuksen 18—22 artiklassa tarkoitettujen henkilöiden hakemukset, joilla on tuomioistuimen antama todistus siitä, että he matkustavat tuomioistuimen toimintaan liittyvissä asioissa, ja myöntävät viisumin tai luvan maksutta. Artiklan määräykset edellyttävät viisumihakemusten kiireellistä käsittelyä ja viisumien maksuttomuutta. Ulkomaalaisviraston maksullisista suoritteista annetun sisäasiainministeriön asetuksen (315/2004) 3 §:n 5 momentin mukaan maksua viisumista tai oleskeluluvasta ei peritä, jos valtioiden kahdenkeskisissä tai muissa kansainvälisissä sopimuksissa on niin sovittu. Myös 30 artiklan määräykset liittyvät perustuslain 9 §:n 4 momentissa tarkoitettuun ulkomaalaisen oikeuteen tulla Suomeen ja oleskella maassa ja kuuluvat siten lainsäädännön alaan.

31 artikla. Tuomioistuimen ja kolmansien osapuolten välisten riitojen ratkaisu. Artiklan mukaan tuomioistuin laatii määräykset sopivista riitojenratkaisukeinoista sellaisia sopimuksista johtuvia ja muita yksityisoikeudellisia riitoja varten, joiden osapuolena tuomioistuin on, samoin kuin sellaisia riitoja varten, jotka koskevat tässä sopimuksessa tarkoitettuja henkilöitä, joilla on tuomioistuimeen liittyvään viralliseen asemaan tai tehtävään perustuva koskemattomuus, jollei koskemattomuudesta ole luovuttu. Tuomioistuimelle annettu valta laatia tällaiset määräykset ei kuitenkaan rajoita perussäännön mukaisia sopimusvaltioiden kokouksen valtuuksia ja velvollisuuksia.

32 artikla. Tämän sopimuksen tulkintaa tai soveltamista koskevien riitojen ratkaisu. Artiklan 1 ja 2 kappaleessa määrätään riitojenratkaisumenetelmistä sopimuksen tulkintaa tai soveltamista koskevien riitojen osalta. Artiklan 1 kappaleen mukaan kaikki tällaiset kahden tai useamman sopimusvaltion väliset taikka tuomioistuimen ja sopimusvaltion väliset riidat ratkaistaan neuvotteluin tai muun sovitun riitojenratkaisumenettelyn avulla. Artiklan 2 kappaleen mukaan riita saatetaan jommankumman riidan osapuolen pyynnöstä välimiesoikeuden ratkaistavaksi tämän artiklan 3—6 kappaleen mukaista menettelyä noudattaen, jos riitaa ei ole ratkaistu 1 kappaleen mukaisesti kolmen kuukauden kuluttua siitä, kun toinen riidan osapuolista on pyytänyt sitä kirjallisesti.

Artiklan 3 kappale koskee välimiesoikeuden jäsenten nimeämistä. Sen mukaan välimiesoikeus koostuu kolmesta jäsenestä. Kumpikin riidan osapuolista valitsee yhden jäsenen ja nämä kaksi jäsentä valitsevat kolmannen jäsenen, joka toimii välimiesoikeuden puheenjohtajana. Jos jompikumpi riidan osapuolista ei ole nimittänyt välimiesoikeuden jäsentä kahden kuukauden kuluessa siitä, kun toinen riidan osapuoli on nimittänyt ensimmäisen jäsenen, viimeksi mainittu osapuoli voi pyytää Kansainvälisen tuomioistuimen presidenttiä tekemään tarvittavan nimityksen. Mikäli kaksi ensin nimitettyä jäsentä eivät kahden kuukauden kuluessa nimityksestään pääse sopimukseen välimiesoikeuden puheenjohtajan nimityksestä, kumpi tahansa riidan osapuolista voi pyytää Kansainvälisen tuomioistuimen presidenttiä valitsemaan puheenjohtajan.

