Edilex-palvelut

Kirjaudu sisään

HE 101/2002
Hallituksen esitys Eduskunnalle vakuutusoikeuslaiksi ja siihen liittyväksi lainsäädännöksi

LaVM 23/2002

ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

Esityksessä ehdotetaan, että vakuutusoikeutta koskeva lainsäädäntö uudistetaan. Uudessa vakuutusoikeuslaissa säädettäisiin vakuutusoikeuden henkilöstöstä ja ratkaisukokoonpanoista eri asiaryhmissä sekä lainvoimaisen päätöksen poistamisesta ja purkamisesta.

Vakuutusoikeuden päätösvaltaiseen kokoonpanoon kuuluisi kolme lakimiesjäsentä niin kuin nykyisin. Lääkärijäsen kuuluisi kokoonpanoon yhden lakimiesjäsenen asemesta, jos lääketieteellinen selvitys voi vaikuttaa asian ratkaisuun.

Muita jäseniä koskevaa sääntelyä selkeytettäisiin nykyisestä. Ansioeläke-, työttömyysturva- ja tapaturmavakuutusasioissa kokoonpanoon kuuluisi kaksi työelämän ja työmarkkinoiden oloja tuntevaa jäsentä. Samat yksityisen sektorin työoloja tuntevat jäsenet voisivat kuulua kokoonpanoon kaikissa näissä asiaryhmissä. Yrittäjien ansioeläkeasioissa kokoonpanoon kuuluisi kaksi yritystoiminnan oloja tuntevaa jäsentä, maatalousyrittäjien ansioeläke- ja tapaturmavakuutusasioissa kaksi maatalousyrittäjien oloja tuntevaa jäsentä sekä sotilasvamma-asioissa kaksi korvauksensaajien oloja tuntevaa jäsentä tai yksi korvauksensaajien oloja tunteva jäsen ja yksi sotilasjäsen. Nykyisin maallikkojäseniä osallistuu vakuutusoikeudessa myös kansaneläkeasioiden ja opintotukiasioiden käsittelyyn. Ehdotuksen mukaan nämä asiat ratkaistaisiin vakuutusoikeudessa kolmen jäsenen kokoonpanossa.

Tapaturmavakuutusasioissa voitaisiin edelleen hakea muutosta valittamalla korkeimpaan oikeuteen niin kuin nykyisin.

Korkein hallinto-oikeus voisi kaikissa toimeentuloturvan asiaryhmissä purkaa vakuutusoikeuden päätöksen, jos asian käsittelyssä vakuutusoikeudessa on tapahtunut menettelyvirhe, joka on voinut olennaisesti vaikuttaa päätökseen.

Ylimääräinen muutoksenhaku ei toimeentuloturva-asioissa enää ohjautuisi korkeimpaan oikeuteen muissa tapauksissa kuin niissä, joissa on kyse ylimääräisestä muutoksenhausta korkeimman oikeuden päätökseen.

Eläkkeensaajien asumistuesta annettua lakia, kansaneläkelakia, koulutus- ja erorahastosta annettua lakia, lukiokoulutuksen ja ammatillisen koulutuksen opiskelijoiden koulumatkatuesta annettua lakia, sairausvakuutuslain mukaisen omavastuuajan korvaamisesta maatalousyrittäjille annettua lakia ja tapaturmavakuutuslakia muutettaisiin niin, että muutosta voisi hakea vakuutusoikeudelta asioissa, joissa nykyisin on yksiasteinen valitustie muutoksenhakulautakuntaan. Myös palkkaturva-asioissa muutoksenhaku työttömyysturvalautakunnan päätöksestä ohjattaisiin vakuutusoikeuteen.

Vakuutusoikeuden organisaatiota kehitettäisiin nykyistä joustavammaksi ja erikoistuneemmaksi. Vakuutusoikeus jakaantuisi osastoihin, jotka voisivat erikoistua asiaryhmittäin. Osastoa johtaisi laamanni. Osa ratkaisutoiminnan seurannasta ja ohjaamisesta siirtyisi laamanneille. Ylituomari vastaisi kuitenkin edelleen viime kädessä ratkaisukäytännön yhdenmukaisuudesta.

Ehdotetut lait ovat tarkoitetut tulemaan voimaan 1 päivänä toukokuuta 2003.

Esitys liittyy valtion vuoden 2003 talousarvioesitykseen.


YLEISPERUSTELUT

1. Nykytila

1.1. Lainsäädäntö ja käytäntö

Vakuutusoikeuden asema

Vakuutusoikeuden tehtävänä on sosiaaliturva-asioiden erityistuomioistuimena käsitellä muutoksenhakuasioita, jotka sosiaaliturvalainsäädännön mukaan kuuluvat sen toimivaltaan.

Vakuutusoikeuden organisaatiosta säädetään vakuutusoikeudesta annetussa laissa (14/1958) ja vakuutusoikeudesta annetussa asetuksessa (264/1982). Tarkempia määräyksiä asioiden käsittelystä ja toiminnan muusta järjestelystä annetaan vakuutusoikeuden työjärjestyksessä, jonka vakuutusoikeus vahvistaa.

Vakuutusoikeudesta on muodostunut laaja-alainen sosiaaliturva-asioiden ylin muutoksenhakuaste. Tapaturmavakuutusasioissa on kuitenkin mahdollista valittaa vakuutusoikeuden päätöksestä korkeimpaan oikeuteen, jos kyse on oikeudesta korvaukseen, korvausvelvollisuudesta tai perustevalituksesta, mikäli korkein oikeus myöntää valitusluvan. Lisäksi korkeimmalta oikeudelta voidaan hakea muutosta ylimääräisillä muutoksenhakukeinoilla tapaturmavakuutusasioissa, sotilasvamma-asioissa ja rikosvahinkojen korvaamista valtion varoista koskevissa asioissa.

Vakuutusoikeuden henkilöstö

Vakuutusoikeudessa on vakuutusylituomari, vanhempia ja nuorempia vakuutustuomareita sekä esittelijöinä vakuutussihteereitä. Vakuutussihteeri voi toimia myös yhtenä lakimiesjäsenenä. Lisäksi vakuutusoikeudessa on lääkärijäseniä ja muita maallikkojäseniä sekä tarpeellinen määrä heidän varajäseniään.

Vakuutusoikeus toimii jaostoihin jakaantuneena. Jaoston puheenjohtajana toimii vanhempi vakuutustuomari ja toisena lakimiesjäsenenä sekä tarkastavana jäsenenä nuorempi vakuutustuomari.

Lainkäyttöasiat ratkaistaan esittelystä. Esittelijänä toimii tavallisesti vakuutussihteeri. Vakuutussihteerit ovat suorittaneet oikeustieteen kandidaatin tutkinnon. Myös muun tutkinnon suorittanut virkamies voidaan määrätä esittelijäksi, mutta käytännössä tätä mahdollisuutta ei ole käytetty, sillä niin sanottujen lainopillisten asioiden ratkaiseminen edellyttää kolmatta lakimiesjäsentä ja asian esittelijänä toimiva vakuutussihteeri toimii vakuutusoikeudesta annetun asetuksen 7 §:n mukaan myös kolmantena lakimiesjäsenenä.

Kullakin jaostolla asioita esittelee kolme vakuutussihteeriä. Valitusasioiden valmistelussa avustaa esittelijän työparina toimiva osastosihteeri. Valtaosa osastosihteereistä on suorittanut korkeakoulututkinnon. Toimisto- ja hallintopalvelut ovat yhteisiä kaikille jaostoille.

Vakuutusoikeudessa oli vuonna 2001 yhdeksän jaostoa, joilla työskenteli 19 vakuutustuomaria ja 27 esittelijänä toimivaa vakuutussihteeriä. Muu henkilöstö mukaan lukien henkilöstön määrä oli yhteensä 103. Lääkärijäseniä oli 8 ja lääkärivarajäseniä 7. Maallikkojäseniä ja maallikkovarajäseniä oli yhteensä 118.

Jaostojen kokoonpanot muutetaan noin vuoden välein, jolloin nuoremmat vakuutustuomarit ja jaoston esittelijät siirtyvät toiselle jaostolle. Vakuutussihteerit esittelevät yleensä kahteen tai kolmeen eri asiaryhmään kuuluvia asioita, joihin he erikoistuvat useamman vuoden ajan. Sen sijaan vakuutustuomarit eivät erikoistu mihinkään asiaryhmään, vaan vaihtavat niitä vuosittain jaostojen kokoonpanojen muuttuessa.

Hallintoasiat käsitellään hallintojaostossa, jossa asian käsittelyyn osallistuvat kaikki vakinaisen vakuutustuomarin viran haltijat. Juoksevat hallintoasiat ratkaisee vakuutusylituomari, joka myös valvoo vakuutusoikeuden ratkaisukäytännön yhtenäisyyttä seuraamalla vakuutusoikeuden ratkaisuja. Tulosjohtamisessa vakuutusoikeus toimii yhtenä tulosyksikkönä, jonka tuloksellisuudesta vastaa vakuutusylituomari.

Vakuutusoikeuden kokoonpano

Oikeudenkäyntiasiat käsitellään vakuutusoikeuden jaostossa, jossa on puheenjohtajana vakuutusylituomari tai vakuutustuomari ja muina jäseninä kaksi lakimiesjäsentä. Jos asia koskee lääkeopillista seikkaa, toisen lakimiesjäsenen asemesta asian käsittelyyn osallistuu lääkärijäsen. Lakimiesjäsenenä voi olla myös vakuutussihteeri. Lisäksi asian käsittelyyn osallistuu kaksi maallikkojäsentä sen mukaan kuin vakuutusoikeudesta annetun lain 5 a §:ssä säädetään tai jos jaosto niin päättää. Osa asioista käsitellään kolmijäsenisessä kokoonpanossa ilman maallikkojäseniä.

Kun kokoonpanoon kuuluu kaksi lakimiesjäsentä, molemmat lakimiesjäsenet ovat vakuutustuomareita. Kolmen lakimiesjäsenen kokoonpanossa kolmantena lakimiesjäsenenä toimii vakuutussihteeri, joka toimii myös asian esittelijänä.

Vakuutusylituomari ja vakuutustuomarit ovat päätoimisia. Heidät nimittää tasavallan presidentti tuomareiden nimittämisestä annetun lain (205/2000) mukaisesti. Heidän kelpoisuusvaatimuksensa ovat vastaavat kuin muillakin tuomareilla. Niistä säädetään tuomareiden nimittämisestä annetussa laissa.

Lääkärijäsenet ja muut maallikkojäsenet määrätään kolmeksi vuodeksi kerrallaan. He hoitavat tehtäväänsä sivutoimisesti. Heidän paikkansa vapautuessa kesken toimikauden määrätään seuraaja jäljellä olevaksi toimikaudeksi. Heidän oikeudestaan pysyä tehtävässään on muutoin voimassa, mitä tuomarinviran haltijoista säädetään.

Lääkärijäsenen tulee olla laillistettu lääkäri. Lääkärijäsenten ja heidän varajäsentensä määräämistä varten sosiaali- ja terveysministeriö tekee ehdotuksen oikeusministeriölle.

Muista maallikkojäsenistä ja niistä tahoista, joiden ehdotuksesta heidät määrätään, säädetään yksityiskohtaisesti vakuutusoikeudesta annetun lain 5 a ja b §:ssä. Valtioneuvosto määrää heidät oikeusministeriön esityksestä kolmeksi vuodeksi kerrallaan. Kaksi maallikkojäsentä osallistuu vakuutusoikeudessa asian käsittelyyn

1) kansaneläkelaissa (347/1956), rintamasotilaseläkelaissa (119/1977) ja ulkomaille maksettavasta rintamalisästä annetussa laissa (988/1988) tarkoitetuissa asioissa,

2) työntekijäin eläkelaissa (395/1961), lyhytaikaisissa työsuhteissa olevien työntekijäin eläkelaissa (134/1962) sekä eräiden työsuhteessa olevien taiteilijoiden ja toimittajien eläkelaissa (662/1985) tarkoitetuissa asioissa, jos asiassa on kysymys siitä, oikeuttaako sairaus, vika tai vamma näiden lakien mukaiseen eläkkeeseen,

3) maatalousyrittäjien eläkelaissa (467/1969) tarkoitetuissa asioissa, jos asiassa on kysymys siitä, oikeuttaako sairaus, vika tai vamma tämän lain mukaiseen eläkkeeseen, sekä maatalousyrittäjien sukupolvenvaihdoseläkkeestä annetussa laissa (1317/1990), luopumiseläkelaissa (16/1974), maatalousyrittäjien luopumiskorvauksesta annetussa laissa (1330/1992), maatalousyrittäjien luopumistuesta annetussa laissa (1293/1994), kasvihuonetuotannon ja omenanviljelyn lopettamistuesta annetussa laissa (1297/1994) ja maataloustuotannon lopettamistuesta annetussa laissa (1340/1996) tarkoitetuissa asioissa,

4) yrittäjien eläkelaissa (468/1969) tarkoitetuissa asioissa, jos asiassa on kysymys siitä, oikeuttaako sairaus, vika tai vamma tämän lain mukaiseen eläkkeeseen,

5) merimieseläkelaissa (72/1956) tarkoitetuissa asioissa,

6) kunnallisten viranhaltijain ja työntekijäin eläkelaissa (202/1964) tarkoitetuissa asioissa,

7) valtion eläkelaissa (280/1966), valtion perhe-eläkelaissa (774/1968), Suomen Pankista annetussa laissa (719/1997), kansaneläkelain 58 a §:ssä, evankelis-luterilaisen kirkon eläkelaissa (298/1966), evankelis-luterilaisen kirkon perhe-eläkelaissa (258/1970), kansanedustajain eläkelaissa (329/1967), kansanedustajain perhe-eläkelaissa (107/1990) sekä valtioneuvoston jäsenen oikeudesta eläkkeeseen ja hänen jälkeensä suoritettavasta perhe-eläkkeestä annetussa laissa (870/1977) tarkoitetuissa asioissa,

8) tapaturmavakuutuslaissa (608/1948) ja sotilastapaturmalaissa (1211/1990) tarkoitetuissa asioissa, jos asiassa on kysymys siitä, oikeuttaako ruumiinvamma, sairaus tai kuolema näiden lakien mukaiseen korvaukseen,

9) maatalousyrittäjien tapaturmavakuutuslaissa (1026/1981) tarkoitetuissa asioissa, jos asiassa on kysymys siitä, oikeuttaako ruumiinvamma, sairaus tai kuolema tämän lain mukaiseen korvaukseen,

10) työttömyysturvalaissa (602/1984), työvoimapoliittisesta aikuiskoulutuksesta annetussa laissa (763/1990), työmarkkinatuesta annetussa laissa (1542/1993) ja vuorotteluvapaakokeilusta annetussa laissa (1663/1995) tarkoitetuissa asioissa sekä asiassa, jossa on työttömyyskassalain (603/1984) nojalla hylätty kassan jäseneksi pääsy tai erotettu jäsen,

11) opintotukilaissa (65/1994) tarkoitetuissa asioissa ja

12) sotilasvammalaissa (404/1948) ja asevelvollisen kuoltua suoritettavasta taloudellisesta tuesta annetussa laissa (1309/1994) tarkoitetuissa asioissa, jos asiassa on kysymys siitä, oikeuttaako ruumiinvamma, sairaus, kuolema tai katoaminen näiden lakien mukaiseen korvaukseen.

Jos vakuutusoikeudessa ratkaistavalla asialla on periaatteellista merkitystä tai jos jaoston ratkaisu tulisi poikkeamaan aikaisemmasta käytännöstä, voi jaosto päättää tai vakuutusylituomari määrätä asian käsiteltäväksi täysistunnossa. Täysistunnossa on puheenjohtajana vakuutusylituomari ja jäseninä muut vakuutustuomarit sekä enintään vastaava määrä asianomaisia maallikkojäseniä. Täysistuntoja järjestetään käytännössä harvoin, vain noin 5-8 vuoden välein.

Vakuutusylituomari voi määrätä asian otettavaksi puheenjohdollaan uudelleen käsiteltäväksi myös laajennetussa jaostossa, jolloin jaoston istuntoon osallistuvat hänen ohellaan asiaa aikaisemmin käsitelleet jäsenet ja virassa vanhin vakuutustuomareista. Jaosto voi asiaa käsitellessään päättää asian siirtämisestä laajennetussa jaostossa ratkaistavaksi. Laajennetun jaoston istuntoja järjestetään muutamia vuosittain.

Asioiden käsittely vakuutusoikeudessa

Vakuutusoikeuteen saapui vuonna 2001 yhteensä noin 10 700 asiaa. Suurimman asiaryhmän muodostivat eri eläkejärjestelmiin liittyvät ansioeläkeasiat sekä kansaneläkeasiat. Muita suuria asiaryhmiä olivat opintotukiasiat, työttömyysturva-asiat, työtapaturma-asiat, sotilasvamma-asiat, asumistukiasiat ja rikosvahinkoasiat.

                  
1997 1998 1999 2000 2001
Saapuneet asiat 12 409 11 601 11 533 11 602 10 684
Ratkaistut asiat 12 842 12 371 10 679 10 125 10 089
Ratkaisematta 8 961 8 191 9 045 10 540 11 134
Keskimääräinen käsittelyaika 9,4 kk 9,4 kk 10 kk 11 kk 13 kk
Kustannukset mk/asia 1 672 1 803 2 215 2 480 2 885

Taulukko: Vakuutusoikeus 1997 - 2001

Vakuutusoikeus on organisatorisesti korkeimman oikeuden alainen. Asian käsittelyssä sovelletaan vakuutusoikeudessa hallintolainkäyttölakia (HLL, 586/1996), ellei erikseen toisin säädetä. Erityissäännöksiä on esimerkiksi päätöksen täytäntöönpanosta muutoksenhausta huolimatta ja siitä, mihin valituskirjelmä toimitetaan.

Vakuutusoikeus voi järjestää suullisen käsittelyn, jos se on tarpeen asian selvittämiseksi. Vakuutusoikeus on myös velvollinen järjestämään suullisen käsittelyn, jos yksityinen asianosainen pyytää sitä. Asianosaisen pyytämä suullinen käsittely voidaan jättää järjestämättä, jos vaatimus jätetään tutkimatta tai hylätään heti tai jos suullinen käsittely on asian laadun vuoksi tai muusta syystä ilmeisen tarpeeton. Vakuutusoikeudessa järjestettiin 36 suullista käsittelyä vuonna 2001.

Vakuutusoikeudesta annetun asetuksen 9 §:n mukaan vakuutusoikeuden lakimiesjäsen ei saa osallistua sellaisen vakuutus- tai muun laitoksen toimintaan, jonka toimialaan kuuluvia asioita vakuutusoikeus käsittelee. Maallikkojäsen saa osallistua muun paitsi sellaisen laitoksen toimintaan, jonka toimialaa koskevan lain nojalla hänet on jäseneksi määrätty. Tässä säännöksessä tarkoitettuna osallistumisena laitoksen toimintaan ei pidetä valtuuskunnan, edustajiston, hallintoneuvoston ja muun sitä vastaavan elimen jäsenyyttä.

