Esityksessä ehdotetaan, että eduskunta hyväksyisi Suomen ja Israelin välisen sopimuksen turvallisuusluokitellun tiedon vastavuoroisesta suojaamisesta sekä lain sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta.

Sopimuksen tarkoituksena on varmistaa salassa pidettävän tiedon välittäminen ja suojaaminen Suomen ja Israelin välillä sopimuspuolten puolustus- tai turvallisuushallintojen kesken tai niitä varten puolustus- tai turvallisuusalan tutkimuksen, hankintojen tai tuotannon yhteydessä taikka puolustus- tai turvallisuusalan asioiden tai hankkeiden yhteydessä. Kysymys on arkaluonteisista tietoaineistoista, jotka lähettävässä sopimusvaltiossa on erikseen luokiteltu korkean tietoturvallisuuden tason toteuttamista edellyttäviksi.

Sopimus tulee voimaan, kun jälkimmäinen ilmoitus siitä, että sopimuksen voimaansaattamiseksi tarvittavat kansalliset toimenpiteet on saatettu loppuun, on otettu vastaan. Sopimuksen voimaansaattamislaki on tarkoitettu tulemaan voimaan tasavallan presidentin asetuksella säädettävänä ajankohtana samaan aikaan kuin sopimus tulee Suomen osalta voimaan.

---

Tietoturvallisuudella tarkoitetaan kaikkia sellaisia menettelyjä, joiden avulla turvataan informaation sisällön suojaaminen ulkopuolisilta (tiedon luottamuksellisuus), tiedon muuttumattomuus (tiedon eheys) sekä tiedon käytettävyys. Tietoturvallisuuden varmistamiseksi käytetään erilaisia keinoja, joista tavallisimmat ovat henkilöstön luotettavuuden ja toimitilojen turvallisuuden varmistaminen, salassapitosäännökset ja tietojen käytön rajoittaminen vain sovittuun tarkoitukseen sekä erilaiset tietojen käsittelyyn ja siirtoon liittyvät menettelytapavaatimukset. Tietoturvallisuusvaatimukset kattavat informaation koko elinkaaren sisältäen tietojen hankkimisen, muokkaamisen, käytön, luovutuksen, arkistoinnin ja hävittämisen.

Kansainväliseen yhteistyöhön liittyviin asiakirjoihin sisältyy sellaisia salassa pidettäviä tietoja, joiden luvaton paljastuminen voi aiheuttaa merkittävää ja laajalle ulottuvaa vahinkoa keskeisille yleisille eduille. Tällaisten aineistojen asianmukaisesta käsittelystä on sen vuoksi pidettävä erityistä huolta. Kysymys on Suomen luotettavuudesta kansainvälisen yhteistyön osapuolena.

Kansainvälinen tietoturvallisuusyhteistyö, johon Suomikin osallistuu, käsittää perinteisesti diplomaattiseen toimintaan samoin kuin puolustus- ja poliisihallintojen väliseen yhteistyöhön liittyvän ei-julkisen tiedonvaihdon suojaamisen. Välittömän valtiovastuun piiriin kuuluvien kysymysten lisäksi kansainvälisillä tietoturvallisuusvelvoitteilla on kuitenkin kasvava merkitys myös taloudellisen, teollisen ja teknologisen yhteistyön kannalta, joiden puitteissa yhä useammat yritystason hankkeet edellyttävät turvallisuussuojatun tiedon hyödyntämistä. Näin etenkin silloin, kun kyse on sellaisesta viranomaisen hankinnasta, jossa valtion suojattuja tietoja on annettava yritykselle kaupallisen sopimuksen toteuttamista varten. Tällaisia ovat perinteisesti olleet erityisesti puolustusalan hankinnat.

Pyrkimyksistä huolimatta ei kuitenkaan ole osoittautunut mahdolliseksi toteuttaa tietoturvallisuusalan monenkeskistä yleissopimusta. Pääasiallinen syy tähän ovat kansallisten lainsäädäntöjen ja hallintorakenteiden ja -tapojen eroavaisuudet, jotka puolestaan heijastelevat tietoturvallisuuden sensitiivisyyttä osana kansallista kokonaisturvallisuutta. Edellä sanotusta poikkeuksena on kuitenkin yhteispohjoismainen turvallisuusluokitellun tiedon vastavuoroisesta suojaamisesta ja vaihtamisesta tehty yleinen turvallisuussopimus (SopS 128—129/2010).

Yleissopimuksen puuttuminen on pakottanut valtiot, Suomi mukaan luettuna, etsimään kahdenvälisiä sopimusratkaisuja. Suomi on tehnyt ensimmäisen kahdenvälisen tietoturvallisuussopimuksensa Saksan liittotasavallan kanssa vuonna 2004. Sopimus tuli voimaan 16 päivänä heinäkuuta 2004 (SopS 96-97/2004). Vuotta myöhemmin allekirjoitettiin Suomen ja Ranskan välinen sopimus, joka puolestaan tuli voimaan 1 päivänä elokuuta 2005 (SopS 66-67/2005). Kumpikin suuri Euroopan unionin (EU) jäsen on Suomelle tärkeä yhteistyökumppani niin turvallisuushallinnon kuin taloudellisen vuorovaikutuksenkin aloilla.

Tietoturvallisuustarpeiden painottumista enenevässä määrin myös taloudelliseen toimintaan ilmentää Suomen ja Euroopan Avaruusjärjestön (ESA) välinen yhteistyösopimus, jäljempänä ESA:n tietoturvallisuussopimus, niin ikään vuodelta 2004 (SopS 94—95/2004). Sopimuksen eräs keskeinen tavoite on turvata Suomen elinkeinoelämän mahdollisuudet osallistua tasavertaisesti muiden jäsenmaiden kanssa ESA:n turvallisuusluokiteltuihin tarjouskilpailuihin. Tietoturvallisuussopimus on tehty myös Länsi-Euroopan unionin (WEU) kanssa (SopS 41 ja 42/1998) ja Eurooppalaisen puolustusmateriaaliyhteistyöjärjestön (OCCAR) kanssa (SopS 109 ja 110/2008).

Mainittujen sopimusten lisäksi Suomi on tehnyt voimassaolevan tietoturvallisuussopimuksen Slovakian (SopS 116 ja 117/2007), Viron (SopS 12 ja 13/2008), Italian (SopS 23 ja 24/ 2008), Latvian (SopS 33 ja 34/2008), Puolan (SopS 46 ja 47/2008), Bulgarian (SopS 116 ja 117/2008), Slovenian (SopS 22 ja 23/2009), Taekin (SopS 53 ja 54/2009) ja Espanjan (SopS 38 ja 39/2010) kanssa sekä Tanskan, Suomen, Islannin, Norjan ja Ruotsin välillä (SopS 128—129/2010). Allekirjoittamista odottaa sopimus Alankomaiden, Iso-Britannian ja Sveitsin kanssa. Suomi on allekirjoittanut sopimuksen Luxemburgin kanssa joulukuussa 2011. EU:n jäsenvaltioiden välillä toukokuussa 2011 allekirjoitettu sopimus turvallisuusluokitellun tiedon suojaamisesta on parhaillaan eduskuntakäsittelyssä (HE 123/2011 vp).

Suomen ja Israelin välinen sopimus koskee puolustus- tai turvallisuushallintojen kesken välitettyä tai vaihdettua turvallisuusluokiteltua tietoa tai turvallisuusluokiteltua aineistoa, koska Israel ei tee useita hallinnonaloja koskevia tietoturvallisuussopimuksia. Koska sopimus koskee puolustusministeriön toimialaa, on sopimus neuvoteltu ja sen voimaansaattaminen hoidetaan valtioneuvostolain (175/2003) 8 §:n ja valtioneuvoston ohjesäännön (262/2003) 3 luvun 16 §:n mukaan puolustusministeriöstä.

Lain yleinen soveltamisala

Laki kansainvälisistä tietoturvallisuusvelvoitteista (588/2004) säädettiin osana Suomen ja Saksan välisen tietoturvallisuussopimuksen sekä ESA:n tietoturvallisuussopimuksen voimaansaattamista. Laki katsottiin tarpeelliseksi muun ohella sen vuoksi, että kansainvälisten sopimusten panemiseksi täytäntöön on tarve poiketa asiakirjajulkisuuteen ja -turvallisuuteen perustuvista kansallisista järjestelyistä, jotka perustuvat pääosin viranomaisten toiminnan julkisudesta annettuun lakiin (621/1999), jäljempänä julkisuuslaki.

Lakia kansainvälisistä tietoturvallisuusvelvoitteista sovelletaan erityissuojattaviin tietoaineistoihin. Näillä tarkoitetaan salassa pidettäviä asiakirjoja ja materiaaleja, jotka on toimitettu Suomen viranomaiselle ja joiden lähettäjä on kansainvälisen, Suomea sitovan sopimuksen tai muun kansainvälisen velvoitteen mukaisesti tehnyt niihin turvallisuusluokkaa koskevan merkinnän. Määräysoikeus luovutettuun tietoon säilyy luovutuksen jälkeenkin aineiston luovuttaneella valtiolla. Lakia voidaan soveltaa vain, jos kansainvälinen sopimus on saatettu Suomessa voimaan perustuslaissa säädetyllä tavalla tai jos kysymys on Suomea muutoin sitovasta kansainvälisestä velvoitteesta.

Lain soveltamisalan piiriin kuuluvia erityissuojattavia tietoaineistoja ovat lisäksi Suomen viranomaisen tai lain soveltamisalan piiriin kuuluvan elinkeinonharjoittajan laatimat asiakirjat, joista ilmenee Suomeen toimitettuihin asiakirjoihin sisältyviä tai materiaalista saatavissa olevia tietoja. Lain soveltamisalan piiriin kuuluvat niin ikään asiakirjat ja materiaalit, jotka on Suomessa tuotettu salassa pidettävän turvallisuusluokitellun tiedon perusteella.

