Siirry esitykseen
HE 152/2022
Hallituksen esitys eduskunnalle energiaverotusta koskevan lainsäädännön muuttamisesta
VaVM 24/2022 vp HE 152/2022 vp
Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi sähkön ja eräiden polttoaineiden valmisteverosta annettua lakia, nestemäisten polttoaineiden valmisteverosta annettua lakia ja valmisteverotuslakia.
Sähkön ja eräiden polttoaineiden valmisteverosta annettua lakia muutettaisiin siten, että lämmityksessä ja työkoneissa käytettävän kestävän biokaasun verotukea pienennettäisiin. Kestävän lämmitysbiokaasun energiasisältöveron määrä olisi muiden kaasumaisten liikenne- ja lämmityspolttoaineiden yleisestä verotasosta, 10,33 euroa megawattitunnilta, poiketen energiaverodirektiivin vähimmäisverotason mukainen 1,20 euroa megawattitunnilta. Muita polttoaineita alemman verotason EU-oikeudellinen hyväksyttävyys perustuisi ryhmäpoikkeusasetukseen. Hiilidioksidivero määräytyisi energiaveromallin mukaisesti. Valtaosa biokaasusta olisi hiilidioksidiverotonta.
Lisäksi sähkön ja eräiden polttoaineiden valmisteverosta annettua lakia sekä nestemäisten polttoaineiden valmisteverosta annettua lakia muutettaisiin siten, että muuta kuin biologista alkuperää olevien nestemäisten tai kaasumaisten uusiutuvien polttoaineiden, eli niin sanottujen sähköpolttoaineiden, verotusta tarkennettaisiin sen selkeyttämiseksi, mitä verotasoa niihin sovelletaan liikenne-, lämmitys- ja työkonekäytössä. Vero muodostuisi muiden energiatuotteiden tavoin sähköpolttoaineen ominaisuuksien perusteella energiasisältö- ja hiilidioksidiverosta sekä huoltovarmuusmaksusta. Vedyn verotukseen ei ehdoteta muutoksia, vaan se säilyisi edelleen verottomana.
Valmisteverotuslakiin tehtäisiin eräitä lakiteknisiä muutoksia.
Esitys liittyy valtion vuoden 2023 talousarvioesitykseen ja on tarkoitettu käsiteltäväksi sen yhteydessä.
Lait on tarkoitettu tulemaan voimaan 1.1.2023. Valmisteverotuslain muuttamisesta annetun lain 82 §:n 4 momentti ja valmisteverotuslain muuttamisesta annetun lain muuttamisesta annettu laki olisi kuitenkin tarkoitettu tulemaan voimaan 13.2.2023.
Lämmitys- ja työkonekäytössä oleva biokaasu
Biokaasu säädettiin valmisteveron alaiseksi polttoaineeksi vuoden 2022 alussa samalla kun uusiutuvien polttoaineiden jakeluvelvoite laajeni koskemaan liikennekäytössä olevaa biokaasua. Syksyn 2021 talousarvioneuvotteluiden yhteydessä tehdyn linjauksen mukaisesti liikenteessä käytettävälle biokaasulle säädettiin valmistevero ja lämmityksessä ja työkoneissa käytettävä kestävä biokaasu säädettiin verottomaksi.
Hallituksen esityksen HE 212/2021 vp mukaan lämmitys- ja työkonebiokaasun verottomuus edellyttää EU:n komission myöntämää valtiontukilupaa. Valtiovarainministeriö käynnisti valtiontukilupahakemuksen valmistelun vuoden 2021 lopussa yhdessä työ- ja elinkeinoministeriön kanssa. Hakemuksen valmistelussa esille nousi kuitenkin epävarmuuksia, joiden pohjalta nähtiin tarpeelliseksi harkita vaihtoehtoisia tapoja edistää kestävän biokaasun käyttöä lämmitys- ja työkonekäytössä sekä parantaa kokonaisuutena toimintaympäristön oikeusvarmuutta ja ennakoitavuutta.
Sähköpolttoaineet
Muuta kuin biologista alkuperää olevat uusiutuvat nestemäiset ja kaasumaiset liikenteen polttoaineet tulevat jakeluvelvoitteen piiriin vuoden 2023 alusta. Käytännössä kyse on sähköenergian avulla vedestä tuotetusta vedystä ja hiilidioksidista valmistetuista polttoaineista, jäljempänä sähköpolttoaineet.
Suomessa sähköpolttoaineet ovat valmisteverollisia liikenne- ja lämmityskäytössä niin sanotun korvaavuusperiaatteen nojalla. Niiden vero määräytyy siis vastaavan fossiilisen tai bioperäisen polttoaineen veroperusteiden mukaan. Uusiutuvien polttoaineiden jakeluvelvoitteen laajentuessa sähköpolttoaineisiin energiaverolainsäädännön korvaavuusperiaatetta koskevia säännöksiä on kuitenkin syytä tarkentaa, jotta on selvää, mitä verotasoa sähköpolttoaineisiin sovelletaan.
Esitys on valmisteltu valtiovarainministeriössä yhdessä Verohallinnon ja työ- ja elinkeinoministeriön kanssa.
Esitys oli lausuntokierroksella 16.6.–8.8.2022. Lausuntoa pyydettiin esityksen kannalta keskeisiltä ministeriöiltä, viranomaisilta, elinkeinoelämältä ja muilta sidosryhmiltä. Lausuntopyyntö julkaistiin myös valtiovarainministeriön julkisella verkkosivulla.
Hallituksen esityksen valmisteluasiakirjat ovat nähtävillä julkisessa palvelussa osoitteessa valtioneuvosto.fi/hankkeet tunnuksella VM004:00/2022.
Yleistä energiaverolainsäädännöstä
Energiatuotteiden verotuksesta säädetään nestemäisten polttoaineiden valmisteverosta annetussa laissa (1472/1994), jäljempänä polttoaineverolaki, sekä sähkön ja eräiden polttoaineiden valmisteverosta annetussa laissa (1260/1996), jäljempänä sähköverolaki. Mainituissa laeissa määritellään ne polttoaineet ja muut energiatuotteet, jotka ovat verollisia lämmitys-, voimalaitos- tai työkonekäytössä, jäljempänä lämmityspolttoaineet. Sähköverolain mukaisia lämmityspolttoaineita ovat maa- ja biokaasu, kivihiili, turve ja mäntyöljy. Polttoaineverolaissa määriteltyjä lämmityspolttoaineita ovat kevyt ja raskas polttoöljy, biopolttoöljy sekä neste- ja bionestekaasu. Polttoaineverolaissa säädetään myös moottoribensiinin, dieselöljyn sekä niitä korvaavien biopolttoaineiden verotuksesta, jäljempänä liikennepolttoaineet.
Energiatuotteiden valmistevero muodostuu energiasisältöverosta ja hiilidioksidiverosta, jotka perustuvat energiatuotteisiin sovellettaviin yhdenmukaisiin veroperusteisiin turvetta ja mäntyöljyä lukuun ottamatta. Energiasisältövero perustuu polttoaineen energiasisältöön ja hiilidioksidivero polttoaineen elinkaarenaikaisiin hiilidioksidipäästöihin.
Sekä fossiilisten että bioperäisten polttoaineiden hiilidioksidivero on energiasisältöveron tavoin suhteutettu polttoaineen lämpöarvoon, jolloin bioperäisten polttoaineiden litrakohtainen hiilidioksidivero on usein fossiilisia alempi. Kestävyyskriteerit täyttävien biopolttoaineiden, jäljempänä R-luokan biopolttoaineet, hiilidioksidivero on puolitettu ja jätteistä, tähteistä, lignoselluloosasta ja syötäväksi kelpaamattomasta selluloosasta valmistetut biopolttoaineet, jäljempänä T-luokan biopolttoaineet, on vapautettu kokonaan hiilidioksidiverosta, koska niiden voidaan katsoa olevan lähes kasvihuonekaasuneutraaleja polttoaineita koko polttoaineketjun yli tarkasteltuna ja koska niiden raaka-aineet ovat ruuantuotantoon soveltumattomia.
Kiinteät biomassaperäiset polttoaineet, kuten erilaiset puupolttoaineet ja puunjalostusteollisuuden sivuvirrat, ovat lämmitys- ja liikennepolttoaineena verottomia ja huoltovarmuusmaksuttomia. Sähköntuotannossa käytettyjen polttoaineiden lisäksi myös useissa erilaisissa teollisuusprosesseissa käytetyt fossiiliset ja uusiutuvat polttoaineet ovat verottomia.
Polttoaineverolaissa ja sähköverolaissa veron rakenne ja sen määräytymisen perusteet ovat yhdenmukaiset muutoin, mutta liikennepolttoaineiden energiasisältö- ja hiilidioksidiveron tasot ovat lämmityspolttoaineita korkeammat. Edellä mainittujen lakien liitteiden verotaulukoissa verojen määrä on selvyyden vuoksi muunnettu verotettavaan yksikköön polttoainekohtaisesti.
Sähköstä sekä lämmitys- ja liikennepolttoaineista kannetaan energiaverotuksen yhteydessä huoltovarmuusmaksua turvetta ja mäntyöljyä lukuun ottamatta. Huoltovarmuusmaksu perustuu huoltovarmuuden turvaamisesta annettuun lakiin (1390/1992) eikä noudata energiaverotuksen rakennetta, joka perustuu tuotteen ominaisuuksiin.
Energiatuotteiden verotuksessa noudatetaan valmisteverotuksen periaatteita ja menettelyitä, joista säädetään valmisteverotuslaissa (182/2010). Valmisteverotuksen yleisestä verotusmenettelystä säädetään valmisteverotuslain lisäksi oma-aloitteisten verojen verotusmenettelystä annetussa laissa (768/2016), joiden lisäksi verolajikohtaisissa laeissa säädetään yksityiskohtaisemmin veroperusteista ja tietyistä menettelyistä. Valmisteverotuksen toimittamisesta vastaa Verohallinto.
Biokaasu
Biokaasun verotusta muutettiin ensimmäisen kerran vuoden 2022 alusta, jolloin biokaasusta ryhdyttiin kantamaan energiatuotteiden valmisteveroa ja huoltovarmuusmaksua sähköverolain perusteella. Sekä kaasumainen että nesteytetty biokaasu ovat valmisteveron alaisia energiatuotteita.
Biokaasun valmistevero sekä lämmitys- että liikennekäytössä määräytyy energiaveromallin lämmityspolttoaineiden veroperusteiden mukaisesti kuten muidenkin kaasumaisten liikenne- ja lämmityspolttoaineiden. Biokaasun energiasisältövero on 10,33 euroa megawattitunnilta ja huoltovarmuusmaksu 0,084 euroa megawattitunnilta. Jos biokaasu ei täytä kestävyyskriteereitä, sen hiilidioksidivero on 12,94 euroa megawattitunnilta. Biokaasun hiilidioksidivero on puolitettu, jos kyseessä on R-luokan biopolttoaineiden mukainen biokaasu. Jos biokaasu on tuotettu jätteistä, tähteistä, lignoselluloosasta ja syötäväksi kelpaamattomasta selluloosasta, biokaasu on T-luokan biopolttoaineiden mukaisesti hiilidioksidiverotonta.
Sähköverolain mukaan lämmityksessä, työkoneissa ja kiinteästi asennetuissa moottoreissa käytettävä kestävä biokaasu, joka täyttää joko R- tai T-luokan biopolttoaineiden edellytykset, jäljempänä kestävä lämmitysbiokaasu, on kuitenkin verotonta. Biokaasun verottomuudessa on kyse valtiontuesta, joten tuensaajien tulee rekisteröityä Verohallinnolle ja ilmoittaa vuosittain, kuinka paljon verotonta biokaasua on käytetty.
