Siirry esitykseen
HE 157/2002
Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi maaseutuelinkeinojen rahoituslain muuttamisesta
Esityksessä ehdotetaan maaseutuelinkeinojen rahoituslakia muutettavaksi siten, että siinä otettaisiin huomioon uuden perustuslain säännökset perusoikeuksista tukien käyttöä valvottaessa ja tarkastuksia suoritettaessa. Samalla lakia alemman asteisten oikeussääntöjen antamista koskevat valtuutussäännökset saatettaisiin perustuslain mukaisiksi ja hallintotehtävien siirtämistä muille kuin viranomaisille koskevia säännöksiä täsmennettäisiin. Lisäksi esityksessä ehdotetaan lakiin tehtäväksi eräitä teknisluonteisia täsmennyksiä.
Ehdotettu laki on tarkoitettu tulemaan voimaan mahdollisimman pian sen jälkeen kun se on hyväksytty ja vahvistettu.
Euroopan yhteisön lainsäädäntö
Tavoite- ja yhteisöaloiteohjelmista sekä ohjelmiin sisältyvistä toimenpiteistä ja niiden rahoittamisesta säädetään rakennerahastojen yleisistä säännöistä annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1260/1999, jäljempänä EY:n rakennerahastojen yleisasetus. Lisäksi maaseudun kehittämisohjelmista säädetään Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahaston (EMOTR) tuesta maaseudun kehittämiseen ja tiettyjen asetusten muuttamisesta ja kumoamisesta annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1257/1999, jäljempänä EY:n maaseudun kehittämisasetus.
Ohjelmien toimeenpanoa säännellään pääasiassa asetuksin. Asetukset ovat sellaisenaan Suomea sitovia ja ilman erillistä voimaanpanoa välittömästi sovellettavissa. Osa asetuksista sisältää kuitenkin säännöksiä, joissa edellytetään esimerkiksi toimivaltaisia kansallisia viranomaisia, sääntöjenvastaisuuksien seuraamuksia ja muuta täytäntöönpanoa koskevaa kansallista sääntelyä.
EY:n rakennerahastojen yleisasetuksen mukaan tukitoimien varainhoitoa koskevasta valvonnasta vastaavat ensisijaisesti jäsenvaltiot. Komissio on kuitenkin vastuussa Euroopan yhteisöjen yleisen talousarvion toteuttamisesta, minkä vuoksi se on velvollinen suorittamaan tarkastuksia jäsenvaltioissa ja tuensaajan luona. Komissio tarkastaa muun muassa, että jäsenvaltion hallinto- ja valvontajärjestelmät on otettu käyttöön ja pantu täytäntöön tavalla, jolla varmistetaan yhteisön varojen tehokas ja moitteeton käyttö, että tukitoimien hallinnoinnissa noudatetaan sovellettavaa yhteisön sääntelyä ja että varoja käytetään moitteettoman varainhoidon periaatteiden mukaisesti. Komissio voi pyytää asianomaista jäsenvaltiota suorittamaan tarkastuksen paikalla tarkastaakseen yhden tai useamman toimen asianmukaisuuden. Komission tarkastusoikeus ei rajoita jäsenvaltion oikeutta itse suorittaa kansallisten lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten mukaisesti tarkastuksia.
Myös EY:n maaseudun kehittämisasetuksessa edellytetään, että maaseudun kehittämissuunnitelmassa esitetään järjestelyt suunnitelmien tehokkaan ja tarkoituksenmukaisen täytäntöönpanon varmistamiseksi, mukaan lukien muun muassa järjestelyt tarkastuksia ja seuraamuksia varten.
Maaseudun kehittämisohjelmien toimeenpanoon liittyvästä varojen käytöstä säädetään yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1258/1999. Sen mukaan jäsenvaltiot toteuttavat kansallisten lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten mukaisesti toimenpiteet, jotka ovat tarpeen rahastosta rahoitettavien toimien tosiasiallisen toteuttamisen ja niiden säännönmukaisuuden varmistamiseksi, sääntöjenvastaisuuksien ehkäisemiseksi ja käsittelemiseksi sekä sääntöjenvastaisuuksien tai laiminlyöntien vuoksi menetettyjen summien takaisin perimiseksi.
Edellä mainittu neuvoston asetus ei rajoita jäsenvaltioiden kansallisia tarkastuksia, joita suoritetaan kansallisten säännösten mukaisesti. Se ei liioin rajoita perustamissopimuksen 248 artiklan määräysten soveltamista eikä perustamissopimuksen 279 artiklan c kohdan mukaisesti järjestettyjen tarkastusten tekemistä. Komission tarkastajat voivat erityisesti tarkastaa hallinnollisten käytäntöjen yhdenmukaisuuden yhteisön sääntöjen kanssa; tarpeellisten tositteiden olemassaolon ja niiden vastaavuuden rahastosta rahoitettujen toimien kanssa sekä edellytykset, joilla rahastosta rahoitetut toimet toteutetaan ja tarkastetaan.
Kansallinen lainsäädäntö
Maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalalla tavoite- ja yhteisöaloiteohjelmia sekä maaseudun kehittämisohjelmia toteutetaan 3 päivänä lokakuuta 2000 voimaan tulleen maaseutuelinkeinojen rahoituslain (329/1999) nojalla. Laissa säädetään myös kokonaan kansallisista maatalouden rakennetuista sekä maaseudun kehittämiseen ja tutkimuksiin myönnettävistä tuista. Lain mukaan rahoitustuki voidaan myöntää joko kokonaan kansallisista varoista tai ohjelmatoimintaan pääasiassa Euroopan yhteisön varoin osarahoitettuna tukena.
Maaseutuelinkeinojen rahoituslain pääasiallinen tavoite on mahdollistaa EY:n maaseudun kehittämisasetuksen toimeenpano. Lailla on yhtenäistetty kansallisin varoin ja Euroopan yhteisön osarahoittamin varoin rahoitettujen maaseutuelinkeinojen rahoitusjärjestelmät siten, että eri rahoituslähteitä käytettäessä tuen ehdot poikkeaisivat mahdollisimman vähän toisistaan. Laki on luonteeltaan puitelaki.
