Esityksessä ehdotetaan, että eduskunta hyväksyisi Helsingissä tammikuussa 2014 Suomen ja Viron välillä yhteistyöstä onnettomuuksien ehkäisemisen, niihin varautumisen ja pelastustoiminnan alalla tehdyn sopimuksen.

Sopimuksen tarkoituksena on ensisijaisesti suojella ihmisiä ja ympäristöä sekä omaisuutta. Sopimuksessa on määräykset osapuolten toimivaltaisista viranomaisista ja yhteyspisteistä, onnettomuuksista ilmoittamisesta, keskinäisestä avunannosta sekä osapuolten yhteisistä toimenpiteistä.

Sopimus tulee voimaan kolmekymmentä päivää sen jälkeen, kun osapuolet ovat ilmoittaneet toisilleen, että ne ovat saattaneet päätökseen sopimuksen voimaantulon edellyttämät valtionsisäiset perustuslailliset menettelyt.

Esitykseen sisältyy lakiehdotus sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta. Samalla kumottaisiin Viron kanssa yhteistyöstä ja keskinäisestä avunannosta onnettomuustapauksissa tehdyn sopimuksen eräiden määräysten hyväksymisestä annettu laki. Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan valtioneuvoston asetuksella säädettävänä ajankohtana samanaikaisesti sopimuksen kanssa.

---

Onnettomuuksien ehkäisystä ja pelastustoiminnasta säädetään pelastuslaissa (379/2011), jossa muun muassa määritellään eri tahojen vastuut ja toimivalta pelastustoimen tehtävien hoitamisessa. Suomen meripelastustoimen vastuualueella vaarassa olevien ihmisten etsimisestä ja pelastamisesta, heille annettavasta ensihoidosta sekä vaaratilanteeseen liittyvän radioviestinnän hoitamisesta (meripelastustoimi) säädetään meripelastuslaissa (1145/2001).

Suomi ja Viro tekivät yhteistyötä ja keskinäistä avunantoa onnettomuustapauksissa koskevan sopimuksen 26 päivänä kesäkuuta 1995. Sopimus koskee onnettomuuksien ehkäisemistä ennakolta, velvollisuutta ilmoittaa tapahtuneesta onnettomuudesta viivytyksettä toiselle sopimuspuolelle sekä avunantoa onnettomuustapausten seurausten torjumiseksi. Se sisältää määräykset muun muassa ilmoitusmenettelystä, avunannon ehdoista, avustusryhmien maahantulosta ja maasta poistumisesta, pelastustyön johtamisesta, kustannusten korvaamisesta, vahingonkorvauksista ja riitojen ratkaisusta. Kummankin sopimuspuolen toimivaltaiselle viranomaiselle annetaan valtuutus sopia keskenään sopimuksen tarkoittaman yhteistyön toteuttamisesta. Sopimus tuli voimaan 31 päivänä heinäkuuta 1996 (SopS 53—54/1996).

Suomi on tehnyt vastaavanlaisia sopimuksia myös muiden valtioiden kanssa, joista uusimpia ovat sopimus lento- ja meripelastusyhteistyöstä arktisella alueella (SopS 2—3/2013) ja sopimus Barentsin euroarktisen alueen hallitusten välillä yhteistyöstä onnettomuuksien ehkäisemisen, niihin varautumisen ja pelastustoiminnan alalla (SopS 22—23/2012).

Euroopan unionin lainsäädännössä on kyseessä olevan sopimuksen tarkoitukseen liittyvää sääntelyä. Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 6 artiklan nojalla unionilla on toimivalta toteuttaa pelastuspalvelun osalta toimia jäsenvaltioiden toimien tukemiseksi, yhteensovittamiseksi tai täydentämiseksi. SEUT 196 artiklan mukaan unioni kannustaa jäsenvaltioita keskinäiseen yhteistyöhön niiden järjestelmien tehostamiseksi, joilla on tarkoitus ehkäistä ennalta luonnon ja ihmisen aiheuttamia suuronnettomuuksia ja suojautua niiltä. Euroopan parlamentti ja neuvosto säätävät mainitussa artiklassa tarkoitettujen tavoitteiden toteuttamiseksi tarvittavista toimenpiteistä, jotka eivät kuitenkaan käsitä jäsenvaltioiden lakien ja asetusten yhdenmukaistamista.

