Siirry esitykseen
HE 186/2021
Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi tutkimus- ja kehittämistoiminnan lisävähennyksestä verovuosina 2021–2025 annetun lain sekä varainsiirtoverolain 56 c §:n muuttamisesta
VaVM 27/2021 vp HE 186/2021 vp
Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi tutkimus- ja kehittämistoiminnan lisävähennyksestä verovuosina 2021–2025 annettua lakia siten, että lain määritelmät täyttäville hyväksyttäville tutkimus- ja kehittämistoiminnan menoille myönnettäisiin vuoden 2022 alusta alkaen korkeampi 150 prosentin lisävähennys nykyisen 50 prosentin lisävähennyksen sijaan. Lisäksi lain voimassaoloaikaa ehdotetaan pidennettäväksi vuoden 2027 loppuun. Voimassaoloajan pidentämisen vuoksi myös lain nimikettä ehdotetaan muutettavaksi uusia voimassaolovuosia vastaavaksi.
Lisäksi ehdotetaan varainsiirtoverolakiin tehtäväksi tekninen korjaus siten, että oma-aloitteisten verojen verotusmenettelystä annetun lain mukainen sähköinen tiedonantomahdollisuus koskisi myös varainsiirtoverolaissa tarkoitettuja päätöksiä ja asiakirjoja.
Esitys liittyy valtion vuoden 2022 talousarvioesitykseen ja on tarkoitettu käsiteltäväksi sen yhteydessä.
Ehdotetut lait on tarkoitettu tulemaan voimaan 1.1.2022. Lakeja sovellettaisiin ensimmäisen kerran vuodelta 2022 toimitettavassa verotuksessa.
Tutkimusyhteistyön menoihin kohdistuva tutkimus- ja kehittämistoiminnan lisäverovähennys otettiin Suomessa käyttöön, kun laki tutkimus- ja kehittämistoiminnan lisävähennyksestä verovuosina 2021–2025 (1078/2020), jäljempänä laki tutkimus- ja kehittämistoiminnan lisävähennyksestä, tuli voimaan vuoden 2021 alusta (HE 196/2020 vp). Hallitus teki budjettiriihessä 9.9.2021 päätöksen korottaa voimassaolevan tutkimus- ja kehittämistoiminnan lisävähennyksestä annetun lain mukaista lisävähennyksen vähennysprosenttia sekä pidentää lain voimassaoloa.
Esitys on valmisteltu valtiovarainministeriössä.
Esitys on käsitelty kuntatalouden ja -hallinnon neuvottelukunnassa 12.10.2021.
Nykyinen laki tutkimus- ja kehittämistoiminnan lisävähennyksestä tuli voimaan 1.1.2021 ja sitä sovelletaan ensimmäistä kertaa vuodelta 2021 toimitettavassa verotuksessa. Ennen lain voimaantuloa Suomessa ei ollut voimassa lainsäädäntöä tutkimus- ja kehittämistoiminnan verokannustimista. Voimassa olevan lain säätämisen taustoja, vaikutuksia, vaihtoehtojen arviointia, aiheen kansainvälistä vertailua sekä säätämisen perusteluita on käsitelty tarkemmin hallituksen esityksessä HE 196/2020 vp.
Voimassa olevan lain 3 §:ssä säädetään lisävähennyksen perusteesta ja määrästä. Pykälän 1 momentin mukaan lisävähennykseen on oikeutettu omaan elinkeinotoimintaansa tai maatalouteensa liittyvää tutkimus- ja kehittämistoimintaa harjoittava verovelvollinen. Oikeus lisävähennykseen on myös Suomessa rajoitetusti verovelvollisella Suomessa sijaitsevasta kiinteästä toimipaikasta harjoitetun tutkimus- ja kehittämistoiminnan perusteella.
