Esityksessä ehdotetaan, että eduskunta hyväksyisi tutkimus-, kehitys-, testaus- ja arviointihankkeista Suomen tasavallan hallituksen puolesta toimivan Suomen puolustusministeriön ja Amerikan yhdysvaltojen puolustusministeriön välillä tehdyn sopimuksen.

Sopimuksella sovitaan Suomen ja Yhdysvaltojen puolustushallintojen välisten hankkeiden yleisistä ehdoista. Ehdot määrittelevät osapuolten kansallisten menettelyjen mukaan valtuutettujen edustajien välisissä erillisissä hankesopimuksissa määritettyjen tutkimus-, kehitys-, testaus- ja arviointitoimintojen käynnistämistä, toteuttamista ja hallinnointia.

Esitykseen sisältyy lakiehdotus sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta ja sopimuksen soveltamisesta. Lakiin ehdotetaan otettaviksi säännökset sopimuksen mukaisesti vaihdettujen tietojen salassapidosta, Suomen viranomaisten oikeudesta luovuttaa salassa pidettäviä välttämättömiä tietoja sekä säännökset sopimuksen vierailuja koskevien velvoitteiden toteuttamiseksi.

Sopimuksen voimaantulo edellyttää, että Suomen puolustusministeriö ilmoittaa Yhdysvaltojen puolustusministeriölle, että Suomi on saattanut loppuun sopimuksen voimaansaattamiseksi tarvittavat kansalliset toimenpiteet. Sopimus tulee voimaan edellä mainitussa ilmoituksessa mainittuna päivänä.

Laki ehdotetaan tulevaksi voimaan tasavallan presidentin asetuksella säädettävänä ajankohtana samanaikaisesti sopimuksen kanssa.

---

Valtioneuvoston turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon 2009 (VNS 11/2009) mukaan puolustuskykyä kehitetään siten, että kansallisella ja kansainvälisellä yhteistoiminnalla varmistetaan yhteensopivuus, kustannustehokas kehittäminen ja osaamisen hallinta. Laaja-alainen yhteistyö tukee suomalaisen osaamisen ja tietotaidon kansainvälistymistä. Kansainvälisellä verkottumisella mahdollistetaan muun muassa materiaalihankintojen kustannustehokkuus sekä huoltovarmuuden tehostaminen. Yhteistoimintaa kehitetään erityisesti pohjoismaiden, keskeisten EU-maiden, Yhdysvaltojen sekä Itämeren alueen maiden kanssa.

Erityisesti rajalliset puolustusbudjetit ja puolustusmateriaalin kallistuminen ovat lisänneet maiden yhteistyöhalukkuutta, sillä yhteinen kehittämistyö ja yhteistyöhankkeet säästävät kustannuksia ja parantavat yhteensopivuutta sekä huoltovarmuutta. Puolustusmateriaalialan kahdenvälinen, eurooppalainen, transatlanttinen ja globaali yhteistyö onkin merkittävästi lisääntynyt viime vuosina.

Puolustusmateriaalialan yhteistyötä voidaan tehdä puolustusmateriaalin elinkaaren eri vaiheissa. Esimerkiksi tutkimus- ja teknologiayhteistyö luo edellytyksiä yhteisille puolustusmateriaalihankinnoille ja -hankkeille, parantaa tutkimus- ja teknologiatyön sekä hankintojen kustannustehokkuutta ja kehittää Suomen teknologista osaamista. Lisäksi tutkimus- ja teknologiayhteistyöllä voidaan parantaa puolustusmateriaalin yhteensopivuutta sekä edistää kotimaisen teollisuuden vientimahdollisuuksia.

Suomi tekee puolustusmateriaalialan yhteistyötä sekä kahden- että monenvälisesti. Kahdenvälisen yhteistyön perustan muodostavat puolustusmateriaalialan yhteisymmärryspöytäkirjat (Memorandum of Understanding), joita Suomi on solminut keskeisten kumppaneidensa kanssa. Konkreettisista yhteistyöhankkeista osapuolet tekevät soveltamisalaltaan yleisen yhteisymmärryspöytäkirjan lisäksi esimerkiksi niin sanotun teknisen järjestelyn (Technical Arrangement) tai toimeenpanoasiakirjan (Impelementing Arrangement). Nämä asiakirjat ovat lähtökohtaisesti luonteeltaan oikeudellisesti sitomattomia, osapuolten keskinäisen poliittisen yhteisymmärryksen ilmaisevia asiakirjoja ja niillä sovitaan yhteistyöhankkeen sisällöstä, työnjaosta, organisaatiosta sekä vastaavista muista teknisluonteisista seikoista.

Varsinkin Yhdysvaltojen kanssa tehtävää konkreettisesta yhteistyötä säännellään usein oikeudellisesti sitovalla sopimuksella. Näihin sopimuksiin sisältyy lähtökohtaisesti määräyksiä, jotka kuuluvat tai ainakin sivuavat Suomessa lainsäädännön alaa. Tästä johtuen nämä sopimukset hyväksytään ja voimaansaatetaan Suomessa perustuslain 8 luvun mukaisesti.

Esitykseen sisältyvällä sopimuksella tutkimus-, kehitys-, testaus- ja arviointihankkeista Suomen tasavallan hallituksen puolesta toimivan Suomen puolustusministeriön ja Amerikan yhdysvaltojen puolustusministeriön välillä (jäljempänä ”sopimus” ellei asiayhteydestä muuta ilmene) sovitaan osapuolten välisistä ehdoista, jotka koskevat osapuolten kansallisten menettelyjen mukaan valtuutettujen edustajien välisissä erillisissä hankesopimuksissa määritettyjen tutkimus-, kehitys-, testaus- ja arviointitoimintojen käynnistämistä, toteuttamista ja hallinnointia. Osapuolten tavoitteena on sopimuksen mukaisesti tehdä yhteistyötä puolustusmateriaalin elinkaaren eri vaiheissa ja luoda mahdollisesti uusia tai entistä parempia sotilaallisia valmiuksia.

Erillisiin hankesopimuksiin voi sisältyä yksi tai useampi seuraavista toiminnoista: perustutkimus, soveltava tutkimus, edistyneen teknologian kehittäminen, toimintatutkimusten ja -analyysien periaatteet, edistyneen teknologian esittelyt, järjestelmämallit, järjestelmän kehittäminen ja esittely (koneenrakennuksen ja valmistuksen kehittäminen), kehittämistestaus ja järjestelmän arviointi sekä alajärjestelmien toimet, kehitystä edistävät hankinnat tai spiraalisen kehityksen toimet, jotka liittyvät hitaaseen tuotannon aloittamiseen tai tuotanto-ohjelmiin.

Suomen ja Amerikan Yhdysvaltojen hallitukset tekivät pöytäkirjan, joka tuli voimaan 3 päivänä lokakuuta 2009, vastavuoroisista puolustushankinnoista (SopS 52/2009). Suomen ja Yhdysvaltojen puolustusministeriöt ovat myös tehneet sotilastiedon turvallisuutta koskevan sopimuksen (SopS 95/1991) ja sen lisäsopimuksen. Nämä sopimukset muodostavat perustan Suomen ja Yhdysvaltojen väliselle puolustusmateriaalialan yhteistyölle.

Edellä mainittujen sopimusten lisäksi Suomen ja Yhdysvaltojen puolustusministeriöt tekivät vuonna 1995 tutkimus- ja kehitystiedon vaihtoa koskevan sopimuksen sekä sen voimassaolon jatkamisesta ja eräiden määräysten päivittämisestä vuonna 2010 allekirjoitetun sopimusmuutoksen (SopS 95/2010). Kysymyksessä oleva sopimus määrittelee keskeiset periaatteet ja ehdot osapuolten väliselle tutkimus- ja kehitystiedon vaihdolle. Tämän sopimuksen alla voidaan toteuttaa vain tiedonvaihtoa, eikä sen nojalla voida toteuttaa yhteisiä tutkimus-, kehittämis-, testaus- tai arviointihankkeita. Näin ollen oli tarpeen neuvotella tähän esitykseen sisältyvä erillinen sopimus käytännön hankkeiden toteuttamisen mahdollistamiseksi tarkoituksenmukaisella tavalla.

Esityksen tavoitteena on saattaa voimaan Suomen ja Amerikan yhdysvaltojen välinen sopimus, jolla sovitaan yleisistä ehdoista liittyen erillisissä puolustus- ja turvallisuusalaan liittyvissä hankesopimuksissa määritettyjen tutkimus-, kehitys-, testaus- ja arviointitoimintojen käynnistämiseen, toteuttamiseen ja hallinnointiin.

Osapuolet pyrkivät sopimuksen alaan kuuluvalla tutkimus- ja teknologiayhteistyöllä hyödyntämään mahdollisimman tehokkaasti tutkimuksen ja teknologian kehittämisen valmiuksiaan ja välttämään toiminnan tarpeetonta päällekkäisyyttä. Tutkimus- ja teknologiayhteistyö luo edellytyksiä yhteisille puolustusmateriaalihankinnoille ja -hankkeille, parantaa tutkimus- ja teknologiatyön sekä hankintojen kustannustehokkuutta ja kehittää Suomen teknologista osaamista. Lisäksi yhteistyöllä voidaan parantaa puolustusmateriaalin yhteensopivuutta, edistää kotimaisen teollisuuden vientimahdollisuuksia sekä luoda uusia tai entistä parempia sotilaallisia valmiuksia.

Esitys sisältää ehdotuksen laiksi sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta ja sopimuksen soveltamisesta. Sopimuksen mukainen toiminta edellyttää muun ohella tietojen vaihtoa sekä vaihdettujen tietojen suojan järjestämistä, joihin liittyviä säännöksiä on muun muassa kansainvälisistä tietoturvallisuusvelvoitteista annetussa laissa (588/2004). Kyseinen laki ei kuitenkaan ole sovellettavissa kaikkiin sopimuksessa tarkoitettuihin toimintoihin, koska kaikki sitä varten luovutettavat tiedot eivät ole turvallisuusluokiteltuja tietoja. Vaihdettavien tietojen salassapitoon tulisi siten sovellettaviksi kansainvälistä tietoturvallisuusvelvoitteista annetun lain säännösten lisäksi viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (621/1999, jäljempänä ”julkisuuslaki”), sekä tietoturvallisuudesta valtionhallinnossa annetun asetuksen (681/2010, jäljempänä ”tietoturva-asetus”) mukaiset säännökset. Tietoturva-asetuksessa säädetään muun muassa turvallisuusluokitellun tiedon luokittelusta, kopioinnista ja hävittämisestä. Julkisuuslain ja tietoturva-asetuksen säännösten avulla ei voida taata sellaista suojaa, mitä sopimukseen merkityt velvoitteet merkitsisivät.