Artiklan 4 kappaleen mukaan välimiesoikeus päättää omista menettelytavoistaan ja riidan osapuolet vastaavat välimiesmenettelyn kustannuksista välimiesoikeuden päätöksen mukaisesti, jolleivät riidan osapuolet toisin sovi. Artiklan 5 kappaleen mukaan välimiesoikeus tekee riitaa koskevan päätöksensä äänten enemmistöllä tämän sopimuksen määräysten ja sovellettavien kansainvälisen oikeuden sääntöjen mukaisesti. Välimiesoikeuden päätös on lopullinen ja sitoo riidan osapuolia. Artiklan 6 kappaleen mukaan välimiesoikeuden päätös annetaan tiedoksi riidan osapuolille, kirjaajalle ja YK:n pääsihteerille.

33 artikla. Tämän sopimuksen soveltaminen. Artikla täsmentää sopimuksen suhdetta muihin kansainvälisen oikeuden sääntöihin. Sen mukaan sopimus ei rajoita asiaan liittyvien kansainvälisen oikeuden sääntöjen soveltamista, mukaan lukien kansainvälisen humanitaarisen oikeuden säännöt. Tarkoituksena on estää tilanne, jossa tuomioistuimen toimivaltaan kuuluvasta rikoksesta epäilty vetoaisi tämän sopimuksen mukaisiin erioikeuksiin ja vapauksiin välttyäkseen rikosepäilyn käsittelyltä tuomioistuimen toimesta.

34 artikla. Allekirjoittaminen, ratifioiminen, hyväksyminen ja liittyminen. Artiklan 1 kappaleen mukaan sopimus oli avoinna allekirjoittamista varten kaikille valtioille 10 päivästä syyskuuta 2002 lukien 30 päivään kesäkuuta 2004 saakka YK:n päämajassa New Yorkissa. Artiklan 2 kappaleen mukaan sopimuksen allekirjoittaneiden valtioiden on ratifioitava tai hyväksyttävä sopimus. Ratifioimis- tai hyväksymiskirjat talletetaan YK:n pääsihteerin huostaan. Artiklan 3 kappaleen mukaan sopimus on avoinna liittymistä varten kaikille valtioille. Myös liittymiskirjat talletetaan pääsihteerin huostaan.

35 artikla. Voimaantulo. Sopimus tulee artiklan 1 kappaleen mukaisesti voimaan kolmenkymmenen päivän kuluttua sen päivän jälkeen, jona kymmenes ratifioimis-, hyväksymis- tai liittymiskirja on talletettu YK:n pääsihteerin huostaan. Kunkin sellaisen valtion osalta, joka ratifioi tai hyväksyy sopimuksen tai liittyy siihen sopimuksen kansainvälisen voimaantulon jälkeen, sopimus tulee voimaan kolmantenakymmenentenä päivänä sen päivän jälkeen, jona kyseinen valtio on tallettanut ratifioimis-, hyväksymis- tai liittymiskirjansa.

36 artikla. Muutokset. Artikla koskee sopimuksen muuttamista. Sen 1 kappaleen mukaan sopimusvaltio voi ehdottaa muutoksia sopimukseen sopimusvaltioiden kokouksen sihteeristölle osoitetulla kirjallisella tiedonannolla. Muutosehdotusta käsitellään artiklan 1 ja 2 kappaleen mukaisesti koolle kutsutussa sopimusvaltioiden tarkistuskonferenssissa. Artiklan 3 kappaleen mukaan sellaisen muutoksen hyväksymiseen, josta ei päästä yksimielisyyteen, vaaditaan konferenssissa läsnä olevien ja äänestävien sopimusvaltioiden kahden kolmasosan ääntenenemmistö, edellyttäen kuitenkin, että sopimusvaltioiden enemmistö on läsnä. Hyväksytystä muutoksesta ilmoitetaan kaikille sopimusvaltioille ja allekirjoittavaltioille 4 kappaleen mukaisesti. Artiklan 5 kappaleen mukaan muutos tulee voimaan sen ratifioineiden tai hyväksyneiden sopimusvaltioiden osalta kuudenkymmenen päivän kuluttua siitä, kun kaksi kolmasosaa niistä valtioista, jotka olivat sopimuspuolia muutoksen hyväksymispäivänä, ovat tallettaneet ratifioimis- tai hyväksymiskirjansa pääsihteerin huostaan. Kunkin sellaisen sopimusvaltion osalta, joka tämän jälkeen ratifioi tai hyväksyy muutoksen, muutos tulee voimaan 6 kappaleen mukaisesti kuudentenakymmenentenä päivänä sen päivän jälkeen, jona kyseinen sopimusvaltio on tallettanut ratifioimis- tai hyväksymiskirjansa. Artiklan 7 kappaleen mukaan valtiota, josta tulee sopimuspuoli muutoksen 5 kappaleen mukaisen voimaantulon jälkeen ja joka ei ole ilmaissut muuta aikomusta, pidetään muutetun sopimuksen sopimuspuolena. Sen sijaan suhteessa sellaisiin sopimusvaltioihin, joita muutos ei sido, tällaista valtiota pidetään vastaavasti muuttamattoman sopimuksen sopimuspuolena.