Euroopan parlamentti ja neuvosto ovat antaneet päätöksen unionin pelastuspalvelumekanismista (1313/2013/EU). Päätöksen avulla pyritään varmistamaan katastrofien ennaltaehkäisyä, niihin valmistautumista sekä avustustoimia katastrofin tapahtuessa tai sellaisen välittömästi uhatessa. Päätös ei vaikuta jäsenvaltioiden tekemien kahden- tai monenvälisten sopimusten nojalla kuuluviin oikeuksiin tai velvollisuuksiin, jotka liittyvät päätöksen soveltamisalaan kuuluviin kysymyksiin, eikä jäsenvaltioiden velvollisuuteen suojella ihmisiä, ympäristöä ja omaisuutta omalla alueellaan.

Lisäksi Schengenin rajasäännöstö vaikuttaa sopimuksen alaan sopimuksen 4 artiklassa olevien maahantuloa koskevien määräysten osalta, kuitenkin siten että se hallituksen käsityksen mukaan valtuuttaa jäsenvaltiot tekemään sopimuksen Euroopan unionin toimivallan alalla.

Esityksen tavoitteena on saattaa Viron kanssa yhteistyöstä onnettomuuksien ehkäisemisen, niihin varautumisen ja pelastustoiminnan alalla tehty sopimus valtionsisäisesti voimaan.

Sopimuksen päivittäminen on katsottu tarpeelliseksi muun muassa molempien valtioiden EU-jäsenyyden vuoksi. Molemmat valtiot kuuluvat nykyisin myös Schengen-alueeseen.

Sopimus koskee yhteistyötä pelastustoimen alalla. Pelastustoimella tarkoitetaan sopimuksessa onnettomuuksien ehkäisemistä, niihin varautumista ja pelastustoimintaa. Sopimuksessa on määräykset osapuolten toimivaltaisista viranomaisista ja yhteyspisteistä, onnettomuuksista ilmoittamisesta, keskinäisestä avunannosta sekä osapuolten yhteisistä toimenpiteistä.

Uusi sopimus eroaa tällä hetkellä voimassa olevasta sopimuksesta useiden määräysten kohdalla (artiklat 2, 3, 4, 8, 9 ja 10). Eroja selitetään jäljempänä sopimuksen artikloja koskevissa yksityiskohtaisissa perusteluissa. Lisäksi uudessa sopimuksessa on useita määräyksiä, joita ei ole tällä hetkellä voimassa olevassa sopimuksessa (artiklat 5, 6 ja 7). Toisaalta uusi sopimus sisältää myös useita pitkälti vastaavia määräyksiä kuin tällä hetkellä voimassa oleva sopimus (artikloissa 1, 2, 3, 4, 8 ja 9).

Valtion talousarviossa on varattu sisäministeriölle määräraha (pelastustoimen erityismenot, mom. 26.30.20) kansainvälisen avun antamista ja vastaanottamista sekä siihen varautumista varten. Sopimuksesta ei aiheudu valtion talousarvion ylittäviä lisäkustannuksia. Kansainvälisestä avusta ja siitä perittävistä korvauksista päätetään tapauskohtaisesti.

Esityksellä ei ole organisatorisia vaikutuksia. Sopimuksesta aiheutuvista tehtävistä huolehditaan pelastusalan organisaatioiden ja olemassa olevan henkilöstön voimin.

Sopimuksen yhteiskunnallisena vaikutuksena voidaan pitää aiempaa suunnitelmallisempaa ihmisten, ympäristön ja omaisuuden suojelemiseen varautumista pelastustoimessa sen lisäksi mitä siitä on muutoin säädetty.