Finlex-rekisterissä julkaistaan lyhyitä kuvauksia tärkeimmistä vakuutusoikeuden ratkaisuista.

Muutoksenhaku korkeimpaan oikeuteen

Korkeimpaan oikeuteen voidaan valittaa vakuutusoikeuden päätöksestä työtapaturma-, maatalousyrittäjien tapaturma- sekä sotilastapaturma-asioissa siltä osin kuin vakuutusoikeuden päätöksessä on ratkaistu kysymys siitä, oikeuttaako ruumiinvamma, sairaus tai kuolema korvaukseen tai kysymys korvausvelvollisuudesta taikka perustevalitus. Valittamiseen tarvitaan valituslupa. Valituslupaa haetaan vuosittain noin 200 - 240 tällaisessa asiassa, joista valituslupa myönnetään noin 7 - 14 asiassa. Julkaistujen ratkaisujen määrä on vaihdellut vuosittain yhdestä kuuteen.

Lisäksi korkeimmalta oikeudelta voidaan hakea muutosta ylimääräisenä muutoksenhakuna tapaturmavakuutusasioissa, rikosvahinkoasioissa ja sotilasvamma-asioissa. Korkeimmalla oikeudella on näissä asioissa rinnakkainen purkuvalta vakuutusoikeuden kanssa. Korkeimman oikeuden omiin päätöksiin kohdistuvat purkuhakemukset voi tutkia vain korkein oikeus. Ylimääräistä muutoksenhakua koskevien hakemusten määrä näissä asiaryhmissä on vuosittain noin 10-20. Hakemukset, joissa on kyse vakuutusoikeuden päätöksen purkamisesta asiassa esitetyn uuden selvityksen perusteella, korkein oikeus tavallisesti siirtää vakuutusoikeuteen. Korkein oikeus tutkii kuitenkin esimerkiksi sellaiset ylimääräistä muutoksenhakua koskevat hakemukset, joissa on kyse vakuutusoikeuden menettelystä.

Korkein oikeus soveltaa sosiaalivakuutusasioiden käsittelyssä oikeudenkäymiskaaren säännöksiä. Korkeinta oikeutta edeltävissä valitusasteissa sovelletaan näiden asioiden käsittelyssä menettelylakina hallintolainkäyttölakia.

Korkeimman hallinto-oikeuden asema

Korkeimmalta hallinto-oikeudelta ei nykyisin voida hakea muutosta vakuutusoikeuden päätökseen valittamalla eikä ylimääräisellä muutoksenhaulla. Korkeimpaan hallinto-oikeuteen voidaan valittaa työttömyysturvalautakunnan päätöksestä palkkaturva-asiassa. Korkeimmassa hallinto-oikeudessa käsiteltävät sosiaaliasiat ovat lähinnä sosiaalihuoltoasioita, joissa haetaan muutosta hallinto-oikeuden päätökseen.

1.2. Nykytilan arviointi

Vakuutusoikeudesta on kehittynyt laaja-alainen toimeentuloturva-asioiden muutoksenhakutuomioistuin, joka toimii useimmissa tapauksissa ylimpänä oikeusasteena. Vakuutusoikeutta koskeva nykyinen sääntely ei enää mahdollista riittävää toiminnan kehittämistä. Myös toimintaympäristössä tapahtuneet muutokset edellyttävät laajempaa sääntelyn uudistamista.

Vakuutusoikeudessa on tällä hetkellä yhdeksän jaostoa. Suurimpia asiaryhmiä käsitellään kuudella tai seitsemällä jaostolla. Jaostojen ratkaisukäytännön yhdenmukaisuutta valvoo viime kädessä vakuutusylituomari. Ratkaisukäytännön yhdenmukaisuutta turvataan lisäksi selvittämällä aikaisempaa oikeuskäytäntöä valmisteluvaiheessa sekä muilla keinoilla, kuten tuomaripalavereilla, lainkäyttöhenkilöstön keskinäisellä konsultaatiolla ja sisäisellä tiedotuksella. Vakuutusoikeuden oikeustapausrekisterijärjestelmää uudistetaan parhaillaan. Ratkaisutoiminnan yhtenäisyyden seurannan helpottamiseksi olisi tarpeen, että tästä vastaavien tuomareiden määrää lisättäisiin nykyisestä.

Vakuutusoikeuden sisäisen organisaation tulisi turvata nykyistä paremmat mahdollisuudet menettelytapojen kehittämiseen niin, että vakuutusoikeudessa voitaisiin parantaa päätösten perustelujen laatua ja huolehtia nykyistä paremmin siitä, että käsittelyajat eivät muodostu asianosaisten kannalta liian pitkiksi.

Maallikkojäseniä koskeva nykyinen sääntely on monimutkaista. Vakuutusoikeuteen määrätään maallikkojäsenet erikseen jokaisen vakuutusoikeudesta annetun lain 5 a §:n 1 momentin alakohdan perusteella, joten vakuutusoikeudessa on 12 erilaista osittain maallikkojäsenistä koostuvaa kokoonpanoa. Pienissä asiaryhmissä, kuten merimieseläkeasioissa, erillinen kokoonpano hidastaa asian käsittelyä. Erityiskokoonpanoja tulisi käyttää vain asioissa, joiden ratkaisemisessa tarvitaan erityistä asiantuntemusta.

Eräissä toimeentuloturvan asiaryhmissä on nykyisin yksiasteinen valitustie muutoksenhakulautakuntaan. Näitä asiaryhmiä ovat eläkkeensaajien asumistukiasiat lukuun ottamatta takaisinperintää, koulumatkatukiasiat, erorahaa ja koulutukseen myönnettävää tukea koskevat asiat, sairausvakuutuslain mukaista omavastuuajan korvaamista maatalousyrittäjille koskevat asiat, kansaneläkkeen määrää koskevat asiat sekä tapaturmalautakunnan päätöksiä koskevat alistusasiat, joissa on kyse siitä, mikä vakuutuslaitos on korvausvelvollinen. Yksiasteinen valitustie näissä asiaryhmissä poikkeaa muutoksenhakujärjestelmästä useimmissa muissa toimeentuloturva-asioissa.

Palkkaturva-asioissa muutosta työttömyysturvalautakunnan päätökseen haetaan valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Näissä asioissa valitustie poikkeaa muutoksenhakujärjestelmästä kaikissa muissa asiaryhmissä.

Perustuslain mukaan ylintä tuomiovaltaa riita- ja rikosasioissa käyttää korkein oikeus sekä hallintolainkäyttöasioissa korkein hallinto-oikeus. Korkeimman hallinto-oikeuden ja korkeimman oikeuden välisen tehtäväjaon mukaan hallintolainkäytön yhdenmukaisuudesta huolehtiminen kuuluu korkeimmalle hallinto-oikeudelle. Vakuutusoikeuden ja sen alaiseen muutoksenhakujärjestelmään kuuluvien lautakuntien päätöksiä ei palkkaturva-asioita lukuun ottamatta voida saattaa korkeimman hallinto-oikeuden käsiteltäviksi, vaikka niissä on kysymys hallintolainkäytöstä. Tämä merkitsee, että ylintä tuomiovaltaa hallintolainkäyttöasioissa käyttävän korkeimman hallinto-oikeuden toimivallan ulkopuolelle jää määrältään ja laadultaan merkittävä asiaryhmäkokonaisuus. Näissä asioissa ei näin ollen voida muutoksenhakujärjestelmän piirissä huolehtia menettelyn yhdenmukaisuudesta muun hallintolainkäytön kanssa.

2. Esityksen tavoitteet ja keskeiset ehdotukset

2.1. Tavoitteet ja keinot niiden saavuttamiseksi

Tavoitteena on vahvistaa muutoksenhakujärjestelmää toimeentuloturva-asioissa vakuutusoikeuden osalta. Esitys perustuu toimeentuloturvan muutoksenhakukomitean ehdotuksiin (Toimeentuloturvan muutoksenhaku. Toimeentuloturvan muutoksenhakukomitean mietintö KM 2001:9). Komitean mietinnössä toimeentuloturva-asioiden muutoksenhakujärjestelmää on tarkasteltu kokonaisuutena, johon kuuluvat muutoksenhaun eri vaiheet.

Esityksen tavoitteena on selkeyttää vakuutusoikeutta koskevaa lainsäädäntöä sekä kehittää vakuutusoikeuden organisaatiota nykyistä joustavammaksi ja erikoistuneemmaksi. Keskeisistä vakuutusoikeuden toimintaa koskevista kysymyksistä säädettäisiin uudessa vakuutusoikeuslaissa.

Esityksen tavoitteena on myös yhdenmukaistaa sääntelyä toimeentuloturvan eri asiaryhmissä. Tavoitteena on, että toimeentuloturva-asioissa on kaksiasteinen muutoksenhakujärjestelmä, jossa ensimmäisenä oikeusasteena toimivat muutoksenhakulautakunnat ja toisena oikeusasteena vakuutusoikeus.

Yhtenä tavoitteena on turvata korkeimmalle hallinto-oikeudelle mahdollisuus huolehtia hallintolainkäytön menettelyn yhdenmukaisuudesta myös toimeentuloturva-asioissa.

2.2. Keskeiset ehdotukset

Vakuutusoikeuden jakaminen osastoiksi

Vakuutusoikeuden jakaminen pienempiin helpommin hallittaviin yksiköihin toteutettaisiin jakamalla vakuutusoikeus osastoiksi. Nykyisten asiamäärien pohjalta arvioituna vakuutusoikeuteen voitaisiin muodostaa kolme osastoa.

Samankaltaiset asiat voitaisiin jakaa osastoittain esimerkiksi niin, että yhdellä osastolla käsiteltäisiin työeläke- ja muita eläkeasioita, toisella osastolla työtapaturma-, sotilasvamma- ja rikosvahinkoasioita ja kolmannella osastolla avustustyyppisiä asioita, kuten vammaistuki-, hoitotuki, asumistuki-, opintotuki- ja työttömyysturva-asioita. Vakuutusoikeustuomarit erikoistuisivat nykyistä enemmän osastollaan käsiteltäviin asiaryhmiin. Tämä tehostaisi juttujen käsittelyä ja parantaisi ratkaisujen laatua.

Osastojen johtamista varten perustettaisiin uusia vakuutusoikeuden laamannin virkoja. Laamannin tehtävänä olisi seurata oikeuskäytäntöä osastollaan sekä vastata osastonsa tulostavoitteen toteutumisesta. Tämä olisi käytännössä mahdollista, sillä kukin osasto ratkaisisi vuosittain 3 000 – 4 000 juttua. Lisäksi laamanni osallistuisi juttujen käsittelyyn osaston yhden ratkaisukokoonpanon puheenjohtajana.

Jokaiselle osastolle perustettaisiin vakuutusoikeuden asessorin virka. Asessorin tehtävänä olisi toimia vanhempana esittelijänä ja avustaa osaston laamannia sekä suorittaa hänelle määrättyjä erityistehtäviä.

Vakuutusoikeudessa käsiteltävät asiat

Vakuutusoikeuteen ohjattaisiin muutoksenhaku myös palkkaturva-asioissa sekä niissä toimeentuloturvan asiaryhmissä, joissa muutoksenhakulautakunta toimii nykyisin ainoana lainkäyttöasteena.

Vakuutusoikeuden kokoonpano

Vakuutusoikeuden kokoonpanossa olisi lähtökohtana kolmen päätoimisen lakimiesjäsenen kokoonpano niin kuin nykyisin. Yhden lakimiesjäsenen asemesta kokoonpanoon kuuluisi lääkärijäsen, jos lääketieteellinen selvitys voi vaikuttaa asian ratkaisuun.

Muita jäseniä koskevaa sääntelyä selkeytettäisiin nykyisestä. Ansioeläke-, työttömyysturva- ja tapaturmavakuutusasioissa kokoonpanoon kuuluisi kaksi työoloja tuntevaa jäsentä. Samat yksityisen sektorin työoloja tuntevat jäsenet voisivat kuulua kokoonpanoon kaikissa näissä asiaryhmissä. Yrittäjien ansioeläkeasioissa kokoonpanoon kuuluisi kaksi yrittäjien oloja tuntevaa jäsentä, maatalousyrittäjien ansioeläke- ja tapaturmavakuutusasioissa kaksi maatalousyrittäjien oloja tuntevaa jäsentä sekä sotilasvamma-asioissa kaksi korvauksensaajien oloja tuntevaa jäsentä tai yksi korvauksensaajien oloja tunteva jäsen ja yksi sotilasjäsen. Näiden asiaryhmien käsittelyyn osallistuu nykyisin vakuutusoikeudessa maallikkojäseniä. Työolojen ja työmarkkinoiden olosuhteiden sekä yrittäjien ja maatalousyrittäjien olojen tuntemuksella on merkitystä erityisesti asioissa, joiden ratkaiseminen edellyttää erilaisissa työtehtävissä tarvittavan työkyvyn arviointia.

Nykyisin maallikkojäseniä osallistuu vakuutusoikeudessa myös kansaneläkeasioiden ja opintotukiasioiden käsittelyyn. Ehdotuksen mukaan nämä asiaryhmät ratkaistaisiin vakuutusoikeudessa kolmen jäsenen kokoonpanossa. Näiden asioiden ratkaisemisessa tarvitaan lähinnä kyseessä olevien etuusjärjestelmien ja toimeentuloturvan kokonaisuuden tuntemusta. Tavoitteena on, että vakuutusoikeudessa olisi erityiskokoonpanoja vain niissä asioissa, joissa erityisasiantuntemuksen turvaaminen edellyttää tällaista kokoonpanoa.

Nykyiset perusratkaisukokoonpanot sekä täysistunto säilytettäisiin, mutta nykyisenkaltainen laajennettu jaosto lakkautettaisiin. Se korvattaisiin vahvennetulla istunnolla, johon osallistuisivat asian käsittelyyn jo osallistuneiden lisäksi osaston laamanni sekä osaston muut vakuutusoikeustuomarit. Myös ylituomari voisi tarvittaessa osallistua vahvennettuun istuntoon. Vahvennettu istunto olisi nykyistä laajennettua jaostoa raskaampi, mutta nykyistä täysistuntoa kevyempi kokoonpano.

Hallintoasioiden käsittely

Hallintoasiat ratkaistaan nykyisin hallintojaostolla, johon kuuluvat kaikki vakinaiset vakuutustuomarit. Tällainen kokoonpano on osoittautunut raskaaksi hallintoasioiden käsittelyyn. Tämän vuoksi ehdotetaan, että päätösvaltaa hallintoasioissa käyttäisi ylituomari, ellei toisin ole erikseen säädetty. Vain erikseen säädetyt merkittävimmät hallintoasiat ratkaistaisiin hallintoistunnossa, johon osallistuisivat kaikki vakinaiset vakuutusoikeustuomarit.

Vakuutusoikeuden ylituomari

Osa ratkaisutoiminnan seurannasta ja ohjaamisesta siirtyisi laamanneille. Ylituomari vastaisi kuitenkin edelleen viime kädessä ratkaisukäytännön yhdenmukaisuuden toteutumisesta. Ylituomari voisi edelleen osallistua myös ratkaisutoimintaan.

Ylimpien tuomioistuinten asema

Korkein hallinto-oikeus voisi kaikissa toimeentuloturvan asiaryhmissä purkaa vakuutusoikeuden päätöksen, jos asian käsittelyssä vakuutusoikeudessa on tapahtunut menettelyvirhe, joka on voinut olennaisesti vaikuttaa päätökseen. Tämä ehdotus selkeyttää toimeentuloturva-asioiden lainkäytön suhdetta muuhun hallintolainkäyttöön ja korkeimman hallinto-oikeuden asemaa ylimpänä tuomiovallan käyttäjänä hallintolainkäyttöasioissa. Järjestely antaisi nykyistä paremmat mahdollisuudet huolehtia hallintolainkäytön yhdenmukaisuudesta.

Korkeimman hallinto-oikeuden toimivaltaa koskevan sääntelyn valmistelussa on ollut esillä menettely, jossa vakuutusoikeuden päätöksen poistamista koskeva hakemus tulisi aina tehdä ensin vakuutusoikeudelle ja vasta vakuutusoikeuden ratkaistua asian voitaisiin vakuutusoikeuden päätöksen purkua hakea korkeimmalta hallinto-oikeudelta vakuutusoikeudessa tapahtuneen menettelyvirheen perusteella. Tämä pidentäisi kuitenkin asian kokonaiskäsittelyaikaa tarpeettomasti erityisesti niissä tapauksissa, joissa korkein hallinto-oikeus toteaisi vakuutusoikeudessa tapahtuneen menettelyvirheen ja palauttaisi asian uudelleen käsiteltäväksi vakuutusoikeuteen. Esityksessä ei ehdoteta tällaista menettelyä.

Tapaturmavakuutusasioissa voitaisiin edelleen valittaa vakuutusoikeuden päätöksestä korkeimpaan oikeuteen, sillä näihin asioihin liittyy muun ohessa myös vahingonkorvausoikeudellisia kysymyksiä.

Ylimääräinen muutoksenhaku tapaturmavakuutusasioissa korkeimpaan oikeuteen on käytännössä koskenut lähinnä joko uutta selvitystä tai menettelyvirhettä. Uutta selvitystä koskevat hakemukset korkein oikeus on tavallisesti siirtänyt käsiteltäväksi vakuutusoikeudessa päätöksen poistamista koskevina asioina.

Koska tapaturmavakuutusasioissakin olisi ehdotuksen mukaan mahdollista hakea vakuutusoikeuden päätöksen purkua korkeimmalta hallinto-oikeudelta vakuutusoikeudessa tapahtuneen olennaisen menettelyvirheen perusteella, ei ylimääräisen muutoksenhaun mahdollisuutta korkeimpaan oikeuteen olisi enää tarpeen säilyttää. Ylimääräinen muutoksenhaku korkeimman oikeuden päätökseen ohjautuisi kuitenkin edelleen korkeimpaan oikeuteen.

3. Esityksen vaikutukset

3.1. Taloudelliset vaikutukset

Vakuutusoikeus

Muutoksenhaun ohjaaminen muutoksenhakulautakunnan päätöksestä vakuutusoikeuteen eläkkeensaajien asumistukea, kansaneläkkeen määrää, erorahaa ja koulutukseen myönnettävää tukea, koulumatkatukea, palkkaturvaa, sairausvakuutuslain mukaista omavastuuajan korvaamista maatalousyrittäjille sekä korvausvelvollista tapaturmavakuutuslaitosta koskevissa asioissa merkitsisi, että vakuutusoikeuteen saapuisi asioita jonkin verran enemmän kuin nykyisin.

