Esityksessä ehdotetaan yleisistä teistä annettua lakia muutettavaksi ottamalla siihen voimassa olevasta laista kokonaan puuttuvat säännökset tien yleissuunnitelmasta, sen sisällöstä ja oikeusvaikutuksista. Yleissuunnitelma olisi aina laadittava moottori- ja moottoriliikenneteistä ja muistakin tiehankkeista, jolleivät niiden vaikutukset ole vähäiset. Yleissuunnitelman hyväksyisi valtioneuvosto (liikenneministeriö) moottori- ja moottoriliikenneteiden osalta ja muiden teiden osalta tielaitoksen keskushallinto. Hyväksymispäätöksestä voisi valittaa. Yleissuunnitelma olisi ohjeena nykyisen kaltaisen yksityiskohtaisen tiesuunnitelman laatimiselle, joka olisi aloitettava kahdeksan vuoden kuluessa yleissuunnitelman lainvoimaiseksi tulosta. Muuten yleissuunnitelma raukeaisi. Vastaava kahdeksan vuoden maksimivoimassaoloaika ehdotetaan säädettäväksi myös tiesuunnitelmalle. Näin tiehankkeita ei voitaisi aloittaa vanhentuneiden suunnitelmien perusteella.

Jos tiestä laaditaan yleissuunnitelma, ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain mukainen arviointimenettely tehtäisiin sen yhteydessä. Samasta hankkeesta laadittavan tiesuunnitelman laatimisen yhteydessä ei arviointimenettelyä tarvitsisi tehdä enää toiseen kertaan.

Lisäksi esityksessä ehdotetaan siirryttäväksi teitä tehtäessä kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksesta annetun lain (lunastuslaki) mukaiseen menettelyyn. Tietarkoituksiin tarvittavat alueet lunastettaisiin lunastuslain mukaisessa lunastustoimituksessa, jota kutsuttaisiin yleistietoimitukseksi. Tiealueisiin lunastettaisiin tienpitäjälle kuitenkin vain käyttöoikeus, jota kutsuttaisiin, kuten nykyisinkin, tieoikeudeksi. Myös korvaukset teitä tehtäessä määrättäisiin pääsääntöisesti lunastuslain mukaisesti. Vaikka tiealueisiin lunastettaisiin vain käyttöoikeus (tieoikeus), maanomistajalle maksettaisiin alueista lunastuslain mukainen täysi kohteenkorvaus samalla tavalla kuin omistusoikeudella lunastettaessa.

Ehdotettu laki on tarkoitettu tulemaan voimaan noin kuuden kuukauden kuluttua siitä, kun se on hyväksytty.

---

Yleisistä teistä annetussa laissa (243/1954), jäljempänä yleistielaki, on säännökset vain yhdestä teiden rakentamista ja parantamista koskevasta suunnitelmasta ― tiesuunnitelmasta. Se on jo varsin yksityiskohtainen suunnitelma, jonka perusteella pystytään tekemään rakennussuunnitelma ja ryhtymään tien tekemiseen. Tiesuunnitelma on ainoa yleistielain mukainen suunnitelma, josta maanomistajat ja muut asianosaiset voivat tehdä lakiin perustuvat muistutukset ja jonka vahvistamispäätöksestä voidaan valittaa. Jo vähänkään suuremman tiehankkeen suunnittelu vie 2―3 vuotta ja suunnittelun aikana, ennen kuin päästään laatimaan varsinaista tiesuunnitelmaa, joudutaan varsin usein tekemään yleissuunnitelma muun muassa eri tielinjausvaihtoehtojen tutkimiseksi ja selvittämiseksi. Vakiintuneen käytännön mukaan tällainen yleissuunnitelma, vaikka se ei ole perustunutkaan lakiin, on pidetty yleisesti nähtävänä muistutusten tekemistä varten ja siitä on hankittu viranomaisten lausunnot samalla tavalla kuin tiesuunnitelmastakin. Jo 1970-luvun alusta lähtien tielaitos on pyytänyt erityisesti suurten tiehankkeiden, kuten moottori- ja moottoriliikenneteiden, yleissuunnitelmista liikenneministeriön kannanoton, jolloin käytännössä on päätetty tielinjauksesta, josta lopullinen tiesuunnitelma laaditaan. Kun yleistielaissa ei ole säännöksiä yleissuunnitelmasta, eivät sitä koskevat ministeriön ja sen jälkeiset tielaitoksen päätökset ole perustuneet lakiin. Yleissuunnitelmia koskevat päätökset ovat olleet vain käytäntöön perustuvia suunnittelupäätöksiä eikä niistä esimerkiksi ole voinut valittaa. Yleissuunnitelman hyväksyminen ei ole myöskään tuonut tielaitokselle korvaus- eikä muitakaan velvollisuuksia, vaan ne ovat konkretisoituneet vasta yleissuunnitelman jälkeen laaditun tiesuunnitelman yhteydessä.

