Kirjoituksessaan Lainvalmistelun oikeudelliset puitteet Hanna Hämäläinen ja Janne Salminen tarkastelevat lainvalmistelun sääntelyä oikeudelliselta kannalta. Kirjoituksessa hahmotellaan lainvalmistelun puitteita erityisesti kansallisen lainsäädännön sekä perustuslakivaliokunnan ja laillisuusvalvojien kannanottojen avulla ja pyritään tätä kautta luomaan kokonaiskuva valmistelun oikeudellisesta sääntelystä. Artikkelissa käsitellään sitä, miten lainvalmistelua säännellään oikeudellisesti ja mitä hyvä lainvalmistelutapa tämän sääntelyn mukaan tarkoittaa ylimpien laillisuusvalvojien ja perustuslakivaliokunnan lainvalmistelua koskevien kannanottojen perusteella. Tarkastelun pääpaino on menettelyissä. Vaikka eduskunta säätää lait, käytännössä lakien keskeissisältö tehdään valtioneuvoston piirissä. Koska lakiehdotuksen valmistelulla on tärkeä merkitys myöhemmän käsittelyn kannalta, artikkelissa keskitytään eduskuntakäsittelyä edeltävään valmisteluun. Prosessin oikeudellisten puitteiden tutkimiseksi kartoitetaan säännösten lisäksi kansallisia ja kansainvälisiä valmisteluohjeita ja -suosituksia. Aineistona käytetään lainsäädännön ja siihen liittyvän valmisteluaineiston sekä oikeuskirjallisuuden ohella erityisesti perustuslakivaliokunnan ja ylimpien laillisuusvalvojien 2000-luvun kannanottoja. Lisäksi tuodaan esiin huomioita lainsäädännön arviointineuvoston vuosikertomuksista.

Tutkimuksessa havaitaan, että kansallista valmistelua koskevaa lainsäädäntöä on määrällisesti jonkin verran mutta kokonaisuudessaan hajanaisesti. Tämä lainsäädäntö liittyy erityisesti menettelyä ja organisointia koskeviin kysymyksiin ja on tyypillisesti yleistasoista. Kirjoittajien mukaan valmistelun sääntelyä ei voida itsessään sanoa huonosti tunnetuksi, sillä sitä on nostettu esiin niin oikeustutkimuksessa kuin ohjeissa. Kirjoittajat kuitenkin huomauttavat tarkastelun olleen ohutta, muodollista tai pistemäistä suhteessa käsiteltävään asiaan. Tämän vuoksi kokonaiskuva oikeudellisista puitteista on jäänyt epäyhtenäiseksi ja tosiasiallinen vaikuttavuus vähäiseksi. Hämäläinen ja Salminen korostavat, että tietoisuuden lisääminen on kokonaisuuden hahmottamisen näkökulmasta tärkeää jo senkin vuoksi, että lainsäädännön asettamat reunaehdot ovat sitovuudeltaan valmisteluohjeistuksia painavampia. Kirjoittajat toteavat, että alaan kohdistuu selkeitä jatkotutkimustarpeita. Heidän mukaansa tärkeää olisi tutkia esitettyä yksityiskohtaisemmin esimerkiksi valmisteluun kohdistuvia vaatimuksia eurooppalaisen valtiosääntöoikeuden ydinperiaatteiden näkökulmasta ja yksittäisiä hyvän valmistelun osatekijöitä, kuten kuulemista valtiosääntöoikeudellisena menettelynä. 

Lainvalmistelun laatua on jo pitkään pyritty kehittämään erilaisten sääntelypoliittisten ohjeiden avulla. Mahdollisuudet vaikuttaa pehmeämmällä ohjauksella valmistelukäytänteisiin ovat kuitenkin rajalliset, mistä yhtenä signaalina on perustuslakivaliokunnan ja laillisuusvalvojien laatua koskevien kannanottojen verraten suuri määrä, joka on viime vuosina kasvanut. Artikkelissa osoitetaan, että ohjeistusten taustalla on velvoittavaa lainsäädäntöä. Kirjoittajien mukaan ymmärrys kyseisen sääntelyn merkityksestä valmisteluprosessille vaikuttaisi myönteisesti valmistelun laatuun. Tästä näkökulmasta tulisikin pohtia tarvetta valmistelumenettelyn mahdollisesti nykyistä kootummalle lainsäädännölle. Oikeudellisten puitteiden nykyistä selkeämpi ja painokkaampi esiin nostaminen ohjeissa voisi riittää samaan tavoitteeseen pääsemisessä. 

Lue koko artikkeli Edilexin Lakikirjastossa:

• Hämäläinen, Hanna – Salminen, Janne: Lainvalmistelun oikeudelliset puitteet (Lakimies 2/2024 s. 194-222)
• ​Kaikki Lakimies 2/2024 -artikkelit

Lakimies on Suomalaisen Lakimiesyhdistyksen julkaisema oikeustieteellinen aikakausjulkaisu. Lakimies-lehti Edilexissä sisältää lehdet kokonaisuudessaan numerosta 1/2004 alkaen ja suurimman osan artikkeleista vuoden 1996 alusta lähtien. Uudet numerot ilmestyvät Edilexissä samaan aikaan lehden paperiversion kanssa.