Kyseessä olevat asiaryhmät ovat asiamääriltään vähäisiä. Suurimpia niistä ovat eläkkeensaajien asumistukea ja kansaneläkkeen määrää koskevat asiat, joita ratkaistaan tarkastuslautakunnassa vuosittain muutamia satoja. Uudistuksen voidaan arvioida lisäävän vakuutusoikeuteen saapuvien asioiden määrää noin 100-200 asialla vuodessa. Ehdotuksella ei välittömästi olisi merkittäviä taloudellisia vaikutuksia, mutta se olisi otettava huomioon, kun vakuutusoikeuden voimavaroja kokonaisuutena tarkastellaan.

Vakuutusoikeuden organisaation uudistamisen tavoitteiden saavuttaminen edellyttää, että vakuutusoikeuden osaston tulisi olla sopivan kokoinen. Nykyisen henkilöstömäärän pohjalta on arvioitu, että vakuutusoikeus voitaisiin jakaa kolmeen osastoon. Tämä merkitsisi kolmen laamannin ja kolmen asessorin viran perustamista. Mikäli ehdotetut uudet virat perustetaan muuttamalla kolme nykyistä vanhemman vakuutustuomarin virkaa laamannin viroiksi ja kolme ylemmän palkkaluokan esittelijän virkaa asessorin viroiksi, tämä lisäisi kustannuksia virkojen palkkojen erotuksen verran. Sopeuttamalla osastolla tarvittavien lakimiesvirkojen määrää voidaan mahdollisesti saavuttaa säästöjä nykyiseen verrattuna. Kokonaisuutena organisaatiouudistuksen aiheuttamat lisäkustannukset voidaan arvioida vähäisiksi.

Korkein hallinto-oikeus

Palkkaturva-asioiden ohjaaminen korkeimman hallinto-oikeuden asemesta vakuutusoikeuteen vähentäisi hiukan korkeimpaan hallinto-oikeuteen saapuvien asioiden määrää. Näitä asioita on saapunut korkeimpaan hallinto-oikeuteen vuosittain noin 40.

Toisaalta rajoitettu ylimääräinen muutoksenhaku korkeimpaan hallinto-oikeuteen lisäisi korkeimpaan hallinto-oikeuteen saapuvien asioiden määrää jonkin verran. Päätöksen purkaminen korkeimmassa hallinto-oikeudessa olisi mahdollista vain sellaisen vakuutusoikeudessa tapahtuneen menettelyvirheen perusteella, joka on voinut olennaisesti vaikuttaa päätökseen. Näin rajattujen purkuhakemusten määrä voidaan arvioida niin vähäiseksi, ettei uudistus vaikuttaisi merkittävästi korkeimman hallinto-oikeuden työtilanteeseen.

Lainvoimaisen päätöksen poistaminen muilla perusteilla kuuluisi yksinomaan vakuutusoikeuden toimivaltaan. Tämä koskisi käytännössä erityisesti päätöksen poistamista uuden selvityksen johdosta. Korkeimpaan hallinto-oikeuteen saatettaisiin kuitenkin tehdä myös sellaisia purkuhakemuksia, jotka eivät kuuluisi sen toimivaltaan. Korkein hallinto-oikeus voisi kuitenkin siirtää tällaiset hakemukset vakuutusoikeudelle.

Kokonaisuutena voidaan arvioida, ettei uudistus aiheuttaisi lisäresurssien tarvetta korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Korkein oikeus

Esityksen vaikutukset korkeimpaan oikeuteen saapuvien asioiden määrään olisivat erittäin vähäisiä. Ylimääräistä muutoksenhakua koskevien hakemusten määrä vähenisi ilmeisesti hiukan, sillä ylimääräinen muutoksenhaku ei enää ohjautuisi korkeimpaan oikeuteen muissa tapauksissa kuin niissä, joissa on kyse ylimääräisestä muutoksenhausta korkeimman oikeuden päätökseen.

3.2. Vaikutukset eri kansalaisryhmien asemaan

Ehdotetut muutokset selkeyttävät osaltaan toimeentuloturva-asioiden muutoksenhakujärjestelmää. Ne luovat edellytyksiä sille, että toimeentuloturva-asioissa on yhdenmukaisella tavalla kaksiasteinen valitustie samoin kuin muissakin hallintolainkäyttöasioissa.

Vakuutusoikeuden organisaation kehittäminen vahvistaa asianosaisten mahdollisuutta saada valitusasiansa käsitellyksi vakuutusoikeudessa nopeasti ja asiantuntevasti. Se turvaa myös nykyistä paremmin vakuutusoikeuden ratkaisukäytännön yhdenmukaisuutta eri asiaryhmissä.

Korkeimman hallinto-oikeuden toimivaltaa koskevat ehdotukset vahvistavat menettelyn yhdenmukaisuutta toimeentuloturvaa koskevien valitusten käsittelyssä muihin hallintolainkäytön asiaryhmiin verrattuna.

3.3. Organisaatio- ja henkilöstövaikutukset

Uudistuksen myötä vakuutusoikeudessa muuttuisi kolme vanhemman vakuutustuomarin virkaa vaativammiksi vakuutusoikeuden laamannin viroiksi ja kolme esittelijän virkaa asessorin viroiksi. Vakuutusoikeuden henkilökunnan määrässä ei tapahtuisi muutoksia.

4. Asian valmistelu

Esitys perustuu toimeentuloturvan muutoksenhakukomitean mietintöön (KM 2001:9) ja vakuutusoikeustyöryhmän ehdotukseen (Oikeusministeriö 14.9.2001).

Komitea tarkasteli toimeentuloturvan muutoksenhakujärjestelmää kokonaisuutena, johon kuuluvat muutoksenhaun eri vaiheet. Vakuutusoikeutta koskevat ehdotuksensa komitea laati hallituksen esityksen muotoon siltä osin kuin ne ovat välittömästi toteutettavissa. Muutoksenhakulautakuntien osalta komitea laati ehdotuksensa kehittämislinjoiksi. Niiden yksityiskohtainen valmistelu edellyttää jatkotyötä.

Komitean mietintöön liittyi kahden jäsenen eriävät mielipiteet, jotka koskivat lähinnä intressitahojen ehdotusten pohjalta tapahtuvaa sivutoimisten jäsenten määräämistä toimeentuloturvan muutoksenhakuelimiin.

Komitea piti lähtökohtana kaksiasteista muutoksenhakujärjestelmää myös toimeentuloturva-asioissa samoin kuin muissa hallintolainkäyttöasioissa. Komitea ehdotti järjestelmän selkeyttämistä niin, että ensimmäisenä oikeusasteena kaikissa toimeentuloturva-asioissa toimisivat muutoksenhakulautakunnat ja toisena oikeusasteena vakuutusoikeus. Muutoksenhakulautakuntia olisi neljä: toimeentuloturvan, eläketurvan, tapaturma-asioiden sekä työttömyysturvan muutoksenhakulautakunta.

Muutoksenhakulautakuntien organisatorisesti itsenäistä asemaa vahvistettaisiin nykyisestä. Niitä koskevat keskeiset organisaatiosäännökset koottaisiin yhteen lakiin. Komitean ehdotuksen mukaan säännönmukainen tai ylimääräinen muutoksenhaku ei enää ohjautuisi missään toimeentuloturva-asioiden asiaryhmässä korkeimpaan oikeuteen. Sen sijaan korkeimmalla hallinto-oikeudella olisi mahdollisuus purkaa vakuutusoikeuden päätös sellaisen vakuutusoikeudessa tapahtuneen menettelyvirheen perusteella, joka on voinut olennaisesti vaikuttaa päätökseen.

Vakuutusoikeustyöryhmä ehdotti vakuutusoikeuden organisaation uudistamista niin, että vakuutusoikeus jaettaisiin osastoihin ja osastojen johtamista varten perustettaisiin vakuutusoikeuden laamannin virkoja. Osa ratkaisutoiminnan seuraamisesta siirtyisi ylituomarilta laamanneille. Jokaiselle osastolle perustettaisiin myös asessorin virka. Nykyinen laajennettu istunto korvattaisiin vahvennetulla istunnolla. Hallintoasiat voisi ratkaista ylituomari lukuunottamatta merkittävimpiä hallintoasioita, jotka säädettäisiin erikseen ratkaistaviksi hallintoistunnossa.

Mietinnöstä ja työryhmän muistiosta on saatu lausunnot 75 taholta. Lausunnot olivat pääosin myönteisiä, mutta lausunnoissa esitettiin myös vastustavia tai varauksellisia käsityksiä. Osa lausunnonantajista piti edunvalvontajärjestöjen ehdotusten pohjalta määrättyjen jäsenten kuulumista lainkäyttöelinten kokoonpanoon ongelmana. Korkein oikeus katsoi, että muutoksenhakumahdollisuus korkeimpaan oikeuteen tulee säilyttää nykyisenä. Myös kaksi muuta lausunnonantajaa katsoi, että valitusoikeuden säilyttämistä korkeimpaan oikeuteen valitusluvalla vielä harkittaisiin. Korkein hallinto-oikeus esitti, että päätöksen poistamishakemus vakuutusoikeuteen olisi ensisijainen ja että päätöksen purkamista voitaisiin hakea korkeimmalta hallinto-oikeudelta vasta, kun vakuutusoikeus on antanut asiasta ratkaisun.

Esitys on valmisteltu komitean ja työryhmän ehdotusten sekä niistä saatujen lausuntojen pohjalta.

5. Muita esitykseen vaikuttavia seikkoja

Vakuutusoikeuden organisaation uudistaminen ehdotuksen mukaisesti edellyttää, että vakuutusoikeuteen perustetaan kolme uutta laamannin virkaa. Nämä virat perustettaisiin muuttamalla kolme vanhemman vakuutustuomarin virkaa virkaa laamannin viroiksi. Tältä osin esitys liittyy valtion vuoden 2003 talousarvioesitykseen.

YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT

1. Lakiehdotusten perustelut

1.1. Vakuutusoikeuslaki

1 luku. Vakuutusoikeuden tehtävä ja henkilöstö

1 §. Vakuutusoikeuden tehtävä. Pykälässä säädettäisiin yleisesti vakuutusoikeuden tehtävistä. Se vastaisi sisällöltään pääosin nykyisen vakuutusoikeudesta annetun lain 1 §:n 1 virkettä, mutta säännös olisi muotoiltu uudelleen. Sosiaaliturva-asioiden käsitteen asemesta siinä käytettäisiin suppeampaa toimeentuloturva-asioiden käsitettä, joka vastaisi paremmin vakuutusoikeuden toimialaa.

Muutoksenhausta vakuutusoikeuteen säädettäisiin erikseen etuuslainsäädännössä niin kuin nykyisin.

2 §. Jäsenet. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin vakuutusoikeuden lakimiesjäsenistä. Heitä olisivat vakuutusoikeuden ylituomarin lisäksi vakuutusoikeuden laamannit ja vakuutusoikeustuomarit. Lisäksi jäseniä olisivat esittelijät sen mukaan kuin valtioneuvoston asetuksella säädetään.

Jäljempänä 9 §:ssä ehdotetaan vakuutusoikeuden organisaatiota muutettavaksi niin, että nykyisten jaostojen sijaan muodostettaisiin suurempia yksiköitä, osastoja. Osaston päällikkönä toimisi laamanni. Tämän vuoksi ehdotetaan, että kutakin osastoa kohden perustettaisiin vakuutusoikeuden laamannin virka. Osaston päällikön virkanimike, laamanni, olisi vastaava kuin hovioikeuden osaston päälliköllä. Laamannille kuuluisi vastuu yksikkönsä johtamisesta ja tulostavoitteen toteutumisesta.

Lisäksi ehdotetaan, että vakuutustuomareiden virkanimikkeistä poistetaan jako vanhempiin ja nuorempiin vakuutustuomareihin. Samalla vakuutustuomarin virkanimike ehdotetaan muutettavaksi tehtävää paremmin kuvaavaksi vakuutusoikeustuomarin virkanimikkeeksi.

Esittelijän toimimisesta vakuutusoikeuden lakimiesjäsenenä säädetään voimassa olevan lain 5 §:n 1 momentissa. Tältä osin ehdotus on voimassa olevan lain mukainen.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin vakuutusoikeuden muista jäsenistä. Ehdotuksen mukaan vakuutusoikeudessa olisi päätoimisten lakimiesjäsenten lisäksi lääkärijäseniä, työoloja tai yritystoimintaa tuntevia jäseniä sekä sotilasvamma-asioita tuntevia jäseniä. Heidän osallistumisestaan asioiden käsittelyyn säädettäisiin lain 11 ja 12 §:ssä.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin, että vakuutusoikeutta johtaa ja sen tuloksellisuudesta vastaa ylituomari. Tämä vastaa nykyistä käytäntöä. Nykyisin ylituomarin tehtävän yleiskuvauksesta ja ylituomarin vastuusta tulosjohtamisessa ei ole säädetty laissa. Voimassa olevan työjärjestyksen mukaan vakuutusylituomari johtaa vakuutusoikeuden toimintaa ja vastaa sen tuloksellisuudesta.

3 §. Tuomareiden kelpoisuus ja nimittäminen. Pykälässä säädettäisiin vakuutusoikeuden päätoimisten tuomareiden kelpoisuudesta ja nimittämisestä. Ehdotus vastaa nykyistä sääntelyä.

4 §. Lääkärijäsenten kelpoisuus ja määrääminen. Pykälässä säädettäisiin lääkärijäsenten kelpoisuudesta ja määräämisestä. Ehdotus vastaa pääosin nykyistä sääntelyä. Lääkärijäsen määrättäisiin kuitenkin viideksi vuodeksi kerrallaan. Nykyisin heidät määrätään kolmen vuoden toimikaudeksi. Muutos vahvistaisi heidän asemaansa tuomioistuimen jäsenenä. Vastaavaa sääntelyä ehdotetaan muiden sivutoimisten jäsenten määräämistä koskevassa 5 §:ssä.

Ehdotuksen mukaan lääkärijäsen voitaisiin määrätä enintään siihen asti, kunnes hän saavuttaa 6 §:ssä säädetyn eroamisiän. Vastaavaa säännöstä ei ole nykyisessä laissa, mutta se vastaisi tuomioistuinten asiantuntijajäsenten määräämisessä nykyisin noudatettavaa käytäntöä. Se vastaisi myös muiden sivutoimisten jäsenten määräämistä koskevaa 5 §:n ehdotusta.

5 §. Muiden sivutoimisten jäsenten määrääminen. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin työoloja tai yritystoimintaa tuntevien jäsenten sekä sotilasvamma-asioita tuntevien jäsenten määräämisestä. Heidät määrättäisiin oikeusministeriölle tehtävien ehdotusten pohjalta. Näiden ehdotusten tekemisestä säädettäisiin 11 ja 12 §:ssä.

Tässä pykälässä tarkoitetut sivutoimiset jäsenet ja heidän varajäsenensä määräisi valtioneuvoston ohjesäännön 9 §:n 1 kohdan mukaan valtioneuvoston yleisistunto. Heidät määrättäisiin viideksi vuodeksi kerrallaan. Nykyisin valtioneuvosto määrää vakuutusoikeuden maallikkojäsenet kolmen vuoden toimikaudeksi. Muutos vahvistaisi näiden jäsenten asemaa tuomioistuimen jäseninä. Vastaavaa sääntelyä ehdotetaan lääkärijäsenten määräämistä koskevassa 4 §:ssä.

Tässä pykälässä tarkoitettu sivutoiminen jäsen voitaisiin määrätä enintään siihen asti, kunnes hän saavuttaa 6 §:ssä säädetyn eroamisiän. Nykyisin maallikkojäsenten määräämisestä ei ole vastaavaa säännöstä, mutta säännös vastaisi tuomioistuinten asiantuntijajäsenten määräämisessä nykyisin noudatettavaa käytäntöä. Se vastaisi myös lääkärijäsenten määräämistä koskevaa 4 §:n ehdotusta.

Momentin mukaan tässä pykälässä tarkoitettuja jäseniä ja heidän varajäseniään määrättäisiin riittävä määrä. Nykyisin vakuutusoikeuden maallikkojäseniksi määrättävien lukumäärästä säädetään vakuutusoikeudesta annetun lain 5 b §:ssä. Varajäseniksi määrättävien lukumäärää ei ole säädetty laissa. Käytännössä varajäseniä määrätään niin monta kuin käytännössä arvioidaan tarvittavan. Varajäseniä määrätään useimmissa asiaryhmissä kaksi kertaa niin monta kuin jäseniä.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin siitä, että oikeusministeriölle tehtävien ehdotusten tulee sisältää kaksi kertaa niin monta ehdotusta kuin jäseniksi ja varajäseniksi tarvitaan. Tämä vastaa nykyistä maallikkojäseniä koskevaa säännöstä vakuutusoikeudesta annetun lain 5 b §:n 3 momentissa.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin, että valtioneuvosto määräisi tässä pykälässä tarkoitetut jäsenet, vaikka 11 ja 12 §:ssä tarkoitettua ehdotusta ei tehtäisi oikeusministeriölle määräajassa tai ehdotus tehtäisiin puutteellisena eikä ehdotusta olisi pyynnöstä huolimatta tehty tai täydennetty. Säännös on tarpeen, jotta vakuutusoikeudessa ei syntyisi tilannetta, jossa tuomioistuimella ei olisi päätösvaltaista kokoonpanoa. Sisällöltään vastaava säännös on työtuomioistuimesta annetun lain (646/1974) 3 §:n 3 momentissa.

6 §. Sivutoimisen jäsenen paikan vapautuminen ja eroamisikä. Ehdotus vastaa nykyistä maallikkojäseniä koskevaa sääntelyä.

7 §. Tuomarinvala ja vakuutus. Pykälässä säädettäisiin tuomarinvalasta ja vakuutuksesta. Ehdotus vastaa nykyistä sääntelyä.

8 §. Esittelijät. Pykälässä säädettäisiin vakuutusoikeuden esittelijöiden kelpoisuudesta ja virkanimikkeistä sekä heidän nimittämisestään.

Voimassa olevassa laissa esittelijän virkanimikkeenä on mainittu vain vakuutussihteeri. Kansaneläkelaitoksen etuuskäsittelijöiden virkanimikkeenä on samalla tavoin vakuutussihteeri. Tämä on aiheuttanut sekaannusta ja joskus myös sen, ettei vakuutusoikeutta ole mielletty Kansaneläkelaitoksesta riippumattomaksi erityistuomioistuimeksi. Tämän vuoksi vakuutussihteerin virkanimike ehdotetaan muutettavaksi vakuutusoikeussihteeriksi.

Aiemmin vakuutusoikeuden kansliapäällikkö oli vakuutussihteerin virassa. Kun muodostettiin erillinen kansliapäällikön virka, vakuutusoikeuden esittelijöitä koskeviin lain säännöksiin ei lisätty kansliapäällikköä. Tästä johtuen kansliapäällikkö ei ole voinut voimassa olevan lain mukaan toimia esittelemissään asioissa oikeuden toisena lakimiesjäsenenä. Kun tarkoituksena oli tuolloin ja on edelleenkin, että kansliapäällikön toimivalta hänen esittelemissään asioissa olisi vastaava kuin vakuutusoikeussihteerillä, ehdotuksessa esitetään mainittavaksi vakuutusoikeuden esittelijänä myös kansliapäällikkö.

