Vuoden 2015 pakolaisaallon rikosoikeudellinen jälkiselvittely

Laittoman maahantulon järjestämisestä (RL 17:8) tuomitaan henkilö, joka tuo tai yrittää tuoda Suomeen ulkomaalaisen, jolla ei ole maahantuloon vaadittavia matkustusasiakirjoja tai jonka käyttämä matkustusasiakirja on esimerkiksi väärennetty tai myönnetty toiselle henkilölle. Rangaistavaa on myös järjestää tai välittää tällaiselle henkilölle kuljetus Suomeen. Rikoksesta on myös törkeä tekomuoto (RL 17:8 a), joka tulee kyseeseen silloin, jos teolla aiheutetaan toiselle ruumiinvamma, vakava sairaus tai hengenvaarallinen tila, taikka jos rikos on tehty osana järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaa. Lisäksi törkeäksi katsottavan teon tulee olla myös kokonaisuutena arvioiden törkeä.

Lapin käräjäoikeuksissa annettiin vuoden 2015 pakolaisaallon jälkeisinä vuosina 25 laittoman maahantulon järjestämistä koskenutta tuomiota. Näistä 19 tapauksessa oli kyse Suomen ja Ruotsin välisen rajan ylityksestä ja kuudessa tapauksessa Suomen ja Venäjän välisen rajan ylityksestä. Tämä jakauma ei kuvasta niinkään sitä, missä määrin tällaisia rikoksia rajoilla esiintyi, vaan enemmänkin sitä, missä määrin tällaisista teoista epäillyt henkilöt olivat saatavissa oikeuden eteen. Venäjän kansalaisten Venäjän alueella tekemät teot eivät tulleet Suomen tuomioistuimissa arvioitavaksi samassa määrin kuin Suomessa asuvien henkilöiden toiminta länsirajalla.

Yhteensä 39 vastaajasta 28 tuomittiin käräjäoikeuksissa laittoman maahantulon järjestämisestä tai törkeästä laittoman maahantulon järjestämisestä. Syytteet 9 henkilöä vastaan hylättiin käräjäoikeuksissa ja lisäksi yhtä henkilöä vastaan esitetyt syytteet hylättiin hovioikeudessa. Kahta vastaajaa ei tavoitettu oikeudenkäyntiä varten. Tuomituista 14 tuomittiin sakkorangaistukseen, seitsemän ehdolliseen vankeusrangaistukseen ja neljä ehdottomaan vankeusrangaistukseen. Kolme vastaajaa jätettiin käräjäoikeuksissa tuomitsematta rangaistukseen, mutta kahdelle heistä määrättiin sittemmin rangaistus hovioikeudessa tai korkeimmassa oikeudessa.

Toiminnan luonne

Tyypillisissä tapauksissa oli kyse siitä, että vastaaja oli yhdellä yksittäisellä kerralla tuonut autossaan Ruotsista Suomeen yhden tai useamman ilman asianmukaisia asiakirjoja matkustaneen ulkomaalaisen. Suomeen päästyään maahan kuljetetut ulkomaalaiset hakivat Suomesta turvapaikkaa. Ruotsin rajan yli kuljetetut henkilöt olivat useimmiten irakilaisia, mutta joukossa oli myös yksittäisiä syyrialaisia ja somaleja. Venäjän rajan ylitse tulleet olivat alun perin Afganistanista, Sri Lankasta, Intiasta, Pakistanista, Nepalista tai Kamerunista. Valtaosassa tapauksia syytteet koskivat vain matkan viimeistä vaihetta, Ruotsin ja Suomen välisen rajan ylittämistä, eikä tapauksissa ollut näyttöä siitä, että tuomitut henkilöt olisivat osallistuneet matkojen järjestämiseen matkan aiemmissa vaiheissa. Useimmissa tapauksissa ei ollut näyttöä myöskään siitä, että toiminnasta olisi peritty maksua, eikä se ole myöskään rangaistavuuden edellytys. Ruotsin ja Suomen välisen rajan ylittämisen helppous ja paljastuneen toiminnan pienimuotoisuus lienee pääsyy sille, että tarkastelluissa tapauksissa yleisin tuomio oli sakkorangaistus, vaikka korkein oikeus on todennut ehdollisen vankeusrangaistuksen olevan tyypillisin laittomasta maahantulon järjestämisestä tuomittava rangaistus (KKO 2016:66).

