Esityksessä ehdotetaan, että eduskunta hyväksyisi Strasbourgissa 5 päivänä helmikuuta 1992 tehdyn ulkomaalaisten osallistumista julkiseen elämään paikallistasolla koskevan Euroopan neuvoston yleissopimuksen. Yleissopimuksen tavoitteena on parantaa ulkomaalaisten integraatiota paikallisyhteisön elämään ja turvata ulkomaalaisten asema päätöksenteossa paikallistasolla. Se koskee kaikkia henkilöitä, jotka eivät ole sopimusvaltion kansalaisia ja jotka asuvat laillisesti valtion alueella. Yleissopimuksen mukaan sopimusvaltiot takaavat ulkomaalaisten sanan-, kokoontumis- ja yhdistymisvapauden Euroopan ihmisoikeussopimuksen mukaisesti. Yleissopimuksessa myös määrätään, että valtion tulisi varmistaa, ettei paikallisten ulkomaalaiselinten perustamiseen tai muihin asianmukaisiin institutionaalisiin järjestelyihin ryhtymiseen ole laillisia tai muita esteitä. Lisäksi yleissopimuksessa määrätään, että maassa oleskelevalla ulkomaalaisella tulee olla äänioikeus ja vaalikelpoisuus paikallisvaaleissa.

Tarkoituksena on eduskunnan hyväksyttyä sopimuksen tallettaa sopimuksen ratifioimiskirja viivytyksettä sopimuksen tallettajan, Euroopan neuvoston pääsihteerin, huostaan. Yleissopimus tuli kansainvälisesti voimaan 1 päivänä toukokuuta 1997. Suomen osalta yleissopimus tulee voimaan seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä sen jälkeen, kun on kulunut kolme kuukautta päivästä, jona ratifioimis- tai hyväksymiskirja on talletettu. Esitykseen sisältyy lakiehdotus yleissopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta. Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan samanaikaisesti kuin yleissopimus.

---

Euroopan neuvoston keskeisimpiin toimintamuotoihin kuuluvat ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaaminen sekä niiden toteuttamisen kansainvälinen valvonta. Neuvoston ihmisoikeussopimuksista merkittävin on vuonna 1950 tehty ja vuonna 1953 kansainvälisesti voimaan tullut yleissopimus ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi (Euroopan ihmisoikeussopimus), joka tuli voimaan Suomessa vuonna 1990 (SopS 18―19/1990).

Koska ulkomaalaisten asuminen Euroopan neuvoston jäsenvaltioiden alueella on muodostunut eurooppalaisten yhteiskuntien pysyväksi piirteeksi, on tullut ajankohtaiseksi integroida nämä ulkomaalaiset siihen yhteiskuntaan, jossa he elävät. Tämän vuoksi on katsottu tarpeelliseksi luoda säädökset, jotka tähtäävät kansalaisoikeuksien ja poliittisten oikeuksien turvaamiseen ulkomaalaisille paikallistasolla. Kysymyksen käsittely Euroopan neuvoston eri elimissä johti 1980- ja 90-luvun vaihteessa Paikallis- ja aluehallinnon johtokomitean (CDLR) valmistelemaan sopimusluonnokseen, joka hyväksyttiin vuonna 1992.

Ulkomaalaisten osallistumista julkiseen elämään paikallistasolla koskevassa Euroopan neuvoston yleissopimuksessa tähdätään ulkomaalaisten aseman turvaamiseen päätöksenteossa paikallistasolla takaamalla heidän sanan-, kokoontumis- ja yhdistymisvapautensa Euroopan ihmisoikeussopimuksen mukaisesti. Yleissopimuksen piiriin tulevat maassa oleskelevat ulkomaalaiset eli henkilöt, jotka eivät ole asianomaisen valtion kansalaisia ja jotka asuvat laillisesti sopimusvaltion alueella.

Suomi allekirjoitti yleissopimuksen 26 päivänä elokuuta 1997. Yleissopimus tuli kansainvälisesti voimaan 1 päivänä toukokuuta 1997 neljän Euroopan neuvoston jäsenvaltion hyväksyttyä sen. Toukokuuhun 2000 mennessä yleissopimuksen ovat ratifioineet Alankomaat, Italia, Norja, Ruotsi ja Tanska. Sopimuksen ovat allekirjoittaneet Suomen ohella Iso-Britannia ja Kypros.

