Esityksessä ehdotetaan lapsilisälakiin lisättäväksi lapsilisän ulkomaille maksamista koskevat säännökset, jotka nykyisin sisältyvät lapsilisälain täytäntöönpanosta annettuun asetukseen. Lisäksi oikeutta lapsilisään ehdotetaan laajennettavaksi siten, että kehitysyhteistyössä tai lähetystyössä ulkomailla olevien henkilöiden lapset, jotka oleskelevat vanhempansa mukana ulkomailla, tulisivat lapsilisän piiriin.

Laki ehdotetaan tulemaan voimaan 1 päivänä tammikuuta 1992.

---

Lapsilisälain (541/48) 1 §:n 1 momentin mukaan lapsilisää suoritetaan jokaisesta Suomessa asuvasta kuuttatoista vuotta nuoremmasta lapsesta. Lisäksi lapsilisää suoritetaan jatkettuna, kunnes lapsi täyttää seitsemäntoista vuotta.

Lapsilisälain täytäntöönpanosta annetun asetuksen (547/48) 1 §:ssä säädetään, millä edellytyksillä lapsilisää voidaan maksaa ulkomailla oleskelevasta lapsesta. Pykälän 1 momentin (761/89) mukaan lapsilisälakia sovellettaessa lapsen katsotaan asuvan Suomessa sinäkin aikana, jona hän tilapäisesti oleskelee ulkomailla saamatta sieltä lapsilisään rinnastettavaa etuutta. Oleskelua ei pidetä tilapäisenä, jos lapsi on yhtäjaksoisesti ollut yli kuusi kalenterikuukautta ulkomailla, paitsi milloin ulkomailla oleskelu johtuu siitä, että lapsi on korkeakoulussa tai muussa oppilaitoksessa ulkomailla opiskelevan isänsä tai äitinsä luona, tai siitä, että lapsi itse opiskelee ulkomailla. Pykälän 3 momentin mukaan Suomen valtion palveluksessa olevan henkilön lapsi, joka on Suomen kansalainen, katsotaan Suomessa asuvaksi, vaikka hän oleskelisikin isänsä tai äitinsä mukana ulkomailla.

Edellä mainittujen säännösten estämättä lapsilisää voidaan eräin edellytyksin maksaa ulkomailla oleskelevasta lapsesta, jos lapsi oleskelee sellaisessa valtiossa, jonka kanssa Suomi on solminut sosiaaliturvasopimuksen.

Asetus lapsilisälain täytäntöönpanosta on annettu lapsilisälain 16 §:n nojalla, jonka mukaan tarkemmat määräykset lain täytäntöönpanosta ja soveltamisesta annetaan asetuksella. Vastaavanlaisia valtuutussäännöksiä sisältyy useisiin muihinkin sosiaalietuuksia koskeviin lakeihin. Etuuksien ulkomaille maksamisen edellytyksistä on kuitenkin säännönmukaisesti säädetty kutakin etuutta koskevassa laissa eikä asetuksessa. Nykyinen sääntely lapsilisän osalta merkitsee asiallisesti, että asetuksella on laajennettu laissa säädettyä lapsilisäoikeutta. Epäkohdan korjaamiseksi ehdotetaan lapsilisälakiin lisättäväksi uusi 1 b §, jonka 1 ja 2 momentteihin sisällytettäisiin lapsilisälain täytäntöönpanosta annetun asetuksen 1 §:n 1 ja 3 momenttia vastaavat säännökset. Ehdotetun muutoksen seurauksena asetuksen 1 § tulisi tarpeettomana kumottavaksi.

