LiVM 23/2017 vp HE 179/2017 vp

Esityksessä ehdotetaan, että ulkomaisten ajokorttien hyväksymistä Manner-Suomessa ajamiseen laajennettaisiin. Muutos koskee muita kuin Euroopan unionin jäsenvaltioissa ja Euroopan talousalueeseen liittyneissä valtioissa sekä Geneven ja Wienin tieliikennesopimuksiin liittyneissä valtioissa annettuja ajokortteja. Edellytyksenä ajokortin hyväksymiselle on, että se on myönnetty Suomen tunnustamassa valtiossa. Ajokortista olisi käytävä latinalaisin kirjaimin ilmi ajokortin haltijaa ja ajo-oikeutta koskevat tiedot tai mukana olisi oltava ajokortin virallinen suomen- tai ruotsinkielinen käännös. Ajokorttia ei hyväksyttäisi, jos ajokortin haltija olisi ajokorttia myönnettäessä asunut vakinaisesti Suomessa.

Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan 1 päivänä helmikuuta 2018.

Ajokorttilain (386/2011) 59 §:n mukaan Suomessa tunnustetaan vastavuoroisesti Euroopan unionin (EU) ja Euroopan talousalueen (ETA) valtioissa annetut ajokortit. Vaatimus ajokorttien vastavuoroisesta tunnustamisesta perustuu Euroopan parlamentin ja neuvoston ajokorteista antamaan direktiiviin 2006/126/EY. Ajokorttidirektiivissä ei kuitenkaan velvoiteta jäsenvaltiota soveltamaan vastavuoroisen tunnustamisen periaatetta toisen jäsenvaltion myöntämiin ajokortteihin, jotka on vaihdettu kolmannessa valtiossa annetun ajokortin perusteella ja jonka haltija siirtyy toisen kuin kortin myöntäneen jäsenvaltion alueelle vakinaisesti asumaan. Ajokorttilain mukaan Suomessa ei tällaisessa tapauksessa tunnusteta ajokorttia, joka on vaihdettu sellaisen kolmannessa valtiossa annetun ajokortin perusteella, jota ei tunnusteta täällä ajamiseen oikeuttavaksi.

EU- ja ETA-valtioissa myönnettyjen ajokorttien lisäksi tunnustetaan Genevessä vuonna 1949 ja Wienissä vuonna 1968 tehtyyn kansainväliseen tieliikennesopimukseen liittyneissä valtioissa annetut ajokortit täällä ajamaan oikeuttaviksi ja kuljettajantutkintoon pääsyyn oikeuttaviksi tai ilman kuljettajantutkintoa vaihdettaviksi vastaavaan suomalaiseen auton B-luokan tai moottoripyörän ajokorttiin, jos säädetyt edellytykset täyttyvät (60 §). Ajokortin on oltava sopimuksen mukainen tai sen on täytettävä säädetyt vaatimukset. Jos ajokortti ei ole sopimuksen mukainen, sen mukana on oltava kansainvälinen ajokortti tai virallinen suomen tai ruotsinkielinen käännös. Voimassa oleva ajokortti oikeuttaa ajamiseen kaksi vuotta maahan vakinaisesti asumaan asettumisesta. Ajokortin vaihtaminen uutta tutkintoa suorittamatta edellyttää vähintään kuuden kuukauden ajamista täällä ja ajokortin myöntämisedellytysten täyttymistä. Ajokorttia ei kuitenkaan tunnusteta, jos henkilön vakinainen asuinpaikka on korttia myönnettäessä ollut Suomessa. Hongkongissa, Macaossa ja Taiwanissa annetut ajokortit tunnustetaan sopimusmaiden kortteja koskevien periaatteiden mukaisesti.

Muut 61 §:n 1 momentissa tarkoitetut ulkomaiset ajokortit eivät oikeuta ajamaan Suomessa, mutta ajokorttia voi käyttää tutkintoon pääsyn edellytyksenä suomalaista ajokorttia haettaessa. Ajokortteja, jotka on myönnetty muussa kuin Suomen tunnustamassa valtiossa tai jotka on myönnetty myöntämishetkellä Suomessa vakinaisesti asuneelle, eivät oikeuta myöskään tutkintoon pääsyyn.