Uutena esittelijän virkana ehdotetaan perustettavaksi kullekin osastolle yksi asessorin virka. Asessorin tehtävänä olisi toimia vanhempana esittelijänä ja avustaa laamannia osaston töiden järjestämisessä. Lisäksi asessori suorittaisi hänelle määrättyjä erityistehtäviä ja osallistuisi nuorempien esittelijöiden perehdyttämiseen ja kouluttamiseen. Asessoriksi pyrittäisiin valitsemaan kokeneimpia esittelijöitä. Tehtävän yhtenä tavoitteena olisi edistää urakiertoa sekä antaa paremmat valmiudet toimia myöhemmin vakuutusoikeustuomarin tehtävissä.

Esityksessä ehdotetaan, että myös vakuutusoikeustuomari voisi toimia asian esittelijänä. Ehdotus mahdollistaisi lainkäyttöhenkilöstön voimavarojen joustavan hyödyntämisen. Tuomarin tehtävään nimitetty esittelijä hoitaa nykyisinkin hänelle esittelijänä kuuluneet keskeneräiset tehtävät loppuun.

Voimassa olevan lain 6 §:n mukaan esittelyn voi toimittaa vakuutusoikeuden määräämä muu virkamies. Tältä osin ehdotettu säännös vastaa voimassa olevaa lakia. Tätä mahdollisuutta ei ole viime vuosina käytetty, mutta se voi kuitenkin olla tulevaisuudessa tarpeen. Oikeusturvan kannalta on tarpeen säätää vakuutusoikeuden esittelijäksi määräämän muun virkamiehen pätevyysvaatimukseksi soveltuva korkeakoulututkinto. Tämä mahdollistaisi esimerkiksi vakuutusoikeuden osastosihteerien määräämisen esittelijäksi. Tällainen muu virkamies ei voisi edelleenkään toimia oikeuden jäsenenä.

Voimassa olevan lain 3 §:n 1 momentin mukaan vakuutussihteerin tulee olla oikeustieteen kandidaatin tutkinnon suorittanut sekä tuomarin tehtäviin perehtynyt tai vähintään kolme vuotta vakuutusoikeuden esittelijänä toiminut. Kun vakuutusoikeuden esittelijöinä toimivat käytännössä nykyisin vain vakuutussihteerit, vaadittavan tuomarin tehtäviin perehtyneisyyden korvaaminen toimimalla vähintään kolme vuotta vakuutusoikeuden muuna esittelijänä kuin vakuutussihteerinä ei ole nykyisellään käytännössä mahdollista. Vakuutustuomariltakaan ei vaadita perehtyneisyyttä tuomarin tehtäviin eikä vakuutusoikeustuomarin pätevyysvaatimuksia ole tarkoitus muuttaa tältä osin. Näistä syistä vakuutusoikeussihteerin pätevyysvaatimuksia esitetään muutettavaksi siten, että vaatimuksena olisi ainoastaan oikeustieteen kandidaatin tutkinto.

Kansliapäällikön, asessorin ja vakuutusoikeussihteerin nimittäisi vakuutusoikeuden hallintoistunto. Voimassa olevan lain 4 §:n 3 momentin mukaan vakuutussihteerin nimittää korkein oikeus viran oltua haettavana ja vakuutusoikeuden tehtyä virkaesityksen. Ehdotuksen mukaan vakuutusoikeus nimittäisi omat esittelijänsä samaan tapaan kuin muutkin ylemmät tuomioistuimet. Korkeimman oikeuden rooli tuomioistuinten esittelijöiden nimittämisessä on muuttunut eikä se enää nimitä muidenkaan tuomioistuinten esittelijöitä.

2 luku. Asioiden käsittely vakuutusoikeudessa

9 §. Vakuutusoikeuden osastot. Pykälässä säädettäisiin vakuutusoikeuden jakautumisesta osastoihin.

Vakuutusoikeus toimii tällä hetkellä jakaantuneena yhdeksään jaostoon. Osastojakoa koskevan ehdotuksen tarkoituksena on, että vakuutusoikeuden organisaatio perustuisi nykyisiä jaostoja suurempiin osastoihin, jotka pystyisivät toimimaan sisäisesti itsenäisinä tulosyksikköinä. Osastojaolla pyritään lisäämään vakuutusoikeuden mahdollisuutta järjestää työskentelynsä mahdollisimman tarkoituksenmukaisesti.

Nykyisten asiamäärien pohjalta arvioituna vakuutusoikeuteen voitaisiin muodostaa kolme osastoa. Samankaltaiset asiat voitaisiin jakaa osastoittain esimerkiksi niin, että yhdellä osastolla käsiteltäisiin työeläke- ja muita eläkeasioita, toisella osastolla työtapaturma-, sotilasvamma- ja rikosvahinkoasioita ja kolmannella osastolla avustustyyppisiä asioita, kuten vammaistuki-, hoitotuki, asumistuki-, opintotuki- ja työttömyysturva-asioita.

Tällainen asiaryhmien jakaminen mahdollistaisi erikoistumisen osastolla käsiteltäviin asiaryhmiin. Vakuutusoikeustuomarit voisivat laaja-alaisen asiantuntemuksen turvaamiseksi siirtyä määräajoin toiselle osastolle. Riittävän erikoistumisen varmistamiseksi olisi kuitenkin tarpeen, että vakuutusoikeustuomarit työskentelisivät samalla osastolla vähintään 2-3 vuoden ajan.

Osastoa johtaisi ja sen tuloksellisuudesta vastaisi laamanni. Laamanni toimisi ylituomarille tulosvastuullisena osaston päällikkönä. Tavoitteena on, että laamannilla olisi syvällinen perehtyneisyys osastolla käsiteltäviin asiaryhmiin. Näin hänellä olisi edellytykset suunnitella ja kehittää osaston toimintaa mahdollisimman tarkoituksenmukaisesti.

10 §. Vakuutusoikeuden ratkaisukokoonpano. Tässä pykälässä samoin kuin 11 ja 12 §:ssä säädettäisiin vakuutusoikeuden päätösvaltaisesta kokoonpanosta. Vahvennetusta istunnosta ja täysistunnosta säädettäisiin 13 §:ssä.

Pykälän 1 momentissa säädettäisiin siitä, että vakuutusoikeuden kokoonpanoon kuuluisi puheenjohtajana toimivan lakimiesjäsenen lisäksi kaksi lakimiesjäsentä. Ehdotus vastaa nykyistä sääntelyä.

Ehdotuksen mukaan laamanni osallistuisi vakuutusoikeustuomareiden tapaan asioiden ratkaisemiseen osastollaan. Tämän vuoksi momenttiin ehdotetaan lisättäväksi puheenjohtajaksi myös laamanni.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että yhden lakimiesjäsenen asemesta kokoonpanoon kuuluisi lääkärijäsen, jos lääketieteellinen selvitys voi vaikuttaa asian ratkaisuun. Työoloja tai yritystoimintaa tuntevien jäsenten sekä sotilasvamma-asioita tuntevien jäsenten osallistumisesta säädettäisiin 11 ja 12 §:ssä.

Voimassa olevan lain mukaan vakuutusoikeus voi kolmijäsenisessä kokoonpanossaan päättää, että maallikkojäsenet osallistuvat asian ratkaisuun silloinkin kun siitä ei ole nimenomaisesti säädetty laissa. Tällaista mahdollisuutta ei enää olisi, vaan sivutoimisten jäsenten osallistuminen asian ratkaisemiseen perustuisi ainoastaan vakuutusoikeuslakiin.

Lääkärijäsentä koskeva säännös vastaisi pääosin nykyistä säännöstä vakuutusoikeudesta annetun lain 5 §:n 1 momentissa, mutta se olisi muotoiltu uudelleen. Säännöksessä ei enää mainittaisi lääkeopillista seikkaa, vaan lääkärijäsen osallistuisi asian käsittelyyn silloin, kun lääketieteellinen selvitys voi vaikuttaa asian ratkaisuun. Tämä mahdollistaisi lääkärijäsenen tarkoituksenmukaisen osallistumisen silloin, kun lääketieteellisellä asiantuntemuksella voi olla merkitystä asiassa.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin, että muusta toimenpiteestä kuin pääasiaratkaisusta vakuutusoikeus voisi päättää ilman sivutoimisia jäseniä. Tämä mahdollistaisi muun muassa muutoshakemuksen peruutuksen käsittelemisen sekä suullisen käsittelyn järjestämisestä päättämisen ja muusta oikeudenkäyntimenettelyyn liittyvästä toimenpiteestä päättämisen kolmijäsenisessä kokoonpanossa. Ehdotus vastaa nykyistä maallikkojäseniä koskevaa sääntelyä.

11 §. Työoloja tai yritystoimintaa tuntevat jäsenet. Pykälässä säädettäisiin siitä, miten työelämän ja yritystoiminnan asiantuntemus järjestettäisiin asioiden käsittelyssä. Vakuutusoikeuslain 11 ja 12 §:ssä tarkoitettuja sivutoimisia jäseniä osallistuisi pääosin niiden asioiden käsittelyyn, joiden käsittelyyn vakuutusoikeudessa osallistuu nykyisin maallikkojäseniä. Kansaneläke- ja opintotukiasiat ratkaistaisiin kuitenkin kolmen jäsenen kokoonpanossa.

Teknisesti säännöksiä ehdotetaan muutettavaksi niin, että sivutoimisista jäsenistä säädettäisiin lakiviittausten asemesta etuuslajeittain.

Momentin 1-kohdassa tarkoitettaisiin seuraavien lakien mukaisia etuuksia:

- työntekijäin eläkelaki (395/1964),

- lyhytaikaisissa työsuhteissa olevien työntekijäin eläkelaki (134/1962),

- taiteilijoiden ja eräiden erityisryhmiin kuuluvien työntekijäin eläkelaki (662/1985),

- merimieseläkelaki (72/1956),

- tapaturmavakuutuslaki (608/1948),

- sotilastapaturmalaki (1211/1990),

- työttömyysturvalaki (602/1984),

- työvoimapoliittisesta aikuiskoulutuksesta annettu laki (763/1990),

- työmarkkinatuesta annettu laki (1542/1993),

- vuorotteluvapaakokeilusta annettu laki (1663/1995),

- työttömien omaehtoisen opiskelun tukemisesta annettu laki (1402/1997),

- palkkaturvalaki (866/1998) ja merimiesten palkkaturvalaki (927/1979),

- laki koulutus- ja erorahastosta

(537/1990),

- maahanmuuttajien kotouttamisesta ja turvapaikanhakijoiden vastaanotosta annettu laki (493/1999), ja

- kuntouttavasta työtoiminnasta annettu laki (189/2001).

Tarkoituksena on, että kohdassa mainitut etuuslajit kattaisivat kaikki ne etuudet, joita maksetaan edellä mainittujen säädösten perusteella. Esimerkiksi työmarkkinatukea voidaan maksaa työmarkkinatuesta annetun lain perusteella taikka kotoutumistukena, koulutuspäivärahana tai kuntouttavasta työtoiminnasta annetun lain perusteella. Työmarkkinatukea koskeva maininta tarkoittaisi, että työoloja tuntevat jäsenet osallistuisivat asian käsittelyyn riippumatta siitä, minkä lain perusteella työmarkkinatukea maksetaan.

Samat 1-kohdassa tarkoitetut yksityisen sektorin työoloja tuntevat jäsenet voisivat osallistua kaikkien tässä kohdassa mainittujen asiaryhmien käsittelyyn. Nykyisin vakuutusoikeuden maallikkojäsenet määrätään erikseen työeläke-, tapaturmavakuutus- ja työttömyysturva-asioiden käsittelyä varten. Niissä tarvitaan kuitenkin samantyyppistä työelämän ja työmarkkinoiden olosuhteiden asiantuntemusta.

Ehdotuksen mukaan 1-kohdassa tarkoitetut työoloja tuntevat jäsenet osallistuisivat myös merimieseläkeasioiden käsittelyyn. Nykyisin vakuutusoikeuteen määrätään erikseen merimieseläkeasioiden käsittelyyn osallistuvat maallikkojäsenet. Kyseessä on kuitenkin pieni asiaryhmä, joten erillinen kokoonpano hidastaa käytännössä näiden asioiden käsittelyä. Erillistä merimieseläkeasioiden kokoonpanoa ei nykyisinkään ole eläkelautakuntavaiheessa, jossa merimieseläkeasiat käsitellään samassa kokoonpanossa kuin muut yksityisen sektorin työeläkeasiat.

Saman momentin 2 kohdassa tarkoitettaisiin kunnallisten viranhaltijain ja työntekijäin eläkelaissa (202/1964) säädettyjä etuuksia.

Momentin 3 kohdassa tarkoitettaisiin seuraavien lakien mukaisia etuuksia:

- valtion eläkelaki (280/1966)

- valtion perhe-eläkelaki (774/1968),

- kuukautta lyhyempien valtion palvelussuhteiden eläketurvan järjestämisestä annettu laki (1152/1997),

- Suomen Pankista annettu laki (719/1997),

- Kansaneläkelaitoksesta annetun lain (731/2001) 7 §:n 1 momentin 9 kohdassa ja 13 §:ssä tarkoitetut eläkkeet,

- evankelis-luterilaisen kirkon eläkelaki (298/1966),

- evankelis- luterilaisen kirkon perhe-eläkelaki (258/1970),

- kansanedustajain eläkelaki (328/1967),

- kansanedustajain perhe-eläkelaki (107/1990),

- valtioneuvoston jäsenen oikeudesta eläkkeeseen ja hänen jälkeensä suoritettavasta perhe-eläkkeestä annettu laki (870/1977).

Momentin 4 kohdassa tarkoitettaisiin yrittäjien eläkelain (468/1969) mukaisia eläkeasioita.

Momentin 5 kohdassa tarkoitettaisiin asioita, jotka koskevat maatalousyrittäjän toiminnassa laajassa merkityksessä olleiden henkilöiden eläketurvaa. Tässä tarkoitettuja lakeja olisivat seuraavat:

- maatalousyrittäjien eläkelaki (467/1969),

- maatalousyrittäjien sukupolvenvaihdoseläkkeestä annettu laki (1317/1990),

- luopumiseläkelaki (16/1974),

- maatalousyrittäjien luopumiskorvauksesta annettu laki (1330/1992),

- maatalousyrittäjien luopumistuesta annettu laki (1293/1994),

- kasvihuonetuotannon ja omenanviljelyn lopettamisesta annettu laki (1297/1994),

- maataloustuotannon lopettamisesta annettu laki (1340/1996),

- sairausvakuutuslain mukaisen omavastuuajan korvaamisesta maatalousyrittäjille annettu laki (118/1991), ja

- maatalousyrittäjien tapaturmavakuutuslaki (1026/1981).

Ehdotuksen mukaan tässä pykälässä tarkoitetut jäsenet osallistuisivat säännöksessä mainituissa asiaryhmissä kaikkien asioiden käsittelyyn. Nykyisin vakuutusoikeuden maallikkojäsenet osallistuvat yksityisen sektorin työeläkeasioissa ja tapaturmavakuutusasioissa vain niiden asioiden käsittelyyn, joissa on kyse oikeudesta eläkkeeseen tai korvaukseen.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin käsittelyn tasapuolisuuden turvaamiseksi siitä, että vakuutusoikeudessa osallistuisi 1 momentin 1-3 kohdassa tarkoitettujen asioiden käsittelyyn samanaikaisesti yksi työnantajatahon ja yksi työntekijätahon ehdotuksesta määrätty jäsen. Tämä vastaisi nykyistä maallikkojäseniä koskevaa sääntelyä vakuutusoikeudesta annetun lain 5 b §:ssä.

12 §. Sotilasvamma-asioita tuntevat jäsenet. Pykälä vastaisi nykyistä sääntelyä.

Toimeentuloturvan muutoksenhakukomitea on ehdottanut, että sotilasvamma-asioissa olisi kaksiasteinen valitustie, jolloin ensimmäisenä oikeusasteena toimisi tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunta ja toisena oikeusasteena vakuutusoikeus. Komitean ehdotuksen mukaan sotilasvamma-asioiden käsittelyyn osallistuisi muutoksenhakulautakunnassa sotilasvamma-asioiden asiantuntijajäseniä, mutta vakuutusoikeudessa nämä asiat ratkaistaisiin kolmen jäsenen kokoonpanossa ilman asiantuntijajäseniä. Sotilasvamma-asioita koskevan komitean ehdotuksen toteuduttua sotilasvammajäseniä koskevat kohdat voitaisiin poistaa tästä laista.

13 §. Vahvennettu istunto ja täysistunto. Pykälässä säädettäisiin vakuutusoikeuden vahvennetusta istunnosta ja täysistunnosta.

Voimassa olevan lain 5 §:n 3 momentissa säädetään mahdollisuudesta saattaa asia käsiteltäväksi niin sanotussa laajennetussa jaostossa, jolloin jaoston istuntoon tulee vakuutusylituomarin lisäksi virkaiältään vanhin vanhemmista vakuutustuomareista. Laajennetun jaoston käsittely on osoittautunut huonosti toimivaksi ja asioita onkin ratkaistu laajennetussa istunnossa vain muutamia vuosittain. Tästä syystä voimassa olevan lain mukainen laajennettu istunto ehdotetaan korvattavaksi uudella ratkaisukokoonpanolla, vahvennetulla istunnolla.

Ylituomari tai laamanni voisi siirtää asian tai siihen kuluvan kysymyksen käsiteltäväksi vahvennetussa istunnossa, jossa olisi puheenjohtajana ylituomari tai, jos ylituomari ei osallistuisi vahvennettuun istuntoon, osaston laamanni. Muina jäseninä olisivat asiaa aikaisemmin käsitelleet jäsenet sekä muut samalla osastolla toimivat vakuutusoikeustuomarit ja ylituomarin toimiessa puheenjohtajana osaston laamanni. Vahvennettu istunto olisi nykyistä laajennettua istuntoa vahvempi mutta täysistuntoa kevyempi ratkaisukokoonpano. Kun siihen osallistuisivat osastolla käsiteltäviin asiaryhmiin erikoistuneet vakuutusoikeustuomarit, tämä turvaisi ratkaistavan asian kannalta parhaan mahdollisen asiantuntemuksen. Osallistuminen vahvennettuun istuntoon sitouttaisi myös osaston vakuutusoikeustuomarit tehtyyn ratkaisuun. Tavoitteena on, että mahdollisuutta saattaa asia käsiteltäväksi vahvennetussa istunnossa käytettäisiin enemmän kuin nykyistä laajennettua istuntoa. Vahvennettu istunto olisi päätösvaltainen, kun vähintään kaksi kolmasosaa jäsenistä olisi läsnä. Sivutoimisten jäsenten suhteellinen määrä olisi vahvennetussa istunnossa pienempi kuin nykyisessä laajennetun jaoston istunnossa. Tällä pyrittäisiin korostamaan vahvennetun kokoonpanon oikeudellista asiantuntemusta.

