VaVM 6/2016 vp HE 45/2016 vp

Esityksessä ehdotetaan, että eduskunta hyväksyisi Uzbekistanin kanssa tuloveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi ja veron kiertämisen estämiseksi tehdyn sopimuksen muuttamisesta maaliskuussa 2016 tehdyn pöytäkirjan.

Pöytäkirjalla muutetaan sopimuksen tietojenvaihtoa koskevia määräyksiä ja lisätään sopimukseen määräys virka-avusta verojen perinnässä.

Pöytäkirja tulee voimaan kolmekymmentä päivää sen päivän jälkeen, jona sopimusvaltiot ovat ilmoittaneet toisilleen, että pöytäkirjan voimaantulolle asetetut perustuslailliset edellytykset on täytetty.

Esitykseen sisältyy lakiehdotus pöytäkirjan lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta. Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan valtioneuvoston asetuksella säädettävänä ajankohtana samanaikaisesti pöytäkirjan kanssa.

Suomen ja Uzbekistanin välillä on voimassa Tashkentissa 9 päivänä huhtikuuta 1998 Suomen tasavallan ja Uzbekistanin tasavallan välillä tehty sopimus tuloveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi ja veron kiertämisen estämiseksi (SopS 10/1999). Sopimusta sovellettiin Suomessa ensimmäisen kerran verovuoden 2000 osalta.

Pöytäkirjalla muutetaan tiedonvaihtoa koskevia määräyksiä ja lisätään sopimukseen määräys virka-avusta verojen perinnässä. Pöytäkirjalla ei ole merkittäviä taloudellisia vaikutuksia.

Pöytäkirjaa koskevat neuvottelut on käyty vuosina 2013—2015, sähköpostitse ja Uzbekistanin aloitteesta. Pöytäkirja allekirjoitettiin Helsingissä 8 päivänä maaliskuuta 2016.

Koska pöytäkirja sisältää määräyksiä, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan, annetaan samalla eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:

I artikla. Artiklalla I korvataan sopimuksen 25 artiklan (Tietojen vaihtaminen) teksti uudella OECD:n malliverosopimuksen 26 artiklaa vastaavalla tekstillä.

Pyydetyiltä tiedoilta ei 1 kappaleen mukaan enää edellytetä, että ne ovat kappaleessa mainittuja tarkoituksia varten välttämättömiä, vaan riittää, että ne ovat näitä tarkoituksia varten ennalta arvioiden olennaisia. Tietoja voidaan käyttää kaikenlaatuisia veroja koskevien sisäisten lakien hallinnoimiseksi tai toimeenpanemiseksi, ei vain tuloveroa varten kuten nykyisin.

Tietojen salassapitoa koskeva 2 kappale ei merkittävästi muuta nykyisiä (1 kappaleeseen sisältyviä) määräyksiä. Siihen on kuitenkin lisätty määräys (2 kappaleen viimeinen virke), jonka mukaan sopimusvaltion saamia tietoja voidaan käyttää muihin kuin kappaleessa mainittuihin verotuksellisiin tarkoituksiin, jos kummankin sopimusvaltion lainsäädäntö sallii tämän ja tiedot luovuttavan sopimusvaltion toimivaltainen viranomainen antaa luvan muuhun tarkoitukseen tapahtuvaan käyttöön.

Perusteita tietojenvaihdosta kieltäytymiselle koskeva 3 kappale ei muutu.

Uusi 4 kappale velvoittaa tietopyynnön vastaanottaneen sopimusvaltion käyttämään tiedonhankintakeinojaan pyydettyjen tietojen hankkimiseksi, vaikka se ei itse tarvitse kyseisiä tietoja omiin verotuksellisiin tarkoituksiinsa. Velvollisuuden osalta sovelletaan 3 kappaleessa olevia rajoituksia eli niitä perusteita, jotka oikeuttavat kieltäytymään tietojen antamisesta, mutta perusteiden ei voida milloinkaan katsoa sallivan sitä, että sopimusvaltio kieltäytyy antamasta tietoja vain sen vuoksi, että tiedot eivät sen osalta koske kansallista etua.