Kehitysyhteistyötehtävissä ulkomailla olevat henkilöt, joiden lapset ovat heidän mukanaan ulkomailla, ovat keskenään erilaisessa asemassa lapsilisäoikeuden suhteen. Ellei sosiaaliturvasopimuksista muuta johdu, vain niillä, jotka ovat palvelussuhteessa Suomen valtioon, on oikeus lapsilisään. Selkeimmin tähän ryhmään kuuluvat ulkoasiainministeriön kehitysyhteistyöosaston kanssa työsopimuksen solmineet, kehitysyhteistyöosaston ulkomaille asiantuntijoiksi lähettämät henkilöt. Lapsilisää suoritetaan lisäksi muun muassa niille, jotka toimivat konsultteina kokonaisuudessaan kehitysyhteistyömäärärahoilla toteutettavissa projekteissa, mikäli ulkoasiainministeriö on uskonut projektien toteuttamisen Suomen valtionhallintoon kuuluvalle tutkimuslaitokselle, yliopistolle tai korkeakoululle. Jos projektin toteuttajana on esimerkiksi yksityinen yritys, ei lapsilisää makseta. Lapsilisää ei myöskään makseta esimerkiksi niille, jotka työskentelevät ulkomailla suomalaisten kansalais- tai lähetysjärjestöjen toteuttamissa kehitysyhteistyöprojekteissa, joiden kustannuksiin ulkoasiainministeriö on myöntänyt tukea kehitysyhteistyövaroista. Myös kansainvälisten järjestöjen palveluksessa kehitysyhteistyötehtävissä olevat henkilöt jäävät nykyisin lapsilisäoikeuden ulkopuolelle, vaikka ulkoasiainministeriön kehitysyhteistyöosasto suorittaa asianomaisille järjestöille niiden suomalaisille työntekijöilleen maksamaa palkkaa vastaavan määrän kehitysyhteistyömäärärahoista.

Kehitysyhteistyötehtävissä ulkomailla olevien henkilöiden mahdollisuus saada lapsilisää on herättänyt runsaasti epätietoisuutta niin työntekijöiden itsensä keskuudessa kuin myös lapsilisän maksatuksesta vastaavien sosiaaliviranomaisten taholla. Sosiaali- ja terveysministeriöön samoin kuin aiemmin sosiaalihallitukseen kohdistuneiden tiedustelujen perusteella on myös syytä olettaa, että voimassa olevien säännösten soveltaminen on jossakin määrin epäyhtenäistä. Tarve kehitysyhteistyötehtävissä ulkomailla olevien henkilöiden aseman yhdenmukaistamiseen lapsilisäoikeuden suhteen on ilmeinen.

Lapsilisää ei voimassa olevien säännösten mukaan suoriteta ulkomailla lähetystyössä olevien henkilöiden lapsista, jotka ovat heidän mukanaan ulkomailla. Tämä on koettu epäoikeudenmukaiseksi lähetystyöntekijöiden ja lähetystyön organisoinnista vastaavien järjestöjen piirissä. Evankelioimistoiminnan ohella lähetystyöhön sisältyy huomattava määrä kehitysyhteistyön elementtejä, kuten opetustyötä, terveydenhuoltoa ja elinkeinoneuvontaa, vaikka kyseessä ei olisikaan sellaisen kehitysyhteistyöprojektin toteuttaminen, jonka rahoitukseen järjestö on saanut tukea kehitysyhteistyömäärärahoista. Perusteltua olisikin saattaa myös lähetystyötehtävissä ulkomailla olevat henkilöt kehitysyhteistyötehtävissä olevien kanssa tasaveroiseen asemaan lapsilisäoikeuden suhteen.

Lapsilisälain 1 b §:n 3 momentissa ehdotetaan säädettäväksi ulkomailla kehitysyhteistyötehtävissä tai lähetystyötehtävissä olevan henkilön oikeudesta lapsilisään. Säännöksen mukaan Suomessa asuvaksi katsottaisiin Suomessa väestökirjalain (141/69) mukaisen kotipaikan omaavan ulkomailla kehitysyhteistyötehtävissä tai lähetystyötehtävissä olevan henkilön lapsi, joka on Suomen kansalainen ja joka oleskelee isänsä tai äitinsä mukana ulkomailla.

Kehitysyhteistyötehtävissä olevilla henkilöillä tarkoitetaan niitä ulkomailla työskenteleviä henkilöitä, joiden työtehtävät kuuluvat sellaiseen toimintaan, jonka rahoitukseen käytetään valtion tulo- ja menoarvioon sisältyviä kehitysyhteistyömäärärahoja.

Lähetystyötehtävissä olevilla henkilöillä tarkoitetaan Suomessa rekisteröityjen lähetysjärjestöjen, evankelisluterilaisten tai ortodoksisten seurakuntien taikka rekisteröityjen uskonnollisten yhdyskuntien ulkomaille työskentelemään lähettämiä henkilöitä.

