Esityksessä ehdotetaan, että eduskunta hyväksyisi Libanonin kanssa 25 päivänä elokuuta 1997 allekirjoitetun sijoitusten edistämistä ja keskinäistä suojaamista koskevan sopimuksen. Sopimuksen tarkoituksena on edistää ja tiivistää taloudellista yhteistyötä Libanonin kanssa ja selkiinnyttää erityisesti sijoituksia koskevia oikeudellisia perusteita maiden välillä. Sopimuksen avulla halutaan varmistaa suotuisat edellytykset toisen sopimuspuolen kansalaisten ja yritysten sijoituksille toisessa sopimusmaassa sekä tunnustetaan tarve suojella niitä.

Sopimus tulee voimaan kolmenkymmenen päivän kuluttua siitä, kun sopimuspuolet ovat ilmoittaneet toisilleen täyttäneensä valtiosäännöissään sopimuksen voimaantulolle asetetut vaatimukset. Esitykseen sisältyy lakiehdotus sopimuksen eräiden lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten hyväksymisestä. Ehdotettu laki on tarkoitettu tulemaan voimaan samanaikaisesti sopimuksen kanssa.

---

Ennen vuonna 1975 alkanutta sisällissotaa Libanonin talous oli vakaalla pohjalla ja kehittynein koko Lähi-idässä. Libanon oli rahamaailman keskus, ja sen talous kasvoi useampana vuonna yli 9 %:n vuosivauhtia. Sota romahdutti talouskasvun. BKT per capita putosi kolmannekseen sotaa edeltäneistä ajoista. Vuonna 1992 aloitettiin Libanonin jälleenrakentamis- ja tervehdyttämisohjelma, ja ulkoinen luottamus maan talouteen on palautunut vähitellen. BKT kasvoi vuosina 1993―95 noin 7 %:n vuosivauhtia, mutta vuonna 1996 talouskasvu jälleen hidastui ja BKT:n kasvu jäi 4 %:iin.

Libanonissa toimii lukuisia suomalaisia yrityksiä. Nokialla, Metsä-Serlalla, UPM-Kymmenellä, Finntrepolla ja Valiolla on omat agenttinsa ja markkinansa Libanonissa. Suomalaisyritykset ovat viime aikoina olleet entistä kiinnostuneempia paikallisista yrityksistä. Vuonna 1995 Tele osti noin 14 % paikallisen Libancell-yrityksen osakepääomasta.Vuonna 1996 Metra osti 50 % paikallisen johtavan saniteettituotteiden valmistajan LESICO:n osakepääomasta. Kehityksen voidaan odottaa jatkuvan nyt kun Libanonin jälleenrakennus näyttää olevan vahvalla pohjalla ja poliittinen tilanne maassa rauhoittunut.

Sijoituksia edistävällä ja suojaavalla sopimuksella pyritään lisäämään sijoitusten turvallisuutta ja olosuhteiden ennustettavuutta.

Libanonin kauppavaihto EU:n kanssa on kasvanut koko 1990-luvun, joskin Libanonin vienti on painottunut kehitysmaihin. Libanonin tuonti EU:sta vuonna 1996 oli 7,5 miljardia dollaria ja vienti EU:iin 1,0 miljardia dollaria. Vienti kasvoi 23 % vuodesta 1995 tuonnin kasvaessa samana aikana vain 3,5 %.

Suomen ja Libanonin välinen kauppavaihto on ollut vähäista, mutta suhteellisen nopeasti kasvavaa. Vuosina 1992―95 kauppavaihto on kasvanut lähes 80 %, joka on melkein yksinomaan kasvaneen viennin ansiota. Kauppavaihto vuonna 1995 oli 186 miljoonaa markkaa, josta viennin osuus oli 99,8 %. Vuonna 1996 kauppavaihto oli 187 miljoonaa markkaa, josta viennin osuus oli 186,5 miljoonaa markkaa.

Vuonna 1996 tärkeimmät vientisektorit olivat paperi- ja paperituotteet (37,9 %) sekä televiestintä- ja äänityslaitteet (26,9 %). Tuonti käsittää pääasiassa juomia ja tupakkatuotteita.

Suomella on ennestään voimassa sijoitusten suojelua koskevat sopimukset Egyptin (SopS 3/82), Kiinan (SopS 4/86), Sri Lankan (SopS 54/87), Malesian (SopS 79/87), Unkarin (SopS 20/89), Venäjän (tehty Neuvostoliiton kanssa SopS 58/91), Tshekin (tehty Tshekin ja Slovakian liittotasavallan kanssa SopS 73/91), Viron (SopS 104/92), Liettuan (SopS 119/92), Romanian (SopS 121/92), Latvian (SopS 5/93), Uzbekistanin (SopS 74/93), Ukrainan (SopS 6/94), Valko-Venäjän (SopS 89/94), Turkin (SopS 29/95), Argentiinan (SopS 21/96), Chilen (SopS 23/96), Korean tasavallan (SopS 25/96), Vietnamin (SopS 27/96), Perun (SopS 33/96), Thaimaan (SopS 35/96), Slovakian (tehty Tshekin ja Slovakian liittotasavallan kanssa SopS 73/91), Arabiemiraattien liiton (SopS 22/97), Kuwaitin (SopS 32/97), Indonesian (SopS 34/97), Moldovan (SopS 42/97), Kazakstanin (20/1998) ja Puolan (SopS 28/1998) kanssa.