Uuden 5 kappaleen mukaan kieltäytymisperusteita koskevan 3 kappaleen määräysten ei voida katsoa sallivan sitä, että sopimusvaltio kieltäytyy antamasta tietoja vain siksi, että tiedot ovat pankin, muun rahoituslaitoksen, välittäjän tai edustajan tai uskotun miehen hallussa tai ne koskevat omistusosuuksia henkilössä.

II artikla. Sopimukseen lisätään 25 A artikla, Virka-apu perinnässä, joka velvoittaa sopimusvaltiot antamaan toisilleen virka-apua verosaamisten perimisessä.

Sopimuksen 1 ja 2 artikla eli se, asuuko henkilö sopimusvaltiossa, ja veron laji, eivät rajoita virka-apua (1 kappale).

Kappale 2 määrittelee verosaamisen 25 A artiklan osalta sopimusvaltion tai sen paikallisviranomaisen puolesta määrättyjen kaikenlaatuisten verojen velkana olevaksi määräksi, jos veroja koskeva verotus ei ole vastoin tätä verosopimusta tai muuta asiakirjaa, jonka osapuolia Suomi ja Uzbekistan ovat. Verosaaminen käsittää myös määrään liittyvän koron, hallinnollisia rangaistukset ja perimis- tai turvaamiskulut.

Määritettäessä sitä, onko verosaaminen täytäntöönpanokelpoinen ja onko velallinen henkilö, joka ei kyseisenä ajankohtana voi perintää pyytävän sopimusvaltion lakien mukaan estää verosaamisen perimistä, ja määritettäessä siis sitä, koskeeko toisen sopimusvaltion toimivaltaista viranomaista perimisvelvoite, sovelletaan perintää pyytävän valtion lakeja. Perinnän toimittamisessa sovelletaan perintäpyynnön vastaanottavan valtion omiin veroihin sovellettavia lakeja (3 kappale).

Jos sopimusvaltio voi verosaamisensa osalta lainsäädäntönsä mukaan ryhtyä turvaamistoimiin sen perimisen turvaamiseksi, toisen sopimusvaltion toimivaltaisen viranomaisen on ensiksi mainitun valtion toimivaltaisen viranomaisen pyynnöstä hyväksyttävä tämä verosaaminen turvaamistoimien suorittamista varten ja tämän toisen valtion pitää suorittaa verosaamista koskevat turvaamistoimet lakiensa mukaan ikään kuin verosaaminen olisi tämän toisen valtion verosaaminen. Saamisen ei kuitenkaan tarvitse silloin olla perintää pyytävässä valtiossa täytäntöönpanokelpoinen toimien suorittamisajankohtana eikä se, että velallisella on oikeus estää saamisen periminen, estä turvaamistoimia (4 kappale).

Kun sopimusvaltio on 3 tai 4 kappaleen soveltamiseksi hyväksynyt verosaamisen, saamista eivät tässä valtiossa – 3 ja 4 kappaleen määräysten tätä estämättä – koske määräajat ja etuoikeudet, joita tämän valtion lakien perusteella sovelletaan verosaamiseen sellaisenaan sen luonteen vuoksi. Etuoikeutta ei ole myöskään perintää pyytävän valtion lakien perusteella (5 kappale).

Sopimusvaltion (virka-apua pyytävän valtion) verosaamisen olemassaolosta, pätevyydestä tai määrästä ei voida käydä oikeutta toisen (pyynnön vastaanottavan) sopimusvaltion tuomioistuimissa tai hallintoelimissä (6 kappale).

Jos verosaaminen sen jälkeen kun sopimusvaltio on tehnyt 3 tai 4 kappaleen mukaisen pyynnön mutta ennen kuin toinen sopimusvaltio on perinyt ja siirtänyt kyseisen verosaamisen ensiksi mainitulle valtiolle lakkaa olemasta 3 tai 4 kappaleen mukainen saaminen eli perimis- ja turvaamistoimien suorittamisen edellytykset eivät enää täyty, virka-apua pyytäneen valtion toimivaltaisen viranomaisen on viipymättä ilmoitettava tästä toisen sopimusvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle, ja toisen valtion valinnan mukaan, lykättävä tai peruttava pyyntö (7 kappale).

