Esityksessä ehdotetaan, että kansainvälisiä konferensseja ja erityisedustustoja koskevista erioikeuksista ja vapauksista annettua lakia muutettaisiin siten, että se sisältäisi myös konferenssin kansainvälisen sihteeristön jäsenille myönnettäviä erioikeuksia ja vapauksia koskevia säännöksiä. Sihteeristön ulkomaisille jäsenille ehdotetaan myönnettäväksi vapautus lainkäyttövallasta heidän virallisessa asemassaan antamiensa suullisten tai kirjallisten lausuntojen tai suorittamiensa toimien osalta, sihteeristön palveluksensa perusteella saamastaan palkkatulosta valtiolle tai kunnalle suoritettavasta verosta, julkisista palvelus- ja muista velvollisuuksista sekä tietyin edellytyksin henkilökohtaiseen käyttöön tarkoitettujen tavaroiden maahantuonnin yhteydessä kannettavista tulleista, veroista ja maksuista silloin, kun sihteeristön jäsenet asettuvat hoitamaan tehtäviään.

Muutoksen tarkoituksena on luoda Suomessa järjestettäville kansainvälisille konferensseille sellaiset työskentelyolosuhteet, jotka vastaavat kansainvälistä käytäntöä. Erityisen ajankohtaiseksi muutoksen tekee Helsingissä maaliskuusta 1992 alkaen järjestettävä Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssin neljäs seurantakokous.

Muutokset on tarkoitettu tulemaan voimaan 1 päivänä tammikuuta 1992.

---

Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssi (Etyk) avattiin Helsingissä 3 päivänä heinäkuuta 1973. Päätösasiakirja, jota sen jälkeen valmisteltiin lähes kaksi vuotta Genevessä, allekirjoitettiin Helsingissä 1 päivänä elokuuta 1975. Päätösasiakirjassa sovittiin muun muassa konferenssin seurannasta.

Ensimmäinen seurantakokous järjestettiin vuosina 1977 ja 1978 Belgradissa ja toinen Madridissa vuosina 1980-1983. Wienissä vuosina 1986-1989 kokoontuneessa Etykin kolmannessa seurantakokouksessa päätettiin neljäs seurantakokous järjestää 24 maaliskuuta 1992 alkaen Helsingissä.

Päätökset Etykin seuranta- ja muissa kokouksissa tehdään pääsääntöisesti yksimielisesti. Suomen osallistuminen Wienin seurantakokouksessa tehtyyn päätökseen neljännen seurantakokouksen järjestämisestä tarkoittaa sitä, että neljäs seurantakokous on Suomen hallituksen suostumuksella maassamme pidettävä konferenssi. Kokoukseen näin ollen sovelletaan kansainvälisiä konferensseja ja erityisedustustoja koskevista erioikeuksista ja vapauksista vuonna 1973 annettua lakia (572/73) ja asetusta (728/73), jäljempänä erioikeuslaki ja erioikeusasetus.

Erioikeuslain ja -asetuksen antamisen keskeisenä tavoitteena oli Suomen lainsäädännön saattaminen sellaiseksi, että Helsingissä järjestettyihin Etykin kokouksiin vuosina 1973 ja 1975 osallistuneille valtuutetuille voitiin myöntää tarvittavat erioikeudet ja vapaudet.

Mainitut kokoukset olivat kuitenkin hyvin lyhytaikaisia (3.-7.7.1973 ja 30.7.-1.8.1975). Etykin neljännen seurantakokouksen arvioidaan kestävän noin kolme kuukautta. Näin pitkäaikaisen kokouksen työskentelymahdollisuuksien takaaminen edellyttää järjestelyjä, joita voimassa olevassa lainsäädännössä ei ole otettu huomioon. Neljännen seurantakokouksen tarpeisiin tullaan muun muassa perustamaan sihteeristö, joka muodostuu 10-15 henkilöä käsittävästä virkamiessihteeristöstä ja kansainvälisestä sihteeristöstä. Jälkimmäiseen tulevat kuulumaan kielipalvelun päällikkö, assistentit, simultaanitulkit, kielenkääntäjät, konekirjoittajat ja asiakirjapalvelu, ajankohdasta riippuen yhteensä 70-80 henkilöä.