37 artikla. Irtisanominen. Sopimusvaltio voi 1 kappaleen mukaan irtisanoa sopimuksen YK:n pääsihteerille osoitetulla kirjallisella ilmoituksella. Irtisanominen tulee voimaan vuoden kuluttua siitä päivästä, jona ilmoitus on vastaanotettu, jollei ilmoituksessa mainita myöhempää päivämäärää. Artiklan 2 kappaleessa täsmennetään, että irtisanominen ei kuitenkaan vaikuta millään tavoin sopimusvaltion velvollisuuteen täyttää sellaiset tähän sopimukseen perustuvat velvoitteensa, jotka sillä olisi kansainvälisen oikeuden nojalla sopimuksesta riippumatta.

38 artikla. Tallettaja. Artiklan mukaan sopimuksen tallettajana toimii YK:n pääsihteeri.

39 artikla. Todistusvoimaiset tekstit. Artiklassa määrätään, että sopimuksen alkuperäiskappale, jonka arabian-, englannin-, espanjan-, kiinan-, ranskan- ja venäjänkieliset tekstit ovat yhtä todistusvoimaisia, talletetaan YK:n pääsihteerin huostaan.

1 §. Lain 1 § sisältää tavanomaisen blankettilain säännöksen, jolla saatetaan voimaan lailla ne sopimuksen määräykset, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan. Lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä selostetaan jäljempänä eduskunnan suostumuksen tarpeellisuutta ja käsittelyjärjestystä koskevassa jaksossa.

2 §. Tarkempia säännöksiä lain täytäntöönpanosta voidaan antaa valtioneuvoston asetuksella.

3 §. Laki ehdotetaan tulevaksi voimaan tasavallan presidentin asetuksella säädettävänä ajankohtana samanaikaisesti kuin sopimus tulee voimaan Suomen osalta.

Kansainvälisen rikostuomioistuimen erioikeuksista ja vapauksista tehdyn sopimuksen 35 artiklan mukaan sopimus tulee kansainvälisesti voimaan kolmenkymmenen päivän kuluttua sen päivän jälkeen, jona kymmenes ratifioimis-, hyväksymis- tai liittymiskirja on talletettu YK:n pääsihteerin huostaan. Sellaisen valtion osalta, joka ratifioi tai hyväksyy sopimuksen tai liittyy siihen sen jälkeen, kun kymmenes ratifioimis-, hyväksymis- tai liittymiskirja on talletettu, sopimus tulee voimaan kolmantenakymmenentenä päivänä sen päivän jälkeen, jona kyseisen valtion ratifioimis-, hyväksymis- tai liittymiskirja on talletettu.

Sopimus tuli kansainvälisesti voimaan 22 päivänä heinäkuuta 2004 ja sen on tähän mennessä ratifioinut tai hyväksynyt kaikkiaan kymmenen valtiota. Sopimus tulee Suomen osalta voimaan kolmantenakymmenentenä päivänä sen päivän jälkeen, kun hyväksymiskirja on talletettu YK:n pääsihteerin huostaan.