Kappale 8 sisältää kieltäytymisperusteet. Ne ovat kappaleen a ja b kohdan osalta suurelta osin samat kuin 25 artiklan 3 kappaleen a ja c kohdassa. Lisäksi velvollisuutta antaa virka-apua ei ole, jos virka-apua pyytävä sopimusvaltio ei ole käyttänyt kaikkia kohtuullisia perimis- tai turvaamistoimia, jotka ovat sen käytettävissä sen lakien tai hallintokäytännön mukaan (c kohta), eikä myöskään tapauksissa, joissa hallinnollinen rasitus pyynnön vastaanottaneelle valtiolle on selvästi suhteettoman suuri verrattuna etuun, jonka virka-apua pyytänyt valtio voi saada (d kohta).

III artikla. Pöytäkirjan voimaantuloa koskevat määräykset sisältyvät tähän artiklaan.

Perustuslain 95 §:n 1 momentissa edellytetään, että kansainvälisen velvoitteen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset saatetaan valtionsisäisesti voimaan erityisellä voimaansaattamislailla.

Esitys sisältää ehdotuksen laiksi Uzbekistanin kanssa tuloveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi ja veron kiertämisen estämiseksi tehdyn sopimuksen muuttamisesta tehdyn pöytäkirjan lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta.

1 §. Lakiehdotuksen 1 §:llä saatetaan voimaan pöytäkirjan lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset.

2 §. Voimaantulosta säädetään valtioneuvoston asetuksella. Laki on tarkoitus saattaa voimaan samanaikaisesti pöytäkirjan kanssa.

Pöytäkirja tulee III artiklan 2 kappaleen mukaan voimaan kolmekymmentä päivää sen päivän jälkeen, jona sopimusvaltiot ovat ilmoittaneet toisilleen, että pöytäkirjan voimaantulolle asetetut perustuslailliset edellytykset on täytetty. Pöytäkirjaa sovelletaan kummassakin sopimusvaltiossa, jollei c kohdasta muuta johdu, lähteellä pidätettävien verojen osalta tuloon, joka saadaan voimaantulovuotta lähinnä seuraavan kalenterivuoden tammikuun 1 päivänä tai sen jälkeen (a kohta), ja muiden tuloverojen osalta veroihin, jotka määrätään mainittuna ajankohtana tai sen jälkeen alkavilta verovuosilta (b kohta). Kohdan c mukaan sopimuksen 25 artiklan mukaisten tiedonvaihtopyyntöjen osalta pöytäkirjan määräyksiä sovelletaan voimaantulopäivänä. Pöytäkirjan määräyksiä sovelletaan ehtojensa osalta myös tietoihin, jotka ovat pöytäkirjan voimaantuloa edeltävältä ajalta.

Perustuslain 94 §:n 1 momentin mukaan eduskunta hyväksyy sellaiset valtiosopimukset ja muut kansainväliset velvoitteet, jotka sisältävät lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä.

Pöytäkirjan I ja II artikla sisältävät joko suoraan tai välillisesti verotukseen liittyviä määräyksiä, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan. Pöytäkirjan nämä määräykset edellyttävät siten eduskunnan hyväksymistä.

Pöytäkirjan lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset eivät ole sellaisia, jotka edellyttäisivät perustuslain 94 §:n 2 momentin toisessa virkkeessä tarkoitettua säätämisjärjestystä. Esitykseen sisältyvä lakiehdotus voidaan siten hyväksyä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.

Edellä olevan perusteella ja perustuslain 94 §:n mukaisesti esitetään,

että eduskunta hyväksyisi Suomen tasavallan ja Uzbekistanin tasavallan välillä Tashkentissa 9 päivänä huhtikuuta 1998 tuloveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi ja veron kiertämisen estämiseksi tehdyn sopimuksen muuttamisesta Helsingissä 8 päivänä maaliskuuta 2016 tehdyn pöytäkirjan.