Neuvottelut investointisuojasopimuksesta lähtivät käyntiin Libanonin aloitteesta vuoden 1995 alkupuolella. Suomi toimitti Libanonille ehdotuksensa sopimukseksi 21 päivänä helmikuuta 1996. Neuvotteluihin liittyi myös kirjeenvaihtoprosessi, jossa sopimuksen sisältöä selvitettiin edelleen. Itse varsinaiset sopimusneuvottelut käytiin Beirutissa 26―28 päivänä helmikuuta sekä 4 ja 5 päivänä kesäkuuta 1996.

Sopimus noudattaa perusrakenteeltaan ja yleissisällöltään Suomen viimeisimpiä vastaavia sopimuksia. Työn pohjana on käytetty alan uusinta kansainvälistä vertailumateriaalia kuten Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestössä neuvoteltavan monenvälisen sijoitussopimuksen valmisteluaineistoa, Euroopan Energiaperuskirjaa sekä muiden EU-maiden vastaavien sopimusten sisältöä. Sopimuksia on kehitetty edelleen yhteistyössä Suomen asianomaisten sektoriviranomaisten ja talouselämän etujärjestöjen kanssa.

Sopimuksen mukaan kumpikin sopimuspuoli turvaa omien lakiensa ja säännöstensä puitteissa omalla alueellaan toisen sopimuspuolen sijoittajien sijoituksille oikeudenmukaisen ja tasapuolisen kohtelun. Tällaisiin sijoituksiin ei saa soveltaa epäedullisempaa kohtelua, kuin myönnetään omien sijoittajien tai kolmansien maiden sijoittajien sijoituksille.

Sopimuksen tarkoittamia sijoituksia voi kansallistaa, pakkolunastaa tai muuten ottaa haltuun ainoastaan ei-syrjivältä pohjalta. Toimenpiteeseen voidaan ryhtyä vain yleisen edun vuoksi sekä välitöntä, riittävää ja todellista korvausta vastaan asianmukaisin laillisin menettelyin.

Sodasta, aseellisesta selkkauksesta, hätätilasta tai vastaavasta sijoitusten kärsimä vahinko on hyvitettävä tai korvattava vähintään samantasoisesti kuin omien maiden tai kolmansien maiden sijoittajien osaksi tuleva hyvitys.

Mikäli sijoittajan ja toisen sopimuspuolen välillä tai sopimuspuolten kesken syntyy riitaisuuksia, on sopimuksessa määräykset välimiesmenettelystä. Sopimuksen tulkintaan ja soveltamiseen liittyvät erimielisyydet sopijapuolten välillä ratkaistaan myös kulloistakin tarkoitusta varten perustettavassa välimiesmenettelyssä.

Sopimuksella ei ole valtion talouteen ulottuvia vaikutuksia.

1 artikla. Artiklassa määritellään sopimuksessa käytetyt käsitteet kuten sijoitus, sijoittaja, tuotto ja sopimuspuolten alueet. Kolmansissa maissa sijaitsevat tytäryhtiöt on rajattu sopimuksen ulkopuolelle, joten niistä käsin tehdyt epäsuorat sijoitukset eivät kuulu sopimuksen piiriin.

2 artikla. Artikla sisältää yleisen periaatteen sijoitusten edistämisestä sopimuspuolten alueella sekä sitoumuksen suojella ja olla häiritsemättä sijoittajien toimintaa. Artikla sisältää myös kehotuksen suhtautua myönteisesti sijoitustoiminnassa vaadittavien lupien myöntämisessä.

3 artikla. Artikla takaa sijoituksille ja sijoittajille yhtä oikeudenmukaisen ja tasapuolisen kohtelun kuin myönnetään omien maiden tai kolmansien maiden sijoituksille ja sijoittajille sen mukaan, mikä on sijoittajalle edullisinta.

4 artikla. Artikla merkitsee poikkeusta edellisen 3 artiklan määräykseen, kun siinä sijoittajien ja sijoitusten edullisemmuuskohtelua arvioitaessa suljetaan sopimuksen ulkopuolelle tietyt sijoituksia koskevat edut. Jos isäntävaltion omille tai jonkin kolmannen valtion sijoittajille myöntämä etu perustuu jonkin suppean vapaakauppa-alueen tai tulliliiton jäsenyyteen (alakohta a), verotukseen jopa osittainkin liittyvään kansainväliseen järjestelyyn tai kotimaiseen lainsäädäntöön (alakohta b), sijoituksia koskevaan monenväliseen sopimukseen (alakohta c) tai arabisijoittajien Libanoniin suuntautuviin niin kiinteistö- kuin muihinkin sijoituksiin (alakohta d), ei isäntävaltio ole velvollinen myöntämään tällaista etua toisen sopimusvaltion sijoittajille. Alakohdan c taustana on Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön valmisteilla oleva sijoituksia koskeva sopimus, joka saattaa sisältää kyseisen järjestön jäsenmaiden ja kolmansien maiden välisiin suhteisiin vaikuttavia määräyksiä. Alakohta d puolestaan on tarpeen Libanonissa vallitsevan lainsäädännön takia arabisijoittajien kiinteistösijoituksia silmällä pitäen.