Perustuslain 94 §:n 1 momentin mukaan eduskunta hyväksyy muun muassa sellaiset valtiosopimukset ja muut kansainväliset velvoitteet, jotka sisältävät lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä. Eduskunnan perustuslakivaliokunnan tulkintakäytännön mukaan perustuslaissa tarkoitettu eduskunnan hyväksymistoimivalta kattaa kaikki aineelliselta luonteeltaan lain alaan kuuluvat kansainvälisen velvoitteen määräykset. Sopimuksen määräykset on luettava lainsäädännön alaan, 1) jos määräys koskee jonkin perustuslaissa turvatun perusoikeuden käyttämistä tai rajoittamista, 2) jos määräys muutoin koskee yksilön oikeuksien tai velvollisuuksien perusteita, 3) jos määräyksen tarkoittamasta asiasta on perustuslain mukaan säädettävä lailla taikka 4) jos määräyksen tarkoittamasta asiasta on voimassa lain säännöksiä tai 5) siitä on Suomessa vallitsevan käsityksen mukaan säädettävä lailla. Kysymykseen ei vaikuta se, onko jokin määräys ristiriidassa vai sopusoinnussa Suomessa lailla annetun säännöksen kanssa (PeVL 11, 12 ja 45/2000 vp).

Sopimuksen 1 artiklassa määritellään sopimuksessa käytetyt keskeiset käsitteet. Tällaiset määräykset, jotka välillisesti vaikuttavat aineellisten, lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten tulkintaan ja soveltamiseen, kuuluvat itsekin lainsäädännön alaan.

Sopimuksen 2 artiklassa toistetaan Rooman perussäännön 4 artiklan määräykset tuomioistuimen oikeudellisesta asemasta ja oikeushenkilöllisyydestä ja 3 artiklassa perussäännön 48 artiklan 1 kappaleen määräykset tuomioistuimen päämäärien toteuttamiseksi tarpeellisista erioikeuksista ja vapauksista. Määräykset on saatettu voimaan lailla Kansainvälisen rikostuomioistuimen Rooman perussäännön lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta ja perussäännön soveltamisesta ja ne kuuluvat lainsäädännön alaan.

Kansainvälisen järjestön ja sen henkilökunnan ja muiden siihen liittyvien henkilöiden erioikeuksia ja vapauksia koskevat määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan ja vaativa eduskunnan hyväksymisen (PeVL 38/2000 vp). Sopimuksen 4 ja 6—11 sekä 13-22 artiklaan sisältyy lukuisia erioikeuksia ja vapauksia, jotka tähän joukkoon kuuluvina vaativat eduskunnan hyväksymisen.

Mainittujen artiklojen määräykset poikkeavat monilta kohdin Suomessa voimassa olevasta lainsäädännöstä.

Sopimuksen 4 artiklassa määrätty tuomioistuimen tilojen ja 7 artiklassa määrätty arkiston ja asiakirjojen loukkaamattomuus poikkeaa paikkaan kohdistuvan etsinnän ja takavarikon osalta Suomen lainsäädännöstä. Sopimuksen 6 artiklassa tarkoitettu lainkäytöllinen koskemattomuus merkitsee tuomioistuimen ja sen omaisuuden ja varojen vapautusta kaikesta, lähinnä siviili- ja hallinto-oikeudellisesta tuomiovallasta Suomen lainkäyttöpiirissä. Omaisuuden vapautus pakkotoimista koskee erilaisia hallinnollisia ja prosessuaalisia pakkokeinoja ja turvaamistoimenpiteitä. Takavarikosta rikosasioissa säädetään pakkokeinolain 3 ja 4 luvussa. Takavarikosta turvaamistoimena säädetään muun muassa oikeudenkäymiskaaren 7 luvussa. Hallinnollisista pakkotoimista säädetään uhkasakkolaissa. Omaisuuden pakkolunastuksesta säädetään muun muassa laissa kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksesta. Valmiuslaissa säädetään omaisuuden pakkoluovutuksesta ja eräistä muista omaisuuteen kohdistuvista pakkotoimista poikkeusolojen aikana. Rikokseen liittyvästä menettämisseuraamuksesta säädetään muun muassa rikoslaissa. Ulosottolaissa säädetään tuomioiden ja päätösten täytäntöönpanosta. Euroopan unionin jäsenyydestä johtuen rahapolitiikka ei pääsääntöisesti enää kuulu Suomen toimivaltaan. Artiklan 3 kappaleen samoin kuin 10 artiklan rahaliikennettä koskevat vapautukset poikkeavat kuitenkin niistä valvontaa ja säännöstelyä poikkeusoloissa koskevista määräyksistä, joista säädetään valmiuslaissa. Näillä perusteilla 4, 6, 7 ja 10 artikla kuuluvat lainsäädännön alaan.

