Esityksessä ehdotetaan, että eduskunta hyväksyisi Suomen ja Valko-Venäjän välillä tehdyn tieliikennesopimuksen muuttamisesta tehdyn sopimuksen. Nykyinen sopimus on tullut voimaan 24 päivänä kesäkuuta 2004 ja se on saatettu voimaan lailla ja asetuksella. Uusi sopimus mainitun tieliikennesopimuksen muuttamiseksi allekirjoitettiin Helsingissä 17 päivänä toukokuuta 2013.

Sopimuksen tärkein muutos koskee vastavuoroista tieverosta vapauttamista. Lisäksi sovittiin kuljetuslupajärjestelmän laajentamisesta yli 6 tonnin kokonaispainoisten ajoneuvojen sijasta yli 3,5 tonnin kokonaispainoisiin ajoneuvoihin.

Esitykseen sisältyy ehdotus laiksi sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta. Sopimuksen voimaansaattamista koskeva laki on tarkoitettu tulemaan voimaan valtioneuvoston asetuksella säädettävänä ajankohtana samaan aikaan kun sopimus tulee voimaan.

---

Suomen ja Valko-Venäjän välillä on voimassa 24 päivänä kesäkuuta 1997 tehty sopimus Suomen tasavallan hallituksen ja Valko-Venäjän tasavallan hallituksen välillä kansainvälisestä maantieliikenteestä (SopS 60 ja 61/2009). Sopimus on luonteeltaan tavanomainen maantieliikenteen harjoittamista koskeva kansainvälinen sopimus, jossa on sovittu muun muassa maiden välisen tavaraliikenteen kuljetuslupajärjestelmästä.

Sopimuksen 1 artiklassa muutettaisiin nykyisen sopimuksen 4 artiklaa. Artiklaan lisättäisiin keskinäinen vapautus tien käyttöön liittyvistä veroista. Suomessa asiasta on säädetty ajoneuvoverolaissa. Artikla vastaa sanamuodoltaan muita tieliikennesopimuksia, esim. Suomen ja Venäjän välisen tieliikennesopimuksen (SopS 55 ja 56/2001) 14 artiklaa, jossa vastaavasta tieverovapaudesta on sovittu.

Nykyisessä sopimuksessa ei ole sovittu vastavuoroisesta verosta vapauttamisesta. Sopimukseen tehty muutos toteuttaisi jo voimassaolevan ajoneuvoverolain 43 §:n (1317/2011) asiaa koskevan muutoksen. Sen mukaan vastavuoroisuuteen perustuen myönnetään vapautus eräiden Euroopan yhteisön ulkopuolella rekisteröidyille, Suomeen tilapäistä käyttöä varten tuoduille ajoneuvoille laissa tarkoitetusta kiinteästä verosta ja kulutusverosta. Allekirjoitetun sopimuksen 1 artiklan mukaan vapautus ei koske tiemaksuja, tienkäyttömaksuja tai arvolisäveroja tai tullimaksuja. Muun muassa Venäjän kanssa tehdyssä vastaavassa tieliikennesopimuksessa on samanlainen määräys vastaavasta tieverosta vapauttamisesta.

Valko-Venäjän ajoneuvot joutuvat nykyisin Suomessa maksamaan mainittuja ajoneuvoverolain mukaisia veroja, jotka heikentävät heidän ajoneuvojensa mahdollisuutta kilpailla kuljetuksista venäläisten ajoneuvojen kanssa Suomeen ja Suomesta Venäjän, Valko-Venäjän ja Kazakstanin tulliliitossa, joka on tieliikenteen tavarankuljetusten suhteen yhtenäistä toiminta-aluetta. Valko-Venäjä on tämän vuoksi ollut aktiivinen sopimusmuutoksen aikaansaamisessa. Sopimuksella suomalaiset ajoneuvot vapautuisivat myös vastaavasta verosta Valko-Venäjällä.

Sopimuksen 2 artiklalla muutettaisiin nykyisen sopimuksen 7 artiklaa, jossa määritellään ne tavarankuljetukset, joihin 2 artiklan vaatimaa toisen valtion kuljetuslupaa ei tarvita.