Suomen vuonna 1995 voimaan tullut perusoikeusuudistus takaa sinällään sopimuksessa mainitut vapaudet kaikille Suomen oikeudenkäyttöpiirissä oleville, siis myös ulkomaalaisille. Lisäksi Euroopan ihmisoikeussopimus takaa nämä vapaudet kaikille maassa oleskeleville henkilöille. Suomen perustuslain 12 §:n mukaan jokaisella on sananvapaus ja 13 §:n mukaan jokaisella on oikeus lupaa hankkimatta järjestää kokouksia ja mielenosoituksia sekä osallistua niihin.

Perustuslain 13 §:n mukaan jokaisella on yhdistymisvapaus, johon sisältyy oikeus ilman lupaa perustaa yhdistys, kuulua yhdistykseen ja osallistua yhdistyksen toimintaan. Samoin on turvattu ammatillinen yhdistymisvapaus ja vapaus järjestyä muiden etujen valvomiseksi. Yhdistymisvapaudesta määrätään lisäksi Suomessa yhdistyslaissa (503/1989). Jos yhdistyksen varsinaisena tarkoituksena on valtiollisiin asioihin vaikuttaminen, saavat yhdistyslain 10 §:n toisen momentin mukaan yhdistyksen jäseninä olla vain Suomen kansalaiset sekä sellaiset ulkomaalaiset, joilla on kotipaikka Suomessa. Yhdistyslain 35 §:n kolmannen momentin mukaan, jos yhdistyksen varsinaisena tarkoituksena on valtiollisiin asioihin vaikuttaminen, hallituksen jäsenenä saa olla vain henkilö, jolla on kotipaikka Suomessa. Näin ollen yleissopimuksen 3 artiklan määräykset koskien sananvapautta, kokoontumis- ja yhdistymisvapautta ovat sopusoinnussa Suomen lainsäädännön kanssa.

Suomessa tuli 1 päivänä toukokuuta 1999 voimaan laki maahanmuuttajien kotouttamisesta ja turvapaikanhakijoiden vastaanotosta (493/1999). Laissa sekä siihen liittyen tehdyissä kunnallisissa kotouttamisohjelmissa on monin tavoin pyritty edesauttamaan niiden päämäärien toteuttamista, joista yleissopimuksen 4 ja 5 artikloissa puhutaan.

Mitä tulee sopimuksen 6 artiklan määräyksiin äänioikeudesta ja vaalikelpoisuudesta voidaan viitata kuntalain (365/1995) 26 §:n säännökseen ulkomaalaisten äänioikeudesta kunnallisvaaleissa, jonka mukaan äänioikeus kunnallisvaaleissa on ulkomaalaisella, joka viimeistään vaalipäivänä täyttää 18 vuotta ja jonka kotikuntalaissa tarkoitettu kotikunta kyseinen kunta on väestötietojärjestelmässä olevien tietojen mukaan 51. päivänä ennen vaalipäivää päivän päättyessä, jos hänellä on tuolloin ollut kotikunta Suomessa kahden vuoden ajan. Kuntalain 33 §:n mukaan henkilö on vaalikelpoinen kunnan luottamustoimeen, jos kyseinen kunta on hänen kotikuntansa, jos hänellä on jossakin kunnassa äänioikeus kunnallisvaaleissa sinä vuonna, jona valtuutetut valitaan tai vaali muuhun luottamustoimeen toimitetaan, eikä hän ole holhouksen alainen. Yleisemmin äänioikeudesta säädetään uuden perustuslain 14 §:ssä, jonka mukaan maassa vakinaisesti asuvalla ulkomaalaisella, joka on täyttänyt kahdeksantoista vuotta, on oikeus äänestää kunnallisvaaleissa ja kunnallisessa kansanäänestyksessä sen mukaan kuin lailla säädetään. Täten myös 6 artiklan määräysten voidaan katsoa olevan sopusoinnussa Suomen lainsäädännön kanssa.