Laissa säädettyjä turvallisuusvelvoitteita sovelletaan silloinkin, kun sopimus tai säädös, johon säännösten soveltaminen perustuu, ei enää ole voimassa (15 §). Soveltaminen jatkuu niin kauan kuin se turvallisuusluokituksen perusteena olevan yleisen edun vuoksi on tarpeen.

Lain suhde julkisuuslainsäädäntöön

Kansainvälisistä tietoturvallisuusvelvoitteista annettuun lakiin sisältyy kansallisten asiakirjojen tietoturvallisuudesta annetuista säännöksistä poikkeavia säännöksiä. Laissa on kuitenkin yleinen viittaussäännös julkisuuslakiin. Niiltä osin kuin suomalaisten viranomaisten asiakirjoihin sisältyy muita kuin kansainvälisten tietoturvallisuusvelvoitteiden piiriin kuuluvia tietoja kansainvälisestä yhteistyöstä, on sovellettava julkisuuslain ja sen nojalla annettuja säännöksiä. Laissa on myös erityissäännös, joka koskee päätöksentekovaltaa siinä tilanteessa, että tietoja pyydetään julkisuuslain nojalla erityissuojattavasta aineistosta. Julkisuuslain mukaan tiedonsaantia koskevan pyynnön voi käsitellä ja ratkaista se viranomainen, jonka hallussa asiakirja on. Tiedonsaantipyyntö voidaan kuitenkin siirtää toisen viranomaisen ratkaistavaksi julkisuuslain 15 §:ssä säädetyissä tilanteissa.

Lain soveltaminen elinkeinonharjoittajiin

Lakia sovelletaan viranomaisten lisäksi myös elinkeinonharjoittajaan ja tämän palveluksessa olevaan silloin, kun elinkeinonharjoittaja on sopimusosapuolena turvallisuusluokitellussa sopimuksessa tai osallistuu tällaista sopimusta edeltävään hankintakilpailuun tai toimii tällaisen elinkeinonharjoittajan alihankkijana (1 §:n 2 mom.).

Turvallisuusluokitellulla sopimuksella tarkoitetaan sopimusta, jonka toisen valtion viranomainen tai siinä kotipaikkaansa pitävä yritys taikka kansainvälinen järjestö tai toimielin aikoo tehdä tai on tehnyt kansainvälisessä tietoturvallisuusvelvoitteessa tarkoitetulla tavalla Suomessa kotipaikkaansa pitävän elinkeinonharjoittajan kanssa, jos tarjouskilpailuun osallistuminen tai sopimuksen toteuttaminen voi edellyttää pääsyä erityissuojattavaan tietoaineistoon (2 §:n 3 kohta).

Lain mukaan elinkeinonharjoittaja voi pyytää yhteisöturvallisuusselvityksen ja arvion tekemistä voidakseen osallistua toisen valtion viranomaisen tai siinä kotipaikkaansa pitävän yrityksen järjestämään tarjouskilpailuun riippumatta siitä, onko Suomi tehnyt kyseisen valtion kanssa sopimuksen, jossa on määräyksiä tietoturvallisuusvelvoitteista (1 §:n 3 mom.). Säännöksen tarkoituksena on turvata suomalaisten yritysten kilpailumahdollisuudet hankinnoissa silloinkin, kun hankintaan sovellettavissa olevaa kansainvälistä tietoturvallisuussopimusta ei ole. Useimmat valtiot kuitenkin edellyttävät kahdenvälisen tietoturvallisuussopimuksen olemassa oloa ulkomaisen turvallisuustodistuksen hyväksymiseksi.

Elinkeinonharjoittajalla ja tämän palveluksessa tai toimeksiannosta toimivalla on erityissuojattavia tietoaineistoja koskeva salassapitovelvollisuus (6 ja 7 §). Elinkeinonharjoittajalla on myös velvollisuus kansainvälisten tietoturvallisuusvelvoitteiden toteuttamiseksi antaa tietoja sekä sallia viranomaisen ja kansainvälisen toimielimen tai sopimusvaltion edustajan tutustuminen turvallisuusjärjestelyihinsä ja toimitiloihinsa (16 §:n 2 mom., 18 §:n 2 mom.).

Lain täytäntöönpanoviranomaiset

Laissa on säännökset (4 §) niistä viranomaisista, jotka huolehtivat kansainvälisten tietoturvallisuusvelvoitteiden hoitamisesta. Kansallisena turvallisuusviranomaisena (National Security Authority, NSA) kansainvälisten tietoturvallisuusvelvoitteiden toteuttamiseen liittyvissä tehtävissä toimii ulkoasiainministeriö. Puolustusministeriö, pääesikunta, suojelupoliisi ja Viestintävirasto toimivat määrättyinä turvallisuusviranomaisina (Designated Security Authority, DSA). Näille viranomaisille voi kuulua muun ohella tarjous- ja hankintamenettelyihin liittyvien asiakirjojen turvallisuusluokittelu.

Henkilöstöturvallisuuteen liittyvien turvallisuusselvitysten laadinnasta huolehtivat suojelupoliisi ja pääesikunta (11 §). Yhteisöturvallisuusselvityksen laadinta kuuluu lain mukaan suojelupoliisille, paitsi silloin, kun kyse on puolustukseen liittyvästä hankinnasta, jolloin selvitysten tekemisestä huolehtii pääesikunta (12 §). Kansainvälisistä tietoturvallisuusvelvoitteista annetun lain 5 §:n 2 momentin mukaan kansallinen turvallisuusviranomainen ja tehtävään määrätyt turvallisuusviranomaiset voivat sen estämättä, mitä muun muassa toimivallasta yhteisöturvallisuusselvitysten laadinnasta säädetään, sopia tietyn tehtävän tai tehtäväkokonaisuuden hoitamisesta toisen turvallisuusviranomaisen lukuun, jos järjestely on tarpeen tehtävien hoitamiseksi tarkoituksenmukaisesti, taloudellisesti ja joutuisasti.

Laissa ei aiemmin määritelty viranomaista, jonka tehtävänä olisi arvioida tietojärjestelmien ja tietoliikennejärjestelyjen turvallisuutta. Eduskunnan 1 päivänä lokakuuta 2010 hyväksymässä kansainvälisistä tietoturvallisuusvelvoitteista annetun lain muuttamisesta annetun lain (885/2010) 4 §:n 1 momentissa Viestintävirasto nimettiin määrätyksi turvallisuusviranomaiseksi.

Laissa kansainvälisistä tietoturvallisuusvelvoitteista on säännökset viranomaisia ja elinkeinonharjoittajaa koskevasta tiedonantovelvollisuudesta (16 §). Säännösten tarkoituksena on varmistaa, että toimivaltaiset turvallisuusviranomaiset voisivat saada niille kuuluvien tehtävien hoitamiseksi tarpeelliset tiedot. Viranomaiset voivat myös salassapitovelvollisuuden estämättä antaa kansainväliseen tietoturvallisuusvelvoitteeseen perustuvaa yhteistyötä varten salassa pidettäviä tietoja ulkomaiselle sopimuspuolelle (17 §). Viranomaisella on myös oikeus sallia kansainväliseen tietoturvallisuusvelvoitteeseen perustuva kansainvälisen järjestön, toimielimen tai sopimusvaltion edustajan tutustuminen viranomaisen toteuttamiin turvallisuusjärjestelyihin ja toimitiloihin riippumatta siitä, mitä turvallisuusjärjestelyjen salassapidosta säädetään taikka säädetään tai määrätään pääsystä tiloihin, joissa käsitellään tai säilytetään salassa pidettäviä tietoja (18 §).

Kansallisen turvallisuusviranomaisen on lain mukaan ilmoitettava kansainvälisessä tietoturvallisuusvelvoitteessa tarkoitetuissa tapauksissa toiselle sopimuspuolelle tietoonsa tulleesta turvallisuusluokiteltujen tietojen suojan vaarantumisesta ja tietoturvallisuutta koskevan määräyksen loukkaamisesta sekä ryhdyttävä toimenpiteisiin asian selvittämiseksi samoin kuin rangaistavaan tekoon syyllistyneen syytteeseen saattamiseksi (19 §).

Tietojen salassapito ja käytön sääntely

Erityissuojattava tietoaineisto on pidettävä salassa (6 §:n 1 mom.). Salassapitovelvollisuus koskee myös elinkeinonharjoittajaa tämän olleessa osapuolena turvallisuusluokitellussa sopimuksissa.

Suomen tekemissä, käytännössä kahdenvälissä sopimuksissa, jotka koskevat eri maiden viranomaisten välistä salassa pidettävien tietojen vaihtoa, on säännönmukaisesti määräys, joka rajoittaa luovutettujen tietojen käyttöä. Tämän mukaisesti erityissuojattavaa tietoaineistoa saa käyttää ja luovuttaa vain siihen tarkoitukseen, jota varten se on annettu, jollei se, joka on määritellyt aineiston turvallisuusluokan, ole antanut muuhun suostumustaan (6:n § 2 mom.). Erityissuojattavien tietoaineistojen käyttöä koskee siten vahva käyttötarkoitussidonnaisuus.

Kansainvälisistä tietoturvallisuusvelvoitteista annetun lain 6 §:n 1 momenttia muutettiin lokakuussa 2010 siten, että tiedon salassapito on riippuvainen kunkin sopimuksen tai kansainvälisen velvoitteen sisällöstä (885/2010). Lainmuutos oli edellytyksenä muun muassa Pohjoismaiden välisen yleisen turvallisuussopimuksen hyväksymiselle ja voimaansaattamiselle Suomessa, koska sopimus ei edellytä tiedon ehdotonta salassapitoa. Muutos on tullut voimaan 1 päivänä marraskuuta 2010.