Vastaajat tuomittiin törkeästä laittoman maahantulon järjestämisestä yhdessä tapauksessa, joka poikkesi tyyppitapauksista siinä, että vastaajien näytettiin osallistuneen maahan tuotujen henkilöiden matkojen järjestämiseen myös Irakista Turkin kautta Kreikkaan ja sieltä useiden Euroopan maiden kautta Suomeen kulkeneen matkan aiemmissa vaiheissa. Vastaajien teko katsottiin törkeäksi paitsi sillä perusteella, että Turkin ja Kreikan välisestä meren ylityksestä oli aiheutunut osalle kuljetetuista henkilöistä hengenvaaraa, myös sillä perusteella, että teko katsottiin tehdyksi osana järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaa.

Monet vastaajista vetosivat siihen, että heillä oli ollut toiminnalleen humanitaariset syyt. Laittoman maahantulon järjestämisenä ei nimittäin pidetä tekoa, jota huomioon ottaen tekijän humanitaariset tai läheisiin perhesuhteisiin liittyvät vaikuttimet on pidettävä hyväksyttävistä syistä tehtynä. Nämä vastaajien väitteet kuitenkin menestyivät tuomioistuimissa vain harvoin – lähinnä yksittäisissä tapauksissa, jossa maahan tuotu henkilö oli vastaajan perheenjäsen tai läheinen sukulainen. Sen sijaan toimintaa, jossa maahan autettiin henkilölle aiemmin tuntemattomia henkilöitä, joiden taustaa vastaaja ei tarkemmin tuntenut, ei pidetty aidosti humanitaarisiin vaikuttimiin perustuvana. Menestystä ei ollut myöskään väitteillä, joiden mukaan teko ei ollut tahallinen. Tuomioistuimet lähtivät siitä, että tieto rajan ylittämiseen tarvittavista asiakirjoista oli yleisesti tunnettu asia ja olosuhteet huomioon ottaen henkilöitä kuljettaneiden vastaajien olisi tullut tarkistaa, että heidän kuljettamiensa henkilöiden asiakirjat olivat kunnossa.

Kahdessa tapauksessa laittomasta maahantulon järjestämisestä tuomittu henkilö oli itsekin turvapaikanhakija. Kyse oli itärajan ylityksistä, joissa vastaaja oli kuljettanut autoa, jossa oli matkustanut hänen lisäkseen myös muita turvapaikanhakijoita. Käräjäoikeus luki näille vastaajille laittoman maahantulon järjestämisen syyksi, mutta jätti vastaajat tuomitsematta rangaistukseen sillä perusteella, että tällaisessa organisoidussa toiminnassa oli ollut ainakin osin sattumanvaraista, kuka turvapaikanhakijoista oli päätynyt auton kuljettajaksi ja kuka taas matkustajaksi. Korkein oikeus arvioi asiaa kuitenkin toisin ja lähti siitä, ettei vastaajan toiminnalle ollut osoitettavissa sellaista pakottavaa syytä, joka olisi perustellut rangaistuksen tuomitsematta jättämisen ja tuomitsi vastaajan sakkorangaistukseen (KKO 2016:66). Hovioikeus päätyi toisessa vastaavassa tapauksessa sittemmin samaan lopputulokseen. Laittoman maahantulon järjestäminen poikkeaakin tässä suhteessa valtionrajarikoksesta (RL 17:7). Henkilön omasta laittomasta rajanylityksestä ei nimittäin tuomita valtionrajarikoksena, jos kyseinen henkilö hakee turvapaikkaa Suomesta.