Nykyisessä sopimuksessa kuljetuslupavapauden rajaksi on määrätty 6 tonnin enimmäispaino. Rajaa laskettaisiin 3,5 tonniin. Muutoin artikla olisi asiallisesti ennallaan. Ehdotettu kuljetusluvan painoraja on kuorma-auton painoraja, mutta sopimus koskisi myös ajoneuvoyhdistelmiä esimerkiksi pakettiauton ja perävaunun yhdistelmää, kun painoraja ylittyy. Kuljetusluparajaus tulisi muutoksella melkein kaikkien muidenkin valtioiden kanssa sovitun mukaiseksi.

Euroopan yhteisön ulkopuolelle tapahtuva tavarankuljetus ei pääsääntöisesti ole yhteisölainsäädännön piirissä. Tieliikenteen tavarankuljetusta ja siinä tarvittavia kuljetuslupia koskevaa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta N:o 1072/2009 maanteiden kansainvälisen tavaraliikenteen markkinoille pääsyä koskevista yhteisistä säännöistä ei sen 1 artiklan 2 ja 3 kohdan mukaan sovelleta ennen kuin yhteisö ja asianomainen kolmasmaa ovat siitä sopineet. Tällainen sopimus on tehty vain Euroopan talousalueeseen, ETA:an, kuuluvien valtioiden ja Sveitsin kanssa.

Suomen lainsäädännössä kuljetusluvista on säädetty kaupallisista tavarankuljetuksista tiellä annetun lain (693/2006) 7 luvussa. lain 22 §:n mukaan kuljetuslupa Suomeen tarvitaan mikäli kansainvälisistä sopimuksista tai Euroopan yhteisön lainsäädännöstä ei muuta johdu.

Suomen ja Valko-Venäjän välinen kauppa ja tavarankuljetus on vähäistä. Suomen vienti Valko-Venäjälle ja tuonti sieltä on viime vuosina ollut noin 0,1 prosenttia Suomen kokonaistuonnista ja kokonaisviennistä.

Vastavuoroinen tieverosta vapauttaminen helpottaa vähän maiden välistä tavarankuljetusta ja uusi kuljetusluparajaus helpottaa kuljetusluvan valvontaa Suomessa harmonisoimalla lupavelvollisuuden muiden valtioiden kanssa sovitun mukaiseksi. Suomen kannalta vaikutukset ovat pienet. Vaikutuksia on lähinnä Venäjän ja Valko-Venäjän kuljetusyritysten markkinaosuuksissa ja joitakin kuljetuksia voi siirtyä venäläisiltä autoilta valkovenäläisille. Nykyistä alempi kuljetusluparaja todennäköisesti siirtäisi jonkin verran kuljetuksia liikenneturvallisuuden kannalta vaarallisemmista pakettiauto/perävaunu -yhdistelmistä kuorma-autoille.

Tieveroa kerää ja palauttaa Suomessa tulli. Se myös valvoo kuljetusluvat rajalla. Muutosten vaikutus tullin työhön on pieni. Valko-Venäjän ajoneuvot ovat ajoneuvoverolain nojalla oikeutettuja palautuksiin maksamistaan ajoneuvoverolain mukaisista veroista edellä mainitun ajoneuvoverolain 43 §:n muutoksen voimaantulosta lukien eli lähinnä viime ja kuluvalta vuodelta. Palautettavien verojen määrä arvioidaan muutamaksi sadaksi tuhanneksi euroksi.

Neuvottelut sopimuksen muuttamisesta käytiin vuonna 2011 ja 2012, lähinnä kirjeen-vaihdolla. Tulli osallistui Suomessa neuvotteluihin.

Esitys on valmisteltu liikenne- ja viestintäministeriössä virkatyönä.

Esitysluonnoksesta pyydettiin lausunnot ulkoasianministeriöltä ja valtiovarainministeriöltä, jotka puolsivat esitystä. Tulli, Suomen kuljetus ja logistiikka SKAL sekä Suomen huolintaliikkeiden liitto olivat aikaisemmin puoltaneet sopimusta.

Ahvenanmaan itsehallintolain (1144/1991) 59 § sisältää säännökset kansainvälisten velvoitteiden voimaantulosta Ahvenanmaan maakunnassa. Jos valtiosopimus sisältää määräyksen Ahvenanmaan toimivaltaan kuuluvassa asiassa, Ahvenanmaan maakunta-päivien on, jotta määräys tulisi voimaan maakunnassa, hyväksyttävä säädös, jolla määräys saatetaan voimaan.

