Kansainvälisen työjärjestön (ILO) yleiskokous, Kansainvälinen työkonferenssi hyväksyi vuonna 1999 yleissopimuksen nro 182, joka koskee lapsityön pahimpien muotojen kieltämistä ja välittömiä toimia niiden poistamiseksi sekä yleissopimukseen liittyvän suosituksen nro 190.

Yleissopimuksen tarkoitus on kieltää yleissopimuksessa määritelty lapsityön pahimpien muotojen käyttö ja saada jäsenvaltiot ryhtymään välittömiin ja tehokkaisiin toimenpitei- siin tämän tarkoituksen saavuttamiseksi. Yleissopimusta täydentävä suositus sisältää yksityiskohtaisempia suosituksia aiheesta.

Suomen lainsäädäntö täyttää yleissopimuksen vaatimukset. Esityksessä ehdotetaan, että Eduskunta hyväksyisi yleissopimuksen nro 182. Samalla suositus nro 190 saatetaan Eduskunnan tietoon otettavaksi huomioon vastaisessa lainvalmistelutyössä siltä osin kuin sitä pidetään tarkoituksenmukaisena.

---

Kansainvälinen työkonferenssi hyväksyi vuonna 1996 lapsityötä koskevan päätöslauselman, jossa todettiin, että pyrittäessä lapsityövoiman käytön lopettamiseen on välittömästi poistettava sen kaikkein pahimmat muodot. Lapsityö hyväksyttiin normivalmistelun kohteeksi ja päätöslauselman mukaisesti yleissopimuksen nro 182 määräykset kohdistuvat vain yleissopimuksessa määriteltyihin lapsityön kaikkein pahimpiin muotoihin. Yleissopimusta laadittaessa otettiin huomioon erityisesti muut kansainväliset lapsityövoimaa koskevat sopimukset kuten ILO:n yleissopimus nro 138, joka koskee työhön pääsemiseksi vaadittavaa vähimmäisikää ja Yhdistyneiden Kansakuntien (YK) lapsen oikeuksien yleissopimus mahdollisimman toimivan instrumentin luomiseksi.

Yleissopimus nro 182, joka koskee lapsityön pahimpien muotojen kieltämistä ja välittömiä toimia niiden poistamiseksi (jäljempänä lapsityön pahimpien muotojen poistamista koskeva yleissopimus) sekä siihen liittyvä suositus nro 190 hyväksyttiin Kansainvälisessä työkonferenssissa kesäkuussa 1999. Yleissopimus hyväksyttiin poikkeuksellisen yksimielisesti. Yleissopimuksen hyväksymisen puolesta äänesti 415 edustajaa, yksikään edustaja ei äänestänyt yleissopimusta vastaan tai pidättäytynyt äänestyksestä.

Lausunnon tämän hallituksen esityksen laatimista varten ovat antaneet ulkoasiainministeriö, oikeusministeriö, sisäasiainministeriö, puolustusministeriö, opetusministeriö, kauppa- ja teollisuusministeriö, sosiaali- ja terveysministeriö, Teollisuuden ja Työnantajain Keskusliitto (TT), Palvelutyönantajat ry, Valtion työmarkkinalaitos (VTML), Kunnallinen työmarkkinalaitos (KT), Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry (SAK), Toimihenkilökeskusjärjestö STTK ry (STTK) sekä AKAVA ry. Lausunnonantajat ovat yhdensuuntaisesti todenneet, että Suomen lainsäädäntö ja käytäntö ovat sopusoinnussa yleissopimuksen kanssa ja useimmat ovat myös nimenomaisesti kannattaneet yleissopimuksen ratifiointia. TT ja Palvelutyönantajat toteavat yhteislausunnossaan, että Suomen lainsäädäntö ja käytäntö vastaavat yleissopimuksen vaatimuksia. Keskusjärjestöt katsovat, että Suomen tulisi ratifioida yleissopimus. Palkansaajakeskusjärjestöt SAK, STTK ja AKAVA korostavat yleissopimuksen tärkeyttä ja, että Suomen tulisi ratifioida yleissopimus mahdollisimman nopeasti. Palkansaajakeskusjärjestöt toteavat myös lausunnossaan, ettei yleissopimuksen ratifiointi aiheuta muutoksia lainsäädäntöömme.

Suomen ILO-neuvottelukunta puoltaa yleissopimuksen ratifiointia.