Ahvenanmaan osalta tuli voimaan vuonna 1997 Ahvenanmaan maakuntapäivien hyväksymä laki Ahvenanmaan kotiseutuoikeutta vailla olevien henkilöiden äänioikeudesta ja vaalikelpoisuudesta kunnallisvaaleissa (Ahvenanmaan säädöskokoelma 63/1997), jossa äänioikeus on myönnetty kansalaisuuteen katsomatta kaikille niille, joilla on ollut maakunnassa kotikunta keskeytyksettä vähintään kolme vuotta ennen vaalivuotta, vaikka heillä ei olisikaan kotiseutuoikeutta. Näin ollen myös Ahvenanmaan maakuntalainsäädäntö on tältä osin sopimuksen mukainen.

Yleissopimuksen 8 artiklan osalta voidaan todeta, että ulkomaalaisten oikeuksia ja velvollisuuksia koskevaa informaatioaineistoa on saatavilla esimerkiksi ulkomaalaisvirastosta, kuntien maahanmuuttoyksiköistä, työvoimatoimistoista, työvoima- ja elinkeinokeskuksista sekä työministeriöstä ja sitä jaetaan muun muassa maahantulon yhteydessä.

15 artiklan johdosta Suomen osalta voitaisiin ratifioimiskirjan tallettamisen yhteydessä ilmoittaa, että yleissopimus tulisi koskemaan kuntia. 16 artiklan osalta viitataan Ahvenanmaan erityisasemaan, joka edellyttää, että maakunta päättää asiasta. Kunnallisasiat kuuluvat maakunnan lainsäädäntövaltaan.

Esityksellä ei ole suoranaisia taloudellisia eikä organisatorisia vaikutuksia.

Sopimuksen valmisteluvaiheessa on kuultu sisäasiainministeriötä, oikeusministeriötä, työministeriötä, opetusministeriötä, sosiaali- ja terveysministeriötä sekä Ahvenanmaan maakuntahallitusta.

Hallituksen esitys on valmisteltu virkatyönä ulkoasiainministeriössä. Esitysehdotuksesta on pyydetty lausunnot oikeusministeriöltä, opetusministeriöltä, sisäasiainministeriöltä, sosiaali- ja terveysministeriöltä, työministeriöltä, ulkomaalaisvirastolta ja valtiovarainministeriöltä.

Yleissopimus koostuu johdannosta ja kolmesta osasta, joista I osa on jaettu kolmeen lukuun: A luku käsittelee sananvapautta ja kokoontumis- ja yhdistymisvapautta, B luku ulkomaalaisia edustavia neuvoa-antavia elimiä ja C luku äänioikeutta.

1 artiklan mukaan kaikki sopimuspuolet soveltavat A, B ja C luvun määräyksiä. Jokainen sopimusvaltio voi ratifioimis-, hyväksymis- tai liittymiskirjansa tallettamisen yhteydessä varata itselleen oikeuden jättää soveltamatta joko B tai C luvun tai molempien määräyksiä. Sopimuspuoli, joka on selittänyt soveltavansa vain yhtä tai kahta lukua voi kuitenkin koska tahansa myöhemmin ilmoittaa pääsihteerille suostuvansa soveltamaan niitä määräyksiä, joita se ei ratifioimis-, hyväksymis- tai liittymiskirjansa tallettamisen yhteydessä hyväksynyt.

2 artiklan mukaan "maassa oleskelevilla ulkomaalaisilla" tarkoitetaan henkilöitä, jotka eivät ole asianomaisen valtion kansalaisia ja jotka asuvat laillisesti sen alueella.

3 artiklan mukaan kukin sopimuspuoli sitoutuu takaamaan maassa oleskeleville ulkomaalaisille samoin ehdoin kuin omille kansalaisilleen oikeuden sananvapauteen ja oikeuden rauhanomaiseen kokoontumis- ja yhdistymisvapauteen. Oikeus sananvapauteen käsittää vapauden pitää mielipiteitä sekä vastaanottaa ja levittää tietoja ja ajatuksia alueellisista rajoista riippumatta ja viranomaisten siihen puuttumatta. Yhdistymisvapaus merkitsee maassa oleskelevien ulkomaalaisten oikeutta perustaa omia paikallisia yhdistyksiä, joiden tarkoituksena on keskinäinen avunanto sekä heidän kulttuurisen identiteettinsä säilyttäminen ja ilmaiseminen tai heidän etujensa puolustaminen paikallisille viranomaisille kuuluvissa asioissa sekä oikeutta liittyä mihin tahansa yhdistykseen.