Uusiutuvien polttoaineiden kestävyyskriteereistä ja kestävyyden osoittamisesta säädetään kansallisesti biopolttoaineista, bionesteistä ja biomassapolttoaineista annetussa laissa (393/2013), jäljempänä kestävyyslaki. Kestävyyslainsäädännön määritelmät polttoaineiden kestävyydelle perustuvat uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisestä annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä (EU) 2018/2001, jäljempänä RED II, asetettuihin kestävyyskriteereihin. Kestävyyslaki ei tällä hetkellä sisällä viittausta sähköverolakiin, minkä vuoksi lämmitysbiokaasun kestävyyden osoittaminen ei käytännössä ole mahdollista niille toimijoille, jotka eivät täytä kestävyyslain mukaista toiminnanharjoittajan määritelmää. Lainsäädännön epäjohdonmukaisuus koskee niitä lämmitys- ja työkonebiokaasun tuottajia, joiden biokaasun tuotanto on yli 1 gigawattituntia vuodessa mutta laitoksen kokonaislämpöteho on alle 2 megawattia. Tällaisia toimijoita arvioidaan olevan noin 20–30. Jos verovelvollinen ei osoita biokaasun kestävyyttä Energiaviraston hyväksymän kestävyysjärjestelmän avulla, verotetaan biokaasu lämmitystäytössä korkeimmalla biokaasun verotasolla, joka vastaa fossiilisen maakaasun verotasoa.
Edellä mainitun epäjohdonmukaisuuden pysyvä korjaaminen edellyttää kestävyyslain muuttamista. Työ- ja elinkeinoministeriö valmistelee parhaillaan kestävyyslain muutosesitystä, jonka tarkoituksena on lisätä kestävyyslakiin viittaus sähkön ja eräiden polttoaineiden valmisteverolakiin ja siten poistaa vallitseva epäkohta. Luonnos hallituksen esitykseksi laeiksi biopolttoöljyn käytön edistämisestä annetun lain 5 §:n muuttamisesta sekä biopolttoaineista, bionesteistä ja biomassapolttoaineista annetun lain 2 §:n ja 38 §:n muuttamisesta oli lausuntokierroksella kesällä 2022 (lausuntopyynnön diaarinumero: VN/34423/2021).
Ennen kestävyyslain muutosta vallitsevaa epäjohdonmukaista oikeustilaa on pyritty tilapäisesti korjaamaan Verohallinnon ohjeistuksella (VH/1061/00.01.00/2022). Jos biokaasun tuotantoa on yli 1 gigawattituntia vuodessa, tuottajalla ei ole vähintään 2 megawatin nimellislämpötehoista laitosta eikä laitos ole hakeutunut jakeluvelvoitteen alaisuuteen, tuottajan biokaasun katsotaan Verohallinnon ohjeistuksen mukaan olevan kuitenkin verotuksen näkökulmasta kestävää ilman Energiaviraston hyväksymää kestävyysjärjestelmää.
Sähköpolttoaineet
Sähköverolaissa ja polttoaineverolaissa ei ole erikseen säädetty sähköpolttoaineille verotasoja, vaan ne tulevat verotettavaksi niin sanotun korvaavuusperiaatteen kautta. Korvaavuusperiaatteesta säädetään nestemäisten polttoaineiden osalta polttoaineverolaissa ja muiden polttoaineiden osalta sähköverolaissa. Korvaavuusperiaatteen mukaan sähköpolttoaineet ovat liikennekäytössä polttomoottoriajoneuvon polttoaineena käytettynä veronalaisia. Vastaavasti sellaiset sähköpolttoaineet, jotka ovat hiilivetyjä, ovat veronalaisia lämmityspolttoaineena.
Uusiutuvien polttoaineiden jakeluvelvoitteesta säädetään uusiutuvien polttoaineiden käytön edistämisestä liikenteessä annetussa laissa (446/2007), jäljempänä jakeluvelvoitelaki. Jakeluvelvoitelain tarkoituksena on edistää uusiutuvien polttoaineiden käyttöä fossiilisen moottoribensiinin ja dieselin korvaamiseksi liikenteessä. Jakeluvelvoite velvoittaa nestemäisten ja kaasumaisten polttoaineiden jakelijoita toimittamaan vuosittain kulutukseen liikennepolttoaineeksi tietty osuus uusiutuvia polttoaineita.
Jakeluvelvoite on Suomessa yksi keskeinen kansallinen liikenteen vähähiilisyyden toteuttamisen politiikkatoimenpide. Sillä myös toteutetaan RED II:ssa määriteltyjä tavoitteita. Tällainen tavoite on esimerkiksi velvoite varmistaa, että uusiutuvan energian osuus energian loppukulutuksesta liikennealalla on vähintään 14 prosenttia viimeistään vuonna 2030, jäljempänä liikenteen velvoite.
Liikenteen velvoitetta laskettaessa jäsenvaltion on otettava huomioon muuta kuin biologista alkuperää olevat uusiutuvat nestemäiset ja kaasumaiset liikenteen polttoaineet myös silloin, kun niitä käytetään välituotteena perinteisten polttoaineiden tuotannossa. Muuta kuin biologista alkuperää olevilla uusiutuvilla nestemäisillä ja kaasumaisilla liikenteen polttoaineilla tarkoitetaan liikennealalla käytettäviä nestemäisiä ja kaasumaisia polttoaineita, joiden energiasisältö on peräisin muusta uusiutuvasta energialähteestä kuin biomassasta. Käytännössä kyse on siis sähköpolttoaineista.
RED II:n liikenteen velvoitetta koskeva sääntely pannaan täytäntöön kansallisesti lisäämällä sähköpolttoaineet jakeluvelvoitteeseen vuoden 2023 alusta. Polttoaineiden jakelijat voivat siis vuoden 2023 alusta täyttää jakeluvelvoitettaan ja jakeluvelvoitelain lisävelvoitetta biopolttoaineiden lisäksi sähköpolttoaineilla. RED II:n mukaisesti edellytyksenä on, että tällaisen polttoaineen elinkaaren aikaisten kasvihuonekaasupäästöjen on oltava vähintään 70 prosenttia pienemmät kuin korvaavan fossiilisen polttoaineen kasvihuonekaasupäästöt. Sähköpolttoaineiden osalta komissio ei ole vielä vahvistanut elinkaarenaikaisten kasvihuonekaasupäästöjen laskentasääntöjä.
Polttoaineiden kestävyyden osoittaminen on edellytyksenä sekä niiden jakeluvelvoitteeseen laskemiselle että elinkaaripäästöt huomioivalle hiilidioksidiveron porrastukselle energiaverotuksessa. Kestävyyden osoittamisesta säädetään kestävyyslaissa. Jakeluvelvoitelain muuttamisen yhteydessä kestävyyslakiin lisättiin kasvihuonekaasujen vähennyskriteerit sähköpolttoaineille. Kestävyyslain kestävyyskriteereihin viitataan muun muassa jakeluvelvoitelaissa, polttoaineverolaissa ja sähköverolaissa.
Yleistä
Valmisteverotuslaki perustuu valmisteveroja koskevasta yleisestä järjestelmästä (uudelleenlaadittu) annettuun neuvoston direktiiviin (EU) 2020/262, jäljempänä valmisteverotusdirektiivi. Direktiivin päätavoite on mahdollistaa tuotteiden vapaa liikkuminen EU:n alueella ja samalla varmistaa valmisteverosaatavan oikea kantaminen jäsenvaltioissa.
Polttoaineiden ja sähkön verotus on yhdenmukaistettu EU:ssa energiatuotteiden ja sähkön verotusta koskevan yhteisön kehyksen uudistamisesta annetulla neuvoston direktiivillä 2003/96/EY, jäljempänä energiaverodirektiivi. Siinä veronalaisiksi tarkoitettuja energiatuotteita ovat muun muassa moottoribensiini, dieselöljy, kevyt ja raskas polttoöljy, maakaasu, nestekaasu, kivihiili ja sähkö. Energiaverodirektiivissä säädetään myös verotuksen rakenteesta ja veronalennuksista esimerkiksi polttoaineille, jotka ovat ympäristöominaisuuksiltaan parempia kuin markkinoilla olevat muut tuotteet.
Energiaverodirektiivin mukaan energiatuotteista on kannettava vähimmäisvero, jonka jäsenvaltio voi halutessaan ylittää. Myös niistä energiaverodirektiivissä määritellyistä energiatuotteista, joille ei ole direktiivissä säädetty vähimmäisverotasoa, on suoritettava käyttötarkoituksen mukaan vastaavan moottori- tai lämmityspolttoaineen vero. Lisäksi kaikkia tuotteita, joita käytetään, myydään tai on tarkoitettu käytettäväksi moottoripolttoaineina taikka niiden lisäaineina tai tilavuutta lisäävinä aineina, on niin sanotun korvaavuusperiaatteen mukaan verotettava vastaavan moottoripolttoaineen verokannan mukaisesti. Vastaavasti turvetta ja puuperäisiä polttoaineita lukuun ottamatta kaikkia muita hiilivetyjä, joita myydään, käytetään tai on tarkoitettu käytettäväksi lämmittämiseen, on verotettava vastaavan lämmitystarkoitukseen käytettävän energiatuotteen verokannan mukaisesti. Direktiivin mukaan moottori- tai lämmityspolttoaineena käytettävät hiilivetyjä sisältävät kaasut, kuten biokaasu ja sähkömetaani, on siten verotettava vastaavaan tarkoitukseen käytettävän polttoaineen verotason mukaisesti. Hiilivedyillä tarkoitetaan tässä yhteydessä orgaanisia yhdisteitä, jotka koostuvat hiilestä ja vedystä, tai tuotteita, jotka koostuvat pääasiassa hiilivety-yhdisteistä.
Nykyisessä energiaverodirektiivissä ei tunnisteta biokaasua tai sähköpolttoaineita energiatuotteina, vaan ne tulevat direktiivin mukaan verotettavaksi korvaavuusperiaatteen kautta.
Verosyrjintä ja valtiontukimääräykset
Energiaverodirektiivin mukaan on mahdollista myöntää veronalennus esimerkiksi polttoaineille, jotka ovat ympäristöominaisuuksiltaan parempia kuin markkinoilla olevat muut tuotteet. Edellytyksenä on, että alennukseen oikeutetun tuotteen laatua tai käyttöä valvotaan niin, että veroviranomainen voi varmistua veronalennuksen edellytysten täyttymisestä.
Vaikka energiaverodirektiivissä mahdollistetaan erilaisia veronalennuksia ja -vapauksia, tulevat tukitoimet arvioitaviksi EU:n valtiontukea ja verosyrjintää koskevien määräysten perusteella. Jäsenvaltioita velvoittavan verosyrjintäkiellon tavoitteena on taata tavaroiden vapaa liikkuvuus jäsenvaltioiden välillä normaaleissa kilpailuolosuhteissa. Myös EU:n valtiontukisääntelyn tarkoituksena on taata tasavertaiset kilpailuolosuhteet koko unionin alueella. Jäsenvaltion myöntämä taikka valtion varoista muodossa tai toisessa myönnetty tuki, joka vääristää tai uhkaa vääristää kilpailua suosimalla jotakin yritystä tai tuotannon alaa, ei sovellu yhteismarkkinoille siltä osin kuin se vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.
Eräs valtiontukisääntelyn lähtökohta on, ettei pakolliseksi säädettyä toimenpidettä saa tukea veronalennuksilla tai muilla taloudellisilla tukitoimilla.
