Esityksessä ehdotetaan, että eduskunta hyväksyisi toukokuussa 2010 allekirjoitetun Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden sekä Korean tasavallan välisen puitesopimuksen sekä lait sen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta sekä sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten väliaikaisesta soveltamisesta.

Korean tasavallan kanssa tehty puitesopimus on luonteeltaan sekasopimus, joka sisältää sekä jäsenvaltioiden että Euroopan unionin toimivaltaan kuuluvia määräyksiä. Puitesopimuksella kumotaan ja korvataan vuonna 1996 Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Korean tasavallan välillä tehty, vuonna 2001 voimaan tullut kauppaa ja yhteistyötä koskeva puitesopimus. Puitesopimuksen päivittäminen tuli ajankohtaiseksi Euroopan unionin aloitettua neuvottelut Korean tasavallan kanssa vapaakauppasopimuksesta.

Sopimuksen tavoitteena on lisätä monenkeskistä yhteistyötä useilla eri aloilla ja syventää laaja-alaista kumppanuutta sekä vuoropuhelua Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden sekä Korean tasavallan välillä.

Sopimuksessa korostetaan hyvää hallintoa, oikeusvaltion ja ihmisoikeuksien kunnioittamisen merkitystä sekä yhteistyötä globaaleissa haasteissa. Puitesopimus sisältää tärkeimpinä osa-alueina suunnitelmallisen yhteistyön kestävän kehityksen ja ympäristösuojelun alalla, yhteistyön joukkotuhoaseiden leviämistä vastaan, sekä toimet terrorismia ja kansainvälistä rikollisuutta vastaan. Sopimuksen kauppasuhteita koskevia määräyksiä tarkentaa sopimuspuolten välillä tehty vapaakauppasopimus.

Sopimus on tarkoitettu tulemaan voimaan sitä päivää seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä, jona sopimuspuolet ovat ilmoittaneet toisilleen sopimuksen hyväksymistä koskevien menettelyjen saattamisesta päätökseen. Lakiehdotus on tarkoitettu tulemaan voimaan valtioneuvoston asetuksella säädettävänä ajankohtana samaan aikaan kuin sopimus tulee voimaan.

Esitykseen sisältyy ehdotus laiksi sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta sekä ehdotus laiksi sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten väliaikaisesta soveltamisesta. Laki sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta on tarkoitettu tulemaan voimaan valtioneuvoston asetuksella säädettävänä ajankohtana samaan aikaan kuin sopimus tulee voimaan suhteessa Korean tasavaltaan. Laki sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten väliaikaisesta soveltamista ehdotetaan tulevaksi voimaan valtioneuvoston asetuksella säädettävänä ajankohtana mahdollisimman pian sen jälkeen, kun Suomi on ilmoittanut sopimuksen loppumääräysten mukaisesti sopimuksen hyväksymisestä.

---

Euroopan unionin neuvosto valtuutti komission aloittamaan neuvottelut Euroopan unionin (EU) ja Korean tasavallan välisestä vapaakauppasopimuksesta huhtikuussa 2007. Samalla ajankohtaistui neuvottelujen aloittaminen uudesta kumppanuus- ja yhteistyösopimuksesta tai päivitetystä puitesopimuksesta, joka korvaisi Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Korean tasavallan välisen puitesopimuksen kaupasta ja yhteistyöstä vuodelta 1996. Sopimusneuvotteluja vapaakauppasopimuksesta haluttiin käydä rinnakkain puitesopimuksen kanssa vapaakaupan kokonaisvaltaisen käsittelyn vuoksi.

EU:n ja Korean tasavallan välinen puitesopimus on laaja-alainen sekasopimus, jonka tavoitteena on käydä kokonaisvaltaista vuoropuhelua ja lisätä yhteistyötä useilla molemminpuolisesti tärkeillä aloilla. Sopimuksen keskeisiä osa-alueita on muun muassa suunnitelmallinen yhteistyö kestävän kehityksen ja ympäristösuojelun alalla, yhteistyö joukkotuhoaseiden leviämistä vastaan, ihmisoikeuksien kunnioittaminen ja oikeusvaltioperiaate sekä terrorismia ja kansainvälistä rikollisuutta ehkäisevät toimet. Sopimuksessa on myös määräyksiä yhteistyöstä taloudellisen kehityksen alalla, koulutuksen ja kulttuurin aloilla sekä yhteistyöstä oikeuden, vapauden ja turvallisuuden alalla. Sopimus sisältää määräyksen neuvottelu- ja sanktiomenettelystä, jonka nojalla toinen sopimuspuoli voi keskeyttää sopimuksen tai muun samaan institutionaaliseen kehykseen kuuluvan sopimuksen soveltamisen sopimuksen olennaisiin osiin kohdistuneen rikkomuksen seurauksena. Tällaisia olennaisia osia sopimuksessa ovat sopimusmääräykset ihmisoikeuksien kunnioittamisesta ja yhteistyöstä joukkotuhoaseiden leviämisen estämiseksi.

Korean tasavallan kanssa tehdyllä puitesopimuksella voidaan arvioida olevan myönteistä merkitystä EU:n ja Korean tasavallan väliselle vuoropuhelulle ja yhteistyölle. Suomen kannalta sopimusta voidaan pitää suotuisana, etenkin huomioiden Korean tasavallan suuren taloudellisen merkityksen. Puitesopimus muodostaa sopimuspuolten välillä tehdyn vapaakauppasopimuksen kanssa yhteisen institutionaalisen kokonaisuuden.

Euroopan unionin ja Korean tasavallan välisen sopimuspohjaisen yhteistyön perusta on vuonna 1996 allekirjoitettu ja vuonna 2001 voimaan tullut puitesopimus kaupasta ja yhteistyöstä. Päivitetyllä puitesopimuksella on tarkoitus korvata aikaisempi vuoden 1996 sopimus, laajentaen sopimuksen alaa aikaisempaan verrattuna. EU:n ja sen jäsenvaltioiden sekä Korean tasavallan välillä on tehty vapaakauppasopimus, joka ei ole vielä tullut voimaan, mutta, jota unioni on soveltanut väliaikaisesti 1 päivästä heinäkuuta 2011. Päivitetty puitesopimus ja vapaakauppasopimus linkittyvät institutionaalisesti yhteen.

EU on suurin ulkomainen investoija Korean tasavallassa. Korean tasavalta on ollut EU:n toiseksi suurin vientialue Kiinan jälkeen vuodesta 2005 lähtien. EU:n kauppa on ylijäämäinen kemian tuotteissa, teollisuuskoneissa, teräksessä ja metallituotteissa ja Korean tasavallalla kauppa on puolestaan ylijäämäinen kuljetusvälineissä (autot ja laivat), teollisuuden ja kotitalouden tuotteissa, tekstiileissä sekä muovituotteissa. Merkittävintä on kauppa henkilöautoissa, joiden osalla sekä Korean tasavallalla että EU:lla on laajaa teollista kilpailukykyä ja osaamista.

Korean niemimaan tilanne on Korean tasavallan suhteen keskeinen ulkopoliittinen kysymys. EU on osallistunut kansainvälisiin Pohjois-Korean ydinaseohjelman vastaisiin ponnisteluihin, tukenut Korean niemimaan tilanteen ratkaisua neuvotteluteitse ja kannustanut Pohjois-Koreaa palaamaan kuusikantaneuvotteluihin. EU on myös tukenut Korean tasavallan pyrkimyksiä sitoa Pohjois-Korea vuoropuheluun ja yhteistyöhön. EU ja Korean tasavalta tapaavat keskinäisessä huippukokouksessa joka toinen vuosi. Seuraavan huippukokous on tarkoitus järjestää marraskuussa 2013. Lisäksi Aasian ja Euroopan valtioiden välinen ASEM-prosessi on tärkeä EU:n ja Korean tasavallan välisten suhteiden kannalta.

Suomen ja Korean tasavallan välillä on tehty sopimus taloudellisesta, teollisesta ja teknisestä yhteistyöstä vuonna 1979 (SopS 9/1980), sopimus tieteellisestä ja teknologisesta yhteistyöstä vuonna 1989 (SopS 48/1989) sekä investointisuojasopimus vuonna 1993 (SopS 24-25/1996). Muita kahdenvälisiä sopimuksia ovat lentoliikennesopimus (SopS 96/1996), verotusta koskeva sopimus (SopS 74-75/1981) sekä patentti- ja tavaramerkkisopimus (SopS 57/1979).

Korean tasavalta on Suomen seitsemänneksi suurin kauppakumppani EU:n ulkopuolisista maista ja sen merkityksen arvioidaan kasvavan. Korean tasavalta on Suomen kolmanneksi tärkein kauppakumppani Aasiassa heti Kiinan ja Japanin jälkeen. Vuonna 2012 Suomen ja Korean tasavallan välisen kaupan arvo ylitti 1,65 miljardia euroa. Suomen vienti Korean tasavaltaan kasvoi vuonna 2012 Suomen tullin tilastojen mukaan peräti 22 prosenttia ja oli arvoltaan noin 690 miljoonaa euroa. Suomen tuonti Korean tasavallasta puolestaan kasvoi vuonna 2012 60 prosenttia ja oli arvoltaan noin 960 miljoonaa euroa.