5 artikla. Omaisuuden kansallistamiselle, pakkolunastamiselle tai niihin verrattaville toimille asetetaan tiukempia edellytyksiä kuin kansallisessa lainsäädännössä on tapana. Pakkolunastuksesta on suoritettava välitön, riittävä ja todellinen korvaus sijoituksen markkina-arvon mukaan. Korvaukselle on suoritettava asianmukainen korko.

6 artikla. Artiklassa on määräykset siltä varalta, että toisen sopijamaan sijoittajien sijoituksille aiheutuu menetyksiä sodan tai muun kansallisen hätätilan johdosta. Näistä menetyksistä sopimuspuolet sitoutuvat maksamaan korvauksia tai muuten hyvittämään sijoittajaa vähintään saman suuruisesti kuin oman maan tai kolmannen maan sijoittajia.

7 artikla. Pääomien, tuottojen, korkojen, maksujen ja palkkojen siirtämiselle sijoitusmaasta pois ei saa asettaa rajoituksia. Siirrot tulee voida tehdä viipymättä, vapaasti vaihdettavissa valuutoissa vallitsevan markkinakurssin mukaisina.

8 artikla. Jos sopimusvaltio tai sen valtuuttama toimielin on myöntänyt toisen sopimusvaltion alueella olevalle sijoitukselle takauksen ei-kaupallisten vahinkojen varalta ja joutunut tällä perusteella korvausvelvolliseksi, siirtyvät kaikki kyseistä sijoitusta koskevat oikeudet ensin mainitulle maksuvelvolliseksi joutuneelle sopimusvaltiolle. Näitä oikeuksiaan se sijaantulijan asemassa toteuttaa joko itse tai valtuuttamansa toimielimen kautta.

9 artikla. Artiklan 1 kohdan mukaan sopimusvaltion sijoittajan ja isäntävaltion väliset riidat tulee ensisijaisesti ratkaista neuvotellen ilman oikeuskäsittelyä.

Artiklan 2 kohtaan sisältyy määräyksiä sen seikan varalta, että asiassa ei ole päästy sovintoon. Jos riitaa ei ole saatu ratkaistuksi viiden kuukauden kuluessa siitä päivästä, kun sovintoneuvotteluja on kirjallisesti pyydetty, sijoittaja voi aloittaa oikeudenkäyntimenettelyn. On huomattava, että sovintoon tähtäävän aloitteen voi tehdä kumpi tahansa riidan osapuolista; sen sijaan oikeudenkäyntiin voi ryhtyä ainoastaan sijoittaja. Tällöin sijoittaja voi saattaa riidan joko isäntävaltion asiassa toimivaltaisen tuomioistuimen (artiklan 2 kohdan alakohta a) tai kansainvälisen välimiesoikeuden ratkaistavaksi (alakohdat b ja c). Välimiesmenettelyinä tulevat kysymykseen joko artiklan 2 kohdan alakohdan b mukainen Washingtonissa 18 päivänä maaliskuuta 1965 tehdyllä yleissopimuksella perustettu sijoituksia koskevien riitaisuuksien kansainvälinen ratkaisukeskus (ICSID) tai alakohdan c mukainen Yhdistyneiden Kansakuntien kansainvälisen kauppaoikeuden komitean (UNCITRAL) sääntöihin pohjautuva tilapäinen välimiesoikeus. Kansainväliseen ratkaisukeskukseen sijoittaja voi turvautua siinä tapauksessa, että investointisopimuksen kumpikin sopimuspuoli on liittynyt edellä mainittuun Washingtonin yleissopimukseen.

Oikeudenkäyntiteiden valinta on artiklan 3 kohdan mukaan lopullinen.Sijoittaja ei siten voi enää turvautua edellä artiklan 2 kohdan alakohdassa b tai c tarkoitettuun välimiesmenettelyyn siinä tapauksessa, että riidan käsittely on jo ehditty aloittaa alakohta a:n mukaisessa isäntävaltion kansallisessa tuomioistuimessa.

Artiklan 4 kohdan mukaan välimiesoikeus ratkaisee riidan investointisopimuksen määräyksiä ja kansainvälisen oikeuden periaatteita noudattaen. Välimiesmenettelyssä tehty päätös on lopullinen ja riidan osapuolia sitova. Tuomion täytäntöönpanosta huolehtii isäntävaltio omien lakiensa mukaisesti.