Turvallisuusluokittelu ja – toimenpiteet

Laissa säädetään velvollisuudesta merkitä erityissuojattavaan tietoaineistoon sen turvallisuusluokka. Tietoaineistoon tehty merkintä turvallisuusluokasta osoittaa, minkälaisia toimenpiteitä on toteutettava aineistoa käsiteltäessä (8 §). Mitä korkeampaan turvallisuusluokkaan aineisto kuuluu, sitä tiukempia tietoturvallisuustoimenpiteitä edellytetään. Laissa on yleinen velvoite toteuttaa tietoaineiston käsittelyssä sen turvallisuusluokkaa koskevia käsittelymääräyksiä sekä valtuus säätää erityissuojattavan tietoaineiston käsittelyssä noudatettavista turvallisuusluokitusta vastaavista teknisistä turvallisuustoimenpiteistä valtioneuvoston asetuksella (9 §). Tietoturvallisuudesta valtionhallinnossa annetun valtioneuvoston asetuksen (681/2010), jäljempänä tietoturvallisuusasetus, 11 §:ssä on säädetty turvallisuusluokitusmerkintää koskevista erityissäännöksistä ja 12 §:ssä turvallisuusluokituksen vastaavuudesta.

Turvallisuusluokiteltuja aineistoja käsiteltäessä on lain mukaan huolehdittava siitä, että tietoja säilytetään asianmukaisissa tiloissa. Tilojen turvallisuusvaatimuksista on säädetty tietoturvallisuusasetuksen 14 §:ssä.

Lakiin kansainvälisistä tietoturvallisuusvelvoitteista on kirjattu kansainvälisissä sopimuksissa yleinen vaatimus siitä, että turvallisuusluokiteltuja tietoja viranomaisissa käytettäessä noudatetaan suurta pidättyvyyttä ja että tietoihin annetaan pääsy vain niille, jotka tarvitsevat tietoja tehtäviensä hoitamisessa. Nämä henkilöt on nimettävä etukäteen, jos sopimuksessa tätä edellytetään. Sama koskee myös 1 §:n 2 momentissa tarkoitettua elinkeinonharjoittajaa (6 §:n 3 mom.).

Henkilöstöturvallisuus

Kansainvälisessä tietoturvallisuusvelvoitteessa edellytetty henkilöstöturvallisuutta koskeva turvallisuusselvitys tehdään siten kuin turvallisuusselvityksistä annetussa laissa (177/2002) ja sen nojalla säädetään. Siten esimerkiksi selvityksen kohteena olevan henkilön oikeudet määräytyvät sanotun lain mukaisesti.

Kansainvälisistä tietoturvallisuusvelvoitteista annetussa laissa on kuitenkin kaksi säännöstä, jotka ovat erityissäännöksiä suhteessa turvallisuusselvityksistä annettuun lakiin. Suppea turvallisuusselvitys on mahdollista laatia muissakin kuin turvallisuusselvityksistä annetun lain 19 §:ssä luetelluissa tapauksissa, jos se on tarpeen kansainvälisen tietoturvallisuusvelvoitteen toteuttamiseksi (11 §:n 1 mom.). Toinen erityissäännös koskee viranomaisten toimivaltaa. Turvallisuusselvityksen tekee pääesikunta silloin kun turvallisuusselvityksen laatiminen on tarpeen puolustushallintoa tai puolustushankintoja koskevan kansainvälisen velvoitteen toteuttamiseksi. Muissa tapauksissa henkilöön liittyvien turvallisuusselvitysten laadinnasta huolehtii suojelupoliisi (11 §:n 2 mom.). Turvallisuusselvityksistä annetun lain 10 §:n 2 momentin mukaan turvallisuusselvitykseen ei saa sisällyttää selvityksen laatineen viranomaisen arviota selvityksen kohteena olevan henkilön luotettavuudesta tai sopivuudesta virkaan tai tehtävään, ellei lain 9 §:ssä tarkoitettu valtiosopimus tai muu kansainvälinen velvoite tätä edellytä. Koska pääsääntönä on, että turvallisuusselvitys ei sisällä arviota henkilön luotettavuudesta, laissa kansainvälisistä tietoturvallisuusvelvoitteista on erikseen mainittu henkilön luotettavuuden arviointi. Tällaisen arvion tekee turvallisuusselvityksen perusteella kansallinen turvallisuusviranomainen tai, jos turvallisuusviranomaisten välillä on niin sovittu, tehtävään määrätty turvallisuusviranomainen (11 §:n 3 mom.).

Arvioinnin perusteella annetaan henkilöstöturvallisuutta koskeva todistus (Personal Security Certificate). Se toimitetaan tavanomaisimmin sopimuspuolen turvallisuusviranomaiselle sopimuksen osoittamalla tavalla. Laissa on myös säännökset todistuksen antamisesta henkilölle itselleen (14 §).

Yhteisöturvallisuusselvitys

Yhteisöturvallisuusselvityksellä varmistetaan elinkeinonharjoittajan toimitilojen ja käsittelykäytäntöjen asianmukaisuus sekä henkilöstön osaaminen. Elinkeinonharjoittajan luotettavuuden arvioinnilla varmistutaan erityisesti siitä, kuinka hyvin tämä pystyy huolehtimaan turvallisuusluokiteltujen tietojen suojaamisesta. Yhteisöturvallisuusmenettely ja siihen perustuva arvio toteutetaan pääosin elinkeinonharjoittajalta itseltään saatujen tietojen perusteella sekä tämän toimitilojen turvallisuuden kartoituksella, ja tarvittavista toimenpiteistä huolehditaan elinkeinonharjoittajan kanssa tehtävän sopimuksen avulla. Selvityksen laatii suojelupoliisi. Pääesikunta huolehtii tehtävästä kuitenkin silloin, kun kysymys on puolustukseen liittyvästä hankinnasta. Selvitystä laadittaessa on otettava huomioon laissa yksilöidyt seikat, muun muassa se, miten suojataan turvallisuusluokiteltuja tietoja oikeudettomalta ilmitulolta, muuttamiselta ja hävittämiseltä, ja miten estetään asiaton pääsy tiloihin, joissa turvallisuusluokiteltuja tietoja käsitellään tai joissa harjoitetaan turvallisuusluokitellussa sopimuksessa tarkoitettua toimintaa. Viestintävirasto laatii tarvittaessa osana yhteisöturvallisuusselvitystä selvityksen ja arvion siitä, täyttävätkö elinkeinonharjoittajan tietojärjestelmät ja tietoliikenteen järjestelyt kansainvälisistä tietoturvallisuusvelvoitteista johtuvat vaatimukset. (12 §).

Määrätyt turvallisuusviranomaiset voivat toimialaansa kuuluvaa yhteisöturvallisuusselvitystä ja sen perusteella annettavaa arviota laatiessaan edellyttää, että elinkeinonharjoittaja sitoutuu huolehtimaan 12 §:n 1 momentissa tarkoitetuista ja muista kansainvälisten tietoturvallisuusvelvoitteiden toteuttamiseksi tarpeellisista toimenpiteistä. (13 §). Sitoumuksessa voidaan yksityiskohtaisemmin määritellä ne toimenpiteet, jotka elinkeinonharjoittaja toteuttaa täyttääkseen kansainvälisistä tietoturvallisuusvelvoitteista johtuvat vaatimukset. Sitoumuksessa elinkeinonharjoittaja sitoutuu myös tekemään ne mahdolliset tarkistukset toimintaansa, jotka toiminnan turvallisuuskartoituksessa on havaittu. Turvallisuusselvityksen ja mahdollisen sitoumuksen jälkeen suojelupoliisi tai pääesikunta voi tehdä arvion elinkeinonharjoittajan luotettavuudesta ja antaa tätä koskevan turvallisuustodistuksen (Facility Security Clearance).

Henkilöstöturvallisuuteen liittyvistä turvallisuusselvityksistä säädetään turvallisuusselvityksistä annetussa laissa. Lain tarkoituksena on turvallisuusselvitysmenettelyä käyttämällä parantaa mahdollisuuksia ennakolta estää rikokset, jotka vakavasti vahingoittaisivat keskeisiä yleisiä tai yksityisiä etuja taikka erittäin merkittävää tietoturvallisuutta.

Turvallisuusselvitys voidaan tehdä virkaan tai tehtävään hakeutuvasta, tehtävään tai koulutukseen otettavasta taikka virkaa tai tehtävää hoitavasta henkilöstä, ja se voi olla perusmuotoinen, laaja tai suppea. Turvallisuusselvitys tehdään laissa määritellyissä tapauksissa, kuten silloin, kun Suomea sitova valtiosopimus tai muu kansainvälinen velvoite edellyttää turvallisuusselvityksen tekemistä tai sen perusteella laaditun todistuksen esittämistä.

Yksityisyyden suojan perusoikeusluonteen vuoksi turvallisuusselvitysmenettely on tarkan muotosidonnaista. Turvallisuusselvitys voidaan tehdä vain selvityksen kohteena olevan henkilön etukäteen antaman, nimenomaisen ja kirjallisen suostumuksen perusteella. Myös turvallisuusselvitysmenettelyssä käytettävät rekisterit on laissa lueteltu tyhjentävästi.

Jokaisella on oikeus saada tieto siitä, onko hänestä tehty turvallisuusselvitys tiettyä tehtävää varten. Selvityksen kohteella on myös oikeus pyynnöstä saada toimivaltaiselta viranomaiselta perusmuotoisen tai laajan turvallisuusselvityksen tiedot. Tiedonsaantioikeus ei kuitenkaan koske sellaisesta rekisteristä peräisin olevaa tietoa, johon rekisteröidyllä ei ole tarkastusoikeutta.

Turvallisuusselvityslain kokonaistarkistusta varten asetettu työryhmä on luovuttanut mietintönsä oikeusministerille 31 päivänä tammikuuta 2011. Työryhmälle annettuun tehtävään kuului turvallisuusselvityslain kehittäminen siten, että se vastaa Suomea sitovia velvoitteita ja kansainvälisesti yleisesti sovellettavia käytäntöjä.