Sopimuksessa tarkoitettua yhteistyötä varten Suomen viranomaiselle annetut tiedot ja sen laatimat asiakirjat olisikin pidettävä salassa eikä niitä saisi luovuttaa tai käyttää muuhun kuin siihen tarkoitukseen, mitä varten ne on annettu, ellei asiakirjan luovuttaja olisi antanut siihen suostumustaan. Suomen viranomaisella olisi salassapitovelvollisuuden estämättä oikeus antaa sopimuksen osapuolelle ja hankesopimuksen osapuolille sopimuksessa tarkoitettua toimintaa varten välttämättömiä asiakirjoja ja tietoja, sen estämättä mitä asiakirjojen ja tietojen salassapidosta muualla on säädetty.

Viranomaisen oikeuteen ja elinkeinonharjoittajan velvollisuuteen sallia sopimuksessa tarkoitetut vierailut sovellettaisiin vastaavasti, mitä kansainvälisistä tietoturvallisuusvelvoitteista annetun lain 18 §:ssä säädetään vierailuista kansainvälisen tietoturvallisuusvelvoitteen toteuttamiseksi.

Esityksellä ei ole vaikutusta valtion talousarvioon. Sopimuksen kansallisesta voimaansaattamisesta ei aiheudu Suomelle välittömiä kustannuksia. Mahdollisesti myöhemmin erikseen sovittavista tutkimusprojekteista aiheutuvat kustannukset katettaisiin puolustusministeriön hallinnonalalle vuosittain valtion talousarviossa myönnettävillä, puolustusministeriön hallinnonalan kehyksiin sisältyvillä määrärahoilla.

Sopimuksesta ei aiheudu puolustushallintoa koskevia muutosvelvoitteita tai -tarpeita, vaan sopimuksen mukaiset velvoitteet voidaan toteuttaa nykyisen organisaation puitteissa ja nykyisillä voimavaroilla.

Suomella ei ole mahdollisuutta rahoittaa ja toteuttaa yksin kaikkea sopimuksessa määriteltyä tutkimusta, kehitystä, testausta ja arviointia. Yhteistyön kautta Suomi saa käyttöönsä tietoja ja materiaalia, mitä sillä muutoin ei olisi mahdollista hankkia. Lisäksi Yhdysvallat luovuttaa yhteistoimintaa varten sellaisia resursseja ja osaamista, mitä Suomella ei ole. Esitykseen sisältyvän sopimuksen nojalla toteutettavan yhteistyön kautta Suomi pystyy kehittämään puolustusmateriaalialan osaamistaan yhdessä Yhdysvaltojen kanssa, joka edustaa alan korkeinta osaamista. Näillä seikoilla voidaan katsoa olevan myönteisiä taloudellisia vaikutuksia.

Suomen ja Yhdysvaltojen puolustusministeriöt neuvottelivat alustavasti sopimuksesta jo keväällä 2009. Neuvottelut saatiin päätökseen keväällä 2011 ja Yhdysvallat allekirjoitti sopimuksen 2 päivänä toukokuuta 2011 ja Suomi 26 päivänä elokuuta 2011.

Sopimusneuvottelujen aikana kävi ilmi, että sopimus tulee sisältämään muun muassa Yhdysvaltojen vientivalvontalainsäädännöstä johtuen yksityiskohtaisia määräyksiä tietojen ja materiaalin luovuttamisesta sekä turvallisuudesta.

Sopimus on mainittu valtioneuvoston perustuslain 97 §:n mukaisesti eduskunnan ulkoasianvaliokunnalle toimittamissa valtiosopimusselvityksissä (UTP 3/2009 vp ja UTP 18/2011 vp) sekä puolustusministeriön eduskunnan puolustusvaliokunnalle 11 marraskuuta 2011 antamassa selvityksessä puolustushallinnon kansainvälisistä sopimuksista (PuVP 27/2011 vp).

Sopimusluonnoksesta ja erityisesti siitä, sisältääkö sopimusluonnos määräyksiä, jotka edellyttävät eduskunnan hyväksymistä pyydettiin lausunto ulkoasiainministeriöltä, oikeusministeriöltä, valtiovarainministeriöltä ja työ- ja elinkeinoministeriöltä. Lausunnoissa todettiin, että useat sopimuksen määräykset sisältävät lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä. Lausunnoissa esitetyt kannanotot ovat olleet perustana tämän esityksen valmistelussa puolustusministeriössä.

Esitysluonnoksesta pyydettiin lausunnot edellä mainituilta ministeriöiltä. Saaduissa lausunnoissa kiinnitettiin huomiota muun muassa lainsäädännön alaa koskeviin sopimusmääräyksiin sekä lakiteknisiin seikkoihin. Lausunnoissa esitetyt seikat on otettu huomioon puolustusministeriössä esitysluonnosta viimeisteltäessä.

Esitykseen sisältyvän lakiehdotuksen 3 §:n mukaan lain voimaantulosta säädettäisiin tasavallan presidentin asetuksella. Kansainvälisten sopimusten voimaansaattamista koskevan perustuslain 95 §:n 1 momentin muutos tulee voimaan 1 päivänä maaliskuuta 2012 (1112/2011). Tasavallan presidenttiä ei enää mainita momentissa asetuksen antajana. Voimaansaattamisasetuksen antajasta voidaan siten vastaisuudessa säätää lailla samojen perusteiden mukaan kuin asetuksenantajasta yleensäkin. Muutoksen tarkoituksena on, että valtuus voimaansaattamisasetusten antamiseen osoitetaan yleensä valtioneuvostolle. Perustuslain 80 §:stä johtuu, että jos asetuksen antajasta ei ole erikseen säädetty, asetuksen antaa valtioneuvosto.

Perustuslain 95 §:n 3 momentin mukaan kansainvälisen velvoitteen voimaansaattamislaissa voidaan säätää, että lain voimaantulosta säädetään asetuksella. Nykykäytännön mukaan voimaansaattamislain voimaantulosta ei anneta eri asetusta vaan asiasta säädetään voimaansaattamisasetuksella. Perustuslain muutoksen voimaantulon jälkeen voimaansaattamislain voimaantulosta säädetään näin ollen pääsääntöisesti valtioneuvoston antamalla voimaansaattamisasetuksella.

Jos lakiehdotus hyväksytään perustuslain muutoksen voimaantulon jälkeen, on lakiehdotuksen 3 §:ää asianmukaista muuttaa seuraavasti: ”Sopimuksen muiden määräysten voimaansaattamisesta ja tämän lain voimaantulosta säädetään valtioneuvoston asetuksella.”

Johdanto. Sopimuksen johdanto sisältää toteamukset muun muassa puolustustarvikkeiden standardoinnin, järkiperäistämisen ja yhteentoimivuuden tuomista eduista, tutkimuksen ja teknologian kehittämisen valmiuksien mahdollisimman tehokkaasta hyödyntämisestä, toiminnan tarpeettoman päällekkäisyyden välttämisestä, yhteentoimivuuden edistämisestä, mahdollisimman tehokkaiden ja kustannustehokkaiden tulosten saavuttamisesta tekemällä yhteistyötä tutkimus-, kehitys-, testaus- ja arviointihankkeissa sekä osapuolten halusta parantaa keskinäistä tavanomaista puolustuskykyään soveltamalla kehitteillä olevaa teknologiaa.

I artikla. Määritelmät. Sopimuksen I artikla sisältää sopimuksen soveltamisen kannalta keskeiset määritelmät. Artiklassa sovitaan muun muassa siitä, mitä sopimuksessa tarkoitetaan turvallisuusluokitellulla tiedolla, valvotulla turvallisuusluokittelemattomalla tiedolla, tiedolla, sopimuksella, toimeksisaajalla, patentilla sekä teollis- ja tekijänoikeuksilla.

II artikla. Tavoitteet. Sopimuksen II artiklassa sovitaan sopimuksen tavoitteista. Sopimuksen tavoitteena on määritellä ja perustaa yleiset ehdot, jotka koskevat osapuolten kansallisten menettelyjen mukaan valtuutettujen edustajien välisissä erillisissä hankesopimuksissa määritettyjen tutkimus-, kehitys-, testaus- ja arviointitoimintojen käynnistämistä, toteuttamista ja hallinnointia.

III artikla. Toiminnan laajuus. Artiklassa kuvataan yleisluonteisesti hankkeessa toteutettava yhteistyö ja siihen liittyvä tiedonvaihto. Sopimusta koskevan toiminnan laajuuteen kuuluu tutkimus-, kehitys-, testaus- ja arviointiyhteistyö, minkä ansiosta saavutetaan mahdollisesti uusia tai entistä parempia sotilaallisia valmiuksia. Hankesopimuksiin voi sisältyä yksi tai useampi seuraavista toiminnoista: perustutkimus, soveltava tutkimus, edistyneen teknologian kehittäminen, toimintatutkimusten ja -analyysien periaatteet, edistyneen teknologian esittelyt, järjestelmämallit, järjestelmän kehittäminen ja esittely (koneenrakennuksen ja valmistuksen kehittäminen), kehittämistestaus ja järjestelmän arviointi sekä alajärjestelmien toimet, kehitystä edistävät hankinnat tai spiraalisen kehityksen toimet, jotka liittyvät hitaaseen tuotannon aloittamiseen tai tuotanto-ohjelmiin.

Artiklassa kuvataan myös tiedon vaihtamisen edellytyksiä osapuolten vaatimusten yhtenäistämiseksi sekä sopimuksen nojalla mahdollisesti tehtävien hankesopimusten laatimiseksi ja kehittämiseksi sekä neuvotteluiden käymiseksi tällaisista sopimuksista. Osapuolet sitoutuvat saamansa tiedon luovutus- ja käyttörajoituksiin.

Kansainvälisistä tietoturvallisuusvelvoitteista annetussa laissa säädetään viranomaisten toimenpiteistä kansainvälisten tietoturvallisuusvelvoitteiden toteuttamiseksi. Lakia sovelletaan myös elinkeinonharjoittajaan ja tämän palveluksessa olevaan, kun elinkeinonharjoittaja on sopimusosapuolena turvallisuusluokitellussa sopimuksessa tai osallistuu tällaista sopimusta edeltävään hankintakilpailuun tai toimii tällaisen elinkeinonharjoittajan alihankkijana. Lisäksi lain 12—14 §:ää sekä 16 §:n 2 momenttia sovelletaan elinkeinonharjoittajaan, joka osallistuu julkisista puolustus- ja turvallisuushankinnoista annetussa laissa (1531/2011) tarkoitettuun tarjouskilpailuun tarjoajana tai alihankkijana ja joka saa, laatii tai muutoin käsittelee tarjouskilpailun tai hankinnan toteuttamiseksi luokiteltuja tietoja samoin kuin elinkeinonharjoittajaan, joka pyytää yhteisöturvallisuusselvityksen ja arvion tekemistä voidakseen osallistua toisen valtion viranomaisen tai siellä kotipaikkaansa pitävän yrityksen järjestämään tarjouskilpailuun tarjoajana tai alihankkijana.