Kansainvälinen työjärjestö arvioi, että pelkästään kehitysmaissa on noin 250 miljoonaa 5―14 -vuotiasta työssä käyvää lasta. Näistä lapsista noin 70 prosenttia joutuu tekemisiin vaarallisen työn kanssa. Lapsityövoiman hyväksikäyttö vaarantaa näiden lasten fyysisen ja psyykkisen hyvinvoinnin. Lapsityövoiman väärinkäyttö loukkaa myös vakavasti heidän ihmisarvoaan ja ihmisoikeuksiaan. Etenkin viime vuosina lapsityövoiman hyväksikäyttöön on laajasti kiinnitetty huomiota ja jouduttu toteamaan lapsityövoiman hyväksikäytön pysyvyys ja vaka- vuus, jotka osoittavat olemassa olevien kansainvälisten normien riittämättömyyden.

Vuonna 1996 ILO:ssa hyväksytyn päätöslauselman mukaisesti yleissopimus nro 182 koskee lapsityön pahimpien muotojen kieltämistä ja välittömiä toimia niiden poistamiseksi. Yleissopimuksen määräykset koskevat näitä pahimpia muotoja kokonaisuudessaan eivätkä mahdollista poikkeuksia. Normit sisältyvät yhteen asiakirjaan, jonka uskotaan osaltaan tukevan yleissopimuksen tavoitteen saavuttamista ja lisäävän siten sopimuksen merkittävyyttä. Lapsityön pahimpien muotojen poistamista koskevan yleissopimuksen on tarkoitus vahvistaa ILO:n yleissopimusta nro 138, joka edelleen säilyy lapsityövoiman käytön kansainvälisenä perusasiakirjana. Yleissopimuksen nro 182 merkittävyyttä osoittaa myös, että sopimus tulee olemaan yksi ILO:n ns. ydinsopimuksista, joita ennestään ovat pakkotyötä koskevat yleissopimukset nrot 29 ja 105, järjestäytymisoikeutta koskevat yleissopimukset nrot 87 ja 98, tasa-arvoa koskevat yleissopimukset nrot 100 ja 111 sekä yleissopimus nro 138.

Suomessa lainsäädäntö täyttää hyvin yleissopimuksen vaatimukset. Lapsityövoiman käyttöä samoin kuin sen valvontaa koskevat säädökset ovat varsin tiukkoja. Yleissopimus nro 182 on kuitenkin myös Suomelle merkittävä asiakirja, sillä sopimus on tärkeä väline lasten ja etenkin maailman työssä käyvien lasten aseman parantamiseksi. Lasten oikeuksien edistäminen on oleellinen osa Suomen harjoittamaa ihmisoikeuspolitiikkaa. Siksi on tärkeää, että mahdollisimman monet jäsenvaltiot ratifioisivat yleissopimuksen nro 182 ja yleissopimus saataisiin kansainvälisesti pian voimaan niin, että sitä sovellettaisiin mahdollisimman laajasti. Lisäksi Suomi on niiden 45 jäsenvaltion joukossa, jotka tällä hetkellä ovat ratifioineet kaikki ILO:n ydinsopimukset ja Suomen on johdonmukaista pyrkiä ratifioimaan myös yleissopimus nro 182.

Yleissopimuksen 1 artikla velvoittaa kunkin ratifioivan jäsenvaltion ryhtymään toimenpiteisiin varmistaakseen lapsityön pahimpien muotojen kieltämisen ja poistamisen. Toimenpiteiden tulee olla välittömiä ja tehokkaita. Artiklan 2 mukaan yleissopimuksessa sanalla "lapsi" tarkoitetaan kaikkia alle 18-vuotiaita henkilöitä.

Artiklassa 3 on määritelty mitä yleissopimuksessa tarkoitetaan "lapsityön pahimmilla muodoilla". Käsite kattaa ensinnäkin kaikki orjuuden muodot ja siihen verrattavat käytännöt (3 artikla a-kohta). Esimerkkeinä kohdassa on mainittu muun muassa lasten myynti ja lapsikauppa sekä lasten pakkovärväys heidän käyttämisekseen aseellisessa selkkauksessa. Alaikäisten vapaaehtoinen laillisesti tapahtuva värväytyminen aseelliseen palveluun ja osallistuminen aseellisiin selkkauksiin jäävät siten yleissopimuksen soveltamisalan ulkopuolelle. Lapsen käyttö, välitys tai tarjoaminen prostituutioon, pornografian tuotantoon tai pornografisiin esityksiin kuuluvat käsitteen piiriin (3 artikla b-kohta). Käsitteeseen sisältyy myös lapsen käyttö, välitys ja tarjoaminen laittomiin toimiin kuten huumausaineiden kauppaan (3 artikla c-kohta). Myös työ, joka luonteensa tai olosuhteidensa vuoksi saattaa olla haitallista lasten terveydelle, turvallisuudelle tai moraalille kuuluu lapsityön pahimpiin muotoihin (3 artikla d-kohta).