Maaseutuelinkeinojen rahoituslaki sisältää yhteisön rahoitusta, maaseudun kehittämisohjelmia, maaseutuelinkeinojen rahoitustukea ja maatilojen asuntorahoitusta koskevan toiminnan pääasialliset ehdot. Tuen myöntämistä koskevista säännöksistä lakiin on sisällytetty tuen saajaa, tuen kohdetta ja tuen enimmäismäärää koskevat tärkeimmät edellytykset. Lisäksi tukien valvontaa ja takaisinperimisen edellytyksiä koskevat säännökset ovat yksinomaan laissa. Ohjelmatoimintaa, rahoitusta ja tukea koskevat yksityiskohtaiset säännökset sisältyvät sekä valtioneuvoston että maa- ja metsätalousministeriön antamiin eri tukijärjestelmiä koskeviin asetuksiin.
Vaikka uusi perustuslaki ei ollutkaan voimassa maaseutuelinkeinojen rahoituslakia valmisteltaessa, otettiin siinä kuitenkin jo eräiltä osin huomioon perustuslakiin sisältyvät norminantoa ja perusoikeuksia koskevat säännökset. Samoin tehtävien siirtämisessä hallinnon ulkopuolelle pyrittiin noudattamaan perustuslain asettamia vaatimuksia. Norminantoa koskevat säännökset ovat kuitenkin edelleen eräiltä osin epäyhtenäisiä.
Maaseutuelinkeinojen rahoituslaissa säädetään valvonnan järjestämisestä. Vastuu valvonnan järjestämisestä on 41 §:n mukaan maa- ja metsätalousministeriöllä. Varsinaiset tarkastukset suorittaa maa- ja metsätalousministeriön, markkinoinnin ja jalostuksen tuen osalta kauppa- ja teollisuusministeriön, metsätaloustoimenpiteiden osalta metsäkeskusten ja ympäristötuen eritystuen osalta ympäristökeskusten virkamiehet.
Maaseutuelinkeinojen rahoituslain 44 §:ssä säädetään tarkastusten suorittamisesta tuen saajien ja välittäjien luona. Säännös koskee sellaisenaan muita kuin lain 11 §:ssä tarkoitettuja tukia, joihin kuuluvat luonnonhaittakorvaukset, ympäristötuki ja tuki pellon metsitykseen. Viimeksi mainittuihin tukiin sovelletaan Euroopan yhteisön yhteisen maatalouspolitiikan täytäntöönpanosta annettua lakia (1100/1994). Tällöin tarkastusvaltuudet ovat samat kaikissa peltoala- ja eläinperusteisissa yhteisön varoin kokonaan tai osittain rahoitettavissa tuissa.
Aiemmin maaseutuelinkeinojen rahoituslain 44 §:n mukaan tukia valvottaessa tarkastusta ei saanut ilman asianomaisen suostumusta suorittaa kotirauhan piiriin kuuluvissa asuintiloissa. Vuonna 2000 tehdyllä lainmuutoksella rajoitettiin tarkastusoikeutta kotirauhan piiriin kuuluvissa tiloissa siten, ettei kotirauhan piiriin kuuluvissa tiloissa tarkastusta saa suorittaa lainkaan. Lain 42 §:ssä säädetään erikseen rakentamiseen myönnetyn tuen valvonnasta.
Maaseutuelinkeinojen rahoituslaissa keskeisiä seikkoja perustuslain kannalta arvioiden ovat valtuudet antaa oikeussääntöjä, valvontaan kuuluvat tarkastukset sekä tehtävien siirto muille kuin viranomaisille.
Voimassa olevaan lakiin sisältyy säännöksiä, joiden mukaan valtioneuvosto tai ministeriö on valtuutettu antamaan oikeussääntöjä. Alkuperäisissä säännöksissä säädetään oikeudesta tai velvollisuudesta antaa päätöksiä ja määräyksiä, muutetuissa säännöksissä vastaavasti asetuksia. Toisaalta laissa tietyissä tilanteissa on annettu valtioneuvostolle ja ministeriölle toimivalta tehdä hallintopäätöksiä. Epäyhtenäinen käytäntö voi aiheuttaa sekaannusta.
Yksilön tai yhteisön oikeuksiin puuttuvia säännöksiä maaseutuelinkeinojen rahoituslaissa ovat lähinnä ne, joissa säädetään myönnetyn tuen ja rahoituksen myöntämiseen, maksamiseen ja käyttöön liittyvien ehtojen valvomiseksi suoritettavista tarkastuksista sekä myönnetyn rahoituksen ja tuen maksun lakkauttamisesta ja takaisin perimisestä.
Voimassa olevan lain 44 §:n mukainen rajoitus, jonka mukaan tarkastusta ei saa suorittaa kotirauhan piiriin kuuluvissa tiloissa, on ehdoton eikä mahdollista minkäänlaista poikkeusta. Kuitenkin yhteisön oikeus edellyttää tuettujen toimenpiteiden tarkastamista. Kotirauhan piiriin kuuluvien tilojen tarkastamista saattavat edellyttää erityisesti maatilojen toiminnan monipuolistamiseen myönnettävät tuet, jos toiminta on edellyttänyt asuintilojen muuttamista taikka kiinteiden tai vaikeasti liikuteltavien laitteiden hankkimista asuintiloihin. Kansallisesti rahoitettavia toimenpiteitä, joissa tarkastus voi koskea kotirauhan piiriin kuuluvia tiloja, ovat lähinnä asuinrakennuksia koskevien toimenpiteiden, kuten peruskorjauksen ja laajennuksen rahoittaminen. Tarkastusoikeuden laajentaminen näitä tarpeita vastaavaksi edellyttää lain muutosta.
Tarkastustoimintaa suoritettaessa etenkin osarahoitettujen kehittämishankkeiden ja niihin liittyvien yritystoimintaa koskevien tukien valvonnassa on esiintynyt tilanteita, joissa ulkopuolisen asiantuntijan suorittamalle tarkastukselle on ilmeistä tarvetta. Jotta tämä olisi mahdollista, tulisi tästä olla laissa nimenomainen säännös.
Hallitus antoi maaseutuviraston perustamista koskevaan hallituksen esitykseen (HE 140/2001) liittyvän esityksen eduskunnalle laeiksi maaseutuelinkeinojen rahoituslain, porotalouden ja luontaiselinkeinojen rahoituslain, kolttalain sekä maatalousyrittäjien luopumistuesta annetun lain muuttamisesta (HE 167/2001 vp).