Artiklan 5 kohdassa kielletään riidan osapuolena olevaa sopimuspuolta oikeusprosessin missään vaiheessa puolustuksessaan vetoamasta koskemattomuuteen tai siihen seikkaan, että sijoittaja on jo saanut vahingostaan korvausta vakuutussopimuksen perusteella.

10 artikla. Tämä artikla puolestaan koskee sopimusvaltioiden eli hallitusten välisiä sopimuksen tulkinnasta ja soveltamisesta aiheutuvia riitoja, jotka nekin artiklan 1 kohdan mukaan tulee ensisijaisesti ratkaista neuvotteluteitse. Mikäli riitaa ei kuitenkaan ole saatu ratkaistuksi kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun neuvotteluja pyydettiin, voi jompikumpi sopimusvaltio artiklan 2 kohdan mukaan saattaa riidan kolmijäsenisen välimiesoikeuden käsiteltäväksi.Kumpikin sopimuspuoli nimeää yhden välimiehen, valittujen sitten nimetessä jonkin kolmannen valtion kansalaisen toimimaan välimiesoikeuden puheenjohtajana.

Välimiesoikeuden perustamista ja kokoonpanoa koskevia tarkempia määräyksiä on kirjattu artiklan 3, 4 ja 5 kohtaan.

Artiklan 6 kohdan mukaan välimiesoikeus tekee päätöksensä äänten enemmistöllä. Päätöksenteossa noudatetaan artiklan 7 kohdan mukaan paitsi investointisopimuksen määräyksiä myös kansainvälisen oikeuden yleisesti hyväksyttyjä periaatteita.

Artiklan 8 ja 9 kohta sisältävät välimiesoikeuden menettelytapoja ja kustannuksia koskevia määräyksiä.

Artiklan viimeisen eli 10 kohdan mukaan välitystuomio on lopullinen ja kumpaakin sopimuspuolta sitova.

11 artikla. Sopimus ei rajoita sijoittajalle voimassaolevan tai myöhemmin säädettävän niin kansallisen kuin kansainvälisen oikeuden perusteella mahdollisesti koituvia etuja.

12 artikla. Sopimusta sovelletaan myös ennen sen voimaantuloa tehtyihin sijoituksiin, muttei kuitenkaan riitoihin, jotka ovat syntyneet ennen sopimuksen voimaantuloa.

13 artikla. Sopimus on voimassa riippumatta siitä, onko sopijapuolilla voimassa diplomaattiset suhteet.

14 artikla. Artikla sisältää tavanomaiset loppumääräykset sopimuksen voimaantulosta ja sen irtisanomisesta. Sopimus tulee voimaan kolmenkymmenen päivän kuluttua siitä, kun sopimuspuolet ovat ilmoittaneet toisilleen sen hyväksymisestä. Se on voimassa viisitoista vuotta, minkä jälkeen se voidaan irtisanoa kahdentoista kuukauden irtisanomisajalla. Irtisanomisajan jälkeinen niin sanottu suoja-aika on niin ikään viisitoista vuotta.

Sopimuksen 5 artiklan mukaan sopimuspuoli saa pakkolunastaa toisen sopimuspuolen sijoittajien tekemiä sijoituksia ainoastaan artiklassa tarkemmin määritellyillä ehdoilla. Artiklassa on lisäksi määräyksiä tällaisen toimenpiteen johdosta maksettavista korvauksista ja niihin liittyvistä koroista.

Hallitusmuodon 12 §:n 2 momentin mukaan omaisuuden pakkolunastuksesta on säädettävä lailla. Lisäksi artiklan edellä mainitut määräykset korvausten maksamisesta ovat osittain ristiriidassa pakkolunastuslainsäädännön kanssa. Sopimuksen 5 artiklan määräykset vaativat näistä syistä eduskunnan hyväksymisen.

Edellä olevan perusteella ja hallitusmuodon 33 §:n mukaisesti esitetään,

että Eduskunta hyväksyisi ne Helsingissä 25 päivänä elokuuta 1997 tehdyn Suomen tasavallan hallituksen ja Libanonin tasavallan hallituksen välisen sijoitusten edistämistä ja keskinäistä suojaamista koskevan sopimuksen määräykset, jotka vaativat eduskunnan suostumuksen.

Koska sopimus sisältää määräyksiä, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan, annetaan samalla eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 §

Helsingissä 25 päivänä elokuuta 1997 tehdyn Suomen tasavallan hallituksen ja Libanonin tasavallan hallituksen välisen sijoitusten edistämistä ja keskinäistä suojaamista koskevan sopimuksen määräykset ovat, mikäli ne kuuluvat lainsäädännön alaan, voimassa niin kuin niistä on sovittu.

2 §

Tarkempia säännöksiä tämän lain täytäntöönpanosta annetaan tarvittaessa asetuksella.

3 §

Tämä laki tulee voimaan asetuksella säädettävänä ajankohtana.