Julkisuuslain 24 §:n 1 momentissa on säädetty salassa pidettävistä asiakirjoista. Kansainvälisistä tietoturvallisuusvelvoitteista annettua lakia sovelletaan puolestaan erityissuojattaviin tietoaineistoihin.

Kansainvälisistä tietoturvallisuusvelvoitteista annetun lain 2 §:n mukaan erityissuojattavalla tietoaineistolla tarkoitetaan sellaisia salassa pidettäviä asiakirjoja ja materiaaleja sekä asiakirjoista ja materiaaleista saatavissa olevia tietoja sekä näiden perusteella tuotettuja asiakirjoja ja materiaaleja, jotka kansainvälisen tietoturvallisuusvelvoitteen mukaisesti on turvaluokiteltu. Erityissuojattava tieto on lain 6 §:n 1 momentin mukaan pidettävä salassa, jollei kansainvälisestä tietoturvallisuusvelvoitteesta muuta johdu. Saman lainkohdan 2 momentin mukaan erityissuojattavaa tietoaineistoa saa käyttää ja luovuttaa vain siihen tarkoitukseen, jota varten se on annettu, jollei se, joka on määritellyt aineiston turvallisuusluokan, ole antanut siihen suostumustaan. Erityissuojattavaa tietoaineistoa käsittelevän viranomaisen on pidettävä huolta siitä, että tietoaineistoon on pääsy vain niillä, jotka tarvitsevat tietoja tehtäviensä hoitamisessa.

IV artikla. Hallinto (organisaatio ja tehtävät). Sopimuksen IV artiklassa sovitaan organisaatiosta ja organisaatioon kuuluvien eri elinten vastuista ja tehtävistä. Sopimuksen toimeenpanoa ja käyttöä valvovat sopimusjohtajat. Hallintoedustajat vastaavat hankesopimusten laatimisesta ja hallinnoivat ohjauskomiteaa, jonka alaisuudessa työskentelevät hankejohtajat. Ohjauskomitea perustetaan mahdollisen hankesopimuksen mukaisesti. Hankejohtajilla on ensisijainen vastuu mahdollisen hankesopimuksen tehokkaasta täytäntöönpanosta, tehokkaasta hallinnoinnista ja johtamisesta. Hankejohtajat seuraavat myös vientivalvontajärjestelyitä. Hallintoedustajien, ohjauskomitean ja hankejohtajien kokousten päätökset tehdään yksimielisesti.

V artikla. Taloutta koskevat määräykset. Artikla sisältää erikseen sovittavan hankkeen taloutta ja osapuolten kustannusvastuuta koskevat yleiset määräykset. Kukin osapuoli vastaa täysimääräisesti rahallisista kustannuksista ja muista kuin rahallisista kustannuksista, jotka sille aiheutuvat sopimuksen mukaisten toimintojen toteuttamisesta ja kuhunkin hankesopimukseen osallistumisen suorittamisesta, johtamisesta ja hallinnoinnista. Lisäksi osapuolet sitoutuvat maksamaan tasapuolisen osuuden sopimusvelvoitteesta tai muusta velvoitteesta, joita saattaa aiheutua tehtäessä sopimuksia toisen osapuolen puolesta. Kukin osapuoli saa tasapuolisen osuuden kunkin hankesopimuksen tuloksista.

VI artikla. Sopimuksia koskevat määräykset. Artiklassa käsitellään sopimuksia, jotka osapuolet tekevät esitykseen sisältyvän sopimuksen mukaisen tehtävän suorittamiseksi ja jotka ovat välttämättömiä osapuolen velvoitteiden suorittamiseksi hankesopimusta koskevan toiminnan laajuuden mukaisesti. Näitä sopimuksia ovat lähinnä osapuolen kolmannen tahon kanssa (toimeksisaaja) tekemät tavaroiden tai palvelujen hankintaa koskevat yksityisoikeudelliset sopimukset. Tällaiset sopimukset tehdään noudattaen sopimuksen tekevän osapuolen kansallisia lakeja, määräyksiä ja menettelyitä. Kun osapuoli tekee yksin sopimuksen tämän sopimuksen mukaisen tehtävän suorittamisesta, vastaa tämä osapuoli yksin sopimuksen tekemisestä, eikä muilla osapuolilla ole tällaisesta sopimuksesta johtuvia vastuita.

Artiklassa määrätään, että osapuolen on sisällytettävä mahdollisiin sopimuksiinsa asianmukaiset määräykset, joilla turvataan artiklan 6.5 kohdassa mainittujen sopimusmääräysten täyttäminen. Osapuolen on vaadittava toimeksisaajaa sisällyttämään vastaavat määräykset omiin alihankintasopimuksiinsa. Kunkin osapuolen on myös velvoitettava toimeksisaajat oikeudellisesti olemaan siirtämättä edelleen tai muutoin käyttämättä muiden osapuolten luovuttamaa vientivalvonnan alaista tietoa muuhun kuin esitykseen sisältyvässä sopimuksessa tai hankesopimuksessa sallittuun tarkoitukseen. Artikla sisältää myös tarjouspyyntö- ja tarjousvaihetta koskevat vastaavat määräykset mahdollisten toimeksisaajien ja alihankkijoiden osalta.

Artikla asettaa Suomen puolustusministeriölle velvoitteita sen hankkeessa tekemien yksityisoikeudellisten sopimusten osalta. Näiden sopimusten on oltava oikeudellisesti sitovia ja niiden mahdollisissa rikkomustapauksissa toimeksisaaja on voitava saattaa sopimusrikkomuksesta vastuuseen. Artiklan tiedon käyttöä rajoittaviin määräyksiin liittyy kansainvälisistä tietoturvavelvoitteista annetun lain säännöksiä sekä vientivalvonnan osalta puolustustarvikkeiden maastaviennistä ja maahantuonnista annettujen säädösten mukaisia säännöksiä, joista tehdään tarkemmin selkoa VIII artiklan perusteluiden yhteydessä.

VII artikla. Välineistö ja materiaali. Artiklassa määrätään välineistön ja materiaalin eli hankkeessa käytettäväksi luovutetun materiaalin, välineistön, lopputuotteiden, alajärjestelmien, komponenttien, erikoistyövälineiden tai testauslaitteiden kunnossapitämisestä, luovuttamisesta, vastaanottamisesta ja palauttamisesta takaisin luovuttaneelle osapuolelle.

Osapuolet sitoutuvat pitämään hankemateriaalin hyvässä ja käyttökelpoisessa kunnossa. Hankemateriaalin vastaanottanut osapuoli palauttaa sen luovuttaneelle osapuolelle yhtä hyvässä kunnossa kuin se on vastaanotettu, lukuun ottamatta odotettavissa olevaa tavanomaista kulumista. Jos hankemateriaali on vahingoittunut tai kulunut yli edellä kuvatun, on vastaanottanut osapuoli velvollinen maksamaan kunnostamisesta aiheutuneet kustannukset. Korjauskelvottomaksi vahingoittuneesta hankemateriaalista vastaanottanut osapuoli maksaa luovuttaneelle osapuolelle jälleenhankintahinnan, joka lasketaan luovuttaneen osapuolen kansallisten lakien ja määräysten mukaan.

VII artiklan 7.4 kohdassa todetaan, että välineistöä ja materiaalia ei siirretä kolmannelle osapuolelle ilman luovuttavan osapuolen etukäteen antamaa kirjallista suostumusta. Artiklan määräysten soveltamiseen voi liittyä puolustustarvikkeiden maastaviennistä ja maahantuonnista annettujen säädösten mukaisia säännöksiä, joista tehdään tarkemmin selkoa VIII artiklan perusteluiden yhteydessä.

VIII artikla. Hanketiedon luovuttaminen ja käyttö. Artiklassa määrätään hanketiedon luovuttamisesta ja käytöstä, tiedon siirtoon sovellettavista vientivalvontamääräyksistä, teollis- ja tekijänoikeuksien alaisen tiedon käsittelemisestä sekä hankkeessa syntyneistä keksinnöistä ja patenttioikeuksien käytöstä.

Artiklan 8.1.2 alakohdassa määritellään hanketiedon siirtoon sovellettavat vientivalvontamääräykset. Hanketietoa on hanketta varten luovutettu tai siinä tuotettu tai käytetty tieto. Artiklan 8.1.2.1 alakohdan mukaan hanketietoa siirrettäessä osapuolelta toiselle noudatetaan luovuttavan osapuolen sovellettavia vientivalvontalakeja ja määräyksiä. Artiklan 8.1.2.2 - 8.1.2.4 alakohdissa on määräyksiä siitä, milloin ja millä edellytyksillä vientivalvontamääräysten alaista tietoa voidaan luovuttaa edelleen.

Puolustustarvikkeiden vientivalvonnasta on säädetty puolustustarvikkeiden maastaviennistä ja kauttakuljetuksesta annetussa laissa (242/1990, jäljempänä ”maastavientilaki”), johon on tehty kansainvälisen kehityksen edellyttämiä muutoksia vuosina 1994 ja 2002. Parhaillaan eduskunnan käsiteltävänä on hallituksen esitys (93/2011) jolla pantaisiin täytäntöön Euroopan unionin sisäisiä puolustustarvikesiirtoja koskeva Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (2009/43/EY). EU:n käytännesäännöt aseiden viennistä (EU Code of Conduct on Arms Export) on hyväksytty yhteiseksi kannaksi vuonna 2008. Yhteinen kanta on otettava huomioon puolustustarvikkeiden vientiä koskevassa lupaharkinnassa kaikissa Euroopan unionin jäsenvaltioissa. Yhteinen kanta on vaikuttanut siihen, että vientivalvonnan yleiset periaatteet ja vientikriteerit ovat Euroopan unionin jäsenvaltioiden kesken hyvin yhtenäisiä ja direktiivi puolustustarvikesiirroista tulee yhdenmukaistamaan vientilupakäytäntöjä entisestään.