Energiaverodirektiivissä biopolttoaineiden käytön edistämiseksi tarkoitetun tukiohjelman kansallinen käyttöönotto edellyttää siten aina EU:n valtiontukimenettelyä ja lähtökohtaisesti komission etukäteishyväksyntää tukitoimenpiteelle.
Valtiontukilupa voidaan myöntää useammaksi kuin yhdeksi kalenterivuodeksi mutta kuitenkin aina vain määräaikaisena. Lisäksi energiaverodirektiivin mukaan biopolttoaineiden verottomuutta tai veronalennusta ei voida myöntää pidemmäksi ajanjaksoksi kuin kuudeksi peräkkäiseksi vuodeksi. Ajanjakso voidaan tarvittaessa uusia hakemuksesta. Ylikompensaation välttämiseksi biopolttoaineen verotuen määrä tulee mukauttaa esimerkiksi raakaöljyn tai maakaasun ja biopolttoaineen hinnanvaihtelujen mukaan. Lisäksi komissiolle on vuosittain raportoitava sovellettavista veronalennusohjelmista.
Valtiontukia koskee kasaantumissääntö, jonka mukaan tukiohjelmat tai yksittäiset tuet sekä ryhmäpoikkeukset kasaantuvat keskenään. Tuki-intensiteetissä, eli tuen enimmäismäärässä suhteessa hyväksyttyihin kustannuksiin, tulee ottaa huomioon kaikki yksittäiset tuet, jotka liittyvät kyseessä olevaan yksilöityyn hankkeeseen. Yksittäisellä yrityksellä voi siten olla useita hankkeita, joiden tukirahoitus kasaantuu erikseen. Säännöksen tarkoituksena on estää ylisuuren tuen maksaminen tietylle toimenpiteelle tai hankkeelle.
Jos veronalennusta tai -vapautta myönnetään enemmän kuin unionin lainsäädäntö mahdollistaa tai sen vastaisesti, kyseessä on sääntöjenvastainen tuki. Komission päätökseen perustuvan takaisinperinnän vanhentumisaika on vähintään kymmenen vuotta tuen myöntämishetkestä.
Energiaverotukia koskevien valtiontukilupien myöntämiseen on sovellettava valtiontukien yleisiä edellytyksiä. Niiden mukaan tukea ei saa esimerkiksi myöntää taloudellisissa vaikeuksissa olevalle yritykselle. Valtiontukia koskeviin yleisiin edellytyksiin kuuluu myös tukitietojen julkaisuvelvoitteen noudattaminen. Näiden velvoitteiden täytäntöönpano edellyttää muun muassa rekisteröitymistä tuensaajaksi ja tuensaajien ilmoitusvelvollisuutta yrityksen taloudellisista vaikeuksista.
Verottomuuden tai veronalennuksen, joka ei täytä energiaverodirektiivin vähimmäistasoa, tulee lisäksi täyttää uusien, vuonna 2022 voimaan tulleiden valtiontukien ilmasto-, energia- ja ympäristösuojelun suuntaviivojen (CEEAG)https://eur-lex.europa.eu/legal-content/EN/TXT/?uri=uriserv%3AOJ.C_.2022.080.01.0001.01.ENG&toc=OJ%3AC%3A2022%3A080%3ATOC 1 edellytykset. Niiden mukaan tulee osoittaa, että tuki on tarpeellinen ja oikeasuhtainen. Kestävän lämmitysbiokaasun verottomuuden edellytyksenä olisi, että veron voidaan osoittaa kasvattavan merkittävästi biokaasun tuotantokustannuksia ja että valtio tekisi biokaasun tuottajien kanssa sitovia energian kulutukseen tai päästöjen vähentämiseen tähtääviä ympäristönsuojelusopimuksia. Edellytyksenä sopimuksille on, että jäsenvaltio neuvottelee sopimusten sisällön, jossa määritetään erityisesti tavoitteet ja asetetaan määräajat tavoitteiden saavuttamiselle. Jäsenvaltion on myös huolehdittava sopimuksissa sitoumusten riippumattomasta ja säännöllisestä seurannasta ja tarkistettava sopimussisällöt säännöllisesti teknologisen ja muun kehityksen mukaan. Tämän lisäksi sopimuksissa tulee määrätä seuraamuksista, jos sitoumuksia ei noudateta.
Eräissä tapauksissa vaihtoehtona ennakolta haettavalle valtiontukiluvalle on yksinkertaistettu ilmoitusmenettely. Tällainen menettely perustuu tiettyjen tukimuotojen toteamisesta sisämarkkinoille soveltuviksi perussopimuksen 107 ja 108 artiklan mukaisesti annettuun komission asetukseen (EU) N:o 651/2014, jäljempänä ryhmäpoikkeusasetus. Tämänhetkinen ryhmäpoikkeusasetus on voimassa vuoden 2023 loppuun, jonka jälkeen sovellettavaksi tulee uusi ryhmäpoikkeusasetus. Ryhmäpoikkeusasetuksen mukaan ympäristöverojen alennusten muodossa toteutettavat ympäristönsuojelutukiohjelmat, jotka täyttävät energiaverodirektiivin edellytykset, ovat sisämarkkinoille soveltuvia. Tukiohjelmalla tarkoitetaan esimerkiksi veronalennusta. Tukiohjelmasta ei tarvitse tehdä ennakkoilmoitusta, jos veronalennuksen saajat valitaan läpinäkyvien ja yhdenvertaisten ehtojen perusteella ja tukea saavat maksavat veroa vähintään energiaverodirektiivissä vahvistetun vähimmäistason. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että tukea myönnettäessä jäsenvaltion on varmistuttava siitä, että energiaverodirektiivin rakennetta ja vähimmäistasoja noudatetaan jäsenvaltiossa tosiasiallisesti. Jos kaikkia poikkeuksen edellyttämiä ehtoja ei täytetä, kyseessä on sääntöjenvastainen tuki ja seurauksena voi olla tuen takaisinperiminen tuen saajalta korkoineen. Komissiolle on toimitettava yhteenveto tukitoimenpiteen voimaantulosta. Lisäksi tuesta on raportoitava komissiolle jälkikäteen vuosittain. Tuki on komission jälkivalvonnan piirissä.
Tällä hetkellä ryhmäpoikkeusasetusta sovelletaan Suomessa energiaintensiivisten yritysten veronpalautukseen, teollisuuden ja konesalien alennettuun sähköveroon, yhteistuotannon alennettuun energiasisältöveroon sekä maatalouden energiaveron palautukseen.
Käytettäessä valtiontukea jonkin toimenpiteen edistämiseen sisältyy siihen tietty epävarmuus tuen tulevaisuuden sisällöstä ja ajallisesta kestosta, johon toimijoiden ja jäsenvaltioiden on varauduttava, sillä komissio kehittää säännöllisesti tukia koskevaa EU:n sääntelyä sekä ennakkohyväksyntämenettelyn että ryhmäpoikkeusasetuksen mukaisten tukien osalta.
Komissio valmistelee muutoksia valtiontukisääntelyyn ja siten myös ryhmäpoikkeusasetukseen vihreän siirtymän ohjelman (Green Deal) edistämiseksi. Muutoksen yksityiskohdat ja aikataulu ovat toistaiseksi auki. Hankkeen yleisenä tavoitteena on vihreiden investointien edistäminen. Tässä vaiheessa energiaveron alennusten yhtenä edellytyksenä näyttäisi nykyisen kaltaisesti säilyvän energiaverodirektiivin vähimmäisverotasojen noudattaminen. Se, tuleeko biopolttoaineiden veronalennusten osalta lievennyksiä tai täsmennyksiä esimerkiksi vaadittavaan raaka-ainepohjaan, on epäselvää. On siten mahdollista, että biokaasun verotukeen joudutaan tekemään myöhemmin tarkennuksia.
Biokaasu
Suomessa biokaasu on ollut verotonta jo ennen Suomen liittymistä Euroopan unioniin vuonna 1995. Verottomuus jatkui liittymisen jälkeen vuoden 2022 alkuun, minkä jälkeen vain kestävä lämmitysbiokaasu on edelleen verotonta. Korvaavuusperiaatteen mukaan biokaasu on hiilivetynä energiaverodirektiivin mukaisesti veronalainen tuote sekä lämmitys- että liikennepolttoaineena. Kestävän lämmitysbiokaasun verottomuus on siis poikkeus energiatuotteen verollisuudesta. Kyse on valtiontuesta, joka olisi tullut ilmoittaa komissiolle ennen sen täytäntöönpanoa.
Täyden verottomuuden soveltaminen edellyttää valtiontukiluvan hakemista. Hakemus tulee tehdä, vaikka tuki on otettu jo käyttöön. Kuten edellä kuvataan, hakemus tulee tehdä vuoden 2022 alusta voimaan tulleiden valtiontukien ilmasto-, energia- ja ympäristösuojelun suuntaviivojen mukaisesti. Kestävän lämmitysbiokaasun verottomuuden kannalta on useilta osin epävarmaa, täyttäisikö tuki edellä mainitut suuntaviivat ja myönnettäisiinkö verottomuudelle valtiontukilupa.
Ensimmäinen epävarmuus liittyy suuntaviivojen perusteella arvioitavan tuen tarpeellisuuteen. Tämä johtuu biokaasun nykyisten tuotantokustannusten suhteesta keskeisen kilpailevan polttoaineen eli maakaasun hintatasoon. Maakaasun ja päästöoikeuden hinnan nousun myötä biokaasusta on tullut kilpailukykyinen polttoaine. Lisäksi maakaasuun kohdistuu korkea valmistevero, joka lisää huomattavasti maakaasun kustannuksia biokaasuun verrattuna. Olisi siis todennäköisesti vaikea esittää perusteita sille, että valtiontuki olisi tarpeen nykyisillä biokaasun tuotantokustannuksilla ja maakaasun hintatasoilla. Vaikka valtiontuki saataisiin, ylikompensaation välttämiseksi verotuen määrä tulisi toisaalta mukauttaa hinnanvaihtelujen mukaan.
Lisäksi tuen tarpeellisuuden arvioinnissa otettaisiin huomioon muut kestävälle lämmitysbiokaasulle myönnettävät tuet. Tällaisia ovat muun muassa biokaasulaitosten investointituet, jotka ovat lisänneet laitosten kannattavuutta. Kestävän lämmitysbiokaasun verottomuus olisi myös laskettava mukaan muihin tukiin ylikompensaation välttämiseksi. Tämä edellyttäisi koko tuen voimassaoloajalta seurantaa muun muassa suurimmista tuensaajista, niiden liikevaihdosta sekä markkinaosuuksista.
Toinen kysymys liittyy tuen oikeasuhtaisuuteen ja sen varmistamiseen. Edellä kuvatusti valtion tulisi tehdä kestävän lämmitysbiokaasun tuensaajien eli tuottajien kanssa ympäristönsuojelusopimuksia. Sopimukset edellyttävät, että niiden toteutumista valvotaan hallinnollisesti ja että ne tarkistetaan määräajoin. Sopimuksen laiminlyönnistä tulisi määrättäväksi hallinnollinen seuraamus. Tällainen valvontamenettely olisi uusi hallinnollinen järjestelmä verotuksessa. Ei ole myöskään selvää, minkälainen sopimus täyttäisi tämän ehdon ja minkälainen kustannusvaikutus arvioitaisiin riittäväksi. Sopimusjärjestelmästä aiheutuisi siis toimijoillekin merkittävästi uutta hallinnollista työtä ja kustannuksia.