Tien yleissuunnitelmaa ja sen oikeusvaikutuksia koskevien säännösten puuttuminen laista on selvä epäkohta ja on aiheuttanut epäselvyyttä ja -varmuutta niiden maanomistajien ja muiden asianosaisten keskuudessa, jotka ovat olleet laadittujen yleissuunnitelmien vaikutusalueella. Yleissuunnitelmista on kanneltu muun muassa eduskunnan oikeusasiamiehelle ja niitä koskevia liikenneministeriön ja tielaitoksen päätöksiä saatettu valittamalla korkeimman hallinto-oikeuden tutkittaviksi. Yleissuunnitelmista tehtyjä kanteluja ja valituksia ei ole voitu lain säännösten puuttuessa asianmukaisesti käsitellä eikä ratkaista.

Edellä esitetyn perusteella lakiin ehdotetaan otettavaksi säännökset yleisen tien yleissuunnitelmasta, sen sisällöstä ja oikeusvaikutuksista. Yleissuunnitelman hyväksymispäätöksestä voitaisiin valittaa eräin rajoituksin. Yleissuunnitelma olisi ohjeena yksityiskohtaisen tiesuunnitelman laatimiselle. Myös tiesuunnitelman sisältöä ja valitusoikeutta sen hyväksymispäätöksestä koskevat säännökset ehdotetaan samalla tarkistettaviksi.

Kun oikeusministeriössä 1970-luvulla valmisteltiin kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksesta annettua lakia (603/1977), jäljempänä lunastuslaki, harkittiin yleistielain mukaisten korvausten ottamista lunastuslain piiriin. Näin ei kuitenkaan tapahtunut, vaan teiden tekemisen yhteydessä tie- ja liitännäisalueet on hankittu ja korvaukset määrätty yleistielain mukaisesti.

Yleistielain mukaan tiealueen ja tien liitännäisalueen rajat sekä korvaukset määrätään, ellei niistä ole sovittu, saman lain mukaisessa tietoimituksessa. Sen määrää pidettäväksi maanmittaustoimisto ja sen pitää maanmittausinsinööri kahden uskotun miehen avulla. Voimassa oleva tietoimitus- ja korvausmenettely on toiminut sekä korvausten saajien että tielaitoksen kannalta hyvin varsinkin, kun tielaitos on siirtynyt enenevässä määrin korvauksista sopimiseen ja erityisesti tien alle jäävien kiinteistöjen ja sora-alueiden osalta vapaaehtoisiin kiinteistökauppoihin.

Siihen, että yleistielaissa on lunastuslaista erillään olevat omat säännökset tietoimituksista ja korvauksista, liittyy kuitenkin eräitä epäkohtia. Lähes kaikkea muuta yleisen tarpeen vaatimaa rakentamista kuten rautateiden, lentoasemien, valtakunnallisten sähkönsiirtolinjojen ja kaavojen toteuttamista varten tarvittavien alueiden tai erityisten oikeuksien lunastamisesta ja korvauksista päätetään lunastuslain nojalla sen mukaisessa lunastustoimituksessa. Maanomistajan tai muun korvaukseen oikeutetun kannalta olisikin perusteltua ja tarkoituksenmukaista, että olipa kysymys rautatien, sähkönsiirtolinjan tai yleisen tien tekemisestä, lunastaminen ja korvausten määrääminen tapahtuu hänen kohdallaan aina saman lainsäädännön ― lunastuslain ― mukaan. Yhtenäiseen ja maanomistajien ja muiden korvausten saajien kannalta samanlaiseen lunastus- ja korvauskäytäntöön pääsemiseksi olisi myös maanmittauslaitoksen kannalta tärkeää, että yleisten teidenkin tekemisen yhteydessä lunastamisesta ja korvauksista päätettäisiin lunastuslain mukaisessa menettelyssä sen korvaussäännösten mukaisesti.

