Lähde: Finlex-tietokanta

Vahingonkorvaus - Korvattava vahinko - Välitön henkilövahinko - Aineeton henkilövahinko

Ratkaisunumero:	1970
Diaarinumero:	R 96/718
Esittelypäivä:	--
Antopäivä:	27.12.1996
Asianumero:	VaaHO:1997:2

A oli törkeällä huolimattomuudellaan aiheuttanut liikenneonnettomuuden,
jossa tien reunassa lastensa kanssa kävelyllä olleen B:n alaikäiset lapset C ja D olivat saaneet surmansa. Onnettomuuden seurauksena B:lle oli aiheutunut psyykkisen tilan häiriintyminen, jota oli pidettävä vahingonkorvauslain 5 luvun 2 §:ssä tarkoitettuna muuna henkilövahinkona.
Psyykkisen tilan häiriintyminen johtui osaksi siitä, että B oli itsekin ollut välittömässä kuolemanvaarassa, ja osaksi siitä, että hän oli joutunut kokemaan onnettomuuspaikalla lastensa kuoleman. Toisen lapsen ruumiin silpoutuminen oli ollut omiaan lisäämään B:n järkytystä.

Korvausvelvollisuuden kannalta olennaiseksi arvioitiin se,
että B:n psyykkisen tilan häiriintyminen perustui välittömästi ja kokonaisuudessaan A:n aiheuttamaan liikenneonnettomuuteen.
Tämän vuoksi A, samalla kun hänet tuomittiin rangaistukseen törkeästä rattijuopumuksesta, törkeästä liikenteen vaarantamisesta, kahdesta törkeästä kuolemantuottamuksesta ja vammantuottamuksesta, velvoitettiin suorittamaan B:lle korvausta psyykkisen tilan häiriintymisestä aiheutuneesta kipuun ja särkyyn verrattavasta henkisestä kärsimyksestä.

Virallisjulkaisut

Hallituksen esitys Eduskunnalle vahingonkorvauslaiksi (HE 187/1973 vp.), erityisesti s. 23-24

Oikeusministeriön lainvalmisteluosaston asettaman työryhmän mietintö Surmatun omaisten oikeus vahingonkorvaukseen, erityisesti s. 3-7 j...