Mahdollisuus saattaa asia käsiteltäväksi täysistunnossa säilytettäisiin pääosin voimassa olevan lain 5 §:n 2 momentin mukaisena. Täysistunto olisi päätösvaltainen, kun vähintään kaksi kolmasosaa jäsenistä on läsnä.

Asian tai kysymyksen siirtämisestä vahvennettuun istuntoon tai täysistuntoon säädettäisiin tarkemmin valtioneuvoston asetuksella. Lähinnä kysymykseen tulisivat periaatteellisesti tärkeät tai laajakantoiset asiat, joilla voidaan otaksua olevan periaate- tai ennakkopäätöksen luonteista merkitystä.

14 §. Hallintoistunto. Pykälässä säädettäisiin vakuutusoikeuden hallintoistunnosta. Voimassa olevan lain 5 §:n 4 momentissa säädetään hallinto- ja talousasioiden käsittelystä ja ratkaisemisesta. Nykyisin suuri osa hallinto- ja talousasioista käsitellään ja ratkaistaan niin sanotussa hallintojaostossa, jossa puheenjohtajana on vakuutusylituomari ja muina jäseninä vakituiset vakuutustuomarit. Ainoastaan juoksevat asiat ratkaisee vakuutusylituomari.

Hallinto- ja talousasioiden ratkaiseminen hallintojaostossa on osoittautunut turhan raskaaksi ja joustamattomaksi menettelyksi. Hallintoasioiden ratkaisemista esitetään muutettavaksi siten, että vain valtioneuvoston asetuksella nimenomaisesti vakuutusoikeuden istunnon ratkaistavaksi säädetyt hallintoasiat ratkaistaisiin istunnossa, jossa puheenjohtajana olisi vakuutusylituomari ja muina jäseninä vakinaiset laamannit ja vakuutusoikeustuomarit. Tämä kokoonpano olisi nimeltään hallintoistunto.

Koska muun muassa vakuutusoikeustuomareiden ja vakuutusoikeussihteereiden nimitysasiat käsiteltäisiin hallintoistunnossa, määräaikaiset vakuutusoikeustuomarit eivät voisi osallistua hallintoistuntoon.

Muut kuin vakuutusoikeuden istunnossa käsiteltävät hallinto- ja talousasiat ratkaisisi ylituomari. Ehdotettu uudistus tehostaisi ja keventäisi hallinto- ja talousasioiden käsittelyä ja ratkaisemista.

15 §. Määräajaksi nimitetyn tuomarin osallistuminen asioiden käsittelyyn. Pykälässä säädettäisiin määräajaksi nimitetyn tuomarin osallistumisesta sellaisen asian käsittelyyn, jonka valmisteluun tai käsittelyyn hän on osallistunut aikana, joksi hänet on nimitetty. Säännöksen sanamuodossa korostettaisiin, että kyse on yksittäisistä asioista.

Vakuutusoikeudessa on tällä hetkellä useita määräaikaisia tuomareita ja jatkossakin tulee olemaan tarvetta nimittää määräaikaisia vakuutusoikeustuomareita. Ratkaisutoiminnan tarkoituksenmukainen järjestäminen edellyttää, että määräajaksi nimitetty tuomari voi osallistua määräajan päätyttyä edelleen niiden asioiden käsittelyyn, joiden valmisteluun tai käsittelyyn hän on osallistunut sinä aikana, joksi hänet on nimitetty. Tällöin ei ole tarpeen määrätä asian käsittelyä varten toista tuomaria kesken käsittelyn.

16 §. Hallintolainkäyttölain soveltaminen. Hallintolainkäyttölain soveltamisesta vakuutusoikeudessa säädetään nykyisin vakuutusoikeudesta annetun lain 9 §:n 1 momentissa. Ehdotus vastaisi sisällöltään nykyistä sääntelyä, mutta suullista käsittelyä koskevan säännöksen sanamuotoa täsmennettäisiin nykyisestä.

Pykälän 1 momentin perusteella vakuutusoikeus voisi toimittaa suullisen käsittelyn tarvittaessa asian selvittämiseksi hallintolainkäyttölain 37 §:n mukaisesti. Lisäksi pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että suullisen käsittelyn toimittamista vakuutusoikeudessa koskisi myös, mitä hallintolainkäyttölain 38 §:ssä säädetään suullisen käsittelyn toimittamisesta asianosaisen pyynnöstä hallinto-oikeudessa. Tämä merkitsisi, että vakuutusoikeudella olisi velvollisuus suullisen käsittelyn järjestämiseen asianosaisen pyynnöstä samalla tavoin kuin hallinto-oikeudella.

Toimeentuloturvan etuuslaeissa voisi edelleen olla näiden etuuksien luonteeseen liittyviä hallintolainkäyttölaista poikkeavia menettelysäännöksiä, joita sovellettaisiin hallintolainkäyttölain asemesta. Tällaisia ovat esimerkiksi säännökset valituskirjelmän toimittamisesta päätöksen tehneelle sosiaaliturvalaitokselle. Ylimääräistä muutoksenhakua koskevien hallintolainkäyttölain säännösten rajaamisesta vakuutusoikeudessa sovellettavien säännösten ulkopuolelle säädettäisiin 18 §:ssä.

17 §. Oikeudenkäynnin julkisuus. Oikeudenkäynnin julkisuuden osalta vakuutusoikeudessa sovelletaan viranomaisten toiminnan julkisuudesta annettua lakia (621/1999) sekä oikeudenkäynnin julkisuudesta annettua lakia (945/1984). Lisäksi joissakin sovellettavissa erityislaeissa on salassapitosäännöksiä.

Valtaosa vakuutusoikeudessa käsiteltävistä asioista on sellaisia, joissa käsitellään salassapidettäviksi säädettyjä henkilön terveydentilaa tai taloudellista asemaa koskevia tietoja. Vakuutusoikeudessa käsiteltävissä asioissa on yleensä tärkeämpää henkilön yksityisyyden suojaaminen kuin oikeudenkäynnin julkisuuden turvaaminen. Vakuutusoikeudessa käsiteltävien yksityisten asianosaisten terveydentilaan tai taloudelliseen asemaan liittyvien tietojen tuleminen henkilön työnantajan tai muun lähipiirin tietoon saattaa aiheuttaa yksityiselle asianosaiselle merkittävää haittaa työ- ja yksityiselämässä. Salassapidettäviksi säädettyjen tietojen julkiseksi tuleminen oikeudenkäynnissä voi käytännössä rajoittaa asianosaisen mahdollisuuksia käyttää valitusoikeuttaan.

Nykyisin vakuutusoikeuslaissa ei ole säännöksiä suullisen käsittelyn toimittamisesta suljetuin ovin. Oikeudenkäynnin julkisuudesta annettu laki on säädetty ensisijaisesti silmällä pitäen asioiden käsittelyä yleisissä alioikeuksissa eikä se sovellu vakuutusoikeudessa käsiteltäviin asioihin parhaalla mahdollisella tavalla. Etenkin suullisten käsittelyiden yleisöjulkisuus on osoittautunut tulkinnanvaraiseksi. Vakuutusoikeudessa käsiteltävissä asioissa suuri osa oikeudenkäyntiaineistosta on salassapidettäväksi säädettyä. Suullisessa käsittelyssä tällaisen oikeudenkäyntiaineiston salassa pysymisen turvaaminen saattaa vaikeuttaa suullisen käsittelyn toimittamista.

Ehdotuksen mukaan lähtökohtana olisi, että suullisessa käsittelyssä olisi noudatettava oikeudenkäynnin julkisuudesta annetun lain säännöksiä. Suullinen käsittely olisi kuitenkin toimitettava suljetuin ovin asioissa, joissa on säädetty salassapitovelvollisuus. Vakuutusoikeus voisi määrätä muunkin asian käsiteltäväksi suljetuin ovin, milloin julkisesta käsittelystä koituisi asianosaiselle erityistä haittaa. Kirjallisen käsittelyn julkisuuteen säännös ei aiheuttaisi muutosta. Ehdotettu säännös vastaisi markkinaoikeuslain (1527/2001) 15 §:ää.

Oikeudenkäynnin julkisuutta koskevien yleisten säännösten uudistaminen on parhaillaan vireillä. Uudistus voi vaikuttaa myös vakuutusoikeutta koskevaan sääntelyyn.

3 luku. Ylimääräinen muutoksenhaku

18 §. Päätöksen poistaminen. Päätöksen poistamista koskeva säännösehdotus vastaisi pääosin nykyistä säännöstä vakuutusoikeudesta annetun lain 9 §:ssä. Päätöksen poistamisesta säädetään lähemmin etuuslaeissa. Säännös päätöksen poistamisesta on esimerkiksi kansaneläkelain (347/1956) 74 §:n 1 momentissa, jonka mukaan vakuutusoikeus voi poistaa lainvoimaisen päätöksen, jos se perustuu väärään tai puutteelliseen selvitykseen taikka on ilmeisesti lain vastainen. Lähes kaikissa toimeentuloturvan etuuslaeissa on sisällöltään vastaavat säännökset.

Toimeentuloturvan muutoksenhakukomitean ehdotuksen mukaan päätöksen poistamista koskevat säännökset tulisi siirtää etuuslaeista vakuutusoikeuslakiin. Tämä selkeyttäisi ja yhdenmukaistaisi sääntelyä. Tässä esityksessä ei kuitenkaan ehdoteta säännösten kokoamista ja siirtämistä vakuutusoikeuslakiin, sillä se edellyttää jatkoselvitystä.

Pykälään ehdotetaan kuitenkin tehtäväksi ratkaisukokoonpanoa koskeva muutos, jonka mukaan päätöksen poistamista koskeva asia käsiteltäisiin kolmijäsenisessä kokoonpanossa. Päätöksen poistamista koskevassa asiassa vakuutusoikeus palauttaa hakemukseen suostuessaan asian päätöksen tehneelle laitokselle uudelleen käsiteltäväksi. Näissä asioissa vakuutusoikeus ei siis tee asiaratkaisua. Useimmissa päätöksen poistamista koskevissa hakemuksissa on perusteena päätöksen perustuminen väärään tai puutteelliseen selvitykseen. Lain 11 ja 12 §:ssä tarkoitettujen sivutoimisten jäsenten osallistuminen asioiden käsittelyyn vakuutusoikeudessa on perusteltua lähinnä silloin, kun sovelletaan etuuslakien materiaalisia säännöksiä. Ylimääräisten muutoksenhakuasioiden ratkaiseminen nykyistä suppeammassa kokoonpanossa vapauttaisi voimavaroja muiden asioiden käsittelyyn.

19 §. Päätöksen purkaminen. Pykälässä säädettäisiin korkeimman hallinto-oikeuden toimivallasta purkaa vakuutusoikeuden päätös. Nykyisin vakuutusoikeuden toimivaltaan kuuluvissa asioissa ei voida hakea muutosta ylimääräisellä muutoksenhakukeinolla korkeimmalta hallinto-oikeudelta.

Pykälän 1 momentin mukaan vakuutusoikeuden päätös voitaisiin purkaa, jos asian käsittelyssä vakuutusoikeudessa on tapahtunut menettelyvirhe, joka on voinut olennaisesti vaikuttaa päätökseen. Tämä vastaisi hallintopäätöksen purkua koskevan hallintolainkäyttölain 63 §:n 1 momentin 1 kohdassa mainittua purkuperustetta.

Purkamisen perusteena voisi olla vain vakuutusoikeudessa tapahtunut menettelyvirhe, mutta ei se seikka, että vakuutusoikeus on soveltanut lakia virheellisesti arvioidessaan muutoksenhaun johdosta menettelyä vakuutusoikeutta edeltäneessä asian käsittelyvaiheessa.

Muita hallintolainkäyttölain 63 §:n 1 momentissa mainittuja purkuperusteita ei sovellettaisi silloin, kun kyse on vakuutusoikeuden päätöksen purkamisesta. Päätöstä ei siten voitaisi purkaa sillä perusteella, että se perustuu ilmeisesti väärään lain soveltamiseen tai erehdykseen, joka on voinut olennaisesti vaikuttaa päätökseen (HLL 63 § 1 mom. 2 k.). Päätöstä ei voitaisi myöskään purkaa, jos asiaan on tullut sellaista uutta selvitystä, joka olisi voinut olennaisesti vaikuttaa päätökseen, eikä hakijasta johdu, että uutta selvitystä ei ole aikanaan esitetty (HLL 63 § 1 mom. 3 k.). Näissä tapauksissa olisi mahdollista hakea päätöksen poistamista vakuutusoikeudelta 18 §:n mukaisesti. Päätöksen poistamista voitaisiin hakea vakuutusoikeudelta silloinkin, kun korkeimmalla hallinto-oikeudella on toimivalta purkaa päätös. Tämän rinnakkaisen toimivallan ei kuitenkaan arvioida aiheuttavan käytännössä merkittäviä ongelmia. Vastaava tilanne on nykyisin vakuutusoikeuden ja korkeimman oikeuden toimivallan suhteessa siltä osin kuin ylimääräinen muutoksenhaku ohjautuu korkeimpaan oikeuteen.

Vakuutusoikeuden päätöksen purkua haettaisiin korkeimmalta hallinto-oikeudelta hallintolainkäyttölain mukaisesti. Momentin viimeinen virke tarkoittaisi viittausta hallintolainkäyttölain 63 §:n 2 momenttiin ja 64-68 §:ään. Purkua olisi tämän mukaisesti haettava viiden vuoden kuluessa siitä, kun päätös on saanut lainvoiman. Erityisen painavista syistä voitaisiin päätös purkaa määräajan jälkeenkin (HLL 64 §). Päätöstä ei saisi purkaa, ellei se loukkaa yksityisen oikeutta tai julkisen edun katsota vaativan päätöksen purkamista (HLL 63 § 2 mom.).

Ylimääräinen muutoksenhaku vakuutusoikeuden päätökseen ohjautuisi tämän pykälän mukaisesti korkeimpaan hallinto-oikeuteen myös niissä tapaturmavakuutusasioissa, joissa vakuutusoikeuden päätökseen voidaan hakea muutosta korkeimmalta oikeudelta, jos korkein oikeus myöntää valitusluvan. Tavoitteena on, että vakuutusoikeuden menettelyä koskeva muutoksenhaku ohjautuisi rajoitettuna ylimääräisenä muutoksenhakuna korkeimpaan hallinto-oikeuteen kaikissa toimeentuloturvan asiaryhmissä.

Käytännössä korkeimmalle hallinto-oikeudelle voisi saapua myös purkuhakemuksia, joissa muutosta haetaan muulla kuin 1 momentissa mainitulla perusteella. Jos hakemuksessa ei lainkaan mainittaisi purkuperusteena vakuutusoikeuden menettelyvirhettä, asia ei kuuluisi miltään osin korkeimman hallinto-oikeuden toimivaltaan. Tällöin korkein hallinto-oikeus voisi siirtää asian vakuutusoikeudelle hallintolainkäyttölain 29 §:n mukaisesti. Kun kysymys toimivaltaisesta viranomaisesta olisi ilmeisen selvä, siirrosta ei tarvitsisi tehdä lainkäyttöpäätöstä, vaan se voisi tapahtua pelkällä hallinnollisella kirjeellä. Siirrosta olisi ilmoitettava muutoksenhakijalle. Tämä mahdollistaisi sen, että korkein hallinto-oikeus voisi siirtää nämä asiat nopeasti ja joustavasti.

Jos hakemuksessa mainittaisiin purkuperusteena vakuutusoikeuden menettelyvirheen lisäksi muita perusteita, olisi asian käsittelyssä lähtökohtana, että korkein hallinto-oikeus tutkisi asian vakuutusoikeuden menettelyvirheen osalta tässä pykälässä tarkoitettuna hakemuksena. Jos korkein hallinto-oikeus ei tällä perusteella purkaisi päätöstä, se siirtäisi asian lainkäyttöpäätöksellä vakuutusoikeudelle siltä osin kuin kyse olisi vakuutusoikeuden toimivaltaan kuuluvasta päätöksen poistamisesta. Mahdollista olisi myös siirtää asia erikseen lainkäyttöpäätöksellä osittain vakuutusoikeudelle esimerkiksi siinä tapauksessa, että päätöksen poistamiselle säädetty viiden vuoden määräaika olisi päättymässä.

Toimeentuloturvan muutoksenhakukomitea ehdotti mietinnössään, että korkein hallinto-oikeus voisi siirtää asian lainkäyttöpäätöstä tekemättä kokonaisuudessaan vakuutusoikeudelle myös siinä tapauksessa, että hakemuksessa on esitetty sekä 1 momentissa tarkoitettuja että muita perusteita. Komitean ehdotuksen mukaan korkein hallinto-oikeus voisi tällöin tilanteen mukaan arvioida, antaako se asiassa lainkäyttöpäätöksen toimivaltaansa kuuluvan kysymyksen osalta. Komitean ehdottama sääntely merkitsisi, että vakuutusoikeuden menettelyvirhettä koskeva kysymys voisi ohjautua joko vakuutusoikeuden tai korkeimman hallinto-oikeuden käsiteltäväksi. Säännökset vakuutusoikeuden toimivallasta poistaa lainvoimainen päätös on kuitenkin nykyisin muotoiltu niin, että on tulkinnanvaraista, onko vakuutusoikeudella toimivalta poistaa päätös oman menettelyvirheensä perusteella. Jos vakuutusoikeus siirtäisi purkuhakemuksen tältä osin takaisin korkeimmalle hallinto-oikeudelle tutkittuaan ensin hakemuksessa esitetyt muut perusteet, purkuasian käsittely muodostuisi asianosaisen kannalta monivaiheiseksi. Siinä tapauksessa, että vakuutusoikeus tulkitsisi poistosäännösten antavan sille toimivallan tutkia myös oman menettelynsä lainmukaisuutta, se voisi ratkaista asian tältäkin osin. Tällöin vakuutusoikeuden menettelyvirhettä koskeva kysymys ei lainkaan ohjautuisi korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavaksi.