Tämän vuoksi ehdotukseen on otettu säännökset tietarkoituksiin tarvittavien alueiden käyttöoikeuden ja tiesuunnitelmassa osoitettujen erityisten oikeuksien lunastamisesta ja korvausten määräämisestä lunastuslain mukaisesti lukuun ottamatta eräitä teiden tekemiseen ja liikenteen aiheuttamiin haittoihin liittyviä sekä voimassa olevan yleistielain mukaisia erityiskorvauksia, joita koskevat säännökset ehdotuksen mukaan jäisivät edelleen yleistielakiin, koska vastaavia korvaussäännöksiä ei sisälly lunastuslakiin.

Esityksellä ei ole organisaatio- eikä henkilöstövaikutuksia.

Tiealueiden ja erityisten oikeuksien lunastamisen ja korvausten siirtyminen lunastuslain mukaan ratkaistaviksi merkitsisi sitä, että korvausten saajille maksettaisiin säännönmukaisesti lunastuslain 61 §:n mukaista ennakkokorvausta, joka on kolme neljäsosaa arvioidusta haltuunotettavalle omaisuudelle tulevan korvauksen määrästä. Lunastuslain mukainen ennakkokorvaus on maksettava kolmen kuukauden kuluessa haltuunottokatselmuksen päättymisestä lukien. Yleistielain 37 §:n 2 momentin 4 kohdan ja 80 §:n 2 momentin mukaista ennakkokorvausta on taas voitu maksaa melko harvoissa tapauksissa, koska ennakkokorvauksen maksamiselle on säädetty suhteellisen tiukat edellytykset. Ennakkokorvausten lisääntyminen siirryttäessä lunastuslain mukaiseen menettelyyn ja niiden lyhyt maksuaika aiheuttaisi näin korvauksille maksettavien korkomenojen vähentymistä. Karkeasti arvioiden tämä saattaisi vähentää tielaitoksen korvausmäärärahaa nykyiseen verrattuna vuositasolla noin 10 miljoonalla markalla.

Yleistielain voimassa olevan 67 §:n 2 momentin mukaan kunnilla on oikeus tien tekemisestä johtuvaan korvaukseen eräitä poikkeuksia lukuun ottamatta vain, jos valtioneuvosto erityisestä syystä on niin määrännyt. Kuntien saattaminen ehdotetun 78 §:n muutoksen ja sen perustelujen mukaisesti kaikkien korvausten osalta suoraan lain nojalla korvausta saavien piiriin aiheuttaisi tielaitoksen korvausmäärärahaan lisäystarpeen, jonka tarkka arvioiminen vuositasolla on mahdotonta, koska jokaisen yksittäisen tiehankkeen sisältämät korvaukset kunnalle ovat erilaisia ja eri suuruisia. Korvausmäärärahan vuotuinen lisätarve nykytilanteeseen verrattuna voidaan joka tapauksessa arvioida miljooniksi markoiksi.

Lain mukaisten yleis- ja tiesuunnitelmien laatimisen kytkeminen entistä enemmän ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain (468/1994) mukaiseen menettelyyn ja rakennuslain (370/1958) mukaiseen kaavoitukseen ja muun muassa valitusoikeuden antaminen yleis- ja tiesuunnitelmista alueellisille ympäristökeskuksille saisi aikaan sen, että tiehankkeiden ympäristövaikutuksilla olisi entistä enemmän painoarvoa teiden suunnittelussa ja tiehankkeiden toteuttamisessa ja ne tulisivat tiehankkeiden yhteydessä myös entistä paremmin huomioon otetuiksi.

Esitys on valmisteltu liikenneministeriön asettamassa työryhmässä (yleistielakityöryhmä), johon ovat liikenneministeriön lisäksi kuuluneet valtiovarain-, oikeus-, sisäasiain-, maa- ja metsätalous- ja ympäristöministeriön sekä Suomen Kuntaliiton, Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliiton MTK:n ja tielaitoksen keskushallinnon edustajat. Esityksen valmistelua varten Teknillisen korkeakoulun rakennus- ja maanmittaustekniikan osaston maanmittauslaitoksella on tekniikan ylioppilas Hannu Peltomaa tehnyt diplomityön "Lunastuslain mukaisen yleisten teiden lunastamisen vaikutukset verrattuna nykyiseen yleistielain mukaiseen lunastamiseen".