Esityksestä antamassaan lausunnossa (PeVL 48/2001 vp) perustuslakivaliokunta kiinnitti huomiota paitsi valtuuksien epätäsmällisyyteen, myös siihen, ettei tarkastusoikeutta koskevaa säännöstä ollut riittävästi yksilöity siltä osin kuin tarkastusoikeus koski kotirauhan piiriin kuuluvia tiloja. Perustuslakivaliokunta edellytti myös, että koko se lainsäädäntö, johon kyseinen hallituksen esitys osaltaan kuului, tulisi saattaa perustuslain vaatimusten mukaiseksi.
Koska hallituksen esitys peruttiin, perustuslaista johtuvia muutoksia ei tehty. Uuden esityksen tärkein tavoite onkin saattaa maaseutuelinkeinojen rahoituslaki vastaamaan perustuslain vaatimuksia. Esityksessä on otettu huomioon edellä mainitussa perustuslakivaliokunnan lausunnossa esitetyt huomiot.
Perustuslain 124 § sisältää säännöksen julkisen hallintotehtävän antamisesta muulle kuin viranomaiselle. Tällainen tehtävä voidaan lain nojalla antaa muulle kuin viranomaiselle, jos se on tarpeen tehtävän tarkoituksenmukaiseksi hoitamiseksi eikä vaaranna perusoikeuksia, oikeusturvaa tai muita hyvän hallinnon vaatimuksia. Näiden vaatimusten noudattaminen on vahvistettava säädösperusteisesti.
Esityksessä ehdotetaan, että tarkastusoikeus voitaisiin antaa toiselle viranomaiselle tai laissa säädetyt edellytykset täyttäville tilintarkastajille. Tarkastajien kelpoisuusedellytykset noudattaisivat valtionavustuslain (688/2001) mukaisia edellytyksiä. Lisäksi lakiin otettaisiin erityinen maininta niistä säännöksistä, joita tarkastustehtävää suorittaviin henkilöihin sovellettaisiin.
Perustuslain 10 §:n 3 momentin mukaan perusoikeuksien turvaamiseksi tai rikosten selvittämiseksi välttämättömistä kotirauhan piiriin ulottuvista toimenpiteistä voidaan säätää lailla. Perustuslakivaliokunnan vakiintuneen tulkinnan mukaan kotirauhan piiriin ulottuvat toimenpiteet voidaan hyväksyä rikoksen selvittämiseksi, jos samalla edellytetään, että on olemassa konkreettinen ja yksilöity syy epäillä lakia rikotun tai rikottavan.
Perustuslakivaliokunta edellytti lausunnossaan, että kotirauhan piiriin ulottuva tarkastusoikeus rajattaisiin tilanteisiin, joissa on kysymys laissa selvästi määriteltyjen säännösten rikkomisesta. Lisäksi perustuslakivaliokunta edellytti, että kyseisen tarkastusoikeuden poikkeuksellisuutta korostettaisiin kirjaamalla lakiin tarkastuksen olevan välttämätön tarkastuksen kohteena olevien seikkojen selvittämiseksi. Tämän mukaisesti tarkastusoikeus kotirauhan piiriin kuuluvissa tiloissa ehdotetaan mahdollistettavaksi, jos on perusteltua syytä epäillä yhteisön maatalouspolitiikkaa koskevaa lainsäädäntöä, maaseutuelinkeinojen rahoituslakia tai kyseisen lain nojalla annettuja säädöksiä rikotun tai rikottavan ja tarkastus on välttämätön. Asunnossa tarkastuksen voisi kuitenkin suorittaa vain viranomainen.
Oikeussääntöjen antamista koskevien säännösten selkeyttämiseksi ehdotetaan, että valtuutussäännökset yhtenäistetään kaikilta osin. Oikeussääntöjä annettaisiin joko valtioneuvoston asetuksella tai ministeriön asetuksella. Tällöin ei jäisi epäselvyyttä sen suhteen, onko laissa tarkoitettu siirtää lainsäädäntövaltaa vai edellytetty tehtäväksi yksittäisiä hallintopäätöksiä, joita voi koskea muutoksenhakuoikeus.
Perustuslakivaliokunnan edellyttämällä tavalla ehdotetaan tarkennettavaksi rahoituslain 37 §:ää siten, että siinä säädettäisiin pääasiallisista perusteista, joilla maksuvapautus valtionlainan lyhennyksille esinevakuus- tai takaustilanteissa voidaan poikkeuksellisesti myöntää. Näitä perusteita olisivat erityisesti velallisen asunnon tai tämän yrityksen toiminnan jatkuvuuden turvaaminen. Lisäksi maksuvapautus voitaisiin myöntää muista erityisen painavista syistä.
Lausunnossaan perustuslakivaliokunta edellytti, että lain 46 §:n 4 momentin sisältämää tuen takaisinperintää koskevaa valtuussäännöstä rajoitetaan siten, että lakiin otetaan perussäännös tuen takaisinperimisestä kohtuullisessa määräajassa. Tämän mukaisesti lakiin ehdotetaan otettavaksi säännös, jonka mukaan takaisinperintä on suoritettava kohtuullisessa ajassa takaisinperimisen peruste ja henkilön maksukyky huomioon ottaen.
Esityksellä ei ole merkittäviä taloudellisia eikä organisatorisia vaikutuksia.
Esityksellä ei ole myöskään ympäristövaikutuksia eikä sillä ole mainittavia vaikutuksia eri kansalaisryhmien asemaan.
Asia on valmisteltu maa- ja metsätalousministeriössä virkatyönä. Asian valmistelussa on otettu huomioon hallituksen esityksessä (HE 167/2001 vp) ehdotetut muutokset ja perustuslakivaliokunnan lausunnossa (48/2001 vp) siitä esitetyt huomiot.
3 ja 5 §. Määritelmät. Tuen saamisen yleiset edellytykset. Lain 3 §:n 1 momentin 7 kohdan määritelmää ehdotetaan muutettavaksi siten, että maa- ja metsätalousministeriön asetuksella eikä päätöksellä määrättäisiin tarkemmin yhteisöistä, joiden toiminta voidaan rinnastaa kohdassa mainittuihin luottolaitoksiin. Niin ikään saman momentin 8 kohtaa ehdotetaan muutettavaksi siten, että maa- ja metsätalousministeriön asetuksella määrättäisiin tarkemmin yhteisöistä, joiden toiminta voidaan rinnastaa keskusrahalaitokseen.