Suomen lainsäädännössä sananvapaus on turvattu perustuslain 12 §:ssä ja kokoontumis- ja yhdistymisvapaus perustuslain 13 §:ssä. Yhdistymisvapauteen sisältyy myös ammatillinen yhdistymisvapaus. Jos yhdistyksen varsinaisena tarkoituksena on valtiollisiin asioihin vaikuttaminen, saavat yhdistyslain 10 §:n toisen momentin mukaan yhdistyksen jäseninä olla vain Suomen kansalaiset sekä sellaiset ulkomaalaiset, joilla on kotipaikka Suomessa. Yhdistyslain 35 §:n kolmannen momentin mukaan, jos yhdistyksen varsinaisena tarkoituksena on valtiollisiin asioihin vaikuttaminen, hallituksen jäsenenä saa olla vain henkilö, jolla on kotipaikka Suomessa. Täten yleissopimuksen 3 artiklan määräykset koskien sananvapautta, kokoontumis- ja yhdistymisvapautta ovat yhteneväisiä Suomen lainsäädännön kanssa.

4 artiklan mukaan kukin sopimuspuoli pyrkii varmistamaan, että ryhdytään kohtuullisiin toimenpiteisiin maassa oleskelevien ulkomaalaisten saamiseksi mukaan julkisiin kyselyihin, suunnittelumenettelyihin ja muihin paikallisia asioita koskeviin neuvoa-antaviin prosesseihin.

5 artiklan mukaan kukin osapuoli sitoutuu varmistamaan, etteivät mitkään oikeudelliset tai muut esteet estä paikallisia viranomaisia, joiden alueella oleskelee huomattavia määriä ulkomaalaisia, perustamasta neuvoa-antavia elimiä tai ryhtymästä muihin asianmukaisiin järjestelyihin, joiden tarkoituksena on muodostaa yhteys viranomaisten ja maassa oleskelevien ulkomaalaisten välille, tarjota keskustelufoorumi ja edistää heidän integroitumistaan yhteisön elämään. Sopimuspuolet sitoutuvat myös rohkaisemaan ja helpottamaan tällaisten neuvoa-antavien elinten perustamista tai muiden asianmukaisten institutionaalisten järjestelyiden toteuttamista, jotta paikalliset viranomaiset edustaisivat myös alueellaan oleskelevia ulkomaalaisia. Kunkin sopimuspuolen tulee varmistaa, että paikallisen yhteisön alueella oleskelevat ulkomaalaiset voivat valita/ulkomaalaisten eri yhdistykset voivat nimetä ulkomaalaisten edustajat, jotka osallistuvat neuvoa-antaviin elimiin tai muihin asianmukaisiin järjestelyihin.

Suomessa artiklojen 4 ja 5 mukaisia järjestelyjä on toteutettu lähinnä kuntien oman päätösvallan nojalla ja toukokuussa 1999 voimaan tulleessa laissa maahanmuuttajien kotouttamisesta ja turvapaikanhakijoiden vastaanotosta on pyritty edesauttamaan juuri näissä artikloissa mainittuja päämääriä.

6 artiklan mukaan sopimuspuolet sitoutuvat myöntämään jokaiselle maassa oleskelevalle ulkomaalaiselle äänioikeuden ja oikeuden asettua ehdokkaaksi paikallisvaaleissa, jos hän täyttää samat ehdot kuin maan kansalainen ja jos hän on lisäksi oleskellut laillisesti ja pysyvästi asianomaisessa valtiossa vaaleja edeltävien viiden vuoden ajan. Sopimusvaltio voi selittää, että se aikoo rajoittaa tämän määräyksen koskevan ainoastaan äänioikeutta.