Yleistielakityöryhmän laatimasta hallituksen esityksestä laiksi yleisistä teistä annetun lain muuttamisesta pyydettiin lausunto valtiovarainministeriöltä, oikeusministeriöltä, sisäasiainministeriöltä, maa- ja metsätalousministeriöltä, ympäristöministeriöltä, Suomen Kuntaliitolta, Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK:lta, tielaitoksen keskushallinnolta ja Maanomistajain Arviointikeskus Oy:ltä. Lausunnoissa esitettiin eräitä muutoksia ja tarkennuksia yleistielakityöryhmän ehdotuksiin. Erityisesti maa- ja metsätalousministeriön ja sen liitteenä olleessa maanmittauslaitoksen keskushallinnon lausunnossa esitettiin muutoksia tiealueiden hankkimista ja korvauksia koskeviin säännösehdotuksiin. Lausunnoissa esitetyt muutosesitykset ja huomautukset on otettu mahdollisuuksien mukaan huomioon esitystä liikenneministeriössä valmisteltaessa.

Esityksessä on otettu huomioon hallitusmuodon 38 §:ään, valtioneuvostosta annettuun lakiin (78/1922) ja valtioneuvoston ohjesääntöön (1522/1995) vuonna 1995 tehdyt muutokset, jotka kaikki ovat tulleet voimaan 1 päivänä tammikuuta 1996 niin, että niissä säännöksissä, joissa säädettäisiin liikenneministeriön toimivallasta tehdä yleistielain mukaisia päätöksiä, päätöksentekijäksi on ministeriön sijasta kirjoitettu valtioneuvosto. Mainittujen lakien ja valtioneuvoston ohjesäännön mukaan nämä yleistielain mukaiset päätökset kuitenkin tehdään liikenneministeriössä eikä valtioneuvoston yleisistunnossa.

3 §. Pykälän 1 momenttiin on tiehen kuuluvaksi rakenteeksi ja laitteeksi lisätty riista-aita. Tällaisia aitoja on liikenneturvallisuussyistä rakennettu teiden varsille niille kohdille, jotka tiedetään erityisesti hirvien tai peurojen säännöllisiksi tien ylityspaikoiksi. Nimenomaisen säännöksen puuttuessa riista-aitoja varten tarvittavia alueita ei ole voitu varata tiesuunnitelmissa tiehen kuuluvina alueina. Näiden useimmiten monien kilometrien pituisten aitojen rakentamiseen on jouduttu hankkimaan lupa ja sopimaan korvauksista jokaisen maanomistajan kanssa erikseen. Tällainen menettely on hankala ja aikaaviepä sekä aiheuttaa lisäkustannuksia tienpitäjälle. Ehdotuksen mukaan riista-aitoja varten tarvittavat alueet voitaisiin varata ja osoittaa tiehen kuuluvina tiesuunnitelmassa ja mahdolliset aidan rakentamisesta aiheutuvat korvaukset tulisivat päätettäviksi ja maksettaviksi samalla tavalla kuin muutkin tien tekemisestä aiheutuvat korvaukset.

Pykälän 2 momenttiin, sen 5 kohtaan, on teiden liitännäisalueisiin myös lisätty riista-aitoja varten tarvittavat alueet. Maastollisista syistä riista-aidat joudutaan usein rakentamaan niin kauaksi tiestä, ettei ole perusteltua varata niitä varten tarvittavia alueita sekä aidan ja tien ajoradan väliin jäävää aluetta kokonaisuudessaan varsinaiseksi tiealueeksi. Tällöin ehdotuksen mukaan tiesuunnitelmassa voitaisiin osoittaa alueet riista-aitoja varten tiehen pysyvästi kuuluvina erillisinä liitännäisalueina niin kuin muutkin tässä momentissa mainitut liitännäisalueet.