EU:n ja Korean tasavallan väliset suhteet ovat kehittyneet vuoden 1996 puitesopimuksen alaa pidemmälle. Uusi päivitetty puitesopimus kattaa useampia yhteistyöaloja ja tarkentaa sopimuspuolten sitoumuksia. Uuden puitesopimuksen tarkoituksena on lisätä ja syventää sopimuspuolten välistä yhteistyötä esimerkiksi hyvän hallinnon, oikeusvaltioperiaatteen ja ihmisoikeuksien kunnioittamisen edistämisessä, ilmastonmuutoksen torjunnassa sekä kansainvälisen terrorismin ja rikollisuuden sekä joukkotuhoaseiden leviämisen estämisessä. Puitesopimuksen kauppasuhteita koskevia määräyksiä tarkentaa sopimuspuolten välillä tehty vapaakauppasopimus, joka muodostaa yhdessä puitesopimuksen kanssa yhteisen institutionaalisen kokonaisuuden.

Yhteistyön lisääminen ja sen kehittäminen sopimuksen avulla on hyödyllistä, ja sopimuksen tekeminen jatkaa luontevalla tavalla EU:n ja Korean tasavallan välisten suhteiden kehitystä. Aasian merkitys EU:lle kasvaa, ja Korean tasavalta on EU:lle samanmielinen kumppani alueella. Puitesopimuksessa on ilmaistu osapuolten yhteiset arvot. Puitesopimuksella on aiempaa sopimusta laajempi vaikutus ja se tarjoaa pohjan EU:n ja Korean tasavallan välisen yhteistyön ja vuoropuhelun vahvistamiselle.

Suomen ja Korean tasavallan suhteet ovat erinomaiset. Ne luovat pohjan poliittisen ja kaupallis-taloudellisen yhteistyön laajentamiselle. Suomen suhteiden järjestämistä Korean tasavaltaan EU:n puitesopimuksella voidaan pitää tarkoituksenmukaisena.

Puitesopimuksen tavoitteena on edistää poliittista vuoropuhelua sekä kehittää taloudellisia suhteita sopimuspuolten välillä. Yhteistyö perustuu yhteisille periaatteille, joita ovat demokratian, ihmisoikeuksien, perusvapauksien ja oikeusvaltioperiaatteen edistäminen.

Puitesopimus sisältää tavoitteet poliittisesta vuoropuhelusta ja yhteistyöstä muun muassa joukkotuhoaseiden ja terrorismin vähentämisessä. Lisäksi sopimus sisältää yhteistyötä alueellisissa ja kansainvälisissä järjestöissä. Taloudellisen kehityksen alalla sopimus sisältää yhteistyötä seuraavilla aloilla: kauppa ja investoinnit, talouspoliittinen vuoropuhelu, liiketoimintayhteistyö, verotus, tulliasiat, kilpailupolitiikka, tietoyhteiskunta, tiede ja teknologia, energia, liikenne, meriliikennepolitiikka sekä kuluttajapolitiikka. Kestävän kehityksen osalta sopimus sisältää yhteistyön seuraavilla aloilla: terveys, työllisyys- ja sosiaaliasiat, ympäristö ja luonnonvarat, ilmastonmuutos, maa- ja metsätalous, meret ja kalastus, kehitysyhteistyö. Oikeuden, turvallisuuden ja vapauden alalla sopimus sisältää yhteistyön seuraavilla aloilla: oikeusvaltioperiaate ja oikeudellinen yhteistyö, henkilötietojen suoja, muuttoliike, laittomien huumausaineiden torjunta, järjestäytyneen rikollisuuden ja korruption torjunta, rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjunta, tietoverkkorikollisuuden torjunta sekä lainvalvontayhteistyö. Lisäksi sopimus sisältää yhteistyötä koulutuksen, kulttuurin, matkailun, kansalaisyhteiskunnan ja julkishallinnon aloilla.

Esityksen tavoitteena on hankkia eduskunnan hyväksyminen sopimukselle. Esitys sisältää myös ehdotuksen niin sanotuksi blankettilaiksi sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta sekä ehdotuksen laiksi sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten väliaikaisesta soveltamisesta.

Sopimuksella ei ole suoria vaikutuksia valtion talousarvioon. Tavoitteena on lähentää EU:n ja Korean tasavallan poliittista ja taloudellista vuorovaikutusta ja käynnistää yhteistyö usealla eri osa-alueella. Sopimuksella voidaan arvioida olevan myönteisiä, joskaan ei välittömiä taloudellisia vaikutuksia Suomelle. Puitesopimus monen eri alan kattavana sopimuksena luo mahdollisuuden kehittää Suomen ja Korean tasavallan välistä yhteistyötä.

Sopimuksella ei ole suoria vaikutuksia viranomaisten toimintaan. Sopimuksella perustettavista sekakomitean ja alaryhmien kokouksista johtuvat tehtävät voidaan hoitaa tavanomaisen käytännön edellyttämällä tavalla nykyisellä henkilöstöllä.

Sopimuksella ei ole välittömiä ympäristövaikutuksia, mutta se edistää välillisesti ympäristöpoliittisia tavoitteita. Alueina, joilla sopimuspuolet ovat päättäneet lujittaa yhteistyötään, mainitaan ympäristö ja luonnonvarat sekä ilmastonmuutos. Sopimus sisältää erityisen ympäristöä ja luonnonvaroja koskevan määräyksen, jonka mukaan sopimuspuolten tulee suojella luonnonvaroja ja biologista monimuotoisuutta myös tulevien sukupolvien kannalta kestävällä tavalla. Sopimuspuolet pyrkivät myös vahvistamaan yhteistyötään ympäristön suojelun eri osa-alueilla. Ilmastonmuutoksen torjumista koskevassa määräyksessä sopimuspuolet ovat tunnustaneet tarpeen ryhtyä toimenpiteisiin päästöjen leikkaamiseksi, jotta vältetään ihmisen toiminnasta aiheutuvat vaaralliset vaikutukset ilmastojärjestelmään. Energiaa koskevassa yhteistyössä keskitytään uusiutuvien energiamuotojen lisäämiseen sekä energian käytön järkevän tason ja kestävän energiatuotannon edistämiseen.

Suomen kahdenväliset suhteet Korean tasavallan kanssa ovat erittäin hyvät ja ongelmattomat. Puitesopimus ei vähennä kahdenvälisten suhteiden hoitamisen tärkeyttä, vaan toimii niitä täydentäen. Puitesopimus tarjoaa kehyksen sopimuspuolten väliselle poliittiselle vuoropuhelulle, edistää ja lujittaa EU:n ja Korean tasavallan välistä lähentymistä sekä edesauttaa poliittisten suhteiden syvenemistä. Sopimuksella pyritään edistämään sopimuspuolten yhteistyötä useilla aloilla, jotka ovat omiaan saamaan aikaan myönteisiä yhteiskunnallisia vaikutuksia. Sopimuspuolet sitoutuvat yhteisiin periaatteisiin demokratian ja ihmisoikeuksien edistämiseksi sekä joukkotuhoaseiden leviämisen estämisen ja terrorismin vastaisen toiminnan osalta.

Sopimusneuvottelut Korean tasavallan kanssa aloitettiin keväällä 2008. Neuvotteluja käytiin säännöllisin väliajoin syksyn 2008 ja kevään 2009 aikana. Sopimusneuvotteluja käsiteltiin säännöllisesti EU:n Aasia ja Oseania -työryhmässä sekä pysyvien edustajien komiteassa. Vaikeimpia kohtia sopimusneuvotteluissa olivat sopimuksen poliittisia standardilausekkeita ja sopimuksen noudattamatta jättämisestä aiheutuvia seurauksia koskevat kohdat. Määräyksistä päästiin kuitenkin sopuun syksyn 2009 aikana, ja neuvotteluosapuolten löydettyä ratkaisun avoinna olleisiin ongelmakohtiin sopimus parafoitiin 14 päivänä lokakuuta 2009.

Komission esityksestä neuvosto päätti sopimuksen allekirjoittamisesta määräenemmistöllä. Sopimuksen allekirjoittavat EU:n puolesta puheenjohtajamaan ja komission edustaja sekä kaikki jäsenvaltiot erikseen 10 päivänä toukokuuta 2010. Unioni on soveltanut sopimusta väliaikaisesti sopimuksen 49 artiklan 2 kohdan mukaisesti 1 päivästä heinäkuuta 2011 alkaen. Koska sopimus sisältää lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä, Suomi voi sitoutua väliaikaiseen soveltamiseen vasta, kun sopimus on hyväksytty perustuslain 8 luvun säännösten mukaisesti.

Allekirjoitusten jälkeen sopimus hyväksytään jokaisessa jäsenvaltiossa, EU:ssa ja Korean tasavallassa. Neuvosto hyväksyy sopimuksen EU:n puolesta konsultoituaan Euroopan parlamenttia.