Puolustustarvikkeiden maastaviennistä ja kauttakuljetuksesta annetulla asetuksella (108/1997) ja puolustustarvikkeiden maastaviennistä ja kauttakuljetuksesta annetun asetuksen täytäntöönpanosta annetulla puolustusministeriön päätöksellä (192/1997) on annettu tarkemmat säännökset siitä, mitä tuotteita pidetään laissa tarkoitettuina puolustustarvikkeina sekä niihin liittyvänä teknologiana ja tietotaitona. Näiden maastavienti, kauttakuljetus ja välitys on sallittu ainoastaan valtioneuvoston tai puolustusministeriön myöntämällä luvalla. Maastavientiin, kuljetukseen ja välitykseen sovelletaan kuitenkin maastavientilain 1 pykälän mukaan myös mitä Suomea velvoittavassa kansainvälisessä sopimuksessa tai sitoumuksessa säädetään.

Puolustustarvikkeiden maahantuonti ei nykyisen lainsäädännön mukaan ole luvanvaraista. Ampuma-aseiden, aseen osien, patruunoiden ja erityisen vaarallisten ammusten maahantuonti on luvanvaraista ampuma-aselain (1/1998) mukaisesti mutta lain 17 pykälässä soveltamisalaa on rajoitettu valtion harjoittaman toiminnan ja siirtojen osalta. Räjähteiden maahantuonnista säädetään laissa vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyn turvallisuudesta (390/2005) ja kemikaalien maahantuonnista kemikaalilaissa (744/1989).

Kaksikäyttötuotteiden vientivalvonnasta on säädetty kaksikäyttötuotteiden vientivalvonnasta annetussa laissa (562/1996). Kaksikäyttötuotteiden vientivalvonnasta säädetään lisäksi kaksikäyttötuotteiden ja -teknologian vientiä, siirtoa, välitystä ja kauttakulkua koskevan yhteisön valvontajärjestelmän perustamisesta annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 428/2009 ja neuvoston yhteisessä toiminnassa tiettyihin sotilaallisiin loppukäyttöihin liittyvän teknisen avun valvonnasta (2000/401/YUTP). Neuvoston asetuksen liitteessä 1 on yksityiskohtaisesti lueteltu valvonnan alaiset kaksikäyttötuotteet mukaan lukien niihin liittyvät ohjelmistot ja teknologiat.

VIII artiklan 8.1.3 alakohdassa kuvataan tiedon vaihtamisen edellytyksiä osapuolten vaatimusten yhtenäistämiseksi sekä sopimuksen nojalla mahdollisesti tehtävien hankesopimusten laatimiseksi ja kehittämiseksi sekä neuvotteluiden käymiseksi tällaisista sopimuksista. Osapuolet sitoutuvat saamansa tiedon luovutus- ja käyttörajoituksiin ja myös tiedon vastaanottava osapuoli sitoutuu vastaaviin rajoituksiin.

VIII artiklan 8.2 kohta sisältää määräykset valtion hankkeen tulostiedon luovuttamisesta toisille osapuolille ja siitä, että osapuolet saavat käyttää tai antaa käytettäväksi valtion hankkeen tulostietoa puolustustarkoituksiin. Artiklan 8.3 kohta puolestaan sisältää määräykset valtion hankkeen taustatiedon luovuttamisesta toisille osapuolille ja siitä, että valtion hankkeen taustatietoa saa käyttää tai antaa käytettäväksi hankkeen tarkoituksiin, jos se on välttämätöntä tai hyödyllistä eikä teollis- ja tekijänoikeuksia loukata.

Artiklan 8.4 ja 8.5 kohdat sisältävät toimeksisaajan hankkeen tausta- ja tulostiedon luovuttamista ja käyttöä koskevat määräykset. Artiklan 8.6 kohta kieltää hankkeen tausta- ja tulostiedon käytön muuhun kuin sopimuksessa tai sen nojalla tehdyssä hankesopimuksessa sovittuihin tarkoituksiin, jolle käytölle ole kirjallisesti saatu etukäteen toisen tai toisten osapuolten suostumusta.

Artiklan 8.7 kohta sisältää teollis- ja tekijänoikeuksia koskevat määräykset. Kappaleen mukaan teollis- ja tekijänoikeuksiin liittyvien luovutus- ja käyttörajoitusten alainen tieto määritetään, merkitään ja sitä käsitellään turvallisuusluokituksensa mukaan joko valvottuna turvallisuusluokittelemattomana tietona tai turvallisuusluokiteltuna tietona. Tiedon salassapito- ja luokitusmerkinnän tekemisestä säädetään julkisuuslaissa, kansainvälisistä tietoturvallisuusvelvoitteista annetussa laissa sekä tietoturva-asetuksessa.

Artiklan 8.8 kohdassa määrätään hankkeissa syntyneistä keksinnöistä ja patenteista. Sopimuksen patenttia koskevat määräykset turvaavat osapuolten oikeuksia hankekeksintöihin, jos toimeksisaaja on tehnyt hankekeksinnön. Sopimuksen 8.8.1 ja 8.8.2 artiklaan sisältyy määräyksiä, jotka osapuolten on sisällytettävä toimeksisaajansa kanssa tekemiinsä sopimuksiin.

Oikeudesta patenttiin ja sen hakemisesta säädetään Suomessa patenttilaissa (550/1967). Artiklan 8.8.3 alakohdassa määrätään osapuolen oikeudesta sellaisiin osapuolten sotilas- tai siviilihenkilöstön ja toimeksisaajien tekemien hankekeksintöjen patenttioikeuksiin, jotka sopimuksen tehnyt osapuoli omistaa tai joihin se on oikeutettu hankkimaan omistusoikeuden. Toisen työssä olevan henkilön, työntekijän, tekemästä Suomessa patentilla suojattavissa olevasta keksinnöstä on säädetty oikeudesta työntekijän tekemiin keksintöihin annetussa laissa (656/1967). Laissa maanpuolustukselle merkityksellisistä keksinnöistä (551/1967) säädetään puolestaan oikeudesta keksintöön, jolla on pääasiallisesti merkitystä maanpuolustukselle ja jonka salassa pysyminen on maanpuolustuksen kannalta tärkeää. Lain 1 §:n mukaan tällainen keksintö voidaan valtioneuvoston päätöksellä pakkolunastaa valtiolle sen jälkeen kun patenttia on haettu.

Jos osapuolten yhteistyön aikana tai sen tuloksena syntyisi patentoitavissa oleva keksintö, se turvataan 8.8 kohdan määräyksillä ja toimeksiantajan kanssa tehtävillä sopimuksilla etukäteen sopien osapuolten oikeudet keksintöön ja patenttiin. Artiklan patenttia koskevissa 8.8.4 – 8.8.7 alakohdissa olevat määräykset voivat tulla sovellettaviksi myös tilanteissa, jolloin puolustusvoimien ja suomalaisen toimeksisaajan välisessä sopimuksessa ei ole sovittu 8.8.1.1 alakohdan mukaisesti siitä, että puolustusvoimat omistaa kaikki hankekeksinnöt, mutta laki oikeudesta työntekijän tekemiin keksintöihin tai laki maan-puolustukselle merkityksellisistä keksinnöistä oikeuttaa kuitenkin puolustusvoimat hankkimaan omistusoikeuden kyseessä olevaan keksintöön.

Artiklan 8.9 kohdassa määrätään teollis- ja tekijänoikeuksia koskevien vaateiden käsittelystä ja niihin liittyvistä korvauksista. Kohdassa 8.10 todetaan, että osapuolet antavat kansallisten lakiensa, määräystensä ja käytäntöjensä mukaisesti luvan ja suostumuksen kaikkeen patentoitujen keksintöjensä sekä muun kuin kaupallisen tekijänoikeuden käyttämiseen hankkeeseen kuuluvassa tarpeellisessa työssä. Immateriaalioikeuksien suojasta säädetään muun muassa patenttilaissa ja tekijän oikeudesta tekijäoikeuslaissa (404/1961).

IX artikla. Valvottu turvallisuusluokittelematon tieto. Sopimuksen IX artikla sisältää määräykset valvotun turvallisuusluokittelemattoman tiedon käsittelystä, käytöstä, luovuttamisesta ja valvonnasta.

Artiklan 9.1. ja 9.1.1 kohtien mukaan hankesopimusten mukaisesti luovutettua tai tuotettua valvottua turvallisuusluokittelematonta tietoa käytetään ainoastaan sopimuksen VIII artiklan perusteella sallittuihin hanketiedon käyttötarkoituksiin. 9.1.2 alakohdan mukaan tiedon saanti rajoitetaan henkilöstöön, jonka on välttämättä saatava siitä tietoa 9.1.1 alakohdan mukaista käyttöä varten ja tiedon saantiin sovelletaan XII artiklan määräyksiä. Osapuolet toteuttavat kaikki lailliset toimenpiteet, mukaan lukien kansallinen luokittelu, suojatakseen tämän tiedon luovuttamiselta. 9.4 kohdan mukaisesti osapuolet varmistavat, ennen kuin luovuttavat valvottua turvallisuusluokittelematonta tietoa omille toimeksisaajilleen, että nämä ovat oikeudellisesti velvoitettu valvomaan tätä tietoa sopimuksen IX artiklan mukaisesti.

Sopimuksen määritelmien mukaan valvotulla turvallisuusluokittelemattomalla tiedolla tarkoitetaan tietoa, jota ei ole turvallisuusluokiteltu, mutta jonka saatavuutta tai jakelua rajoitetaan sovellettavien kansallisten säädösten tai määräysten mukaisesti. Yhdysvallat käsittelee valvottuna turvallisuusluokittelemattomana tietona muun muassa tietoja, jotka eivät ole turvallisuusluokiteltuja, mutta ovat vientivalvontarajoitusten alaisia. Valvottua turvallisuusluokittelematonta tietoa voi olla myös tieto, johon sisältyy liike- tai ammattisalaisuuksia tai teollis- ja tekijänoikeuksiin liittyviä julkistamis- ja käyttörajoituksia.

Jos sopimuksen mukaisesti Suomeen luovutettava tieto ei ole lähettäjävaltiossa turvallisuusluokiteltua tietoa, sen salassapitoon ja käsittelyyn ei voida soveltaa kansainvälisistä tietoturvallisuusvelvoitteista annettua lakia. Sopimuksen mukaisesti saadun tiedon käyttöön ja edelleen luovuttamiseen liittyy kuitenkin selkeitä rajoituksia. Suomessa asiakirjat ovat perustuslain 12 §:n 2 momentissa säädetyn pääsäännön mukaan julkisia. Asiakirjan julkisuuden rajoittaminen on mahdollista välttämättömistä syistä lailla.