Viron pelastusvirasto teki sopimuksen uudistamista koskevan ehdotuksen marraskuussa 2007. Suomen sisäministeriön katsottua sopimuksen uudistamisen tarpeelliseksi, ehdotuksesta pyydettiin jatkovalmistelua ja sopimusneuvotteluja varten lausunnot ulkoasiainministeriöltä, valtiovarainministeriöltä ja Rajavartiolaitoksen esikunnalta.

Sopimusneuvottelut käytiin Suomen ja Viron sisäministeriöiden välillä. Sisäministeriö pyysi lausunnon sopimusluonnoksesta ja sopimuksen allekirjoittamisen tarkoituksenmukaisuudesta ulkoasiainministeriöltä, oikeusministeriöltä, puolustusministeriöltä, valtiovarainministeriöltä, liikenne- ja viestintäministeriöltä, sosiaali- ja terveysministeriöltä, ympäristöministeriöltä, sisäministeriön poliisiosastolta ja Rajavartiolaitoksen esikunnalta. Sopimusluonnoksesta pyydettiin lausunto myös Ahvenanmaan maakunnan hallitukselta. Sopimuksen uudistamista pidettiin lausunnoissa tarkoituksenmukaisena.

Sopimus allekirjoitettiin Helsingissä 29 päivänä tammikuuta 2014.

Hallituksen esitys on valmisteltu sisäministeriössä. Esitysluonnoksesta pyydettiin lausunnot ulkoasiainministeriöltä, oikeusministeriöltä, puolustusministeriöltä, valtiovarainministeriöltä, liikenne- ja viestintäministeriöltä, sosiaali- ja terveysministeriöltä, ympäristöministeriöltä, Rajavartiolaitoksen esikunnalta ja Ahvenanmaan maakunnan hallitukselta.

Sopimuksen voimaansaattamista pidettiin lausunnoissa tärkeänä. Lausunnoissa huomioitiin myös sitä, millä tavoin sopimusmääräykset kuuluvat lainsäädännön alaan ja sopimuksen voimaantuloa Ahvenanmaan maakunnassa.

1 artikla. Sopimuksen soveltamisala. Artiklassa määritellään sopimuksen soveltamisala, jonka mukaan sopimusta sovelletaan yhteistyöhön pelastustoimen alalla ja keskinäiseen avunantoon sellaisen onnettomuuden sattuessa tai välittömästi uhatessa, joka luonteensa puolesta voi ylittää apua pyytävän osapuolen kansalliset voimavarat ja valmiudet huolehtia onnettomuuden edellyttämistä toimenpiteistä. Tällä hetkellä voimassa olevan sopimuksen soveltamisala on määritelty vastaaviin tavoitteisiin.

Soveltamisalan osalta on huomattava, että Suomi on tehnyt Viron kanssa sopimuksen merellä ja ilmassa tapahtuvasta yhteistyöstä etsintä- ja pelastuspalvelussa (SopS 53/1999). Nyt hyväksyttäväksi esitettävää sopimusta ei näin ollen sovellettaisi niissä tilanteissa, joissa on kyse etsintä- ja pelastuspalvelusta merellä ja ilmassa.

2 artikla. Toimivaltaiset viranomaiset ja yhteyspisteet. Artiklassa on määräykset sopimuksen soveltamista varten toimivaltaisten viranomaisten nimeämisestä ja sellaisten yhteyspisteiden nimeämisestä, jotka ottavat vastaan ja lähettävät ennakkovaroituksia ja avunpyyntöjä. Edellä mainitut todetaan sopimuksen liitteessä. Sopimuksen liitteet eivät ole erottamaton osa sopimusta. Osapuolet voivat muuttaa liitteessä annettuja toimivaltaisia viranomaisia ja yhteyspisteitä koskevia tietoja ilman, että sopimusta muutetaan. Suomen osalta tarkoitettu toimivaltainen viranomainen on sisäministeriö. Virossa toimivaltaisia viranomaisia ovat sisäministeriö ja Viron pelastusvirasto. Suomen yhteyspisteenä toimii valtioneuvoston tilannekeskus ja Virossa sisäministeriön tietoseurantaosasto. Tällä hetkellä voimassa olevassa sopimuksessa on määrätty toimivaltaiset viranomaiset itse sopimustekstissä, eikä siinä ole mainitusta asiasta liitettä kuten uudessa sopimuksessa. Mikäli liitteessä olevia tietoja muutetaan, asiasta on tarkoituksenmukaista antaa sisäministeriön ilmoitus sopimussarjassa.