Artikla 4 velvoittaa määrittämään kansallisella lainsäädännöllä tai viranomaisen määräyksillä työt, joita edellä 3 artiklan d-kohdassa tarkoitetaan sekä kartoittamaan missä näin määritettyjä töitä tehdään. Laadittu luettelo on määräajoin tarkistettava ja tarvittaessa uusittava. Siten yleissopimuksessa on artiklan 3 d-kohdan osalta vaarallisten töiden määrittely jätetty kansalliseen päätäntävaltaan niin, että jäsenvaltio on kuitenkin velvollinen neuvottelemaan työnantaja- ja työntekijäjärjestöjen kanssa sekä ottamaan huomioon asiaankuuluvat kansainväliset normit. Artiklaan sisältyvä viittaus lapsityön pahimpia muotoja koskevaan suositukseen ei tarkoita, että suosituksen vaatimukset tältä osin olisi täytettävä vaan kyse on velvollisuudesta ottaa huomioon suosituksen kohdat 3 ja 4. Lisäksi artikla 4 myös muutoin velvoittaa viranomaiset yhteistyöhön työnantaja- ja työntekijäjärjestöjen kanssa eri vaiheissa vaarallisten töiden luetteloa laadittaessa ja tarkistettaessa.

Artiklan 5 mukaan jäsenvaltion on perustettava tai osoitettava asianmukainen toimintajärjestelmä yleissopimuksen määräysten toimeenpanon valvomiseksi. Artiklalla on haluttu korostaa yleissopimuksen noudattamisen merkitystä. Artikla ei edellytä uusien valvontamekanismien perustamista, jos valvontaan sopivat toimintatavat ovat jo osoitettavissa. Artiklan mukaisesti jäsenvaltion on neuvoteltava työnantaja- ja työntekijäjärjestöjen kanssa, vaikkakin lopullinen päätösvalta asiassa kuuluu jäsenvaltiolle.

Artikla 6 velvoittaa jäsenvaltiot laatimaan ja panemaan toimeen toimintaohjelmia lapsityön pahimpien muotojen kiireelliseksi poistamiseksi. Artiklassa 6 viranomaisten edellytetään toimivan neuvotellen työnantaja- ja työntekijäjärjestöjen kanssa ottaen tarvittaessa huomioon myös muiden asianosaisten ryhmien näkemykset. Viime mainittuja ei ole yleissopimuksessa määritelty vaan näitä voivat olla esimerkiksi erilaiset lastensuojelujärjestöt. Työmarkkinajärjestöillä on kuitenkin haluttu säilyttää ensisijainen asema neuvotteluprosessissa.

Artikla 7 velvoittaa jäsenvaltiot ryhtymään kaikkiin tarpeellisiin toimenpiteisiin yleissopimuksen tehokkaan toimeenpanon ja noudattamisen varmistamiseksi. Jäsenvaltioiden on 2-kohdan mukaisesti ryhdyttävä toimenpiteisiin, joilla a) estetään lasten käyttö lapsityön pahimmissa muodoissa b) annetaan apua heidän siirtämisessään pois lapsityön pahimpien muotojen piiristä sekä heidän kuntouttamiseensa ja sosiaaliseen sopeuttamiseensa c) varmistetaan lapsityön pahimmista muodoista poissiirretyille lapsille pääsy ilmaiseen peruskoulutukseen sekä milloin mahdollista ja asianmukaista pääsy ammatilliseen koulutukseen d) tunnistetaan ja tavoitetaan erityisriskeille alttiina olevat lapset sekä e) otetaan huomioon tyttöjen erityisongelmat. Lisäksi jäsenvaltion on nimettävä asianmukainen viranomainen, joka vastaa yleissopimuksen määräysten toimeenpanosta.

Artikla 8 mukaan jäsenvaltioiden on autettava toisiaan yleissopimuksen määräysten toimeenpanossa kansainvälisen yhteistyön ja avustamisen keinoin mukaan lukien tuki sosiaaliselle ja taloudelliselle kehitykselle, köyhyydenpoisto-ohjelmille ja kaikkien saatavilla olevalle koulutukselle. Artikla korostaa maailmanlaajuisen ja kansainvälisen yhteistyön välttämättömyyttä lapsityön pahimpien muotojen poistamiseksi. Artiklan tarkoitus on rohkaista jäsenvaltioita toimimaan yhteistyössä yleissopimuksen tavoitteiden saavuttamiseksi. Artikla ei sisällä velvoitetta määrätystä yhteistyön tai avun muodosta tai sen määrästä.