16 §. Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi säännös siitä, että myös katu ja rakennuskaavatie voidaan muuttaa yleiseksi tieksi samoin edellytyksin kuin yksityinen tie. Käytännössä on esiintynyt tarvetta ottaa erityisesti kaupunkien hoidossa olevia katuja tielaitoksen ylläpidettäväksi silloin kun katu palvelee valtakunnallista kauko- ja kauttakulkuliikennettä joko kaupungin sisääntulo- tai ohitustienä. Nimenomaisen säännöksen puuttuessa on muuttaminen jouduttu hoitamaan laatimalla yleistielain mukainen tiesuunnitelma kadun päälle, jolloin katu on muuttunut yleiseksi tieksi tiesuunnitelman toteuttamisen yhteydessä. Menettely on keinotekoinen, hankala ja aikaa sekä kustannuksia vievä. Tältä vältyttäisiin, kun kadun muuttaminen yleiseksi tieksi voitaisiin tehdä hallinnollisella päätöksellä. Rakennuskaavatien muuttaminen yleiseksi tieksi tapahtuisi samalla tavalla. Kun yleiseksi tieksi muuttuvien yksityisten teiden, katujen ja rakennuskaavateiden alueisiin tienpitäjällä ei olisi tieoikeutta eikä sitä hallinnollisella muuttamispäätökselläkään voitaisi tienpitäjälle perustaa, ehdotetaan momenttiin otettavaksi säännös tienpitoa varten välttämättömän tieoikeuden syntymisestä tienpitäjälle siitä ajankohdasta lukien, kun ne muuttuvat yleiseksi tieksi.

Pykälän 2 momentiksi on siirretty nykyiseen 52 §:n 6 momenttiin sisältyvä vastaavan sisältöinen säännös.

3 luvun otsikko. Kun lukuun ehdotetaan lisättäväksi säännökset yleissuunnitelmasta, ei otsikossa voida puhua vain tiesuunnitelmasta. Tiesuunnitelma on tämän vuoksi korvattu sanalla tiensuunnittelu.

24 §. Pykälän 1 momentin sanamuotoa on tarkistettu 16 §:n muutoksen vuoksi. Liikenneministeriön tilalle on yleisperustelujen 4 kohdan mukaisesti muutettu valtioneuvosto.

Momentin sanamuotoa on tarkistettu lisäksi niin, että liitännäisalueen kokonaan lakkauttamisen sijasta voitaisiin päättää myös sen käyttötarkoituksen muuttamisesta yleistielain 3 §:n 1 momentissa tarkoitetuksi tiealueeksi tai saman pykälän 2 momentin mukaiseksi muuksi liitännäisalueeksi.

Momenttiin on lisätty myös säännös yleisen tien päätekohdasta päättävästä viranomaisesta yksityiskohtaisesti kaavoitetuilla alueilla. Nykyisin päätekohdan määrääminen perustuu vain yleisistä teistä annetun asetuksen (482/1957) 63 §:ään. Nimenomainen valtuutussäännös säätää asiasta asetuksella on syytä ottaa lakiin. Mainitun asetuksenkohdan mukaan päätekohdasta päättää alueellinen ympäristökeskus. Tämä on momentissa otettu huomioon.

Pykälän 2 momentti vastaa voimassa olevan lain säännöstä.

24 a §. Yleisperusteluissa on todettu, että voimassa olevassa laissa ei ole säännöksiä tien yleissuunnitelmasta. Pykälässä on yleissuunnitelman laatimista koskeva perussäännös. Yleissuunnitelma olisi pääsääntöisesti tehtävä, elleivät tiehankkeen vaikutukset ole vähäiset tai tien vaikutuksia ole jo riittävässä määrin ratkaistu lainvoimaisessa yleis-, asema-, rakennus- tai rantakaavassa. Hankkeen vaikutukset voisivat olla vähäisiä esimerkiksi silloin, kun kysymys on tien parantamisesta entisellä paikallaan ilman, että tie siirtyy kokonaan uuteen paikkaan, eikä tien parantaminen aiheuta huomattavia muutoksia ympäristöön tai olemassa olevaan asutukseen, elinkeinojen harjoittamiseen tai muuhun alueiden käyttöön. Myös yksittäisten tien kohtien parantamishankkeet, kuten risteysten parantamiset, ali- ja ylikulkujen sekä kevyen liikenteen väylien rakentamiset, olisivat jo hankkeina niin pieniä, ettei niistä olisi aina yleissuunnitelmaa laadittava. Pykälässä mainituissa kaavoissa tien sijainti ja jopa tekniset ratkaisut ratkaistaan niin yksityiskohtaisesti, ettei erillisen yleissuunnitelman laatiminen kaavaan merkitystä tiestä ole useimmissa tapauksissa enää tarpeen, vaan tiestä voidaan lain 10 §:n 2 momenttia noudattaen kaavan perusteella tehdä suoraan tiesuunnitelma. Lisäksi maanomistajilla ja muilla asianosaisilla on mahdollisuus valvoa omia etujaan ja oikeuksiaan rakennuslain mukaisesti jo kaavan laatimisen ja hyväksymisen yhteydessä kaavaan sisältyvän tien linjausvaihtoehtojen ja muiden kaavaan sisältyvien tieratkaisujen osalta. On myös huomattava, että mistä tahansa tiehankkeesta voidaan ja saadaan tarvittaessa laatia yleissuunnitelma, vaikka pykälän säännös ei sitä edellyttäisikään.