3 artikla. Onnettomuuksista ilmoittaminen. Artikla sisältää määräykset menettelytavoista, joita noudatetaan onnettomuuksista ilmoittamisessa. Menettelytapoja ovat ennakkovaroitus ja avunpyyntö. Tällä hetkellä voimassa olevassa sopimuksessa ei mainita erikseen kustannusten arvioinnista ja ilmoittamisesta.

Kahdenvälisen ilmoituksen lisäksi apua pyytävä osapuoli tekee Euroopan unionin pelastuspalvelumekanismista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen (1313/2013/EU) edellyttämän ilmoituksen. Tällaista määräystä ei ole tällä hetkellä voimassa olevassa sopimuksessa.

4 artikla. Keskinäinen avunanto. Artiklassa on määräykset osapuolten keskinäisestä avunannosta. Apua pyytävä osapuoli vastaa artiklan 2 kohdan mukaan alueellaan avustustoimien yleisestä johdosta, valvonnasta, koordinoinnista ja ohjauksesta. Apua antavan osapuolen henkilöstö toimii oman päällystönsä johdon alaisena ja tässä suhteessa omassa valtiossaan voimassaolevien palvelussuhdetta koskevien ja muiden vastaavien säännösten mukaisesti. Edellä kerrottu ei kuitenkaan rajoita apua pyytävän osapuolen lainsäädännön soveltamista.

Verrattuna voimassa olevaan sopimukseen, avustustoimien yleisen johtamisen lisäksi artiklassa mainitaan valvonta, koordinointi ja ohjaus. Artiklassa on myös erikseen täsmennetty, että apua pyytävän osapuolen keskinäistä avunantoa koskevaa hyväksyntää pidetään virallisena menettelynä.

Pelastuslain (379/2011) 34 §:ssä säädetään pelastustoiminnan johtamisesta. Pelastuslain 34 §:n 1 momentin mukaan pelastustoiminnan johtaja on siltä pelastustoimen alueelta, jossa onnettomuus tai vaaratilanne on saanut alkunsa, jollei toisin ole sovittu. Pelastustoimintaa johtaa pelastusviranomainen. Pelastustoimintaa voi kuitenkin tilapäisesti johtaa muu pelastuslaitoksen palveluksessa oleva tai sopimuspalokuntaan kuuluva siihen saakka, kun toimivaltainen pelastusviranomainen ottaa pelastustoiminnan johtaakseen. Pelastustoiminnan johtaja toimii virkavastuun alaisena.

Sopimuksen mukaan sopimusmääräys ei rajoita apua pyytävän osapuolen lainsäädännön soveltamista. Avustustoimien yleinen johto on sopimuksen mukaan apua pyytävällä osapuolella, jolloin sopimus ei ole ristiriidassa pelastuslain kanssa. Sopimuksen määräystä toiminnan johtamisesta voidaan kuitenkin asiallisesti pitää lainsäädännön alaan kuuluvana.

Pelastuslain 35 §:ssä säädetään pelastustoiminnan johtamisesta yhteistoimintatilanteessa. Jos pelastustoimintaan osallistuu useamman toimialan viranomaisia, tilanteen yleisjohtajana toimii pelastustoiminnan johtaja. Sopimuksen ei voida katsoa vaikuttavan tähän sääntelyyn.

Pelastuslain 36 §:ssä säädetään pelastustoiminnan johtajan toimivaltuuksista. Sääntely konkretisoi niitä toimivaltaperusteita, jotka on säädetty pelastuslain 34 §:ssä. Koska pelastustoiminnan yleinen johto on apua pyytävällä osapuolella, ei sopimuksen voida katsoa vaikuttavan pelastuslain 36 §:n sääntelyyn.