Pykälän 3 momentin mukaan valtioneuvosto antaa tarkemmat määräykset pykälän 1 momentin 6 kohdassa tarkoitetusta maatilataloudellisesta kokonaisuudesta. Valtuutussäännös ehdotetaan muutettavaksi siten, että asiasta säädettäisiin valtioneuvoston asetuksella.
Lain 5 §:ssä säädetään tuen saajista, tuen saajana olevalta yritykseltä edellytetystä taloudellisesta elinkelpoisuudesta sekä tuen saajan iästä ja enimmäistuloista. Pykälän 5 momentin mukaan valtioneuvoston päätöksellä säädetään tapauksista, joissa edellytyksistä voidaan poiketa. Valtuutussäännös ehdotetaan muutettavaksi siten, että asiasta säädettäisiin valtioneuvoston asetuksella.
6 §. Tuen myöntämisen tarkemmat perusteet. Pykälässä säädetään tukijärjestelmien käyttöön ottamisesta ja tuen tarkempien ehtojen säätämisestä. Laissa säädetään tuen saajaa koskevista yleisistä edellytyksistä ja tuen kohteista. Pykälän 2 momentin mukaan valtioneuvosto päättää tarkemmin tukimuodoista, tuen myöntämisen perusteista, tukien enimmäismääristä ja sopimukseen perustuvien tukien yleisistä ehdoista. Tuki voidaan eriyttää alueittain. Momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että edellä mainituista seikoista säädetään valtioneuvoston asetuksella.
7 §. Varojen ohjaus. Pykälän 2 momentin mukaan maa- ja metsätalousministeriö voi antaa määräyksiä varojen määrällisestä, alueittaisesta, toimialoittaisesta ja kohderyhmittäisestä ohjaamisesta. Momenttiin ehdotetaan tehtäväksi täsmennys, jonka mukaan maa- ja metsätalousministeriön asetuksella voitaisiin säätää varojen alueellisesta, toimialoittaisesta ja kohderyhmittäisestä ohjaamisesta. Maa- ja metsätalousministeriö päättäisi varojen määrällisestä ohjaamisesta. Päätökset olisivat varojen jakamista koskevia määrärahakiintiöitä, jotka on käytettävä ministeriön määräämään tukitarkoitukseen.
Maa- ja metsätalousministeriö päättää määrääminsä ehdoin maatilatalouden kehittämisrahaston varojen käyttämisestä maaseutuyritysten kehittämistä koskevien tutkimusten ja selvitysten tekemiseen. Vastaavan tapaiseen tarkoitukseen on kuitenkin osoitettu myös valtion talousarviossa varoja. Vaikka varojen käyttökohteet hieman poikkeavatkin toisistaan, olisi tarkoituksenmukaista, että nykyisestä lähes yhdenmukaisesta menettelystä säädettäisiin laissa. Sen vuoksi ehdotetaan, että rajoitus, jonka mukaan 7 §:n 3 momentin mukainen menettely koskisi vain maatilatalouden kehittämisrahastosta myönnettäviä varoja, poistettaisiin. Rakentamista koskevien ministeriön määräysten antamista koskeva valtuus ehdotetaan muutettavaksi koskemaan maa- ja metsätalousministeriön asetusta. Lisäksi ehdotetaan tehtäväksi 3 momentin sanamuotoon eräitä täsmennyksiä.
22 §. Asuntorahoitus. Pykälän 4 momentin mukaan valtioneuvosto päättää tarkemmin tuen myöntämisen edellytyksistä ja myönnettävän tuen enimmäismäärästä. Valtuus ehdotetaan muutettavaksi siten, että asiasta säädettäisiin valtioneuvoston asetuksella.
24 §. Vakuudet. Lain 24 §:ssä säädetään valtionlainalle ja muun tuen saamiseksi vaadittavasta vakuudesta. Pykälän 2 momentin mukaan vakuus voidaan vaatia muulta hakijalta kuin julkisoikeudelliselta yhteisöltä. Valtioneuvosto antaa tarvittaessa tarkemmat määräykset siitä, milloin vakuuden antaminen on tarpeen. Momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että määräykset annetaan valtioneuvoston asetuksella.
26 §. Valtionvastuu. Pykälässä säädetään valtionlainojen valtionvastuusta ja luottolaitoksen velvollisuuksista valtionlainaa ja sen vakuuksia hoidettaessa ja rahaksi muutettaessa. Pykälän 2 momentin mukaan maa- ja metsätalousministeriö voi antaa lainan rahaksi muuttamista ja valtion edun valvomista koskevia määräyksiä luottolaitokselle. Määräykset ehdotetaan annettavaksi maa- ja metsätalousministeriön asetuksella.
29 §. Korkotukilainojen korko. Pykälän 4 momentin mukaan valtioneuvoston päätöksellä säädetään korkotuen muuntamisesta avustukseksi ja avustuksen enimmäismäärästä. Momentti ehdotetaan muutettavaksi siten, että säännökset annetaan valtioneuvoston asetuksella.
30 §. Lainoitusta koskevia säännöksiä. Voimassa olevan pykälän 2 momentin mukaan valtioneuvoston päätöksellä säädetään tarkemmin eräistä lainan hoitoon liittyvistä tehtävistä, lainoitetun työn suorittamisajasta, maksuhelpotuksista ja eräistä lainaehdoista. Tarkemmat säännökset ehdotetaan annettaviksi valtioneuvoston asetuksella. Koska avustuksin tuetun hankkeen toteuttamisajasta säädetään maa- ja metsätalousministeriön asetuksella, ehdotetaan vastaavasta myös lainoitetun hankkeen toteuttamisajasta säädettäväksi ministeriön asetuksella. Myös lainaehtojen muuttamismenettelystä sekä muista lainan myöntämiseen ja hoitoon liittyvistä menettelyistä ja ehdoista ehdotetaan säädettäväksi ministeriön asetuksella.