Suomessa ulkomaalaisella on äänioikeus kunnallisvaaleissa, jos hän viimeistään vaalipäivänä täyttää 18 vuotta, jos hänen kuntalaissa tarkoitettu kotikunta kyseinen kunta on väestötietojärjestelmässä olevien tietojen mukaan 51. päivänä ennen vaalipäivää päivän päättyessä ja hänellä on ollut kotikunta Suomessa kahden vuoden ajan. Vaalikelpoinen kunnallisvaaleissa on henkilö, jolla on äänioikeus. Ahvenanmaan osalta äänioikeus on kaikilla niillä, joilla on ollut maakunnassa kotikunta keskeytyksettä vähintään kolme vuotta ennen vaalivuotta. Näin ollen 6 artiklan määräykset ovat sopusoinnussa Suomen lainsäädännön kanssa.

7 artiklassa määrätään, että kukin sopimuspuoli voi joko yksipuolisesti tai kahden- tai monenvälisellä sopimuksella määrätä, että 6 artiklassa tarkoitetun oleskeluvaatimuksen täyttymiseen riittää lyhyempikin oleskelu. Suomen osalta voidaan todeta, että oleskeluvaatimuksen täyttymiseen riittää yllämainittu 2 vuotta tai 3 vuotta Ahvenanmaan maakunnan osalta.

8 artiklan mukaan sopimuspuolet pyrkivät varmistamaan, että maassa oleskelevat ulkomaalaiset saavat tietoa oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan kunnallistason julkisessa elämässä. Suomessa tätä tietoa saa maahanmuuton yhteydessä muun muassa poliisilta ja ulkomaalaisvirastolta sekä kuntien maahanmuuttajista vastaavilta viranomaisilta. Ulkomaalaisten oikeuksia ja velvollisuuksia koskevaa informaatiota on saatavissa myös työvoimatoimistoissa, työvoima- ja elinkeinokeskuksissa ja työministeriössä. Viranomaisilla ja kansalaisjärjestöillä on runsaasti internet-sivuja, jotka sisältävät informaatiota ulkomaalaisten asemasta ja oikeuksista; useilta sivuilta informaatiota löytyy myös monilla maahanmuuttajakielillä. Internet-yhteydet ovat kaikkien käytettävissä esimerkiksi Suomen kirjastojen kautta.

9 artikla sisältää poikkeusmääräyksiä. 1 kohdan mukaan maassa oleskeleville ulkomaalaisille myönnettyjä oikeuksia voidaan siinä määrin kuin tilanne välttämättä vaatii rajoittaa sodan tai muun yleisen hätätilan aikana, joka uhkaa kansakunnan elämää. 2 kohdassa määrätään, koska sananvapauteen liittyy velvollisuuksia ja vastuuta, se voidaan asettaa sellaisten muodollisuuksien, rajoitusten, ehtojen ja rangaistusten alaiseksi, joista on määrätty laissa ja jotka ovat välttämättömiä demokraattisessa yhteiskunnassa kansallisen turvallisuuden, alueellisen koskemattomuuden ja yleisen turvallisuuden vuoksi, epäjärjestyksen tai rikollisuuden estämiseksi, terveyden tai moraalin suojaamiseksi, muiden henkilöiden maineen tai oikeuksien turvaamiseksi, luottamuksellisten tietojen paljastumisen ehkäisemiseksi tai tuomioistuinten arvovallan ja puolueettomuuden varmistamiseksi. 3 kohdan mukaan kokoontumis- ja yhdistymisvapaudelle ei saa asettaa muita rajoituksia kuin sellaisia, joista on säädetty laissa ja jotka ovat välttämättömiä demokraattisessa yhteiskunnassa kansallisen tai yleisen turvallisuuden vuoksi, epäjärjestyksen tai rikollisuuden estämiseksi, terveyden tai moraalin suojaamiseksi tai muiden henkilöiden oikeuksien tai vapauksien turvaamiseksi. 9 artiklan mukaisista toimenpiteistä on ilmoitettava Euroopan neuvoston pääsihteerille, joka tiedottaa asiasta sopimusosapuolille. 9 artiklan 5 kohdassa määrätään, että minkään yleissopimuksessa ei voida tulkita rajoittavan tai loukkaavan sopimuspuolen lainsäädännössä tai jossain sen allekirjoittamassa sopimuksessa turvattuja oikeuksia.