Valtioneuvosto tiedotti eduskunnalle komission neuvottelumandaatista E-kirjeellä (E 10/2008 vp) 29 päivänä helmikuuta 2008. Valtioneuvosto on antanut neuvottelutilanteesta eduskunnalle tarkempia tietoja E-jatkokirjeellä 18 päivänä toukokuuta 2009 myös sen varalta, että sopimus olisi valmistunut alkukesästä 2010. Komission ehdotuksesta neuvoston päätökseksi sopimuksen allekirjoittamiseksi toimitettiin U-kirjelmä (U 50/2009 vp) 27 päivänä elokuuta 2009. Tätä täydennettiin U-jatkokirjeellä (UM2010-00754) 22 päivänä huhtikuuta 2010. Lisäksi puitesopimuksen juridisesta yhteydestä vapaakauppasopimukseen tiedotettiin eduskuntaa vapaakauppasopimusta koskevalla U-jatkokirjeellä 11 päivänä toukokuuta 2009.

Eduskunnan ulkoasianvaliokunta antoi 20 päivänä toukokuuta 2009 sopimuksesta lausunnon (UaVL 5/2009 vp), jossa se ilmoitti pitävänsä tärkeänä, että EU:n ja sen jäsenvaltioiden sekä Korean tasavallan poliittisia ja taloudellisia suhteita vahvistetaan, ja yhtyvänsä valtioneuvoston kantaan.

Hallituksen esitys on valmisteltu ulkoasiainministeriössä. Hallituksen esityksestä on pyydetty lausunnot liikenne- ja viestintäministeriöltä, maa- ja metsätalousministeriöltä, opetus- ja kulttuuriministeriöltä, oikeusministeriöltä, puolustusministeriöltä, sisäasiainministeriöltä, sosiaali- ja terveysministeriöltä, työ- ja elinkeinoministeriöltä, valtiovarainministeriöltä, valtioneuvoston kanslialta ja ympäristöministeriöltä.

Johdanto. Vahvistetaan sopimuspuolten halu lujittaa yhteistyötä sekä sitoutuminen ihmisoikeuksiin, oikeusvaltion, demokratian ja hyvän hallinnon periaatteisiin siten kuin ihmisoikeuksien yleismaailmallisessa julistuksessa ja muissa kansainvälisissä ihmisoikeusvälineissä on vahvistettu. Ilmaistaan sopimuspuolten sitoutuminen kansainvälisen rikollisuuden ja terrorismin torjumiseen ja tunnustetaan sitoutuminen joukkotuhoaseiden leviämisen estämiseen.

I OSASTO: PERUSTA JA SOVELTAMISALA

1 artikla. Yhteistyön perusta. Vahvistetaan sopimuspuolten sitoutuminen demokratiaan, ihmisoikeuksiin, perusvapauksiin ja oikeusvaltioperiaatteisiin sekä näitä arvoja sisältäviin kansainvälisiin sopimuksiin ja instrumentteihin. Näiden periaatteiden kunnioittaminen on määritelty sopimuksen olennaiseksi osaksi. Sopimuspuolet vahvistavat sitoumuksensa kokonaisvaltaisen kestävän kehityksen ja talouskasvun tukemiseen sekä yhteistyöhön maailmanlaajuisten ympäristöongelmien, erityisesti ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Sopimusosapuolet vahvistavat sitoumuksensa hyvän hallinnon periaatteen noudattamiseen sekä korruption torjumiseen.

2 artikla. Yhteistyön tavoitteet. Sopimuspuolet sitoutuvat tiivistämään poliittista vuoropuheluaan ja edistämään taloussuhteitaan. Sopimuspuolet tehostavat yhteistyötään ihmisoikeuksiin, joukkotuhoaseiden leviämisen estämiseen, kansainvälisiin rikoksiin ja terrorismin torjuntaan liittyvien ongelmien ratkaisemisessa. Sopimuspuolet sitoutuvat vahvistamaan yhteistyötään kauppaan ja investointeihin liittyvillä aloilla sekä talouspoliittista yhteistyötä ja vuoropuhelua. Sopimuspuolet pyrkivät yhteistyöhön terveyden, työllisyyden ja sosiaaliasioiden, ympäristön ja luonnonvarojen, ilmastonmuutoksen, maatalouden, maaseudun kehittämisen ja metsätalouden, merten ja kalastuksen sekä kehitysavun alalla. Yhteistyötä lisätään niin ikään kulttuurin, tiedotuksen, viestinnän, audiovisuaalisen ja tiedotusvälineiden sekä koulutuksen aloilla. Osapuolet vahvistavat yhteistyötä myös oikeuden, vapauden ja turvallisuuden alalla, sekä erityisesti aloilla, jotka koskevat oikeusvaltioperiaatetta, oikeudellista yhteistyötä, henkilötietojen suojaa, muuttoliikettä, laittomien huumausaineiden torjuntaa, järjestäytyneen rikollisuuden ja korruption torjuntaa, rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa, tietoverkkorikollisuuden torjuntaa ja lainvalvontaa.

II OSASTO: POLIITTINEN VUOROPUHELU

3 artikla. Poliittinen vuoropuhelu. Sopimuspuolet sopivat aloittavansa säännöllisen poliittisen vuoropuhelun, jonka tavoitteena on lujittaa yhteistä sitoutumista demokratian, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittamiseen, edistää konfliktien rauhan-omaista ratkaisua, lisätä poliittista neuvonpitoa turvallisuuskysymyksissä, kuten asevalvonnassa, aseriisunnassa ja joukkotuhoaseiden leviämisen estämisessä sekä lisätä neuvotteluja kysymyksistä, jotka koskevat erityisesti Aasian ja Tyynenmeren alueen sekä Euroopan maita. Vuoropuhelun muotona ovat tarpeen mukaan pidettävät johtotason huippukokoukset, vuosittaiset ministeritason neuvottelut, virkamiestason tietojenvaihto sekä alakohtaiset vuoropuhelut ja valtuuskuntavaihdot.

4 artikla. Joukkotuhoaseiden leviämisen estäminen. Sopimuspuolet sopivat tekevänsä yhteistyötä ja osallistuvansa joukkotuhoaseiden ja niiden kantolaitteiden leviämisen estämiseen ja sitoutuvat panemaan täytäntöön asiaan liittyvät kansainväliset velvoitteensa. Sopimuspuolet sopivat, että tämä määräys on sopimuksen olennainen osa. Lisäksi sopimuspuolet sopivat edistävänsä muita kansainvälisiä toimia joukkotuhoaseiden leviämisen estämiseksi ja sitoutuvansa niiden toimeenpanoon sekä luovansa tehokkaan kansallisen vientivalvontajärjestelmän. Sopimuspuolet käyvät säännöllistä vuoropuhelua asian osalta. Kaksikäyttötuotteiden valvonnasta on unionin tasolla annettu neuvoston asetus (EY) N:o 428/2009 kaksikäyttötuotteiden vientiä, siirtoa, välitystä ja kauttakulkua koskevan yhteisön valvontajärjestelmän perustamisesta. Kansallisesti vientivalvontajärjestelmästä on säädetty laissa kaksikäyttötuotteiden vientivalvonnasta (562/1996) sekä laissa puolustustarvikkeiden viennistä (282/2012).

5 artikla. Pienaseet ja kevyet aseet. Sopimuspuolet tunnustavat pienaseista ja kevytaseista sekä niissä käytettävistä ampumatarvikkeista aiheutuvan uhan kansainväliselle turvallisuudelle ja rauhalle. Sopimuspuolet vahvistavat sitoumuksensa noudattaa pienaseiden laittoman kaupan torjuntaa koskevia kansainvälisiä sitoumuksiaan.

6 artikla. Kansainvälistä yhteisöä koskettavat vakavimmat rikokset. Sopimusosapuolet sitoutuvat vastustamaan rankaisemattomuutta sekä varmistamaan tehokkaan syytteeseenpanon kansallisen tason toimenpitein kansainvälistä yhteisöä koskettavissa vakavissa rikoksissa. Sopimuspuolet tekevät yhteistyötä Kansainvälisen rikostuomioistuimen kanssa tukemalla Rooman perussääntöä (SopS 55-56/2002), sen yleismaailmallista soveltamista ja loukkaamattomuutta.

7 artikla. Yhteistyö terrorismin torjunnassa. Sopimuspuolet sopivat yhteistyöstä terrorismin ehkäisemiseksi ja tukahduttamiseksi kansainvälisen oikeuden ja sopimusten mukaisesti ottaen erityisesti huomioon YK:n maailmanlaajuisen terrorisminvastaisen strategian. Sopimuspuolet tekevät yhteistyötä vaihtamalla tietoja ja näkemyksiä sekä pyrkimällä yhteisymmärrykseen kansainvälisen terrorismia koskevan yleissopimuksen saavuttamiseksi.

III OSASTO: YHTEISTYÖ ALUEELLISISSA JA KANSAINVÄLISISSÄ JÄRJESTÖISSÄ

8 artikla. Yhteistyö alueellisissa ja kansainvälisissä järjestöissä. Sopimuspuolet sopivat tekevänsä yhteistyötä ja vaihtavansa näkemyksiä alueellisissa ja kansainvälisissä järjestöissä.