---

Naantalissa 24 päivänä heinäkuuta 1998

Tasavallan Presidentti
MARTTI AHTISAARI

Ministeri
Ole Norrback

SOPIMUS

SUOMEN TASAVALLAN HALLITUKSEN JA LIBANONIN TASAVALLAN HALLITUKSEN VÄLILLÄ SIJOITUSTEN EDISTÄMISESTÄ JA KESKINÄISESTÄ SUOJAAMISESTA

Suomen tasavallan hallitus ja Libanonin tasavallan hallitus, joita jäljempänä kutsutaan "sopimuspuoliksi",

haluten rohkaista taloudellista yhteistyötä sopimuspuolten molemminpuoliseksi hyödyksi,

tarkoituksena luoda ja ylläpitää suotuisat olosuhteet toisen sopimuspuolen sijoittajien sijoituksille toisen sopimuspuolen alueella,

tiedostaen, että sellaisten sijoitusten edistäminen ja suojaaminen kannustaa taloudellisiin aloitteisiin ryhtymistä,

ovat sopineet seuraavaa:

1 artikla

Määritelmät

Tässä sopimuksessa:

1. Käsite "sijoittaja" tarkoittaa kummankin sopimuspuolen osalta:

a) luonnollisia henkilöitä, jotka ovat sopimuspuolen kansalaisia tämän sopimuspuolen lainsäädännön nojalla, tai

b) oikeudellisia yksiköitä, kuten yhtiöitä, yhteenliittymiä, liikeyhdistyksiä ja muita organisaatioita, mukaanlukien holding- tai offshore-yhtiöitä, jotka on rekisteröity jommassakummassa sopimusmaassa, jotka on perustettu tai muuten asianmukaisesti muodostettu tuon sopimuspuolen lakien mukaisesti ja joilla on toimipaikka saman sopimuspuolen alueella.

2. Käsite "sijoitus" tarkoittaa kaikenlaista varallisuutta, jota sopimuspuolen sijoittaja on perustanut tai hankkinut toisen sopimuspuolen ("isäntäosapuoli") alueella jälkimmäisen sopimuspuolen lakien ja määräysten mukaisesti, ja se käsittää, muun ohella:

a) kiinteän ja irtaimen omaisuuden kuten myös omistusoikeudet kuten leasing-sopimuksella vuokrattu omaisuus, kiinnitykset, pantti- ja pidätysoikeudet sekä käyttöoikeudet,

b) yhtiön osakkeet tai muun osallistumisen yhtiöön,

c) oikeudet henkiseen ja teolliseen omaisuuteen, kuten tekijänoikeudet, patentit, teollisen muotoilun tai mallioikeudet, tavara- tai palvelumerkit, tuotenimet, tekniset valmistusmenetelmät, osaaminen ja goodwill, samoin kuin muut vastaavat oikeudet,

d) yleisen lain mukaiset toimiluvat, mukaan lukien luvat etsiä, louhia tai hyödyntää luonnonvaroja, kuten myös muut oikeudet, jotka on myönnetty lain tai sopimuksen perusteella tai viranomaisten lainmukaisen päätöksen nojalla.

3. Muutokset siinä muodossa, jossa varallisuudet on sijoitettu tai jälleensijoitettu, eivät muuta niiden luonnetta sijoituksena.

4. Käsite "tuotto" tarkoittaa sijoituksen tuottamia rahamääriä ja erityisesti, mutta ei pelkästään, siihen kuuluvat voitot, osingot, korot, pääomatuotot, rojaltit tai muut tuotot, riippumatta siitä missä muodossa tuotto on maksettu.

5. Käsite "alue" tarkoittaa sopimuspuolen kaikkia maa- ja vesialueita, mukaan lukien aluemeret ja merivyöhykkeet, joihin nähden sopimuspuolella kansainvälisen oikeuden mukaan on täysivaltaiset oikeudet ja tuomiovalta.

2 artikla

Sijoitusten edistäminen ja suojaaminen

1. Sopimuspuolet edistävät alueellaan toisen sopimuspuolen sijoittajien sijoituksia ja sallivat sellaiset sijoitukset lakiensa ja määräystensä mukaisesti.

2. Isäntäosapuolen tulee, lainsäädäntönsä puitteissa, harkita myönteisesti alueellaan oleviin sijoituksiin liittyviä tarpeellisia lupia tarkoittavia hakemuksia, mukaanlukien valtuuksia ottaa valintansa mukaan työhön ylintä johtavaa ja teknistä henkilöstöä, kansalaisuudesta riippumatta.

3. Sopimuspuoli takaa toisen sopimuspuolen sijoittajien sijoituksille, jotka on tehty sopimuspuolen lakien ja määräysten mukaisesti, täyden suojan ja turvallisuuden eikä häiritse kohtuuttomilla tai syrjivillä toimenpiteillä sellaisten sijoitusten johtamista, ylläpitoa, käyttöä, hyödyntämistä, laajentamista, myyntiä tai luovutusta.

