Lähde: Finlex-tietokanta

Tappo

Ratkaisunumero:	359
Diaarinumero:	R 02/155
Esittelypäivä:	--
Antopäivä:	20.06.2002
Asianumero:	RHO:2002:10

Esittely 5.6.2002

Diaarinumero R 02/155
Esittely 5.6.2002
Taltionumero 359
Antamispäivä 20.6.2002

ASIAN KÄSITTELY KÄRÄJÄOIKEUDESSA

Syyte

Syyttäjä oli vaatinut A:lle rangaistusta taposta. Syyttäjä oli lausunut, että A oli tappanut B:n lyöden tätä yksityisasunnossa leipäveitsellä kaulaan. B oli menehtynyt välittömästi lyönnin jälkeen. Kuolema oli aiheutunut oikeanpuoleisen ulommaisen päävaltimon ja oikean keuhkon pistovammoista sekä niitä seuranneesta verenvuodosta rintaonteloon.

Korvausvaatimus henkisestä kärsimyksestä

C oli muun muassa vaatinut, että A velvoitetaan maksamaan hänelle korvaukseksi henkisestä kärsimyksestä 3 363,76 euroa (20 000 markkaa) korkoineen.

C oli perustelunaan lausunut, että A oli surmannut C:n aviopuolison ja A oli vahingonkorvauslain nojalla velvollinen korvaamaan C:lle henkirikoksen aiheuttaman henkisen kärsimyksen.

A:n vastaus

A oli myöntänyt syytteen oikeaksi ja kiistänyt C:n vahingonkorvausvaatimuksen henkisestä kärsimyksestä.

A oli lausunut, että C ei ollut B:lle erityisen läheinen henkilö, vaikka C oli ollut naimisissa tämän kanssa, koska puolisot olivat asuneet erillään C:n aloitteesta jo vuodesta 1999 lähtien.

KÄRÄJÄOIKEUDEN RATKAISU

Käräjäoikeus oli lausunut, että A oli syyllistynyt siihen rikokseen, josta hänelle oli vaadittu rangaistusta ja että A oli ollut rikosta tehdessään vähentyneesti syyntakeinen.

C:n vahingonkorvausvaatimuksen osalta käräjäoikeus oli lausunut, että C ei ollut A:n vahingonkorvauslain 5 luvun 4a §:ssä tarkoitettu erityisen läheinen h...