X artikla. Vierailut laitoksissa. Artiklan mukaan osapuolet sallivat muiden osallistujien työntekijöiden tai muiden osapuolien toimeksisaajien työntekijöiden vierailut valtioidensa laitoksissa, virastoissa ja laboratorioissa sekä toimeksisaajien teollisuuslaitoksissa. Vierailujen edellytyksenä on, että työntekijöillä on tarvittavat ja asianmukaiset todistukset turvallisuusselvityksistä sekä tiedonsaantitarve. Vierailijoiden on noudatettava isäntänä toimivan osapuolen turvallisuusmääräyksiä. Vierailijoille julkistettavaa tai heidän saatavilleen saatettavaa tietoa käsitellään siten kuin se olisi luovutettu vierailijat lähettäneelle osapuolelle ja siihen noudatetaan sopimuksen määräyksiä. Artikla sisältää myös määräykset vierailupyynnöistä sekä menettelystä, jota noudatetaan toistuvissa vierailuissa.

Sopimuksen mukaan vierailuun ovat oikeutettuja henkilöt, jotka on asianmukaisesti turvallisuusselvitetty ja joilla on tehtäviinsä liittyvä tiedonsaantitarve. Suomessa turvallisuusselvityksen kohteena olevista henkilöistä sekä selvityksessä sovellettavasta menettelystä on säädetty turvallisuusselvityksistä annetussa laissa (177/2002).

Koska kansainvälisistä tietoturvallisuusvelvoitteista annettua lakia ei voitaisi soveltaa kaikkiin sopimuksessa tarkoitettuihin vierailuihin, voimaansaattamislain 2 §:n 3 momenttiin ehdotetaan sisällytettäväksi nimenomainen säännös siitä, että viranomaisen oikeuteen ja elinkeinonharjoittajan velvollisuuteen sallia sopimuksessa tarkoitetut vierailut sovellettaisiin vastaavasti, mitä kansainvälisistä tietoturvallisuusvelvoitteista annetun lain 18 §:ssä säädetään vierailuista kansainvälisen tietoturvallisuusvelvoitteen toteuttamiseksi.

XI artikla. Turvallisuus. Sopimuksen XI artiklassa määrätään tarkemmin turvallisuusluokitellun tiedon käyttämisestä ja todetaan nimenomaisesti, että näin luokiteltuja tietoja säilytetään, käsitellään, siirretään ja suojataan osapuolten puolustusministeriöiden välillä vuonna 1991 tehdyn sotilastiedon turvallisuutta koskevan sopimuksen ja sen yritysturvallisuutta koskevan lisäsopimuksen mukaisesti. Artiklassa on lisäksi tarkentavia määräyksiä turvallisuusluokitellun tiedon säilyttämisestä, käsittelystä, siirtämisestä ja suojaamisesta. Sopimuksen ja sen nojalla tehtyjen hankesopimusten mukaisesti luovutettu tai tuotettu tieto voidaan luokitella enintään salaiseksi –luokittelun tasoiseksi turvallisuusluokitelluksi tiedoksi.

Suomen ja Yhdysvaltojen puolustusministeriöiden välillä tehdyssä tutkimus- ja kehitystiedon vaihtoa koskevassa sopimuksessa sekä sen sopimusmuutoksessa määritellään keskeiset periaatteet ja ehdot osapuolten väliselle tutkimus- ja kehitystiedon vaihdolle. Kyseisen sopimuksen alla voidaan toteuttaa vain tiedonvaihtoa. Jotta puolustushallinnot voisivat toteuttaa myös yhteisiä tutkimus-, kehittämis-, testaus- ja arviointihankkeita laadittiin esitykseen sisältyvä sopimus.

Jos sopimus ei sisältäisi turvallisuutta koskevia määräyksiä, sovellettaisiin osapuolten välillä tapahtuvaan tiedonvaihtoon kahdenvälisten tietoturvallisuussopimusten määräyksiä. Tämä saattaisi johtaa tilanteeseen, että hankkeessa sovellettaisiin keskenään erilaisia tietoturvamääräyksiä. Myös tästä syystä on artiklan määräykset katsottu tarpeelliseksi.

XII artikla. Myynnit ja siirrot kolmansille osapuolille. Artikla sääntelee hankkeen tulostiedon, yhteisesti hankitun tai tuotetun välineistön ja materiaalin myyntejä, luovutuksia ja siirtoja kolmansille osapuolille. Hankkeen tulostiedolla tarkoitetaan hankkeessa tuotettua tietoa. Kolmansia osapuolia ovat muut kuin hankkeen osapuolina olevat valtiot sekä näistä valtiosta olevat luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt. Hankkeen taustatiedolla tarkoitetaan tietoa, jota ei tuoteta hankkeessa.

XII artiklan 12.1 kohdan mukaisesti hankkeen tulostiedon, välineistön tai materiaalin myyminen, luovuttaminen ja omistusoikeuden tai hallinnan siirtäminen kolmannelle osapuolelle edellyttää osallistujien hallitusten kirjallista ennakkosuostumusta. Suostumuksen edellytyksenä on, että vastaanottajamaan hallitus vahvistaa muille osapuolille kirjallisesti, että se ei siirrä luovutettua materiaalia tai tietoa edelleen eikä salli niitä siirrettävän edelleen ja, että se käyttää tai sallii käytettävän luovutettua materiaalia tai tietoa ainoastaan osapuolten yksilöimiin tarkoituksiin. Kohdan 12.2 mukaan osapuolella on kuitenkin oikeus myydä tai luovuttaa tietoa tai niihin kohdistuva omistusoikeus tai hallinta, jos tieto on tuotettu yksinomaan toisen osapuolen toimesta ja tieto ei sisällä toiselle osapuolelle kuuluvaa hankkeen tulostietoa tai hankkeen taustatietoa eikä siihen liity toisen osapuolen välineistöä tai materiaalia.

XII artiklan 12.4 kohdan mukaan myös muiden osallistujien luovuttaman hankemateriaalin tai hankkeen taustatiedon myyminen, luovuttaminen ja omistusoikeuden tai hallinnan siirtäminen edellyttää luovuttajien hallitusten kirjallista ennakkosuostumusta. Kuten edellä on todettu, Suomessa viranomaisten asiakirjojen julkisuus on pääsääntö.

Maastavientilailla ja asetuksella ja sen täytäntöönpanosta annetulla puolustusministeriön päätöksellä on annettu tarkemmat säännökset siitä, mitä tuotteita pidetään laissa tarkoitettuina puolustustarvikkeina sekä niihin liittyvänä teknologiana ja tietotaitona. Kaksikäyttötuotteiden vientivalvonnasta säädetään Suomessa lailla ja kaksikäyttötuotteiden ja -teknologian vientiä koskevan yhteisön valvontajärjestelmän perustamisesta annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 428/2009 ja neuvoston yhteisessä toiminnassa tiettyihin sotilaallisiin loppukäyttöihin liittyvän teknisen avun valvonnasta (2000/401/YUTP).

XIII artikla. Vastuut ja vaateet. Artiklan 13.1.1 alakohdan mukaan vahingonkorvausvaatimukset käsitellään noudattaen osapuolten kesken sovellettavia monenvälisiä tai kahdenvälisiä sopimuksia. Suomen ja Yhdysvaltojen välillä ei ole voimassa kahden- tai monenvälistä sopimusta, jota sovellettaisiin nyt kyseessä olevassa hankkeessa tai sen yhteydessä mahdollisesti tapahtuviin vahinkoihin.

XIII artiklan 13.1.2.1 alakohdan mukaan monenvälisten tai kahdenvälisten sopimusten soveltamisalan ulkopuolisiin vaateisiin sovelletaan sopimuksen määräyksiä. Näiden määräysten mukaan välineistön ja materiaalin menettämistä tai vahingoittumista koskevia vaateita lukuun ottamatta osapuolet luopuvat kaikista sotilas- ja siviilihenkilöstönsä henkilövahinkoja tai kuolemaa, omaisuutensa vahingoittumista tai menettämistä koskevista muihin osallistujiin kohdistuvista vaateista, jotka perustuvat muiden osallistujien sotilas- tai siviilihenkilöstön aiheuttamiin vahinkoihin. Jos osapuolet kuitenkin katsovat, että tällainen henkilövahinko, kuolema tai omaisuuden vahingoittuminen tai menettäminen johtuu osapuolen sotilas- tai siviilihenkilöstön piittaamattomista teoista tai piittaamattomista laiminlyönneistä, tahallisesta väärinkäytöksestä tai törkeästä huolimattomuudesta, vastuukustannuksista vastaa kyseinen osapuoli yksin.

XIII artiklan 13.1.2.2 alakohdan mukaan muun henkilön esittämät vaateet, jotka koskevat osapuolten sotilas- tai siviilihenkilöstön aiheuttamia henkilövahinkoja tai kuolemaa tai omaisuuden vahingoittumista tai menettämistä, käsittelee tarkoituksenmukaisin osapuoli siten kuin osapuolet keskenään päättävät. Osapuolet vastaavat kuluista, joihin vahingonkärsineen katsotaan olevan oikeutettu hankesopimuksessa määritettyjen suoritusten suhteessa. Jos kuitenkin osapuolet katsovat, että tällainen henkilövahinko, kuolema tai omaisuuden vahingoittuminen tai menettäminen johtuu osapuolen sotilas- tai siviilihenkilöstön piittaamattomista teoista tai piittaamattomista laiminlyönneistä, tahallisesta väärinkäytöksestä tai törkeästä huolimattomuudesta, vastuukustannuksista vastaa kyseinen osapuoli yksin.

XIII artiklan 13.2 kohdan mukaan henkilön tai yhteisön, joka ei kuulu osapuolten sotilas- tai siviilihenkilöstöön, aiheuttamat välinevahingot korvataan osapuolten suoritusten suhteessa jos korvausta ei saada vahingonaiheuttajalta.

Valtion korvausvastuusta säädetään vahingonkorvauslain (31.5.1974/412) 3 luvussa (työnantajan ja julkisyhteisön korvausvastuu).

XIV artikla. Tullit, verot ja vastaavat maksut. Artiklan 14.1 kohdan mukaan tulleja, tuonti- ja vientiveroja ja vastaavia maksuja hallinnoidaan kunkin osapuolen lakien ja määräysten mukaisesti. Jos voimassa olevat kansalliset lait ja määräykset sen sallivat, osapuolet pyrkivät varmistamaan, ettei tämän hankkeen mukaisesti suoritettavan työn yhteydessä määrätä helposti määriteltäviä tulleja, tuonti- ja vientiveroja ja vastaavia maksuja tai tuonnin ja viennin määrällisiä tai muita rajoituksia.