Esityksen tavoitteena on saattaa voimaan Suomen ja Israelin välinen tietoturvallisuussopimus ja sillä tavoin parantaa maiden välistä yhteistyötä puolustus- ja turvallisuushallintojen kesken tai niitä varten puolustus- ja turvallisuusalan tutkimuksen, hankintojen tai tuotannon yhteydessä tai puolustus- ja turvallisuusalan asioiden tai hankkeiden yhteydessä, kun hankkeiden toteuttaminen saattaa edellyttää arkaluonteisten salassa pidettävien tietojen vaihtoa.

Sopimuksen voimaansaattamisen myötä Israelista Suomeen toimitettuihin puolustus- tai turvallisuusalan turvallisuusluokiteltuihin tietoihin ja materiaaleihin sovellettaisiin lakia kansainvälisistä tietoturvallisuusvelvoitteista. Lakiin sisältyy erityissäännös, jonka mukaan toisen sopimuspuolen salassa pidettävät ja turvallisuusluokitellut asiakirjat ja niihin sisältyvät tiedot ovat myös Suomessa salassa pidettäviä. Säännös poikkeaa muodoltaan julkisuuslain yleistä etua koskevista salassapitosäännöksistä, joissa salassapito on useimmissa tapauksissa riippuvainen siitä, minkälaisia vaikutuksia tietojen antamisella olisi suojattavalle edulle. Kansainvälisistä tietoturvallisuusvelvoitteista annetun lain mukainen salassapito on näin ollen sanamuodon mukaan kattavampi kuin yleisessä julkisuuslaissa. Lain 6 §:ää on kuitenkin muutettu 1 päivänä marraskuuta 2010 voimaantulleella lailla siten, että jatkossa erityissuojattava tietoaineisto on pidettävä salassa, jollei kansainvälisestä tieto-turvallisuusvelvoitteesta muuta johdu. Suomen ja Israelin välisessä sopimuksessa on kysymys asiakirjoista, joita jokin sopimuspuoli pitää salassa pidettävinä ja jotka se on määritellyt ja merkinnyt korkean tietoturvallisuuden tasoa edellyttäviksi. Tällaisia asiakirjoja on säännönmukaisesti pidettävä salaisina myös julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan. Merkittävimpänä erona on se, että viranomaisella ei olisi kansainvälisessä tietoturvallisuusvelvoitteessa tarkoitettuun asiakirjaan kohdistuvaa tiedonsaantipyyntöä ratkaistessaan velvollisuutta erikseen perustella tiedon antamisesta aiheutuvaa vahinkoa. Tiedonsaantipyyntö olisi muutoin käsiteltävä julkisuuslain mukaisesti. Jos luokituksen oikeellisuudesta tai siitä, minkä asiakirjan tietojen vuoksi luokitusmerkintä on tehty, syntyy epäselvyyttä, viranomaisen on otettava yhteyttä asiakirjan laatineeseen sopimuspuoleen. Suomen ja Israelin välillä tehdyn sopimuksen 5 artiklan 3 kappale mahdollistaa tällaisen yhteydenoton.

Edellä olevan perusteella voidaan arvioida, että Suomen ja Israelin välisen tietoturvallisuussopimuksen voimaansaattamista koskeva lakiehdotus ei asiallisesti vaikuta kansalaisten tiedonsaantia vähentävästi suhteessa siihen, mitä tiedonsaanti yleisen lainsäädännön mukaan on.

Henkilöstöturvallisuus on keskeinen tietoturvallisuuden osa-alue. Koska jo laki kansainvälisistä tietoturvavelvoitteista edellyttää turvallisuusselvityksistä annetun lain mukaisen menettelyn käyttämistä henkilöstön luotettavuuden varmistamisesta, ehdotetun voimaansaattamislain hyväksyminen ei tarkoittaisi sitä, että kansalaisten yksityisyyselämän ja henkilötietojen suojaa kavennettaisiin aikaisempaan verrattuna.

Sopimus antaa suomalaiselle puolustus- ja turvallisuusalan teollisuudelle, toisin kuin tähän asti, mahdollisuuden saada sellaisia tilauksia tai osallistua sellaisiin hankkeisiin, joiden toteuttaminen edellyttää pääsyä Israelin turvallisuusluokiteltuihin tietoihin. Vastaavasti sopimus antaa Israelin teollisuudelle, toisin kuin tähän asti, mahdollisuuden saada sellaisia tilauksia tai osallistua sellaisiin hankkeisiin, joiden toteuttaminen edellyttää pääsyä Suomen turvaluokiteltuun tietoon.

Esityksellä ei ole vaikutusta valtion talousarvioon eikä muitakaan vähäistä merkittävämpiä taloudellisia vaikutuksia.

Esitykseen sisältyvän sopimuksen ja lain hyväksymisestä ei aiheudu hallintoa koskevia muutosvelvoitteita tai -tarpeita.

Hallituksen esitys on valmisteltu virkatyönä puolustusministeriössä. Sopimuksen valmisteluun ja neuvotteluihin on osallistunut edustajia puolustusministeriöstä ja ulkoasiainministeriöstä.

Esityksestä on pyydetty lausunnot valtioneuvoston kansliasta, ulkoasiainministeriöstä, oikeusministeriöstä, sisäasiainministeriöstä, valtiovarainministeriöstä, liikenne- ja viestintäministeriöstä, työ- ja elinkeinoministeriöstä, pääesikunnalta, suojelupoliisilta ja Viestintävirastolta. Esityksestä on saatu kahdeksan lausuntoa. Lausunnoissa on puollettu sopimuksen hyväksymistä ja voimaansaattamista.

Perustuslain muuttamisesta annetun laissa (1112/2011) on perustuslain 95 §:n 1 momenttia muutettu siten, että kansainvälisen velvoitteen muut kuin lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset saatettaisiin voimaan asetuksella. Perustuslain 80 §:stä johtuu, että jos asetuksen antajasta ei ole erikseen säädetty, asetuksen antaa valtioneuvosto. Perustuslain voimaantulon jälkeen myös perustuslain 95 §:n 3 momentissa tarkoitetut asetukset antaisi valtioneuvosto. Perustuslain muutokset tulevat voimaan 1 päivänä maaliskuuta 2012. Jos voimaansaattamislaki hyväksytään ennen perustuslain muutoksen voimaantuloa, asetuksenantovaltuutta koskeva kohta säilytettäisiin ehdotetussa muodossa. Jos sopimus hyväksytään perustuslain muutoksen voimaantulon jälkeen, olisi voimaansaattamisasetuksen antaja valtioneuvosto.

1 artikla. Sopimuksen tarkoitus. Artiklassa määritellään sopimuksen tarkoitukseksi suojata Suomen ja Israelin kesken välitetyt turvallisuusluokitellut tiedot. Suojaamista koskeva yleisvelvoite on ilmaistu sopimuksen 6 artiklan 1 kappaleessa, jonka mukaan sopimuspuolet sitoutuvat antamaan toisilleen toimittamalleen turvallisuusluokitellulle tiedolle saman suojan kuin omalle vastaavaan turvallisuusluokkaan kuuluvalle tiedolleen.

Sopimuksen 1 artiklassa määritellään ne toiminnot, joihin sopimusta sovelletaan. Näitä ovat turvallisuusluokiteltu tieto ja/tai turvallisuusluokiteltu aineisto, jota välitetään tai vaihdetaan sopimuspuolten puolustus- tai turvallisuushallintojen kesken tai niitä varten puolustus- tai turvallisuusalan tutkimuksen, hankintojen tai tuotannon yhteydessä taikka puolustus- tai turvallisuusalan asioiden tai hankkeiden yhteydessä. Sopimusta sovelletaan siten vain sellaisten tietojen välittämiseen, jotka koskevat edellä mainittuja toimintoja ja jotka toisessa sopimusvaltiossa on varustettu erityisellä turvallisuusluokkamerkinnällä.

Sopimusta ei sovelleta ainoastaan viranomaisten välisiin suhteisiin. Sitä sovelletaan myös sellaisiin, lähinnä taloudellista laatua oleviin sopimuksiin, joissa osapuolena on yksityinen yritys tai yhteisö ja joiden toteuttaminen mukaan lukien myös neuvotteluvaihe edellyttää turvallisuusluokitellun tiedon ja materiaalin hyödyntämistä.

2 artikla. Määritelmät. Artiklassa määritellään sopimuksen soveltamisen kannalta keskeiset käsitteet seuraavasti:

Artiklan a kohdassa on turvallisuusluokitellun tiedon määritelmä. Sopimus koskee sopimuspuolen kansallisen lainsäädännön mukaisesti turvallisuusluokiteltua tietoa laadintamuodosta riippumatta sekä esinettä tai sen osaa, joita sopimuspuoli välittää toiselle sopimuspuolelle ja jota on suojeltava luvattomalta paljastamiselta ja johon on tehty asianmukainen merkintä kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

Artiklan i kohdassa on tiedon määritelmä. Tieto tarkoittaa missä tahansa muodossa olevaa, myös kirjallista, suullista ja visuaalista, tietoa.

Artiklan ii kohdassa on aineiston määritelmä. Aineisto tarkoittaa asiakirjaa, tuotetta tai ainetta, johon tietoa voidaan tallentaa tai sisällyttää, ja se käsittää fyysisestä olomuodosta riippumatta kaiken, mistä tietoa voidaan saada, mukaan lukien mutta eivät yksinomaan kirjoitus, laitteistot, varusteet, koneet, laitteet, kojeet, mallit, valokuvat, tallenteet, jäljennökset, kartat ja kirjeet sekä muut tuotteet, aineet tai esineet.

Artiklan b kohdan mukaan turvallisuusluokitellulla sopimuksella tarkoitetaan sopimuspuolen lainkäyttövaltaan kuuluvien osallistujien kanssa tai välillä käytyä sopimusta edeltävää neuvottelua tai tehtyä sopimusta, alihankintasopimusta tai muuta hyväksyttyä järjestelyä, joka koskee tuotteiden toimittamista tai urakoiden tai palvelujen suorittamista ja johon sisältyy pääsy turvallisuusluokiteltuun tietoon tai tällaisen tiedon tuottamiseen.