Ajokorttilain 63 §:ssä säädetyin edellytyksin voidaan kuitenkin vakinaista asuinpaikkaa koskevasta vaatimuksesta poiketen antaa tilapäisen ajokortin ulkomaisen ajokortin haltijalle. Tilapäinen auton B-luokan tai moottoripyörän kuljettamiseen oikeuttava ajokortti voidaan antaa myös 61 §:n 1 momentissa tarkoitetun ajokortin haltijalle, jonka ajokortti ei myöntäjävaltiosta johtuen oikeuta täällä ajamiseen. Tilapäinen ajokortti on vain Manner-Suomessa voimassa eikä se vastaa ulkoasultaan varsinaista ajokorttia.

Vaatimus kansainvälisiin tieliikennesopimuksiin liittymisestä ajokortin kelpoisuuden perusteena rajaa pois muissa valtioissa annetut ajokortit. Näihin ajokortteihin liittyvät ongelmat syystä, ettei niitä hyväksytä ajamiseen, ovat nousseet esiin esimerkiksi matkailun ja maahanmuuton yhteydessä.

Vaikka muualla kuin sopimusmaassa annettu ajokortti ei oikeuta ajamaan Suomessa, sitä voi käyttää hyväksi suomalaista ajokorttia hankittaessa silloin, kun henkilö täyttää ajokortin myöntämisen edellytykset esimerkiksi vakinaisen asuinpaikan puolesta. Ajokortti oikeuttaa silloin vastaavan luokan kuljettajantutkintoon pääsyyn ilman opetusvaatimuksia. Edellytyksenä ajokortin kelpoisuudelle on, että se on myönnetty Suomen tunnustamassa valtiossa eikä ajokortin haltijan vakinainen asuinpaikka ole ajokorttia myönnettäessä ollut Suomessa. Jos tutkintoon pääsyyn oikeuttavaa ajokorttia ei ole esittää eikä lähtömaan tilanteesta johtuen ajokorttitietoja ole saatavissa, ajokortti on suoritettava alusta alkaen opetuksineen ja tutkintoineen. Erityisesti opetukseen liittyvät kielivaikeudet ja ajokortin korkea hinta vaikeuttavat ajokortin suorittamista.

Ajokorttilain 61 §:n 2 momenttiin sisältyy poikkeussäännös, joka koskee muun muassa diplomaattisen edustuston henkilökuntaan kuuluvien mahdollisuutta ajokortin vaihtamiseen. Pykälän mukaan Liikenteen turvallisuusvirasto voi ulkoasiainministeriön antaman todistuksen mukaisesti myöntää hakemuksesta ajokorttiluvan ulkomaista ajokorttia vastaavan ajokortin saamiseksi Suomessa ja luovuttaa ajokortin uutta kuljettajatutkintoa vaatimatta ulkovallan Suomessa toimivan diplomaattisen edustuston, lähetetyn konsulin johtaman konsulaatin sekä kansainvälisen järjestön Suomessa sijaitsevan toimipaikan henkilökuntaan kuuluvalle ulkomaalaiselle, joka on saapunut tätä tehtävää varten Suomeen ja tällaisen henkilön perheenjäsenelle.

Ajokorttilain 61 § ehdotetaan muutettavaksi siten, että ulkomaisten ajokorttien kelpoisuus täällä ajamiseen laajennetaan koskemaan kaikissa Suomen tunnustamissa valtioissa annettuja ajokortteja.