Kolmas epävarmuus liittyy siihen, että Suomen soveltamalle biokaasun täydelle verottomuudelle ei ole ollut valtiontukilupaa. Verottomuudesta muodostuvan tuen merkitys on ollut pieni, sillä biokaasun tuotanto viime vuosiin saakka on ollut verrattain vähäistä ja kaasun EU:n vähimmäisverotaso hyvin matala. Tästä huolimatta kestävän lämmitysbiokaasun verottomuutta koskevassa valtiontukihakemuksessa esille tulisi nostaa liikenne- ja lämmitysbiokaasun aikaisempi, ennen vuotta 2022 voimassa ollut verottomuus. Verottomuus tulisi nostaa esille, vaikka osa biokaasusta onkin nykyisellään sisällytetty valmisteverotuksen piiriin, sillä kyseessä on ollut sääntöjenvastainen valtiontuki. Kuten edellä todetaan, laittomaan valtiontukeen sisältyy riski, että tuki vaadittaisiin perittäväksi takaisin tuensaajilta korkoineen jopa 10 vuodelta. Takaisin perittävän tuen määrä olisi pienimmilläänkin energiasisältöveron suuruinen. Tukien takaisinperintä olisi hallinnollisesti raskasta niin viranomaisille kuin tuensaajille eli yrityksille, minkä lisäksi yrityksille tukien takaisinperintä olisi taloudellisesti ongelmallista. Tukiviranomaiselle saattaisi myös seurata velvollisuus lopettaa sääntöjenvastaiseksi havaitun tuen maksaminen.
Kokonaisuutena arvioiden valtiontukiluvan hakeminen vaikuttaa siihen sisältyvien riskien, kuten aikaisemman tuen takaisinperinnän, sekä epävarmuuksien, kuten tuen oikeasuhtaisuuden ja tarpeellisuuden osoittamisen, kannalta ennakoimattomalta vaihtoehdolta. Nykytilanteessa voidaan pitää epätodennäköisenä, että komissio hyväksyisi verottomuuden edellä mainittujen suuntaviivojen nojalla. Valtiontukimenettelystä aiheutuisi myös toimijoille uusia hallinnollisia velvoitteita ja ympäristönsuojeluun liittyviä lisävelvoitteita, joiden suuruutta ja vaikuttavuutta ei voida ennakoida. Valtiontukilupamenettely kestää myös tyypillisesti noin vuoden. Vasta tämän ajan jälkeen olisi saatavilla tieto siitä, myönnettäisiinkö kestävän lämmitysbiokaasun verottomuudelle määräaikainen valtiontukilupa.
Ryhmäpoikkeusasetuksen yksinkertaistettua menettelyä ei voida soveltaa kestävän lämmitysbiokaasun verottomuuteen. Jos sen sijaan energiaverodirektiivin vähimmäisverotasoa sovellettaisiin kestävään lämmitysbiokaasuun, voitaisiin biokaasun vero alentaa ryhmäpoikkeusasetusta soveltamalla kansallisesta maakaasun verotasosta energiaverodirektiivin vähimmäisverotasolle. Menettely olisi edellä kuvattua valtiontukilupahakemusmenettelyä nopeampi ja varmempi tapa toteuttaa kestävän biokaasun alhainen verotus lämmityskäytössä, kun valtiontukiluvan saaminen on muuttunut aiempaa epävarmemmaksi biokaasun kilpailukyvyn parannuttua maakaasuun nähden.
Ryhmäpoikkeusasetuksen kautta kestävälle lämmitysbiokaasulle sovellettava EU:n vähimmäisverotaso olisi epävarmaa valtiotukilupaa ennakoitavampi sääntelymalli toimijoille. Arviota järjestelmän EU-oikeudenmukaisuudesta ei tarvitsisi uusia määräajoin, mikä loisi toimijoille ja alalle vakaamman ja oikeusvarmuudeltaan paremman toimintaympäristön.
Ryhmäpoikkeusasetukseen perustuva vaihtoehto takaisi kokonaisuutena siis ennakoitavan ja EU-oikeudellisesti hyväksyttävän ratkaisun, jolla biokaasua lämmitys- ja työkonekäytössä voitaisiin edistää.
Sähköpolttoaineet
Käytännössä sähköpolttoaineissa on kyse sähköenergian avulla vedestä tuotetusta vedystä ja hiilidioksidista valmistetuista polttoaineista. Tuotantotapaa kutsutaan myös power-to-x-tuotannoksi. Sähköpolttoaineiden tuotannossa käytettävä hiilidioksidi voi olla peräisin esimerkiksi hiilidioksidia kerääviltä polttovoimalaitoksilta, teollisuudesta tai biokaasun jalostamoilta tai sitä voidaan kerätä suoraan ilmasta.
Sähköpolttoaineita ei tällä hetkellä tuoteta teollisessa mittakaavassa Suomessa, eikä niitä jaeta yleisesti kulutukseen. Ensimmäisenä sähköpolttoaineista markkinoille on todennäköisimmin tulossa power-to-x-tuotannossa valmistettava sähkömetaani, jota voitaisiin käyttää maa- ja biokaasun tavoin hyödyntäen olemassa olevaa kaasuinfrastruktuuria. Sähkömetaania voitaisiin myös jakaa perinteisillä kaasun tankkausasemilla. Sähkömetaanin jakelu kulutukseen vähäisissä määrin alkaa kuitenkin aikaisintaan vuosina 2024–2026.
Nykyistä kehittyneempiä sähköpolttoaineita odotetaan tulevan markkinoille myöhemmin. Sähköpolttoaineet täydentävät siis mahdollisesti pitkällä aikavälillä vaihtoehtoisten polttoaineiden valikoimaa. Näin ollen sähköpolttoaineiden kehityskaari on vasta alkamassa.
Lisäksi sähköpolttoaineita kokeva lainsäädäntö on vasta kehittymässä sekä kansallisella että EU-tasolla. Komissio julkaisi 14.7.2021 esityksen neuvoston direktiiviksi energiatuotteiden ja sähkön verotusta koskevan unionin kehyksen uudistamisesta (uudelleenlaadittu) KOM (2021) 563 lopullinen, jäljempänä uusi energiaverodirektiivi, osana niin kutsuttua 55-velvoitepakettia (Fit For 55). Komission ehdotukseen sisältyy sekä sähköpolttoaineiden että vedyn energiaverotuksen yhdenmukaistamiseen liittyviä ehdotuksia. Komission ehdotusta uudeksi energiaverodirektiiviksi käsitellään asiaa koskevassa valtioneuvoston kirjelmässä eduskunnalle (U 56/2021 vp). Osana 55-velvoitepakettia komissio antoi myös ehdotuksen päivitetyksi RED-direktiiviksi. Ehdotukseen sisältyy useita uusiutuvien polttoaineiden kestävyyskriteereitä koskevia muutosehdotuksia. Toteutuessaan ehdotetuilla EU:n kestävyyslainsäädännön muutoksilla olisi todennäköisesti vaikutusta myös sähköpolttoaineiden valmisteverotukseen.
Kokonaisuudessaan sähköpolttoaineiden ja esimerkiksi vedyn energiaverotusta olisi tarkoituksenmukaisinta selvittää tarkemmin vasta siinä vaiheessa, kun EU:n uudistuvan energiavero- ja kestävyyslainsäädännön asettamat reunaehdot ovat selvillä ja sähköpolttoaineiden teollisen mittakaavan valmistus ja laajamittainen jakelu ovat ajallisesti lähempänä.
Kuten edellä todetaan, sähköpolttoaineet tulevat kuitenkin liikenteen velvoitteen piiriin jo vuoden 2023 alusta. Siten sähköverolain ja polttoaineverolain korvaavuusperiaatetta koskevia säännöksiä tulisi tarkentaa jo tässä vaiheessa sen selkeyttämiseksi, mitä verotasoa sähköpolttoaineisiin sovelletaan. Samalla voitaisiin vahvistaa toimijoiden näkymää siitä, että uusiin polttoaineisiin sovelletaan vähäpäästöisyyttä tukevaa energiaverojärjestelmää.
Esityksen tavoitteena on varmistaa ennakoitava ja EU-oikeudellisesti hyväksyttävä tapa edistää kestävän lämmitysbiokaasun tuotantoa ja käyttöä.
Esityksen tavoitteena on myös yhteensovittaa sähköpolttoaineita koskeva energiaverotus jakeluvelvoitteen kanssa ja samalla selventää, mitä verotasoa niihin sovelletaan.
Kestävä lämmitysbiokaasu
Esityksessä ehdotetaan, että kestävän lämmitysbiokaasun verotukea pienennettäisiin siten, että täyden verottomuuden sijasta siitä kannettaisiin valmistevero. Valmistevero koostuisi nykyisen ympäristöperusteisen energiaveromallin mukaisesti energiasisältöverosta ja hiilidioksidiverosta. Lisäksi kestävästä lämmitysbiokaasusta kannettaisiin huoltovarmuusmaksu.
Jotta kestävän lämmitysbiokaasun tuotantoa ja käyttöä voitaisiin edistää, kestävän lämmitysbiokaasun energiasisältöveron määrä olisi muiden kaasumaisten liikenne- ja lämmityspolttoaineiden yleisestä verotasosta, 10,33 euroa megawattitunnilta, poiketen energiaverodirektiivin vähimmäisverotason mukainen 1,20 euroa megawattitunnilta. Kestävän lämmitysbiokaasun verotuki pienenisi siis nykyisestä 10,33 eurosta 9,13 euroon megawattitunnilta. Hiilidioksidivero määräytyisi energiaveromallin mukaisesti siten, että R-luokan biopolttoaineiden kestävyyskriteerit täyttävän biokaasun hiilidioksidivero olisi puolitettu. Jätteistä, tähteistä, lignoselluloosasta ja syötäväksi kelpaamattomasta selluloosasta tuotettu T-luokan biopolttoaineiden mukainen biokaasu olisi hiilidioksidiverotonta. Valtaosa kestävästä lämmitysbiokaasusta olisi hiilidioksidiverotonta.
Kestävän lämmitysbiokaasun muita polttoaineita alemman verotason EU-oikeudellinen hyväksyttävyys perustuisi ryhmäpoikkeusasetukseen. Veronalennuksesta tehtäisiin siten EU:n komissiolle jälkikäteen ilmoitus, mutta valtiontukilupaa ei tarvitsisi hakea.
Kuten nykyisin, ei-kestävästä lämmityksessä ja työkoneissa käytettävästä biokaasusta kannettaisiin sähköverolain mukaan maa- ja biokaasun energiasisältövero 10,33 euroa megawattitunnilta, täysi hiilidioksidivero ja huoltovarmuusmaksu.
Kestävän lämmitysbiokaasun valmisteverotukseen sovellettaisiin jo käytössä olevaa maa- ja biokaasun valmisteverotussääntelyä mukaan lukien tietyt maakaasuun sovelletut kevennetyt lupa- ja valvontamenettelyt. Kestävään lämmitysbiokaasuun sovellettaisiin myös samoja pientuotannon verottomuussäännöksiä kuin liikennebiokaasuun. Niiden mukaan pientuotantona pidettäisiin laitosta, jonka tuottama biokaasun määrä olisi enintään yhden gigawattitunnin vuodessa. Biokaasun pientuottajan itse tuottama ja liikenne-, työkone- ja lämmityskäytössä käyttämä biokaasu olisi verotonta. Samoin verotonta olisi pientuottajan esimerkiksi naapurilleen luovuttama biokaasu.
Sähköpolttoaineet
Esityksessä ehdotetaan, että sähköverolain ja polttoaineverolain korvaavuusperiaatetta koskevia säännöksiä tarkennettaisiin sen selkeyttämiseksi, mitä verotasoa sähköpolttoaineisiin sovelletaan. Muiden energiatuotteiden tavoin vero muodostuisi sähköpolttoaineen ominaisuuksien perusteella energiasisältö- ja hiilidioksidiverosta sekä huoltovarmuusmaksusta.