Artiklan 3 kohdassa on määräykset virallisista menettelyistä liittyen apua antavan osapuolen tulosta apu pyytävän osapuolen alueelle. Vieraan valtion sotilaiden ja sotilasajoneuvojen sekä valtionilma-alusten ja valtionalusten maahantulosta ja maassaolosta säädetään aluevalvontalaissa (755/2000). Sopimus edellyttää aluevalvontalain noudattamista, mikäli avustusjoukkoihin lukeutuu kyseisessä laissa tarkoitettuja henkilöitä, ajoneuvoja tai aluksia.

Mikäli kysymys ei ole aluevalvontalaissa tarkoitetuista henkilöistä, ajoneuvoista tai aluksista, rajan ylittäminen voi sopimuksen mukaan tapahtua ilman lupia tai erityisiä maahantulomuodollisuuksia. Schengenin rajasäännöstöä koskevaa Euroopan unionin sääntelyä on muutettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 610/2013. Asetuksessa on lisätty rajasäännöstöä koskevaan liitteeseen VIII uusi 7 kohta, jonka mukaan pelastuspalvelujen, poliisin ja palolaitoksen hätätehtävissä toimivien työntekijöiden sekä työtehtävissään rajan ylittävien rajavartioiden maahantuloa ja maastalähtöä koskevista järjestelyistä säädetään kansallisessa lainsäädännössä. Hallituksen käsityksen mukaan tämä tarkoittaa, että jäsenvaltiot on valtuutettu tekemään sopimus Euroopan unionin toimivallan alalla. Tällaisessa tapauksessa eduskunnan hyväksymispäätöksen tulisi koskea velvoitetta kokonaisuudessaan (PeVL 7/2012 vp s. 2). Sopimuksen 4 artiklan 3 kohdan voi edellä mainituilla perusteilla katsoa kuuluvan lainsäädännön alaan.

5 artikla. Menettelyt ja suunnitelmat. Artiklassa on määräys mahdollisuudesta toteuttaa toimenpiteitä, jotka helpottavat avun antamista ja yhteistyötä. Tällaisiksi toimenpiteiksi luetaan rajat ylittäviä pelastusoperaatioita koskevat yksityiskohtaiset menettelytavat ja suunnitelmat. Tällä hetkellä voimassa olevassa sopimuksessa ei ole vastaavaa määräystä.

6 artikla. Muut yhteistoimet. Artiklassa määritellään yhteistyöhön 5 artiklan lisäksi kuuluvia yhteistoimia. Näihin luetaan tietojen vaihtaminen tutkimus- ja kehittämisohjelmien tuloksista ja kokemukset vakavista onnettomuuksista. Yhteistyö sisältää lisäksi esimerkiksi yhteistä koulutusta, harjoituksia, asiantuntijavaihtoa ja seminaareja. Tällä hetkellä voimassa olevassa sopimuksessa ei ole vastaavaa määräystä.

7 artikla. Sopimuksen täytäntöönpano ja seuranta. Artiklan 1 kohdassa määrätään toimivaltaisten viranomaisten yhteydenpidosta liittyen sopimuksen täytäntöönpanoon, jatkotoimenpiteisiin ja yhteistyösuunnitelmiin. Artiklan 2 kohdan mukaan toimivaltaiset viranomaiset antavat yksityiskohtaiset ohjeet menettelyistä, jotka koskevat onnettomuuksista ilmoittamista ja keskinäistä avunantoa. Tällä hetkellä voimassa olevassa sopimuksessa ei ole vastaavia määräyksiä.

8 artikla. Kustannusten korvaaminen. Artiklassa on määräykset sopimuksessa tarkoitetuista toimenpiteistä aiheutuvien kustannusten korvaamisesta. Tällä hetkellä voimassa olevassa sopimuksessa on asiallisesti vastaavat määräykset lukuun ottamatta korvausten vaatimista kolmannelta osapuolelta.