3 artikla

Sijoitusten kohtelu

1. Isäntäosapuolen tulee aluellaan taata toisen sopimuspuolen sijoittajien sijoituksille oikeudenmukainen ja tasapuolinen kohtelu. Tämä kohtelu ei saa olla vähemmän suosiollinen kuin se kohtelu, jonka isäntäosapuoli myöntää omalla alueellaan omien sijoittajiensa sijoituksille tai minkä tahansa kolmannen valtion sijoittajan sijoituksille, sen mukaan mikä on suosiollisinta.

2. Sopimuspuolen tulee alueellaan myöntää toisen sopimuspuolen sijoittajille näiden sijoitusten johtamisen, ylläpidon, käytön, hyödyntämisen tai luovutuksen suhteen oikeudenmukainen ja tasapuolinen kohtelu, joka ei missään tapauksessa saa olla vähemmän suosiollinen kuin se kohtelu, jonka se myöntää omille sijoittajilleen tai minkä tahansa kolmannen valtion sijoittajille, sen mukaan mikä on suosiollisinta sijoittajalle.

4 artikla

Poikkeukset

Tämän sopimuksen määräykset, jotka liittyvät sopimuspuolen tai minkä tahansa kolmannen valtion sijoittajille myönnettävään suotuisimpaan kohteluun, eivät tarkoita sitä, että isäntäosapuoli olisi velvoitettu myöntämään toisen sopimuspuolen sijoittajille etuja siitä kohtelusta, etuoikeuksista tai erivapauksista, jotka johtuvat:

a) jäsenyydestä alueellisessa vapaakauppa-alueessa tai tulliliitossa, jossa jompikumpi sopimuspuoli on mukana tai mahdollisesti liittyy, tai

b) kansainvälisestä sopimuksesta tai järjestelystä, joka liittyy kokonaan tai osittain verotukseen, tai kotimaisesta lainsäädännöstä, joka liittyy kokonaan tai osittain verotukseen, tai

c) sijoituksiin liittyvästä monenvälisestä yleissopimuksesta tai sopimuksesta, jossa jompikumpi sopimuspuoli on mukana tai mahdollisesti liittyy, tai

d) arabisijoittajien sijoituksista Libanonissa mukaanlukien kiinteistöt ja niihin liittyvät oikeudet.

5 artikla

Pakkolunastus

1. Kumpikaan sopimuspuoli ei saa ryhtyä, välittömästi eikä välillisesti, pakkolunastamiseen tai kansallistamiseen eikä muihin toimenpiteisiin, joilla on sama vaikutus toisen sopimuspuolen sijoittajien sijoituksille, paitsi milloin toimenpiteisiin ryhdytään yleisen edun vuoksi sen mukaan kuin laissa on määrätty, syrjimättömyyden pohjalta ja asianmukaisia laillisia menettelytapoja noudattaen ja edellyttäen, että on huolehdittu, että niihin tulee liittyä määräykset tehokkaista ja asianmukaisista korvauksista kansallisen lain mukaan ilman minkäänlaista syrjintää. Korvausten on vastattava pakkolunastetun sijoituksen oikeudenmukaista markkina-arvoa välittömästi ennen sitä päivää, kun toteutunut tai uhkaamassa oleva pakkolunastus, kansallistaminen tai vastaava toimenpide tuli yleiseen tietoisuuteen. Korvaus maksetaan välittömästi ja siihen tulee sisältyä Lontoon pankkienvälisen tarjouskoron (LIBOR) mukainen korko laskettuna pakkolunastuspäivästä maksupäivään; sen on oltava tehokkaasti toteutettavissa ja vapaasti siirrettävissä. Pakkolunastamisen, kansallistamisen tai vastaavan toimenpiteen tapahtuessa tai ennen sitä on huolehdittava korvauksen tarkoituksenmukaisesta määrittämisestä ja maksamisesta. Tällaisen pakkolunastamisen, kansallistamisen tai vastaavan toimenpiteen laillisuus ja korvauksen määrä tulee olla uudelleen käsiteltävissä asianmukaisin laillisin menoin.

2. Tämän artiklan 1 kohdan määräyksiä sovelletaan myös, kun sopimuspuoli pakkolunastaa varallisuutta sellaiselta yhtiöltä, joka on perustettu sen omalla alueella voimassa olevien lakien mukaan ja jossa toisen sopimuspuolen sijoittajat omistavat osakkeita.

6 artikla

Menetysten korvaaminen

Sopimuspuolen sijoittajat, joiden sijoituksille aiheutuu isäntäosapuolen alueella menetyksiä sodasta tai muusta aseellisesta selkkauksesta, vallankumouksesta, kansallisesta hätätilasta tai kapinasta, ovat oikeutettuja saamaan sellaisen kohtelun, joka ennalleen palauttamisen, vahingonkorvauksen tai muun korvauksen suhteen on vähintään yhtä suosiollinen kuin se, jonka isäntäosapuoli myöntää omille sijoittajilleen tai minkä tahansa kolmannen valtion sijoittajille sen mukaan mikä on suosiollisinta sijoittajalle. Sellaiset maksut ovat vapaasti siirrettävissä.