Laissa on pidetty tarkoituksenmukaisena sitoa kehitysyhteistyötehtävissä tai lähetystyötehtävissä ulkomailla olevien henkilöiden oikeus lapsilisään siihen, että ulkomailla oleskelu on tilapäistä. Tämän vuoksi edellytetään, että sanotuissa tehtävissä ulkomailla olevalla henkilöllä on Suomessa väestökirjalain mukainen kotipaikka. Henkilön tulee siten olla väestörekisterissä ja kotipaikkarekisterissä jossakin Suomen kunnassa. Väestökirjalain 4 §:n mukaan kunkin henkilön on oltava väestörekisterissä ja kotipaikkarekisterissä siinä kunnassa, jossa hänellä kulloinkin on väestökirjalaissa tarkoitettu kotipaikka. Väestökirjalaissa tarkoitettu kotipaikka määräytyy lain 9 ja 10 §:n nojalla. Lain 10 §:n mukaan henkilön kotipaikka säilyy Suomessa, vaikka hän tilapäisesti oleskelee ulkomailla.

Sellaisia kehitysyhteistyötehtävissä ulkomailla työskenteleviä henkilöitä, jotka eivät vielä ole lapsilisäoikeuden piirissä, arvioidaan olevan yhteensä noin 2 500. Suurin osa heistä, arviolta noin 2 000, toimii kansalaisjärjestöjen toteuttamissa kehitysyhteistyöprojekteissa, joiden rahoituksesta noin 75 % katetaan valtion tulo- ja menoarvioon varatuista kehitysyhteistyömäärärahoista saadulla avustuksella. Lähetystyötehtävissä ulkomailla olevien henkilöiden määrän arvioidaan olevan yhteensä noin 800. Mahdollisuus saada lapsilisää Suomesta tulisi siten kuulumaan yhteensä noin 3 300:lle ulkomailla työskentelevälle henkilölle. Noin puolella heistä voidaan arvioida olevan mukanaan 1 - 2 lasta. Lapsilisän piiriin tulisi siten arviolta 2 500 ulkomailla tilapäisesti oleskelevaa lasta. Jos jokaisesta maksettaisiin lapsilisä perusmäärän suuruisena, lisääntyisivät lapsilisämenot noin 11 miljoonalla markalla vuodessa. Lapsilisän porrasteisuus ja alle kolmevuotiaasta lapsesta maksettava korotus huomioon ottaen lapsilisämenojen lisäys olisi vuonna 1992 arviolta 12,5 miljoonaa markkaa.

Laki ehdotetaan tulemaan voimaan 1 päivänä tammikuuta 1992.

Edellä esitetyn perusteella annetaan Eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

lisätään 22 päivänä heinäkuuta 1948 annettuun lapsilisälakiin (541/48) uusi 1 b § seuraavasti:

1 b §

Tätä lakia sovellettaessa lapsen katsotaan asuvan Suomessa myös aikana, jona hän tilapäisesti oleskelee ulkomailla saamatta sieltä lapsilisään rinnastettavaa etuutta. Oleskelua ei pidetä tilapäisenä, jos lapsi on yhtäjaksoisesti ollut ulkomailla yli kuusi kalenterikuukautta, paitsi milloin ulkomailla oleskelu johtuu siitä, että lapsi on korkeakoulussa tai muussa oppilaitoksessa ulkomailla opiskelevan isänsä tai äitinsä luona, tai siitä, että lapsi itse opiskelee ulkomailla.

Suomen valtion palveluksessa ulkomailla olevan henkilön lapsi, joka on Suomen kansalainen, katsotaan Suomessa asuvaksi, vaikka hän oleskelisikin isänsä tai äitinsä mukana ulkomailla.

Suomessa asuvaksi katsotaan myös Suomessa väestökirjalain (141/69) mukaisen kotipaikan omaavan ulkomailla kehitysyhteistyötehtävissä tai lähetystyötehtävissä olevan henkilön lapsi, joka on Suomen kansalainen ja joka oleskelee isänsä tai äitinsä mukana ulkomailla.

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1992.

---

Helsingissä 4 päivänä lokakuuta 1991

Tasavallan Presidentti
MAUNO KOIVISTO

Sosiaali- ja terveysministeri
Eeva Kuuskoski