Edelleen 2 momentin mukaan lisävähennys myönnetään tutkimus- ja tiedonlevittämisorganisaation kanssa tehdyn tutkimus- ja kehittämistoiminnan perusteella. Lisävähennyksen perusteena on verovelvollisen tutkimus- ja tiedonlevittämisorganisaatiolle suorittama tutkimus- ja kehittämistoimintaan liittyvä alihankintalasku.
Pykälän 3 momentissa säädetään, että lisävähennyksen määrä on 50 prosenttia 2 momentissa tarkoitetuista hyväksyttävistä alihankintalaskujen eristä. Lisävähennyksen enimmäismäärä verovuonna on 500 000 euroa. Lisävähennystä ei myönnetä, jos verovuonna vähennettävä määrä on alle 5 000 euroa. Lisävähennystä ei myönnetä siltä osin kuin verovelvollinen on saanut suoraa valtiontukea tai muuta julkista tukea hankkeeseen liittyvien alihankintalaskujen kattamiseksi. Lisäksi 4 momentin mukaan poiketen siitä, mitä tuloverolain (1535/1992) 119 §:n 2 momentissa säädetään, lisävähennys luetaan osaksi elinkeinotoiminnan ja maatalouden tappiollista tulosta.
Tutkimus- ja kehittämistoiminnan lisävähennyksestä annetun lain 6 §:n mukaan lakia sovelletaan verovuosilta 2021–2025 toimitettavissa verotuksissa, mutta lakia ei sovelleta, jos 3 §:ssä tarkoitettu tutkimus- ja kehittämistoiminnan hanke on aloitettu ennen lain voimaantuloa. Hanke katsotaan aloitetun hanketta koskevan sopimuksen allekirjoitushetkellä.
Nykyisen lain valmistelussa hallituksen esityksen HE 196/2020 vp lausuntovaiheen luonnokseen sidosryhmiltä saatujen kommenttien perusteella useat lausunnon antajat pitivät ehdotetun muotoista tutkimus- ja kehittämistoiminnan yhteistyön lisävähennystä turhan suppeana. Verokannustimen toivottiin myös olevan pidempiaikainen tai toistaiseksi voimassa oleva. Alkuperäisen ehdotuksen mukaista voimassaoloa verovuosille 2021–2024 jatkettiin niin, että laki tuli voimaan nykyisessä muodossaan verovuosiksi 2021–2025.
Veronkannon ja verotusmenettelyn uudistamista koskevan lainsäädännön yhteydessä varainsiirtoverolakiin (931/1996) lisättiin vuoden 2019 alusta voimaan tulleella lailla varainsiirtoverolain muuttamisesta (18/2018) uusi 56 c §. Sen mukaan, jos varainsiirtoverolaissa ei toisin säädetä, sovelletaan, mitä oma-aloitteisten verojen verotusmenettelystä annetun lain (768/2016) 5–9, 19–21, 24, 30, 31, 52 ja 55 §:ssä, 56 §:n 1–3 momentissa sekä 57, 77 ja 79–81 §:ssä säädetään. Säännöksiä sovelletaan verovelvollisen lisäksi myös verosta vastuussa olevaan.
Oma-aloitteisten verojen verotusmenettelystä annetun lain 56 §:ään lisättiin lailla oma-aloitteisten verojen verotusmenettelystä annetun lain 56 §:n muuttamisesta (898/2018) uusi 5 momentti, jossa säädetään päätöksen ja asiakirjan sähköisestä tiedoksiannosta. Lainkohdan mukaan Verohallinto voi antaa pykälän 1 ja 3 momentissa tarkoitetut päätökset ja muut asiakirjat tiedoksi Verohallinnon sähköisessä asiointipalvelussa lainkohdassa säädetyllä tavalla, jos verovelvollinen on antanut siihen suostumuksen. Säännöksen perustelujen (HE 140/2018 vp) mukaan tarkoituksena oli, että sähköinen tiedonantomahdollisuus koskisi myös varainsiirtoverolaissa tarkoitettuja päätöksiä ja muita asiakirjoja. Varainsiirtoverolain 56 c §:n säännöstä ei kuitenkaan tuolloin tarkistettu siten, että siinä viitattaisiin myös oma-aloitteisten verojen verotusmenettelystä annetun lain 56 §:n 5 momenttiin. Varainsiirtoverolain 56 c §:ää on tarpeen täydentää viittauksella viimeksi mainittuun lainkohtaan.