7 artikla

Vapaat siirrot

1. Isäntäosapuoli varmistaa alueellaan toisen sopimuspuolen sijoittajien sijoituksiin liittyvien maksujen vapaan siirron alueelleen ja alueeltaan, käsittäen erityisesti:

a) sijoitusten alkupääoman ja lisäpääoman sijoituksen ylläpitoa ja kehittämistä varten,

b) korot, osingot, voitot ja muut tuotot,

c) pääoman kuoletuksen ynnä kertyneet korkomaksut,

d) ulkomailta palkatun vierasmaalaisen henkilökunnan nettotulot ja muut sijoitukseen liittyvät saatavat,

e) sijoituksen tai sen osan myynnistä tai lopettamisesta syntyneet saatavat,

f) riitojen ratkaisemisesta johtuvat maksut, ja

g) maksut 5 ja 6 artikloissa tarkoitetuista korvauksista.

2. Tässä artiklassa tarkoitetut siirrot suoritetaan välittömästi ja vapaasti vaihdettavassa valuutassa.

3. Siirrot suoritetaan siirtopäivänä vallitsevaan siirrettävän valuutan välittömien kauppojen markkinakurssiin.

8 artikla

Sijaantulo

Jos sopimuspuoli tai sen valtuuttama elin suorittaa sijoittajalleen maksun takauksen perusteella, jonka se on myöntänyt toisen sopimuspuolen alueella olevan sijoituksen osalta ei-kaupallisten riskien varalta, isäntäosapuoli hyväksyy, sen rajoittamatta edellisen sopimuspuolen tämän sopimuksen 10 artiklan mukaisia oikeuksia, kaikkien sellaisesta sijoituksesta johtuvien oikeuksien ja vaatimusten siirtymisen, lain tai laillisen siirron nojalla, edelliselle sopimuspuolelle, ja hyväksyy, että edellinen sopimuspuoli tai sen valtuuttama elin on oikeutettu harjoittamaan näitä oikeuksia ja toteuttamaan näitä vaatimuksia samassa laajuudessa kuin alkuperäinen sijoittaja.

9 artikla

Sijoittajan ja isäntäosapuolen väliset riidat

1. Sopimuspuolen sijoittajan ja isäntäosapuolen väliset riidat, jotka liittyvät toisen sopimuspuolen sijoittajan sijoitukseen isäntäosapuolen alueella, tulisi ratkaista, mikäli mahdollista, sovinnollisesti.

2. Jos tällaista riitaa ei siten voida ratkaista viiden kuukauden kuluessa siitä päivästä, kun ratkaisua kirjallisesti vaadittiin, sijoittaja voi valintansa mukaan alistaa asian joko:

a) isäntäosapuolen toimivaltaiseen tuomioistuimeen alueella, jolla sijoitus on tehty, tai

b) sijoituksia koskevien riitaisuuksien kansainväliselle ratkaisukeskukselle (ICSID), joka on perustettu Washingtonissa 18 päivänä maaliskuuta 1965 tehdyllä yleissopimuksella valtioiden ja toisten valtioiden kansalaisten välisten sijoituksia koskevien riitaisuuksien ratkaisemisesta, siinä tapauksessa, että molemmat sopimuspuolet ovat tämän yleissopimuksen osapuolia, tai

c) tilapäiselle välimiesoikeudelle, joka asetetaan, elleivät riidan osapuolet muuta sovi, Yhdistyneiden Kansakuntien kansainvälisen kauppaoikeuden komitean (UNCITRAL) välimiesmenettelysääntöjen mukaisesti.

3. Edellä olevien a-, b-, ja c-alakohtien mukainen valinta on lopullinen.

4. Välimiesoikeus ratkaisee riidan tämän sopimusten määräysten ja kansainvälisen oikeuden soveltuvien määräysten ja periaatteiden mukaan. Välitystuomio on riidan osapuolille lopullinen ja sitova. Isäntäosapuoli toteuttaa viipymättä sellaisen tuomion, joka on pantava täytäntöön kansallisen lain mukaan.

5. Sopimuspuoli, joka on riidan osapuolena, ei milloinkaan sijoitusta koskevien riitojen ratkaisumenettelyjen kestäessä saa esittää puolustuksekseen koskemattomuutta tai sitä seikkaa, että sijoittaja on saanut korvausta tapahtuneen vahingon tai menetyksen kokonaan tai osittain kattaneen vakuutussopimuksen perusteella.

10 artikla

Sopimuspuolten välisten riitojen ratkaisu

1. Sopimuspuolten väliset riidat, jotka koskevat tämän sopimuksen tulkintaa tai soveltamista, on ratkaistava neuvotteluteitse.

2. Jos sopimuspuolet eivät näin pääse ratkaisuun kuuden kuukauden kuluttua siitä päivästä, kun toinen sopimuspuoli oli vaatinut neuvotteluja, riita alistetaan jommankumman sopimuspuolen vaatimuksesta kolmijäsenisen välimiesoikeuden ratkaistavaksi. Kumpikin sopimuspuoli nimittää yhden välimiehen. Nämä kaksi välimiestä sopivat sitten kolmannen valtion kansalaisesta, jonka sopimuspuolet nimittävät näiden puheenjohtajaksi.