Tässä esityksessä ei päätöksen purkamista koskevaan pykälään ehdoteta erityistä säännöstä asian siirtämisestä vakuutusoikeudelle, vaan siirrossa sovellettaisiin hallintolainkäyttölain säännöksiä. Ehdotetun sääntelyn tavoitteena on, että korkeimmalle hallinto-oikeudelle vakuutusoikeuden menettelyvirheen perusteella tehty purkuvaatimus ratkaistaisiin korkeimmassa hallinto-oikeudessa eikä asian käsittelyyn liittyisi asianosaisen kannalta tarpeettoman monia siirtoja. Tarkoituksena on kuitenkin seurata purkusääntelyn toimivuutta ja mahdollista tarkistamistarvetta sekä jatkaa sääntelyn tarkistamista niin, että myös vakuutusoikeuden toimivallasta poistaa lainvoimainen päätös säädettäisiin keskitetysti vakuutusoikeuslaissa.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että vakuutusoikeuden toimivaltaan kuuluvassa asiassa ei muutoin sovellettaisi hallintolainkäyttölain 11 luvun säännöksiä ylimääräisestä muutoksenhausta. Tämä vastaisi pääosin nykyistä vakuutusoikeudesta annetun lain 9 §:ää, jonka mukaan vakuutusoikeuden toimivaltaan kuuluvassa asiassa ei sovelleta hallintolainkäyttölain 11 luvun säännöksiä ylimääräisestä muutoksenhausta.

Ehdotettu 2 momentin säännös ei estäisi korkeinta hallinto-oikeutta käsittelemästä oman päätöksensä purkua koskevaa hakemusta asiassa, jossa se on ratkaissut 1 momentissa tarkoitettua asiaa koskevan hakemuksen.

4 luku. Erinäiset säännökset

20 §. Virkasyyte. Pykälässä säädettäisiin siitä, että vakuutusoikeuden ylituomaria, muuta jäsentä ja esittelijää syytetään virkarikoksesta Helsingin hovioikeudessa.

Säännös vastaisi sisällöltään voimassa olevan lain 11 §:ää. Siihen esitetään kuitenkin lisättäväksi, että myös vakuutusoikeuden esittelijää syytetään virkarikoksesta hovioikeudessa muiden tuomioistuinten esittelijöiden tapaan.

21 §. Vakuutusoikeuden oikeus saada tietoja ja virka-apua. Pykälässä säädettäisiin tietojen ja virka-avun saamisesta. Se vastaisi pääosin voimassa olevaa lain 7 §:ää, mutta säännöksen sanamuotoa tarkistettaisiin ja täsmennettäisiin nykyisestä.

Lisäksi pykälään esitetään sääntelyn selkeyttämiseksi mainintaa siitä, että vakuutusoikeudella on oikeus saada virka-apua maksutta.

22 §. Tarkemmat säännökset ja määräykset. Tarkemmat säännökset vakuutusoikeuslain täytäntöönpanosta annettaisiin valtioneuvoston asetuksella. Lisäksi työskentelyn järjestämisestä vakuutusoikeudessa määrättäisiin vakuutusoikeuden työjärjestyksessä, jonka vakuutusoikeus vahvistaisi.

23 §. Voimaantulo. Pykälässä olisi tavanomainen voimaantulosäännös.

24 §. Siirtymäsäännökset. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin siitä, että viittausten vakuutusoikeudesta annettuun lakiin katsottaisiin tämän lain tultua voimaan tarkoittavan viittausta tähän lakiin.

Yleisen käytännön mukaista on, että säädöstä aletaan soveltaa sen voimaantulopäivästä lähtien, jollei erikseen toisin säädetä. Tätä lakia sovellettaisiin siten sen tultua voimaan myös niiden asioiden käsittelyssä, jotka ovat tulleet vakuutusoikeudessa vireille ennen tämän lain voimaantuloa. Poikkeuksena tästä olisivat kuitenkin päätöksen purkamista koskevat 19 §:n säännökset, joita sovellettaisiin vasta tämän lain voimaan tultua annettuun vakuutusoikeuden päätökseen. Tästä poikkeuksesta säädettäisiin 24 §:n 2 momentissa.

Vakuutusoikeuslaissa ei olisi korkeinta oikeutta koskevia siirtymäsäännöksiä, sillä tässä laissa ei säädettäisi ylimääräisestä muutoksenhausta korkeimpaan oikeuteen. Korkeimman oikeuden tapaturmavakuutusasiassa antamaa päätöstä koskevasta ylimääräisestä muutoksenhausta säädettäisiin tapaturmavakuutuslaissa, jossa olisi myös tähän liittyvät siirtymäsäännökset. Lisäksi rikosvahinkolaissa ja sotilasvammalaissa olisi korkeinta oikeutta koskevia siirtymäsäännöksiä, sillä niistä kumottaisiin säännökset, jotka koskevat ylimääräistä muutoksenhakua korkeimpaan oikeuteen.

1.2. Laki tuomareiden nimittämisestä

1 §. Lain soveltamisala. Vakuutusoikeuden tuomareiden virkanimikkeistä säädetään tuomareiden nimittämisestä annetun lain (205/2000) 1 §:n 6 kohdassa.

Vakuutusoikeuden organisaation uudistamisen yhteydessä esitetään uudistuksia vakuutusoikeuden tuomareiden virkarakenteeseen. Tuomareiden nimittämisestä annettua lakia muutettaisiin vastaavasti niin, että nykyisistä vanhemman vakuutustuomarin ja nuoremman vakuutustuomarin virkanimikkeistä luovuttaisiin ja niiden tilalle tulisi yhtenäinen vakuutusoikeustuomarin virkanimike. Tämä vastaisi vakuutusoikeuslakiin sisältyvää ehdotusta, jonka mukaan nykyisistä vakuutussihteerin virkanimikkeistä tulisi vakuutusoikeussihteerin virkanimikkeitä.

10 §. Tuomioistuimen lausunnon antaminen. Vakuutusoikeuden lausunnosta viran täyttämistä koskevassa asiassa päättäisi vakuutusoikeuden hallintoistunto. Tästä säädettäisiin tuomareiden nimittämisestä annetun lain 10 §:ssä.

11 §. Tuomareiden kelpoisuusvaatimukset ja nimitysperusteet. Vakuutusoikeus esitetään jaettavaksi osastoihin, joita johtaisivat ylituomarille tulosvastuulliset vakuutusoikeuden laamannit. Vakuutusoikeuden laamannin virka olisi sellainen päällikkötason virka, jonka kelpoisuusvaatimukseksi olisi perusteltua säätää johtamistaito. Tästä syystä lain 11 §:n 3 momenttiin lisättäisiin maininta vakuutusoikeuden laamannista.

17 §. Eräiden ylimpien tuomareiden nimittäminen määräajaksi. Vakuutusoikeus kuuluu nykyisin oikeushallinnollisesti korkeimman oikeuden alaisuuteen. Tämä ilmenee lähinnä siinä, että eräät vakuutusoikeuden tuomareiden määräajaksi nimittämistä koskevat asiat kuuluvat nykyisin korkeimman oikeuden tehtäviin.

Esityksessä ehdotetaan, että vakuutusoikeutta koskevat oikeushallinnolliset tehtävät siirrettäisiin korkeimmalta oikeudelta korkeimmalle hallinto-oikeudelle. Tämä vastaisi nykyistä paremmin perustuslaista ilmenevää tuomioistuinlaitoksen rakennetta, jonka mukaan korkein hallinto-oikeus käyttää ylintä tuomiovaltaa hallintolainkäyttöasioissa. Ehdotus olisi yhdensuuntainen myös sen vakuutusoikeuslakiin ehdotetun sääntelyn kanssa, jonka mukaan korkeimmalle hallinto-oikeudelle annettaisiin toimivalta vakuutusoikeuden päätöksen purkamiseen vakuutusoikeudessa tapahtuneen menettelyvirheen perusteella.

Pykälän 2 momentin mukaan vakuutusoikeuden ylituomarin nimittää nykyisin määräajaksi tehtäväänsä korkein oikeus. Esityksessä ehdotetaan muutosta, jonka mukaan hänet nimittäisi määräajaksi tehtäväänsä korkein hallinto-oikeus.

18 §. Muiden tuomareiden nimittäminen määräajaksi. Pykälän 1 ja 3 momenttia tarkistettaisiin niin, että muun tuomarin vuodeksi tai sitä pidemmäksi määräajaksi vakuutusoikeuteen määräisi korkeimman oikeuden asemesta korkein hallinto-oikeus.

Muun tuomarin enintään kahden kuukauden ajaksi nimittäisi vakuutusoikeuden ylituomari ja kahta kuukautta pidemmäksi määräajaksi vakuutusoikeus. Nykyisin muun tuomarin nimittää vakuutusoikeuteen vuotta lyhyemmäksi ajaksi vakuutusoikeus. Ehdotettu sääntely vastaisi hallinto-oikeuksia ja markkinaoikeutta koskevaa sääntelyä.

19 a §. Esteettömän tuomarin määrääminen. Pykälää tarkistettaisiin niin, että esteellisen tuomarin tilalle esteettömän tuomarin vakuutusoikeuteen määräisi korkeimman oikeuden asemesta korkein hallinto-oikeus.

Pykälään tehtäisiin vastaava muutos myös markkinaoikeuden osalta, sillä markkinaoikeuslain (1527/2001) tultua voimaan maaliskuun alussa 2002 eräät markkinaoikeutta koskevat oikeushallinnolliset asiat kuuluvat korkeimmalle hallinto-oikeudelle. Esteettömän tuomarin määräämistä koskevaa säännöstä tarkistettaisiin tämän mukaisesti.

1.3. Laki eläkkeensaajien asumistuesta

10 §. Eläkkeensaajien asumistuessa on nykyisin takaisinperintäasioita lukuun ottamatta yksiasteinen valitustie tarkastuslautakuntaan. Kaksiasteisen valitustien turvaamiseksi ehdotetaan, että tarkastuslautakunnan päätökseen saisi hakea muutosta vakuutusoikeudelta samalla tavoin kuin muissakin kansaneläkeasioissa.

1.4. Kansaneläkelaki

73 §. Pykälän 2 momentissa säädetään nykyisin, että tarkastuslautakunnan päätökseen tyytymätön saa hakea siihen muutosta vakuutusoikeudelta kirjallisella valituksella, jos päätös koskee oikeutta eläkkeeseen tai hoitotukea tai takaisinperintää. Kansaneläkkeen määrää koskevissa asioissa on siten nykyisin yksiasteinen valitustie tarkastuslautakuntaan. Kaksiasteisen valitustien turvaamiseksi ehdotetaan muutoksenhakua koskeva rajaus poistettavaksi. Tarkastuslautakunnan päätökseen saisi myös eläkkeen määrää koskevissa asioissa hakea muutosta vakuutusoikeudelta.

Muutos vaikuttaisi valitustiehen myös eläkkeensaajien asumistukea koskevissa asioissa, sillä muutoksenhakua koskevassa eläkkeensaajien asumistuesta annetun lain 10 §:ssä viitattaisiin kansaneläkelain 8 lukuun.

1.5. Laki koulutus- ja erorahastosta

3 b §. Muutoksenhaku. Koulutus- ja erorahastosta annetussa laissa tarkoitetuissa asioissa on nykyisin yksiasteinen valitustie työttömyysturvalautakuntaan. Kaksiasteisen valitustien turvaamiseksi ehdotetaan, että työttömyysturvalautakunnan päätökseen saisi hakea muutosta vakuutusoikeudelta.

3 d §. Päätöksen poistaminen ja uudelleen käsittely. Nykyisin työttömyysturvalautakunta voi poistaa lainvoimaisen päätöksen ja käsitellä tai määrätä asian käsiteltäväksi uudelleen.

Koska vakuutusoikeus toimisi näissä asioissa viimeisenä oikeusasteena ehdotetaan, että vakuutusoikeus voisi poistaa lainvoimaisen päätöksen samoin kuin muissakin vakuutusoikeuden toimivaltaan kuuluvissa asioissa.

1.6. Laki lukiokoulutuksen ja ammatillisen koulutuksen opiskelijoiden koulumatkatuesta

9 §. Muutoksenhaku. Koulumatkatukea koskevissa asioissa on nykyisin yksiasteinen valitustie opintotuen muutoksenhakulautakuntaan. Kaksiasteisen valitustien turvaamiseksi ehdotetaan, että opintotuen muutoksenhakulautakunnan päätökseen saisi hakea muutosta vakuutusoikeudelta.

14 §. Viittaussäännös. Nykyisin opintotuen muutoksenhakulautakunta voi poistaa lainvoimaisen päätöksen. Koska vakuutusoikeus toimisi näissä asioissa viimeisenä oikeusasteena ehdotetaan, että vakuutusoikeus voisi poistaa lainvoimaisen päätöksen samoin kuin muissakin vakuutusoikeuden toimivaltaan kuuluvissa asioissa.

1.7. Laki sairausvakuutuslain mukaisen omavastuuajan korvaamisesta maatalousyrittäjille

7 §. Pykälän 3 momentissa säädetään nykyisin, että tapaturmalautakunnan päätökseen ei saa hakea muutosta valittamalla. Kaksiasteisen valitustien turvaamiseksi ehdotetaan, että tapaturmalautakunnan päätökseen saisi hakea muutosta vakuutusoikeudelta.

8 §. Nykyisin tapaturmalautakunta voi poistaa lainvoimaisen päätöksen. Koska vakuutusoikeus toimisi näissä asioissa viimeisenä oikeusasteena ehdotetaan, että vakuutusoikeus voisi poistaa lainvoimaisen päätöksen samoin kuin muissakin vakuutusoikeuden toimivaltaan kuuluvissa asioissa.

1.8. Palkkaturvalaki

26 §. Hallintovalitus. Pykälän 2 momentissa säädetään nykyisin, että muutosta työttömyysturvalautakunnan päätökseen haetaan valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen.

Muutoksenhaku palkkaturva-asioissa poikkeaa siten muutoksenhausta muissa asiaryhmissä. Työttömyysturvalautakunnan muissa asioissa antamista päätöksistä voidaan valittaa vakuutusoikeuteen. Muutoksenhakujärjestelmän yhdenmukaistamiseksi ehdotetaan, että muutosta työttömyysturvalautakunnan päätökseen haettaisiin korkeimman hallinto-oikeuden asemesta vakuutusoikeudelta. Vakuutusoikeudessa näiden asioiden käsittelyyn osallistuisi vakuutusoikeuslain 11 §:n mukaan työoloja tuntevia jäseniä.

Pykälän 2 momentin mukaan muutosta haetaan 1 momentissa säädetyssä valitusajassa. Pykälän 1 momentissa säädetään 30 päivän valitusajasta ja siitä, että valittajan katsotaan saaneen päätöksestä tiedon seitsemäntenä päivänä sen jälkeen, kun päätös on postitettu valittajan ilmoittamalla osoitteella, jollei valituksen yhteydessä muuta näytetä. Viittaus 1 momenttiin on 30 päivän valitusajan osalta tarpeeton, koska siitä säädetään hallintolainkäyttölain 22 §:ssä. Päätöksen tiedoksisaannin osalta momentissa viitattaisiin edelleen siihen, mitä 1 momentissa säädetään.

Pykälän 3 momenttiin ehdotetaan säännöstä, jonka mukaan ylimääräisestä muutoksenhausta palkkaturva-asiassa olisi voimassa, mitä hallintolainkäyttölain 11 luvussa säädetään. Tämä säännös olisi poikkeus vakuutusoikeuslain 19 §:stä, jonka mukaan korkein hallinto-oikeus voi purkaa vakuutusoikeuden päätöksen vakuutusoikeudessa tapahtuneen menettelyvirheen perusteella, mutta muutoin vakuutusoikeuden toimivaltaan kuuluvassa asiassa ei sovelleta hallintolainkäyttölain 11 §:n säännöksiä ylimääräisestä muutoksenhausta.

Ylimääräistä muutoksenhakua koskeva poikkeussäännös olisi palkkaturva-asioissa tarpeen, koska vakuutusoikeudella ei näissä asioissa ole oikeutta poistaa lainvoimaista päätöstä. Palkkaturva-asioihin eivät myöskään sovellu samanlaiset säännökset vakuutusoikeuden toimivallasta poistaa päätös kuin muissa toimeentuloturva-asioissa, sillä palkkaturva-asioissa toimivaltaa kuuluu myös yleisille tuomioistuimille.

Nykyisin hallinto-oikeudellista asiaa koskeva ylimääräinen muutoksenhaku ohjautuu korkeimpaan hallinto-oikeuteen, joten tältä osin säännös vastaisi nykyistä menettelyä. Ylimääräinen muutoksenhaku voi palkkaturva-asioissa ohjautua myös korkeimpaan oikeuteen silloin, kun kyse on yleisen tuomioistuimen toimivaltaan kuuluvasta kysymyksestä. Ehdotettu säännös ei toisi tähän muutosta.

1.9. Merimiesten palkkaturvalaki

24 §. Hallintovalitus. Pykälän 2 momentissa säädetään nykyisin, että työttömyysturvalautakunnan päätökseen tyytymätön saa hakea muutosta korkeimmalta hallinto-oikeudelta 1 momentissa säädetyssä ajassa työttömyysturvalautakunnan päätöksestä tiedon saatuaan. Viitatussa pykälän 1 momentissa säädetään valituksen tekemisestä 30 päivän kuluessa päätöksen tiedoksisaannista ja siitä, että valittajan katsotaan saaneen päätöksestä tiedon seitsemäntenä päivänä sen jälkeen, kun päätös on postitettu valittajan ilmoittamalla osoitteella, jollei valituksen yhteydessä muuta näytetä.

Muutoksenhaku palkkaturva-asioissa poikkeaa siten muutoksenhausta muissa asiaryhmissä. Työttömyysturvalautakunnan muissa asioissa antamista päätöksistä voidaan valittaa vakuutusoikeuteen.

Muutoksenhakujärjestelmän yhdenmukaistamiseksi ehdotetaan, että muutosta työttömyysturvalautakunnan päätökseen haetaan korkeimman hallinto-oikeuden asemesta vakuutusoikeudelta. Vakuutusoikeudessa näiden asioiden käsittelyyn osallistuisi vakuutusoikeuslain 11 §:n mukaan työoloja tuntevia jäseniä.

Päätöksen tiedoksisaannin osalta momentissa viitattaisiin edelleen siihen, mitä pykälän 1 momentissa säädetään.

Pykälän 3 momenttiin ehdotetaan vastaavaa säännöstä kuin palkkaturvalain 26 §:n 3 momenttiin. Säännöksen mukaan ylimääräisestä muutoksenhausta palkkaturva-asiassa olisi voimassa, mitä hallintolainkäyttölain 11 luvussa säädetään.

1.10. Tapaturmavakuutuslaki

43 §. Pykälän 1 momentin viimeisessä virkkeessä säädetään nykyisin, että tapaturmalautakunnan päätökseen ei saa hakea muutosta valittamalla. Kaksiasteisen valitustien turvaamiseksi ehdotetaan, että tapaturmalautakunnan päätökseen saisi hakea muutosta vakuutusoikeudelta.

53 d §. Pykälän 2 momentissa säädetään nykyisin siitä, että ylimääräisestä muutoksenhausta on lisäksi voimassa, mitä oikeudenkäymiskaaren 31 luvussa säädetään. Ehdotuksen mukaan vakuutusoikeuslain 19 §:n 1 momentissa säädettäisiin mahdollisuudesta hakea päätöksen purkua korkeimmalta hallinto-oikeudelta. Säännös koskisi myös tapaturmavakuutusasioita.