Ehdotuksen tavoitteena on aiempaa tehokkaammin kannustaa yrityksiä lisäämään tutkimus- ja kehittämistoiminnan tutkimusyhteistyötä hyväksyttyjen tutkimusorganisaatioiden kanssa. Kun lisäksi otetaan huomioon tutkimus- ja kehittämistoiminnan hankkeiden pitkäkestoisuus suunnittelu-, käynnistämis- ja toteutusvaiheineen, on tarkoituksenmukaista jatkaa vähennyksen voimassaoloaikaa vielä kahdella vuodella. Ehdotetut toimenpiteet ovat osa kokonaisvaltaisempaa tavoitetta Suomen tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan elvyttämiseksi siten, että vuoteen 2030 mennessä tutkimus- ja kehittämistoiminnan osuus bruttokansantuotteesta olisi neljä prosenttia.
4.1.1 Tutkimus- ja kehittämistoiminnan lisävähennyksestä annetun lain muuttaminen
Esityksessä ehdotetaan hallituksen budjettiriihessä 9.9.2021 tekemän päätöksen mukaisesti, että tutkimus- ja kehittämistoiminnan lisävähennyksestä verovuosina 2021–2025 annetun lain mukaista lisävähennysprosenttia korotetaan ja voimassaoloa pidennetään niin, että verovelvollinen voi tehdä vuosina 2022–2027 verotuksessa 150 prosentin lisävähennyksen sellaisista tutkimus- ja kehittämistoiminnan menoista, jotka perustuvat verovelvollisen ja tutkimusorganisaation tutkimus- ja kehittämistoiminnan yhteistyöhön. Lisäksi lain nimikettä ehdotetaan muutettavaksi siten, että uusi voimassaoloaika päivitetään myös lain nimikkeeseen.
4.1.2 Varainsiirtoverolain 56 c §:n muuttaminen
Varainsiirtoverolain 56 c §:ää ehdotetaan tarkistettavaksi siten, että siinä viitattaisiin myös oma-aloitteisten verojen verotusmenettelystä annetun lain 56 §:n 5 momenttiin, jonka mukainen sähköinen tiedonantomenettely koskisi myös varainsiirtoverotusta koskevia päätöksiä ja asiakirjoja.
4.2.1 Tutkimus- ja kehittämistoiminnan lisävähennyksestä annetun lain muuttaminen
Nykyisen tutkimusyhteistyön lisävähennyksen käytöstä ei ole vielä kertynyt tilastotietoa, joten nyt ehdotettavan muutoksen vaikutuksia on arvioitu tietyin oletuksin. Tutkimusyhteistyön laajuutta on arvioitu pääasiassa Tilastokeskuksen tilastojen avulla. Tutkimusyhteistyön rahoituksesta on lisäksi saatu tietoja Business Finlandilta.
Tilastokeskuksen tutkimus- ja kehittämistoiminnan tilaston 1 mukaan kotimaisen yrityssektorin rahoittama ja korkeakoulusektorin suorittama tutkimus- ja kehittämistoiminta on ollut volyymiltaan noin 52,6 miljoonaa euroa vuonna 2019. Määrää on käytetty tässä esityksessä lisävähennykseen oikeuttavan toiminnan määrää koskevan arvioinnin pohjana. Lisäksi valmistelussa on arvioitu, että kotimaisen yrityssektorin rahoittama ja kotimaisten tutkimusorganisaatioiden tai ulkomaisten korkeakoulujen ja tutkimusorganisaatioiden tekemä tutkimusyhteistyö on volyymiltään yhteensä samaa luokkaa kuin kotimaisten korkeakoulujen kanssa tehty yhteistyö. Voidaan karkeasti arvioida, että korkeakoulujen ja kotimaisten tutkimusorganisaatioiden kanssa tehdyn tutkimustoiminnan menot olisivat lisävähennyksen voimaantulovuonna yhteensä noin 105 miljoonaa euroa. Tästä julkisen suoran rahoituksen osuudeksi arvioidaan noin 25–50 prosenttia. Kun oletetaan, että lisävähennyksen voi tehdä vain verovelvollisen oman rahoituksen osuudesta, vähennyksen piiriin voisi tällöin kuulua enintään noin 79 miljoonan euron arvosta tutkimusmenoja.