Etykin kokousten yhteydessä isäntämaat ovat myöntäneet konferenssin sihteeristön jäsenille tiettyjä erioikeuksia ja vapauksia. Myös Suomen tulisi myöntää konferenssin sihteeristön ulkomaisille jäsenille tämän kansainvälisen käytännön mukaiset erioikeudet ja vapaudet. Koska nämä erioikeudet ja vapaudet saattavat olla tarpeellisia myös muiden Suomessa järjestettävien erioikeuslain soveltamisalaan kuuluvien konferenssien kannalta, lakiin on syytä tehdä eräitä konferenssin sihteeristöä ja sihteeristön jäsenten oikeudellista asemaa koskevia lisäyksiä ja täsmennyksiä.

Esitys lain muuttamisesta on valmisteltu ulkoasiainministeriössä. Esityksestä on pyydetty lausunto valtiovarainministeriöltä, oikeusministeriöltä ja tullihallitukselta. Kaikki lausunnonantajat puoltavat ehdotettujen muutosten tekemistä.

Sihteeristö on konferenssin keskeinen toimielin. Erioikeuslain 1 §:n 2 momentin mukaan se, mitä laissa on sanottu konferenssista, koskee vastaavasti myös elintä, joka on konferenssissa asetettu hoitamaan siihen liittyviä tehtäviä. Erioikeusasetuksen 1 §:ssä puolestaan todetaan, että erioikeuslain 1 §:n 2 momentissa tarkoitettuna toimielimenä pidetään toimikuntaa, sihteeristöä tai muuta työelintä, joka konferenssissa on asetettu hoitamaan siihen liittyviä tehtäviä konferenssin aikana tai sen päättymisen jälkeen.

Muun muassa vuoden 1992 seurantakokouksen tarpeita silmällä pitäen tämä sihteeristön määritelmä saattaa olla liian suppea. Seurantakokouksen sihteeristöä ei tulla asettamaan konferenssin aikana, vaan tarkoituksena on, että se perustettaisiin ja toimisi itsenäisesti jo ennen seurantakokouksen alkamista. Tämän vuoksi ehdotetaan määritelmää tarkennettavaksi ja lain 1 §:n 2 momenttia muutettavaksi siten, että sihteeristönä pidettäisiin konferenssin yhteydessä toimivaa sihteeristöä sen asettamis- ja toiminta-ajankohdasta riippumatta. Myös asetusta tultaisiin tältä osin muuttamaan.

Erioikeuslain 2 § ei sisällä sihteeristön jäsenten määritelmää. Sihteeristön jäsenten määritteleminen on tarpeellista, jotta voitaisiin määritellä toisaalta ne erioikeudet ja vapaudet, jotka on tarkoitettu niille konferenssiin osallistuvien vieraiden valtioiden valtuuskuntien ja erityisedustustojen jäsenille, joilla on diplomaattinen asema, ja toisaalta rajoitetummat erioikeudet ja vapaudet, jotka myönnetään konferenssin sihteeristön jäsenille. Tämän vuoksi lain 2 §:ään ehdotetaan lisättäväksi määritelmä, jonka mukaan konferenssin sihteeristön jäsenillä tarkoitetaan henkilöitä, jotka on otettu suorittamaan konferenssiin liittyviä hallinnollisia ja teknisiä tehtäviä.

Lain lähtökohtana on, että valtuuskuntien ja erityisedustustojen jäsenet sekä heidän perheenjäsenensä nauttivat Suomessa samoja erioikeuksia ja vapauksia kuin täällä olevilla diplomaattisen edustuston jäsenillä on diplomaattisia suhteita koskevan Wienin yleissopimuksen (SopS 4/70) mukaan. Kansainvälinen käytäntö ei edellytä näin laajojen erioikeuksien ja vapauksien myöntämistä konferenssin sihteeristön jäsenille.