IV OSASTO: YHTEISTYÖ TALOUDELLISEN KEHITYKSEN ALALLA

9 artikla. Kauppa ja investoinnit. Sopimuspuolet sitoutuvat tekemään yhteistyötä edistääkseen kaupan ja investointien kestävää kasvua ja kehittymistä sekä poistamaan ja ehkäisemään kaupan ja investointien esteitä vapaakauppa-alueen perustamiseksi tehdyn sopimuksen puitteissa. Vapaakauppasopimus muodostaa erityissopimuksen, jolla puitesopimuksen kauppaa koskevat määräykset pannaan täytäntöön. Vapaakauppasopimus ja puitesopimus muodostavat yhteisen institutionaalisen kokonaisuuden.

10 artikla. Talouspoliittinen vuoropuhelu. Sopimuspuolet sopivat tiivistävänsä viranomaistensa välistä vuoropuhelua sekä talouden kehityssuuntauksia koskevien tietojen ja kokemusten vaihtoa. Sopimuspuolet tiivistävät myös vuoropuhelua finanssisektorin eri osa-alueilla.

11 artikla. Liiketoimintayhteistyö. Sopimuspuolet sopivat edistävänsä yhteistyötä elinkeinopolitiikan aloilla, erityisenä tavoitteenaan pienten ja keskisuurten yritysten kilpailukyvyn parantaminen.

12 artikla. Verotus. Sopimuspuolet tunnustavat avoimuuden, tietojenvaihdon ja oikeudenmukaisen verokilpailun periaatteet ja sitoutuvat noudattamaan niitä sekä parantamaan kansainvälistä yhteistyötä verotuksen alalla.

13 artikla. Tulliasiat. Sopimuspuolet sitoutuvat kahdenkeskiseen sekä monenväliseen yhteistyöhön tulliasioissa sekä pyrkivät lisäämään menettelyjen avoimuutta ja yksinkertaistamista.

14 artikla. Kilpailupolitiikka. Sopimuspuolet sopivat edistävänsä taloudellisessa toiminnassa rehellistä kilpailua lainsäädännön, tietojen vaihdon ja yhteistyön keinoin.

15 artikla. Tietoyhteiskunta. Sopimuspuolet sitoutuvat vaihtamaan näkemyksiä sähköistä viestintää koskevasta politiikasta ja sääntelystä, mukaan lukien uusien tieto- ja viestintätekniikoiden standardointi sekä niihin liittyvät turvallisuusnäkökohdat.

16 artikla. Tiede ja teknologia. Sopimuspuolet vahvistavat edistävänsä, kehittävänsä ja helpottavansa yhteistyötä tieteen ja teknologian aloilla niiden välisen tieteellistä ja teknistä yhteistyötä koskevan sopimuksen mukaisesti.

17 artikla. Energia. Sopimuspuolet pyrkivät lisäämään yhteistyötä energia-alalla toimivaltansa rajoissa vaihtamalla tietoja energiapolitiikasta ja energiamarkkinoista olemassa olevien alueellisten ja kansainvälisten foorumien kautta. Tarkoituksena on monipuolistaa energiantuotantoa energiavarmuuden parantamiseksi kehittämällä uusia, kestäviä ja uusiutuvia energialähteitä sekä lisäämällä energiatehokkuutta, tuotantokapasiteettia, investointeja ja kilpailua.

18 artikla. Liikenne. Sopimuspuolet ilmaisevat pyrkimyksensä tehdä yhteistyötä kaikilla merkityksellisillä liikennepolitiikan osa-alueilla parantaakseen tavaroiden ja matkustajien liikkuvuutta sekä edistääkseen meri- ja lentoliikenteen turvallisuutta, ympäristönsuojelua ja kuljetusjärjestelmiensä tehokkuutta.

19 artikla. Meriliikennepolitiikka. Sopimuspuolet sitoutuvat pyrkimään kaupallisin perustein tapahtuvaan rajoittamattomaan pääsyyn kansainvälisiin meriliikennemarkkinoihin ja meriliikenteeseen. Edellä tarkoitetun tavoitteen saavuttamiseksi sopimuspuolet sitoutuvat pidättäytymään sellaisista toimista, jotka johtavat kilpailunvääristymiseen sopimuspuolten välillä, kuten lastinjakojärjestelyistä. Sopimuspuolet sitoutuvat pidättäytymään omien ja toisen sopimuspuolen kansalaisten tai yritysten erilaisesta kohtelusta kansainvälisiin merikuljetuksiin sekä kauppaan liittyvissä palveluissa ja maksuissa kuten myös varustamoasiamiestoiminnan ylläpidossa. Kyseisiä määräyksiä sovelletaan Euroopan unionin yrityksiin ja Korean yrityksiin. Määräyksiä sovelletaan myös varustamoihin, jotka ovat sijoittautuneet Euroopan unionin tai Korean tasavallan alueen ulkopuolelle, mutta joissa määräysvaltaa käyttävät jonkin jäsenvaltion tai Korean tasavallan kansalaiset, jos kyseisten varustamojen alukset on rekisteröity kyseisessä jäsenvaltiossa tai Korean tasavallassa asianomaisen lainsäädännön mukaisesti.

Kyseinen artikla sisältää suoraan Suomen lainsäädäntöön vaikuttavia määräyksiä. Määräykset sisältävät osin jäsenvaltioiden toimivaltaan kuuluvaa sääntelyä, johon liittyy muun muassa laki elinkeinon harjoittamisen oikeudesta (122/1919) ja laki yksityisistä yleisistä satamista (1156/1994). Suomi on sitoutunut linjakonferenssien käyttäytymissäännöistä vuonna 1974 tehtyyn yleissopimukseen (saatettu kansallisesti voimaan asetuksella 49/1986), jossa mahdollistetaan rahdinjakosopimusten tekeminen.

Neuvosto on antanut asetuksen (4055/1986) palvelujen tarjoamisen vapauden periaatteen soveltamisesta jäsenvaltioiden väliseen meriliikenteeseen sekä jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden väliseen meriliikenteeseen. Asetuksessa kielletään EU:n jäsenmaiden ja kolmansien maiden väliset lastinjakosopimukset muissa kuin poikkeuksellisissa olosuhteissa. Puitesopimuksen mukaan sopimuspuolet pidättäytyvät lastinjakojärjestelyistä.

20 artikla. Kuluttajapolitiikka. Ilmaistaan Sopimuspuolten pyrkimys tehdä yhteistyötä kuluttajapolitiikan alalla kuluttajansuojan korkean tason turvaamiseksi.

V OSASTO: YHTEISTYÖ KESTÄVÄN KEHITYKSEN ALALLA

21 artikla. Terveys. Sopimuspuolet sopivat laaja-alaisesta tietojen vaihdosta terveyden alalla, tavoitteenaan edistää rajat ylittävien terveysongelmien tehokasta hallintaa.

22 artikla. Työllisyys- ja sosiaaliasiat. Sopimuspuolet sopivat lisäävänsä yhteistyötä ja tietojenvaihtoa työllisyys- ja sosiaaliasioissa, ilmaisevat tarpeen tukea työllisyyttä edistävää ja köyhyyttä vähentävää globalisaatioprosessia sekä vahvistavat sitoumuksensa kunnioittaa, edistää ja noudattaa kansainvälisesti tunnustettuja työ- ja sosiaalinormeja.

23 artikla. Ympäristö ja luonnonvarat. Sopimuspuolet ilmaisevat sitoumuksensa luonnon monimuotoisuuden ja luonnonvarojen suojeluun kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti. Sopimuspuolet pyrkivät jatkamaan sekä vahvistamaan yhteistyötään ympäristön suojelun eri osa-alueilla.

24 artikla. Ilmastonmuutos. Sopimuspuolet tunnustavat ilmastonmuutoksesta aiheutuvan uhan ja tarpeen ryhtyä toimenpiteisiin päästöjen leikkaamiseksi ja sopivat lisäävänsä yhteistyötään tällä alalla, kuitenkaan rajoittamatta keskustelua ilmastonmuutoksesta muilla foorumeilla.

25 artikla. Maatalous, maaseudun kehittämien ja metsätalous. Sopimuspuolet sopivat edistävänsä maatalouteen, maaseudun kehittämiseen ja metsätalouteen liittyvää yhteistyötä sekä tietojen vaihtoa.

26 artikla. Meret ja kalastus. Sopimuspuolet sopivat edistävänsä yhteistyötä meriä ja kalastusta koskevissa asioissa, erityisesti merten ja kalastuksen kestävän ja vastuullisen kehityksen ja hallinnoinnin tukemiseksi.

27 artikla. Kehitysapu. Sopimuspuolet sopivat vaihtavansa tietoja kehitysapupolitiikoistaan. Sopimuspuolet ilmaisevat tarkoituksenaan olevan aloittaa säännöllinen vuoropuhelu näiden politiikkojen tavoitteista ja sopimuspuolten kolmansissa maissa toteuttamista kehitysapuohjelmista. Sopimuspuolet ilmaisevat halunsa tutkia mahdollisuuksia laajempaan yhteistyöhön sekä vahvistavat sitoutumisensa kehitysapua koskeviin kansainvälisiin instrumentteihin.