Lisävähennyksen 500 000 euron verovuosikohtaisen ylärajan arvioidaan rajoittavan korotetun vähennyksen piiriin kuuluvia tutkimusmenoja noin viidesosalla, jolloin niiden määrä alenisi noin 63 miljoonaan euroon. Jos 150 prosentin lisävähennys tehtäisiin koko tästä määrästä, lisävähennyksen soveltaminen alentaisi voimassaoloaikanaan vuosina 2022–2027 yhteisöverotuottoja staattisesti arvioiden noin 19 miljoonaa euroa vuositasolla verrattuna siihen, että lisävähennystä ei olisi. Vuosina 2022–2025 yhteisöverotuotot pienenisivät staattisesti arvioiden noin 11 miljoonaa euroa vuositasolla nykyiseen lisävähennykseen verrattuna.
Lisävähennyksen kustannusten arvioidaan olevan verovelvolliselle melko vähäiset, joten verotuottoarviossa on oletettu, että tutkimusyhteistyövähennystä käytettäisiin hyvin laajasti. Arvio on tässä mielessä enimmäisarvio muutoksesta seuraavasta staattisesta verotuottomenetyksestä. Toisaalta laskelmassa ei ole huomioitu dynaamisia vaikutuksia, kuten vaikutusta tutkimusyhteistyön määrän lisääntymiseen. Lisävähennyksen korotus voi jonkin verran lisätä yritysten panostusta tutkimus- ja kehittämistoimintaan nykyiseen lisävähennykseen verrattuna. Tutkimusyhteistyön solmiminen kuitenkin vaatii pitkäjänteistä suunnittelua ja verokannustin edelleen kattaisi useimpien yritysten tutkimus- ja kehittämistoiminnan menoista pienemmän osan kuin suorat tutkimus- ja kehittämistoiminnan tuet. Ottaen huomioon, että edellä arvioitu staattinen verotuottovaikutus on enimmäisarvio, dynaamisten vaikutusten ei arvioida merkittävästi lisäävän verotuottomenetystä.
Valtaosan lisävähennystä käyttävistä verovelvollisista arvioidaan olevan yhteisöjä. Lisävähennyksen vaikutukset ansio- ja pääomatuloveron tuottoon lienevät siten vähäiset.
Ehdotettujen muutosten arvioidaan aiheuttavan vähäistä lisätyötä Verohallinnossa veroilmoituslomakkeiden sekä ohjeistuksen päivittämiseksi.
4.2.2 Verotuottovaikutuksen kompensaatio
Pääministeri Sanna Marinin hallituksen hallitusohjelman mukaisesti kuntatalouteen vaikuttavat veroperustemuutokset kompensoidaan nettomääräisesti. Muutokset yhteisöveron tuottoon kompensoitaisiin kunnille yhteisöveron jako-osuuksia muuttamalla. Yhteisöveron jako-osuuksien muuttamisesta annetaan erillinen esitys.
4.2.3 Varainsiirtoverolain 56 c §:n muuttaminen
Varainsiirtoverolain 56 c §:n muuttamisella ei arvioida olevan taloudellisia vaikutuksia.