3. Jos jompikumpi sopimuspuoli ei ole nimittänyt välimiestään eikä ole noudattanut toisen sopimuspuolen kehotusta suorittaa nimitystä kahden kuukauden kuluessa, välimiehen nimittää tuon sopimuspuolen vaatimuksesta Kansainvälisen tuomioistuimen presidentti.

4. Jos välimiehet eivät pääse yksimielisyyteen puheenjohtajan valinnasta kahden kuukauden kuluessa nimityksestään, puheenjohtajan nimittää jommankumman sopimuspuolen vaatimuksesta Kansainvälisen tuomioistuimen presidentti.

5. Jos tämän artiklan 3 ja 4 kohtien tarkoittamissa tapauksissa Kansainvälisen tuomioistuimen presidentti on estynyt suorittamasta sanottua tehtävää tai on jommankumman sopimuspuolen kansalainen, nimitykset tekee varapresidentti, ja jos hänkin on estynyt suorittamasta sanottua tehtävää tai jos hän myös on jommankumman sopimuspuolen kansalainen, nimityksen suorittaa tuomioistuimen virkaiältään vanhin tuomari, joka ei ole kummankaan sopimuspuolen kansalainen.

6. Välimiesoikeus tekee päätöksensä äänten enemmistöllä.

7. Välimiesoikeus tekee päätöksensä ottaen huomioon lain, tämän sopimuksen määräykset sekä kansainvälisen oikeuden yleisesti hyväksytyt periaatteet.

8. Muiden määräysten osalta, joista sopimuspuolet ovat ratkaistavan asian osalta keskenään sopineet, välimiesoikeus päättää omista menettelytavoistaan.

9. Kumpikin sopimuspuoli vastaa nimittämänsä välimiehen kustannuksista samoin kuin edustautumisestaan välimiesmenettelyssä. Puheenjohtajan kustannuksista sekä muista kustannuksista vastaavat sopimuspuolet yhtä suurin osuuksin. Välimiesoikeus voi kuitenkin tehdä kustannuksista toisenlaisen päätöksen.

10. Välitystuomio on lopullinen ja molempia sopimuspuolia sitova.

11 artikla

Muut velvoitteet

Jos sopimuspuolen lainsäädäntö tai kansainvälisen oikeuden mukaiset, nyt voimassa olevat tai sopimuspuolten kesken myöhemmin luodut velvoitteet tämän sopimuksen lisäksi sisältävät yleisen tai erityisen määräyksen, joka takaa toisen sopimuspuolen sijoittajien sijoituksille suosiollisemman kohtelun kuin mihin tämä sopimus oikeuttaa, tällainen lainsäädäntö, niiltä osin kuin se on suotuisampi, syrjäyttää tämän sopimuksen.

12 artikla

Sopimuksen soveltaminen

Tätä sopimusta sovelletaan isäntäosapuolen alueella sen lakien ja määräysten mukaisesti tehtyihin toisen sopimuspuolen sijoittajien ennen tai jälkeen tämän sopimuksen voimaantuloa tekemiin sijoituksiin. Sopimusta ei kuitenkaan sovelleta riitoihin, jotka ovat syntyneet ennen sen voimaantuloa.

13 artikla

Hallitusten väliset suhteet

Tämä sopimus on voimassa siitä riippumatta, onko sopimuspuolten välillä voimassa diplomaattisia tai konsulisuhteita.

14 artikla

Loppumääräykset

1. Tämä sopimus tulee voimaan kolmantenakymmenentenä päivänä siitä päivästä, jolloin sopimuspuolten hallitukset ovat ilmoittaneet toisilleen, että niiden perustuslailliset edellytykset tämän sopimuksen voimaantulolle on täytetty.

2. Tämä sopimus on voimassa viisitoista vuotta. Sen jälkeen se on voimassa rajoittamattoman ajan ellei jompikumpi sopimuspuoli irtisano sitä kahdentoista kuukauden kirjallisella ennakkoilmoituksella.

3. Tämän sopimuksen virallisen irtisanomisilmoituksen tapauksessa 1―12 artiklojen määräykset ovat edelleen voimassa viidentoista vuoden ajan niiden sijoitusten osalta, jotka on tehty ennen kuin virallinen irtisanomisilmoitus tehtiin.

TÄMÄN VAKUUDEKSI allemerkityt hallitustensa siihen asianmukaisesti valtuuttamina ovat allekirjoittaneet tämän sopimuksen.

Tehty Helsingissä 25 päivänä elokuuta 1997 kahtena alkuperäiskappaleena suomen, arabian ja englannin kielellä kaikkien tekstien ollessa yhtä todistusvoimaiset. Tulkintaeroavuuksien sattuessa on englanninkielinen teksti ratkaiseva.

Suomen tasavallan hallituksen

puolesta

Libanonin tasavallan hallituksen

puolesta