9 artikla. Vastuut ja vahinkojen korvaaminen. Artiklan 1 kohdan mukaan osapuolet noudattavat apua pyytävän maan lakeja ja sääntöjä avustustoimista aiheutuvissa vahingonkorvausta ja muuta vastuuta koskevissa kysymyksissä. Tämä määräys ei estä osapuolia soveltamasta kansainvälistä oikeutta vastuukysymyksissä, jos osapuolet niin sopivat. Kansainvälisen oikeuden soveltaminen tarkoittaisi asiaan soveltuvien kansainvälisten sopimusten soveltamista. Tällä hetkellä voimassa olevassa sopimuksessa on vastaavasti määräykset apua pyytävän maan lainsäädännön noudattamisesta, mutta siinä ei ole nimenomaista määräystä mahdollisuudesta soveltaa kansainvälistä oikeutta.

Artiklan 2 kohdan mukaan apua pyytävä osapuoli vastaa alueellaan avustustoimista kolmannelle osapuolelle aiheutuneista vahingoista. Tämän määräyksen voidaan katsoa kuuluvan lainsäädännön alaan, koska siinä määrätään vahingonkorvausvastuusta kolmannelle osapuolelle. Vahingon korvaamisesta on säädetty vahingonkorvauslaissa (412/1974). Apua pyytävällä osapuolella on kuitenkin oikeus vaatia apua antavalta osapuolelta korvausta kustannuksista, jotka se on maksanut kyseessä olevan artiklan mukaan, jos apua antavan osapuolen avustusryhmän jäsen on aiheuttanut vahingon tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta. Tällä hetkellä voimassa olevassa sopimuksessa on määräys, jonka mukaan avun pyytäjällä on oikeus nostaa takautumiskanne suorittamastaan korvauksesta sitä avustusryhmän jäsentä vastaan, joka on aiheuttanut vahingon tahallisuudellaan tai törkeällä tuottamuksellaan. Uudella sopimuksella vahingonkorvausvastuuta ei siis enää kohdenneta yksittäistä avustusryhmän jäsentä vastaan.

Artiklan 3 kohdan mukaan kumpikin osapuoli luopuu kaikista vahingonkorvausvaatimuksista toista osapuolta kohtaan avustusryhmän jäsenten kuoleman, ruumiinvamman tai näiden terveydelle tai henkilökohtaisille tavaroille aiheutuneen muun vahingon johdosta, jos tapaukset ovat sattuneet sopimuksen toteuttamiseen liittyvien tehtävien yhteydessä. Apua antava osapuoli vakuuttaa avustusryhmänsä maassaan voimassa olevien määräysten mukaisesti. Vakuutuskulut sisällytetään avunannon yleisiin kustannuksiin ja avunpyytäjä korvaa ne siten kuin sopimuksessa on määrätty. Tällä hetkellä voimassa olevassa sopimuksessa on vastaavat määräykset.

10 artikla. Riitojen ratkaiseminen. Kaikki sopimuksen tulkinnasta tai täytäntöönpanosta aiheutuvat riidat ratkaistaan artiklan mukaan osapuolten välisin neuvotteluin. Tällä hetkellä voimassa olevassa sopimuksessa on määräykset erimielisyyksien ratkaisemisesta diplomaattiteitse, sekä tarvittaessa välimiesoikeuden kautta.

11 artikla. Loppumääräykset. Artiklassa on määräykset tällä hetkellä voimassa olevan sopimuksen korvaamisesta, sopimuksen voimaantulosta ja sopimuksen irtisanomisesta.

1 §. Pykälässä säädettäisiin sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta.

2 §. Pykälässä olevalla säännöksellä kumottaisiin laki, joka koskee tällä hetkellä voimassa olevan Suomen ja Viron välillä yhteistyöstä ja keskinäisestä avunannosta onnettomuustapauksissa tehdyn sopimuksen voimaansaattamista (552/1996).

3 §. Sopimuksen muiden määräysten voimaansaattamisesta ja lain voimaantulosta säädettäisiin valtioneuvoston asetuksella. Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan samanaikaisesti kun sopimus tulee voimaan.