Artiklan c kohdan mukaan lähettävällä sopimuspuolella tarkoitetaan sopimuspuolta, joka luovuttaa turvallisuusluokiteltua tietoa. Kyseessä on näin ollen turvallisuusluokitellun tiedon omistaja. Määritelmä kattaa valtion ja sen lainkäyttövaltaan kuuluvien laitosten lisäksi myös julkisoikeudelliset ja yksityisoikeudelliset oikeushenkilöt.

Artiklan d kohdan mukaisesti vastaanottavalla sopimuspuolella tarkoitetaan sitä sopimuspuolta, jonka käyttöön turvallisuusluokiteltu tieto on luovutettu. Määritelmä kattaa valtion ja sen lainkäyttövaltaan kuuluvien laitosten lisäksi myös julkisoikeudelliset ja yksityisoikeudelliset oikeushenkilöt.

3 artikla. Sopimuksen täytäntöönpano. Artiklan 1 kappaleessa puheena oleva sopimus katsotaan erottamattomaksi osaksi sopimuspuolten ja mahdollisten muiden yhteisöjen välillä tulevaisuudessa tapahtuvien hankkeiden turvallisuuteen ja salassapitoon liittyvää turvallisuusluokiteltua sopimusta. Kappaleen alakohdissa (a—e) on määritelty tarkemmin toiminta, jossa sopimus tulee erottamattomaksi osaksi eri osapuolten välistä yhteistyötä.

Artiklan 1 kappaleen a kohdan mukaan sopimus koskee puolustus- ja turvallisuusasioita koskevaa yhteistyötä.

Kappaleen b kohdan mukaan sopimus koskee turvallisuusluokitellun tiedon vaihtoa millä tahansa alalla.

Kappaleen c kohdan mukaan sopimus koskee yhteistyötä, turvallisuusluokitellun tiedon vaihtoa, yhteisyrityksiä, sopimuksia tai muita suhteita sopimuspuolten valtioiden yhteisöjen tai julkis- tai yksityisoikeudellisten yhteisöjen välillä puolustus- tai turvallisuusasioissa.

Kappaleen d kohdan mukaan sopimus koskee puolustusalan yhteisöihin liittyvien varusteiden ja osaamisen myyntiä sopimuspuolten välillä.

Kappaleen e kohdan mukaan sopimus koskee yksityisen tai muun edustajan, työntekijän tai asiantuntijan sopimuspuolten välillä välittämää turvallisuusluokiteltua tietoa, joka koskee puolustus- ja turvallisuusasioita.

Artiklan 2 kappaleessa määritellään sopimuspuolten velvoite ilmoittaa maansa asianomaisille virastoille ja yhteisöille sopimuksen olemassaolosta. Lisäksi sopimuspuolet suostuvat siihen, että sopimuksen määräykset sitovat kaikkia sopimuspuolten virastoja, yksiköitä ja yhteisöjä ja että nämä noudattavat niitä asianmukaisesti.

Artiklan 3 kappaleen mukaan sopimusta sovelletaan sellaisiin tuleviin sopimuspuolten tai sopimuspuoliin liittyvien virastojen, yksiköiden tai yhteisöjen välisiin neuvotteluihin tai sopimuksiin, jotka koskevat aiemmin artiklan 1 kappaleessa mainittuja asioita.

Artiklan 4 kappaleessa sopimuspuolille annetaan velvollisuus vastata turvallisuusluokitellusta tiedosta sen vastaanottamisesta alkaen. Sopimuksen asianomaisia määräyksiä ja käytäntöjä sovelletaan tähän vastuuseen.

4 artikla. Toimivaltaiset turvallisuusviranomaiset. Artiklan 1 kappaleessa määritellään kummankin sopimusvaltion toimivaltaiset turvallisuusviranomaiset, joiden tehtävänä on vastata sopimuksen yleisestä täytäntöönpanosta ja valvonnasta. Suomessa toimivaltaiseksi turvallisuusviranomaiseksi on nimetty Suomen puolustusministeriö.

Koska sopimus koskee puolustusministeriön toimialaa, on sopimus neuvoteltu ja sen voimaansaattaminen hoidetaan valtioneuvostolain 8 §:n ja valtioneuvoston ohjesäännön 3 luvun 16 §:n mukaan puolustusministeriöstä. Lisäksi puolustusministeriö toimii kansainvälisistä tietoturvallisuusvelvoitteista annetun lain 4 §:n mukaan kansainvälisissä tietoturvallisuusvelvoitteissa tarkoitettuna määrättynä turvallisuusviranomaisena (Designated Security Authority, DSA). Israelissa toimivaltaiseksi kansalliseksi turvallisuusviranomaiseksi on nimetty puolustusministeriö (Ministry of Defence, Directorate of Security for the Defence Establishment).

Artiklan 2 kappaleessa velvoitetaan sopimuspuolet ilmoittamaan toisilleen mahdollisista 1 kappaleessa tarkoitettuja toimivaltaisia turvallisuusviranomaisia koskevista muutoksista.

Artiklan 3 kappaleessa sopimuspuolet velvoitetaan tiedottamaan toisilleen mahdollisista muista sopimuksen täytäntöönpanoa varten nimeämistään turvallisuusviranomaisista. Suomessa erikseen nimettyjä turvallisuusviranomaisia ovat kansainvälisistä tietoturvallisuusvelvoitteista annetun lain 4 § mukaisesti puolustusministeriön lisäksi pääesikunta, suojelupoliisi ja Viestintävirasto. Artiklan 4 kappaleessa keskinäiset turvallisuussuunnitelmat sopimuksen mukaisen turvallisuusluokitellun tiedon vaihtamista varten jätetään sopimuspuolten toimivaltaisten turvallisuusviranomaisten myöhemmin sovittaviksi.

Artiklan 5 kappaleessa turvallisuusohjeiden ja -menettelyiden laatiminen turvallisuus-luokitellun tiedon suojaamiseksi sopimuksen mukaisesti on molempien toimivaltaisten turvallisuusviranomaisten tehtävänä. Lisäksi näiden on tiedotettava niistä asianmukaisesti.

5 artikla. Turvallisuusluokitus. Artiklan 1 kappaleessa määritellään, miten Suomen ja Israelin turvallisuusluokituksen tasot vastaavat toisiaan. Artiklaan on kirjattu myös kunkin luokan englanninkielinen käännös.

Korkein, ankarimpia tietoturvallisuustoimenpiteitä vaativa luokka on "ERITTÄIN SALAINEN" (SODI BEYOTER). Suomessa tähän luokkaan luetaan kuuluviksi tiedot, joiden luvaton ilmitulo voi aiheuttaa erittäin suurta vahinkoa maanpuolustukselle, turvallisuudelle, kansainvälisille suhteille tai muille yleisille eduille. Suomen kansainvälisiä suhteita suojaavat julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 1 ja 2 kohta, maanpuolustusta momentin 10 kohta ja turvallisuutta momentin 5, 8 ja 9 kohdat. Muita määritelmässä tarkoitettuja yleisiä etuja voivat olla esimerkiksi valtionjohdon ja valtiovieraiden sekä tietojärjestelmien turvallisuusjärjestelyjen suojaaminen (24 § 1 mom. 7 kohta) sekä kansantalouden toimivuus (24 § 1 mom. 11 ja 12 kohta).

Toiseksi korkein turvallisuusluokka on "SALAINEN" (SODI). Tähän kuuluvat Suomessa tiedot, joiden luvaton ilmitulo voi aiheuttaa merkittävää vahinkoa maanpuolustukselle, turvallisuudelle, kansainvälisille suhteille tai muille yleisille eduille.

Kolmanneksi korkein turvallisuusluokka on "LUOTTAMUKSELLINEN" (SHAMUR), jolla tarkoitetaan Suomessa tietoja, joiden luvaton ilmitulo voi aiheuttaa vahinkoa maanpuolustukselle, turvallisuudelle, kansainvälisille suhteille tai muille yleisille eduille.

Neljänteen asiakirjaluokkaan "KÄYTTÖ RAJOITETTU" (SHAMUR) kuuluvat tiedot, joiden luvaton ilmitulo voi aiheuttaa haittaa yleisille eduille tai heikentää viranomaisen toimintaedellytyksiä.

Artiklan 2 kappaleen mukaan vastaanottavan sopimuspuolen toimivaltainen turvallisuusviranomainen voi muuttaa turvallisuusluokitusta tai peruuttaa sen ainoastaan lähettävän sopimuspuolen toimivaltaisen viranomaisen pyynnöstä.

Artiklan 3 kappaleen mukaan vastaanottavan sopimuspuolen toimivaltainen turvallisuusviranomainen voi pyytää lähettävän sopimuspuolen toimivaltaista turvallisuusviranomaista muuttamaan turvallisuusluokkaa, peruuttamaan sen tai ilmoittamaan valitsemansa turvallisuusluokan perusteet. Perusteiden ilmoittaminen on tärkeää silloin, kun suomalaiselta viranomaiselta pyydetään tietoja turvallisuusluokitellusta asiakirjasta. Viranomaisen on julkisuuslain 17 §:n säännösten mukaan katsottava, ettei tiedonsaantia rajoiteta enempää kuin suojattavan edun vuoksi on tarpeen. Jos pyydetyn asiakirjan turvallisuusluokitukselle ei Suomessa näyttäisi esimerkiksi ajan kulumisen vuoksi enää olevan perusteita, suomalaisen viranomaisen olisi otettava yhteys israelilaiseen turvallisuusviranomaiseen ja pyytää tätä harkitsemaan, olisiko turvallisuusluokituksen tarkistaminen Israelin kannalta mahdollista.

6 artikla. Turvallisuusluokitellun tiedon vastavuoroinen suojaaminen. Artikla sisältää keskeiset vastavuoroista suojaamista koskevat velvoitteet.