Laittoman maahantulon järjestäminen osana ihmissalakuljetusilmiötä

Tarkasteltu aineisto osoittaa, että laittoman maahantulon järjestämisteot voivat olla luonteeltaan hyvinkin erilaisia. Tyypillinen Lapin alueen käräjäoikeuksissa käsitelty toiminta näyttäytyy varsin organisoimattomana ja pienimuotoisena toimintana. Tällaista laittoman maahantulon viimeisessä vaiheessa tapahtunutta Ruotsin ja Suomen välisen rajan ylittämistä ei kuitenkaan voida tarkastella täysin erillään siitä, millaisena ihmisten salakuljettaminen yleisemmin ilmenee. Laajemmin tarkastellen kyse voi olla organisoidusta ja ihmisten hädänalaista asemaa hyväksikäyttävästä toiminnasta. Järjestäytynyt ihmissalakuljetus edellyttää toimia ja toimijoita monissa eri vaiheissa, maissa ja tehtävissä. Ihmissalakuljetukseen onkin tärkeää voida puuttua sen kaikissa vaiheissa. Myös itsenäisesti, pienimuotoisesti ja hyvässä tarkoituksessa toimiva yksittäinen henkilö voi päätyä osaksi tällaista toimintaa, vaikka hän ei olisikaan tällaisesta laajemmasta toiminnasta tietoinen, eikä siksi myöskään oikeudellisessa vastuussa muusta kuin omasta osuudestaan.

Maahan kuljetetun henkilön näkökulmasta ihmissalakuljetus näyttäytyy usein positiivisena asiana, keinona päästä perille toivottuun kohdevaltioon. Useimmiten syyt maahan pyrkimiselle ovat myös vähintäänkin inhimillisesti ymmärrettäviä, vaikka eivät kaikissa tapauksissa oikeuttaisikaan turvapaikkaan tai maassa oleskeluun. Laittoman maahantulon järjestämiseen liittyy kuitenkin myös hädänalaisten ihmisten hyväksikäyttöä ja asettamista hengenvaaraan. Tällaisella toiminnalla voi olla kytkentöjä myös ihmiskauppaan, hybridioperaatioihin ja terrorismiin. Maahanmuuttopolitiikka onkin vaikeiden haasteiden edessä, kun toisaalta pitää kyetä turvaamaan järjestys ja turvallisuus äärimmäisissäkin rajatilanteissa, mutta toisaalta tulee pystyä myös takaamaan kansainvälisesti turvattu oikeus hakea turvapaikkaa.

Myös rikosoikeudella on laittoman maahantulon hallinnassa oma roolinsa. Rikosoikeus on lähtökohtaisesti jälkikäteinen keino, joka mahdollistaa rikoksiin jo syyllistyneiden tuomisemisen rangaistukseen, mutta toimivalla rikoslainsäädännöllä ja sen tehokkaalla soveltamisella on parhaimmillaan myös rikosten tekemistä ennalta ehkäisevä vaikutus. Selvää kuitenkin on, ettei rikosoikeus yksinään ole tälläkään elämänalueella tehokas keino ratkaista laaja-alaisia yhteiskunnallisia ongelmia.
 

• Ks. Minna Kimpimäki:  Arrangement of Illegal Immigration at the Northern Borders of Finland. Migration Letters 4/2023, s. 126–134.

Minna Kimpimäki
Professori
Lapin yliopisto


 

Vierashuonekirjoitukset eivät ole Edilex-toimituksen kannanottoja asioihin.

Kirjoita Edilexiin

• Mikäli Sinulla on ajankohtainen juridinen aihe josta haluaisit kirjoittaa artikkelin tai oikeustapauskommentin Lakikirjastoon tai vaikkapa lyhyen kolumnin Vierashuoneeseen, ota yhteyttä Edilex-toimitukseen.
  Lue lisää