VI OSASTO: YHTEISTYÖ KOULUTUKSEN JA KULTTUURIN ALOILLA

28 artikla. Kulttuuriin, tiedotukseen, viestintään, audiovisuaaliseen alaan ja tiedotusvälineisiin liittyvä yhteistyö. Sopimuspuolet sopivat edistävänsä yhteistyötään kulttuurien tuntemuksen lisäämiseksi, kulttuurivaihdon edistämiseksi sekä kulttuurin monimuotoisuuden edistämiseksi kansainvälisillä foorumeilla.

29 artikla. Koulutus. Sopimuspuolet ilmaisevat käsityksensä koulutuksen maailmanlaajuisesta merkityksestä sekä sopivat etsivänsä sopivia yhteistyömuotoja koulutuksen ja nuorison aloilla painottaen erityisesti korkeakoulutusta.

VII OSASTO: YHTEISTYÖ OIKEUDEN, VAPAUDEN JA TURVALLISUUDEN ALALLA

30 artikla . Oikeusvaltioperiaate. Sopimuspuolet vahvistavat sitoutumisensa oikeusvaltioperiaatteen edistämiseen yhteistyössään.

31 artikla. Oikeudellinen yhteistyö. Sopimuspuolet sopivat kehittävänsä siviili- ja kauppaoikeuden yhteistyötä monenvälisten yleissopimusten ratifioinnin ja täytäntöönpanon osalta. Sopimuspuolet sopivat helpottavansa ja edistävänsä välimiesmenettelyä siviili- ja kauppaoikeuden alan riita-asioissa sovellettavien kansainvälisten instrumenttien mukaisesti. Rikosoikeutta koskevan yhteistyön osalta sopimuspuolet pyrkivät kehittämään keskinäiseen oikeusapuun ja luovuttamiseen liittyviä järjestelyjä.

32 artikla. Henkilötietojen suoja. Sopimuspuolet ilmaisevat sitoutumisensa henkilötietojen suojaan Yhdistyneiden kansakuntien antamien suuntaviivojen mukaisesti sekä henkilötietojen suojan alalla tehtävään tietojen ja asiantuntemuksen vaihtoon.

33 artikla. Muuttoliike. Sopimuspuolet sopivat tekevänsä yhteistyötä laittoman maahanmuuton ja ihmisten salakuljetuksen ja ihmiskaupan estämiseksi. Artiklan 2 kohdassa sopimuspuolet sopivat toisen sopimuspuolen alueella laittomasti oleskelevien kansalaistensa takaisinotosta sekä henkilöasiakirjojen toimittamisesta takaisinotettaville kansalaisilleen. Sopimuspuolet sopivat niiden kansalaisiksi väitettyjen henkilöiden tunnistamisesta epäselvissä tapauksissa. Sopimuspuolet sopivat tarvittaessa käyvänsä neuvottelut tavoitteena sopimus, jolla säädetään takaisinotosta omien ja kolmannen maan kansalaisten osalta.

Kyseinen artikla sisältää määräyksiä, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan. Siinä määritellään osapuolen velvoite ottaa kansalaisensa takaisin. Suomen kansalaisuus voidaan todistaa voimassa olevalla passilla tai henkilökortilla. Passin myöntämisestä säädetään passilaissa (671/2006) ja henkilökortin myöntämisestä henkilökorttilaissa (829/1999). Suomen kansalaista ei saa perustuslain (731/1999) 9 §:n 3 momentin mukaan estää saapumasta maahan, karkottaa maasta eikä vastoin tahtoaan luovuttaa tai siirtää toiseen maahan. Perustuslain 9 §:n 4 momentin mukaan ulkomaalaisen oikeudesta tulla Suomeen ja oleskella maassa säädetään lailla. Ulkomaalaista ei saa karkottaa, luovuttaa tai palauttaa, jos häntä tämän vuoksi uhkaa kuolemanrangaistus, kidutus tai muu ihmisarvoa loukkaava kohtelu.

Artiklassa määrätään sovittavaksi kansalaisiksi väitettyjen henkilöiden tunnistamisesta. Puitesopimuksen määräys voidaan tulkita sisältävän henkilöön kohdistuvan viranomaistoimen eli henkilön kuulemisen suorittamisen. Passilain 6 §:n 2 momentin mukaisesti ulkomailla oleva Suomen kansalainen voi hakea passia Suomen suurlähetystöstä tai lähetetyn virkamiehen johtamasta konsulaatista taikka sellaisesta muusta Suomen edustustosta, jossa palvelevan nimetyn Suomen kansalaisen ulkoasiainministeriö on oikeuttanut antamaan passeja. Passilain 6 §:n 2 momentin mukaisesti Suomen kansalaisen on passia hakiessaan esitettävä tunnistamisasiakirjana voimassa oleva henkilöllisyyttä osoittava asiakirja.

34 artikla. Laittomien huumausaineiden torjunta. Sopimuspuolet vahvistavat pyrkimyksensä vähentää laittomien huumausaineiden tarjontaa, kauppaa ja kysyntää sekä niistä aiheutuvia vaikutuksia yhteiskunnassa sekä sopivat yhteistyöstä näiden tavoitteiden saavuttamiseksi ottaen huomioon kansainväliset yleissopimukset.

35 artikla. Järjestäytyneen rikollisuuden ja korruption torjunta. Sopimuspuolet sitoutuvat yhteistyöhön järjestäytyneen rikollisuuden, talousrikollisuuden, korruption, väärentämisen ja laittoman liiketoiminnan torjumiseksi sekä niiden kautta saadun omaisuuden tai saatujen varojen takaisinsaamiseksi täyttämällä kaikilta osin voimassa olevat keskinäiset kansainväliset velvoitteensa sekä edistämällä kansainvälisten sopimusten täytäntöönpanoa.

36 artikla. Rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjunta. Sopimuspuolet vahvistavat käsityksensä tarpeesta työskennellä yhteistyössä torjuakseen rahoitusjärjestelmien hyväksikäytön rikollisessa toiminnassa.

37 artikla. Tietoverkkorikollisuuden torjunta. Sopimuspuolet sopivat lujittavansa yhteistyötä tietoverkkorikollisuuden ja sähköisten rikosten sekä tietoverkkojen terrorististen sisältöjen torjunnassa ja ehkäisyssä.

38 artikla. Lainvalvontayhteistyö. Sopimuspuolet sopivat lainvalvontaviranomaisten, -virastojen ja -yksiköiden välisestä yhteistyöstä sekä osallistumisesta molempia sopimuspuolia koskettavien kansainvälisten rikosuhkien torjuntaan.

VIII OSASTO: YHTEISTYÖ MUILLA ALOILLA

39 artikla. Matkailu. Sopimuspuolet sitoutuvat yhteistyöhön matkailun alalla lisätäkseen keskinäistä ymmärtämystä ja edistääkseen matkailun tasapainoista ja kestävää kehitystä.

40 artikla. Kansalaisyhteiskunta. Sopimusosapuolet tunnustavat kansalaisyhteiskunnan roolille tämän sopimuksen mukaisessa vuoropuhelussa ja yhteistyössä sekä sopivat edistävänsä kansalaisyhteiskunnan osallistumista vuoropuheluun.

41 artikla. Julkishallinto. Sopimuspuolet sopivat yhteistyöstä julkishallinnon nykyaikaistamisessa vaihtamalla kokemuksia ja parhaita käytäntöjä.

42 artikla. Tilastot. Sopimuspuolet sopivat yhteistyöstä ja tiedonvaihdosta tilastointiin liittyvissä kysymyksissä ja ilmaisevat pyrkimyksensä tilastointijärjestelmien asteittaiseen yhdenmukaistamiseen.

IX OSASTO: INSTITUTIONAALINEN KEHYS

43 artikla. Muut sopimukset. Kumotaan ja korvataan sopimuspuolten välinen aiempi kauppaa ja yhteistyötä koskeva puitesopimus, joka allekirjoitettiin Luxemburgissa 28 päivänä lokakuuta 1996 ja joka tuli voimaan 1 päivänä huhtikuuta 2001. Sovitaan mahdollisuudesta täydentää puitesopimusta tekemällä erityissopimuksia sopimuksen kattamalla yhteistyön alalla. Puitesopimus ja erityissopimukset muodostavat yhteisen institutionaalisen kokonaisuuden.

44 artikla. Sekakomitea. Sopimuspuolet sopivat sekakomitean perustamisesta, jäsenistä, kokoontumisesta sekä tehtävistä, joita ovat neuvottelujen käyminen sopimuksen täytäntöönpanon helpottamiseksi, sopimuksen yleisten tavoitteiden edistämiseksi, yleisen johdonmukaisuuden säilyttämiseksi suhteissa ja sopimuspuolten välisten muiden sopimusten moitteettoman toiminnan varmistamiseksi. Sekakomitea ratkaisee myös sopimuksen tulkinnasta mahdollisesti aiheutuvat erimielisyydet konsensusperiaatetta noudattaen siten kuin määrätään sopimuksen 45 artiklan 3 kohdassa ja tutkii sopimuspuolten esittämät tiedot sopimusvelvoitteiden täyttämättä jättämisestä.

45 artikla. Täytäntöönpanoa koskevat säännöt. Sopimuspuolet sopivat velvoitteesta toteuttaa tarvittavat toimenpiteet sopimuksessa vahvistettujen tavoitteiden saavuttamiseksi sekä toteutettavista menettelyistä, joita noudatetaan niissä tapauksissa, joissa sopimusosapuolien välillä on erimielisyyttä sopimuksen mukaisten velvoitteiden täyttämisestä.