Artiklan 1 kappaleessa velvoitetaan sopimuspuolet toteuttamaan kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti kaikki asianmukaiset toimenpiteet antaakseen turvallisuusluokitellulle tiedolle saman suojan kuin omalle vastaavaan turvallisuusluokkaan kuuluvalle tiedolleen.

Artiklan 2 kappale kieltää luovuttamasta turvallisuusluokiteltuja tietoja kansainväliselle järjestölle, kolmansien valtioiden virkamiehille tai oikeushenkilöille taikka kolmansissa valtioissa oleskeleville kolmansien valtioiden kansalaisille ilman lähettävän sopimuspuolen toimivaltaisen turvallisuusviranomaisen ennakolta antamaa kirjallista suostumusta. Kansainvälisistä tietoturvallisuusvelvoitteista annetun lain 6 §:n 1 momentissa on salassapitovelvollisuutta koskeva erityissäännös, jonka mukaan kansainvälisen tietoturvallisuussopimuksen mukaisesti turvallisuusluokiteltu tieto on pidettävä salassa, jollei kansainvälisestä tietoturvallisuusvelvoitteesta muuta johdu.

Artiklan 3 kappaleen mukaan turvallisuusluokiteltua tietoa ei saa käyttää muuhun tarkoitukseen kuin siihen, jota varten se on annettu. Velvoitetta vastaava säännös on kansainvälisistä tietoturvallisuusvelvoitteista annetun lain 6 §:n 2 momentissa.

Artiklan 4 kappale koskee henkilöstöturvallisuutta. Sen mukaan turvallisuusluokiteltua tietoa voi saada vain henkilö, jolla on tiedonsaantitarve ja josta on tehty kansallisen lainsäädännön mukainen turvallisuusselvitys. Henkilöllä on lisäksi oltava annettuna lupa kyseisen turvallisuusluokitellun tiedon saantiin ja siihen liittyen hänelle on oltava selvitettynä kansallisen lainsäädännön sisältämät velvoitteet mukaan lukien rikosoikeudellinen vastuu. Lisäksi henkilölle on tullut antaa asianmukainen muu ohjeistus. Määräys on sopusoinnussa kansainvälisen tietoturvallisuusvelvoitteista annetun lain 6 §:n 3 momentin kanssa, jossa sallitaan tietoaineistoon pääsy vain niille henkilöille, jotka tarvitsevat tietoja tehtävänsä hoitamiseen. Kansainvälisen tietoturvallisuusvelvoitteen edellyttämä henkilöiden luotettavuuden varmistaminen toteutetaan Suomessa turvallisuusselvityksistä annetun lain sekä kansainvälisistä tietoturvallisuusvelvoitteista annetun lain 11 §:n mukaisesti. Henkilöturvallisuusselvityksen laatii pääesikunta silloin, kun kysymys on puolustushallintoon liittyvästä asiasta, muutoin suojelupoliisi.

Kappale 5 sisältää yhteisen sopimuspuolia koskevan velvoitteen, jonka mukaan kumpikin sopimuspuoli varmistaa alueellaan sopimuksen täytäntöönpanon asianmukaisen valvonnan.

7 artikla. Turvallisuusluokitellut sopimukset. Artikla sisältää määräykset niitä tilanteita varten, joissa toinen sopimuspuoli aikoo sallia vastaanottavan sopimuspuolen lainkäyttö-vallan piiriin kuuluvan hankeosapuolen kanssa neuvottelut 2 artiklan b kohdassa tarkoitetun turvallisuusluokitellun sopimuksen tekemiseksi.

Artiklan 1 kappaleen mukaan vastaanottava sopimuspuoli toimittaa tällöin pyynnöstä viipymättä lähettävän sopimuspuolen toimivaltaiselle turvallisuusviranomaiselle asiaankuuluvat turvallisuusselvitykset.

Artiklan 2 kappaleen mukaan tarjouskilpailutilanteissa vastaanottavan sopimuspuolen toimivaltainen turvallisuusviranomainen voi ilman virallista pyyntöä toimittaa lähettävän sopimuspuolen toimivaltaiselle turvallisuusviranomaiselle asiaankuuluvat turvallisuusselvitykset.

Artiklan 3 kappaleessa alihankkijoihin sovelletaan samoja turvallisuusluokitellun tiedon suojaamista koskevia vaatimuksia kuin turvallisuusluokitellun pääsopimuksen tehneeseen hankeosapuoleen.

Turvallisuusluokiteltuja sopimuksia koskevat kansalliset säännökset sisältyvät kansainvälisistä tietoturvallisuusvelvoitteista annetun lain 1 § 2 momenttiin (soveltaminen elinkeinonharjoittajaan), 2 §:n 2 kohtaan (erityissuojattava tietoaineisto), 7 §:ään (vaitiolovelvollisuus ja hyväksikäyttökielto) sekä 12 (yhteisöturvallisuusselvitys) ja 13 §:ään. Kansainvälisistä tietoturvallisuusvelvoitteista annetun lain 13 §:ssä on säännökset hankintaosapuolen antamasta sitoumuksesta turvallisuustoimenpiteiden suorittamiseen. Kansallinen sääntely vastaa sopimusvelvoitteen vaatimuksia. Velvoitteen täyttämiseksi tarpeellisesta suomalaisen viranomaisen tietojenanto-oikeudesta säädetään kansainvälisistä tietoturvallisuusvelvoitteista annetun lain 17 §:ssä.

Artiklan 4 kappaleessa vaaditaan sopimuspuolten tai valtion yhteisöjen tai yksityisten organisaatioiden, kuten teollisuuslaitosten, yritysten, tutkimuslaitosten tai tuki- ja/tai palveluorganisaatioiden, välisiin turvallisuusluokiteltuihin sopimuksiin asianmukainen turvallisuusartikla ja turvallisuusluokkien luettelo.

Artiklan 5 kappaleen mukaan turvallisuusluokiteltua sopimusta koskevien turvallisuus-toimien määräämisessä ja hallinnoinnissa noudatetaan sen sopimuspuolen omia turvallisuusluokiteltujen sopimusten suojaamista säänteleviä normeja ja vaatimuksia, jonka maassa työ suoritetaan. Edellä sanotun sopimuspuolen toimivaltainen turvallisuusviranomainen myös vastaa siitä, että näitä normeja ja vaatimuksia myös noudatetaan.

Artiklan 6 kappaleessa on velvoite sisällyttää turvallisuusluokiteltuihin sopimuksiin turvallisuusluokitellun sopimuksen turvallisuusvaatimuksista ja sen kunkin näkökohdan tai osa-alueen luokituksesta hanketurvallisuusohjeistus (Programme Security Instructions, PSI).

8 artikla. Turvallisuusluokitellun tiedon välittäminen. Artikla sisältää määräykset menettelyistä siirrettäessä turvallisuusluokiteltuja tietoja sopimuspuolten kesken.

Artiklan 1 kappaleen mukaisesti turvallisuusluokkaan CONFIDENTIAL tai sitä ylempään turvallisuusluokkaan kuuluva tieto välitetään diplomaattiteitse, jolleivät toimivaltaiset turvallisuusviranomaiset muuta sovi. CONFIDENTIAL tai sitä ylempään turvallisuus-luokkaan kuuluvan tiedon saanti on vastaanottajan kuitattava.

Artiklan 2 kappaleessa sopimuspuoli voi käyttää turvallisuusluokiteltua tietoa alueensa ulkopuolella ainoastaan, jos tiedon välittämisestä ja käytöstä on sovittu lähettävän sopimuspuolen kanssa etukäteen. Tällaisen tiedon välittämiseen ja käyttämiseen sovelletaan tätä sopimusta.

9 artikla. Turvallisuusluokitellun tiedon kääntäminen, kopiointi ja hävittäminen. Artikla sisältää määräykset siitä, miten eri turvallisuusluokkiin kuuluvia aineistoja saa kääntää, kopioida ja hävittää.

Artiklan 1 kappaleessa kielletään turvallisuusluokitellun tiedon kopioiminen ja kääntäminen muuhun kuin työtehtäviin tarvittavissa määrin.

Artiklan 2 kappaleen mukaan tietoa, joka kuuluu turvallisuusluokkaan ERITTÄIN SA-LAINEN (SODI BEYOTER), ei saa hävittää. Sen jälkeen kun sopimuspuoli ei enää katso tarvitsevansa tietoa, on tieto palautettava lähettävälle sopimuspuolelle. Tieto, joka kuuluu turvallisuusluokkaan SALAINEN (SODI) tai sitä alempaan turvallisuusluokkaan, hävitetään kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

10 artikla. Vierailut. Artikla sisältää määräykset niistä menettelytavoista, joita noudatetaan järjestettäessä toisen sopimuspuolen edustajille vierailu toisen sopimuspuolen sellaisiin toimitiloihin, joissa turvallisuusluokiteltua tietoa kehitetään, käsitellään, tuotetaan tai varastoidaan taikka turvallisuusluokiteltuja hankkeita toteutetaan. Sopimuspuolen edustajien vierailut ovat osa tämän sopimuksen mukaista hankeyhteistyötä, mutta niillä voidaan myös pyrkiä varmistamaan turvallisuusluokiteltujen tietojen asianmukaisen suojaamisen edellyttämän tilaturvallisuuden toteutuminen. Vierailujen toteuttamiseen liittyvät säännökset ovat kansainvälisistä tietoturvallisuusvelvoitteista annetun lain 18 §:ssä.

Artiklan 1 kappaleen mukaan vierailu on mahdollinen vain sellaisille lähettävän sopimuspuolen edustajille, joilla on vastaanottavan sopimuspuolen toimivaltaisen turvallisuusviranomaisen antama kirjallinen ennakkosuostumus. Suostumus voidaan antaa pyynnöstä henkilölle, joista on tehty turvallisuusselvitys. Lisäksi lähettäjäsopimuspuolen toimivaltainen turvallisuusviranomaisen on tullut antaa lupa käsitellä turvallisuusluokiteltua tietoa.