9 artiklan 1 kohdan poikkeussäännökset perustuvat Euroopan ihmisoikeussopimuksen 15(1) artiklan mukaiseen malliin oikeuksien ja vapauksien rajoitusmahdollisuuksista, kun taas 2 kohdan poikkeukset ovat Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10(2) artiklan (sananvapaus) mallin mukaisia ja 3 kohdan poikkeukset perustuvat Euroopan ihmisoikeussopimuksen 11(2) (yhdistymisvapaus) artiklan mukaiseen malliin. Mitä tulee Suomen lainsäädäntöön perustuslain 23 §:n mukaan lailla voidaan säätää perusoikeuksista (mukaan lukien kyseessä olevan yleissopimuksen kattamat oikeudet) tilapäisiä poikkeuksia, jotka ovat välttämättömiä Suomeen kohdistuvan aseellisen hyökkäyksen tai tähän vakavuudeltaan rinnastettavien, kansakuntaa uhkaavien poikkeustilojen aikana. Tällaisten poikkeusten tulee olla Suomen kansainvälisten ihmisoikeusvelvoitteiden mukaisia.

10 artiklan mukaan kukin sopimuspuoli ilmoittaa Euroopan neuvoston pääsihteerille säännöksistä ja muista toimista, joita toimivaltaiset viranomaiset ovat sen alueella toteuttaneet ja jotka liittyvät sille tämän yleissopimuksen nojalla kuuluviin sitoumuksiin.

11 artikla sisältää määräykset yleissopimuksen allekirjoittamisesta ja tallettamisesta. Yleissopimus on ratifioitava tai hyväksyttävä.

12 artikla sisältää yleissopimuksen voimaantuloa koskevat määräykset. Yleissopimus tulee voimaan kuukauden ensimmäisenä päivänä siitä, kun on kulunut kolme kuukautta päivästä, jona neljä Euroopan neuvoston jäsenvaltiota on ilmoittanut sitoutuvansa noudattamaan sopimusta. Sellaisen jäsenvaltion osalta, joka myöhemmin ilmoittaa sitoutuvansa noudattamaan yleissopimusta, yleissopimus tulee voimaan seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä sen jälkeen kun on kulunut kolme kuukautta päivästä, jona ratifioimis- tai hyväksymiskirja on talletettu.

13 artiklan mukaan Euroopan neuvoston ministerikomitea voi yleissopimuksen tultua voimaan kutsua minkä tahansa Euroopan neuvoston ulkopuolisen valtion liittymään yleissopimukseen. Liittyjävaltion osalta yleissopimus tulee voimaan seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä siitä, kun on kulunut kolme kuukautta päivästä, jona liittymiskirja on talletettu Euroopan neuvoston pääsihteerin huostaan.

14 artiklan mukaan sopimuspuolten myöhemmin antamat 1 artiklan 2 kappaleen mukaiset sitoumukset katsotaan erottamattomaksi osaksi ilmoituksen tehneen sopimuspuolen ratifioimista, hyväksymistä tai liittymistä, ja niillä on sama vaikutus seuraavan kuukauden ensimmäisestä päivästä, kun on kulunut kolme kuukautta päivästä, jona pääsihteeri on vastaanottanut mainitun ilmoituksen.

15 artiklan mukaan yleissopimuksen määräyksiä sovelletaan kunkin sopimuspuolen alueella sijaitsevien paikallisviranomaisten kaikkiin luokkiin. Sopimuspuoli voi kuitenkin määritellä alueellisten viranomaisten luokat, joihin se aikoo rajoittaa yleissopimuksen soveltamisalan tai jotka se aikoo jättää yleissopimuksen soveltamisalan ulkopuolelle. Tämän artiklan johdosta Suomen osalta voitaisiin ratifioimiskirjan tallettamisen yhteydessä ilmoittaa, että yleissopimus tulisi koskemaan kuntia.

16 artiklassa määrätään, että sopimusvaltio voi yleissopimuksen allekirjoittaessaan tai ratifioimis-, hyväksymis- tai liittymiskirjansa tallettamisessaan määritellä alueen/alueet, joihin tätä yleissopimusta sovelletaan. 16 artiklan 2 kohdan mukaan valtio voi milloin tahansa myöhemmin Euroopan neuvoston pääsihteerille osoitettavalla selityksellä ulottaa yleissopimuksen soveltamisen koskemaan muuta tässä selityksessä määriteltyä aluetta. Tällaisen alueen osalta yleissopimus tulee voimaan seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä siitä, kun on kulunut kolme kuukautta päivästä, jona pääsihteeri on vastaanottanut ilmoituksen.