Ajokorttien olisi oltava voimassa sen myöntäneessä maassa ja täytettävä tietyt muotovaatimukset, jotta ajokortin edellyttämä ajo-oikeus olisi tunnistettavissa ja valvottavissa. Ajokortista olisi käytävä ilmi, mitä ajoneuvoja se oikeuttaa kuljettamaan. Tiedot olisi ilmoitettava latinalaisin kirjaimin ja kortissa olisi oltava haltijan valokuva tai muussa tapauksessa mukana pitäisi olla kuvallinen henkilöllisyystodistus. Jos ajokortti ei täyttäisi säädettyjä vaatimuksia, vaadittaisiin virallinen suomen tai ruotsinkielinen käännös. Koska kysymyksessä olevien ajokorttien myöntäjävaltiot eivät ole liittyneet kansainvälisiin tieliikennesopimuksiin, ne eivät myöskään myönnä näiden sopimusten mukaisia kansainvälisiä ajokortteja, mistä syystä kansainvälinen ajokortti ei tässä tapauksessa olisi käytettävissä kuten sopimusmaiden kohdalla. Ajokorttiturismin ehkäisemiseksi ajokortin kelpoisuuden edellytyksenä olisi, ettei henkilön vakinainen asuinpaikka ole ollut Suomessa ajokorttia myönnettäessä. Kansainvälisten ja myös EU-lainsäädännön periaatteena on, että ajokortti suoritetaan siellä, missä henkilö asuu ja oleskelee. Myös ajokortin luokkakohtaisten ikävaatimusten, kuten auton kuljettamisen vähimmäisvaatimuksena olevan 18 vuoden ikävaatimuksen, olisi täytyttävä.

Ajokortti olisi voimassaolonsa puitteissa voimassa yhden vuoden väestörekisteriin merkitsemisestä, joka olisi vakinaisen asuinpaikan siirtymistä helpommin rekistereistä todettavissa. Sopimusmaiden kohdalla määräaika luetaan nykyisin vakinaisen asuinpaikan siirtymisestä Suomeen. Muutoksella helpotettaisiin poliisin valvontatehtävää. Ajokorttien määräaikaisella tunnustamisella annettaisiin ajokortin voimassaoloajan puitteissa mahdollisuus täällä ajamiseen ja toisaalta aikaa ajokortin vaihtamiseen tänne asettauduttaessa. Pitemmän päälle maassa asuvien ajokortin haltijoiden olisi kohtelun yhdenmukaistamiseksi perusteltua olla esimerkiksi samojen ajokorttien rekisteröintiä ja sen kautta tapahtuvaa valvontaa koskevien vaatimusten alaisia. Tunnustamisperusteiden muutoksella helpotettaisiin eri perustein maahan tulevien liikkumista ja esimerkiksi erilaisten matkailupalvelujen käyttöä täällä.

Terveydentilan valvontaa koskevia säännöksiä sovellettaisiin myös näiden korttien haltijoihin. Maassa vakinaisesti asuvan ajoterveyden valvonnasta ja lääkärinlausuntojen esittämisvelvollisuudesta säädetään 20 §:ssä. Nykyinen 2 momentti esimerkiksi diplomaattien ajokorttien vaihtamisesta sisältyisi 3 momenttiin ja olisi asiallisesti ennallaan. 4 momenttiin sisältyisi nykyinen 3 momentti ja säännös siitä, että ajokortin kelpoisuudesta ja hyväksymisestä säädettäisiin tällä lailla vain Manner-Suomen osalta.

Ajokorttidirektiivin säännökset yhden ajokortin periaatteesta edellyttäisivät ajokortteja vaihdettaessa varmistuttavaksi EU:n Resper-ajokorttiverkon kautta siitä, ettei henkilöllä ole ennestään ajokorttia muussa EU- tai ETA-valtiossa. Ajokorttiverkkoa ei ole tarkoitettu käytettäväksi liikennevalvonnassa eikä komission mukaan sitä saa käyttää liikennevalvonnassa esimerkiksi sen selvittämiseksi, onko ajo-oikeuden olemassaoloon vetoavalla ajokortti. Ulkomaisen ajokortin voimassaolo voitaisiin siten varmistaa vain ajokortteja vaihdettaessa.

