Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi laki valtion pelastusoppilaitoksista. Samalla ehdotetaan kumottavaksi laki pelastushallinnon koulutuskeskuksesta.

Lakia sovellettaisiin sisäasiainministeriön alaisiin Valtion pelastusopistoon ja Valtion pelastuskouluun. Oppilaitosten tehtävänä olisi huolehtia palo- ja pelastustoimen henkilöstön ammatillisesta peruskoulutuksesta, pelastuspalvelukoulutuksesta sekä väestönsuojelukoulutuksesta ja siviilihallinnon valmiuskoulutuksesta.

Ammatillisen peruskoulutuksen käyttökustannuksista oppilaitos perisi opiskelijan kotikunnalta korvauksen, joka määräytyisi kunnan kantokykyluokan mukaan samoin kuin valtion ammatillisten oppilaitosten oppilaiden kotikuntien maksuosuus. Oppilaitos voisi periä maksuja lyhytkursseista ja muusta palvelutoiminnasta. Laissa säädettäisiin lisäksi oppilaiden opintososiaalisista eduista, opetuskielestä ja oppilaan aiheuttaman vahingon korvaamisesta.

Esitys liittyy vuoden 1992 valtion tulo- ja menoarvioesitykseen ja on tarkoitus käsitellä sen yhteydessä. Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan 1 päivänä maaliskuuta 1992.

---

Pelastusalan oppilaitosten hallinnon uudistaminen on osa laajaa pelastusalan koulutuksen kehittämishanketta. Pelastusalan ammatillinen peruskoulutus on tarkoitus niveltää nykyistä paremmin uudistuneeseen keskiasteen koulutusjärjestelmään. Ammattikurssien opetussuunnitelmat uusitaan ja ammattikursseja pidennetään nykyisestään. Tarkoitus on myös lisätä ja tehostaa suuronnettomuuksien varalta annettavaa pelastuspalvelukoulutusta sekä poikkeusolojen varalta annettavaa väestönsuojelukoulutusta.

Eduskunta on tulo- ja menoarvioiden yhteydessä päättänyt uuden pelastusalan koulutusyksikön perustamisesta Kuopioon ja nykyisten Lohjalla sijaitsevien koulutustilojen laajentamisesta siten, että pelastusalan oppilaitosten oppilaspaikkamäärä lisääntyy nykyisestä 150:stä 530:een oppilaspaikkaan. Vuoden 1992 valtion tulo- ja menoarvioesityksessä on sisäasiainministeriölle annettu tehtäväksi uudelleen selvittää pelastusopiston sijoituspaikkaa koskevat eri vaihtoehdot.

Sisäasiainministeriön laatiman suunnitelman mukaan pelastusalan oppilaitoksissa ryhdytään soveltamaan tulosohjauksen periaatteita vuonna 1992.

Lakiehdotuksen tavoitteena on kehittää pelastusalan oppilaitosten hallintoa tulosohjausperiaatteiden mukaisesti. Normiohjausta on tarkoitus keventää olennaisesti nykyisestään.

Tähän liittyen tehtävien ja toimivallan jakoa on tarkoitus kehittää niin, että oppilaitos voisi varsin itsenäisesti päättää muun muassa organisaatiostaan ja opetuksen käytännön järjestelyistä.

Pelastusalan opetuksen rahoitusta on tarkoitus muuttaa niin, että oppilaitos voisi periä palveluistaan maksuja. Perusammattikoulutuksen osalta ehdotettu järjestelmä on samankaltainen kuin ammatillisten oppilaitosten rahoituksesta annetussa laissa (494/83). Muusta koulutuksesta perittävistä maksuista säädettäisiin valtion maksuperustelain (980/73) nojalla annettavalla asetuksella. Koulutuksen ja muun palvelutoiminnan maksullisuudella pyritään siihen, että asiakkaiden tarpeet ja kysyntä määräisivät nykyistä tehokkaammin oppilaitosten koulutustarjonnan.

Nykyisin pelastusalan koulutusta annetaan pelastushallinnon koulutuskeskuksessa, johon kuuluvat oppilaitokset ovat valtion väestönsuojelukoulu (Lohja) ja valtion palo-opisto (Espoo). Oppilaitosten hallinnosta on säädetty pelastushallinnon koulutuskeskuksesta annetussa laissa (882/78) ja asetuksessa (217/79). Sisäasiainministeriö on antanut asetuksen nojalla koulutuskeskuksen johtosäännön.