Kestävyyslain 4 §:n 16 kohdassa tarkoitettuja uusiutuvia sähköpolttoaineita, jotka täyttävät mainitun lain kestävyyskriteerit, verotettaisiin vastaavaan energiatuotteeseen sovellettavan T-luokan biopolttoaineiden mukaisen verotason mukaan, koska niillä saavutetaan merkittävä kasvihuonekaasupäästövähenemä ja ne ovat ruokatuotannon ulkopuolisia tuotteita. Sellaisiin sähköpolttoaineisiin, jotka eivät täytä kestävyyslain kestävyyskriteereitä, sovellettaisiin vastaavan fossiilisen polttoaineen verotasoa liikenne-, lämmitys- ja työkonekäytössä.
Muut ehdotukset
Valmisteverotuslakiin ja valmisteverotuslain muuttamisesta annettuun lakiin tehtäisiin eräitä lakiteknisiä muutoksia.
Vaikutukset valtiontalouteen
Kestävän lämmitysbiokaasun verotuen pieneneminen lisäisi valtion verotuloja noin 1 miljoonalla eurolla vuoden 2023 tasolla.
Ehdotetulla muutoksella vältettäisiin valtiontukiluvan ehtona olevien pakollisten ympäristösopimusten toimeenpanosta, hallinnoinnista ja valvonnasta aiheutuvat kustannukset julkiselle sektorille.
Sähköpolttoaineiden verotukseen ehdotettavien täsmennysten vaikutukset valtion verotuloihin riippuisivat kestävyyskriteerit täyttävien sähköpolttoaineiden verollisen kulutuksen kehityksestä. Koska sähköpolttoaineiden verollisen kulutuksen arvioidaan olevan vähäistä, olisivat vaikutukset verotuloihin vähäisiä lähivuosina. Pidemmän aikavälin vaikutuksiin liittyy suurempaa epävarmuutta johtuen kestävyyskriteerit täyttävien sähköpolttoaineiden tuotannon kannattavuuteen liittyvästä epävarmuudesta.
Vaikutukset yrityksille
Koska biokaasun tarjonta on kaasun kysyntään nähden rajallista, biokaasun markkinahinta ei määräydy sen tuotanto- ja verokustannusten perusteella, vaan keskeisen kilpailevan polttoaineen eli maakaasun käyttökustannuksen mukaan. Maakaasun kustannuksen lämmityskäytössä sisältäen tukkuhinnan, päästöoikeuden ja valmisteveron voidaan arvioida maakaasun futuurien perusteella olevan useiden vuosien ajan yli 100 euroa megawattitunnilta alemmassa lämpöarvossa ilmaistuna. Ehdotetulla muutoksella ei olisi vaikutusta maakaasun käyttökustannuksiin. Siten kestävää lämmitysbiokaasua koskevilla muutoksilla ei arvioida olevan vaikutusta biokaasun verolliseen markkinahintaan.
Ehdotetun muutoksen vaikutus biokaasun kilpailukykyyn ja tuottajien saamaan hintaan olisi vähäinen. Ehdotettu muutos voisi lähivuosina alentaa biokaasun tuottajien saamaa hintaa korkeintaan noin 1,3 eurolla megawattitunnilta eli noin prosentilla, kun otetaan huomioon energiaverodirektiivin mukainen vähimmäisvero ja sähköverolain mukainen huoltovarmuusmaksu. Tämä on merkittävästi vähemmän kuin maakaasun ja muiden fossiilisten polttoaineiden käytön kustannusten kasvu on sitä viime aikoina nostanut. Esimerkiksi maakaasun veroton tukkuhinta on noussut vuoden aikana yli 100 euroa megawattitunnilta ja päästöoikeuden hinta on noussut noin 50 eurolla hiilidioksiditonnilta, mikä vastaa noin 10 euroa megawattitunnilta. Lisäksi maakaasun verotaso on noussut vuodesta 2020 noin 2,7 euroa megawattitunnilta.
Ehdotetulla muutoksella kestävän lämmitysbiokaasun käyttäjät välttyisivät valtiontukilupaedellytysten täyttämiseksi tarvittavien ympäristönsuojelusopimusten toimenpiteiltä ja niihin liittyvältä hallinnolliselta työltä. Lisäksi muutos parantaisi biokaasun käyttäjien varmuutta kestävän lämmitysbiokaasun verotuen EU-oikeudellisesta hyväksyttävyydestä, mikä lisäisi biokaasun houkuttelevuutta. Lisäksi ehdotettu muutos lisäisi yritysten oikeusvarmuutta.
Koska investoinnit kiinteällä biomassalla toimivaan kaukolämmöntuotantoon, teolliseen lämmöntuotantoon tai lämpöpumpputeknologiaan ovat yleisesti biokaasulla toimivia lämpölaitoksia selvästi kannattavampia, ei ehdotetuilla muutoksilla voisi olla merkittävää vaikutusta teknologioiden välisiin investointeihin. Pidemmällä aikavälillä kaasun ja muiden fossiilisten polttoaineiden lämmityskäytön supistuessa biokaasun kysyntään ja biokaasun investointeihin kannattavuuteen todennäköisesti vaikuttaakin lämmityskäyttöä enemmän teollisuuden prosessikäyttö, jossa kaasua on vaikeampi korvata muilla teknologioilla tai polttoaineilla. Prosessikäytön verotukseen ei ehdoteta muutoksia.
Muutos ei käytännössä juurikaan lisäisi yritysten verotuksesta johtuvaa hallinnollista taakkaa, sillä niin verollinen kuin verotonkin biokaasu on ollut vuoden 2022 alusta alkaen valmisteverotuksen veroilmoitus- ja valvontamenettelyiden piirissä.
Vaikutukset viranomaisille
Ehdotettujen muutosten toteuttaminen edellyttää Verohallinnossa järjestelmämuutoksia, joiden kertaluotoinen kustannusvaikutus on noin 75 000 euroa. Verohallinto on arvioinut, että muutokset lisäisivät työmäärää kertaluonteisesti 1 henkilötyövuodella ja pysyvästi 0,5 henkilötyövuodella.
Vaikutukset ilmastoon ja ympäristöön
Ehdotetuilla muutoksilla biokaasun verotukseen ei arvioida olevan merkittäviä ilmasto- ja ympäristövaikutuksia, koska biokaasun verotuen pienentyminen olisi pieni ja tätä kompensoisi kilpailevien polttoaineiden kustannusten nousu sekä biokaasua käyttävien yritysten oikeusvarmuuden parantuminen.
Sähköpolttoaineiden osalta pidemmän aikavälin vaikutuksiin liittyy kuitenkin epävarmuutta. On yhtäältä epävarmaa, vähentääkö kestävyyskriteerit täyttävien sähköpolttoaineiden käyttö liikenteessä ja lämmityksessä kasvihuonekaasuja maailmanlaajuisesti, sillä muiden liikenne- ja lämmitysteknologioiden ja polttoaineiden, kuten sähköautojen, lämpöpumppujen ja kiinteän biomassan, käytön päästöt voivat olla alhaisemmat korkeamman energiatehokkuuden vuoksi. Lisäksi vaikka sähköpolttoaineiden käyttö liikenne- ja lämmityskäytössä korvaisi fossiilisten polttoaineiden tai nestemäisten biopolttoaineiden käyttöä liikenteessä ja lämmityksessä, sähköpolttoaineiden ohjautuminen liikenne- ja lämmityskäyttöön voisi vastaavasti vähentää sähköpolttoaineiden tai vedyn käyttöä teollisuuden prosesseissa.
Vaikutukset kotitalouksille
Ehdotetuilla muutoksilla ei arvioida olevan vaikutuksia kotitalouksille.
Afry Oy on keväällä 2021 tehnyt Energiateollisuus ry:n toimeksiannosta selvityksen biokaasun tukimekanismeista eri Euroopan maissa. Selvityksessä on arvioitu myös lämmityksessä käytettävän biokaasun verotusta. Katsauksessa on nostettu esille Tanska, Alankomaat, Ranska, Ruotsi, Saksa, ja Italia. Lämmitysbiokaasun lievä verottaminen ja pientuotannon vapauttaminen verosta yhdistettynä muihin kuin verotuksellisiin tukitoimiin vaikuttaisi selvityksen mukaan olevan ratkaisu useimmissa selvityksen piirissä olleissa maissa.
Tanska on luopunut biokaasun verottomuudesta ja verottaa siirtoverkossa tulevan maa- ja biokaasun seoksen maakaasuna. Ainoastaan sataprosenttinen verkon ulkopuolinen biokaasu verotetaan biokaasuna. Syynä ratkaisulle ovat olleet seoskaasun verotuksen tekniseen toteutettavuuteen ja EU-oikeudellisiin kysymyksiin liittyneet epävarmuudet ja ongelmat. Tanskassa biokaasun edistämistoimeksi ja sen kotimaiseen tuotantoon kohdistamiseksi on otettu käyttöön muita tukimenettelyjä kuin biokaasun verotuet.
Ruotsissa biokaasu on verotonta ja maakaasua verotetaan liikenteessä noin 22 euroa megawattitunnilta ja työkone- ja lämmityskäytössä noin 6–30 euroa megawattitunnilta käyttökohteesta riippuen siten, että verotaso on alhaisin päästökauppaan kuuluvilla laitoksilla. Biokaasun verottomuudelle on myönnetty valtiontukilupa. Koska lupa on myönnetty aikaisempien valtiontukien ilmasto-, energia- ja ympäristösuojelun suuntaviivojen perusteella, siitä ei voi suoraan arvioida, miten uusia suuntaviivoja tullaan soveltamaan eri jäsenvaltioiden käytössä oleviin valtiontukiin ja uusien tukijärjestelmien arviointiin. Toisen maan tukijärjestelmä ei myöskään riitä perusteluksi Suomen järjestelmälle, jos se sisältään sääntöjenvastaista tukea.
Esitysluonnoksesta annettiin lausuntokierroksella 20 lausuntoa. Lausuntojen perusteella esitystä on täydennetty ja täsmennetty.
Lämmityksessä ja työkoneissa käytettävän kestävän biokaasun veromuutosta sekä kannatettiin että vastustettiin. Lausunnoissa esitettiin laajalti huomioita siitä, että biokaasun veroratkaisujen ennakoimattomuus ja muutokset ovat omalta osaltaan pitäneet alaa epävarmassa tilanteessa sekä estäneet niin alan kuin sen investointien kehittymisen. Useat lausunnonantajat peräänkuuluttivat ennakoitavuutta ja kestäviä veroratkaisuja biokaasusektorille. Toisaalta useissa lausunnoissa kannatettiin eri polttoaineiden yhdenmukaista ja tekniikkaneutraalia verotusta, jota esityksen arvioitiin edistävän.
Muun muassa työ- ja elinkeinoministeriön, ympäristöministeriön, Energiateollisuus ry:n, Elinkeinoelämän keskusliitto ry:n ja Gasum Oy:n lausuntojen mukaan kestävälle lämmitysbiokaasulle ei tulisi asettaa veroa eikä muutoinkaan ryhtyä nykytilanteessa toimenpiteisiin, joilla heikennetään biokaasun asemaa lämmityspolttoaineena. Edellisten lisäksi muun muassa Metsäteollisuus ry, Kaupan liitto ry, Bioenergia ry ja Teknisen kaupan liitto ry esittivät yleisellä tasolla huolensa biokaasun kilpailukyvystä, investointipäätösten hidastumisesta sekä siitä, että verotuen pienentäminen voisi johtaa biokaasun hinnan nousuun ja sitä kautta kysynnän laskuun. Lausunnoissa ei esitetty tarkempia arvioita, kuinka paljon biokaasun kilpailukyky on muuttunut fossiilisten polttoaineiden ja päästöoikeuden hinnannousun sekä energiaveromuutosten myötä verrattuna kestävän lämmitysbiokaasun verotuen pienentämiseen.
