4.11.2020 10.57 (päivitetty 11.11.2020 12.14) Hovioikeus tuomitsi urheiluvalmentajan törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä 1 v 10 kk ehdolliseen vankeusrangaistukseen - tuomio oli erimielinen rangaistuksen mittaamisen ja rangaistuslajin valinnan sekä vangitsemisvaatimuksen osalta

Vastaaja oli tapahtuma-aikaan ollut 27 vuotta 9 kuukautta ja asianomistaja 15 vuotta 10 kuukautta. Heidän välinen ikäeronsa oli siten ollut noin 12 vuotta. HO totesi syyksilukemisen osalta, että vastaaja oli ollut useita kertoja sukupuoliyhteydessä kuuttatoista vuotta nuoremman lapsen kanssa. Ainakin osa sukupuoliyhteyksistä oli ollut suojaamattomia. Vastaajan lapseen kohdistama seksuaalinen hyväksikäyttö oli selvästi ollut laadultaan sellaista, että se oli ollut omiaan vakavasti vahingoittamaan lasta. Tätä arviota ei muuttanut se, että asianomistaja oli ollut lähellä suojaikärajaa teon tapahtuessa, vastaaja oli tarjonnut asianomistajalle teon jälkeen jälkiehkäisypillerin eikä se, että asianomistaja oli mahdollisesti ollut aloitteellinen ainakin yhden sukupuoliyhteyden osalta. Tekoa oli siten pidettävä kokonaisuutena arvostellen törkeänä ja vastaaja oli syyllistynyt törkeään lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön. Eri mieltä ollut hovioikeudenneuvos tuomitsi vastaajan 2 vuoden ehdottomaan vankeusrangaistukseen. Eri mieltä ollut hovioikeudenneuvos määräsi vastaajan syyttäjän vaatimuksesta vangittavaksi pakkokeinolain 2 luvun 12 §:n 1 momentin 1 kohdan nojalla. Vangitseminen ei ollut pakkokeinolain 2 luvun 13 §:n tarkoittamalla tavalla kohtuutonta. Muilta osin eri mieltä ollut hovioikeudenneuvos oli samaa mieltä kuin enemmistö. (Vailla lainvoimaa 4.11.2020)