Säädöksissä ja johtosäännössä määrätään varsin yksityiskohtaisesti oppilaitoksen organisaatiosta ja koulutuksen käytännön järjestelyistä. Toimivalta jakautuu oppilaitoksen rehtorille, johtokunnalle ja sisäasiainministeriölle.

Oppilaitoksissa annettavan koulutuksen kaikki menot maksetaan nykyään valtion varoista.

Luonnos lakiehdotukseksi on valmisteltu sisäasiainministeriössä virkatyönä. Luonnoksesta on pyydetty lausunto valtiovarainministeriöltä, kuntien keskusjärjestöiltä, kunnallistalouden ja -hallinnon neuvottelukunnalta, Pelastushallinnon koulutuskeskuksen johtokunnalta ja koulutuskeskukseen kuuluvilta oppilaitoksilta sekä Suomen Palontorjuntaliitolta ja Suomen Palopäällystöliitolta. Kuntien keskusjärjestöt ovat lausunnoissaan vastustaneet esitettyä kuntien maksuosuutta. Muuten lausunnoissa ei ole esitetty olennaisesti eriäviä mielipiteitä.

Ehdotuksen mukaan sisäasiainministeriön alainen pelastushallinnon koulutuskeskus lakkautetaan ja perustetaan kaksi erillistä oppilaitosta, joiden rehtoreille ja apulaisrehtoreille annetaan lisää toimivaltaa tulosohjauksen periaatteiden mukaisesti. Hallinnosta säädettäisiin asetuksella. Tarkoituksena on, että johtokunnasta luovutaan. Johtokunnan sijasta perustetaan neuvottelukunta, jonka tehtävänä on avustaa rehtoreita oppilaitoksen toiminnan suunnittelussa ja sisäasiainministeriötä oppilaitosten toiminnan yhteensovittamisessa.

Pelastushallinnon koulutuskeskukseen kuuluvissa oppilaitoksissa on nykyään yhteensä 150 oppilaspaikkaa. Opetushenkilöstöä on 26 ja muuta henkilöstöä on 23.

Uusiin oppilaitoksiin tulee yhteensä 530 oppilaspaikkaa. Henkilöstöä on tarkoitus lisätä siten, että opetusalan virkoja olisi 54 ja muita virkoja 38.

Eduskunta on päättänyt vuoden 1986 II lisämenoarviossa, että Kuopioon perustetaan uusi 350 oppilaspaikkaa käsittävä Valtion pelastuskoulu. Koulu- ja asuntolarakennusten laajuus on yhteensä 11 640 m2. Opetustoiminta uusissa tiloissaa alkaa syksyllä 1992.

Vuoden 1988 tulo- ja menoarviossa eduskunta on päättänyt, että palopäällystön koulutus siirretään Espoosta Lohjalle valtion väestönsuojelukoulun yhteyteen. Siirto edellyttäisi koulun tilojen peruskorjausta ja laajentamista. Uudisrakennusten laajuus olisi noin 4 080 m2 ja peruskorjauksen 3 260 m2.

Toimitilajärjestelyt ovat valtioneuvoston 11 päivänä helmikuuta 1985 tekemän valtion virastojen pääkaupungin ulkopuolelle sijoittamista koskevan periaatepäätöksen mukaisia. Järjestelyjen yhteydessä valtion palo-opiston Espoossa sijaitsevat nykyiset 4 554 m2:n laajuiset tilat voidaan osoittaa muuhun käyttöön.

Vuoden 1992 valtion tulo- ja menoarvioesityksessä hallitus on esittänyt, että sisäasiainministeriö selvittää valtion pelastusopiston sijoituspaikkaa koskevat eri vaihtoehdot kiireellisesti. Kysymykseen tulee joko palopäällystön koulutuksen tai koko pelastusalan johtajiston koulutuksen siirtäminen Kuopioon pelastuskoulun yhteyteen perustettavaan yksikköön. Tilojen yksityiskohtainen tarve selvitetään sen jälkeen, kun sijoituspaikasta on päätetty.