Artiklan 3 kohdan mukaan sopimuspuoli voi toteuttaa tarvittavat toimenpiteet kansainvälisen oikeuden mukaisesti, jos se katsoo, että toinen sopimuspuoli on jättänyt täyttämättä sopimuksen mukaiset velvoitteensa. Kyseisillä kansainvälisen oikeuden mukaisilla toimenpiteillä tarkoitettaneen ainakin valtiosopimusoikeutta koskevan Wienin yleissopimuksen (SopS 33/1980) 60 artiklan mahdollistamaa valtiosopimuksen rikkomisesta johtuvaa sopimuksen soveltamisen keskeyttämistä kokonaisuudessaan tai osaksi.

Artiklat 44 ja 45 sisältävät määräykset neuvottelu- ja sanktiomenettelystä, jonka nojalla toinen sopimuspuoli voi keskeyttää sopimuksen tai muun samaan institutionaaliseen kehykseen kuuluvan sopimuksen soveltamisen sopimuksen olennaisiin osiin kohdistuneen rikkomuksen seurauksena. EU:n ja Korean tasavallan välinen vapaakauppasopimus kuuluu yhteiseen institutionaaliseen kokonaisuuteen puitesopimuksen kanssa. Menettelyn avulla esimerkiksi merkittävien kauppaetuuksien tai muiden vapaakauppasopimukseen sisältyvien taloudellisten etuuksien myöntämisen keskeyttämistä voitaisiin käyttää sanktioina joukkotuhoaseisiin tai ihmisoikeuksien kunnioittamiseen liittyvien toimien laiminlyönnissä. Tämä voisi koskea myös tilanteita, joissa sopimuspuoli laiminlyö kolmanteen maahan kohdistuvia toimia joukkotuhoaseiden tai ihmisoikeuksien kunnioittamisen alueilla.

Erityisen kiireellisiä tapauksia lukuun ottamatta sopimuspuolen on ennen edellä mainittuihin toimenpiteisiin ryhtymistä esitettävä kaikki tarvittavat tiedot sekakomitealle, jotta se voi tutkia tilanteen. Artiklan 4 kohdan mukaan kiireellisissä tapauksissa toimenpiteistä on ilmoitettava välittömästi toiselle sopimuspuolelle. Artiklan 4 kohdassa määrätään lisäksi neuvotteluista, joita tulee käydä kyseisissä kiireellisissä tapauksissa ja siitä, koska edellä mainittuja toimenpiteitä voidaan alkaa soveltaa.

Sopimuspuolet antoivat sopimukseen sitoutumisen yhteydessä yhteisen tulkitsevan julistuksen sopimuksen 45 ja 46 artiklasta. Julistuksen mukaan artiklan 3 kohdassa käytetyllä ilmauksella ”tarvittavat toimenpiteet” tarkoitetaan toimenpiteitä, jotka ovat oikeasuhteisia sopimuksen velvoitteiden noudattamatta jättämiseen nähden. Ensisijaisesti tulisi valita sopimusten toimintaa vähiten haittaavia toimenpiteitä. Kyseisiä toimenpiteitä voidaan toteuttaa myös sopimuksen kanssa yhteiseen institutionaaliseen kehykseen kuuluvan erityissopimuksen suhteen. Lisäksi julistuksen mukaan artiklan 4 kohdassa käytetyllä ilmauksella ”erityisen kiireelliset tapaukset” tarkoitetaan jonkin sopimuspuolen suorittamaa sopimuksen olennaista rikkomista, jonka katsotaan tapahtuneen, jos sopimus hylätään kansainvälisen oikeuden yleisten sääntöjen vastaisesti tai sopimuksen olennaista osaa rikotaan erityisen vakavasti ja huomattavasti.

46 artikla. Välimiesmenettely. Sovitaan riitatilanteissa määrättävästä välimiesmenettelystä, välityslautakunnan kokoonpanosta ja nimityksistä. Artiklan 2 kohdan mukaan kummankin riidan osapuolen on toteutettava välimiesten päätöksen täytäntöönpanon edellyttämät toimet. Edellä 45 artiklan yhteydessä selostetun julistuksen mukaan, jos 45 artiklan mukaisia toimenpiteitä on toteutettu jonkin yhteiseen institutionaaliseen kehykseen kuuluvan erityissopimuksen suhteen, sovelletaan erityissopimukseen mahdollisesti sisältyviä riidanratkaisumenetelmiä välimieslautakunnan päätöksen täytäntöönpanomenettelyyn tapauksissa, joissa välimiehet päättävät, ettei kyseinen toimenpide ollut perusteltu tai oikeasuhteinen.

X OSASTO: LOPPUMÄÄRÄYKSET

47 artikla. Määritelmä. Määritellään, että sopimuksessa ”sopimuspuolilla” tarkoitetaan Euroopan unionia tai sen jäsenvaltioita taikka Euroopan unionia ja sen jäsenvaltioita, kutakin toimivaltansa mukaisesti, sekä Korean tasavaltaa.

48 artikla. Kansallinen turvallisuus ja tietojen luovuttaminen. Ilmoitetaan, että sopimuspuolen ei edellytetä antavan tietoja, joiden luovuttamisen se katsoo olevan keskeisten turvallisuusetujensa vastaista.

49 artikla. Voimaantulo, kesto ja voimassaolon päättyminen. Sovitaan, että sopimus tulee voimaan sitä päivää seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä, jona sopimuspuolet ovat ilmoittaneet toisilleen tätä tarkoitusta varten tarvittavien oikeudellisten menettelyjen saattamisesta päätökseen. Sopimusta sovelletaan väliaikaisesti sen voimaantuloon asti. Väliaikainen soveltaminen alkaa sitä päivää seuraavan ensimmäisen kuukauden ensimmäisenä päivänä, jona sopimuspuolet ovet ilmoittaneet toisilleen tarvittavien menettelyjen saattamisesta päätökseen. Kumpi tahansa sopimuspuoli voi ilmoittaa toiselle sopimuspuolelle kirjallisesti aikomuksestaan irtisanoa tämä sopimus. Irtisanominen tulee voimaan kuuden kuukauden kuluttua tästä ilmoituksesta.

50 artikla. Ilmoitukset. Sovitaan, että sopimuksen 49 artiklan mukaiset ilmoitukset tehdään Euroopan unionin neuvoston pääsihteeristölle ja vastaavasti Korean tasavallan ulkoasiain- ja kauppaministeriölle.

51 artikla. Julistukset ja liitteet. Vahvistetaan, että sopimuksen julistukset ja liitteet ovat erottamaton osa sopimusta.

52 artikla. Alueellinen soveltaminen. Vahvistetaan, että sopimusta sovelletaan alueisiin, joilla sovelletaan Euroopan unionista tehtyä sopimusta siinä määrätyin edellytyksin, sekä Korean tasavallan alueeseen.

53 artikla. Todistusvoimaiset tekstit. Määritellään sopimuksen todistusvoimaiset kielet, joita ovat kaikki EU:n jäsenvaltioiden kielet sekä korean kieli.

1 §. Pykälän säännöksellä saatettaisiin voimaan sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset. Lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä selostetaan jäljempänä eduskunnan suostumuksen tarpeellisuutta koskevassa jaksossa.

2 §. Laki ehdotetaan tulevaksi voimaan valtioneuvoston asetuksella säädettävänä ajankohtana samanaikaisesti kuin sopimus tulee voimaan. Suomessa sopimuksen muiden kuin lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten saattamisesta voimaan säädetään perustuslain 95 §:n 1 momentissa. Kyseisen perustuslain säännöksen mukaan muut kuin lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset saatetaan voimaan asetuksella. Asetuksen antaja määräytyy tällöin perustuslain 80 §:n mukaan siten, että jos asiasta ei ole erikseen säädetty, asetuksen antaa valtioneuvosto. Edellä olevan mukaisesti asetuksenantovaltuus on osoitettu valtioneuvostolle.

1 §. Pykälä mahdollistaa sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten soveltamisen väliaikaisesti ennen sopimuksen kansainvälistä voimaantuloa. Väliaikaisesta soveltamisesta määrätään sopimuksen 49 artiklan 2 kohdassa, jossa todetaan, että sopimusta sovelletaan väliaikaisesti sen voimaantuloon asti.

2 §. Pykälän mukaan lain voimaantulosta säädetään valtioneuvoston asetuksella. Asetus annetaan mahdollisimman pian sen jälkeen, kun Suomi on ilmoittanut sopimuksen loppumääräysten mukaisesti sopimuksen hyväksymisestä. Laki on voimassa siihen päivään saakka, jona laki sopimuksen lain-säädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta tulee voimaan. Laki on näin ollen voimassa vain siihen saakka, kunnes sopimuksen varsinainen voimaansaattamislaki tulee voimaan. Erillistä kumoamislakia ei siten ole tarvetta säätää.