Vaihtoehtona nyt ehdotettavalle tutkimus- ja kehittämistoiminnan lisävähennyksestä annetun lain mukaisen tutkimusyhteystyöhön kohdistuvan lisävähennyksen prosentuaalisen määrän korottamiselle ja voimassaoloajan pidentämiselle on julkisessa keskustelussa esitetty myös muunlaisen, kokonaan uuden tutkimus- ja kehittämistoiminnan verokannustimen säätämistä.
Lisäksi tutkimus- ja kehittämistoimintaa voitaisiin pyrkiä kannustamaan myös muilla keinoilla kuin verotuksella, esimerkiksi suorien tukien järjestelmää kehittämällä tai työperäisen maahanmuuton edellytyksiä parantamalla. Valtioneuvoston kanslia on 18.6.2021 asettanut parlamentaarisen TKI-työryhmän selvittämään keinoja, joilla sitoudutaan pitkäjänteiseen julkisen tutkimus- ja kehittämisrahoituksen kasvattamiseen. Työryhmän toimikausi päättyy vuoden 2021 lopussa.
Vaihtoehtoja yhteistyövähennykselle on käsitelty kattavammin tutkimus- ja kehittämistoiminnan lisävähennyksestä annetun lain esitöissä (HE 196/2020 vp), joissa on laajemmin tarkasteltu myös aiheen kansainvälistä vertailua.
Asian kiireellisyyden vuoksi esityksestä ei ole pyydetty lausuntoja.
Lain nimikettä ehdotetaan muutettavaksi siten, että alkuperäisen lain nimikkeestä ilmenevä lain voimassaoloaika verovuosille 2021–2025 korvattaisiin uudella tämän esityksen mukaisella pidennetyllä voimassaoloajalla verovuosille 2021–2027.
3 §. Lisävähennyksen peruste ja määrä. Lain 3 pykälän 3 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että nykyisen lain mukainen 50 prosentin lisävähennysoikeus korvattaisiin korkeammalla 150 prosentin lisävähennysoikeudella vuoden 2022 alusta alkaen. Verovelvollinen saisi vähentää hyväksyttävät tutkimus- ja kehittämistoiminnan tutkimusorganisaatioyhteistyön menot 2,5-kertaisina todellisiin menoihin nähden, kun nykyisen lain mukaan menot saa vähentää 1,5-kertaisina.
Ehdotettu muutos ei vaikuttaisi lisävähennyksen verovuosikohtaiseen enimmäismäärään, joka olisi edelleen 500 000 euroa verovelvollista kohti. Ehdotettu korotus hyödyttäisi erityisesti verovelvollisia, joiden lisävähennyksen piiriin kuuluvat tutkimus- ja kehittämistoiminnan yhteistyön menot jäävät alle 333 333 euron vuodessa, sillä tätä suurempien menojen osalta vuosikohtainen enimmäismäärä rajoittaisi täydestä 150 prosentin lisävähennyksestä saatavaa hyötyä. Myöskään 5 000 euron vuosikohtaiseen vähimmäismäärään tai ehtoon siitä, että lisävähennystä ei voi käyttää samoihin kuluihin, joihin on saatu suoraa tukea, ei ehdoteta muutosta.
6 §. Voimaantulo. Lain 6 pykälän 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että lain voimassaolo päättyisi 31.12.2027. Lisäksi 2 momenttiin päivitettäisiin, että lakia sovellettaisiin verovuosilta 2021–2027 toimitettavissa verotuksissa.
Pykälän 3 momenttiin ei ehdoteta muutoksia. Kyseisen momentin mukaan lakia ei sovelleta, jos hanke on aloitettu ennen lain voimaantuloa, ja hanke katsotaan aloitetun hanketta koskevan sopimuksen allekirjoitushetkellä. Yhdessä 3 §:ään ehdotettavan muutoksen kanssa 3 momenttia tulisi muutoslain tultua voimaan tulkita siten, että korotettua 150 prosentin lisävähennysprosenttia sovellettaisiin vain verovuosina 2022–2027, jolloin verovuodelta 2021 hyväksyttäviin menoihin sovellettaisiin aiemman lain sanamuodon mukaista 50 prosentin lisävähennystä. Mikäli hanke on alkanut vuonna 2021 ja jatkuu seuraavina vuosina, korkeampaa 150 prosentin lisävähennystä sovellettaisiin siltä osin kuin hankkeeseen liittyvät lisävähennykseen oikeuttavat menot kohdistuvat verovuosille 2022–2027.