Virallisen suomen- tai ruotsinkielisen käännöksen vaatimisesta aiheutuisi ajokortin haltijalle kustannuksia, jos ajokortin sisältämät tiedot eivät olisi latinalaisin kirjaimin tunnistettavissa. Käännöksen tarvitsevan olisi myös varauduttava sen hankkimisen edellyttämään aikaan. Nykyistä useampien maiden ajokorttien hyväksyminen antaisi Suomeen muuttaville tai täällä tilapäisesti oleskeleville oikeuden ajamiseen enintään vuoden väestörekisteriin kirjaamisesta lukien edellyttäen, että ajokortti olisi voimassa. Ajokortit olisivat vaihdettavissa suomalaiseen ajokorttiin suorittamalla tutkinto uudelleen. Jos ulkomaisen ajokortin haltijan vakinainen asuinpaikka olisi kortin saadessaan ollut Suomessa, ajokorttia ei hyväksyttäisi täällä ajamiseen, eikä se oikeuttaisi tutkintoon pääsyyn ilman että tutkintoon pääsyn vaatimukset täyttyisivät muuten.

Ehdotettu muutos voisi aiheuttaa lisätyötä liikennevalvonnassa ja ajokortteja käsiteltäessä. Lisätyö voisi aiheutua esimerkiksi korttien sisältämän ajo-oikeuden tunnistamisesta yhtenäisen ajokorttilomakkeen puuttuessa tai luokkamerkintöjen vaihtelevuuden takia. Ulkomaisten ajokorttien rajattu kelpoisuusaika siitä lukien, kun henkilö merkitään väestörekisteriin, olisi valvonnassa aiempaa helpommin todettavissa rekistereistä eikä nykyiseen tapaan edellyttäisi poliisilta oleskelun perusteiden tarkempaa selvittelyä. Ulkomaalainen rekisteröidään pääasiallisesti väestötietojärjestelmään, jos tällä on kotikuntalain mukainen kotikunta ja asunto siellä. Viranomaistoiminnassa samoin kuin ulkomailta muuttaville ja muille ulkomaisen ajokortin omaaville tarkoitetuissa oppaissa ja tiedottamisessa olisi nämä korttien hyväksymisen määräajat ja muut vaatimukset huomioitava, jotta ajokorttien hyväksymiseen liittyvien ongelmien syntymistä voitaisiin välttää. Muutoksella voitaisiin vähentää Liikenteen turvallisuusviraston työtä, kun edustustojen lähetettyyn henkilökuntaan kuuluvien ajokortit hyväksyttäisiin eikä niiden vaihtamiseen olisi aina tarvetta.

Ulkomaisten ajokorttien hyväksymisen nykyistä laajemmin ajamiseen täällä ei arvioida heikentävän liikenneturvallisuutta. Ulkomaisten ajokortin haltijoiden ajamisesta ei ole todettu aiheutuneen erityistä vaaraa, vaikka sopimusmaiden joukossa on hyvin erilaisia ja erilaisin järjestelmin toimivia valtioita. Muutoksella edistettäisiin maahan muuttavien ja täällä matkailevien liikkumista, maahan muuttajien työllistymistä ja erilaisten ajo-oikeutta edellyttävien matkailupalvelujen käyttöä.

Esitys koskee ajokorttien hyväksymistä vain Manner-Suomessa, koska Ahvenanmaan itsehallintohallintolain (1144/1991) 18 §:n 21 kohdan mukaan maakunnalla on lainsäädäntövalta asioissa, jotka koskevat teitä ja tieliikennettä. Esityksen alaan kuuluvat säännökset kuuluvat maakunnan lainsääntövaltaan.

Esitys on valmisteltu liikenne- ja viestintäministeriössä. Ehdotus ajokorttilain 61 §:n muuttamisesta sisältyy myös eduskunnalle annettuun ajokorttilain muuttamista koskevaan hallituksen esitykseen (146/2017 vp). Ehdotus on erotettu siitä, jotta sillä voitaisiin mahdollistaa muutoksen voimaantulo hallituksen esityksessä (146/2017 vp) ehdotetun mukaisesti.