31 ja 35 §. Valtionlainojen ja korkotukilainojen rahaliike. Luottolaitoksen kulujen korvaaminen. Lain 31 §:n 3 momentin mukaan maa- ja metsätalousministeriön päätöksellä voidaan määrätä tapauksista, joissa luottolaitokset voivat toimittaa pykälän 1 momentin mukaiset tehtävät ilman keskusrahalaitosta. Lain 35 §:n 1 momentin mukaan valtionlainojen hoitopalkkioiden suuruudesta ja maksuehdoista säädetään valtioneuvoston asetuksella. Sekä määräysten antovaltuus että päätöksen antovaltuus ehdotetaan muutettavaksi asetuksenantovaltuudeksi.
37 §. Vapaaehtoisen velkajärjestelyn rajoitukset. Vapaaehtoisessa velkajärjestelyssä ei voida myöntää maksuvapautusta valtionlainan lyhennyksille, jos lainan esinevakuus tai lainalle liike- tai siihen verrattavassa toiminnassa annettu takaus turvaa lyhennysten maksun. Perustuslakivaliokunnan lausunnossaan edellyttämällä tavalla maksuvapautuksen myöntämisen pääasiallisista perusteista ehdotetaan otettavaksi säännös lakiin. Säännöksen mukaan velallisen asunnon säilyttämiseksi, yrityksen toiminnan jatkumisen turvaamiseksi tai muista erityisen painavista syistä maksuvapautus voidaan myöntää. Hakemus on näissä tapauksissa saatettava maa- ja metsätalousministeriön ratkaistavaksi. Tässä yhteydessä poistettaisiin tarpeettomana laissa ollut valtuussäännös.
41 §. Valvonta. Pykälässä säädetään maaseutuelinkeinojen rahoituslain mukaisten tukien yleisestä valvonnan järjestämisestä. Organisointivastuu on pääosin maa- ja metsätalousministeriöllä. Pykälän 1 momentin mukaan kauppa- ja teollisuusministeriöllä on kuitenkin ensisijainen vastuu jalostuksen ja markkinoinnin tuen käyttöä koskevasta valvonnasta ja tarkastuksesta. Momenttia ehdotetaan täsmennettäväksi siten, että kauppa- ja teollisuusministeriön valvontavastuu koskisi nimenomaan EY:n maaseudun kehittämisasetuksen 25—28 artiklassa tarkoitettujen osarahoitettujen tukien valvontavastuuta. Lisäksi ehdotetaan, että valvonnan teknisestä toteuttamisesta ja seurannasta voitaisiin tarvittaessa säätää maa- ja metsätalousministeriön tai vastaavasti kauppa- ja teollisuusministeriön asetuksella. Samalla ehdotetaan muutettavaksi 3 momenttia siten, että komission asetuksen (ETY) N:o 3887/92 sijaan viitataan sen korvanneeseen asetukseen (EY) N:o 2419/2001.
44 §. Tarkastusoikeus. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 2 momentti, jolloin nykyiset 2—4 momentti siirtyisivät 3—5 momentiksi. Uuden 2 momentin nojalla maa- ja metsätalousministeriö voisi valtuuttaa tarkastusten suorittamiseen myös muita viranomaisia ja ulkopuolisia tilintarkastajia. Säännöksessä tarkennettaisiin myös valvonnan ja tarkastuksen kohteet. Valvonnan tehokas suorittaminen voi edellyttää erityistä tilintarkastuksen asiantuntemusta, jota voitaisiin ehdotuksen mukaan hankkia myös viranomaistahojen ulkopuolelta.
Ulkopuolisen tilintarkastajan käyttäminen tarkastustehtävän suorittamiseksi merkitsee perustuslain 124 §:ssä tarkoitettua hallintotehtävän antamista muun kuin viranomaisen hoidettavaksi. Perustuslakivaliokunnan kannan mukaan annettaessa hallintotehtäviä muulle kuin viranomaiselle oikeusturvan ja hyvän hallinnon takeet on turvattava säännösperusteisesti. Pykälässä säädettäisiin tilintarkastajalle ja tilintarkastusyhteisölle asetettavista vaatimuksista, valtuutetun tilintarkastajan ja tilintarkastusyhteisön toimintaan sovellettavista laeista sekä tarkastusta suorittavan tilintarkastajan virkavastuusta. Tilintarkastaja rinnastetaan virkamieheen vastuuta koskevissa kysymyksissä. Lainvastainen toiminta tarkastustehtävää suoritettaessa voi johtaa rikosoikeudellisen vastuun toteutumiseen. Samoin ulkopuolisen tilintarkastajan toimet rinnastetaan julkisyhteisön vahingonkorvausvastuun kannalta julkisyhteisön palveluksessa olevan virkamiehen toimintaan.
Pykälän nykyisessä 2 momentissa säädetään, että kotirauhan piiriin kuuluvissa tiloissa ei saa suorittaa tarkastusta. Pääsääntöisesti tarkastusten yhteydessä ei ole tarvetta päästä asuintiloihin, koska tarkastukset kohdistuvat tuotantotiloihin, eläinsuojiin, varastoihin tai muihin perustuslaissa turvatun kotirauhan piirin ulkopuolelle jääviin paikkoihin. Toisinaan saattaa kuitenkin syntyä tilanteita, joissa tarkastuksen tavoitteen saavuttamiseksi on tarpeen todentaa sellaisia olosuhteita ja seikkoja, jotka sijaitsevat tuensaajan asunnossa ja joista ei muutoin voida saada selvitystä. Tämä tarve on erityisen todennäköinen asuntorahoitustuen käytön valvonnassa.
Perustuslain 10 §:n tulkintaan liittyvän perustuslakivaliokunnan lausuntokäytännön mukaisesti (PeVL 19/2000 vp) tarkastus saadaan suorittaa perustuslaissa turvatun kotirauhan piiriin kuuluvissa tiloissa eli pysyväisluonteiseen asumiseen käytetyissä tiloissa vain, jos on olemassa konkreettinen ja yksilöity syy epäillä lakia rikotun tai lakia rikottavan. Tämän mukaisesti ehdotetaan säädettäväksi, että asunnossa tarkastus voidaan toimittaa vain, jos on perusteltua syytä epäillä Euroopan yhteisön yhteisestä maatalouspolitiikasta annettuja säännöksiä, maaseutuelinkeinojen rahoituslakia (329/1999) tai sen nojalla annettuja säännöksiä rikotun tai rikottavan ja tarkastus on välttämätön valvonnan kohteena olevien olosuhteiden selvittämiseksi. Tällaisen perustellun ja välttämättömän syyn olemassaolo on harkittava tarkastuksen yhteydessä tapauskohtaisesti. Asunnossa tehtävän tarkastuksen voisi suorittaa vain viranomainen.