Pykälän mukaan yleissuunnitelma olisi aina laadittava moottori- ja moottoriliikennetien rakentamisesta tai niiden merkittävästä parantamisesta. Tällaisista suurista tiehankkeista on tehty yleissuunnitelmat tähänkin asti ilman lain säännöstäkin, joten säännös ei aiheuta muutosta vallitsevaan käytäntöön. Merkittävästä parantamisesta näiden teiden kohdalla olisi kysymys muun muassa silloin, kun moottoriliikennetielle rakennetaan toinen ajorata ja tie muuttuu moottoritieksi ja luonnollisesti silloin, kun moottori- tai moottoriliikennetietä parannetaan niin, että tie siirtyy kokonaan uuteen paikkaan. Moottori- ja moottoriliikennetien osalta pykälässä mainituissa kaavoissa tehdyt ratkaisut eivät vapauttaisi yleissuunnitelman tekemisestä, vaan se olisi aina tehtävä.

24 b §. Pykälässä on säännös yleissuunnitelman sisällöstä. Liikenteelliseen ja tekniseen perusratkaisuun kuuluu esimerkiksi se, rakennetaanko tie moottori- tai moottoriliikennetieksi vai tavalliseksi kaksiajorataiseksi tieksi, eritasoliittymien sijainti sekä tien leveys ja korkeus. Tien sijainti on osoitettava yleissuunnitelmassa riittävällä tarkkuudella niin, että maanomistajat ja muut asianosaiset voivat sen perusteella arvioida hankkeesta heille aiheutuvat vaikutukset. Käytännössä maastosta riippuen yleissuunnitelmissa tien sijainti pystytään osoittamaan noin + ― 50 metrin tarkkuudella tai ympäröivän maankäytön niin vaatiessa tarkemminkin. Yleissuunnitelmasta on käytävä ilmi kaikki tiestä aiheutuvat vaikutukset, kuten vaikutukset liikenteeseen, liikenneturvallisuuteen, ympäristöön, asutukseen, elinkeinojen harjoittamiseen, muuhun alueiden käyttöön ja niitä koskeviin suunnitelmiin sekä tarvittaessa muihin liikennemuotoihin.

24 c §. Pykälän 1 momentin mukaan yleissuunnitelma olisi ohjeena tiesuunnitelman tekemiselle samalla tavalla kuin yleispiirteiset kaavat, kuten seutu- ja yleiskaava, ovat ohjeena yksityiskohtaisten kaavojen laatimiselle. Lainvoimainen yleissuunnitelma, jota koskeva päätös on annettu tiedoksi, aiheuttaisi yleissuunnitelman mukaiselle tiealueelle uudisrakennuksen rakentamista koskevan rakentamisrajoituksen. Uudisrakennus on määritelty rakennuslaissa. Pykälässä mainittu tielaitoksen velvollisuus lunastaa alue tai, jos haitasta suoritettavasta korvauksesta ei sovittaisi, korvauskysymys ratkaistaisiin lain 77 §:n mukaisesti yleistietoimituksessa. Rakentamisrajoitusta koskeva säännös on soveltuvin osin samanlainen kuin rakennuslain 27 §:n 1 momenttiin ja 30 §:n 2 momenttiin sisältyvät seutu- ja yleiskaavan rakentamisrajoitussäännökset.