Lakiehdotus

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 §

Suomen tasavallan ja Uzbekistanin tasavallan välillä Helsingissä 8 päivänä maaliskuuta 2016 tehdyn pöytäkirjan, jolla muutetaan tuloveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi ja veron kiertämisen estämiseksi Suomen tasavallan ja Uzbekistanin tasavallan välillä Tashkentissa 9 päivänä huhtikuuta 1998 tehtyä sopimusta (SopS 10/1999), lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset ovat lakina voimassa sellaisina kuin Suomi on niihin sitoutunut.

2 §

Pöytäkirjan muiden määräysten voimaansaattamisesta ja tämän lain voimaantulosta säädetään valtioneuvoston asetuksella.

---

Helsingissä 7 päivänä huhtikuuta 2016

Pääministeri
Juha Sipilä

Valtiovarainministeri
Alexander Stubb

Pöytäkirjateksti

PÖYTÄKIRJA SUOMEN TASAVALLAN JA UZBEKISTANIN TASAVALLAN VÄLILLÄ TULOVEROJA KOSKEVAN KAKSINKERTAISEN VEROTUKSEN VÄLTTÄMISEKSI JA VERON KIERTÄMISEN ESTÄMISEKSI 9 PÄIVÄNÄ HUHTIKUUTA 1998 TEHDYN SOPIMUKSEN MUUTTAMISESTASuomen tasavallan hallitus ja Uzbekistanin tasavallan hallitus,jotka haluavat muuttaa Suomen tasavallan ja Uzbekistanin tasavallan välillä tuloveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi ja veron kiertämisen estämiseksi 9 päivänä huhtikuuta 1998 tehtyä sopimusta (jäljempänä "sopimus"),ovat sopineet seuraavasta:

PROTOCOL AMENDING THE AGREEMENT BETWEEN THE REPUBLIC OF FINLAND AND THE REPUBLIC OF UZBEKISTAN FOR THE AVOIDANCE OF DOUBLE TAXATION AND THE PREVENTION OF FISCAL EVASION WITH RESPECT TO TAXES ON INCOME SIGNED ON 9 APRIL 1998The Government of the Republic of Finland and the Government of the Republic of Uzbekistan,Desiring to amend the Agreement between the Republic of Finland and the Republic of Uzbekistan for the avoidance of double taxation and the prevention of fiscal evasion with respect to taxes on income, signed on 9 April 1998 (hereinafter referred to as “the Agreement”),Have agreed as follows:

