Asiassa oli kyse A Oy:n terveyden- ja sairaanhoitopalvelun yhteydessä luovuttamien ortoosien «arvonlisäverokäsittelystä».

Ennakkoratkaisuhakemuksen mukaan ortoosia käytettiin kipsin sijaan leikkausten ja raajojen murtumien hoidon yhteydessä. Ortoosin samoin kuin kipsin tarkoituksena oli estää raajan liikuttaminen hoitotuloksen saavuttamiseksi. Ortoosin asetti potilaalle hoitava lääkäri tai sairaalan muu henkilökunta lääkärin antaman ohjeen mukaisesti. Ortoosin käyttäminen ei ollut murtuman hoidossa tai leikkauksen jälkeen potilaalle omaehtoista, vaan välttämätöntä hoitotoimenpiteen osana ja hoitotuloksen saavuttamiseksi. A Oy:n luovuttaessa ortoosin ennakkoratkaisuhakemuksessa kuvatulla tavalla leikkauksen tai murtuman hoidon yhteydessä, kyse ei ollut omaehtoisesti käytettävän apuvälineen myynnistä, vaan sellaisesta hoitotoimenpiteen yhteydessä luovutetusta tavanomaisesta hoitotarvikkeesta, joka liittyi kiinteästi hoitotoimenpiteen suorittamiseen, ja joka oli kipsin tavoin välttämätön annettaessa hoitoa henkilölle. Näin ollen kyse oli «arvonlisäverolain» 34 §:n 2 momentissa tarkoitetusta hoitotoimen harjoittajan hoidon yhteydessä luovuttamasta hoitoon tavanomaisesti liittyvästä tavarasta, jonka myynnistä ei tullut suorittaa «arvonlisäveroa».

Ennakkoratkaisu ajalle 16.11.2018-31.12.2019.

«Arvonlisäverolaki» 1 § 1 momentti 1 kohta, 34 § ja 35 §; «Arvonlisäverodirektiivi» (2006/112/EY) 132 artikla 1 kohta b ja c alakohta Euroopan unionin tuomioistuimen tuomio asiassa C-366/12, Klinikum Dortmund GmbH