17 artiklan mukaan yleissopimuksen määräyksiin saa tehdä ainoastaan 1 artiklan 1 kappaleessa mainitun varauman.

18 artikla sisältää määräykset yleissopimuksen irtisanomisesta. Sopimuspuoli voi milloin tahansa irtisanoa yleissopimuksen Euroopan neuvoston pääsihteerille osoitettavalla ilmoituksella. Irtisanominen tulee voimaan seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä sen jälkeen, kun on kulunut kuusi kuukautta päivästä, jona pääsihteeri on vastaanottanut ilmoituksen.

Ulkomaalaisten osallistumista julkiseen elämään paikallistasolla koskeva Euroopan neuvoston yleissopimus tuli kansainvälisesti voimaan 1 päivänä toukokuuta 1997. Jäsenvaltion osalta, joka myöhemmin ilmoittaa sitoutuvansa noudattamaan yleissopimusta, yleissopimus tulee voimaan seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä, sen jälkeen kun on kulunut kolme kuukautta päivästä, jona ratifioimis- tai hyväksymiskirja on talletettu.

Koska sopimus sisältää määräyksiä Ahvenanmaan maakunnan toimivaltaan kuuluvissa asioissa, esitykseen liittyvän lakiehdotuksen voimaantulemiselle on saatava Ahvenanmaan itsehallintolain (1144/1991) 59 §:n 2 momentin mukaan Ahvenanmaan maakuntapäivien hyväksyntä.

Perustuslain 94 §:n 1 momentin mukaan eduskunnan suostumus vaaditaan muun muassa silloin, jos sopimus sisältää lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä. Perustuslakivaliokunnan vakiintuneena pidettävän käytännön perusteella sopimusmääräyksen on katsottava kuuluvan lainsäädännön alaan, jos määräys on ristiriidassa voimassa olevan lain kanssa, jos määräyksen tarkoittamasta asiasta on hallitusmuodon jonkin perusoikeussäännöksen tai perustuslain muun säännöksen mukaan säädettävä lailla tai jos kysymyksessä on sellainen yksilön oikeusasemaan vaikuttava sääntely, joka Suomessa vallitsevan käsityksen mukaan on järjestettävä lain tasolla (PeVL 2/1990).

Eduskunnan suostumuksen tarpeeseen ja sopimuksen voimaansaattamistapaan vaikuttavat eräät yksilön oikeusasemaa koskevat sopimusmääräykset, kuten kyseisen sopimuksen 3 ja 6 artiklat, jotka eivät ole ristiriidassa voimassa olevan Suomen lainsäädännön kanssa, mutta jotka kuitenkin koskevat oikeuksia, joista on perustuslain perusoikeussäännösten mukaan säädettävä lailla.

Sen ohella sopimusta voidaan luonteeltaan pitää ihmisoikeussopimuksena, minkä vuoksi sen sisältämien aineellisten ihmisoikeusmääräysten voimaansaattamisessa tulee käyttää laintasoista voimaansaattamissäädöstä.

Edellä olevan perusteella ja perustuslain 94 §:n mukaisesti esitetään,

että Eduskunta hyväksyisi Strasbourgissa 5 päivänä helmikuuta 1992 tehdyn ulkomaalaisten osallistumista julkiseen elämään paikallistasolla koskevan Euroopan neuvoston yleissopimuksen.

Koska sopimus sisältää määräyksiä, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan, annetaan samalla Eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 §

Strasbourgissa 5 päivänä helmikuuta 1992 tehdyn ulkomaalaisten osallistumista julkiseen elämään paikallistasolla koskevan Euroopan neuvoston yleissopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset ovat lakina voimassa niin kuin Suomi on niihin sitoutunut.

2 §

Tarkempia säännöksiä tämän lain täytäntöönpanosta voidaan antaa tasavallan presidentin asetuksella.

3 §

Tämän lain voimaantulosta säädetään tasavallan presidentin asetuksella.

---

Helsingissä 26 päivänä toukokuuta 2000

Tasavallan Presidentti
TARJA HALONEN

Vt. ulkoasiainministeri Pääministeri
Paavo Lipponen