46 §. Tuen ja valtionlainan takaisinperiminen tuen saajalta. Pykälän 4 momenttia ehdotetaan täsmennettäväksi siten, että määräajan, jonka kuluessa tuen takaisinperintään on ryhdyttävä, edellytetään olevan kohtuullinen tuen saajan maksukykyyn sekä takaisinperinnän perusteeseen nähden. Lisäksi 4 momentissa säädettäisiin valtioneuvoston valtuudesta säätää määräajasta asetuksella. Takaisinperintään tulisi kuitenkin ryhtyä viimeistään kymmenen vuoden kuluessa tuen viimeisen erän maksamisesta.
48 §. Pinta-ala ja kotieläinperusteisen tuen sekä metsätaloustuen takaisinperiminen. Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan tehtäväksi vastaava muutos kuin 41 §:n 3 momenttiin. Komission asetusta (ETY) N:o 3887/92 koskeva viittaus muutettaisiin viittaukseksi asetukseen (EY) N:o 2419/2001.
55 §. Viranomaiset. Lain 55 §:n 1 ja 2 momentin mukaiset valtuudet valtioneuvoston päätöksellä säätää toimivallan jaosta momentissa mainittujen ministeriöiden kesken sekä viranomaisten ja paikallisten toimintaryhmien kesken ehdotetaan muutettavaksi koskemaan valtioneuvoston asetusta.
Pääosin valtioneuvoston asetuksin ja sekä maa- ja metsätalousministeriön asetuksin on säädetty niistä seikoista, joita koskevien oikeusohjeiden antamista koskevia valtuuksia ehdotetaan muutettavaksi. Uusia säännöksiä asetuksella tulisi annettavaksi lähinnä valtionvastuuseen perustuvan hyvityksen hakemista koskevasta menettelystä ja valvonnan teknisestä toteuttamisesta.
Laki ehdotetaan tulevaksi voimaan mahdollisimman pian sen jälkeen, kun se on hyväksytty ja vahvistettu.
Niitä oikeusohjeita, jotka on annettu laissa olevan valtuutuksen nojalla, ehdotetaan sovellettavaksi edelleen.
Perustuslakivaliokunta katsoi lausunnossaan, että laki, johon sisältyy lausunnossa esitetyt muutokset, voitaisiin säätää tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Koska esityksessä on huomioitu perustuslakivaliokunnan lausunnossa esitetyt muutokset, katsotaan, että laki voidaan säätää tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.
Edellä esitetyn perusteella annetaan Eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:
Lakiehdotus
Lakiehdotukset
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan 12 päivänä maaliskuuta 1999 annetun maaseutuelinkeinojen rahoituslain (329/1999) 3 §:n 1 momentin 7 ja 8 kohta sekä 3 momentti, 5 §:n 5 momentti, 6 §:n 2 momentti, 7 §:n 2 ja 3 momentti, 22 §:n 4 momentti, 24 §:n 2 momentti, 26 §:n 2 momentti, 29 §:n 4 momentti, 30 §:n 2 momentti, 31 §:n 3 momentti, 35 §:n 1 momentti, 37 §:n 1 momentti, 41 §:n 1 ja 3 momentti, 44 §, 46 §:n 4 momentti, 48 §:n 1 momentti sekä 55 §:n 1 ja 2 momentti,
sellaisina kuin niistä ovat 3 §:n 3 momentti ja 41 §:n 1 momentti laissa 44/2000 ja 44 § osaksi mainitussa laissa 44/2000, seuraavasti:
3 §Määritelmät
Tässä laissa tarkoitetaan:
7) luottolaitoksella osuuspankkeja, säästöpankkeja ja liikepankkeja sekä niiden kanssa samaan konserniin kuuluvia yhteisöjä, Suomen Hypoteekkiyhdistystä ja sellaista muuta maa- ja metsätalousministeriön asetuksella tarkemmin määrättävää yhteisöä, jonka toiminta voidaan rinnastaa mainittujen luottolaitosten toimintaan;
8) keskusrahalaitoksella maa- ja metsätalousministeriön asetuksella tarkemmin määrättävää luottolaitosta ja muuta yhteisöä, jonka toiminta voidaan rinnastaa luottolaitoksen toimintaan;
Valtioneuvoston asetuksella annetaan tarkemmat säännökset siitä, mitä 1 momentin 6 kohdassa tarkoitettu maatilataloudellinen kokonaisuus käsittää.
5 §Tuen saamisen yleiset edellytykset
Valtioneuvoston asetuksella säädetään niistä tapauksista, joissa voidaan poiketa edellä tässä pykälässä säädetyistä edellytyksistä.
6 §
Tuen myöntämisen tarkemmat perusteet
Valtioneuvoston asetuksella säädetään tarkemmin tukimuodoista, tuen myöntämisen perusteista, tukien enimmäismääristä ja sopimukseen perustuvien tukien yleisistä ehdoista. Tuki voidaan eriyttää alueittain.
7 §Varojen ohjaus
Maa- ja metsätalousministeriön asetuksella säädetään varojen alueittaisesta, toimialoittaisesta ja kohderyhmittäisestä ohjaamisesta. Lisäksi maa- ja metsätalousministeriö antaa määräyksiä varojen määrällisestä ohjaamisesta.
Maa- ja metsätalousministeriö päättää määrääminsä ehdoin varojen käyttämisestä maaseudun kehittämistä koskevien tutkimusten ja selvitysten tekemiseen sen mukaan kuin valtioneuvoston asetuksella säädetään. Maa- ja metsätalousministeriön asetuksella voidaan antaa tätä lakia ja sen nojalla annettavaa valtioneuvoston asetusta tarkemmat säännökset tämän lain nojalla tuettavan rakentamisen teknisistä, taloudellisista ja ympäristöllisistä seikoista, hyväksyttävistä yksikkökustannuksista sekä ennakkohyväksyntämenettelystä.