Pelastusalan koulutuksen käyttökustannusten on arvioitu nousevan nykyisestä 15 miljoonasta markasta noin 37 miljoonaan markkaan vuodessa. Valtiolle arvioidaan kertyvän tuloja 7,9 miljoonaa markkaa vuodessa, mistä 6,7 miljoonaa markkaa tulisi kuntien perusammattikoulutuksesta maksamista korvauksista ja 1,2 miljoonaa markkaa muusta koulutuksesta perittävistä kurssimaksuista.

Lakiehdotus noudattaa ammatillisten oppilaitosten rahoituksesta annetussa laissa säädettyjä periaatteita. Oppilaiden kotikunnat suorittaisivat valtiolle korvauksen ammatillisen peruskoulutuksen käyttökustannuksista kuntien kantokykyluokituksen mukaan porrastettuna. Maksuosuus määräytyisi ammatillisten oppilaitosten rahoituksesta annetun lain 6 §:ssä olevan asteikon mukaan. Korvauksen vahvistaisi kuitenkin sisäasiainministeriö erikseen kummallekin oppilaitokselle niiden todellisten toimintamenojen perusteella.

Ammatillisen peruskoulutuksen osuus pelastusalan koulutuksesta on noin 60 % ja kuntien keskimääräinen maksuosuus on 30 %. Täten kuntien suorittamien korvauksien arvioidaan olevan yhteensä noin 6,7 miljoonaa markkaa vuodessa vuodesta 1995 alkaen, jolloin oppilaitokset toimivat täydessä laajuudessaan.

Pelastusoppilaitosten rahoitusjärjestelmän rinnastaminen ammatillisten oppilaitosten rahoituksesta annetussa laissa säädettyyn järjestelmään on tarkoitettu välivaiheeksi. Sitten kun opetustoimen valtionosuusjärjestelmän kokonaisuudistus toteutetaan, on pelastusoppilaitosten rahoitusjärjestelmä tarkoitus sopeuttaa siihen.

Lakiehdotuksen perustelut

1 §. Lain soveltamisala. Lakiehdotus koskee sisäasianministeriön alaisia valtion pelastusoppilaitoksia. Oppilaitokset ovat valtakunnallisia.

2 §. Oppilaitosten tehtävät. Pelastusoppilaitosten tehtävänä on järjestää ammatillista perus- ja lisäkoulutusta, pelastuspalvelukoulutusta, väestönsuojelukoulutusta ja siviilihallinnon valmiuskoulutusta sekä muuta pelastusalan koulutusta.

Ammatillisen peruskoulutuksen sisältöä on tarkoitus kehittää nykyistä paremmin ammatin vaatimuksia vastaavaksi, pidentää ammattikursseja kohtuullisesti sekä nostaa ja yhtenäistää opiskelijoiden pohjakoulutusvaatimuksia. Peruskoulutuksen tavoitteena on antaa ne perustiedot ja -taidot, joita työelämässä tarvitaan.

Ammatillisella lisäkoulutuksella pyritään ammattitaidon ylläpitämiseen ja kehittämiseen silloin, kun ammatillisessa peruskoulutuksessa tai työssä hankitun ammattitaidon antamat valmiudet eivät riitä työtehtävien kehittymisen vuoksi. Pelastushallinnon työtehtävät sisältävät monia erilaista ammattitaitoa vaativia tehtäviä, kuten sammuttamista, pelastamista, pelastussukellusta, sairaankuljetusta, öljyntorjuntaa, veneen kuljettamista, vaarallisten aineiden torjuntaa ja viestintää. Näihin erilaisiin tehtäviin on annettava säännöllisesti täydennyskoulutusta.

Pelastuspalvelun johtamiskoulutuksella pyritään kehittämään suuronnettomuuksien johtamiseen osallistuvien eri viranomaisten johtamisvalmiuksia, yhteistoimintaa ja esikuntatyös- kentelyä.

Väestönsuojelukoulutus sisältyy osittain pelastushallinnon ammattitutkintoihin. Sitä annetaan myös valtion- ja kunnallishallinnon, virastojen ja laitosten sekä teollisuus- ja liikeyritysten johto- ja erityishenkilöstölle sekä myös yleisen väestönsuojelun toimintaorganisaation yksikköihin sijoitetuille henkilöille.