Toisaalta ottaen huomioon sihteeristön tehtävän kansainvälinen luonne sekä kokousten mahdollisesti pitkätkin kestoajat on kohtuullista, että myös sihteeristön jäsenet saavat hyväkseen tiettyjä erioikeuksia ja vapauksia. Tällainen kanta on omaksuttu Yhdistyneiden Kansakuntien (YK) erioikeuksia ja vapauksia koskevassa yleissopimuksessa (SopS 24/58) YK:n virkamiehiin sekä YK:n erityisjärjestöjen erioikeuksia ja vapauksia koskevassa yleissopimuksessa (SopS 24/58) erityisjärjestöjen virkamiehiin nähden. Esimerkiksi Ruotsissa vuonna 1983 annetussa niin sanotussa ETYK-laissa (Lag om immunitet och privilegier för konferensen om förtroende- och säkerhetsskapande åtgärder och nedrustning i Europa; SFS 1983:1000) on konferenssin sihteeristön jäsenten osalta viittaus mainitun yleissopimuksen YK:n virkamiehille myöntämiin erioikeuksiin ja vapauksiin. Yleissopimuksen myöntämät erioikeudet ja vapaudet on omaksuttu myös muun muassa Suomen hallituksen ja YK:n yliopiston välisessä sopimuksessa taloudellisen kehitystutkimuksen kansainvälisestä instituutista (SopS 36/1984) Helsingissä toimivan instituutin henkilökunnan osalta sekä Suomen hallituksen ja Itämeren merellisen ympäristön suojelukomission välisessä komission toimistoa sekä erioikeuksia ja vapauksia koskevassa sopimuksessa (SopS 39/80) komission henkilökunnan jäsenten osalta.

Sihteeristön muille kuin suomalaisille jäsenille tulisi edellä mainitun käytännön mukaisesti myöntää vapautus lainkäyttövallasta heidän virallisessa asemassaan antamiensa suullisten tai kirjallisten lausuntojen tai suorittamiensa toimien osalta, sihteeristön palveluksensa perusteella saamastaan tulosta valtiolle tai kunnalle suoritettavasta verosta sekä julkisista palvelus- ja muista velvollisuuksista. Edelleen sihteeristön ulkomaiset jäsenet saisivat tuoda maahan tullitta ja ilman maahantuonnin yhteydessä kannettavia veroja ja maksuja henkilökohtaiseen käyttöön tarkoitetut tavaransa silloin, kun he asettuvat hoitamaan tehtäviään.

Tämän vuoksi erioikeuslain 10 §:n 3 momenttia ja 13 §:ää ehdotetaan muutettaviksi siten, että myös sihteeristön jäsenet, jotka eivät ole Suomen kansalaisia tai täällä vakinaisesti asuvia, nauttisivat 10 §:n 1 momentissa tarkoitettuja vapautuksia heille kuuluvia tehtäviä hoitaessaan suorittamiensa toimenpiteiden osalta ja olisivat vapautetut kaikista julkisista palvelus- ja muista velvollisuuksista. Lain 12 §:ää muutettaisiin siten, että sihteeristön jäsenille, jotka eivät ole Suomen kansalaisia eivätkä asu Suomessa välittömästi ennen sihteeristön palvelusta koskevan sopimuksen tekemistä, myönnettäisiin vapautus palveluksensa perusteella saamastaan palkkatulosta valtiolle tai kunnalle suoritettavasta verosta. Lain 14 §:ään ehdotetaan lisättäväksi uusi 3 momentti, jossa sihteeristön jäsenille, jotka eivät ole Suomen kansalaisia eivätkä asu Suomessa välittömästi ennen sihteeristön palvelusta koskevan sopimuksen tekemistä, myönnettäisiin oikeus henkilökohtaiseen käyttöön tarkoitettujen tavaroidensa tullittomaan ja verottomaan maahantuontiin sillä edellytyksellä, että tavaroita ei myydä eikä muutoin luovuteta Suomessa toiselle henkilölle. Lisäksi lakiin tehtäisiin joitakin kielellisiä ja muita teknisluonteisia korjauksia.

Esityksellä ei ole taloudellisia, organisatorisia eikä henkilöstövaikutuksia.

Konferenssin sihteeristö tulee aloittamaan työskentelynsä jo ennen varsinaisen seurantakokouksen alkamista. Koska on tarkoituksenmukaista soveltaa erioikeuksia ja vapauksia koskevia säännöksiä sihteeristön jäseniin sihteeristön perustamisesta lähtien, ehdotetaan, että laki tulisi voimaan 1 päivänä tammikuuta 1992.

Edellä esitetyn perusteella annetaan Eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan kansainvälisiä konferensseja ja erityisedustustoja koskevista erioikeuksista ja vapauksista 15 päivänä kesäkuuta 1973 annetun lain (572/73) 1 §:n 2 momentti, 2 §, 10 §:n 3 momentti sekä 12 ja 13 § sekä

lisätään 14 §:ään uusi 3 momentti seuraavasti:

1 §

Mitä tässä laissa säädetään konferenssista, koskee vastaavasti myös sen järjestämiseksi pidettäviä valtioiden välisiä neuvotteluja samoin kuin sihteeristöä ja muuta toimielintä, joka on asetettu hoitamaan konferenssiin liittyviä tehtäviä.