Liikenne- ja viestintäministeriö ja työ- ja elinkeinoministeriö näkivät, että ehdotus biokaasun verotuen pienentämisestä on hallituksen ilmasto- ja energiastrategiassa sekä keskipitkän aikavälin ilmastopolitiikan suunnitelmassa KAISU:ssa tekemien linjausten vastainen ja heikentää niissä esitettyjä toimenpiteitä.
Yksittäisiä kriittisimpiä lausuntoja lukuun ottamatta enemmistö lausunnonantajista piti energiaverodirektiivin vähimmäisverotason mukaista veroa kuitenkin hyväksyttävänä ja perusteltuna ratkaisuna etenkin, jos sillä vältetään EU-oikeudellisen hyväksyttävyyden epävarmuudet. Useissa lausunnoissa pidettiinkin ymmärrettävänä EU-syistä johtuvia paineita verotuen pienentämiselle sekä korostettiin oikeusvarmuuden ja pysyvän ratkaisun kautta saavutettavia hyötyjä. Lisäksi varauksellisestikin suhtautuvissa lausunnoissa puollettiin linjaa, jossa välttämättömyyssyistä biokaasun verotukea pienennetään mahdollisimman vähän. Lausunnoissa pidettiin myös tärkeänä sitä, että Suomi johdonmukaisesti ja pitkäjänteisesti edistää kestävän biokaasun käyttöä lämmitys- ja työkonekäytössä sekä parantaa kokonaisuutena toimintaympäristön oikeusvarmuutta ja ennakoitavuutta.
Sähköpolttoaineiden verotukseen liittyviä muutoksia pidettiin lähes poikkeuksetta selkiyttävinä. Vedyn säilymistä verottomana pidettiin myös hyvänä ja kannatettavana ratkaisuna. Työ- ja elinkeinoministeriön lausunnossa ehdotettiin, että päästötöntä, ei-uusiutuvaa sähköä tulisi sähköpolttoaineiden verotuksessa kohdella vastaavasti kuin uusiutuva sähköä. Ehdotus on yhteydessä sähköpolttoaineita koskevan energiaverodirektiivin muutosesityksen valmisteluun, ja sitä tarkastellaan siinä vaiheessa, kun energiaverodirektiivin muutosehdotukset ovat selkiytyneet. Hiilidioksidiveroa koskevan alennuksen yhteisöoikeudellisen hyväksyttävyyden keskeisenä edellytyksenä on kestävyys, ja tätä koskeva EU-sääntely on osittain avoin. Siten myöskään kansallisessa kestävyyslainsäädännössä ei voida tunnistaa työ- ja elinkeinoministeriön lausunnossa tarkoitettua sähköä. Kun kestävyyskysymykset on ratkaistu, voidaan tarkemmin arvioida, miten lausunnossa tarkoitettu sähkö voitaisiin huomioida energiaverotuksessa.
2 §. Pykälä sisältää valmisteveron ja huoltovarmuusmaksun alaisten tuotteiden määritelmät sekä eräiden muiden laissa tarkoitettujen käsitteiden määritelmät. Pykälän 14 b kohdassa määritellään lain liitteenä olevien verotaulukoiden tuotenimien yhteydessä käytettävät lyhenteet. Pykälän 14 b kohtaan lisättäisiin uusi alakohta c. Lyhenteellä H tarkoitettaisiin biokaasua, jota käytetään lämmityksessä, työkoneissa ja kiinteästi asennetuissa työkoneissa. Tällaisen biokaasun energiasisältövero määräytyisi EU:n vähimmäisverotason mukaisena silloin, kun biokaasu on laissa tarkoitetusti kestävää.
2 a §. Pykälässä säädetään sähköverolain soveltamisalaan kuuluvien tuotteiden korvaavuusperiaatteesta. Pykälän soveltamisalaa täsmennettäisiin energiaverodirektiivin vaatimusten ja soveltamiskäytännön mukaisesti siten, että sitä sovellettaisiin myös moottoripolttoaineisiin, kuten ajoneuvojen ja työkoneiden polttomoottoreissa käytettäviin polttoaineisiin. Polttokennoissa käytettävät polttoaineet jäisivät edelleenkin korvaavuusperiaatesäännöksen soveltamisalan ulkopuolelle. Pykälän 2 momenttiin lisättäisiin täsmennys sähköverolain soveltamisalaan kuuluviin sähköpolttoaineisiin sovellettavasta verotasosta. Kestävyyslain 4 §:n 16 kohdassa tarkoitettuihin sähköpolttoaineisiin sovellettaisiin, mitä liitteen verotaulukossa säädetään vastaavan T-luokan tuotteen verotasosta. Alennettua hiilidioksidiveroa voidaan soveltaa vain niihin tuotteisiin, jotka ovat kestäviä EU:n ja kansallisen kestävyyslainsäädännön mukaisesti. Sellaisten sähköpolttoaineiden, jotka eivät täytä kestävyyslain kestävyyskriteereitä, verotasoon sovellettaisiin vastaavan fossiilisen lämmityspolttoaineen verotasoa. Esimerkiksi kestävään sähkömetaaniin sovellettaisiin T-luokan biokaasun verotasoa. Sähkömetaaniin, joka ei täytä kestävyyslain kestävyyskriteerejä, sovellettaisiin maakaasun verotasoa.
8 b §. Lakiin lisättäisiin uusi 8 b § lailla 1168/2002 kumotun 8 b §:n tilalle. Pykälässä säädettäisiin poikkeus 8 a §:ssä tarkoitetun energiaintensiivisten yritysten veronpalautuksen laskennassa huomioitavista tuotteista. Kestävän lämmitysbiokaasun energiasisältövero säädettäisiin EU:n vähimmäisverotasolle. Koska kestävän lämmitysbiokaasun vero ei voi laskea alle EU:n vähimmäistason, kestävää lämmitysbiokaasua ja siitä suoritettujen valmisteverojen määrää ei voida ottaa huomioon veronpalautusta laskettaessa vastaavalla tavalla kuin 8 a §:ssä tarkoitettuja polttoaineita. Kyseessä olisi kuitenkin lyhyen aikavälin poikkeus, sillä energiaintensiivisten yritysten veronpalautus poistuu aiemmin säädetyn mukaisesti vaiheittain alentuen siten, että vuodelta 2025 palautusta ei enää makseta.
20 b §. Pykälään lisättäisiin uusi 2 momentti, jonka perusteella mahdollistetaan kestävän lämmitysbiokaasun alemman verotason myötä muodostuvan verotuen takaisinperintä sellaiselta käyttäjältä, joka on tiettyjen tukimuotojen toteamisesta sisämarkkinoille soveltuviksi perussopimuksen 107 ja 108 artiklan mukaisesti annetun komission asetuksen (EU) N:o 651/2014 1 artiklan 4 kohdan c alakohdassa tarkoitetulla tavalla taloudellisesti vaikeuksissa tai jota koskee mainitun artiklan 4 kohdan a alakohdassa tarkoitettu komission aikaisempaan päätökseen perustuva maksamaton perintämääräys, jossa tuki on julistettu sääntöjenvastaiseksi ja sisämarkkinoille soveltumattomaksi. Järjestely vastaisi energiaverolainsäädännön sähkön verotuksessa mahdollistettua menettelyä, jossa säännöstenvastainen tuki peritään varsinaiselta tuensaajalta eli teollisuusyritykseltä eikä vain verovelvolliselta eli verkonhaltijalta.
21 §. Pykälässä säädetään maakaasun verottomasta ja huoltovarmuusmaksuttomasta käytöstä. Pykälää muutettaisiin siten, että 1 momentista kumottaisiin nykyinen 5 kohta, joka koskee lämmityksessä, työkoneissa tai kiinteästi asennetuissa moottoreissa käytettävän kestävän biokaasun verottomuutta. Tällainen biokaasu olisi jatkossa verollista, mutta muista lämmityspolttoaineista poiketen verotaso määräytyisi EU:n energiaverodirektiivin vähimmäisverotason mukaisesti.
Muut 1 momentissa säädettävät kohdat jäisivät voimaan asiasisällöltään nykyistä vastaavina.
Pykälän 2 momentista poistettaisiin tarpeettomana viittaus poistettavaksi ehdotettuun 1 momentin 5 kohtaan.
22 §. Pykälässä säädetään valmisteveron palautusmenettelystä.
Pykälää muutettaisiin siten, että siihen lisättäisiin uusi 2 momentti, joka koskee veron palautusta niissä tilanteissa, kun biokaasua on hankittu korkeammalla verolla mutta biokaasu on kuitenkin käytetty alemman verotason mukaiseen tarkoitukseen. Tällöin veronalennus toteutetaan palauttamalla hakemuksesta korkeamman ja alemman verotason välinen erotus käyttäjälle. Momentissa tarkoitettu tilanne voisi syntyä esimerkiksi silloin, jos rekisteröimätön jakeluverkko hankkii siirtoverkosta biokaasua ja käyttää sen lämmityskäytössä.
Pykälän 1 momentti säilyisi nykyistä vastaavana. Pykälän nykyinen 2 momentti siirtyisi uudeksi 3 momentiksi ja nykyinen 3 momentti uudeksi 4 momentiksi. Pykälän uuteen 3 momenttiin lisättäisiin viittaus maakaasun lisäksi biokaasuun. Muutos olisi luonteeltaan menettelytekninen ja mahdollistaisi palautuksen myöntämisen myös biokaasusta.
23 §. Pykälässä säädetään niistä valmisteverotuslain lainkohdista, joita ei sovelleta sähköön, polttoturpeeseen, mäntyöljyyn, kivihiileen ja maakaasuun. Pykälän 2 momenttiin lisättäisiin biokaasu.
26 a §. Pykälässä säädetään eräiden EU:n valtiontukisäännösten soveltamisesta energiaverotukiin. EU:n valtiontukisääntely edellyttää, ettei valtiontueksi katsottavaa verotukea saa myöntää yritykselle, joka on sääntelyn tarkoittamalla tavalla taloudellisissa vaikeuksissa tai jota koskee säännöksissä tarkoitettu maksamaton perintämääräys. Pykälästä poistettaisiin viittaus kumottavaan 21 §:n 1 momentin 5 kohtaan. Pykälään lisättäisiin kestävän lämmitysbiokaasun uuden, ryhmäpoikkeusasetuksen mukainen verotuki viittaamalla lain liitteen verotaulukon 1 tuoteryhmiin 9 ja 10 ja verotaulukon 3 tuoteryhmiin 9 a ja 10 a.
26 b §. Pykälässä säädetään verovelvollisten ja tuensaajien velvollisuudesta ilmoittaa Verohallinnolle tuensaajakohtaisesti sähköveroluokan II luovutuksista ja lämmitysbiokaasun käytöstä. Pykälästä poistettaisiin viittaus kumottavaan 21 §:n 1 momentin 5 kohtaan. Pykälään täsmennettäisiin niin, että se kattaisi kestävän lämmitysbiokaasun uuden, ryhmäpoikkeusasetuksen mukaisen verotuen. Tästä johtuen pykälään lisättäisiin viittaus lain liitteen verotaulukon 1 tuoteryhmiin 9 ja 10 ja verotaulukon 3 tuoteryhmiin 9 a ja 10.
Liite. Lain liitteen verotaulukoissa säädetään energiatuotteiden verotasoista. Verotaulukko 1 sisältää kivihiilen ja kaasumaisten polttoaineiden verotasot. Siihen lisättäisiin uusina tuoteryhminä lyhenteen H mukainen biokaasu, joka käytetään lämmityksessä, työkoneissa tai kiinteästi asennetuissa moottoreissa. Liikenteessä käytettävän biokaasun verotasot säilyisivät nykyisinä.