Valmiuskoulutusta annetaan eri hallinnonalojen viranomaisille. Se käsittää lähinnä poikkeusoloihin varautumisen ja siihen liittyvän suunnittelun opetusta.

Muu pelastusalan koulutus käsittää sopimuspalokunnan päällikkökoulutusta, erilaisia neuvottelupäiviä, seminaareja sekä kansainvälisiä kursseja.

Muita sisäasiainministeriön määräämiä tehtäviä ovat esimerkiksi lausuntojen anto, opetuskokeilut, oppikirjojen ja opetusmateriaalin valmistaminen sekä varusteiden ja kaluston testaus.

3 §. Hallinto. Hallinnon järjestämisestä säädettäisiin asetuksella. Oppilaitoksen toiminnasta vastaisivat sisäasiainministeriö ja rehtori. Sisäasiainministeriön ja rehtorin avuksi on tarkoitus asettaa neuvottelukunta, jonka tehtävät liittyisivät oppilaitosten toiminnan suunnitteluun ja yhteensovittamiseen. Hallintopäätösten tekeminen ei kuuluisi neuvottelukunnan tehtäviin.

4 §. Rahoitus. Ammatillisessa peruskoulutuksessa siirryttäisiin samankaltaiseen rahoitusjärjestelmään kuin ammatillisissa oppilaitoksissa. Opiskelijan kotikunta suorittaisi valtiolle opiskelijakohtaisen korvauksen. Ammatillisten oppilaitosten rahoituksesta annetun lain 17 §:ssä säädetty järjestelmä ei kuitenkaan sovellu sellaisenaan. Opiskelijakohtaisen korvauksen määräisi sisäsiainministeriö erikseen kummallekin oppilaitokselle, koska niiden opiskelijakohtaiset menot poikkeavat merkittävästi toisistaan. Opiskelijakohtaista korvausta määrättäessä otettaisiin huomioon oppilaitoksen edellisen vuoden toimintamenot, joihin sisältyvät henkilökunnan palkkaukset ja eläkemaksut, opiskelijoiden huolto, kaluston, varusteiden ja opetusvälineiden hankinta, korjaus ja huolto, opetustoiminnan kulutusmenot sekä kiinteistöjen ja harjoitusalueen käyttö ja huolto. Menoista vähennettäisiin mahdolliset työtoiminnan tulot. Korvaus perittäisiin kahdesti vuodessa, kuten ammatillisten oppilaitosten rahoituksesta annetun lain 17 §:ssä säädetään.

Opiskelijan kotikunnan suorittama opiskelijakohtainen korvaus olisi porrastettu kunnan kantokykyluokan mukaan. Maksuosuus olisi saman suuruinen, kuin kunnan osuudeksi tulee ammatillisten oppilaitosten rahoituksesta annetun lain 17 §:n ja 6 §:n 1 momentin mukaan. Kunnan maksuosuus olisi alimmillaan 14 % ja suurimmillaan 49 % sisäasiainministeriön vahvistamasta opiskelijakohtaisesta korvauksesta.

Väestönsuojelulain 6 §:n 2 momentin (304/90) mukaisen koulutuksen rahoituksesta säädetään väestönsuojelun johto- ja muun erityishenkilöstön koulutuksesta annetussa asetuksessa (247/63). Valtio vastaa koulutuksen aiheuttamista kustannuksista.

5 §. Maksut. Muun kuin 4 §:ssä manitun koulutuksen kustannukset katetaan kurssimaksuilla ja valtion varoilla. Kustannusten korvausperiaate noudattaa valtioneuvoston 5 päivänä maaliskuuta 1987 tekemää päätöstä ammatillisen aikuiskoulutuksen rahoittamisen suunnitteluperiaatteista, jonka mukaan ammatillisten oppilaitosten järjestämän täydennyskoulutuksen kustannusten rahoitukseen osallistuvat valtio ja kohtuulliseksi katsottavin kustannuksin opiskelija tai opiskelijan työnantaja. Kursseista ja muusta palvelutominnasta perittävistä maksuista säädettäisiin valtion maksuperustelain nojalla annettavalla asetuksella.