Koska sopimus koskee verotusta ja ulkomaankauppaa, jotka kuuluvat valtakunnan lainsäädäntövaltaan, Ahvenanmaalla ei ole toimivaltaa sopimuksen kattamalla alalla.

Sopimus tulee voimaan 30 päivän kuluttua siitä kun molemmin puolin on virallisesti ilmoitettu tarvittavien täytäntöönpanotoimien suorittamisesta. Laki ehdotetaan tulemaan perustuslain 95 §:n 3 momentin nojalla valtioneuvoston asetuksella säädettävänä ajankohtana samaan aikaan kun sopimus tulee voimaan.

Perustuslain 95 §:n 1 momentti edellyttää, että kansainvälisen velvoitteen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset saatetaan valtionsisäisesti voimaan erityisellä voi-maansaattamislailla.

Perustuslain 94 §:n 1 momentin mukaan eduskunta hyväksyy sellaiset valtiosopimukset ja muut kansainväliset velvoitteet, jotka sisältävät lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä tai ovat merkitykseltään huomattavia taikka vaativat perustuslain mukaan muusta syystä eduskunnan hyväksymisen. Muusta syystä eduskunnan hyväksymistä edellyttäviä määräyksiä ovat muun muassa eduskunnan budjettivaltaa sitovat kansain-väliset velvoitteet (PeVL 45/2000 vp).

Perustuslakivaliokunnan tulkintakäytännön mukaan määräys luetaan lainsäädännön alaan kuuluvaksi, jos määräys koskee jonkin perustuslaissa turvatun perusoikeuden käyttämistä tai rajoittamista, määräys muutoin koskee yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteita, määräyksen tarkoittamasta asiasta on perustuslain mukaan säädettävä lailla taikka jos määräyksen tarkoittamasta asiasta on voimassa lain säännöksiä tai siitä on Suomessa vallitsevan käsityksen mukaan säädettävä lailla. Kansainvälisen velvoitteen määräys kuuluu näiden perusteiden mukaan lainsäädännön alaan riippumatta siitä, onko määräys ristiriidassa vai sopusoinnussa Suomessa lailla säädetyn säännöksen kanssa (PEVL 11/2000 vp ja 12/2000 vp).

Veroja ja kuljetuselinkeinon harjoittamista koskevat määräykset ovat lainsäädännön alaa. Tien käyttöä koskevista veroista on säädetty ajoneuvoverolaissa (1281/2003) ja tieliikenteen tavarakuljetuselinkeinon harjoittamisesta laissa kaupallisista tavarankuljetuksista tiellä (693/2006).

Sopimus ei sisällä määräyksiä, jotka koskisivat perustuslakia sen 94 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla, eikä esitykseen sisältyvä lakiehdotus koske perustuslakia sen 95 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla. Hallituksen käsityksen mukaan sopimus voidaan hyväksyä äänten enemmistöllä ja ehdotus sen voimaansaattamislaiksi voidaan hyväksyä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.

Edellä olevan perusteella ja perustuslain 94 §:n mukaisesti esitetään, että eduskunta hyväksyisi kansainvälisestä maantieliikenteestä Suomen tasavallan hallituksen ja Valko-Venäjän tasavallan hallituksen välillä tehdyn sopimuksen muuttamisesta Helsingissä 17 päivänä toukokuuta 2013 tehdyn sopimuksen.

Koska sopimus sisältää määräyksiä, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan, annetaan samalla eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:

Lakiehdotus

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 §

Kansainvälisestä maantieliikenteestä Suomen tasavallan hallituksen ja Valko-Venäjän tasavallan hallituksen välillä tehdyn sopimuksen muuttamisesta Helsingissä 17 päivänä toukokuuta 2013 tehdyn sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset ovat lakina voimassa sellaisina kuin Suomi on niihin sitoutunut.

2 §

Sopimuksen muiden määräysten voimaansaattamisesta ja tämän lain voimaantulosta säädetään valtioneuvoston asetuksella.

---

Helsingissä 30 päivänä lokakuuta 2014

Pääministeri
ALEXANDER STUBB

Liikenne- ja kuntaministeri
Paula Risikko