Sopimus tulee 11 artiklan mukaan voimaan 30 päivää sen jälkeen, kun osapuolet ovat ilmoittaneet toisilleen, että ne ovat saattaneet päätökseen sopimuksen voimaantulon edellyttämät valtionsisäiset perustuslailliset menettelyt. Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan samanaikaisesti sopimuksen kanssa.

Ahvenanmaan maakuntaa ei ole sopimuksessa rajattu sen soveltamisalan ulkopuolelle. Ahvenanmaan itsehallintolain (1144/1991) 59 §:n mukaan Ahvenanmaan maakuntapäivien on hyväksyttävä toimivaltaansa kuuluva kansainvälinen velvoite, jotta se tulisi voimaan maakunnassa. Palo- ja pelastustoimi kuuluu Ahvenanmaan itsehallintolain 18 §:n 6 kohdan nojalla Ahvenanmaan maakunnan toimivaltaan.

Sopimuksessa on määrätty maahantulosta, jota säännellään Schengenin rajasäännöstössä. Säännöstön mukaan pelastuspalvelujen, poliisin ja palolaitoksen hätätehtävissä toimivien työntekijöiden sekä työtehtävissään rajan ylittävien rajavartioiden maahantuloa ja maastalähtöä koskevista järjestelyistä säädetään kuitenkin kansallisessa lainsäädännössä. Näin ollen jäsenvaltioilla on toimivalta sopia sopimuksessa tarkoitetusta maahantulosta.

Suomen perustuslain 94 §:n 1 momentin mukaan eduskunta hyväksyy sellaiset valtiosopimukset ja muut kansainväliset velvoitteet, jotka sisältävät lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä tai ovat muutoin merkitykseltään huomattavia taikka vaativat perustuslain mukaan muusta syystä eduskunnan hyväksymisen.

Sopimuksessa lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä, joista on Suomessa voimassa lain säännöksiä, voidaan katsoa olevan pelastustoiminnan johtamisesta (4 artikla 2 kohta), avustavien joukkojen ja kaluston maahantulosta (4 artikla 3 kohta), sekä vahingon korvaamisesta (9 artikla 2 kohta). Määräysten kuulumista lainsäädännön alaan on perusteltu artikloja koskevissa yksityiskohtaisissa perusteluissa.

Sopimus ei sisällä määräyksiä, jotka koskisivat perustuslakia sen 94 §:n 2 momentissa tai 95 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla. Sopimus voidaan sen vuoksi hallituksen käsityksen mukaan hyväksyä äänten enemmistöllä ja ehdotus laiksi sen voimaansaattamisesta tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.

Edellä olevan perusteella ja perustuslain 94 §:n mukaisesti esitetään, että

eduskunta hyväksyisi yhteistyöstä onnettomuuksien ehkäisemisen, niihin varautumisen ja pelastustoiminnan alalla Suomen tasavallan hallituksen ja Viron tasavallan hallituksen välillä Helsingissä 29 päivänä tammikuuta 2014 tehdyn sopimuksen.

Koska sopimus sisältää määräyksiä, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan, annetaan eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:

Lakiehdotus

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 §

Yhteistyöstä onnettomuuksien ehkäisemisen, niihin varautumisen ja pelastustoiminnan alalla Suomen tasavallan hallituksen ja Viron tasavallan hallituksen välillä Helsingissä 29 päivänä tammikuuta 2014 tehdyn sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset ovat lakina voimassa sellaisina kuin Suomi on niihin sitoutunut.

2 §

Tällä lailla kumotaan Viron kanssa yhteistyöstä ja keskinäisestä avunannosta onnettomuustapauksissa tehdyn sopimuksen eräiden määräysten hyväksymisestä annettu laki (552/1996).

3 §

Sopimuksen muiden määräysten voimaansaattamisesta ja tämän lain voimaantulosta säädetään valtioneuvoston asetuksella.

---

Helsingissä 18 päivänä syyskuuta 2014

Pääministeri
ALEXANDER STUBB

Sisäministeri
Päivi Räsänen