I ARTIKLASopimuksen 25 artiklan teksti poistetaan ja korvataan seuraavalla:"1. Sopimusvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on vaihdettava keskenään sellaisia tietoja, jotka ovat ennalta arvioiden olennaisia tämän sopimuksen määräysten soveltamiseksi tai sopimusvaltioiden tai niiden paikallisviranomaisten lukuun määrättäviä kaikenlaatuisia veroja koskevan sisäisen lainsäädännön hallinnoimiseksi tai toimeenpanemiseksi, mikäli tämän lainsäädännön perusteella tapahtuva verotus ei ole tämän sopimuksen vastainen. Sopimuksen 1 ja 2 artikla eivät rajoita tietojen vaihtamista.2. Sopimusvaltion 1 kappaleen perusteella vastaanottamia tietoja on käsiteltävä salaisina samalla tavalla kuin tämän valtion sisäisen lainsäädännön perusteella saatuja tietoja ja niitä saadaan ilmaista vain henkilöille tai viranomaisille (niihin luettuina tuomioistuimet ja hallintoelimet), jotka määräävät tai perivät 1 kappaleessa mainittuja veroja tai käsittelevät näitä veroja koskevia syytteitä tai valituksia, taikka valvovat edellä mainittuja toimia. Näiden henkilöiden tai viranomaisten on käytettävä tietoja vain näihin tarkoituksiin. Ne saavat ilmaista tietoja julkisessa oikeudenkäynnissä tai tuomioistuimen ratkaisuissa. Edellä olevien määräysten estämättä sopimusvaltion vastaanottamia tietoja voidaan käyttää muihin tarkoituksiin, kun näitä tietoja voidaan käyttää näihin muihin tarkoituksiin kummankin valtion lainsäädännön mukaan ja tietoja antavan valtion toimivaltainen viranomainen antaa luvan tällaiseen käyttöön.3. Tämän artiklan 1 ja 2 kappaleen määräysten ei missään tapauksessa katsota velvoittavan sopimusvaltiota:a) ryhtymään hallintotoimiin, jotka poikkeavat tämän sopimusvaltion tai toisen sopimusvaltion lainsäädännöstä ja hallintokäytännöstä; b) antamaan tietoja, joita tämän sopimusvaltion tai toisen sopimusvaltion lainsäädännön mukaan tai säännönmukaisen hallintomenettelyn puitteissa ei voida hankkia;c) antamaan tietoja, jotka paljastaisivat liikesalaisuuden taikka teollisen, kaupallisen tai ammatillisen salaisuuden tai elinkeinotoiminnassa käytetyn menettelytavan, taikka tietoja, joiden paljastaminen olisi vastoin yleistä järjestystä (ordre public).4. Jos sopimusvaltio pyytää tietoja tämän artiklan mukaisesti, toisen sopimusvaltion on käytettävä tietojenhankintakeinojaan pyydettyjen tietojen hankkimiseksi, vaikka tämä toinen valtio ei ehkä tarvitsekaan näitä tietoja omiin verotuksellisiin tarkoituksiinsa. Edelliseen lauseeseen sisältyvän velvollisuuden osalta sovelletaan 3 kappaleen rajoituksia, mutta näiden rajoitusten ei voida milloinkaan katsoa sallivan sitä, että sopimusvaltio kieltäytyy antamasta tietoja vain sen vuoksi, että ne eivät sen osalta koske kansallista etua.5. Tämän artiklan 3 kappaleen määräysten ei voida milloinkaan katsoa sallivan sitä, että sopimusvaltio kieltäytyy antamasta tietoja vain sen vuoksi, että tiedot ovat pankin, muun rahoituslaitoksen, välittäjän tai edustajan tai uskotun miehen hallussa tai ne koskevat omistusosuuksia henkilössä."

ARTICLE IThe text of Article 25 of the Agreement is deleted and replaced by the following:“1. The competent authorities of the Contracting States shall exchange such information as is foreseeably relevant for carrying out the provisions of this Agreement or to the administration or enforcement of the domestic laws concerning taxes of every kind and description imposed on behalf of the Contracting States or their local authorities, insofar as the taxation thereunder is not contrary to the Agreement. The exchange of information is not restricted by Articles 1 and 2.2. Any information received under paragraph 1 by a Contracting State shall be treated as secret in the same manner as information obtained under the domestic laws of that State and shall be disclosed only to persons or authorities (including courts and administrative bodies) concerned with the assessment or collection of, the enforcement or prosecution in respect of, the determination of appeals in relation to the taxes referred to in paragraph 1, or the oversight of the above. Such persons or authorities shall use the information only for such purposes. They may disclose the information in public court proceedings or in judicial decisions. Notwithstanding the foregoing, information received by a Contracting State may be used for other purposes when such information may be used for such other purposes under the laws of both States and the competent authority of the supplying State authorises such use.3. In no case shall the provisions of paragraphs 1 and 2 be construed so as to impose on a Contracting State the obligation:a) to carry out administrative measures at variance with the laws and administrative practice of that or of the other Contracting State; b) to supply information which is not obtainable under the laws or in the normal course of the administration of that or of the other Contracting State;c) to supply information which would disclose any trade, business, industrial, commercial or professional secret or trade process, or information, the disclosure of which would be contrary to public policy (ordre public).4. If information is requested by a Contracting State in accordance with this Article, the other Contracting State shall use its information gathering measures to obtain the requested information, even though that other State may not need such information for its own tax purposes. The obligation contained in the preceding sentence is subject to the limitations of paragraph 3 but in no case shall such limitations be construed to permit a Contracting State to decline to supply information solely because it has no domestic interest in such information.5. In no case shall the provisions of paragraph 3 be construed to permit a Contracting State to decline to supply information solely because the information is held by a bank, other financial institution, nominee or person acting in an agency or a fiduciary capacity or because it relates to ownership interests in a person.”