Sopimuksen 8 artiklan määräykset poikkeavat voimassa olevasta, välittömiä veroja koskevasta lainsäädännöstä. Perustuslain 81 §:n 1 momentin mukaan valtion verosta säädetään lailla. Määräys kuuluu näiden seikkojen vuoksi lainsäädännön alaan. Tullimaksujen osalta Suomella ei ole enää pääsääntöisesti lainsäädäntövaltaa, koska asia kuuluu EY:n yksinomaiseen toimivaltaan. EY:n lainsäädännön sallimissa rajoissa kansallisesti myönnettävät tullivapautukset koskevat asioita, joista on Suomessa säädettävä lailla, joten 8 artiklan määräykset kuuluvat myös näiltä osin lainsäädännön alaan. Tuomioistuimen vapauttaminen tuonti- ja vientikielloista ja -rajoituksista poikkeaa ainakin valmiuslain 14 §:stä ja kuuluu sen vuoksi lainsäädännön alaan. Sopimuksen 9 artiklan määräykset koskevat vapautusta valmisteveroista ja arvonlisäveroista tuomioistuimen virkakäyttöön tulevien merkittävien omaisuushankintojen osalta. Määräys kuuluu perustuslain 81 §:n nojalla lainsäädännön alaan.

Euroopan unionin jäsenyydestä johtuen rahapolitiikka ei pääsääntöisesti enää kuulu Suomen toimivaltaan. Sopimuksen 10 artiklan määräykset poikkeavat kuitenkin ainakin valmiuslaissa säädetyistä valvontaa ja säännöstelyä poikkeusoloissa koskevista säännöksistä ja kuuluvat sen vuoksi lainsäädännön alaan.

Viestintään liittyvät 11 artiklan mukaiset määräykset koskevat perustuslain 10 §:n 2 momentissa ja 12 §:n 1 momentissa säädettyjen perusoikeuksien käyttämistä ja kuuluvat sellaisina lainsäädännön alaan. Lisäksi artiklan määräyksillä laajennetaan lailla voimaansaatetun diplomaattisia suhteita koskevan Wienin yleissopimuksen määräysten soveltamisalaa. Määräykset kuuluvat myös tämän vuoksi lainsäädännön alaan.

Sopimuksen 13 artiklan 1 kappaleen a kohdassa, 16 artiklan 1 kappaleen a kohdassa, 18 artiklan 1 kappaleen a kohdassa, 19 artiklan 1 kappaleen a kohdassa, 20 artiklan 1 kappaleen a kohdassa, 21 artiklan 1 kappaleen a kohdassa ja 22 artiklan 1 kappaleessa myönnetty koskemattomuus pidättämistä ja vangitsemista vastaan poikkeaa pakkokeinolain säännöksistä. Pakkokeinolain säännöksistä poikkeaa myös 16 artiklan 1 kappaleen a kohdan, 18 artiklan 1 kappaleen a kohdan, 19 artiklan 1 kappaleen b kohdan, 20 artiklan 1 kappaleen b kohdan, 21 artiklan 1 kappaleen a kohdan sekä 22 artiklan 1 kappaleen mukainen henkilökohtaisten matkatavaroiden takavarikointia koskeva kielto.

Sopimuksen 13 artiklan 1 kappaleen b kohdan, 15 artiklan 1 kappaleen, 16 artiklan 1 kappaleen b kohdan, 17 artiklan, 18 artiklan 1 kappaleen b kohdan, 19 artiklan 1 kappaleen c kohdan, 20 artiklan 1 kappaleen c kohdan, 21 artiklan 1 kappaleen b kohdan ja 22 artiklan 1 kappaleen mukainen oikeudenkäyntiin liittyvä koskemattomuus poikkeaa niin siviili-, rikos- kuin hallinto-oikeudellisesta tuomiovallasta Suomen lainkäyttöpiirissä ja kuuluu siten lainsäädännön alaan.