XIV artiklan 14.2 kohdan mukaisesti osapuolet varmistavat parhaansa mukaan, että tulleja, tuonti- ja vientiveroja ja vastaavia maksuja hallinnoitaessa edistetään hankesopimuksen mukaisen työn suorittamista tehokkaasti ja taloudellisesti. Jos tulleja, tuonti- ja vientiveroja tai vastaavia maksuja kannetaan, se osapuoli, jonka valtiossa ne kannetaan, vastaa niistä hankkeen kustannustensa lisäksi. Kohdan 14.3 mukaan jos on tarpeen kantaa tulleja Euroopan unionin säännösten noudattamiseksi, niiden kantamisesta vastaa se EU:n jäsenvaltio, joka on tuotteiden lopullinen saaja. Tämä osapuoli maksaa tullit hankkeen kustannustensa lisäksi.

Euroopan yhteisöllä on yksinomainen toimivalta tullien osalta. EU:n jäsenvaltio voi säätää tullittomuudesta tai päättää tullittomuuden myöntämisestä vain yhteisön lainsäädännön nojalla ja sen puitteissa.

Kaikkiin Euroopan unionin alueelle tuotaviin tavaroihin sovelletaan yleensä yhteisen tullitariffin tulleja EY:n perustamissopimuksen määräysten mukaisesti. Tullittomuudesta on säädetty yhteisön tullittomuusjärjestelmän luomisesta annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1186/2009 sekä tiettyjen aseiden ja puolustustarvikkeiden tuontitullien suspendoimisesta annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 150/2003. Ensin mainitussa neuvoston asetuksessa on määritelty ne tapaukset, joissa myönnetään tullittomuus tuotaessa tavaroita Euroopan unionin alueelle tai vietäessä tavaroita Euroopan unionin ulkopuolelle. Jälkimmäisellä asetuksella on vapautettu sen liitteessä luetellut aseet ja puolustustarvikkeet tuontitulleista. Sopimuksen soveltamisalaan kuuluvan hankinnan tullittomuus voi perustua edellä mainittuihin asetuksiin, jos hankinta ei ole tullitariffin mukaan tulliton.

Euroopan unionilla on toimivaltaa lisäksi arvonlisäverotuksen osalta. Puolustusmateriaalia ei voida vapauttaa arvonlisäverosta yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä annetun neuvoston direktiivin 2006/112/EY nojalla. Vapautus maksuista ei koske myöskään kaksikäyttötuotteita. Sopimuksen soveltamisalaan kuuluvissa hankinnoissa tullien poistaminen voidaan toteuttaa vain edellä mainittujen neuvoston asetusten puitteissa.

Sopimuksen mukaiseen tutkimustyöhön ei lähtökohtaisesti liity sellaista maahantuontia Suomeen tai maastavientiä Suomesta, jonka yhteydessä tulisi kantaa tulleja, tuonti- ja vientiveroja tai vastaavia maksuja. Sopimuksen määrittelemän tutkimuksen toteuttamiseksi Yhdysvaltojen puolustusministeriö voi tuoda Suomeen testauslaitteita. Näitä laitteita ei todennäköisesti tuotaisi Suomeen pysyvästi, vaan ne palautettaisiin takaisin Yhdysvaltoihin testaustoiminnan päätyttyä. Täten tuontiin sovellettaisiin yhteisön tullittomuusjärjestelmän luomisesta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1186/2009 tutkimuksia, analyysejä ja kokeita varten maahan tuotavia tavaroita koskevia säännöksiä. Mainitun neuvoston asetuksen 99 artiklan mukaan tullittomia ovat tavarat, joita ei kuluteta tai hävitetä kokonaan tutkimusten, analyysien tai kokeiden aikana, jos jäljelle jäävät tuotteet toimivaltaisten viranomaisten suostumuksella ja valvonnassa viedään yhteisön tullialueen ulkopuolelle asianmukaisesti perustelluissa olosuhteissa.

XV artikla. Riitojen ratkaiseminen. Artiklassa on määräykset riitojen ratkaisemisesta. Sopimukseen tai sen nojalla tehtyihin hankesopimuksiin liittyvät riidat osapuolten välillä ratkaistaan yksinomaan neuvotteluilla osapuolten kesken, eikä niitä saateta kansallisen tai kansainvälisen tuomioistuimen eikä muun henkilön tai yhteisön ratkaistavaksi.

XVI artikla. Kieli. Artiklassa säädetään työkieleksi englanti.

XVII artikla. Muuttaminen, irtisanominen, voimaantulo ja voimassaolo. Sopimus tulee Suomen osalta voimaan, kun Suomen hallituksen puolesta toimivan Suomen puolustusministeriö on kirjallisesti ilmoittanut Yhdysvaltojen puolustusministeriöille sopimuksen voimaantulon edellyttämien kansallisten toimenpiteiden loppuunsaattamisesta. Sopimus tulee voimaan Suomen osalta kyseisessä kirjallisessa ilmoituksessa määritettynä päivänä ja on voimassa siitä lähtien viisitoista vuotta. Ilmoitus liitetään sopimuksen allekirjoitussivulle. Sopimuksen voimassaoloa voidaan jatkaa osapuolten kirjallisella suostumuksella.

Artikla sisältää myös määräykset sopimuksen muuttamisesta, irtisanomisesta ja siitä luopumisesta. Kohdassa 17.8 todetaan lisäksi, että sopimukseen kuuluvat kolme liitettä: Liite A, Lisäys 1 ja Liite B, jotka tulevat voimaan samanaikaisesti sopimuksen kanssa.

Liite A. Hankesopimusmalli. Hankesopimus tarkoittaa erikseen neuvoteltua erillistä sopimusta, jossa määritellään ehdot yhteistyölle yksittäisissä hankkeissa. Sopimuksen II artiklan 2.2 kohdan mukaan hankesopimuksen ehtojen on oltava sopimuksen mukaiset. Hankesopimuksen perusteella toteutettavan tutkimus-, kehitys-, testaus- tai arviointitoimintojen käynnistämistä, toteuttamista ja hallinnointia varten hankesopimuksissa määritellään hankkeen tavoitteita, toiminnan laajuutta, tehtävänjakoa, hallintorakennetta, talousjärjestelyjä ja turvallisuusluokitusta hankesopimusmallin mukaisesti soveltuvin ja toimivin osin.

Lisäys 1. Yhteistyöhankehenkilöstön toimeksianto. Hankesopimusmallin lisäys 1 määrittelee hankesopimuksen V artiklan (hallinto) mukaisesti työskentelemään määrätyn yhteistyöhankehenkilöstöön liittyviä ehtoja. Lisäyksessä määritellään lähinnä turvallisuuteen ja hallintoon liittyviä edellytyksiä, jotta yhteistyöhankehenkilöstö voi suorittaa hankesopimuksen mukaisesti heidän toimiinsa kuuluvat työtehtävät.

Liite B. Työryhmän työjärjestysmalli. Liitteessä B määritellään hallinnolliset menettelyt, joiden avulla osapuolten välisiä tutkimus-, kehitys- testaus- ja arviointitoimintoja sovitetaan yhteen työryhmien toiminnassa. Työryhmä toteuttaa ainoastaan sopimuksen nojalla tehtävien hankesopimusten tai muiden osapuolten tekemien sopimusten mukaista yhteistoimintaa.

1 §. Pykälä sisältää tavanomaisen blankettilain säännöksen, jolla saatetaan voimaan lailla ne sopimuksen määräykset, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan. Lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä selostetaan edellä yksityiskohtaisten perustelujen yhteydessä ja jäljempänä eduskunnan suostumuksen tarpeellisuutta koskevassa luvussa.

2 §. Pykälä sisältää sopimuksen mukaisesti vaihdettujen ja tuotettujen tietojen salassapitoa sekä salassa pidettävien tietojen luovuttamista sekä vierailujen järjestämistä koskevat säännökset. Säännökset ovat tarpeen sen vuoksi, että sopimuksen mukaan luovutettavat tiedot eivät kaikilta osin ole turvallisuusluokiteltuja, minkä vuoksi kansainvälisistä tietoturvallisuusvelvoitteista annettua lakia ei voida suoraan soveltaa kaikkeen hankkeessa käsiteltävään tietoon.

Siltä osin, kun sopimuksen mukaisesti vaihdetut ja tuotetut tiedot sisältävät turvallisuusluokiteltua tietoa, suojataan niitä Suomen ja Yhdysvaltojen puolustusministeriöiden välillä voimassa olevien turvallisuussopimusten mukaisesti.

Pykälän 1 momentin nojalla sopimuksessa tarkoitettua kehittämistyötä varten Suomen viranomaiselle annetut ja sen laatimat asiakirjat on pidettävä salassa eikä niitä saa luovuttaa tai käyttää muuhun kuin siihen tarkoitukseen, mitä varten ne on annettu, ellei asiakirjan luovuttaja ole antanut siihen suostumustaan. Sopimuksen määräykset edellyttävät sen puitteissa vaihdettujen ja tuotettujen tietojen tehostettua suojaa, minkä vuoksi ja kun kansainvälisistä tietoturvallisuusvelvoitteista annettua lakia ei voida soveltaa mainittuihin tietoihin, voimaansaattamislain 2 §:n 1 momenttiin ehdotetaan otettavaksi asiasta nimenomainen säännös. Pykälän 1 momentin säännös koskee sopimuksen IX artiklassa käsiteltyä valvottua turvallisuusluokittelematonta tietoa.

Suomen viranomaisella on Suomen oikeusjärjestelmässä säädetyn salassapitovelvollisuuden estämättä oikeus antaa sopimuksen osapuolelle ja hankesopimuksen osapuolille sopimuksessa tarkoitettua toimintaa varten välttämättömiä asiakirjoja ja tietoja. Yleiset säännökset salassa pidettävien tietojen antamisesta ulkomaan viranomaiselle ja kansainväliselle toimielimelle sisältyvät julkisuuslain 30 §:ään, minkä lisäksi turvallisuusviranomaisten välisestä salassa pidettävien tietojen vaihdosta säädetään kansainvälisistä tietoturvallisuusvelvoitteista annetun lain 5 §:ssä.

Pykälän 3 momentin mukaan viranomaisen oikeuteen ja elinkeinonharjoittajan velvollisuuteen sallia sopimuksessa tarkoitetut vierailut sovelletaan vastaavasti, mitä kansainvälisistä tietoturvallisuusvelvoitteista annetun lain 18 §:ssä säädetään vierailuista kansainvälisen tietoturvallisuusvelvoitteen toteuttamiseksi.