II ARTIKLAUusi 25A artikla lisätään 25 artiklan jälkeen seuraavasti:"25A artiklaVirka-apu perinnässä 1. Sopimusvaltioiden on annettava toisilleen virka-apua verosaamisten perimisessä. Sopimuksen 1 ja 2 artikla eivät rajoita tätä virka-apua. Sopimusvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat keskinäisellä sopimuksella sopia tämän artiklan soveltamistavasta.2. Ilmaisulla "verosaaminen" tarkoitetaan tässä artiklassa sopimusvaltioiden tai niiden paikallisviranomaisten puolesta määrättyjen kaikenlaatuisten verojen velkana olevaa määrää, mikäli niitä koskeva verotus ei ole vastoin tätä sopimusta tai muuta asiakirjaa, jonka osapuolia sopimusvaltiot ovat, samoin kuin tähän määrään liittyvää korkoa, hallinnollisia rangaistuksia ja perimis- tai turvaamiskuluja.3. Kun sopimusvaltion verosaaminen on tämän valtion lakien mukaan täytäntöönpanokelpoinen ja velallinen on henkilö, joka ei sinä ajankohtana voi tämän valtion lakien mukaan estää sen perimistä, toisen sopimusvaltion toimivaltaisen viranomaisen on tämän valtion toimivaltaisen viranomaisen pyynnöstä hyväksyttävä tämä verosaaminen perittäväksi. Tämän toisen valtion on perittävä tämä verosaaminen omien verojensa täytäntöönpanossa ja perimisessä sovellettavien lakiensa säännösten mukaisesti ikään kuin verosaaminen olisi tämän toisen valtion verosaaminen.4. Kun sopimusvaltion verosaaminen on sellainen saaminen, jonka osalta tämä valtio voi lainsäädäntönsä mukaan ryhtyä turvaamistoimiin sen perimisen turvaamiseksi, toisen sopimusvaltion toimivaltaisen viranomaisen on tämän valtion toimivaltaisen viranomaisen pyynnöstä hyväksyttävä tämä verosaaminen turvaamistoimien suorittamista varten. Tämän toisen valtion on suoritettava tätä verosaamista koskevat turvaamistoimet lakiensa säännösten mukaisesti ikään kuin verosaaminen olisi tämän toisen valtion verosaaminen, vaikka verosaaminen ei ole täytäntöönpanokelpoinen ensiksi mainitussa valtiossa tällaisten toimien suorittamisajankohtana tai velallinen on henkilö, jolla on oikeus estää sen periminen.5. Tämän artiklan 3 ja 4 kappaleen määräysten estämättä sopimusvaltion 3 tai 4 kappaleen määräysten soveltamista varten hyväksymää verosaamista eivät tässä valtiossa koske ne määräajat, eikä niille myönnetä sitä etuoikeutta, joita sovelletaan tämän valtion lakien perusteella verosaamiseen sellaisenaan sen luonteen vuoksi. Sopimusvaltion 3 tai 4 kappaleen soveltamista varten hyväksymällä verosaamisella ei ole tässä valtiossa myöskään toisen sopimusvaltion lakeihin perustuvaa tähän verosaamiseen sovellettavaa etuoikeutta.6. Sopimusvaltion verosaamisen olemassaolosta, pätevyydestä tai määrästä ei voida käydä oikeutta toisen sopimusvaltion tuomioistuimissa tai hallintoelimissä.7. Milloin jonakin ajankohtana sen jälkeen kun sopimusvaltio on tehnyt 3 tai 4 kappaleen mukaisen pyynnön ja ennen kuin toinen sopimusvaltio on perinyt ja siirtänyt kyseisen verosaamisen ensiksi mainitulle valtiolle, tämä verosaaminen lakkaa olemastaa) kun kyseessä on 3 kappaleeseen perustuva pyyntö, sellainen ensiksi mainitun valtion verosaaminen, joka on tämän valtion lakien mukaan täytäntöönpanokelpoinen ja jonka velallinen on henkilö, joka sinä ajankohtana ei voi tämän valtion lakien mukaan estää sen perimistä, taib) kun kyseessä on 4 kappaleeseen perustuva pyyntö, ensiksi mainitun valtion sellainen verosaaminen, jonka osalta tämä valtio voi lakiensa mukaan suorittaa turvaamistoimia sen perimisen turvaamiseksi, ensiksi mainitun valtion toimivaltaisen viranomaisen on viipymättä ilmoitettava tästä toisen sopimusvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle ja ensiksi mainitun valtion on, toisen valtion valinnan mukaan, lykättävä pyyntöään tai peruutettava se.8. Tämän artiklan määräysten ei milloinkaan katsota velvoittavan sopimusvaltiota:a) ryhtymään hallintotoimiin, jotka poikkeavat tämän sopimusvaltion tai toisen sopimusvaltion lainsäädännöstä ja hallintokäytännöstä;b) suorittamaan toimia, jotka olisivat vastoin yleistä järjestystä (ordre public);c) antamaan virka-apua, jos toinen sopimusvaltio ei ole käyttänyt kaikkia kohtuullisia perimis- tai turvaamistoimia, jotka ovat käytettävissä sen lainsäädännön tai hallintokäytännön mukaan;d) antamaan virka-apua tapauksissa, joissa hallinnollinen rasitus tällä valtiolle on selvästi suhteettoman suuri verrattuna siihen etuun, jonka toinen sopimusvaltio voi saada."