6 §. Opintososiaaliset edut ja korvaukset. Pelastusoppilaitosten opiskelijoille ehdotetaan annettavaksi samanlaisia opintososiaalisia etuja kuin ammatillisten oppilaitosten oppilaiden opintososiaalisista eduista annetussa laissa (498/83) säädetään. Tutkintoon päättyvillä ammattikursseilla olisivat opetus, majoitus ja muonitus oppilaille maksuttomia kuten nykyisinkin. Opetukseen sisältyvät oppilaan suojavarusteet. Opiskelijan itse maksettavaksi tulisi joitakin hankintoja, kuten oppilaspuku, oppikirjoja ja muuta oppimateriaalia.

Täydennyskoulutukseen ja muuhun koulutukseen kuuluvat kurssit olisivat yleensä maksullisia. Kurssimaksuilla pyrittäisiin kattamaan lähinnä kurssitoiminnan aiheuttamat muuttuvat erilliskustannukset.

Väestönsuojelulain perusteella väestönsuojelukoulutukseen määrättävien oppilaiden eduista ja heille maksettavista korvauksista säädetään väestönsuojelun johto- ja muun erityishenkilöstön koulutuksesta annetussa asetuksessa. Näitä korvauksia ovat matkakustannusten korvaus, päiväraha sekä reservin kertausharjoituksiin kutsutun asevelvollisen reserviläispalkkaa vastaavaa korvaus.

7 §. Opetuskieli. Pelastusoppilaitoksissa on ensisijaisena opetuskielenä suomi, mutta ruotsinkielinen opetus turvataan järjestämällä ruotsinkielisiä kursseja sekä pelastusoppilaitoksissa että alueellisena koulutuksena. Lisäksi opiskelija saisi käyttää äidinkieltään oppilasvalinnoissa, kuulusteluissa ja tutkinnoissa. Esityksessä ehdotetaan, että tilapäisesti opetusta voitaisiin antaa yksittäisillä kursseilla myös muilla, lähinnä yleiseurooppalaisilla kielillä.

8 §. Vahingon korvaaminen. Säännöksessä ehdotetaan, että oppilaitosten oppilaat rinnastettaisiin vahingonkorvaustilanteissa virkamiehiin tai valtioon muussa palvelussuhteessa oleviin. Tarkoituksena on lieventää oppilaan korvausvelvollisuutta. Rinnastus koskisi kuitenkin vain opetukseen kuuluvassa toiminnassa sattunutta vahinkoa.

9 §. Tarkemmat säännökset. Tarkemmat säännökset lain täytäntöönpanosta annettaisiin asetuksella.

10 §. Voimaantulo. Laki ehdotetaan tulevaksi voimaan 1 päivänä maaliskuuta 1992. Opiskelijan kotikunnan korvauksia perittäisiin kuitenkin vasta lain voimaantulon jälkeen alkavilta kursseilta.

Lain voimaantulo on ajoitettu uuden koulurakennuksen valmistumisen mukaan. Valtion pelastuskoulu valmistuu keväällä 1992. Ehdotuksen mukaan Valtion pelastusopistokin aloittaisi toimintansa 1 päivänä maaliskuuta 1992, vaikka sen rakentaminen ajoittuu vuosille 1993-1994. Pelastusopisto toimisi vuoteen 1995 saakka nykyisten valtion palo-opiston ja valtion väestönsuojelukoulun tiloissa.

Ehdotuksen mukaan ennen lain voimaantuloa voitaisiin ryhtyä lain täytäntöönpanemiseksi tarpeellisiin toimenpiteisiin, joita olisivat lähinnä hallinto-organisaatiosta päättäminen, uusien opetussuunnitelmien laatiminen, oppilaitosten ja harjoitusalueen rakentaminen, opetuskaluston ja -välineistön hankkiminen sekä henkilöstön palkkaaminen ja kouluttaminen.

Lailla ehdotetaan kumottavaksi pelastushallinnon koulutuskeskuksesta annettu laki siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen.

Edellä esitetyn perusteella annetaan Eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 §

Lain soveltamisala

Tätä lakia sovelletaan sisäasiainministeriön alaisiin valtion pelastusoppilaitoksiin, joita ovat Valtion pelastusopisto ja Valtion pelastuskoulu.