Artiklan 2 kappaleessa on tarkemmat määräykset tiedoista, jotka on sisällytettävä vierailupyyntöön.

Artiklan 3 kappaleessa on määräaika 14 päivää sille, milloin vierailupyynnön on saavuttava vastaanottavalle sopimuspuolelle. Turvallisuusviranomaiset voivat sopia lyhyemmästä määräajasta.

Artiklan 4 kappaleessa on vierailuluvan enimmäisvoimassaoloaika 12 kuukautta.

Artiklan 5 kappaleessa edellytetään vierailijoiden noudattavan isäntäosapuolen maassa, toimielimessä, virastossa, organisaatiossa tai toimitiloissa sovellettavia kansallisia turvallisuusohjeita ja -suuntaviivoja.

Artiklan 6 kappaleessa vierailijoille annettu turvallisuusluokiteltu tieto rinnastetaan sopimuspuolten kesken vaihdettuun turvallisuusluokiteltuun tietoon.

Artiklan 7 kappale määrää isäntäsopimuspuolelle velvollisuuden toteuttaa isäntäsopimuspuolen maassa vieraileville lähettäjäsopimuspuolen henkilöstön edustajille tarvittavat turvallisuustoimet ja varotoimet fyysisen turvallisuuden varmistamiseksi.

Artiklan 8 kappaleen mukaan isäntäsopimuspuolella on kuitenkin velvollisuus antaa lähettäjäsopimuspuolelle erityisvaroitukset mahdollisista vierailijoiden turvallisuuden vaarantavista vihollisuuksista. Tämä sisältää myös terroriteot. Lisäksi isäntäsopimuspuolen on tällaisen varoituksen johdosta kaikki tarvittavat turvallisuustoimet ja varotoimet. Tämä voi tietyillä alueilla tarkoittaa vierailijan suojaamista ja evakuointia.

Artiklan 9 kappaleessa todetaan, että isäntäsopimuspuolen ja lähettäjäsopimuspuolen toimivaltaiset turvallisuusviranomaiset koordinoivat yhdessä kaikki vierailijan fyysiseen turvallisuuteen liittyvät asiat.

11 artikla. Tietoturvaloukkaukset. Artiklan 1 kappaleessa sopimuspuolet velvoitetaan ilmoittamaan viipymättä toisilleen epäillystä tai paljastuneesta turvallisuusluokitellun tietoturvan loukkaamisesta tai vaarantumisesta.

Artiklan 2 kappaleessa sopimuspuoli, jonka lainkäyttövaltaan asia kuuluu, velvoitetaan ryhtymään kaikkiin kansallisen lainsäädäntönsä mukaisiin toimenpiteisiin loukkauksen seurausten rajoittamiseksi ja loukkauksen jatkumisen estämiseksi. Toisen sopimuspuolen on pyynnöstä annettava tutkinta-apua, ja sille on ilmoitettava tutkinnan tuloksesta sekä toteutetuista toimenpiteistä.

Artiklan 3 kappaleessa todetaan, että tutkinnan aiheuttamat kustannuksista vastaa tutkinnan suorittava sopimuspuoli eikä toisella sopimuspuolella ole velvollisuutta korvata näitä kustannuksia.

Tämän artiklan velvoitteisiin liittyvät säännökset sisältyvät kansainvälisistä tietoturvallisuusvelvoitteista annetun lain 19 §:ään.

12 artikla. Riitojen ratkaiseminen. Artiklan 1 kappaleen mukaan kaikki sopimuksen tulkintaan tai soveltamiseen liittyvät sopimuspuolten väliset riidat ratkaistaisiin yksinomaan sopimuspuolten välisissä neuvotteluissa.

Artiklan 2 kappaleen mukaan riitaisuuksia tai tulkintakysymyksiä ei saateta kansallisen tai kansainvälisen tuomioistuimen käsiteltäväksi. Lisäksi niihin ei sovelleta kansallista lakia eikä kansainvälistä oikeutta.

13 artikla. Kustannukset. Artiklan mukaan kumpikin sopimuspuoli vastaa sopimuksen täytäntöönpanosta aiheutuneista kustannuksistaan.

14 artikla. Ilmoitukset ja neuvottelut. Artikla sisältää määräykset sopimuspuolten viranomaisten yhteistyöstä sopimuksen täytäntöönpanon varmistamiseksi.

Artiklan 1 kappaleen mukaisesti toimivaltaiset turvallisuusviranomaiset antavat toisilleen tiedoksi sopimuksen täytäntöönpanoon liittyvän kansallisen lainsäädäntönsä ja sen mahdolliset muutokset.

Artiklan 2 kappaleessa todetaan toimivaltaisten turvallisuusviranomaisten keskinäinen avustamis- ja neuvotteluvelvollisuus jommankumman aloitteesta.

Artiklan 3 kappaleessa annetaan toimivaltaisille turvallisuusviranomaisille oikeus kehittää yksityiskohtaisempia toimintamalleja sopimuksen toteutumisen edistämiseksi.

Artiklan 4 kappaleessa määrätään sopimuspuolten välisistä vierailuista. Näillä pyritään selventämään toisen sopimuspuolen turvallisuusluokitellun tiedon turvaamista koskevia menettelyjä.

Artiklan 5 kappale sisältää tarvittaessa ennakollisen yhteistyövelvoitteen sopimuspuolille sopimuksen täytäntöönpanoon liittyvien määräysten, ohjeiden, menettelyiden ja käytäntöjen osalta. Lisäksi velvoite koskee etenkin sopimuspuolten puolesta toimivia yksityis- tai julkisoikeudellisten yhteisöjen ja yritysten välisiä sopimuksia.

15 artikla. Loppumääräykset. Artiklassa on sopimuksen voimaantuloa, muuttamista ja irtisanomista koskevat määräykset sekä irtisanomisesta johtuvat velvollisuudet. Sopimus on voimassa toistaiseksi. Sopimusta voidaan muuttaa sopimuspuolten yhteisestä sopimuksesta. Sopimuksen irtisanominen tulee voimaan kuuden kuukauden kuluessa irtisanomisilmoituksen vastaanottamisesta.

Artiklan 4 kappaleen mukaan sopimuksen tullessa voimaan Tel Avivissa 19 päivänä huhtikuuta 1994 tehty yhteisymmärryspöytäkirja järjestelyistä turvallisuusluokitellun tiedon ja aineiston suojaamiseksi lakkaa olemasta voimassa. Ennen sopimuksen voimaantuloa välitetty turvallisuusluokiteltu tieto suojataan tämän sopimuksen määräysten mukaisesti.

Suomen perustuslain 95 §:ssä edellytetään, että kansainvälisen velvoitteen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset saatetaan valtionsisäisesti voimaan erityisellä voimaansaattamislailla. Tällaiset määräykset tulee saattaa voimaan lailla myös silloin, kun velvoitteen johdosta ei ole tarpeen tarkistaa kansallisen lainsäädännön aineellista sisältöä. Koska Suomen ja Israelin välisen turvallisuussopimuksen velvoitteiden toteuttamiseksi ei aineellista lainsäädäntöä ole tarpeen muuttaa, esitys sisältää vain ehdotuksen blankettilaiksi.

1 §. Lakiehdotuksen 1 §:n säännöksellä saatettaisiin voimaan sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset. Lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä selostetaan jäljempänä eduskunnan suostumuksen tarpeellisuutta koskevassa jaksossa.

2 §. Lain voimaantulosta säädettäisiin tasavallan presidentin asetuksella. Laki on tarkoitus saattaa voimaan samanaikaisesti kuin sopimus tulee Suomen osalta voimaan.

Suomen ja Israelin välisen sopimuksen 15 artiklan 1 kappaleen mukaan kumpikin sopimuspuoli ilmoittaa toiselle sopimuspuolelle, kun sopimuksen voimaantulon edellyttämät kansallisen lainsäädännön mukaiset vaatimukset on saatettu päätökseen. Samalla sopimuspuolet ilmoittavat toisilleen sopimuksen voimaantulon ajankohdan.

Sopimuksen voimaansaattamislaki on tarkoitettu tulemaan voimaan tasavallan presidentin asetuksella säädettävänä ajankohtana samaan aikaan kuin sopimus tulee Suomen osalta voimaan.

Perustuslain 94 §:n 1 momentin mukaan eduskunta hyväksyy sellaiset valtiosopimukset ja muut kansainväliset velvoitteet, jotka sisältävät lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä. Perustuslakivaliokunnan tulkintakäytännön mukaan määräys on luettava lainsäädännön alaan kuuluvaksi, jos se koskee jonkin perustuslaissa turvatun perusoikeuden käyttämistä tai rajoittamista, jos määräys muutoin koskee yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteita, jos määräyksen tarkoittamasta asiasta on perustuslain mukaan säädettävä lailla tai jos määräyksessä tarkoitetusta asiasta on jo voimassa lain säännöksiä taikka siitä on Suomessa vallitsevan käsityksen mukaan säädettävä lailla. Perustuslakivaliokunnan mukaan kansainvälisen velvoitteen määräys kuuluu näiden perusteiden mukaan lainsäädännön alaan siitä riippumatta, onko määräys ristiriidassa vai sopusoinnussa Suomessa lailla annetun säännöksen kanssa (kts. esimerkiksi PeVL 11/2000 vp ja PeVL 12/2000 vp).

Edellä mainituilla perusteilla esitykseen sisältyvässä sopimuksessa on lukuisia eduskunnan hyväksymistä edellyttäviä määräyksiä. Sopimuksen 1 artiklassa määritellään sopimuksen soveltamisala. Sopimuksen 2 artiklassa määritellään puolestaan, mitä tarkoitetaan turvallisuusluokitellulla tiedolla ja turvallisuusluokitelluilla sopimuksilla. Koska nämä sopimusmääräykset vaikuttavat joko suoraan tai välillisesti sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien aineellisten määräysten tulkintaan ja soveltamiseen, ne edellyttävät eduskunnan hyväksymistä (PeVL 6/2001 vp).