3 §. Laki ehdotetaan tulevaksi voimaan tasavallan presidentin asetuksella säädettävänä ajankohtana samanaikaisesti kuin sopimus tulee voimaan.

Sopimuksen XVII artiklan mukaan Suomen puolustusministeriö ilmoittaa kirjallisesti Yhdysvaltojen puolustusministeriölle kun Suomi on saattanut päätökseen sopimuksen voimaantulon edellyttämät kansallisen lainsäädännön mukaiset toimenpiteensä. Sopimus tulee Suomen ja Yhdysvaltojen välillä voimaan ilmoituksessa mainittuna ajankohtana. Ilmoitus liitetään sopimuksen allekirjoitussivulle. Tarkoituksena on, että sopimuksen voimaantulopäivä on päivä, joka seuraa 30 päivän kuluttua Suomen ilmoituksen allekirjoittamisesta.

Sopimuksen voimaansaattamislaki on tarkoitettu tulemaan voimaan tasavallan presidentin asetuksella säädettävänä ajankohtana samaan aikaan kuin sopimus tulee voimaan.

Perustuslain 94 §:n 1 momentin mukaan eduskunta hyväksyy muun muassa sellaiset valtiosopimukset ja muut kansainväliset velvoitteet, jotka sisältävät lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä. Perustuslakivaliokunnan tulkintakäytännön mukaan määräys on luettava lainsäädännön alaan kuuluvaksi, jos se koskee jonkin perustuslaissa turvatun perusoikeuden käyttämistä tai rajoittamista, jos määräys muutoin koskee yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteita, jos määräyksen tarkoittamasta asiasta on perustuslain mukaan säädettävä lailla tai jos määräyksen tarkoittamasta asiasta on jo voimassa lain säännöksiä taikka siitä on Suomessa vallitsevan käsityksen mukaan säädettävä lailla. Perustuslakivaliokunnan mukaan kansainvälisen velvoitteen määräys kuuluu näiden perusteiden mukaan lainsäädännön alaan siitä riippumatta, onko määräys ristiriidassa vai sopusoinnussa Suomessa lailla annetun säännöksen kanssa (PeVL 11/2000 vp, PeVL 12/2000 vp ja PeVL 45/2000 vp).

Määritelmät

Sopimuksen I artiklassa määritellään sopimuksessa käytettyjä keskeisiä termejä. Perustuslakivaliokunta on katsonut, että jos sopimuksessa määritellyt käsitteet koskevat lainsäädännön alaan kuuluvia asioita, määritelmät vaikuttavat välillisesti sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien aineellisten määräysten sisältöön ja soveltamiseen, ja kuuluvat siksi itsekin lainsäädännön alaan (PeVL 6/2001 vp, PeVL 24/2001 vp ja PeVL 48/2004 vp). Sopimuksen I artiklaan sisältyvistä määritelmistä turvallisuusluokiteltua tietoa, valvottua turvallisuusluokittelematonta tietoa, teollis- ja tekijänoikeuksia, patenttia ja hankekeksintöä koskevat määritelmät kuuluvat edellä mainituin perustein lainsäädännön alaan.

Tietojen julkisuus ja tietoturvallisuus

Suomessa viranomaisten asiakirjojen julkisuus on pääsääntö. Jokaisella on perustuslain 12 §:n 2 momentin mukaan oikeus saada tieto viranomaisen julkisesta asiakirjasta. Tätä oikeutta voidaan rajoittaa välttämättömistä syistä vain lailla. Näitä säännöksiä on julkisuuslaissa sekä kansainvälisistä tietoturvallisuusvelvoitteista annetussa laissa. Kansainvälisistä tietoturvallisuusvelvoitteista annettua lakia sovellettaisiin myös erillisissä sopimuksen alaisissa hankkeissa Suomen ja Yhdysvaltojen välillä luovutettaessa turvallisuusluokiteltua tietoa.

Sopimuksen III, VI, VIII, IX, X, XI ja XII artiklassa muun muassa asetetaan rajoituksia tiedon luovuttamiselle ja käytölle, kuten edellä yksityiskohtaisissa perusteluissa ja jäljempänä selvitetään.

Sopimuksen VIII artiklan 8.1 kohdan määräykset hanketietoon sovellettavista vientivalvontaa koskevista määräyksistä ja kohtien 8.2 - 8.6 määräykset hankkeen tausta- ja tulostiedon käyttämisestä ja etenkin käytön rajoituksista kuuluvat lainsäädännön alaan.

Artiklan VIII 8.7 kohta koskee teollis- ja tekijänoikeuden alaisen tiedon käsittelyä ja välittämistä ja salassapito- ja luokitusmerkintöjen tekemistä teollis- ja tekijänoikeuksien alaiseen hanketietoon. Tiedon salassapito- ja luokitusmerkintöjen tekemisestä säädetään julkisuuslain 25 §:ssä ja kansainvälisistä tietoturvavelvoitteista annetun lain 8 §:ssä, joten kohdan määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan.

Sopimuksen IX artikla sisältää määräykset valvotun turvallisuusluokittelemattoman tiedon käsittelystä, käytöstä, luovuttamisesta ja valvonnasta. Voimaansaattamislakiin ehdotetaan sisällytettäväksi nimenomainen asiasisältöinen säännös siitä, että sopimuksessa tarkoitettua kehittämistyötä varten Suomen viranomaiselle annetut ja sen laatimat asiakirjat on pidettävä salassa eikä niitä saa luovuttaa tai käyttää muuhun kuin siihen tarkoitukseen, mitä varten ne on annettu, ellei asiakirjan luovuttaja ole antanut siihen suostumustaan. Lisäksi voimaansaattamislain 2 §:n 2 momentissa säädettäisiin, että Suomen viranomaisella on salassapitovelvollisuuden estämättä oikeus antaa sopimuksen ja sen nojalla tehdyn hankesopimuksen osapuolelle sopimuksessa tarkoitettua toimintaa varten välttämättömiä asiakirjoja ja tietoja.

Sopimuksen X artiklassa määrätään osapuolten vierailuista osapuolten laitoksiin sekä toimeksisaajien teollisuuslaitoksiin. Kaikkien vierailijoiden on noudatettava isäntänä toimivan osapuolen turvallisuusmääräyksiä. Kansainvälisistä tietoturvallisuusvelvoitteista annetun lain 18 §:ssä on säädetty sekä vierailuista viranomaisten että elinkeinonharjoittajien toimitiloihin. Määräys on tyypillisesti katsottu lainsäädännön alaan kuuluviksi myös kahdenvälisissä tietoturvallisuusvelvoitteissa.

Vierailijoille luovutettavaa tai heidän saatavilleen saatettavaa tietoa käsitellään siten kuin se olisi luovutettu vierailijat lähettäneelle osapuolelle. Artiklan tarkoituksena on suojata turvallisuusluokiteltua tietoa ja valvottua turvallisuusluokittelematonta tietoa sopimuksen tarkoituksen toteuttamiseksi.

X Artiklan mukaan vierailuun ovat oikeutettuja henkilöt, jotka on asianmukaisesti turvallisuusselvitetty ja joilla on tehtäviinsä liittyvä tiedonsaantitarve. Lisäksi 11.6.3 kohdasta ilmenee, että turvallisuusselvitys tehdään henkilöstölle, jonka tehtävät edellyttävät pääsyä turvallisuusluokiteltuun tietoon. Turvallisuusselvityksen tekemisessä on otettava huomioon perustuslain 10 §:n 1 momentissa säädetty yksityiselämän suoja ja velvollisuus säätää henkilötietojen suojasta lailla. Turvallisuusselvityksestä on säädetty turvallisuusselvityksistä annetussa laissa. Näin ollen kyseiset X artiklan määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan.

Sopimuksen XI artiklassa määrätään turvallisuusluokitellun tiedon luovuttamisesta, suojaamisesta, käyttämisestä. Artiklassa todetaan, että turvallisuusluokiteltuja tietoja suojataan paitsi osapuolten välisen sotilastiedon turvallisuutta koskevan sopimuksen ja sen yritysturvallisuutta koskevan lisäsopimuksen mukaisesti myös XI artiklan määräysten mukaisesti. Artiklassa on määräyksiä tiedon salassapito- ja luokitusmerkintöjen tekemisestä, tiedon käsittelystä, käytöstä, luovuttamisesta ja valvonnasta, joista Suomessa säädetään julkisuuslaissa ja kansainvälisistä tietoturvavelvoitteista annetussa laissa, joten artiklan XI määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan.

Sopimuksen XII artiklassa asetetaan rajoituksia tiedon luovuttamiselle kolmannelle. Artiklassa edellytetään hankkeen tulos- ja taustatiedon luovuttamiselle kolmannelle osapuolten hallitusten kirjallista ennakkosuostumusta. Myös XII artiklan määräykset kuuluvat siten lainsäädännön alaan.

Immateriaalioikeudet

Sopimuksen I artiklan määritelmässä viitataan Maailman kauppajärjestön teollis- ja tekijäoikeuksien kauppaan liittyvistä näkökohdista 15 päivänä huhtikuuta 1994 tehdyn sopimuksen immateriaalioikeutta koskevaan määritelmään.

Sopimuksen VIII artiklan 8.8 kappaleessa määrätään hankkeissa syntyneistä keksinnöistä ja patenteista. Immateriaalioikeuksien suojasta säädetään muun muassa patenttilaissa ja tekijän oikeudesta tekijäoikeuslaissa. Työntekijän tekemästä Suomessa patentilla suojattavissa olevasta keksinnöstä säädetään oikeudesta työntekijän tekemiin keksintöihin annetussa laissa. Laissa maanpuolustukselle merkityksellisistä keksinnöistä säädetään puolestaan oikeudesta keksintöön, jolla on pääasiallisesti merkitystä maanpuolustukselle ja jonka salassa pysyminen on maanpuolustuksen kannalta tärkeää.

Artiklan VIII määräykset kuuluvat edellä mainituin perustein lainsäädännön alaan. Tekijänoikeuden ja sen lähioikeuksien perusoikeuskytkentäisestä luonteestakin johtuen on selvää, että käsiteltävänä olevat sopimuskohdat sisältävät lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä. Eduskunnan suostumus sopimukselle on siten tältäkin osin tarpeen.

