Yhteenveto

Artikkelin keskeisenä teemana on eurooppalaistunut yrityssaneeraus ja maksukyvyttömyysdirektiivin aiheuttamat uudistukset suomalaisen yrityksen saneerauksen näkökulmasta. Direktiivin II osaston määräykset ennalta estävistä uudelleenjärjestelyistä toteutettiin ottamalla yrityssaneerauslakiin säännökset varhaisen vaiheen saneerauksesta. Uudistuksen seurauksena saneerausmenettely sisältää jatkossa kaksi sisäistä menettelyvaihtoehtoa (menettelyväylää), jotka ovat varhainen saneeraus ja perusmuotoinen saneeraus. Varhaisen saneerauksen tarkoituksena on mahdollisimman aikainen puuttuminen yrityksen velkaongelmiin, kun taas perusmuotoinen saneeraus on tarkoitettu tapauksiin, joissa ongelmat ovat vakavampia mutta ainakin teoreettisesti vielä korjattavissa. Uudistuksessa lähdettiin tiukasti siitä, että velallisella ei ole valinnanvapautta kahden menettelytavan välillä, mutta tosiasiallisesti velallisella on mahdollisuus ohjata yrityksensä saneeraus haluamalleen menettelyväylälle.

Velallisen asema molemmissa menettelyissä on pitkälti samanlainen, ja Suomessa varhainen saneeraus eroaakin perusmuotoisesta saneerauksesta vain yksityiskohdissa. Saneerauksessa selvittäjältä odotetaan samanlaista roolia, menettelynkulut eivät juurikaan poikkea toisistaan eivätkä tuomioistuinten tehtävät ole perustavasti muuttuneet. Kirjoittaja kyseenalaistaakin sen, voidaanko perusmuotoista ja varhaista saneerausta edes kutsua vaihtoehdoiksi tai edes eri menettelyväyliksi. Yksittäisessä asiassa menettelyväylät on kuitenkin välttämätöntä erottaa toisistaan, sillä hakijan on ilmoitettava, kumpaa menettelyväylää hän hakee ja myös tuomioistuimen on päätöksessään todettava, kumpaan menettelyyn se on ryhtynyt. Menettelyiden eroavaisuudet näkyvät esimerkiksi aloittamisen edellytyksissä sekä väylien este- ja keskeytysperusteissa.

Varhaisen saneerauksen ongelmakohdiksi nostetaan esiin velkaisten yritysten hakeutuminen saneerausmenettelyyn, joskin tämän mahdollisuutta pidetään vähäisenä. Myös varhaisen saneerauksen houkuttelevuus maksukyvyttömän velallisen näkökulmasta tunnistetaan. Lisäksi katsotaan, että vaikka varhaiseen saneeraukseen ei teoriassa liity samanlaista stigmaa kuin perusmuotoiseen saneeraukseen, eivät yrityksen liikekumppanit, asiakkaat ja välttämättä monet juristitkaan, näe menettelyvälien välillä eroja. Myös oikean menettelyväylän valinta voi aiheuttaa haasteita velalliselle, joskin velallisen on mahdollisuus tehdä yhdistetty hakemus, johon sisällytetään molempien menettelyväylien mahdollisuus. Jos väylänvalinnan virheellisyys paljastuu vasta menettelyn aloittamisen jälkeen, varhaisesta saneerauksesta on mahdollista siirtyä perusmuotoiseen saneeraukseen, mutta toisin päin siirtyminen ei ole mahdollista.

Vuoden 2022 uudistus selkiinnytti onnistuneesti saneerauksen selvittäjän määräämistä, vaikkakaan direktiivi ei olisi sitä edellyttänyt. Avoimeksi jää se, missä tapauksissa tuomioistuin saa määrätä selvittäjän viran puolesta ja milloin siihen tarvitaan esitys tai vaatimus velalliselta tai velkojalta. Saneerauksen este- ja keskeytysperusteet uudistuivat jonkin verran, esimerkiksi uudistuksen myötä lakiin tuli kolme uutta esteperustetta.

Suomalaisen yrityssaneerauksen heikkouksia ovat pitkään olleet myöhäinen hakeutuminen saneeraukseen sekä saneeraukseen hakeutuvien yritysten liian pieni koko. Lisäksi heikkoutena on ollut yritysten huono valmistautuminen saneeraukseen. Uudistuksen ensisijaisena tarkoituksena ei ollut keskittyä suomalaisen yrityssaneerauksen heikkouksien korjaamiseen, mutta artikkelissa katsotaan, että uudistus saa onnistuessaan, ja mikäli velallisten asenteet saneerausta kohtaan muuttuvat, yritykset hakeutumaan aikaisemmin saneeraukseen. Sen sijaan jo vuoden 2007 uudistus paransi hakemusten tasoa, kun taas nykyinenkään uudistus ei ota kantaa saneeraukseen hakeutuvien yritysten pieneen kokoon liittyen. Vaikka saneeraukseen hakeutuvan yrityksen koolle voitaisiin asettaa tietty minimi myös liiketaloudellisesti perustellen, ei tällaisia kokorajoituksia välttämättä katsota oikeudenmukaisiksi eikä yksittäistilanteen erityispiirteiden arviointi ole tiukkojen kokorajoitusten vallitessa mahdollista.

Artikkelin lopussa esitetyn arvion mukaan järjestelmän monimutkaisuus kasvoi uusien säännösten tarpeellisuudesta huolimatta. Vaikeaselkoisuutta pahentaa kirjoittajan mukaan lakisystemaattinen horjuvuus. Uudistus on myös lisännyt insolvenssimenettelyjen järjestelmän vahvaa asiantuntijalähtöisyyttä entisestään, mikä voi vaikuttaa saneerauksen kustannuksiin niitä kasvattavasti sekä velallisen kykyyn hoitaa saneerausta ilman asiantuntijoiden apua.

Kirjoitus Edilexin Lakikirjastossa 15.8.2022

• Eurooppalaistunut yrityksen saneeraus