Ylimääräisen muutoksenhaun mahdollisuutta vakuutusoikeuden päätöksestä korkeimpaan oikeuteen ei siten ole enää tarpeen säilyttää. Ylimääräinen muutoksenhaku korkeimman oikeuden päätöksestä ohjautuisi kuitenkin edelleen korkeimpaan oikeuteen

Sotilastapaturmalain (1211/1990) 5 §:n mukaan muutoksenhausta on voimassa, mitä tapaturmavakuutuslaissa säädetään. Vastaavasti maatalousyrittäjien tapaturmavakuutuslain (1026/1981) 9 §:n mukaan muutoksenhausta on soveltuvin osin voimassa, mitä tapaturmavakuutuslaissa säädetään. Tapaturmavakuutuslakiin ehdotetut muutokset koskisivat siten myös sotilastapaturma-asioita ja maatalousyrittäjien tapaturmavakuutusasioita.

Ehdotetun siirtymäsäännöksen mukaan muutosta ennen tämän lain voimaantuloa annettuun päätökseen voitaisiin hakea ylimääräisellä muutoksenhakukeinolla nykyisten säännösten mukaisesti. Vastaavasti vakuutusoikeuslain siirtymäsäännöksissä säädettäisiin että päätöksen purkua korkeimmalta hallinto-oikeudelta koskevaa vakuutusoikeuslain 19 §:ää ei sovellettaisi ennen lain voimaantuloa annettuun päätökseen.

1.11. Rikosvahinkolaki

Rikosvahinkolain 27 §:n 3 momentissa säädetään nykyisin siitä, että ylimääräisestä muutoksenhausta on lisäksi voimassa, mitä oikeudenkäymiskaaren 31 luvussa säädetään.

Ehdotuksen mukaan säännökset ylimääräisestä muutoksenhausta korkeimpaan oikeuteen kumottaisiin. Vakuutusoikeudesta annetun lain 19 §:n 1 momentissa säädettäisiin mahdollisuudesta hakea päätöksen purkua korkeimmalta hallinto-oikeudelta. Säännös koskisi myös rikosvahinkoasioita.

Ehdotetun siirtymäsäännöksen mukaan muutosta ennen tämän lain voimaantuloa annettuun päätökseen voitaisiin hakea ylimääräisellä muutoksenhakukeinolla nykyisten säännösten mukaisesti. Vastaavasti vakuutusoikeuslain siirtymäsäännöksissä säädettäisiin että päätöksen purkua korkeimmalta hallinto-oikeudelta koskevaa vakuutusoikeuslain 19 §:ää ei voitaisi soveltaa ennen lain voimaantuloa annettuun päätökseen.

1.12. Sotilasvammalaki

Sotilasvammalain 25 §:n 3 momentissa säädetään nykyisin siitä, että ylimääräisestä muutoksenhausta on lisäksi voimassa, mitä oikeudenkäymiskaaren 31 luvussa säädetään.

Ehdotuksen mukaan säännökset ylimääräisestä muutoksenhausta korkeimpaan oikeuteen kumottaisiin. Vakuutusoikeudesta annetun lain 19 §:n 1 momentissa säädettäisiin mahdollisuudesta hakea päätöksen purkua korkeimmalta hallinto-oikeudelta. Säännös koskisi myös sotilasvamma-asioita.

Ehdotetun siirtymäsäännöksen mukaan muutosta ennen tämän lain voimaantuloa annettuun päätökseen voitaisiin hakea ylimääräisellä muutoksenhakukeinolla nykyisten säännösten mukaisesti. Vastaavasti vakuutusoikeuslain siirtymäsäännöksissä säädettäisiin että päätöksen purkua korkeimmalta hallinto-oikeudelta koskevaa vakuutusoikeuslain 19 §:ää ei voitaisi soveltaa ennen lain voimaantuloa annettuun päätökseen.

2. Tarkemmat säännökset ja määräykset

Vakuutusoikeudesta annetun lain täytäntöönpanoa koskevat tarkemmat säännökset annettaisiin valtioneuvoston asetuksella. Työskentelyn järjestämisestä määrättäisiin tarkemmin vakuutusoikeuden työjärjestyksessä.

3. Voimaantulo

Lait ehdotetaan tuleviksi voimaan 1 päivänä toukokuuta 2003.

Muutoksenhaussa eläkkeensaajien asumistukea, kansaneläkkeen määrää, erorahaa ja koulutukseen myönnettävää tukea, koulumatkatukea, palkkaturvaa, sairausvakuutuslain mukaista omavastuuajan korvaamista maatalousyrittäjille sekä korvausvelvollista tapaturmavakuutuslaitosta koskevissa asioissa sovellettaisiin uusia säännöksiä muutoksenhausta vakuutusoikeuteen niissä tapauksissa, joissa muutoksenhakulautakunnan päätös on annettu uusien säännösten tultua voimaan. Tämä turvaisi sen, että muutoksenhakulautakunta voisi päätöstä antaessaan liittää siihen asianmukaisen valitusosoituksen. Valitusteitä koskevat lainmuutokset eivät siten vaikuttaisi vireillä olevien palkkaturvaa koskevien valitusten käsittelyyn korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Ne eivät myöskään vaikuttaisi muutoksenhaussa niihin muutoksenhakulautakuntien päätöksiin, jotka annetaan ennen uusien säännösten voimaantuloa.

4. Säätämisjärjestys

Ehdotetut muutokset vahvistavat osaltaan perustuslain 21 §:ssä tarkoitettua oikeusturvaa toimeentuloturva-asioiden muutoksenhakujärjestelmässä.

Perustuslain 3 §:n 3 momentin mukaan tuomiovaltaa käyttävät riippumattomat tuomioistuimet, ylimpinä tuomioistuimina korkein oikeus ja korkein hallinto-oikeus. Perustuslain 98 §:ssä säädetään tuomioistuinlaitoksen rakenteesta. Sen mukaan yleisiä tuomioistuimia ovat korkein oikeus, hovioikeudet ja käräjäoikeudet. Yleisiä hallintotuomioistuimia ovat korkein hallinto-oikeus ja alueelliset hallinto-oikeudet. Tuomiovaltaa erikseen määrätyillä toimialoilla käyttävistä erityistuomioistuimista säädetään lailla. Ylimpien tuomioistuinten tehtävistä säädetään perustuslain 99 §:ssä. Sen mukaan ylintä tuomiovaltaa riita- ja rikosasioissa käyttää korkein oikeus sekä hallintolainkäyttöasioissa korkein hallinto-oikeus.

Toimeentuloturva-asioissa on kysymys laissa säädetyistä toimeentuloturvaetuuksista, joiden myöntämiseen liittyy julkisen vallan käyttöä. Toimeentuloturvaetuuksia koskevien yksittäisten päätösten tekeminen on luonteeltaan hallintomenettelyä. Niihin liittyvät oikeudelliset kysymykset ovat pääosin hallinto-oikeudellisia, vaikka niillä saattaa olla liittymiä myös muihin oikeudenaloihin, erityisesti työoikeuteen ja vahingonkorvausoikeuteen.

Toimeentuloturva-asiat ovat muutoksenhakuvaiheessa luonteeltaan hallintolainkäyttöasioita, joissa ylintä tuomiovaltaa käyttää perustuslain 99 §:n mukaan korkein hallinto-oikeus. Ehdotuksen mukaan korkeimmalle hallinto-oikeudelle annettaisiin toimivalta vakuutusoikeuden lainvoimaisen päätöksen purkamiseen vakuutusoikeudessa tapahtuneen menettelyvirheen perusteella. Tämä turvaisi korkeimman hallinto-oikeuden mahdollisuuksia huolehtia hallintolainkäytön menettelyn yhdenmukaisuudesta myös toimeentuloturva-asioissa.

Tapaturmavakuutusasioissa olisi kuitenkin edelleen mahdollista hakea muutosta valittamalla korkeimpaan oikeuteen, jos korkein oikeus myöntää valitusluvan. Sen sijaan sotilasvamma-asioissa ja rikosvahinkojen korvaamista valtion varoista koskevissa asioissa ei enää olisi mahdollista hakea muutosta ylimääräisellä muutoksenhakukeinolla korkeimmalta oikeudelta.

Vakuutusoikeus on erityistuomioistuin, jonka toimivalta on laissa rajattu määrättyihin asioihin. Käytännössä vakuutusoikeus toimisi käsittelemissään asioissa viimeisenä muutoksenhakuasteena ja sillä olisi myös toimivalta poistaa lainvoimainen päätös. Perustuslakia koskevan hallituksen esityksen perustelujen mukaan ylimmän tuomiovallan uskominen eräissä asioissa erityistuomioistuimille, kuten työtuomioistuimelle tai markkinatuomioistuimelle, ei ole ristiriidassa ylimpien tuomioistuinten tehtäviä koskevan 99 §:n kanssa. Kun otetaan huomioon vakuutusoikeuden laaja asiallinen toimivalta, vastaisi ehdotus korkeimman hallinto-oikeuden toimivallasta purkaa vakuutusoikeuden päätös menettelyvirheen johdosta nykyistä paremmin perustuslaista ilmenevää tuomioistuinlaitoksen rakennetta.

Esitykseen sisältyvät lait voitaneen käsitellä tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä.

Edellä esitetyn perusteella annetaan Eduskunnan hyväksyttäviksi seuraavat lakiehdotukset:

Lakiehdotukset

1.

Vakuutusoikeuslaki

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:


1 luku

Vakuutusoikeuden tehtävä ja henkilöstö

1 §
Vakuutusoikeuden tehtävä

Vakuutusoikeus toimii toimeentuloturva-asioiden erityistuomioistuimena sen mukaan kuin siitä erikseen säädetään.


2 §
Jäsenet

Vakuutusoikeudessa on ylituomari sekä muina lakimiesjäseninä laamanneja ja vakuutusoikeustuomareita. Lakimiesjäsenenä voi olla myös esittelijä sen mukaan kuin valtioneuvoston asetuksella säädetään.


Vakuutusoikeudessa on lisäksi sivutoimisia lääkärijäseniä, työoloja tai yritystoimintaa tuntevia jäseniä sekä sotilasvamma-asioita tuntevia jäseniä.


Vakuutusoikeutta johtaa ja sen tuloksellisuudesta vastaa vakuutusoikeuden ylituomari.


3 §
Tuomareiden kelpoisuus ja nimittäminen

Ylituomarin, laamannin ja vakuutusoikeustuomarin nimittämisestä ja kelpoisuusvaatimuksista säädetään tuomareiden nimittämisestä annetussa laissa (205/2000).


4 §
Lääkärijäsenten kelpoisuus ja määrääminen

Lääkärijäsenen ja lääkärivarajäsenen tulee olla laillistettu lääkäri.


Valtioneuvosto määrää vakuutusoikeuteen riittävän määrän lääkärijäseniä ja lääkärivarajäseniä oikeusministeriön esityksestä viideksi vuodeksi kerrallaan, kuitenkin enintään siihen asti, kunnes he saavuttavat 6 §:ssä säädetyn eroamisiän.


Lääkärijäsenten ja lääkärivarajäsenten määräämistä varten sosiaali- ja terveysministeriö tekee ehdotuksen oikeusministeriölle.


5 §
Muiden sivutoimisten jäsenten määrääminen

Valtioneuvosto määrää vakuutusoikeuteen riittävän määrän työoloja tai yritystoimintaa tuntevia sekä sotilasvamma-asioita tuntevia sivutoimisia jäseniä sekä heidän varajäseniään oikeusministeriön esityksestä viideksi vuodeksi kerrallaan, kuitenkin enintään siihen asti, kunnes he saavuttavat 6 §:ssä säädetyn eroamisiän.


Heidän määräämistään varten tehdään ehdotukset oikeusministeriölle siten kuin 11 ja 12 §:ssä säädetään. Kussakin ehdotuksessa tulee olla kaksi kertaa niin monta ehdokasta kuin jäseniksi ja varajäseniksi tarvitaan.


Jäsenet ja heidän varajäsenensä määrätään, vaikka ehdotusta heidän määräämisekseen ei ole tehty valtioneuvoston asettamassa määräajassa tai ehdotus on tehty puutteellisena, jos ehdotusta ei pyynnöstä huolimatta ole tehty tai täydennetty.


6 §
Sivutoimisen jäsenen paikan vapautuminen ja eroamisikä

Jos lääkärijäsenen tai muun sivutoimisen jäsenen paikka vapautuu kesken toimikauden, määrätään seuraaja jäljellä olevaksi toimikaudeksi. Sivutoimisten jäsenten oikeudesta pysyä tehtävässään on muutoin voimassa, mitä tuomarin viran haltijoiden oikeudesta pysyä virassaan säädetään.


Lääkärijäsen ja muu sivutoiminen jäsen lukuun ottamatta sotilasvamma-asioita tuntevia jäseniä on velvollinen eroamaan täyttäessään 67 vuotta.


7 §
Tuomarinvala ja vakuutus

Vakuutusoikeuden jäsenen on ryhtyessään toimeensa vannottava tuomarin vala tai annettava tuomarinvakuutus siten kuin oikeudenkäymiskaaren 1 luvun 6 a ja 7 §:ssä säädetään, jollei hän ole vannonut valaa tai antanut vakuutusta aikaisemmin.


8 §
Esittelijät

Vakuutusoikeuden esittelijöitä ovat kansliapäällikkö, asessori ja vakuutusoikeussihteeri.


Myös vakuutusoikeustuomari voi toimia asian esittelijänä. Vakuutusoikeus voi määrätä esittelijäksi myös muun virkamiehen, jolla on soveltuva korkeakoulututkinto.


Kelpoisuusvaatimuksena kansliapäällikön, asessorin ja vakuutusoikeussihteerin virkaan on oikeustieteen kandidaatin tutkinto.


Kansliapäällikön, asessorin ja vakuutusoikeussihteerin nimittää vakuutusoikeuden hallintoistunto.


2 luku

Asioiden käsittely vakuutusoikeudessa

9 §
Vakuutusoikeuden osastot

Vakuutusoikeus toimii osastoihin jakautuneena.


Osastoa johtaa ja sen tuloksellisuudesta vastaa vakuutusoikeuden laamanni.


10 §
Vakuutusoikeuden ratkaisukokoonpano

Lainkäyttöasiat ratkaistaan istunnossa, jossa on puheenjohtajana vakuutusoikeuden ylituomari, laamanni tai vakuutusoikeustuomari ja muina jäseninä kaksi lakimiesjäsentä.


Asian käsittelyyn osallistuu yhden lakimiesjäsenen sijasta lääkärijäsen, jos lääketieteellinen selvitys voi vaikuttaa asian ratkaisuun. Muiden sivutoimisten jäsenten osallistumisesta asian käsittelyyn säädetään 11 ja 12 §:ssä.


Muusta toimenpiteestä kuin lopullisesta pääasiaratkaisusta vakuutusoikeus voi päättää ilman sivutoimisia jäseniä.


11 §
Työoloja tai yritystoimintaa tuntevat jäsenet

Vakuutusoikeudessa osallistuu tässä pykälässä tarkoitettujen asioiden käsittelyyn kaksi työelämän ja työmarkkinoiden tai yritystoiminnan olosuhteita tuntevaa jäsentä. Heidät ja heidän varajäsenensä määrätään

1) edustavimpien työnantaja- ja työntekijäjärjestöjen ehdotuksesta, kun on kysymys

a) yksityisoikeudellisessa työsuhteessa olevien työeläkeasioista;

b) tapaturmavakuutus- tai sotilastapaturma-asioista; tai

c) työttömyyspäivärahasta, työmarkkinatuesta, työvoimapoliittisesta koulutustuesta, koulutuspäivärahasta, aikuiskoulutustuesta, ylläpitokorvauksesta, vuorottelukorvauksesta, palkkaturvasta, erorahasta tai koulutukseen myönnettävästä tuesta taikka siitä, että henkilön pääsy työttömyyskassan jäseneksi on evätty tai hänet on erotettu kassan jäsenyydestä;

2) kunnallisen työmarkkinalaitoksen ja kunnallisen pääsopimuksen 3 §:ssä tarkoitettujen pääsopijajärjestöjen ehdotuksesta, kun on kysymys kunnan palveluksessa olevien ansioeläkeasioista;

3) valtion työmarkkinalaitoksen ja valtion virkamiesten ja työntekijöiden edustavimpien keskusjärjestöjen ehdotuksesta, kun on kysymys valtion palveluksessa tai siihen rinnastettavassa palveluksessa olevien ansioeläkeasioista;

4) edustavimpien yrittäjäjärjestöjen ehdotuksesta, kun on kysymys yrittäjien ansioeläkeasioista; ja

5) edustavimpien maatalousyrittäjäjärjestöjen ehdotuksesta, kun on kysymys maatalousyrittäjien ja maatalousyrittäjien tehtäviin rinnastettavissa tehtävissä toimineiden ansioeläkeasioista.


Edellä 1 momentin 1—3 kohdassa tarkoitetuissa asioissa käsittelyyn osallistuvista mainitussa momentissa tarkoitetuista jäsenistä toisen tulee olla työnantajatahon ja toisen työntekijätahon ehdotuksesta määrätty jäsen.


12 §
Sotilasvamma-asioita tuntevat jäsenet

Vakuutusoikeudessa osallistuu sotilasvamman perusteella suoritettavaa korvausta ja asevelvollisen kuoltua suoritettavaa taloudellista tukea koskevien asioiden käsittelyyn kaksi korvauksensaajien oloja tuntevaa jäsentä tai yksi korvauksensaajien oloja tunteva jäsen ja yksi sotilasjäsen sen mukaan kuin asian laatu edellyttää. Korvauksensaajien oloja tuntevat jäsenet ja heidän varajäsenensä määrätään korvauksensaajien edustavimpien keskusjärjestöjen ehdotuksesta ja sotilasjäsenet puolustusministeriön ehdotuksesta.


13 §
Vahvennettu istunto ja täysistunto

Ylituomari tai laamanni voi siirtää asian tai siihen kuuluvan kysymyksen vahvennettuun istuntoon, jossa on puheenjohtajana ylituomari tai laamanni sekä jossa muina jäseninä ovat asiaa aikaisemmin käsitelleet jäsenet ja muut samalla osastolla toimivat vakuutusoikeustuomarit ja osaston laamanni. Vahvennettu istunto on päätösvaltainen, kun vähintään kaksi kolmasosaa jäsenistä on läsnä.


Ylituomari voi siirtää asian tai siihen kuuluvan kysymyksen täysistuntoon, jossa on puheenjohtajana ylituomari sekä jossa muina jäseninä ovat vakuutusoikeuden laamannit ja vakuutusoikeustuomarit. Täysistuntoon osallistuu lääkärijäsen, jos lääketieteellinen selvitys voi vaikuttaa asian ratkaisuun. Muut sivutoimiset jäsenet osallistuvat täysistuntoon siten kuin 11 ja 12 §:ssä säädetään. Täysistunto on päätösvaltainen, kun vähintään kaksi kolmasosaa jäsenistä on läsnä.