2 §

Oppilaitosten tehtävät

Valtion pelastusopiston tehtävänä on huolehtia palopäällystön ja hälytyspäivystäjien ammatillisesta perus- ja lisäkoulutuksesta, järjestää pelastuspalvelun johtamiskoulutusta eri viranomaisille ja väestönsuojelukoulutusta johto- ja erityishenkilöstölle sekä siviilihallinnon valmiuskoulutusta ja järjestää tarvittaessa muuta pelastusalan koulutusta.

Valtion pelastuskoulun tehtävänä on huolehtia palo- ja pelastustoimen alipäällystön ja miehistön ammatillisesta perus- ja lisäkoulutuksesta, järjestää väestönsuojelukoulutusta sekä tarvittaessa muuta pelastusalan koulutusta.

Pelastusoppilaitokset suorittavat muitakin oppilaitosten toimintaan soveltuvia sisäasiainministeriön määräämiä tehtäviä.

3 §

Hallinto

Pelastusoppilaitoksen hallinnon järjestämisestä säädetään asetuksella.

4 §

Rahoitus

Ammatillisessa peruskoulutuksessa olevan opiskelijan kotikunta suorittaa valtiolle opiskelijakohtaisen korvauksen siten kuin ammatillisten oppilaitosten rahoituksesta annetun lain (494/83) 17 §:ssä säädetään. Poiketen siitä opiskelijakohtaisen korvauksen vahvistaa kuitenkin sisäasiainministeriö vuosittain tammikuussa kummallekin oppilaitokselle erikseen. Korvauksen määrää vahvistettaessa otetaan huomioon asianomaisen oppilaitoksen ammatillisen koulutuksen toimintamenot vähennettynä työtoiminnan tuloilla ja tarkistettuna kuluvan vuoden kustannustason muutosta koskevan arvion perusteella.

Väestönsuojelulain 6 §:n 2 momentin mukaisen koulutuksen rahoituksesta säädetään erikseen.

5 §

Maksut

Pelastusoppilaitoksella on oikeus periä lyhytkursseista ja muusta palvelutoiminnasta maksuja, joista säädetään valtion maksuperustelain (980/73) nojalla annettavalla asetuksella.

6 §

Opintososiaaliset edut ja korvaukset

Opetus, majoitus ja muonitus ovat opiskelijoille maksuttomia ammatilliseen peruskoulutukseen kuuluvilla kursseilla.

Väestönsuojelulain 6 §:n 2 momentin mukaiseen väestönsuojelukoulutukseen osallistuvien eduista ja heille maksettavista korvauksista säädetään erikseen.

7 §

Opetuskieli

Pelastusoppilaitosten opetuskieli on suomi. Opetusta annetaan myös ruotsin kielellä tai tilapäisesti muullakin kielellä. Opiskelija saa käyttää kokeissa joko suomen tai ruotsin kieltä.

8 §

Vahingon korvaaminen

Opiskelijan opetukseen kuuluvassa toiminnassa aiheuttaman vahingon korvaamisessa sovelletaan, mitä vahingonkorvauslaissa (412/74) säädetään virkamiehen vastuusta ja julkisyhteisön vastuusta siihen palvelussuhteessa olevan henkilön aiheuttamasta vahingosta.

9 §

Tarkemmat säännökset

Tarkemmat säännökset tämän lain täytäntöönpanosta annetaan asetuksella.

10 §

Voimaantulo

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä maaliskuuta 1992. Lain 4 §:ssä säädettyjä korvauksia ja 5 §:ssä säädettyjä maksuja peritään kuitenkin aikaisintaan 1 päivänä elokuuta 1992 alkavilta kursseilta.

Tällä lailla kumotaan pelastushallinnon koulutuskeskuksesta 24 päivänä marraskuuta 1978 annettu laki (882/78) siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen.

Ennen lain voimaantuloa saadaan ryhtyä lain täytäntöön panemiseksi tarpeellisiin toimenpiteisiin.

---

Helsingissä 27 päivänä syyskuuta 1991

Tasavallan Presidentti
MAUNO KOIVISTO

Sisäasiainministeri
Mauri Pekkarinen