Vahingonkorvaukset ja vaateet

Sopimuksen XIII artiklan määräykset rajoittavat Suomen vahingonkorvausvastuuta sekä oikeutta vahingonkorvaukseen ja koskevat asioita, joista Suomessa säädetään lailla. Vahingonkorvauslain 3 luvun 2 §:ssä säädetään julkisyhteisöjen vahingonkorvausvastuusta. Julkisyhteisö on velvollinen korvaamaan julkista valtaa käytettäessä virheen tai laiminlyönnin johdosta aiheutuneen vahingon. Sopimuksen määräykset, jotka koskevat välineistön tai materiaalin vahingoittumista tai tuhoutumista sekä henkilövahinkojen tai kuoleman tai omaisuuden vahingoittumista, ja joissa rajoitetaan valtion korvausvastuuta, kuuluvat lainsäädännön alaan.

Sopimuksen XV artiklan määräyksessä riitojen ratkaisusta kyse ei ole pakollisesta ja sitovasta riitojenratkaisusta. Artiklan määräys ei näin ollen kuulu lainsäädännön alaan.

Vientivalvontamääräykset

Puolustustarvikkeiden vientivalvonnasta säädetään puolustustarvikkeiden maastavientilaissa. Aluevalvontalaissa säädetään Suomen alueellisen koskemattomuuden valvonnasta ja turvaamisesta. Kaksikäyttötuotteiden vientivalvonnasta säädetään kaksikäyttötuotteiden vientivalvonnasta annetussa laissa. Lakien sisältöä on selvitetty edellä sopimuksen VII artiklaa koskevissa yksityiskohtaisissa perusteluissa.

Sopimuksen VI artiklassa rajoitetaan vientivalvonnan alaisen tiedon siirtoa ja käyttöä. Sopimuksen VIII artiklassa määrätään paitsi hanketiedon luovuttamisesta ja käytöstä myös tiedon siirtoon sovellettavista vientivalvontamääräyksistä. Tiedon ja materiaalin myynneistä ja siirroista kolmansille osapuolille määrätään XII artiklassa. Artiklan määräykset koskevat luottamuksellisen, suojattavan ja turvallisuusluokitellun materiaalin ja tiedon suojaamista ja luovuttamista.

Näin ollen VI, VII, VIII ja XII artiklojen sopimusmääräykset kuuluvat lainsäädännön alaan.

Kustannukset

Erillisten hankkeiden kustannukset katettaisiin puolustusministeriön hallinnonalalle vuosittain valtion talousarviossa myönnettävillä, puolustusministeriön hallinnonalan kehyksiin sisältyvillä määrärahoilla. Koska sopimus ei aiheuta sellaisia huomattavia toistuvia kustannuksia tai kertamenoja, joita ei voida kattaa jo talousarviossa olevilla määrärahoilla tai budjettivarauksilla, ei kustannuksia koskevien sopimusmääräysten voimaansaattaminen edellytä eduskunnan suostumusta.

Sopimuksen artiklan XIV mukaan osapuolet sopivat, että siltä osin kuin kansalliset lait ja määräykset sallivat, osapuolet pyrkivät varmistamaan, että veroja, tulleja ja samankaltaisia maksuja taikka määrällisiä tai muita rajoituksia ei määrätä mahdollisiin hankkeisiin liittyen. Kyseessä on siis sopimuksen osapuolten tavoite, joka tulee toteuttaa kansallisten säännösten mukaisesti eikä määräys siten sisällä lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä, jotka edellyttäisivät eduskunnan hyväksyntää.

Artiklan 14.2 kohdassa osapuolet sitoutuvat varmistamaan sen, että veroja, tulleja ja samankaltaisia maksuja taikka määrällisiä rajoituksia hallinnoidaan kaikkein edullisimmalla tavalla, tehokkaasti ja taloudellisesti. Myöskään tämä ei rajoita eduskunnan lainsäädäntövaltaa. Kohdan 14.2 jälkimmäinen virke koskee vastuunjakoa maksuun pannuista tulleista, veroista ja vastaavista maksuista. Tätä ei voida tulkita siten, että se vaikuttasi verojen, tullien, yms. maksuunpanoon, vaan veroista ja tulleista vastuussa oleva määräytyy kansallisten lakien mukaan.

Jos tuodessa Suomeen tai vietäessä Suomesta peritään tulleja, tuonti- tai vientiveroja tai vastaavia maksuja, katetaan nämä kustannukset vuosittain valtion talousarviossa myönnettävillä, puolustusministeriön hallinnonalan kehyksiin sisältyvillä määrärahoilla. Kun artiklan määräys kustannusvastuusta ei siten aiheuta sellaisia huomattavia toistuvia kustannuksia tai kertamenoja, joita ei voida kattaa jo talousarviossa olevilla määrärahoilla tai budjettivarauksilla, ei tämän määräyksen voimaansaattaminen edellytä tältä osin eduskunnan suostumusta.

Sopimus sisältää määräyksiä, joilla on liittymäkohtia perusoikeuksien suojaan.

Sopimuksen VIII artikla ja X - XII artiklat asettavat rajoituksia viranomaiskäyttöön tarkoitetun ja turvallisuusluokitellun tiedon julkisuudelle. Määräykset ovat merkityksellisiä perustuslain 12 §:n 2 momentin suojaaman, julkisuusperiaatteelle rakentuvan tiedonsaantioikeuden kannalta. Tätä tiedonsaantioikeutta saa rajoittaa vain lailla ja vain välttämättömistä syistä. Tällaisena välttämättömänä syynä voidaan pitää Suomen mainetta luotettavana sopimuskumppanina ja Suomen maanpuolustuksen etua.

Nyt kyseessä olevan sopimuksen tavoitteena on yhteistyö tutkimus-, kehitys, testaus- ja arviointihankkeissa, joissa tiedonvaihto on keskeisessä osassa. Osapuolten toisilleen luovuttamat ja hankkeiden kautta saatavat tiedot sekä niiden kuluessa kehitetyt menetelmät ovat keskeisessä roolissa puolustusvoimien tulevissa tutkimushankkeissa. Suomen maine luotettavana sopimuskumppanina sekä maanpuolustuksen etu vaativat täten tietojen saamista ja salassapitoa. Lisäksi Yhdysvallat luovuttaa edellä mainittuja tietoja Suomelle sillä edellytyksellä, että Suomi sitoutuu pitämään saamansa tiedot salassa. Salassapidosta säädetään julkisuuslaissa ja turvallisuusluokiteltua tietoa koskeva erityissäännös on otettu myös kansainvälisistä tietoturvallisuusvelvoitteista annetun lain 6 §:ään.

Sopimuksen IX artikla sisältää määräyksiä valvotusta turvallisuusluokittelemattomasta tiedosta. Sopimuksen mukaan luovutettavat tiedot eivät kaikilta osin ole turvallisuusluokiteltuja, joten kansainvälisistä tietoturvallisuusvelvoitteista annettua lakia ei voida suoraan soveltaa kaikkeen hankkeessa käsiteltävään tietoon. Voimaansaattamislakiin ehdotetaan siten säännöksiä sopimuksen mukaisesti vaihdettujen ja tuotettujen tietojen salassapidosta sekä salassa pidettävien tietojen luovuttamisesta sekä vierailujen järjestämisestä.

Sopimuksessa määriteltyyn vierailuoikeuteen ja X artiklan määräyksiin ei sisälly sellaista julkisen vallan käyttöä tai tarkastusoikeutta, joka olisi ristiriidassa perustuslain kanssa (PeVL 39/1997 vp). Vierailuista on säädetty kansainvälisistä tietoturvallisuusvelvoitteista annetun lain 18 §:ssä. voimaansaattamislakiin on otettu viittaussäännös mainittuun lainkohtaan valvotun turvallisuusluokittelemattoman tiedon suojaamiseksi. Kuten edellä on selvitetty, myös sopimuksen määritelmillä ja artiklan VIII tekijänoikeutta ja sen lähioikeuksia koskevilla sopimusmääräyksillä on perusoikeuskytkentä.

Edellä mainitut sopimuksen määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan, mutta eivät ole ristiriidassa perustuslain kanssa. Näin ollen sopimuksen ei voida katsoa sisältävän määräyksiä, jotka koskisivat perustuslakia sen 94 §:n 2 momentissa tai 95 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla. Sopimus voidaan hallituksen käsityksen mukaan hyväksyä äänten enemmistöllä ja ehdotus sen voimaansaattamislaiksi voidaan hyväksyä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.

Edellä olevan perusteella ja perustuslain 94 §:n mukaisesti esitetään, että

Eduskunta hyväksyisi tutkimus-, kehitys-, testaus- ja arviointihankkeista Suomen tasavallan hallituksen puolesta toimivan Suomen puolustusministeriön Helsingissä 26 päivänä elokuuta 2011 ja Amerikan Yhdysvaltojen puolustusministeriön Washingtonissa 2 päivänä toukokuuta 2011 allekirjoittaman sopimuksen.

Koska sopimus sisältää määräyksiä, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan, annetaan samalla eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:

Lakiehdotus

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 §

Tutkimus-, kehitys-, testaus- ja arviointihankkeista Suomen tasavallan hallituksen puolesta toimivan Suomen puolustusministeriön Helsingissä 26 päivänä elokuuta 2011 ja Amerikan yhdysvaltojen puolustusministeriön Washingtonissa 2 päivänä toukokuuta 2011 tekemän sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset ovat lakina voimassa sellaisina kuin Suomi on niihin sitoutunut.

2 §

Edellä 1 §:ssä tarkoitetun sopimuksen mukaisesti siinä tarkoitettua tutkimus-, kehitys-, testaus- ja arviointityötä varten Suomen viranomaiselle annetut ja sen laatimat asiakirjat on pidettävä salassa eikä niitä saa luovuttaa tai käyttää muuhun kuin siihen tarkoitukseen, mitä varten ne on annettu, ellei asiakirjan luovuttaja ole antanut siihen suostumustaan.

Suomen viranomaisella on salassapitovelvollisuuden estämättä oikeus antaa sopimuksen ja sen nojalla tehdyn hankesopimuksen osapuolelle sopimuksessa tarkoitettua toimintaa varten välttämättömiä asiakirjoja ja tietoja.

Viranomaisen oikeuteen ja elinkeinonharjoittajan velvollisuuteen sallia sopimuksessa tarkoitetut vierailut sovelletaan vastaavasti mitä kansainvälisistä tietoturvallisuusvelvoitteista annetun lain (588/2004) 18 §:ssä säädetään vierailuista kansainvälisen tietoturvallisuusvelvoitteen toteuttamiseksi.

3 §

Sopimuksen muiden määräysten voimaansaattamisesta ja tämän lain voimaantulosta säädetään tasavallan presidentin asetuksella.

---

Helsingissä 17 päivänä helmikuuta 2012

Tasavallan Presidentti
TARJA HALONEN

Puolustusministeri
Stefan Wallin