Verotaulukko 2, jossa säädetään sähkön, mäntyöljyn ja polttoturpeen verotasoista, säilyisi nykyisellään.
Yhteistuotannossa käytettävien polttoaineiden alennetusta energiasisältöverosta säädetään verotaulukossa 3, johon lisättäisiin verotasot uusille lyhenteen H mukaisille biokaasuille. Koska kestävän lämmitysbiokaasun energiasisältövero säädettäisiin EU:n vähimmäisverotasolle, energiasisältöveroa ei voida alentaa vastaavalla tavalla kuin muiden verotaulukossa tarkoitettujen säädettyjen polttoaineiden. Lisäksi verotaulukosta poistettaisiin tarpeettomina biokaasun täyteen verottomuuteen liittyneet tuoteryhmät 5 a, 6 a ja 7 a.
2 a §. Pykälässä säädetään polttoaineverolain soveltamisalaan kuuluvien tuotteiden korvaavuusperiaatteesta. Pykälään lisättäisiin uusi 2 momentti, jolla täsmennettäisiin polttoaineverolain soveltamisalaan kuuluviin sähköpolttoaineisiin sovellettavaa verotasoa sähköverolain korvaavuusperiaatesäännöstä vastaavalla tavalla. Alennettua hiilidioksidiveroa sovellettaisiin niihin tuotteisiin, jotka ovat kestäviä EU:n ja kansallisen kestävyyslainsäädännön mukaisesti.
82 §. Sääntöjenvastainen menettely. Pykälässä säädetään sääntöjenvastaisesta menettelystä. Pykälän 4 momenttiin tarkennettaisiin valmisteverotuslain muuttamisesta annetun lain (1213/2021) myötä viittaus 75 §:n 1 momentin lisäksi 75 §:n 3 momenttiin. Lisäksi 4 momenttiin tarkennettaisiin selkeyden vuoksi viittaus 78 §:n lisäksi 80 §:ään, jossa säädetään menettelyistä 79 §:ssä tarkoitetussa etämyynnissä. Muilta osin momenttiin ei tehtäisi muutoksia.
98 a §. Tuensaajan ilmoittamisvelvollisuus. Pykälässä säädetään tuensaajan ilmoitusvelvollisuudesta, jolla pannaan täytäntöön EU:n valtiontukisääntelyn mukainen tukien avoimuusvelvoite. Pykälän 2 momentin 1 kohdasta poistettaisiin viittaus kumottavaan sähköverolain 21 §:n 1 momentin 5 kohtaan. Pykälän 2 momentin 1 kohtaa muutettaisiin niin, että se kattaisi kestävän lämmitysbiokaasun uuden, ryhmäpoikkeusasetuksen mukaisen verotuen. Tästä johtuen 2 momentin 1 kohtaan lisättäisiin viittaus sähköverolain liitteen verotaulukon 1 tuoteryhmiin 9 ja 10 ja verotaulukon 3 tuoteryhmiin 9 a ja 10 a.
51 §. Tuotteiden siirtäminen väliaikaisen verottomuuden järjestelmässä. Pykälän 1 momentissa säädetään siitä, millaisten lähtö- ja määräpaikkojen välillä yhdenmukaistetun valmisteveron alaisia tuotteita voidaan siirtää väliaikaisen verottomuuden järjestelmässä. Pykälän 1 momentin 1 kohtaan lisättäisiin nykyistä valmisteverotuslakia vastaavasti maininta väliaikaisesti rekisteröidystä vastaanottajasta. Lisäys on tekninen korjaus, sillä maininta on jäänyt tarkoituksettomasti puuttumaan valmisteverotuslain muuttamisesta annetun lain (1213/2021) 51 §:n 1 momentin 1 kohdasta.
Ehdotetaan, että lait tulevat voimaan 1.1.2023.
Valmisteverotuslain muuttamisesta annetun lain 84 §:n 4 momentti ja valmisteverotuslain muuttamisesta annetun lain muuttamisesta annettu laki tulisivat kuitenkin voimaan 13.2.2023. Tämä johtuu siitä, että muutokset koskevat valmisteveroja koskevasta yleisestä järjestelmästä (uudelleenlaadittu) annetussa direktiivissä (EU) 2020/262 tarkoitettuja täytäntöönpanotoimia. Direktiivin edellyttämiä muutoksia käsitellään yksityiskohtaisesti hallituksen esityksessä HE 190/2021 vp. Mainitussa esityksessä tarkoitetut muutokset tulevat myös voimaan 13.2.2023.
Esitys liittyy valtion vuoden 2023 talousarvioesitykseen ja on tarkoitettu käsiteltäväksi sen yhteydessä.
Ponsi
Edellä esitetyn perusteella annetaan eduskunnan hyväksyttäviksi seuraavat lakiehdotukset:
1.
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
kumotaan sähkön ja eräiden polttoaineiden valmisteverosta annetun lain (1260/1996) 21 §:n 1 momentin 5 kohta, sellaisena kuin se on laissa 1215/2021,
muutetaan 2 a §, 21 §:n 2 momentti, 22 §, 23 §:n 2 momentti, 26 a §, 26 b §:n 1 momentti sekä liite, sellaisina kuin ne ovat on 2 a ja 22 § sekä 23 §:n 2 momentti laissa 768/2020 sekä 21 §:n 2 momentti, 26 a §, 26 b §:n 1 momentti ja liite laissa 1215/2021 ja
lisätään 2 §:n 14 b kohtaan, sellaisena kuin se on laissa 1215/2021, uusi c alakohta, 20 b §:ään, sellaisena kuin se on laissa 1215/2021, uusi 2 momentti sekä lakiin siitä lailla 1168/2002 kumotun 8 b §:n tilalle uusi 8 b seuraavasti:
2 §Tässä laissa tarkoitetaan:
14 b) lyhenteellä:
c) H biokaasua, joka käytetään lämmityksessä, työkoneissa tai kiinteästi asennetuissa moottoreissa;
2 a §
Niistä kaasumaisista ja kiinteistä hiilivedyistä, joille ei ole säädetty lain liitteen verotaulukoissa verotasoa, on suoritettava käyttötarkoituksensa perusteella vero verotaulukossa säädetyn vastaavan lämmityspolttoaineen verotason mukaisesti.
Biopolttoaineista, bionesteistä ja biomassapolttoaineista annetun lain 4 §:n 16 kohdassa tarkoitettujen muuta kuin biologista alkuperää olevien uusiutuvien nestemäisten ja kaasumaisten polttoaineiden, jotka täyttävät mainitun lain kestävyyskriteerit ja joita käytetään tai jotka on tarkoitettu käytettäväksi taikka joita myydään lämmitykseen tai moottorikäyttöön, verotasoon sovelletaan, mitä liitteen verotaulukossa 1 ja 3 säädetään vastaavasta T-lyhenteen mukaisen tuotteen verosta. Sellaisiin muuta kuin biologista alkuperää oleviin uusiutuviin nestemäisiin ja kaasumaisiin polttoaineisiin, jotka eivät täytä edellä mainitun lain kestävyyskriteereitä ja joita käytetään tai jotka on tarkoitettu käytettäväksi taikka joita myydään lämmitykseen tai moottorikäyttöön, verotasoon sovelletaan, mitä verotaulukossa 1 ja 3 säädetään vastaavan fossiilisen lämmityspolttoaineen verosta.
Verovelvollinen on se, joka luovuttaa tai käyttää itse 1 ja 2 momentissa tarkoitettuja polttoaineita lämmitykseen tai moottorikäyttöön.
8 b §Edellä 8 a §:ssä tarkoitettua palautusta laskettaessa ei oteta huomioon verotaulukon 1 tuoteryhmien 9 ja 10 sekä verotaulukon 3 tuoteryhmien 9a ja 10a tuotteita ja niistä maksettujen valmisteverojen määrää.
20 b §Jos yritys on 26 a §:ssä tarkoitetulla tavalla taloudellisesti vaikeuksissa tai sitä koskee 26 a §:ssa tarkoitettu komission perintämääräys, sen on suoritettava veroa ja huoltovarmuusmaksua:
1) verotaulukon 1 tuoteryhmän 8 mukaisesti, jos se on hankkinut verotaulukon 3 tuoteryhmän 8a mukaista biokaasua;
2) verotaulukon 1 tuoteryhmän 6 mukaisesti, jos se on hankkinut verotaulukon 1 tuoteryhmän 9 tai verotaulukon 3 tuoteryhmän 9a mukaista biokaasua; tai
3) verotaulukon 1 tuoteryhmän 7 mukaisesti, jos se on hankkinut verotaulukon 1 tuoteryhmän 10 tai verotaulukon 3 tuoteryhmän 10a mukaista biokaasua.
21 §Verotonta ja huoltovarmuusmaksutonta on:
1) maa- ja biokaasu, joka käytetään teollisessa tuotannossa raaka-aineena tai apuaineena taikka välittömästi ensikäytössä tavaran valmistuksessa;
2) maa- ja biokaasu, joka käytetään energialähteenä öljynjalostusprosessissa;
3) maa- ja biokaasu, joka käytetään sähköntuotannossa ja erillisen sähköntuotannon ylösajossa, alasajossa tai tuotantovalmiuden ylläpitämisessä, lukuun ottamatta 1 §:n 3 momentissa sekä 2 §:n 5 b kohdassa tarkoitettua sähköntuotantoa;
4) maa- ja biokaasu, joka käytetään alusliikenteen polttoaineena muuten kuin yksityisellä huvialuksella;
6) biokaasu, jonka biokaasun pientuottaja on tuottanut ja jota ei siirretä maakaasun siirtoverkkoon tai verottomaan jakeluverkkoon, biokaasun tuottajalle taikka valmisteverotuslaissa tarkoitettuun verottomaan varastoon;
7) biokaasu, jonka biokaasun tuottaja tai pientuottaja siirtää maakaasun siirtoverkkoon, verottomaan jakeluverkkoon taikka valmisteverotuslaissa tarkoitettuun verottomaan varastoon.
Maakaasuverkonhaltija, rekisteröity jakeluverkonhaltija, biokaasun tuottaja, biokaasun pientuottaja, tai valtuutettu varastonpitäjä saa luovuttaa maa- ja biokaasua verotta, jos luovutuksensaaja on rekisteröity käyttäjä tai jos maa- tai biokaasu luovutetaan käytettäväksi 1 momentin 4 kohdassa mainittuun tarkoitukseen.
22 §Edellä 4 §:n 5 momentissa tarkoitettu veronalennus ja 21 §:ssä tarkoitettu verottomuus voidaan toteuttaa palauttamalla hakemuksesta maa- ja biokaasusta suoritettu vero tai osa verosta käyttäjälle.
Jos biokaasusta on suoritettu vero verotaulukon 1 tuoteryhmän 6 tai 7 mukaisesti mutta biokaasu on käytetty tuoteryhmien 9 tai 10 mukaiseen tarkoitukseen, veronalennus toteutetaan palauttamalla hakemuksesta tuoteryhmien 6 ja 9 välinen erotus tai tuoteryhmien 7 ja 10 välinen erotus verosta käyttäjälle.
Palautusta voi hakea kalenterivuoden taikka erikseen tammi–kesäkuun ja erikseen heinä–joulukuun aikana käytetystä maa- ja biokaasusta. Palautusta on haettava kolmen vuoden kuluessa sen kalenterivuoden päättymisestä, johon edellä mainittu ajanjakso kuuluu. Palautuksen edellytyksenä on, että hakija esittää luotettavan selvityksen tuotteiden verottomasta käytöstä. Veronpalautus maksetaan sinä ajankohtana voimassa olleen verotaulukon mukaisesti, jolloin tuotteet on hankittu. Veronpalautusta ei suoriteta, jos palautettava määrä on alle 330 euroa.