2 §

Tässä laissa tarkoitetaan:

1) valtuuskunnan tai erityisedustuston päälliköllä henkilöä, jonka lähettäjävaltio on määrännyt sitä johtamaan;

2) valtuuskunnan jäsenillä valtuuskunnan päällikköä, konferenssiedustajaa, huomioitsijaa ja henkilökunnan jäsentä;

3) konferenssiedustajalla valtuuskunnan jäsentä, jonka lähettäjävaltio on määrännyt edustajakseen konferenssiin;

4) huomioitsijalla henkilöä, jonka lähettäjävaltio on määrännyt seuraamaan konferenssin työskentelyä;

5) erityisedustuston jäsenillä sen päällikköä ja henkilökunnan jäsentä;

6) henkilökunnan jäsenillä valtuuskunnan tai erityisedustuston jäseniä, joilla on diplomaattinen asema tai jotka ovat sen hallinnollisissa tai teknisissä tehtävissä;

7) konferenssin sihteeristön jäsenillä henkilöitä, jotka on otettu suorittamaan konferenssiin liittyviä hallinnollisia ja teknisiä tehtäviä;

8) palveluskunnan jäsenillä valtuuskunnan tai erityisedustuston palvelusväkeen kuuluvia henkilöitä;

9) yksityispalvelijoilla valtuuskunnan tai erityisedustuston jäsenten yksityisessä palveluksessa olevia henkilöitä;

10) konferenssitiloilla omistajasta riippumatta rakennuksia tai niiden osia sekä niihin välittömästi liittyviä alueita, joita käytetään konferenssin tarkoituksiin;

11) valtuuskunnan tai erityisedustuston tiloilla omistajasta riippumatta rakennuksia, niiden osia sekä niihin välittömästi liittyviä alueita, joita käytetään valtuuskunnan tai erityisedustuston tarkoituksiin; sekä

12) valtuuskunnan tai erityisedustuston jäsenten yksityisasunnoilla rakennuksia, huoneistoja tai näiden osia tai muita mainittujen henkilöiden yksityiseen majoitukseen käytettäviä tiloja omistajasta riippumatta.

10 §

Konferenssin sihteeristön ja palveluskunnan jäsenet, jotka eivät ole Suomen kansalaisia tai täällä vakinaisesti asuvia, nauttivat 1 momentissa tarkoitettuja vapautuksia heille kuuluvia tehtäviä hoitaessaan suorittamiensa toimenpiteiden osalta.

12 §

Valtuuskunnan ja erityisedustuston jäsenet, jotka eivät ole Suomen kansalaisia eivätkä asu Suomessa välittömästi ennen kuin he ensimmäisen kerran saapuvat Suomeen jäsenen tehtävässään, ovat samalla tavoin kuin Suomessa olevan diplomaattisen edustuston henkilökunnan jäsenet vapautetut kaikista valtiolle tai kunnalle suoritettavista veroista ja maksuista.

Palkkatulosta, jonka konferenssin sihteeristön jäsen saa sihteeristön palveluksensa perusteella taikka palveluskunnan jäsen tai yksityispalvelija palveluksensa perusteella, ei ole suoritettava valtiolle tai kunnalle veroa, jos hän ei ole Suomen kansalainen eikä asu Suomessa välittömästi ennen tätä palvelusta koskevan sopimuksen tekemistä.

13 §

Valtuuskunnan ja erityisedustuston jäsenet, heidän perheenjäsenensä sekä konferenssin sihteeristön jäsenet, jotka eivät ole Suomen kansalaisia tai täällä vakinaisesti asuvia, ovat vapautetut kaikista julkisista palvelus- ja muista velvollisuuksista.

14 §

Konferenssin sihteeristön jäsenet, jotka eivät ole Suomen kansalaisia eivätkä asu Suomessa välittömästi ennen sihteeristön palvelusta koskevan sopimuksen tekemistä, saavat asettuessaan hoitamaan tehtäviään tuoda maahan henkilökohtaiseen käyttöön tarkoitetut tavaransa tullia sekä maahantuonnin yhteydessä kannettavia veroja ja maksuja suorittamatta ehdolla, että tavaroita ei myydä eikä muutoin luovuteta Suomessa toiselle henkilölle.

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1992.

---

Helsingissä 4 päivänä lokakuuta 1991

Tasavallan Presidentti
MAUNO KOIVISTO

Ulkoasiainministeri
Paavo Väyrynen