56 c §. Muun lain soveltaminen. Pykälään lisättäisiin siitä puuttuva säännösviittaus oma-aloitteisten verojen verotusmenettelystä annetun lain 56 §:n 5 momenttiin, jonka mukaan oma-aloitteisten verojen verotusmenettelystä annetun lain mukainen sähköinen tiedonantomahdollisuus koskisi myös varainsiirtoverolaissa tarkoitettuja päätöksiä ja asiakirjoja.
Ehdotetaan, että lait tulevat voimaan 1.1.2022. Lakeja sovellettaisiin ensimmäisen kerran vuodelta 2022 toimitettavassa verotuksessa.
Esitys tutkimus- ja kehittämistoiminnan lisävähennyksestä annetun lain muuttamisesta liittyy myöhemmin annettavaan hallituksen esitykseen, joka sisältää ehdotukset laeiksi verontilityslain 12 ja 12 f §:n sekä tuloverolain 124 ja 124 b §:n muuttamisesta. Mainittu esitys sisältää tämän esityksen verotuottomuutosten kompensoinnin kunnille yhteisöveron jako-osuuksia muuttamalla.
Esitys tutkimus- ja kehittämistoiminnan lisävähennyksestä annetun lain muuttamisesta liittyy valtion vuoden 2022 talousarvioesitykseen ja on tarkoitettu käsiteltäväksi sen yhteydessä
Ponsi
Edellä esitetyn perusteella annetaan eduskunnan hyväksyttäviksi seuraavat lakiehdotukset:
1.
Laki tutkimus- ja kehittämistoiminnan lisävähennyksestä verovuosina 2021–2025 annetun lain muuttamisesta
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan tutkimus- ja kehittämistoiminnan lisävähennyksestä verovuosina 2021–2025 annetun lain (1078/2020) nimike, 3 §:n 3 momentti ja 6 §:n 1 ja 2 momentti seuraavasti:
3 §Lisävähennyksen peruste ja määrä
Lisävähennyksen määrä on 150 prosenttia 2 momentissa tarkoitetuista hyväksyttävistä alihankintalaskujen eristä. Lisävähennyksen enimmäismäärä verovuonna on 500 000 euroa. Lisävähennystä ei myönnetä, jos verovuonna vähennettävä määrä on alle 5 000 euroa. Lisävähennystä ei myönnetä siltä osin kuin verovelvollinen on saanut suoraa valtiontukea tai muuta julkista tukea hankkeeseen liittyvien alihankintalaskujen kattamiseksi.
6 §
Voimaantulo
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2021 ja on voimassa 31 päivään joulukuuta 2027.
Lakia sovelletaan verovuosilta 2021–2027 toimitettavissa verotuksissa.
Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 . Lakia sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 2022 toimitettavassa verotuksessa.
2.
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan varainsiirtoverolain (931/1996) 56 c §, sellaisena kuin se on laissa 18/2018, seuraavasti:
56 c §Muun lain soveltaminen
Jos tässä laissa ei toisin säädetä, varainsiirtoverotuksessa sovelletaan lisäksi oma-aloitteisten verojen verotusmenettelystä annetun lain 5–9, 19–21, 24, 30, 31, 52 ja 55 §:ää, 56 §:n 1–3 ja 5 momenttia sekä 57, 77 ja 79–81 §:ää. Mitä mainituissa lainkohdissa säädetään verovelvollisesta, sovelletaan myös tässä laissa tarkoitettuun verosta vastuussa olevaan.
Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .
Helsingissä 21.10.2021
Pääministeri
Sanna Marin
Valtiovarainministeri
Annika Saarikko