ARTICLE IIA new Article 25A shall be inserted after the Article 25 as follows:“Article 25AAssistance in the collection of taxes 1. The Contracting States shall lend assistance to each other in the collection of revenue claims. This assistance is not restricted by Articles 1 and 2. The competent authorities of the Contracting States may by mutual agreement settle the mode of application of this Article.2. The term “revenue claim” as used in this Article means an amount owed in respect of taxes of every kind and description imposed on behalf of the Contracting States or their local authorities, insofar as the taxation thereunder is not contrary to this Agreement or any other instrument to which the Contracting States are parties, as well as interest, administrative penalties and costs of collection or conservancy related to such amount.3. When a revenue claim of a Contracting State is enforceable under the laws of that State and is owed by a person who, at that time, cannot, under the laws of that State, prevent its collection, that revenue claim shall, at the request of the competent authority of that State, be accepted for purposes of collection by the competent authority of the other Contracting State. That revenue claim shall be collected by that other State in accordance with the provisions of its laws applicable to the enforcement and collection of its own taxes as if the revenue claim were a revenue claim of that other State.4. When a revenue claim of a Contracting State is a claim in respect of which that State may, under its law, take measures of conservancy with a view to ensure its collection, that revenue claim shall, at the request of the competent authority of that State, be accepted for purposes of taking measures of conservancy by the competent authority of the other Contracting State. That other State shall take measures of conservancy in respect of that revenue claim in accordance with the provisions of its laws as if the revenue claim were a revenue claim of that other State even if, at the time when such measures are applied, the revenue claim is not enforceable in the firstmentioned State or is owed by a person who has a right to prevent its collection.5. Notwithstanding the provisions of paragraphs 3 and 4, a revenue claim accepted by a Contracting State for purposes of paragraph 3 or 4 shall not, in that State, be subject to the time limits or accorded any priority applicable to a revenue claim under the laws of that State by reason of its nature as such. In addition, a revenue claim accepted by a Contracting State for the purposes of paragraph 3 or 4 shall not, in that State, have any priority applicable to that revenue claim under the laws of the other Contracting State.6. Proceedings with respect to the existence, validity or the amount of a revenue claim of a Contracting State shall not be brought before the courts or administrative bodies of the other Contracting State.7. Where, at any time after a request has been made by a Contracting State under paragraph 3 or 4 and before the other Contracting State has collected and remitted the relevant revenue claim to the first-mentioned State, the relevant revenue claim ceases to bea) in the case of a request under paragraph 3, a revenue claim of the firstmentioned State that is enforceable under the laws of that State and is owed by a person who, at that time, cannot, under the laws of that State, prevent its collection, orb) in the case of a request under paragraph 4, a revenue claim of the firstmentioned State in respect of which that State may, under its laws, take measures of conservancy with a view to ensure its collection the competent authority of the first-mentioned State shall promptly notify the competent authority of the other State of that fact and, at the option of the other State, the first-mentioned State shall either suspend or withdraw its request.8. In no case shall the provisions of this Article be construed so as to impose on a Contracting State the obligation:a) to carry out administrative measures at variance with the laws and administrative practice of that or of the other Contracting State;b) to carry out measures which would be contrary to public policy (ordre public);c) to provide assistance if the other Contracting State has not pursued all reasonable measures of collection or conservancy, as the case may be, available under its laws or administrative practice;d) to provide assistance in those cases where the administrative burden for that State is clearly disproportionate to the benefit to be derived by the other Contracting State.”