Sopimuspuolet hyväksyvät sopimuksen omien menettelyjensä mukaisesti. Sopimus tulee voimaan sitä päivää seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä, jona sopimuspuolet ovat ilmoittaneet Euroopan unionin neuvoston pääsihteerille tätä varten tarvittavien menettelyjen saattamisesta päätökseen. Sopimusta sovelletaan väliaikaisesti sen voimaantuloon asti. Väliaikainen soveltaminen alkaa sitä päivää seuraavan ensimmäisen kuukauden ensimmäisenä päivänä, jona sopimuspuolet ovet ilmoittaneet toisilleen tarvittavien menettelyjen saattamisesta päätökseen. Unioni on soveltanut sopimusta väliaikaisesti sopimuksen 49 artiklan 2 kohdan mukaisesti 1 päivästä heinäkuuta 2011 alkaen. Koska sopimus sisältää lainsäädännönalaan kuuluvia määräyksiä, Suomi voi sitoutua väliaikaiseen soveltamiseen vasta, kun eduskunnan hyväksyntä sopimukselle on saatu.

Sopimuksen tullessa voimaan se korvaa EY:n ja sen jäsenvaltioiden sekä Korean tasavallan välillä vuonna 1996 allekirjoitetun kauppaa ja yhteistyötä koskevan sopimuksen.

Laki sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta ehdotetaan tulemaan voimaan valtioneuvoston asetuksella säädettävänä ajankohtana samanaikaisesti sopimuksen voimaantulon kanssa.

Sopimukseen sisältyy määräyksiä tietyistä yhteistyöaloista, jotka käsittelevät Ahvenanmaan itsehallintolain (1144/1991) 18 §:ssä Ahvenanmaan toimivaltaan kuuluvaksi säädettyä alaa. Tällaisia aloja koskevia määräyksiä sisältyy ainakin liikennettä koskevaan 18 artiklaan, meriliikennepolitiikkaa koskevaan 19 artiklaan, terveyttä koskevaan 21 artiklaan, työllisyys- ja sosiaaliasioita koskevaan 22 artiklaan, ympäristöä ja luonnonvaroja koskevaan 23 artiklaan, maataloutta, maaseudun kehittämistä ja metsätaloutta koskevaan 25 artiklaan, meriä ja kalastusta koskevaan 26 artiklaan, kulttuuriin, tiedotukseen, viestintään, audiovisuaaliseen alaan ja tiedotusvälineisiin liittyvää yhteistyötä koskevaan 28 artiklaan sekä koulutusta koskevaan 29 artiklaan. Edellä mainituista artikloista 21, 23, 28 ja 29 artiklaan sisältyy jäsenvaltioiden toimivaltaan kuuluvia määräyksiä. Ahvenanmaan maakuntapäivien hyväksyminen vaaditaan siten sopimuksen voimaansaattamiseksi Ahvenanmaalla.

Lisäksi meriliikennepolitiikkaa koskevaan 19 artiklaan sisältyy pääosin EU:n ja valtakunnan toimivaltaan kuuluvaa kauppamerenkulkua koskevia määräyksiä sekä lisäksi määräyksiä varustamoasiamiestoimintaan liittyvästä sijoittautumisoikeudesta samoin edellytyksin kuin sopimuspuolen omat yritykset. Tämän voidaan katsoa tarkoittavan sitä, että Korean tasavallan yritykset saavat tällöin saman kohtelun kuin mitä valtakunnan ja EU:n alueella perustetut yritykset saisivat Ahvenanmaalla. Puitesopimuksen 52 artiklassa todetaan myös, että sopimusta sovelletaan alueisiin, joilla sovelletaan Euroopan unionista tehtyä sopimusta siinä määrätyin edellytyksin, sekä Korean tasavallan alueeseen. Toisin sanoen Suomen liittymissopimukseen liitetyn pöytäkirjan N:o 2 määräykset Ahvenanmaasta tulevat sovellettavaksi. Lisäksi 19 artiklan 5 kohdassa määrätään, että varustamoasiamiestoiminnan aloittamisesta Euroopan unionissa ja Korean tasavallassa sovitaan tarvittaessa erityissopimuksilla. Tällaisia määräyksiä on sisällytetty EU:n ja sen jäsenvaltioiden sekä Etelä-Korean välillä lokakuussa 2010 tehtyyn vapaakauppa-sopimukseen, johon on sisällytetty myös nimenomainen Ahvenanmaata koskeva poikkeus rajoituslistaan.

Euroopan unionin ja jäsenvaltioiden välinen toimivallanjako

EU:n ja sen jäsenvaltioiden sekä Korean tasavallan kanssa tehtävä puitesopimus on luonteeltaan niin sanottu sekasopimus. Sopimuksen määräykset kuuluvat osittain jäsenvaltioiden yksinomaiseen toimivaltaan ja osittain unionin yksinomaiseen toimivaltaan tai unionin ja sen jäsenvaltioiden jaettuun toimivaltaan. Eduskunta hyväksyy tällaisen sopimuksen vakiintuneen käytännön mukaan vain niiltä osin kuin se kuuluu Suomen toimivaltaan (esim. PeVL 6/2001 vp, PeVL 31/2001, PeVL 16/2004 vp, PeVL 24/2004 vp). Toimivallan jako käsiteltävänä olevassa sopimuksessa ei ole yksiselitteinen, koska kyse on EU:n ja sen jäsenvaltioiden kolmannen valtion kanssa tekemästä sopimuksesta, jonka sopimusvelvoitteet ovat yhteistyövelvoitteita, jotka kohdistuvat sekä EU:iin ja sen jäsenvaltioihin. Toimivallanjakoa ei ole myöskään osoitettu sopimuksen määräyksissä.

Sopimuksen 1 artikla, jossa määrätään muun muassa ihmisoikeuksista ja demokratian periaatteista sopimuksen perustana ja poliittista vuoropuhelua koskevan II osaston tietyt määräykset on katsottava kuuluviksi jäsenvaltioiden toimivaltaan. Tällaisia määräyksiä ovat muun muassa terrorismin torjuntaa, pien- ja kevytaseita sekä kansainvälistä yhteisöä koskettavia vakavimpia rikoksia koskevat määräykset. Myös joukkotuhoaseiden leviämisen estämistä koskevan 4 artiklan määräykset kuuluvat jäsenvaltioiden toimivaltaan siltä osin, kun ei ole kyse unionin toimivaltaan kuuluvasta vientivalvontasäännöstöstä, johon viitataan artiklan 3 kohdan b alakohdassa.

Sopimuksen meriliikennepolitiikkaa koskevan artikla 19 määräykset sisältävät osin jäsenvaltioiden toimivaltaan kuuluvaa sääntelyä, johon liittyy muun muassa laki elinkeinon harjoittamisen oikeudesta (122/1919) ja laki yksityisistä yleisistä satamista (1156/1994). Artikla ei kuitenkaan edellytä lainsäädännön muuttamista.

Jäsenvaltioilla on toimivaltaa myös terveyden, metsätalouden, kulttuurin ja koulutuksen aloilla, joista määrätään sopimuksen 21, 23, 28 ja 29 artiklassa.

Jäsenvaltioilla on edelleen toimivaltaa myös muuttoliikkeen osalta (33 artikla) siltä osin, kun on kyse henkilöiden palauttamisesta ja takaisinotosta sekä jäsenvaltioiden velvollisuudesta antaa asianmukaiset henkilöllisyysasiakirjat tätä tarkoitusta varten (33 artiklan 2 kohta). Jäsenvaltioilla on toimivaltaa myös siltä osin, kun on kyse jäsenvaltioiden oikeudesta tehdä takaisinottosopimuksia Etelä-Korean kanssa kyseiseen artiklaan sisältyvän valtuutuksen perusteella (33 artiklan 3 kohta).

Lainsäädännön alaan kuuluvat sopimusmääräykset

Perustuslain 94 §:n 1 momentin mukaan eduskunta hyväksyy muun muassa sellaiset valtiosopimukset ja muut kansainväliset velvoitteet, jotka sisältävät lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä. Eduskunnan perustuslakivaliokunnan tulkintakäytännön mukaan perustuslaissa tarkoitettu eduskunnan hyväksymistoimivalta kattaa kaikki aineelliselta luonteeltaan lain alaan kuuluvat kansainvälisen velvoitteen määräykset. Sopimuksen määräykset on luettava lainsäädännön alaan, 1) jos määräys koskee jonkin perustuslaissa turvatun perusoikeuden käyttämistä tai rajoittamista, 2) jos määräys muutoin koskee yksilön oikeuksien tai velvollisuuksien perusteita, 3) jos määräyksen tarkoittamasta asiasta on perustuslain mukaan säädettävä lailla, taikka 4) jos määräyksen tarkoittamasta määräyksestä on voimassa lain säännöksiä tai 5) siitä on Suomessa vallitsevan käsityksen mukaan säädettävä lailla. Kysymykseen ei vaikuta se, onko jokin määräys ristiriidassa vai sopusoinnussa Suomessa lailla annetun säännöksen kanssa (PeVL 11, 12 ja 45/2000 vp).