22 §Asuntorahoitus
Valtioneuvoston asetuksella säädetään tarkemmin tuen myöntämisen edellytyksistä ja myönnettävän tuen enimmäismäärästä.
24 §Vakuudet
Jos muun kuin lainaan liittyvän tuen hakijana on muu kuin julkisoikeudellinen yhteisö, voi tuen myöntävä viranomainen tai metsäkeskus vaatia tältä tarvittaessa vakuuden. Tuen myöntävä viranomainen päättää vakuuden muodosta. Valtioneuvoston asetuksella annetaan tarvittaessa tarkemmat säännökset siitä, milloin vakuuden antaminen on tarpeen.
26 §Valtionvastuu
Valtionvastuun voimassaolon edellytyksenä on, että luottolaitos huolehtii lainasta ja sen vakuuksista tämän lain sekä sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten mukaisesti sekä hyvää pankkitapaa noudattaen. Lainan myöntänyt luottolaitos on myös velvollinen valvomaan valtion etua, kun lainan vakuutena oleva omaisuus muutetaan rahaksi vapaaehtoisessa velkajärjestelyssä, pakkohuutokaupassa tai konkurssimenettelyn yhteydessä. Maa- ja metsätalousministeriön asetuksella säädetään tarvittaessa valtion edun valvomiseen liittyvästä menettelystä.
29 §
Korkotukilainojen korko
Korkotuen muuntamisesta avustukseksi sekä avustuksen enimmäismäärästä säädetään valtioneuvoston asetuksella.
30 §Lainoitusta koskevia yleisiä säännöksiä
Valtioneuvoston asetuksella säädetään tarkemmin lainahakemuksissa vaadittavista lausunnoista, lainavarojen nostamisesta, hankkeen toteuttamisajasta, maksuhelpotuksista, lyhennysten ja koron kannosta, maksujen suorittamisen ajankohdasta, lainansiirroista, ylimääräisistä lyhennyksistä ja niiden vaikutuksesta erääntyviin lyhennyksiin, pääomamäärältään vähäisen saamisen suorittamisesta, valtionlainojen valtionvastuun toteamisesta sekä muista lainan myöntämiseen ja hoitoon liittyvistä ehdoista. Maa- ja metsätalousministeriön asetuksella voidaan antaa säännöksiä lainan myöntämiseen ja hoitoon liittyvistä menettelyistä sekä lainaehtojen muuttamismenettelystä.
31 §
Valtionlainojen ja korkotukilainojen rahaliike
Maa- ja metsätalousministeriön asetuksella voidaan säätää, missä tapauksessa luottolaitokset voivat toimittaa edellä mainitut tehtävät ilman keskusrahalaitosta.
35 §Luottolaitoksen kulujen korvaaminen
Luottolaitokselle suoritetaan valtionlainojen hoitamisesta aiheutuvista kuluista korvausta, jonka suuruudesta ja maksuehdoista säädetään valtioneuvoston asetuksella.
37 §
Vapaaehtoisen velkajärjestelyn rajoitukset
Vapaaehtoisessa velkajärjestelyssä ei voida myöntää maksuvapautusta valtionlainan lyhennyksille, jos lainan esinevakuus tai lainalle liike- tai siihen verrattavassa toiminnassa annettu takaus turvaa lyhennysten maksun. Velallisen asunnon säilyttämiseksi, yrityksen toiminnan jatkumisen turvaamiseksi tai muista erityisen painavista syistä maksuvapautus voidaan kuitenkin myöntää. Hakemus on näissä tapauksissa saatettava maa- ja metsätalousministeriön ratkaistavaksi.
41 §
Valvonta
Maa- ja metsätalousministeriön velvollisuutena on järjestää varojen käytön valvonta siten, että tarvittavien varojen käyttö- ja seurantatietojen avulla todetaan, ovatko tuen myöntämisen ja maksamisen edellytykset olleet olemassa sekä onko tuen myöntämisen ja maksamisen ehtoja noudatettu. Kauppa- ja teollisuusministeriöllä on kuitenkin ensisijainen vastuu jalostuksen ja markkinoinnin tuen käyttöä koskevasta valvonnasta ja tarkastuksesta EY:n maaseudun kehittämisasetuksen 25—28 artiklassa tarkoitetun osarahoitetun tuen osalta. Maa- ja metsätalousministeriön asetuksella tai, jos kysymys on kauppa- ja teollisuusministeriön vastuulla olevien tukien valvonnasta, kauppa- ja teollisuusministeriön asetuksella voidaan tarvittaessa antaa teknisluonteisia säännöksiä lainojen ja tukien käytön valvonnasta ja seurannasta.
Edellä 11 §:n 1, 3 ja 4 momentissa tarkoitettujen tukien hallinnoinnissa ja valvonnassa on soveltuvin osin noudatettava, mitä yhteisön tukijärjestelmiä koskevasta yhdennetystä hallinto- ja valvontajärjestelmästä annetussa neuvoston asetuksessa (ETY) N:o 3508/92 ja sen nojalla annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 2419/2001 sekä Euroopan yhteisön yhteisen maatalouspolitiikan toimeenpanosta annetussa laissa säädetään. Edellä sanottua ei kuitenkaan sovelleta tukiin, jotka myönnetään pellon metsitykseen liittyviin varsinaisiin metsitystoimenpiteisiin ja muihin kestävän metsätalouden rahoituksesta annetussa laissa tarkoitettuihin metsätaloustoimenpiteisiin.
44 §
Tarkastusoikeus
Maa- ja metsätalousministeriöllä, työvoima- ja elinkeinokeskuksilla, EY:n kehittämisasetuksen 25—28 artiklassa tarkoitetun osarahoitetun maataloustuotteiden jalostuksen ja markkinoinnin tuen osalta kauppa- ja teollisuusministeriöllä sekä metsitykseen tai muihin metsätaloustoimenpiteisiin liittyvän tuen osalta metsäkeskuksilla samoin kuin suunnitelmiin perustuvien ympäristötuen erityistukisopimusten osalta alueellisilla ympäristökeskuksilla on oikeus teettää palveluksessaan olevilla virkamiehillä ennakolta ilmoittamatta tässä laissa tarkoitettujen avustusten, lainojen ja muiden tukien myöntämiseen, maksamiseen ja käyttöön liittyvien edellytysten ja ehtojen noudattamisen valvonnassa tarvittavia tarkastuksia.