III ARTIKLA1. Sopimusvaltioiden hallitusten on ilmoitettava toisilleen diplomaattista tietä, että tämän pöytäkirjan voimaantulolle asetetut perustuslailliset edellytykset on täytetty.2. Tämä pöytäkirja, joka on sopimuksen olennainen osa, tulee voimaan kolmekymmentä päivää myöhemmän 1 kappaleessa tarkoitetun ilmoituksen päivämäärän jälkeen, ja sen määräyksiä sovelletaan molemmissa valtioissaa) jollei c) kohdasta muuta johdu, lähteellä pidätettävien verojen osalta, tuloon, joka saadaan pöytäkirjan voimaantulovuotta lähinnä seuraavan kalenterivuoden tammikuun 1 päivänä tai sen jälkeen;b) jollei c) kohdasta muuta johdu, muiden tulosta suoritettavien verojen osalta, veroihin, jotka määrätään pöytäkirjan voimaantulovuotta lähinnä seuraavan kalenterivuoden tammikuun 1 päivänä tai sen jälkeen alkavilta verovuosilta;c) sopimuksen 25 artiklan mukaisten tiedonvaihtopyyntöjen osalta tämän pöytäkirjan voimaantulopäivänä. Tämän pöytäkirjan määräyksiä sovelletaan ehtojensa osalta myös tietoihin, jotka ovat tämän pöytäkirjan voimaantuloa edeltävältä ajalta.Tämän vakuudeksi ovat allekirjoittaneet, asianmukaisesti siihen valtuutettuina, allekirjoittaneet tämän pöytäkirjan.Tehty Helsingissä 8 päivänä maaliskuuta 2016 kahtena suomen-, uzbekin- ja englanninkielisenä kappaleena kaikkien kolmen tekstin ollessa yhtä todistusvoimaiset. Tämän pöytäkirjan tulkintaa koskevien erimielisyyksien sattuessa englanninkielinen teksti on ratkaiseva.Suomen tasavallan hallituksen puolestaUzbekistanin tasavallan hallituksen puolesta

ARTICLE III1. The Governments of the Contracting States shall notify each other through diplomatic channels that the constitutional requirements for the entry into force of this Protocol have been complied with.2. This Protocol, which shall form an integral part of the Agreement, shall enter into force thirty days after the date of the latter of the notifications referred to in paragraph 1 and its provisions shall have effect in both States a) subject to sub-paragraph c), in respect of taxes withheld at source, on income derived on or after 1 January in the calendar year next following the year in which the Protocol enters into force;b) subject to sub-paragraph c), in respect of other taxes on income for taxes chargeable for any tax year beginning on or after 1 January in the calendar year next following the year in which the Protocol enters into force;c) in respect of requests for exchange of information according to Article 25 of the Agreement on the date of the entry into force of this Protocol. The provisions of this Protocol shall also apply in their terms to information predating the coming into force of this Protocol.IN WITNESS WHEREOF, the undersigned, duly authorised thereto, have signed this Protocol.DONE in duplicate at Helsinki on this 8 day of March 2016 in the Finnish, Uzbek and English languages, all three texts being equally authentic. In the case of divergence of interpretation of this Protocol the English text shall prevail.For the Government ofthe Republic of FinlandFor the Government ofthe Republic of Uzbekistan