Sopimuksen 4 artiklassa määritellään Suomen toimivaltaiseksi turvallisuusviranomaiseksi puolustusministeriö. Koska sopimus koskee puolustusministeriön toimialaa, on sopimus neuvoteltu ja sen voimaansaattaminen hoidetaan valtioneuvostolain 8 §:n ja valtioneuvoston ohjesäännön 3 luvun 16 §:n mukaan puolustusministeriöstä. Puolustusministeriö toimii kansainvälisistä tietoturvallisuusvelvoitteista annetun lain 4 §:n mukaan kansainvälisissä tietoturvallisuusvelvoitteissa tarkoitettuna määrättynä turvallisuusviranomaisena. Määräys on siten toteava, eikä sen siten ole katsottava edellyttävän eduskunnan hyväksymistä.

Sopimuksen 6 artiklassa määrätään sopimuksen soveltamisalan piiriin kuuluvan turvallisuusluokitellun tiedon suojaamiseksi tarvittavista toimenpiteistä, jotka rajoittavat turvallisuusluokitellun tiedon välittämistä, käyttämistä ja pääsyä siihen. Artiklan 1 kappaleessa asetetaan sopimuspuolille velvollisuus toteuttaa kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti kaikki asianmukaiset toimenpiteet, jotta sopimuksessa tarkoitettua turvallisuusluokiteltua tietoa suojattaisiin. Sopimuspuolet ovat velvollisia antamaan tälle turvallisuusluokitellulle tiedolle saman suojan kuin omalle vastaavaan turvallisuusluokkaan kuuluvalle tiedolleen. Artiklan 2 kappaleen mukaan vastaanottavan sopimuspuolen on pääsäännön mukaan pidettävä turvallisuusluokiteltu tieto salassa.

Suomessa viranomaisten asiakirjojen julkisuus on pääsääntö. Jokaisella on perustuslain 12 §:n 2 momentin mukaan oikeus saada tieto viranomaisen julkisesta asiakirjasta. Tätä oikeutta voidaan rajoittaa välttämättömistä syistä vain lailla. Yleisesti sovellettavat säännökset salassapito- ja luokitusmerkinnästä on säädetty julkisuuslain 25 §:ssä. Lain 25 §:n mukaan salassa pidettävään viranomaisen asiakirjaan on tehtävä merkintä asiakirjan salassa pitämisestä, kun tällainen asiakirja annetaan asianosaiselle ja kun asiakirja on pidettävä salassa toisen tai yleisen edun vuoksi. Muihin salassa pidettäviin asiakirjoihin tehtävä merkintä on harkinnanvarainen. Julkisuuslain säännöksistä poiketen kansainvälisistä tietoturvallisuusvelvoitteista annetun lain 6 §:n 1 momentin mukaan erityissuojattava tietoaineisto on pidettävä salassa, jollei kansainvälisestä tietoturvallisuusvelvoitteesta muuta johdu. Lisäksi samaisen lain 8 §:ssä on säännökset turvallisuusluokan merkitsemisestä erityissuojattavaan tietoaineistoon. Sen mukaisesti erityissuojattavaan tietoaineistoon on julkisuuslain säännöksistä riippumatta tehtävä kansainvälisessä tietoturvallisuusvelvoitteessa määritelty merkintä sen osoittamiseksi, millaisia tietoturvallisuusvaatimuksia käsittelyssä on noudatettava. Sopimusmääräykset asettavat näin ollen Suomen lainsäädäntöä tiukemmat vaatimukset turvallisuusluokitellun tiedon merkitsemiselle. Määräykset edellyttävät eduskunnan hyväksymistä.

Sopimuksen 6 artiklan 3 kappaleessa on edelleen ilmaistu turvallisuusluokitellun tiedon käyttörajoitus ja 4 kappaleessa turvallisuusluokiteltua tietoa saavia henkilöitä koskeva rajoitus. Artiklan 4 kappaleessa määrätään sopimuspuolten velvollisuudesta teettää asianmukainen turvallisuusselvitys henkilöistä, joilla on tai saattaa olla pääsy sopimuksessa tarkoitettuun turvallisuusluokiteltuun tietoon. Turvallisuusselvitysten laadinnassa on otettava huomioon perustuslain 10 §:n 1 momentissa säädetty yksityiselämän suoja ja velvollisuus säätää henkilötietojen suojasta lailla. Suomessa turvallisuusselvityksen kohteena olevista henkilöistä sekä selvityksessä sovellettavasta menettelystä on säädetty turvallisuusselvityksistä annetussa laissa.

Sopimuksen 7 artiklassa on määräykset turvallisuusluokitelluista sopimuksista ja niitä tekevien yritysten turvallisuusselvityksistä. Yhteisöturvallisuusselvitystä koskevat säännökset sisältyvät kansainvälisistä tietoturvallisuusvelvoitteista annetun lain 12 ja 13 §:ään.

Sopimuksen 8 artiklassa on määräykset turvallisuusluokitellun tiedon välittämisestä ja 9 artiklassa turvallisuusluokitellun tiedon kääntämistä, kopiointia ja hävittämistä koskevista seikoista. Turvallisuusluokkaa vastaavista käsittelyvaatimuksista on säädetty kansainvälisistä tietoturvallisuusvelvoitteista annetun lain 9 §:ssä. Aineiston kopioimista koskevat säännökset sisältyvät tietoturvallisuudesta valtionhallinnossa annetun valtioneuvoston asetuksen 17 §:ään ja hävittämistä koskevat säännökset asetuksen 21 §:ään, joten niiltä osin määräykset eivät edellytä eduskunnan suostumusta.

Sopimuksen 10 artiklassa on määräykset sopimuspuolen mahdollisuudesta vierailla isäntäsopimuspuolen toimivaltaisen turvallisuusviranomaisen kirjallisen ennakkosuostumuksen saatuaan toisen sopimuspuolen tiloihin, joissa kehitetään, käsitellään tai säilytetään turvallisuusluokiteltua tietoa tai toteutetaan turvallisuusluokiteltuja hankkeita. Sopimuspuolen edustajien vierailuiden tarkoituksena on varmistaa sopimuksen tarkoituksen toteuttaminen turvallisuusluokiteltujen tietojen asianmukaiseksi suojaamiseksi. Tähän vierailuoikeuteen ei sisälly sellaista julkista vallan käyttöä ja tarkastusoikeutta, joka olisi ristiriidassa perustuslain kanssa (PeVL 179/1997). Kansainvälisistä tietoturvallisuusvelvoitteista annetun lain 18 §:ssä on vastaavat säännökset vierailuja koskevan sopimusmääräyksen täytäntöönpanoon liittyvistä seikoista.

Sopimuksen 11 artiklassa edellytetään, että sopimuspuolet ilmoittavat välittömästi toisilleen, jos turvallisuusluokitellun tiedon suojaa on loukattu tai vaarannettua tai epäily tällaisesta loukkauksesta tai vaarantumisesta on olemassa. Sopimuspuolten on lisäksi kansallisen lainsäädännön mukaisesti rajoittamaan tietoturvaloukkauksen seurauksia ja estämään loukkauksen jatkuminen. Kansainvälisistä tietoturvallisuusvelvoitteista annetun lain 19 §:ssä säädetään kansallisen turvallisuusviranomaiselle kuuluvista velvoitteista sopimusmääräyksissä tarkoitetuissa tilanteissa.

Käsittelyjärjestyksen kannalta merkityksellisiä sopimusmääräyksiä sisältyy sopimuksen 6 artiklaan, joka asettaa rajoituksia turvallisuusluokitellun tiedon tai materiaalin julkisuudelle. Sopimusmääräys on merkityksellinen perustuslain 12 §:n 2 momentin suojaaman, julkisuusperiaatteelle rakentuvan tiedonsaantioikeuden kannalta. Tätä tiedonsaantioikeutta saa rajoittaa vain lailla ja vain välttämättömistä syistä. Tällaisena välttämättömänä syynä voidaan pitää sen turvaamista, että Suomi ja suomalaiset yritykset voivat osallistua sellaisiin kansainvälisiin sekä Suomen ja Israelin kahdenkeskisiin toimintoihin ja hankkeisiin, joiden toteuttaminen edellyttää arkaluonteisen salassa pidettävien tietojen vaihtoa. Salassapitoa koskeva erityissäännös on otettu kansainvälisistä tietoturvallisuusvelvoitteista annetun lain 6 §:ään.

Suomen ja Israelin välillä turvallisuusluokitellun tiedon vastavuoroisesta suojaamisesta tehtyyn sopimukseen ei voida katsoa sisältyvän sellaisia määräyksiä, jotka koskisivat perustuslakia sen 94 §:n 2 momentissa ja 95 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla. Hallituksen näkemyksen mukaan sopimus voitaisiin näin ollen hyväksyä äänten enemmistöllä ja ehdotus sen lainsäädännön alaan kuuluvien sopimusmääräysten voimaansaattamiseksi tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.

Edellä olevan perusteella ja perustuslain 94 §:n mukaisesti esitetään,

että Eduskunta hyväksyisi turvallisuusluokitellun tiedon vastavuoroisesta suojaamisesta Suomen tasavallan ja Israelin valtion välillä Helsingissä 5 päivänä toukokuuta 2011 tehdyn sopimuksen.

Koska sopimus sisältää määräyksiä, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan, annetaan samalla Eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:

Lakiehdotus

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 §

Turvallisuusluokitellun tiedon vastavuoroisesta suojaamisesta Suomen tasavallan hallituksen ja Israelin puolustusministeriön edustaman Israelin valtion hallituksen välillä Helsingissä 5 päivänä toukokuuta 2011 tehdyn sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset ovat lakina voimassa sellaisina kuin Suomi on niihin sitoutunut.

2 §

Tämän lain voimaantulosta säädetään tasavallan presidentin asetuksella.

---

Helsingissä 9 päivänä helmikuuta 2012

Tasavallan Presidentti
TARJA HALONEN

Puolustusministeri
Stefan Wallin