Ajokorttilain muutosesityksestä (HE 146/2017 vp) ja sen esitöistä saaduissa lausunnoissa on otettu kantaa ulkomaisten ajokorttien kelpoisuuden laajenemiseen. Työ- ja elinkeinoministeriön lausunnossa on kannatettu muidenkin kuin sopimusmaiden ajokorttien hyväksymistä täällä ajamiseen ja nähty sen edistävän matkailupalvelujen käyttöä. Poliisihallituksen lausunnossa on edellytetty ulkomaiseen ajokorttiin perustuvan ajo-oikeuden olevan selkeästi määritelty. Mainitusta hallituksen esityksestä antamassaan lausunnossa Poliisihallitus katsoi vakinaista asuinpaikkaa koskevasta sääntelystä aiheutuvan valvonnassa ongelmia erityisesti täällä opiskelevien kohdalla ja ehdotti harkittavaksi sääntelyä, joka ei edellyttäisi poliisivalvonnassa tarpeetonta selvittelyä oleskelun tarkoituksesta. Ehdotus määräajan lukemisesta väestörekisteriin kirjaamisesta perustuu Poliisihallituksen näkemykseen sääntelystä, jossa ei oleskelun tarkoitusta vaadittaisi. Luonnonvaraliiton lausunnossa nähtiin ehdotuksen edistävän luontomatkailua. Ulkoasiainministeriön lausunnossa ehdotuksen katsottiin vähentävän ulkomaisten edustustojen lähetetyn henkilöstön ajokorttien vaihtotarpeita.

Laki ehdotetaan tulemaan voimaan 1 päivänä helmikuuta 2018.

Edellä esitetyn perusteella annetaan eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:

Lakiehdotus

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan ajokorttilain (386/2011) 61 §, sellaisena kuin se on osaksi laeissa 1081/2012 ja 70/2015, seuraavasti:

61 §
Muu ulkomainen ajokortti

Muu kuin 59 tai 60 §:ssä tarkoitettu Suomen tunnustamassa valtiossa myönnetty kansallinen ajokortti oikeuttaa kuljettamaan Suomessa ajokortista ilmenevän luokan mukaista ajoneuvoa tai ajoneuvoyhdistelmää, jos:

1) ajokortin haltijan vakinainen asuinpaikka ei ajokorttia myönnettäessä ollut Suomessa;

2) ajokortin tiedot on merkitty latinalaisin kirjaimin, tai ajokortin lisäksi esitetään sen virallinen suomen- tai ruotsinkielinen käännös;

3) ajokortissa käytetystä luokituksesta käy ilmi sen sisältämä ajo-oikeus;

4) ajokortin mukana on kuvallinen henkilöllisyysasiakirja, jos ajokortissa ei ole haltijan valokuvaa;

5) ajokortin haltija täyttää ajokortin luokkaa vastaavat ikävaatimukset ja terveysvaatimukset;

6) ajokortti on voimassa sen myöntäneessä valtiossa.

Ajokortti hyväksytään ajamiseen Suomessa muualla kuin Ahvenanmaalla yhden vuoden ajan ajokortin haltijan väestörekisteriin merkitsemisestä edellyttäen, että se on voimassa eikä muuta syytä ajokortin kelpoisuuden lakkaamiseen aikaisemmin ole. Kuljettajan ajoterveydentilan valvontaan sovelletaan, mitä 20 ja 21 §:ssä säädetään.

Liikenteen turvallisuusvirasto voi ulkoasiainministeriön antaman todistuksen mukaisesti myöntää hakemuksesta ajokorttiluvan ulkomaista ajokorttia vastaavan ajokortin saamiseksi Suomessa ja luovuttaa ajokortin 24 §:n 2 momentin 3 kohdan mukaisesti uutta kuljettajantutkintoa vaatimatta ulkovallan Suomessa toimivan diplomaattisen edustuston, lähetetyn konsulin johtaman konsulaatin tai kansainvälisen järjestön Suomessa sijaitsevan toimipaikan henkilökuntaan kuuluvalle ulkomaalaiselle, joka on saapunut tätä tehtävää varten Suomeen ja tällaisen henkilön perheenjäsenelle.

Ulkomaisen ajokortin perusteella annettavaan ajokorttiin on merkittävä valtio, jonka myöntämän ajokortin perusteella se on annettu. Mitä tässä pykälässä säädetään muun ulkomaisen ajokortin kelpoisuudesta ja hyväksymisestä Suomessa ei koske ajokortin kelpoisuutta ja hyväksymistä Ahvenanmaalla.

---

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .

---

Helsingissä 23 päivänä marraskuuta 2017

Pääministeri
Juha Sipilä

Liikenne- ja viestintäministeri
Anne Berner