Asian tai kysymyksen siirtämisestä vahvennettuun istuntoon tai täysistuntoon säädetään tarkemmin valtioneuvoston asetuksella.


14 §
Hallintoistunto

Siitä, mitkä hallinto- ja talousasiat käsitellään vakuutusoikeuden istunnossa, säädetään valtioneuvoston asetuksella. Näitä asioita käsiteltäessä vakuutusoikeuden puheenjohtajana on ylituomari ja muina jäseninä ovat vakinaiset laamannit ja vakuutusoikeustuomarit, joista vähintään neljän tulee olla saapuvilla.


Muut kuin vakuutusoikeuden istunnossa käsiteltävät hallinto- ja talousasiat ratkaisee ylituomari.


15 §
Määräajaksi nimitetyn tuomarin osallistuminen asioiden käsittelyyn

Määräajaksi nimitetty tuomari voi määräajan päätyttyä edelleen osallistua jäsenenä sen asian käsittelyyn, jonka valmisteluun tai käsittelyyn hän on osallistunut aikana, joksi hänet on nimitetty.


16 §
Hallintolainkäyttölain soveltaminen

Asian käsittelyssä vakuutusoikeudessa sovelletaan hallintolainkäyttölakia (586/1996), jollei erikseen toisin säädetä.


Mitä hallintolainkäyttölain 38 §:ssä säädetään suullisen käsittelyn toimittamisesta yksityisen asianosaisen pyynnöstä hallinto-oikeudessa, koskee suullisen käsittelyn toimittamista vakuutusoikeudessa.


17 §
Oikeudenkäynnin julkisuus

Asian käsittelyyn vakuutusoikeudessa sovelletaan oikeudenkäynnin julkisuudesta annettua lakia (945/1984). Suullinen käsittely on toimitettava suljetuin ovin sellaisissa asioissa, joissa on säädetty salassapitovelvollisuus tai jotka vakuutusoikeus määrää käsiteltäviksi suljetuin ovin sillä perusteella, että julkisesta käsittelystä aiheutuisi asianosaiselle erityistä haittaa.


3 luku

Ylimääräinen muutoksenhaku

18 §
Päätöksen poistaminen

Vakuutusoikeus voi poistaa lainvoimaisen päätöksen ja määrätä asian uudelleen käsiteltäväksi siten kuin siitä erikseen säädetään. Päätöksen poistamista on haettava viiden vuoden kuluessa siitä, kun päätös sai lainvoiman. Erityisen painavista syistä päätös voidaan poistaa määräajan jälkeenkin tehdystä hakemuksesta.


Päätöksen poistamista koskeva hakemusasia ratkaistaan vakuutusoikeuden kolmijäsenisessä kokoonpanossa.


19 §
Päätöksen purkaminen

Korkein hallinto-oikeus voi purkaa vakuutusoikeuden päätöksen, jos asian käsittelyssä vakuutusoikeudessa on tapahtunut menettelyvirhe, joka on voinut olennaisesti vaikuttaa päätökseen. Päätöksen purkamisesta on tällöin muutoin voimassa, mitä siitä säädetään hallintolainkäyttölaissa.


Muutoin vakuutusoikeuden toimivaltaan kuuluvassa asiassa ei sovelleta hallintolainkäyttölain 11 luvun säännöksiä ylimääräisestä muutoksenhausta.


4 luku

Erinäiset säännökset

20 §
Virkasyyte

Vakuutusoikeuden ylituomaria, muuta jäsentä ja esittelijää syytetään virkarikoksesta Helsingin hovioikeudessa.


21 §
Vakuutusoikeuden oikeus saada tietoja ja virka-apua

Viranomaiset ja julkista tehtävää hoitavat yhteisöt sekä vakuutus- ja eläkelaitokset ovat salassapitosäännösten estämättä velvolliset pyynnöstä antamaan maksutta valitusasian käsittelyssä välttämättömiä tietoja sekä virka-apua vakuutusoikeudelle. Vastaava velvollisuus on myös laillistetulla lääkärillä.


22 §
Tarkemmat säännökset ja määräykset

Tarkemmat säännökset tämän lain täytäntöönpanosta annetaan valtioneuvoston asetuksella.


Työskentelyn järjestämisestä vakuutusoikeudessa määrätään tarkemmin työjärjestyksessä, jonka vakuutusoikeus vahvistaa.


23 §
Voimaantulo

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 200 .


Tällä lailla kumotaan vakuutusoikeudesta 17 päivänä tammikuuta 1958 annettu laki (14/1958) siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen.


Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.


24 §
Siirtymäsäännökset

Jos muualla laissa tai asetuksessa viitataan vakuutusoikeudesta annetun lain säännöksiin, viittauksen katsotaan tämän lain voimaan tultua tarkoittavan viittausta tähän lakiin.


Päätöksen purkamista koskevia 19 §:n säännöksiä ei sovelleta ennen tämän lain voimaantuloa annettuun vakuutusoikeuden päätökseen.




2.

Laki tuomareiden nimittämisestä annetun lain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan tuomareiden nimittämisestä 25 päivänä helmikuuta 2000 annetun lain (205/2000) 1 §:n 2 momentin 6 kohta, 10 §:n 1 momentin 3 kohta, 11 §:n 3 momentti, 17 §:n 2 momentti, 18 §:n 1 ja 3 momentti sekä 19 a §:n 1 momentti,

sellaisina kuin ne ovat, 1 §:n 2 momentin 6 kohta, 10 §:n 1 momentin 3 kohta, 11 §:n 3 momentin suomenkielinen sanamuoto, 17 §:n 2 momentti ja 18 §:n 3 momentti laissa 1544/2001, 18 §:n 1 momentti laissa 1183/2000 ja 19 a §:n 1 momentti laissa 442/2001, seuraavasti:


1 §
Lain soveltamisala

Tässä laissa tarkoitettuja tuomarinvirkoja ovat:


6) vakuutusoikeuden ylituomarin, vakuutusoikeuden laamannin ja vakuutusoikeustuomarin virat;



10 §
Tuomioistuimen lausunnon antaminen

Tuomioistuimen lausunnon tuomarin viran täyttämistä koskevassa asiassa antaa:


3) vakuutusoikeus vakuutusoikeuslain ( / ) 14 §:n 1 momentissa tarkoitetussa kokoonpanossa;



11 §
Tuomareiden kelpoisuusvaatimukset ja nimitysperusteet

Hovioikeuden presidentiksi, hovioikeudenlaamanniksi, käräjäoikeuden laamanniksi, hallinto-oikeuden ylituomariksi, vakuutusoikeuden ylituomariksi, vakuutusoikeuden laamanniksi, työtuomioistuimen presidentiksi sekä markkinatuomioistuimen ylituomariksi voidaan nimittää henkilö, jolla on 1 momentissa säädettyjen edellytysten lisäksi johtamistaitoa.


17 §
Eräiden ylimpien tuomareiden nimittäminen määräajaksi

Korkein oikeus nimittää tuomarin määräajaksi hovioikeuden presidentin, työtuomioistuimen presidentin sekä käräjäoikeuden laamannin tehtävään. Korkein hallinto-oikeus nimittää tuomarin määräajaksi hallinto-oikeuden ylituomarin, markkinaoikeuden ylituomarin ja vakuutusoikeuden ylituomarin tehtävään.


18 §
Muiden tuomareiden nimittäminen määräajaksi

Korkein oikeus nimittää vuodeksi tai sitä pidemmäksi määräajaksi hovioikeuden esityksestä tuomarin hovioikeuteen sekä käräjäoikeuden laamannin esityksestä tuomarin käräjäoikeuteen ja maaoikeusinsinöörin maaoikeutena toimivaan käräjäoikeuteen.



Korkein hallinto-oikeus nimittää vuodeksi tai sitä pidemmäksi määräajaksi hallinto-oikeuden esityksestä tuomarin hallinto-oikeuteen, markkinaoikeuden esityksestä tuomarin markkinaoikeuteen ja vakuutusoikeuden esityksestä tuomarin vakuutusoikeuteen. Hallinto-oikeuden ylituomari nimittää tuomarin hallinto-oikeuteen enintään kahden kuukauden määräajaksi ja hallinto-oikeus kahta kuukautta pidemmäksi määräajaksi. Markkinaoikeuden ylituomari nimittää tuomarin markkinaoikeuteen enintään kahden kuukauden määräajaksi ja markkinaoikeus kahta kuukautta pidemmäksi määräajaksi. Vakuutusoikeuden ylituomari nimittää tuomarin vakuutusoikeuteen enintään kahden kuukauden määräajaksi ja vakuutusoikeus kahta kuukautta pidemmäksi ajaksi.



19 a §
Esteettömän tuomarin määrääminen

Korkein oikeus voi tarvittaessa määrätä esteellisen tuomarin tilalle toisen kelpoisuusvaatimukset täyttävän tuomarin hovioikeuteen ja työtuomioistuimeen. Korkein hallinto-oikeus voi vastaavasti määrätä tuomarin hallinto-oikeuteen, markkinaoikeuteen ja vakuutusoikeuteen.




Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 200 .



3.

Laki eläkkeensaajien asumistukilain 10 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan 28 päivänä heinäkuuta 1978 annetun eläkkeensaajien asumistukilain (591/1978) 10 §, sellaisena kuin on laeissa 887/1994 ja 981/1996, seuraavasti:


10 §

Muutoksen hakemisesta eläkkeensaajien asumistukea koskevaan päätökseen on voimassa, mitä kansaneläkelain 8 luvussa säädetään muutoksenhausta eläkelaitoksen päätökseen.



Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 200 .

Haettaessa muutosta ennen lain voimaantuloa annettuun tarkastuslautakunnan päätökseen sovelletaan lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.



4.

Laki kansaneläkelain 73 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan 8 päivänä kesäkuuta 1956 annetun kansaneläkelain (347/1956) 73 §:n 2 momentti, sellaisena kuin se on laissa 886/1994, seuraavasti:


73 §

Tarkastuslautakunnan päätökseen saa hakea muutosta valittamalla vakuutusoikeuteen. Vakuutusoikeuden päätökseen ei saa hakea muutosta valittamalla.




Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 200 .

Haettaessa muutosta ennen lain voimaantuloa annettuun tarkastuslautakunnan päätökseen sovelletaan lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.



5.

Laki koulutus- ja erorahastosta annetun lain 3 b ja 3 d §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan koulutus- ja erorahastosta 15 päivänä kesäkuuta 1990 annetun lain (537/1990) 3 b §:n 3 momentti ja 3 d §, sellaisina kuin ne ovat laissa 1650/1992, seuraavasti:


3 b §
Muutoksenhaku

Työttömyysturvalautakunnan päätökseen saa hakea muutosta valittamalla vakuutusoikeuteen.


3 d §
Päätöksen poistaminen ja uudelleen käsittely

Jos tässä laissa tarkoitettua etuutta koskeva päätös perustuu väärään tai puutteelliseen selvitykseen tai on ilmeisesti lainvastainen, vakuutusoikeus voi asianosaisen hakemuksesta tai rahaston esityksestä asianosaista kuultuaan poistaa päätöksen ja määrätä asian uudelleen käsiteltäväksi.


Jos on kysymys evätyn edun myöntämisestä tai myönnetyn edun lisäämisestä, rahasto voi uuden selvityksen perusteella aikaisemman lainvoimaisen päätöksen estämättä käsitellä asian uudelleen.



Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 200 .

Haettaessa muutosta ennen lain voimaantuloa annettuun työttömyysturvalautakunnan päätökseen sovelletaan lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.



6.

Laki lukiokoulutuksen ja ammatillisen koulutuksen opiskelijoiden koulumatkatuesta annetun lain 9 ja 14 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan lukiokoulutuksen ja ammatillisen koulutuksen opiskelijoiden koulumatkatuesta 10 päivänä tammikuuta 1997 annetun lain (48/1997) 9 §:n 1 ja 3 momentti sekä 14 §, sellaisina kuin ne ovat laissa 344/2001, seuraavasti:


9 §
Muutoksenhaku

Koulumatkatukea koskevaan Kansaneläkelaitoksen päätökseen saa hakea muutosta valittamalla opintotuen muutoksenhakulautakuntaan. Lautakunnan päätökseen saa hakea muutosta valittamalla vakuutusoikeuteen.



Jos valitus on saapunut 2 momentissa säädetyn määräajan jälkeen, muutoksenhakulautakunta tai vakuutusoikeus voi tästä huolimatta ottaa valituksen tutkittavakseen, jos myöhästymiseen on ollut painavia syitä.


— — — — — — — — — — — — — —


14 §
Viittaussäännös

Jollei tässä laissa toisin säädetä, noudatetaan soveltuvin osin, mitä opintotukilaissa säädetään opintotuen toimeenpanosta, tarkistamisesta ja keskeyttämisestä, takaisinperinnästä, itseoikaisusta, päätöksen poistamisesta, tietojen käytöstä, salassapitovelvollisuudesta, ulosmittaus- ja siirtokiellosta sekä rahoituksesta.



Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 200 .

Haettaessa muutosta ennen lain voimaantuloa annettuun opintotuen muutoksenhakulautakunnan päätökseen sovelletaan lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.



7.

Laki sairausvakuutuslain mukaisen omavastuuajan korvaamisesta maatalousyrittäjille annetun lain 7 ja 8 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan sairausvakuutuslain mukaisen omavastuuajan korvaamisesta maatalousyrittäjille 17 päivänä tammikuuta 1991 annetun lain (118/1991) 7 §:n 3 momentti ja 8 §:n 2 momentti seuraavasti:


7 §

Tapaturmalautakunnan päätökseen saa hakea muutosta valittamalla vakuutusoikeuteen.


8 §

Jos päivärahan myöntäminen on perustunut korvauksensaajan vilpilliseen menettelyyn, vakuutusoikeus voi maatalousyrittäjien eläkelaitoksen hakemuksesta korvauksensaajaa kuultuaan poistaa aikaisemman lainvoimaisen päätöksen ja määrätä aiheettomasti maksetun päivärahan maksettavaksi takaisin.



Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 200 .

Haettaessa ennen lain voimaantuloa annettuun tapaturmalautakunnan päätökseen sovelletaan lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.



8.

Laki palkkaturvalain 26 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan 27 päivänä marraskuuta 1998 annetun palkkaturvalain (866/1998) 26 §:n 2 momentti ja

lisätään 26 §:ään uusi 3 momentti seuraavasti:


26 §
Hallintovalitus

Työttömyysturvalautakunnan päätökseen saa hakea muutosta valittamalla vakuutusoikeuteen. Päätöksen tiedoksisaantia koskee, mitä 1 momentissa säädetään.


Ylimääräisestä muutoksenhausta palkkaturva-asiassa annettuun 1 tai 2 momentissa tarkoitettuun päätökseen on voimassa, mitä hallintolainkäyttölain (586/1996) 11 luvussa säädetään.



Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 200 .

Haettaessa muutosta ennen lain voimaantuloa annettuun työttömyysturvalautakunnan päätökseen sovelletaan lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.



9.

Laki merimiesten palkkaturvalain 24 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan 15 päivänä joulukuuta 2000 annetun merimiesten palkkaturvalain (1108/2000) 24 §:n 2 momentti ja

lisätään 24 §:ään uusi 3 momentti seuraavasti:


24 §
Hallintovalitus

Työttömyysturvalautakunnan päätökseen saa hakea muutosta valittamalla vakuutusoikeuteen. Päätöksen tiedoksisaantia koskee, mitä 1 momentissa säädetään palkkaturvapäätöksen tiedoksisaannista.


Ylimääräisestä muutoksenhausta palkkaturva-asiassa annettuun 1 tai 2 momentissa tarkoitettuun päätökseen on voimassa, mitä hallintolainkäyttölain (586/1996) 11 luvussa säädetään.



Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 200 .

Haettaessa muutosta ennen lain voimaantuloa annettuun työttömyysturvalautakunnan päätökseen sovelletaan lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.



10.

Laki tapaturmavakuutuslain 43 ja 53 d §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan 20 päivänä elokuuta 1948 annetun tapaturmavakuutuslain (608/1948) 43 §:n 1 momentti ja 53 d §:n 2 momentti, sellaisina kuin ne ovat, 43 §:n 1 momentti laissa 948/1992 ja 53 d §:n 2 momentti laissa 893/1994, seuraavasti:


43 §

Kun vakuutuslaitokselle on tehty ilmoitus työtapaturmasta ja oikeus korvaukseen on riidaton, mutta vakuutuslaitos katsoo korvausvelvollisuuden kuuluvan toiselle vakuutuslaitokselle, on ensiksi mainittu vakuutuslaitos velvollinen viipymättä korvausvelvollisen vakuutuslaitoksen puolesta suorittamaan asianomaiselle korvauksen ennakkona määrän, joka suuruudeltaan likimääräisesti vastaa korvauksen määrää. Jollei päästä yksimielisyyteen siitä, mikä vakuutuslaitos on korvausvelvollinen, on tämä kysymys alistettava tapaturmalautakunnan ratkaistavaksi. Tapaturmalautakunnan päätökseen saa hakea muutosta valittamalla vakuutusoikeuteen.


— — — — — — — — — — — — — —


53 d §

— — — — — — — — — — — — — —


Ylimääräisestä muutoksenhausta korkeimman oikeuden päätökseen on lisäksi voimassa, mitä oikeudenkäymiskaaren 31 luvussa säädetään.



Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 200 .

Ylimääräisessä muutoksenhaussa ennen lain voimaantuloa annettuun päätökseen sovelletaan lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.



11.

Laki rikosvahinkolain 27 §:n 3 momentin kumoamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:


1 §

Tällä lailla kumotaan 21 päivänä joulukuuta 1973 annetun rikosvahinkolain (935/1973) 27 §:n 3 momentti, sellaisena kuin se on laissa 973/1981.


2 §

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 200 .


Ylimääräisessä muutoksenhaussa ennen lain voimaantuloa annettuun päätökseen sovelletaan lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.




12.

Laki sotilasvammalain 25 §:n 3 momentin kumoamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:


1 §

Tällä lailla kumotaan 28 päivänä toukokuuta 1948 annetun sotilasvammalain (404/1948) 25 §:n 3 momentti, sellaisena kuin se on laissa 1225/1993.


2 §

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 200 .


Ylimääräisessä muutoksenhaussa ennen lain voimaantuloa annettuun päätökseen sovelletaan lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.




Helsingissä 23 päivänä elokuuta 2002

Tasavallan Presidentti
TARJA HALONEN

Oikeusministeri
Johannes Koskinen

Lisää muistilistalle

Muuta kansioita

Dokumentti ei ole muistilistallasi. Lisää se valittuun tai uuteen kansioon.

Lisää dokumentti kansioihin tai poista se jo liitetyistä kansioista.

Lisää uusi kansio.

Lisää uusi väliotsikko.