Yleissopimusta täydentävän suosituksen nro 190 tarkemmat suositukset aiheesta koskevat toimintaohjelmia, vaarallisen työn määrittämistä ja yleissopimuksen toimeenpanoa. Huomionarvoista Suomen lainsäädännön kehittämisen kannalta on muun muassa suosituksen kohta 5, jonka mukaisesti lapsityön laatua ja laajuutta koskevia yksityiskohtaisia tietoja ja tilastoja tulisi kerätä ja pitää ajan tasalla. Tietoja ja tilastoja tulisi vastaavasti kerätä myös lapsityön pahimpien muotojen kieltämistä ja poistamista koskevien kansallisten säännösten rikkomuksista. Suosituksen 12 kohdan mukaan jäsenvaltioiden tulisi säätää kohdassa mainitut lapsityön pahimmat muodot rangaistaviksi. Suosituksen kohta 15 sisältää esimerkkiluettelon lapsityön pahimpien muotojen kieltämiseen ja poistamiseen tähtäävistä toimista. Kohdassa 15 d) mainitaan jäsenvaltion kansalaisten, jotka ovat rikkoneet lapsityön pahimpien muotojen kieltoa ja välitöntä poistamista koskevia kansallisia säännöksiä, syytteeseen asettamisen järjestäminen heidän omassa maassaan myös silloin, kun rikkomukset ovat tapahtuneet toisessa valtiossa.

Yleissopimuksen artikla 1 velvoittaa kunkin tämän yleissopimuksen ratifioivan jäsenvaltion ryhtymään välittömiin ja tehokkaisiin toimenpiteisiin lapsityön pahimpien muotojen kiireelliseksi kieltämiseksi ja poistamiseksi. Artiklojen 2 ja 3 mukaisesti yleissopimuksessa lapsityön pahimmilla muodoilla tarkoitetaan artiklassa 3 määritettyjä töitä, joita alle 18-vuotiaat henkilöt tekevät.

Suomen Hallitusmuodon perusoikeussäännökset uudistettiin 1 päivänä elokuuta 1995 voimaan tulleella hallitusmuodon muutoksella (969/1995). Hallitusmuodon 1 §:n mukaisesti valtiosääntö turvaa ihmisarvon loukkaamattomuuden ja yksilön vapauden ja oikeudet sekä edistää oikeudenmukaisuutta yhteiskunnassa. Henkilökohtaisesta koskemattomuudesta säädetään hallitusmuodon 6 §:ssä. Säännöksen 1 momentin mukaan jokaisella on oikeus elämään sekä henkilökohtaiseen vapauteen, koskemattomuuteen ja turvallisuuteen. Hallituksen esityksessä perustuslakien perusoikeussäännösten muuttamisesta (309/1993 vp) on todettu, että oikeus henkilökohtaiseen vapauteen on luonteeltaan yleisperusoikeus, joka suojaa ihmisen fyysisen vapauden ohella myös hänen tahdonvapauttaan ja itsemääräämisoikeuttaan. Erillisiä säännöksiä esimerkiksi orjuuden ja pakkotyön kieltämisestä ei ole säädetty, sillä voimassa olevien perusoikeussäännösten katsotaan yksiselitteisesti kieltävän orjuuden ja pakkotyön kaltaiset menettelyt. Hallitusmuodon 15 §:ssä on turvattu jokaiselle oikeus lain mukaan hankkia toimeentulonsa valitsemallaan työllä, ammatilla tai elinkeinolla. Perustuslain säännösten lisäksi on eri laeissa säädetty perusoikeuksien toteuttamisesta. Perusoikeussäännöstö on siirretty lähes sellaisenaan uuteen Suomen perustuslakiin (731/1999), joka tulee voimaan 1.3.2000.

Yleissopimuksessa tarkoitettujen lasten eli alle 18-vuotiaiden henkilöiden työntekoa sääntelevät yleiset työoikeudelliset lait sekä nuoria työntekijöitä koskevat erityislait. Erityisesti alle 18-vuotiaita koskee laki nuorista työntekijöistä (998/1993) ja asetus nuorten työntekijöiden suojelusta (508/1986) lisäksi nuoriin työntekijöihin sovelletaan työsopimuslakia (320/1970), työaikalakia (605/1996), työturvallisuuslakia (299/1958) ja vuosilomalakia (272/1973), ellei nuorten työnteosta ole toisin säädetty.

Työsopimuslain mukaan työsopimuksen voi tehdä jokainen 15 vuotta täyttänyt nuori. Alle 15-vuotiaan työsopimuksen voi tehdä nuoren puolesta tämän huoltaja taikka huoltajan suostumuksella myös nuori itse. Huoltajalla on oikeus purkaa alle 18-vuotiaan nuoren työsopimus, jos purkaminen on tarpeellista nuoren kasvatuksen, kehityksen tai terveydentilan vuoksi.