Valvonnan ja tarkastusten asianmukaiseksi suorittamiseksi maa- ja metsätalousministeriö voi valtuuttaa toisen viranomaisen tai ulkopuolisen tilintarkastajan suorittamaan 1 momentissa mainittujen tukimuotojen käyttöön liittyviä tuen välittäjiin, myöntäjiin ja saajiin kohdistuvia tarkastuksia. Tilintarkastajan tulee olla tilintarkastuslaissa (936/1994) tai julkishallinnon ja -talouden tilintarkastajista annetussa laissa (467/1999) tarkoitettu hyväksytty tilintarkastaja tai tilintarkastusyhteisö. Tilintarkastusyhteisön on nimettävä tarkastuksesta vastuullinen tilintarkastaja. Tarkastustehtävää suorittamaan valtuutettuun tilintarkastajaan tai tilintarkastusyhteisöön sovelletaan hallintomenettelylakia (598/1982), kielilakia (148/1922) sekä viranomaisen toiminnan julkisuudesta annettua lakia (621/1999). Tarkastusta suorittavat tilintarkastajat toimivat virkavastuulla.
Tuen saaja on velvollinen korvauksetta esittämään tarkastuksia suorittavalle kaikki tarvittavat tili- ja muut asiakirjat, joilla tarkoitetaan myös automaattisen tietojen käsittelyn avulla tai muulla tavalla luotua tai säilytettyä vastaavaa aineistoa sekä muutoinkin avustamaan tarkastuksessa. Tarkastuksia suorittavalla on oikeus valvontatehtävän edellyttämässä laajuudessa tarkastaa tuen saajan kotieläinrakennukset, viljelmät, tuotanto- ja jalostuslaitokset, varastot, myynti- ja markkinointitilat sekä muut tuen myöntämiseen ja maksamisen edellytyksenä olevat olot. Tarkastus voi koskea sekä tuen saajaa että tuen välittäjää. Asunnossa tarkastus saadaan toimittaa vain, jos on perusteltua syytä epäillä Euroopan yhteisön yhteisestä maatalouspolitiikasta annettuja säännöksiä, tätä lakia tai tämän lain nojalla annettuja säännöksiä rikotun tai rikottavan ja tarkastus on välttämätön valvonnan kohteena olevien seikkojen selvittämiseksi. Asunnossa tarkastuksen saa suorittaa vain viranomainen.
Valtioneuvoston asetuksella voidaan tarvittaessa antaa tarkempia säännöksiä tarkastuksen teknisestä suorittamisesta.
Poliisin on annettava tarpeellista virka-apua korvauksetta 1 momentissa sekä 41– 43 §:ssä tarkoitetussa valvonnassa.
46 §Tuen ja valtionlainan takaisinperiminen tuen saajalta
Asianomainen ministeriö päättää myöntämiensä avustusten takaisin perimisestä ja niiden maksamisen lakkauttamisesta. Muutoin tuen takaisinperimisestä ja maksamisen lakkauttamisesta päättää työvoima- ja elinkeinokeskus. Tuki on perittävä takaisin kohtuullisessa ajassa ottaen huomioon takaisin perimisen peruste ja henkilön maksukyky. Valtioneuvoston asetuksella voidaan säätää ajasta, jonka kuluessa tuki on perittävä takaisin. Tuen takaisinperimiseen ei saa ryhtyä enää sen jälkeen, kun 10 vuotta on kulunut tuen viimeisen erän maksamisesta.
48 §
Pinta-ala ja kotieläinperusteisen tuen sekä metsätaloustuen takaisinperiminen
Edellä 11 §:n 1 momentissa tarkoitetun, muuhun kuin varsinaiseen metsitystoimenpiteeseen tai muuhun metsätaloustoimenpiteeseen myönnetyn tuen lakkauttamisen ja takaisinperinnän osalta on noudettava, mitä neuvoston asetuksessa (ETY) N:o 3508/92 ja sen nojalla annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 2419/2001 säädetään väärin perustein myönnetystä hehtaari- tai kotieläinperusteisesta tuesta. Tuki voidaan lakkauttaa tai maksettu tuki periä takaisin myös maaseutuelinkeinojen tukitehtäviä hoidettaessa noudatettavasta menettelystä annetun lain 7 §:n nojalla. Mainittua menettelyä sovelletaan lisäksi pellonmetsitykseen liittyvään metsityksenhoitopalkkioon ja tulonmenetyskorvaukseen.
55 §Viranomaiset
Tämän lain täytäntöönpanosta huolehtivat maa- ja metsätalousministeriö, maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskus, työvoima- ja elinkeinokeskukset, metsäkeskukset ja kuntien maaseutuelinkeinoviranomaiset. Maataloustuotteiden jalostuksen ja markkinoinnin tukea koskevalta osalta tämän lain täytäntöönpanosta huolehtii myös kauppa- ja teollisuusministeriö. Maatalouden ympäristötuen täytäntöönpanosta huolehtii maa- ja metsätalousministeriö yhteistyössä ympäristöministeriön kanssa. Valtioneuvoston asetuksella säädetään tarkemmin toimivallan jaosta kysymyksessä olevien ministeriöiden kesken.
Vesihuolto-, vesistö- ja ympäristönhoitohankkeiden tukeen sovelletaan, mitä yhdyskuntien vesihuoltotoimenpiteiden avustamisesta annetussa laissa viranomaisten toimivallasta säädetään tai kysymyksessä olevissa asioissa ministeriöiden toimivallasta muutoin säädetään. Täytäntöönpanoon kuuluvia tehtäviä suorittavien viranomaisten ja muiden organisaatioiden, kuten paikallisten toimintaryhmien välisestä tehtävien jaosta säädetään tarkemmin valtioneuvoston asetuksella.
Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 200 .
Tämän lain voimaan tullessa voimassa olleen lain nojalla annettuja säännöksiä ja määräyksiä sovelletaan toistaiseksi.
Helsingissä 20 päivänä syyskuuta 2002
Tasavallan Presidentti
TARJA HALONEN
Maa- ja metsätalousministeri
Jari Koskinen