Palautukseen sovelletaan muutoin, mitä valmisteverotuslain 83 a §:ssä säädetään.
23 §Kivihiileen, biokaasuun ja maakaasuun ei sovelleta valmisteverotuslain ennen siirron aloittamista Verohallinnolle tehtävää ilmoitusta koskevia 9 luvun säännöksiä.
26 a §Edellä 4 §:n 2, 3 ja 5 momentissa sekä 4 a §:ssä tarkoitettua veronalennusta ja 8 a §:ssä tarkoitettua veronpalautusta ei myönnetä yritykselle, joka on tiettyjen tukimuotojen toteamisesta sisämarkkinoille soveltuviksi perussopimuksen 107 ja 108 artiklan mukaisesti annetun komission asetuksen (EU) N:o 651/2014 1 artiklan 4 kohdan c alakohdassa tarkoitetulla tavalla taloudellisesti vaikeuksissa tai jota koskee mainitun artiklan 4 kohdan a alakohdassa tarkoitettu komission aikaisempaan päätökseen perustuva maksamaton perintämääräys, jossa tuki on julistettu sääntöjenvastaiseksi ja sisämarkkinoille soveltumattomaksi. Vastaavia säännöksiä sovelletaan EU:n valtiontukisääntelyn mukaisesti liitteen verotaulukon 1 tuoteryhmien 9 ja 10 sekä verotaulukon 3 tuoteryhmien 9a ja 10a mukaiseen biokaasuun.
26 b §Sähköverkonhaltijan, sähköntuottajan ja verottoman sähkövarastonpitäjän on vuosittain annettava tuensaajakohtaisesti tiedot Verohallinnolle 4 §:n 2 ja 3 momentin ja 4 a §:n mukaisista sähkön luovutuksista. Maakaasusiirtoverkonhaltijan, rekisteröidyn jakeluverkonhaltijan, valtuutetun varastonpitäjän, rekisteröidyn käyttäjän ja biokaasun tuottajan on vuosittain annettava tuensaajakohtaisesti tiedot Verohallinnolle liitteen verotaulukon 1 tuoteryhmässä 9 ja 10 sekä verotaulukon 3 tuoteryhmässä 9a ja 10a tarkoitetun biokaasun luovutuksista. Myös sen, joka luovuttaa mainittua sähköä tai biokaasua edelleen muille tuensaajille, on annettava vuosittain Verohallinnolle näitä luovutuksia koskevat tiedot. Verohallinto voi antaa tarkempia määräyksiä annettavista tiedoista tai tietojen antamista koskevasta menettelystä.
Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .
| VEROTAULUKKO 1 |
| Tuote | Tuoteryhmä | Energiasisältövero | Hiilidioksidivero | Huoltovarmuusmaksu | Yhteensä |
| Kivihiili, kivihiilibriketit, kivihiilestä valmistetut kiinteät polttoaineet euroa/t | 1 | 71,45 | 147,81 | 1,18 | 220,44 |
| Maakaasu, euroa/MWh 1) | 2 | 10,33 | 12,94 | 0,084 | 23,354 |
| Biokaasu, euroa/MWh 1) | 5 | 10,33 | 12,94 | 0,084 | 23,354 |
| Biokaasu R, euroa/MWh 2) | 6 | 10,33 | 6,47 | 0,084 | 16,884 |
| Biokaasu T, euroa/MWh 3) | 7 | 10,33 | 0,00 | 0,084 | 10,414 |
| Biokaasu H euroa/MWh 1) | 8 | 10,33 | 12,94 | 0,084 | 23,354 |
| Biokaasu H R, euroa/MWh 4) | 9 | 1,20 | 6,47 | 0,084 | 7,754 |
| Biokaasu H T, euroa/ MWh 5) | 10 | 1,20 | 0,00 | 0,084 | 1,284 |
1) Ylemmässä lämpöarvossa ilmaistuna verotaso yhteensä 21,062 euroa/MWh
2) Ylemmässä lämpöarvossa ilmaistuna verotaso yhteensä 15,227 euroa/MWh
3) Ylemmässä lämpöarvossa ilmaistuna verotaso yhteensä 9,392 euroa/MWh
4) Ylemmässä lämpöarvossa ilmaistuna verotaso yhteensä 6,993 euroa/MWh
5) Ylemmässä lämpöarvossa ilmaistuna verotaso yhteensä 1,158 euroa/MWh
| VEROTAULUKKO 2 |
| Tuote | Tuoteryhmä | Energiavero | Huoltovarmuusmaksu | Yhteensä |
| Sähkö snt/kWh | ||||
| — veroluokka I | 1 | 2,24 | 0,013 | 2,253 |
| — veroluokka II | 2 | 0,05 | 0,013 | 0,063 |
| Mäntyöljy snt/kg | 3 | 30,54 | 0,00 | 30,54 |
| Polttoturve euroa/MWh | 4 | 5,70 | 0,00 | 5,70 |
| VEROTAULUKKO 3 YHDISTETTY SÄHKÖN JA LÄMMÖN TUOTANTO |
| Tuote | Tuoteryhmä | Energiavero | Energiasisältövero | Hiilidioksidivero | Huoltovarmuusmaksu | Yhteensä |
| Kivihiili, kivihiilibriketit, kivihiilestä valmistetut kiinteät polttoaineet euroa/t | 1a | 0,00 | 18,68 | 147,81 | 1,18 | 167,67 |
| Maakaasu, euroa/MWh 1) | 2a | 0,00 | 2,70 | 12,94 | 0,084 | 15,724 |
| Mäntyöljy snt/kg | 3a | 30,54 | 0,00 | 0,00 | 0,00 | 30,54 |
| Polttoturve euroa/MWh | 4a | 5,70 | 0,00 | 0,00 | 0,00 | 5,70 |
| Biokaasu H euroa/MWh 1) | 8a | 0,00 | 2,70 | 12,94 | 0,084 | 15,724 |
| Biokaasu H R euroa/MWh 2) | 9a | 0,00 | 1,20 | 6,47 | 0,084 | 7,754 |
| Biokaasu H T euroa/MWh 3) | 10a | 0,00 | 1,20 | 0,00 | 0,084 | 1,284 |
1) Ylemmässä lämpöarvossa ilmaistuna verotaso yhteensä 14,181 euroa/MWh
2) Ylemmässä lämpöarvossa ilmaistuna verotaso yhteensä 6,993 euroa/MWh
3) Ylemmässä lämpöarvossa ilmaistuna verotaso yhteensä 1,158 euroa/MWh
2.
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan nestemäisten polttoaineiden valmisteverosta annetun lain (1472/1994) 2 a §, sellaisena kuin se on laissa 767/2020, seuraavasti:
2 a §Niistä nestemäisistä polttoaineista, joille ei ole säädetty lain liitteen verotaulukossa verotasoa, on suoritettava käyttötarkoituksensa perusteella veroa verotaulukossa säädetyn vastaavan moottori- tai lämmityspolttoaineen verotason mukaisesti.
Biopolttoaineista, bionesteistä ja biomassapolttoaineista annetun lain 4 §:n 16 kohdassa tarkoitettujen muuta kuin biologista alkuperää olevien uusiutuvien nestemäisten polttoaineiden, jotka täyttävät mainitun lain kestävyyskriteerit ja joita käytetään tai jotka on tarkoitettu käytettäväksi taikka joita myydään lämmitykseen tai moottorikäyttöön, verotasoon sovelletaan, mitä liitteen verotaulukoissa säädetään vastaavasta T-lyhenteen mukaisen tuotteen verosta. Sellaisiin muuta kuin biologista alkuperää oleviin uusiutuviin nestemäisiin polttoaineisiin, jotka eivät täytä edellä mainitun lain kestävyyskriteereitä ja joita käytetään tai jotka on tarkoitettu käytettäväksi taikka joita myydään lämmitykseen tai moottorikäyttöön, verotasoon sovelletaan, mitä verotaulukoissa säädetään vastaavan fossiilisen polttoaineen verosta.
Tuotteista, joita käytetään tai jotka on tarkoitettu käytettäviksi taikka joita myydään moottoripolttoaineina tai moottoripolttoaineen apuaineena, lisäaineena tai moottoripolttoaineiden tilavuutta lisäävinä aineina, on suoritettava veroa verotaulukossa säädetyn vastaavan moottoripolttoaineen verotason mukaisesti.
Turvetta lukuun ottamatta niistä hiilivedyistä, joita käytetään tai jotka on tarkoitettu käytettäviksi taikka joita myydään lämmitykseen, on suoritettava veroa verotaulukossa säädetyn vastaavan lämmityspolttoaineen verotason mukaisesti.
Tätä pykälää ei sovelleta niihin kaasumaisiin ja kiinteisiin polttoaineisiin, joiden valmisteveronalaisuudesta säädetään sähkön ja eräiden polttoaineiden valmisteverosta annetussa laissa (1260/1996).
Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .
3.
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan valmisteverotuslain (182/2010) 82 §:n 4 momentti ja 98 a §:n 2 momentti,
sellaisina kuin ne ovat 82 §:n 4 momentti laissa 766/2020 ja 98 a §:n 2 momentti laissa 1219/2021, seuraavasti:
82 §Sääntöjenvastainen menettely
Sääntöjenvastaisuudella tarkoitetaan tässä pykälässä tilannetta, jossa 75 §:n 1 ja 3 momentissa tai 79 §:n 1 momentissa tarkoitettujen valmisteveron alaisten tuotteiden siirrossa ei ole noudatettu 78 §:ssä tai 80 §:ssä tarkoitettua menettelyä ja jossa tästä syystä kyseisten tuotteiden siirto tai sen osa ei ole päättynyt säännösten mukaisesti.
98 a §Tuensaajan ilmoittamisvelvollisuus
Ilmoitusvelvollisuus koskee tukia, joista säädetään:
1) sähkön ja eräiden polttoaineiden valmisteverosta annetun lain 4 §:n 2, 3 ja 5 momentissa, 4 a ja 8 a §:ssä samoin kuin mainitun lain liitteen verotaulukon 1 tuoteryhmässä 9 ja 10 sekä verotaulukon 3 tuoteryhmässä 9a ja 10a;
2) nestemäisten polttoaineiden valmisteverosta annetun lain 4 §:n 2 momentissa;
3) maataloudessa käytettyjen eräiden energiatuotteiden valmisteverojen palautuksesta annetun lain (603/2006) 4 §:ssä.
Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 . Lain 82 §:n 4 momentti tulee kuitenkin voimaan päivänä kuuta 20 .
4.
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan valmisteverotuslain muuttamisesta annetun lain (1213/2021) 51 §:n 1 momentin 1 kohta seuraavasti:
51 §Tuotteiden siirrot väliaikaisen verottomuuden järjestelmässä
Yhdenmukaistetun valmisteveron alaisia tuotteita voidaan siirtää väliaikaisen verottomuuden järjestelmässä unionin alueella tai, jos tuotteet siirretään kolmannen maan tai kolmannen alueen kautta:
1) verottomasta varastosta toiseen verottomaan varastoon, rekisteröidylle vastaanottajalle, väliaikaisesti rekisteröidylle vastaanottajalle, vientipaikkaan tai tullilainsäädännössä tarkoitettuun poistumistullitoimipaikkaan, joka on samalla ulkoisen passitusmenettelyn lähtötullitoimipaikka;
Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .
Helsingissä 19.9.2022
Pääministeri
Sanna Marin
Valtiovarainministeri
Annika Saarikko