Sopimuksessa 1 artiklan 1 kohdassa todetaan, että sopimuksen olennaisen osan muodostavat demokratian periaatteiden ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen, sellaisina kuin ne vahvistetaan ihmisoikeuksien yleismaailmallisessa julistuksessa ja muissa keskeisissä kansainvälisissä sopimuksissa, sekä oikeusvaltioperiaatteen kunnioittaminen. Perustuslakivaliokunta on katsonut (PeVL 45/2000 vp; PeVL 31/2001 vp), etteivät sellaiset yleispiirteiset ja julistuksenomaiset määräykset, joissa sopimuspuolet vahvistavat sitoumuksensa kunnioittaa ihmisoikeuksia, vaikuta Suomen kansainvälisten velvoitteiden sisältöön tai laajuuteen ihmisoikeuksien alalla. Perustuslakivaliokunta on kuitenkin katsonut, että tällaisilla määräyksillä on aikaisempaan verrattuna uudentyyppistä sitovaa merkitystä sopimukseen sisältyvän neuvottelu- ja sanktiomenettelyn vuoksi, ja tämän takia sopimuksen ihmisoikeusmääräysten on katsottava kuuluvan lainsäädännön alaan (ks. PeVL 31/2001 vp).

Perustuslakivaliokunnan viimeksi mainitussa lausunnossa käsittelemän sopimuksen neuvottelu- ja sanktiomenettelyä koskevassa 96 artiklassa oli nimenomaisesti mainittu sopimuksen soveltamatta jättäminen viimeisenä keinona, jota voidaan käyttää tapauksessa, jossa toinen osapuoli on rikkonut sopimuksen olennaiseksi osaksi määriteltyä ihmisoikeuksia sekä demokratian ja oikeusvaltion periaatetta koskevaa sopimusmääräystä. Nyt kyseessä olevan sopimuksen täytäntöönpanoa koskevia sääntöjä käsittelevässä 45 artiklassa ei mainita suoranaisesti sopimuksen soveltamisen keskeyttämistä toimenpiteenä, johon voitaisiin ryhtyä, jos toinen sopimuspuoli rikkoo olennaisesti sopimusta. Edellä mainittuun 45 artiklaan sisältyvä erimielisyyksien ratkaisua koskeva sopimusmääräys on siten kirjoitettu heikompaan muotoon kuin mitä perustuslakivaliokunnan lausunnossaan tarkoittama neuvottelu- ja sanktiomenettelyä koskeva määräys oli kirjoitettu.

Hallituksen käsityksen mukaan nyt kyseessä olevan sopimuksen 45 artikla mahdollistaa kuitenkin valtiosopimusoikeutta koskevan Wienin yleissopimuksen (SopS 33/1980) 60 artiklassa tarkoitetun valtiosopimuksen rikkomisesta johtuvan sopimuksen soveltamisen keskeyttämisen kokonaisuudessaan tai osaksi. Lisäksi on otettava huomioon, että sopimukseen liitetyssä sopimuksen 45 ja 46 artiklaa koskevassa sopimuspuolten yhteisessä tulkitsevassa julistuksessa todetaan, että sopimuksen olennaisena rikkomisena pidetään sen olennaisiksi osiksi määriteltyjen sopimusmääräysten rikkomista. Tämän vuoksi valtioneuvosto katsoo, että sopimuksen 45 artiklan määräysten soveltaminen voi johtaa tilanteeseen, jossa sopimuksen olennaiseksi osaksi määritellyllä 1 artiklan 1 kohdalla on perustuslakivaliokunnan lausunnossaan (ks. PeVL 31/2001 vp) tarkoittamaa uudentyyppistä sitovaa merkitystä ja tämän vuoksi sopimuksen ihmisoikeusmääräysten on katsottava kuuluvan lainsäädännön alaan.

Myös joukkotuhoaseiden leviämisen estämistä koskevan 4 artiklan 2 kohta on määritelty sopimuksen olennaiseksi osaksi. Tämän sopimusmääräyksen rikkomisessa on kyse sopimuksen olennaisesta rikkomisesta, joka mahdollistaa sopimuksen 45 artiklan mukaisen neuvottelu- ja sanktiomenettelyn käytön. Näin ollen määräyksellä voidaan edellisessä kappaleessa selostettujen perusteluiden valossa arvioida olevan perustuslakivaliokunnan lausunnossa PeVL 31/2001 vp tarkoitettua sitovaa merkitystä, minkä vuoksi sen olisi katsottava kuuluvan lainsäädännön alaan.

Osapuolet velvoitetaan 4 artiklan 3 kohdan b alakohdassa myös ylläpitämään tehokasta kansallista vientivalvontajärjestelmää, mukaan lukien siihen sisältyvät tehokkaat seuraamukset vientivalvonnan laiminlyönnistä. Yksilön oikeuksista ja velvollisuuksista on perustuslain 80 §:n mukaan säädettävä lailla. Perustuslain 8 §:n mukaan rikoksena rangaistava teko ja siitä seuraava rangaistus tulee määritellä lain tasolla. Näin ollen kyseinen sopimusmääräys, joka velvoittaa tehokkaan kansallisen vientivalvontajärjestelmän ylläpitämiseen seurauksineen, kuuluu lainsäädännön alaan. Kyseinen sopimusmääräys ei kuitenkaan edellytä kansallisia lainsäädäntötoimia. Vientivalvonnasta on myös annettu laintasoista kansallista sääntelyä laissa kaksikäyttötuotteiden valvonnasta (562/1996) sekä laissa puolustustarvikkeiden viennistä (282/2012).

Meriliikennepolitiikkaa koskevan 19 artiklan määräykset sisältävät osin jäsenvaltioiden toimivaltaan kuuluvaa sääntelyä, johon liittyy muun muassa laki elinkeinon harjoittamisen oikeudesta (122/1919) ja laki yksityisistä yleisistä satamista (1156/1994). Artikla ei kuitenkaan edellytä lainsäädännön muuttamista.

Muuttoliikettä koskevan 33 artiklan osalta lainsäädännön alaan kuuluu artiklan 2 kohta, jossa määrätään osapuolten velvollisuudesta ottaa takaisin laittomasti toisen sopimuspuolen alueella laittomasti oleskelevat kansalaisensa sekä määrätään lisäksi osapuolten velvollisuudesta antaa kansalaisilleen asianmukaiset henkilöllisyysasiakirjat heidän takaisinottoaan varten. Perustuslain 9 §:n 3 momentin mukaan Suomen kansalaista ei saa estää saapumasta maahan ja perustuslain 9 §:n 4 momentin mukaan ulkomaalaisen oikeudesta tulla Suomeen ja oleskella maassa säädetään lailla ja ulkomaalaista ei saa karkottaa, luovuttaa tai palauttaa, jos häntä tämän vuoksi uhkaa kuolemanrangaistus, kidutus tai muu ihmisarvoa loukkaava kohtelu. Matkustusoikeuden osoittamiseksi myönnettävistä asiakirjoista säädetään passilaissa (671/2006) ja henkilökortin myöntämisestä henkilökorttilaissa (829/1999). Kohta sisältää näin ollen lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä. Edellä mainitut kohdat eivät edellytä lainsäädäntömuutoksia. Muut sopimuksen määräykset ovat lähinnä yleispiirteisiä, yhteistyötä koskevia velvoitteita, joiden ei vakiintuneen käytännön mukaan katsota vaikuttavan Suomen kansainvälisen velvoitteen sisältöön tai laajuuteen.

Sopimus ei sisällä määräyksiä, jotka koskisivat perustuslakia sen 94 §:n 2 momentissa tai 95 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla. Sopimus voidaan hallituksen käsityksen mukaan hyväksyä äänten enemmistöllä ja ehdotus sen voimaansaattamislaiksi voidaan hyväksyä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Edellä olevan perusteella ja perustuslain 94 §:n mukaisesti esitetään, että

eduskunta hyväksyisi Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden sekä Korean tasavallan välillä Brysselissä 10 päivänä toukokuuta 2010 tehdyn puitesopimuksen siltä osin kuin se kuuluu Suomen toimivaltaan.

Koska sopimus sisältää määräyksiä, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan, annetaan samalla eduskunnan hyväksyttäväksi seuraavat lakiehdotukset:

Lakiehdotukset

1.

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 §

Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden sekä Korean tasavallan välillä Brysselissä 10 päivänä toukokuuta 2010 tehdyn puitesopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset ovat lakina voimassa sellaisina kuin

Suomi on niihin sitoutunut.

2 §

Sopimuksen muiden määräysten voi-maansaattamisesta ja tämän lain voimaantulosta säädetään valtioneuvoston asetuksella.

---

2.

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 §

Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden sekä Korean tasavallan välillä Brysselissä 10 päivänä toukokuuta 2010 tehdyn puitesopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä sovelletaan väliaikaisesti ennen sopimuksen kansainvälistä voimaantuloa.

2 §

Sopimuksen muiden määräysten väliaikaisesta soveltamisesta ja tämän lain voimaantulosta säädetään valtioneuvoston asetuksella. Tämä laki on voimassa siihen päivään, jona Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden sekä Korean tasavallan välisen puitesopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta annettu laki ( / ) tulee voimaan.

---

Helsingissä 24 päivänä lokakuuta 2013

Pääministerin sijainen, valtiovarainministeri
JUTTA URPILAINEN

Opetusministeri
Krista Kiuru