Asiakirjojen loukkaamattomuus, josta määrätään 13 artiklan 1 kappaleen c kohdassa, 16 artiklan 1 kappaleen c kohdassa, 18 artiklan 1 kappaleen c kohdassa, 19 artiklan 1 kappaleen d kohdassa ja 21 artiklan 1 kappaleen c kohdassa poikkeaa Suomen lainsäädännöstä muun muassa takavarikon ja paikkaan kohdistuvan etsinnän osalta.

Sopimuksen 13 artiklan 1 kappaleen d kohta ja 21 artiklan 1 kappaleen d kohta laajentavat lailla voimaansaatetun diplomaattisia suhteita koskevan Wienin yleissopimuksen määräysten soveltamisalaa. Sopimuksen 18 artiklan 1 kappaleen d kohdan, 19 artiklan 1 kappaleen e kohdan ja 21 artiklan 1 kappaleen d kohdan mukainen oikeus ottaa vastaan ja lähettää papereita ja asiakirjoja liittyy perustuslain 12 §:n mukaiseen sananvapauteen, johon sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä.

Sopimuksen 13 artiklan 1 kappaleen e kohta, 15 artiklan 2 kappale, 16 artiklan 1 kappaleen f kohta, 18 artiklan 1 kappaleen e kohta, 19 artiklan 1 kappaleen f kohta, 20 artiklan 1 kappaleen d kohta, 21 artiklan 1 kappaleen h kohta ja 22 artiklan 1 kappale koskevat ulkomaalaisten maahantuloa Suomeen. Palvelusvelvoitteita koskevat vapaudet 13 artiklan 1 kappaleen e kohdassa samoin kuin 16 artiklan 1 kappaleen e kohdassa poikkeavat muun muassa Suomessa asuvan työvoiman käyttöä koskevista valmiuslain säännöksistä.

Sopimuksen 13 artiklan 1 kappaleen f—i kohta, 15 artiklan 1—5 kappale, 16 artiklan 1 kappaleen h ja i kohta, 18 artiklan 1 kappaleen g ja h kohta, 19 artiklan g kohta, ja 21 artiklan 1 kappaleen f ja g kohtalaajentavat diplomaattisia suhteita koskevan Wienin yleissopimuksen soveltamisalaa.

Sopimuksen 15 artiklan 6 kappaleen ja 16 artiklan 1 kappaleen d kohdan mukainen verovapaus tuomioistuimen maksamien palkkojen, palkanlisien ja kulukorvausten osalta poikkeaa tuloverolain säännöksistä ja määräykset kuuluvat myös perustuslain 81 §:n mukaan lainsäädännön alaan. Verolainsäädännön soveltamista koskevat myös 13 artiklan 2 kappale ja 18 artiklan 3 kappale.

Sopimuksen 16 artiklan 1 kappaleen g kohdassa, 18 artiklan 1 kappaleen f kohdassa ja 21 artiklan 1 kappaleen e kohdassa tarkoitettu vapautus henkilökohtaisten matkatavaroiden tarkastuksesta merkitsee poikkeusta tullilain säännöksistä samoin kuin 16 artiklan 1 kappaleen j kohdan mukainen tulli- ja verovapaa maahantuonti ja maasta vienti. Perustuslain 81 §:n 1 momentin mukaan valtion verosta säädetään lailla.

Sopimuksen 13 artiklan 3 kappale, 14 artikla ja 18 artiklan 4 kappale täsmentävät sitä henkilöryhmää, jolle myönnetään lainsäädännön alaan kuuluvia erioikeuksia ja vapauksia, ja kuuluvat siten myös lainsäädännön alaan.

Sopimuksen 25 ja 26 artiklassa määrätään erioikeuksista ja vapauksista luopumisesta. Yksilön oikeusaseman perusteita koskevina niiden määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan.

Sopimuksen 27 artiklaan sisältyvä vapautus sosiaaliturvamaksuista kuuluu myös lainsäädännön alaan, koska sosiaaliturvamaksuista säädetään Suomessa lailla.

Matkustusasiakirjoja ja viisumeita koskevat 29 ja 30 artiklan määräykset liittyvät perustuslain 9 §:n 4 momentissa tarkoitettuun ulkomaalaisen oikeuteen tulla Suomeen ja oleskella maassa, josta säädetään lailla.