Lakia nuorista työntekijöistä sovelletaan työhön, jota alle 18-vuotias tekee työ- tai virkasuhteessa. Lain tavoitteena on suojata nuorten työntekijöiden työn tekemistä asettamalla työntekijän iälle ja toisaalta sallittavan työn laadulle tietyt rajoitukset. Lain säännöksillä nuorten työntekijöiden säännöllisestä työajasta, ylityöstä, enimmäistyöajasta, työajan sijoittelusta ja lepoajoista pyritään suojelemaan alle 18-vuotiaita liialliselta työnteolta sekä turvaamaan heille riittävät lepo- ja vapaa-ajat. Lain mukaan nuorilla saadaan teettää vain sellaista työtä, joka ei ole vahingollista heidän ruumiilliselle tai henkiselle kehitykselleen.

Nuorista työntekijöistä annetun lain mukaan vakituiseen työhön voidaan ottaa henkilö, joka on täyttänyt 15 vuotta ja joka on suorittanut oppivelvollisuutensa. Suomessa oppivelvollisuus päättyy yleensä 16-vuotiaana, jolloin nuoret ovat suorittaneet peruskoulun oppimäärän. Tilapäiseen työhön voidaan palkata lain mukaan myös alle 15-vuotias nuori tietyin edellytyksin. Tarkoituksena on, että oppivelvollisten työnteon tulisi olla aina toissijaista koulunkäyntiin nähden. Erittäin rajoitetusti tätä nuorempikin henkilö voidaan ottaa työhön koulun loma-aikoina sekä koulutyön aikana tilapäiseen tai lyhytkestoiseen työhön. Alle 14-vuotias voi tehdä vain määrätynlaista työtä ja tällöinkin työsuhteessa tapahtuvan työnteon edellytyksenä on työsuojelupiirin työsuojelulautakunnan poikkeuslupajaoston antama poikkeuslupa.

Asetus nuorten työntekijöiden suojelusta sisältää säännökset nuorelta työntekijältä kielletyistä ja hänelle vaarallisista töistä sekä nuoren työntekijän käyttämisestä vaarallisiin töihin. Asetuksen 2 §:n mukaan nuorta työntekijää ei saa käyttää työhön, joka on hänen ruumiilliselle tai henkiselle kehitykselleen vahingoksi tahi joka vaatii häneltä suurempaa ponnistusta tai vastuuta kuin hänen ikäänsä ja voimiinsa katsoen on kohtuullista. Nuorten työntekijöiden suojelusta annetun asetuksen 3 §:n mukaan alle 16-vuotiasta nuorta työntekijää ei saa käyttää työhön, jossa häntä tai hänen työnsä takia muuta henkilöä saattaa uhata erityinen tapaturman tai terveyden vaurioitumisen vaara. Työministeriö on myös antanut päätöksen nuorille työntekijöille vaarallisista töistä (756/1996) ja nuorille sopivista kevyistä töistä (1431/1993).

Suomen lainsäädäntö sallii alle 18-vuotiaiden työnteon huomattavasti rajoitetummin kuin yleissopimus, jonka tarkoituskin on puuttua vain lapsityön pahimpiin muotoihin. Suomen perustuslaissa säädetyistä perusoikeuksista sekä lasten ja nuorten työntekoa sääntelevästä lainsäädännöstä johtuen alle 18-vuotiaat eivät voi laillisesti tehdä työtä, jota yleissopimuksessa tarkoitetaan lapsityön pahimmilla muodoilla.

Yleissopimuksen 4 artiklan mukaan kansallisesti on määritettävä mitä muuta työtä tai toimintaa kuin 3 artiklan kohdissa a-c mainittuja on artiklan 3 d-kohdan mukaisesti pidettävä lapsityön pahimpiin muotoihin kuuluvana. Nuorista työntekijöistä annetussa laissa, nuorten työntekijöiden suojelusta annetussa asetuksessa ja työministeriön päätöksessä nuorille vaarallisista töistä on säännöksiä nuorilta kielletyistä töistä sekä sellaisista vaarallisista töistä, joita voidaan teettää nuorilla työntekijöillä tietyin edellytyksin. Asiallisesti kansalliset säännökset kattavat suosituksen 3 ja 4 kohdat, jotka yleissopimus velvoittaa artiklan d-kohdan töitä määritettäessä ottamaan huomioon. Artiklan mukaan laadittu luettelo on määräajoin tarkistettava. Nuorten työntekijäin suojelusta annetun asetuksen 2 §:ssä on kielletyistä töistä esimerkkiluettelo, jonka määräajoin tapahtuvaan tarkastamiseen tulisi yleissopimuksen voimaantultua kiinnittää erityistä huomiota. Sosiaali- ja terveysministeriö vahvistaa esimerkkiluettelon asetuksen 3 §:n tarkoittamista vaarallisista töistä. Tämä luettelo tulee tarkistettavaksi vähintään joka viides vuosi. Tällä hetkellä luettelo vaarallisista töistä sisältyy voimassa olevaan työministeriön päätökseen nuorille työntekijöille vaarallisista töistä.

Artiklan 5 mukaan jäsenvaltion on varmistettava, että sillä on asianmukainen toimintajärjestelmä yleissopimuksen määräysten toimeenpanon valvomiseksi. Alle 18-vuotiaiden lasten työssäkäyntiä koskevien säännösten valvonta kuuluu työsuojeluviranomaisille. Menettelylliset säännökset työsuojeluviranomaisen tarkastusoikeudesta sisältyvät työsuojelun valvonnasta ja muutoksenhausta työsuojeluasioissa annettuun lakiin (131/1973), jota täydentää asetus työsuojelun valvonnasta (954/1973). Myös poliisiviranomaiset osallistuvat osaltaan yleissopimuksen määräysten tehokkaaseen toteuttamiseen ja valvontaan.

Artikla 6 velvoittaa jäsenvaltiot laatimaan ja panemaan toimeen toimintaohjelmia lapsityön pahimpien muotojen poistamiseksi. Ohjelman voitaneen katsoa sisältyvän yleiseen työelämän ja työsuojelun kehittämissuunnitteluun, jossa vuosittain vahvistetaan sovitut prioriteetit. Myös työmarkkinajärjestöt osallistuvat vakiintuneesti tähän suunnitteluun, joten lainsäädännön voidaan katsoa olevan sopusoinnussa artiklan kanssa.

Artikla 7 koskee yleissopimuksen tehokkaan toimeenpanon ja noudattamisen varmistamista. Vaadittaviin toimenpiteisiin kuuluvat myös rangaistusseuraamusten ja tarvittaessa muiden sanktioiden säätäminen ja soveltaminen. Alle 18-vuotiaiden henkilöiden työnteko on mahdollista vain tietyin edellytyksin. Lasten ja nuorten työntekoa koskevien säännösten noudattamisen valvonta kuuluu työsuojeluviranomaisille, joita ensisijaisesti voidaan Suomessa pitää 7 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuna viranomaisena. Valvontaa suorittaessaan työsuojeluviranomaiset voivat hallinnollisesti neuvoin ja ohjein sekä viime kädessä työn teon keskeyttämisellä puuttua työhön, jota tehtäisiin asiaa koskevien säännösten vastaisesti. Tarvittaessa työsuojeluviranomaiset toimivat yhteistyössä poliisin ja lastensuojeluviranomaisten kanssa, kun kysymys on niiden tehtäväkenttään kuuluvien yleissopimuksen määräysten toimeenpanoon liittyvistä asioista.

Myös rikoslainsäädäntö on sopusoinnussa yleissopimuksen kanssa. Yleissopimuksen 3 artiklan kohdassa a mainittuja tekoja voitaisiin pitää rikoslain (39/1889) 25 luvun mukaisina rikoksina. Teot tulisivat arvioitaviksi ensisijaisesti rikoslain 25 luvun 1 §:ssä kriminalisoituna vapaudenriistona tai rikoslain 25 luvun 3 §:ssä säädettynä ihmisryöstönä.

Artiklan 3 kohdassa b mainittuja tekoja arvioitaisiin lähinnä niiden säännösten perusteella, jotka koskevat seksuaalirikoksia. Erityisesti sovellettaviksi tulisivat rikoslain 20 luvun 6 §:n lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä, rikoslain 20 luvun 8 §:n seksuaalipalvelujen ostamista nuorelta sekä rikoslain 20 luvun 9 §:n paritusta koskevat säännökset. Sovellettaviksi saattaisivat tulla myös rikoslain 17 luvun 18 §:n lapsipornografian levittämistä ja rikoslain 17 luvun 19 §:n hallussapitoa koskevat rangaistussäännökset.

Artiklan 3 kohdan c mukaiset teot tulevat arvioitaviksi yleisten rikoksen osallisuutta koskevien säännösten perusteella. Mikäli rikoksen tekevä lapsi on alle 15-vuotias, tekoja arvioitaisiin välillistä tekemistä koskevien periaatteiden nojalla. Huumausaineiden kauppa on rangaistavaa ensisijaisesti huumausainerikosta koskevan rikoslain 50 luvun 1 §:n säännöksen mukaan. Yleissopimuksen 3 artiklan d-kohdan mukaiset kansallisella lainsäädännöllä tai viranomaismääräyksillä kielletyt teot ovat lähinnä rikoslain 47 luvun 1 §:ssä säädettyjä työturvallisuusrikoksia tai rikoslain 47 luvun 2 §:ssä säädettyjä työaikasuojelurikoksia.