Sopimuksen 31 artiklan määräykset jättävät riitojenratkaisukeinojen valinnan tuomioistuimen harkintaan ja vastaavat YK:n erioikeuksia ja vapauksia koskevan yleissopimuksen VIII artiklan määräyksiä. Artiklassa tarkoitetut "sopivat riitojenratkaisumenettelyt" merkitsevät lähinnä sovitteluratkaisua, joka ei olisi riidan toista sopimuspuolta tai Suomea sitova. Määräys ei näin ollen kuulu lainsäädännön alaan. Sen sijaan sopimuksen tulkintaa tai soveltamista koskevien riitojen osalta sisältyy 32 artiklaan tietyissä tilanteissa pakollinen välimiesmenettely, jonka ratkaisu sitoo lopullisesti riidan osapuolia. Koska sopimus sisältää lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä, välimiesmenettelyssä voi tulla Suomea sitovalla tavalla vahvistetuksi, miten tiettyä lainsäädännön alaan kuuluvaa sopimusmääräystä on tulkittava tai sovellettava. Tällaisen riitojenratkaisulausekkeen katsotaan kuuluvan lainsäädännön alaan.

Eduskunta katsoi, että Rooman perussääntö koskee perustuslakia ja hyväksyi perussäännön perustuslain 94 §:n 2 momentin mukaisesti päätöksellä, jota kannatti vähintään kaksi kolmasosaa annetuista äänistä, ja lain Kansainvälisen rikostuomioistuimen Rooman perussäännön lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta ja perussäännön soveltamisesta perustuslain 95 §:n 2 momentin mukaisessa, niin sanotussa supistetussa lainsäätämisjärjestyksessä. Hallituksen esityksessä tällaista säätämisjärjestystä ei kuitenkaan perusteltu erioikeuksiin ja vapauksiin liittyvillä seikoilla. Rooman perussäännön erioikeuksia ja vapauksia koskevia määräyksiä täsmentävät Kansainvälisen rikostuomioistuimen erioikeuksia ja vapauksia koskevan sopimuksen määräykset ovat tavanomaisia kansainvälisessä käytännössä eikä niiden voida katsoa olevan ristiriidassa nykyaikaisen täysivaltaisuuskäsityksen tai perustuslain 6 §:ssä säädetyn yhdenvertaisuuden kanssa.

Sopimuksen 32 artiklan määräykset välimiesmenettelystä kuuluvat lainsäädännön alaan, mutta kansainväliseen yhteistoimintaan kuuluvana tavanomaisena järjestelynä ne eivät ole ristiriidassa nykyaikaisen täysivaltaisuuskäsityksen kanssa.

Edellä sanotuilla perusteilla sopimus ei sisällä määräyksiä, jotka koskisivat perustuslakia sen 94 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla eikä sen voimaansaattamislaki sisällä säännöksiä, jotka koskisivat perustuslakia sen 95 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla. Sopimus voidaan hallituksen käsityksen mukaan hyväksyä eduskunnassa äänten enemmistöllä ja sen voimaansaattamislaki käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.

Edellä olevan perusteella ja perustuslain 94 §:n mukaisesti esitetään, että

Eduskunta hyväksyisi New Yorkissa 9 päivänä syyskuuta 2002 Kansainvälisen rikostuomioistuimen erioikeuksista ja vapauksista tehdyn sopimuksen.

Koska sopimus sisältää määräyksiä, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan, annetaan samalla Eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:

Lakiehdotus

Lakiehdotukset

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 §

New Yorkissa 9 päivänä syyskuuta 2002 Kansainvälisen rikostuomioistuimen erioikeuksista ja vapauksista tehdyn sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset ovat lakina voimassa sellaisina kuin Suomi on niihin sitoutunut.

2 §

Tarkempia säännöksiä tämän lain täytäntöönpanosta voidaan antaa valtioneuvoston asetuksella.

3 §

Tämän lain voimaantulosta säädetään tasavallan presidentin asetuksella.

---

Naantalissa 30 päivänä heinäkuuta

Tasavallan Presidentti
TARJA HALONEN

Ministeri
Antti Kalliomäki