Artiklan 7 kohta 2 velvoittaa jäsenvaltion ryhtymään toimenpiteisiin, jotka on jaoteltu artiklassa viiteen alakohtaan (kohdat a-e). Voimassa oleva sääntely ja työsuojelun valvontajärjestelmä mahdollistavat tarvittaessa tehokkaan puuttumisen lasten laittomaan työssäkäyntiin. Lapsen ruumiillisen ja henkisen toipumisen sekä yhteiskunnallisen sopeutumisen edistämisen osalta sovellettaviksi tarvittaessa tulisivat lähinnä lastensuojelulaki (683/1983) ja siinä säädetyt toimenpiteet sekä lastensuojeluasetus (1010/1983). Lastensuojelulain 1 §:n mukaisesti lapsella on oikeus turvalliseen ja virikkeitä antavaan kasvuympäristöön, tasapainoiseen ja monipuoliseen kehitykseen sekä etusija erityiseen suojeluun. Lastensuojelun tarkoitukseksi on laissa säädetty 1 §:ssä mainittujen oikeuksien turvaaminen. Siten lastensuojelun avulla varmistetaan myös artiklan 7 kohdassa d mainittu erityisriskeille alttiina olevien lasten tunnistaminen ja tavoittaminen sekä e-kohtaan kirjattu tyttöjen erityisongelmien huomioiminen.

Lapsen oikeus maksuttomaan perusopetukseen taataan perustuslaissa ja perusopetuslaissa (628/1998). Perusopetuslain mukaan Suomessa vakituisesti asuvat lapset ovat oppivelvollisia. Oppivelvollisuus alkaa sinä vuonna, jona lapsi täyttää seitsemän vuotta ja päättyy, kun perusopetuksen oppimäärä on suoritettu tai kun oppivelvollisuuden alkamisesta on kulunut kymmenen vuotta. Vaikeasti vammaisten tai sairaiden lasten oppivelvollisuus alkaa vuotta edellä todettua aikaisemmin ja kestää 11 vuotta. Koulut ja oppilaitokset antavat oppilailleen opintojen ohjausta. Työvoimaviranomaiset antavat myös nuorille maksutonta ammatinvalinnanohjausta, josta säädetään työvoimapalvelulaissa (1005/1993) ja työvoimapalveluasetuksessa (1251/1993).

Artikla 8 koskee jäsenvaltioiden yhteistyötä auttaakseen toisiaan yleissopimuksen määräysten toimeenpanossa. Suomen kehitysyhteistyössä painotetaan lasten oikeuksien edistämistä. Suomi osallistuu aktiivisesti UNICEF:in toimintaan ja tukee myös ILO:n erityisohjelmaa International Programme on the Elimination of Child Labour (IPEC) lapsityövoiman käytön poistamiseksi. Lasten oikeuksien edistäminen on jo nykyisellään tärkeä osa Suomen ihmisoikeuspolitiikkaa ja Suomella on valmiudet myös artiklan 8 mukaiseen kansainväliseen yhteistyöhön ja avunantoon.

Edellä esitetyn mukaisesti Suomen lainsäädäntö täyttää yleissopimuksen nro 182 vaatimukset eikä lainsäädännön muutostarpeita ole.

Euroopan unionin neuvosto on vuonna 1994 antanut nuorten työntekijöiden työsuojelusta direktiivin 94/33/EY. Direktiivin tavoite on suojata lasten ja nuorten työntekoa sellaisin toimenpitein, jotka edistävät lasten ja nuorten työntekijöiden turvallisuutta ja terveyttä työssä. Direktiivi asettaa sekä työnteolle määrätyt ikärajat että lasten tekemän työn laadulle tietyt erityisvaatimukset. Työ ei saa vahingoittaa nuorten turvallisuutta, terveyttä eikä heidän fyysistä, henkistä, moraalista tai sosiaalista kehitystään taikka vaarantaa heidän koulutustaan tai opetuksen hyödyntämistä.

Yleissopimus ja yhteisölainsäädäntö eivät ole ristiriidassa keskenään.

Lapsityövoiman käyttöä sääntelevä kattavin perusasiakirja on ILO:n yleissopimus nro 138, joka koskee työhön pääsemiseksi vaadittavaa vähimmäisikää (SopS 87/1976). Yleissopimusta täydentävä suositus nro 146 sisältää tarkempia suosituksia aiheesta. Yleissopimuksen tavoite on lapsityövoiman käytön lopettaminen asteittain. Yleissopimus nro 138 on yksi ILO:n ydinsopimuksista ja sen on 1.6.1999 mennessä ratifioinut 73 jäsenvaltiota. Suomi ratifioi yleissopimuksen vuonna 1976. Lapsityön pahimpien muotojen poistamista koskeva yleissopimus tukee yleissopimuksen nro 138 tavoitetta lapsityön lopettamiseksi ja yleissopimusten määräykset ovat sopusoinnussa keskenään.

YK:n yleissopimus lapsen oikeuksista (SopS 59―60/1991, jäljempänä lapsisopimus) vuodelta 1989 on kaikkein laajimmin ratifioitu kansainvälinen ihmisoikeussopimus. Sopimus tuli Suomen osalta voimaan vuonna 1991. Sopimus kattaa laajasti lapsen ihmisoikeudet. Sopimuksen 32 artikla koskee lasten taloudellista hyväksikäyttöä mukaan lukien lapsityövoiman käyttö. Sopimus velvoittaa määrittämään vähimmäisikärajan työhön otettaville, tarpeelliset työaikaa ja työoloja koskevat säännökset sekä säätämään riittävät seuraamukset artiklan tehokkaan täytäntöönpanon turvaamiseksi. Sopimuksen 34 artiklan mukaan sopimusvaltiot sitoutuvat suojelemaan lasta kaikilta seksuaalisen hyväksikäytön muodoilta. Lapsityön pahimpien muotojen poistamista koskevan yleissopimuksen tavoin lapsisopimuksen yleinen ikäraja on 18 vuotta. Lasten asepalveluksen osalta ikäraja lapsisopimuksessa on 15 vuotta.

Lapsisopimusta on tarkoitus vahvistaa laatimalla siihen kaksi lisäpöytäkirjaa, jotka koskevat lapsia aseellisissa konflikteissa sekä lasten myyntiä, lapsiprostituutiota ja lapsipornografiaa. Ensin mainitun pöytäkirjan keskeisimmässä määräyksessä on tarkoitus kieltää alle 18-vuotiaan osallistuminen vihollisuuksiin.

Lapsisopimus on erityisesti otettu huomioon valmisteltaessa ILO:n yleissopimusta nro 182 eivätkä ne ole ristiriidassa keskenään. Myös valmisteilla olevien valinnaisten pöytäkirjojen kannalta lapsityön pahimpien muotojen poistamista koskevan yleissopimuksen määräykset voidaan nähdä oikeansuuntaisena kehityksenä kansainvälisessä asiaa koskevassa sääntelyssä.

Yleissopimus tulee kansainvälisesti voimaan 12 kuukauden kuluttua siitä päivästä, jona Kansainvälisen työtoimiston pääjohtaja on rekisteröinyt kahden jäsenvaltion ratifioinnit. Tämän jälkeen yleissopimus tulee voimaan sen ratifioivan valtion osalta 12 kuukauden kuluttua siitä päivästä, jona Kansainvälisen työtoimiston pääjohtaja on rekisteröinyt yleissopimuksen ratifioinnin.

Yleissopimuksen ratifioinut jäsenvaltio voi irtisanoa sen 10 vuoden kuluttua siitä päivästä, jona yleissopimus on tullut kansainvälisesti voimaan ilmoittamalla irtisanomisesta Kansainvälisen työtoimiston pääjohtajalle. Irtisanominen tulee voimaan vasta vuoden kuluttua ilmoituksen rekisteröimispäivämäärästä. Jäsenvaltio, joka ei vuoden kuluessa mainitun 10 vuoden määräajan päättymisestä käytä irtisanomisoikeuttaan, saa irtisanoa yleissopimuksen aina 10 vuoden välein.

Kansainvälisen työjärjestön perussäännön 19 artikla edellyttää kunkin jäsenvaltion saattavan yleiskokouksen hyväksymät yleissopimukset ja suositukset määräajassa yleiskokouksen päättymisestä toimivaltaisen valtioelimen käsiteltäväksi lainsäädäntö- ja muita toimia varten. Tämän vuoksi yleissopimus ja suositus tulee saattaa eduskunnan käsiteltäväksi.

Yleissopimus nro 182 ei sisällä määräyksiä, jotka ovat ristiriidassa voimassa olevan lainsäädännön kanssa tai jotka edellyttävät lainsäädäntötoimia.

Edellä olevan perusteella ja hallitusmuodon 33 §:n mukaisesti esitetään,

että Eduskunta hyväksyisi Genevessä pidetyssä Kansainvälisessä työkonferenssissa 17 päivänä kesäkuuta 1999 hyväksytyn Kansainvälisen työjärjestön yleissopimuksen nro 182, joka koskee lapsityön pahimpien muotojen kieltämistä ja välittömiä toimia niiden poistamiseksi, ja

että Genevessä pidetyssä Kansainvälisessä työkonferenssissa 17 päivänä kesäkuuta 1999 hyväksytty Kansainvälisen työjärjestön suositus nro 190, joka koskee lapsityön pahimpien muotojen kieltämistä ja välittömiä toimia niiden poistamiseksi, otetaan huomioon tulevassa lainsäädäntötyössä sikäli kuin se on tarkoituksenmukaista ja mahdollista.

Helsingissä 3 päivänä joulukuuta 1999

Tasavallan Presidentti
MARTTI AHTISAARI

Työministeri
Sinikka Mönkäre