Pykälän 2 momentissa on säännös rakentamisrajoituksen voimassaoloajasta. Rakentamisrajoitus lakkaisi olemasta voimassa samanaikaisesti, kun yleissuunnitelma, johon rajoitus perustuu, raukeaa 28 §:n 1 tai 2 momentin mukaisesti.

25 §. Pykälän tiesuunnitelman laatimista koskeva 1 momentti on samansisältöinen kuin voimassa olevan pykälän 1 momenttikin.

Pykälän 2 momentissa on lueteltu ne erityistapaukset, joita varten tiesuunnitelma voidaan laatia silloin, kun kysymyksessä ei ole varsinainen tien rakentaminen tai parantaminen.

25 a §. Ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain säätämisen yhteydessä yleistielakiin lisättiin uusi 25 a § mainitun lain mukaisen arviointiselostuksen liittämisestä tiesuunnitelmaan. Pykälän 1 momentti on voimassa olevan pykälän mukainen paitsi, että siihen on otettu mukaan tiesuunnitelman lisäksi yleissuunnitelma. Kun tiesuunnittelun alkuvaiheessa on usein esillä monia linjaus- ja muita vaihtoehtoja, voitaisiin mainitun lain mukainen arviointimenettely siinä vaiheessa tehdä tarpeen mukaan esillä olevista vaihtoehdoista käytettäväksi ympäristön kannalta parasta vaihtoehtoa valittaessa. Lopullinen arviointiselostus laadittaisiin sitten näin valitusta vaihtoehdosta ja liitettäisiin siitä tehtyyn yleis- tai tiesuunnitelmaan.

Pykälän 2 momentin mukaan yleis- ja tiesuunnitelmasta on käytävä ilmi, miten 1 momentissa mainitun lain mukainen arviointimenettely on otettu huomioon. Suunnitelma-asiakirjoissa on selostettava, miten, missä kohdin ja millä tavalla ympäristövaikutusten arviointimenettely on vaikuttanut tiesuunnitelmassa esitettyihin ratkaisuihin.

Pykälän 3 momentin mukaan ei mainittua arviointimenettelyä sovellettaisi enää tiesuunnitelmaa laadittaessa, jos sitä on sovellettu jo samasta hankkeesta tehtyyn yleissuunnitelmaan ja tiesuunnitelma laaditaan yleissuunnitelman mukaisesti. Jos tiesuunnitelmaa laadittaessa joudutaan poikkeamaan yleissuunnitelmasta siten, että yleissuunnitelman yhteydessä tehtyä arviointimenettelyä kokonaan tai joltakin osin ei enää voida pitää riittävänä, on tältä osin tehtävä uusi arviointimenettely. Jos yleissuunnitelmaa ei lainkaan laadita, tehdään arviointimenettely tiesuunnitelman laatimisen yhteydessä ja arviointiselostus liitetään tiesuunnitelmaan.

26 §. Pykälä koskee tiesuunnitelman sisältöä. Pykälän 1 ja 2 momentissa ovat samat säännökset kuin voimassa olevan 26 §:n 1―3 momentissa.

Pykälän 3 momenttiin, joka vastaa nykyistä 4 momenttia, on tien tekemisen ajaksi tarpeen mukaan tiesuunnitelmassa perustettaviin oikeuksiin lisätty majoitusaluetta varten tarvittavan alueen lisäksi oikeus alueen käyttämiseen varasto- tai muuna sellaisena alueena. Tällaiset tietyön kannalta välttämättömät alueet on voitava varata tietyön ajaksi tiesuunnitelmassa, jos suunnitelmaa laadittaessa ilmenee, ettei tarvittavia alueita ole saatavissa käyttöön maanomistajien kanssa niistä sopimalla. Muuten momenttia ei ehdoteta sisällöllisesti muutettavaksi.

Pykälän 4 momentissa on säännös yleiseen tiehen liittyviä yksityisiä teitä ja niiden liittymiä koskevien määräysten ja kieltojen antamisesta sekä uusien yksityisten kulkuyhteyksien määräämisestä tiesuunnitelmassa. Voimassa olevan lain mukaan niistä laaditaan ja hyväksytään tiesuunnitelmasta erillinen 50 §:n mukainen liittymäsuunnitelma. Säännös koskisi, niin kuin nykyisinkin, yksityisiä teitä ja liittymiä momentissa mainittujen kaava-alueiden ulkopuolella. Kaava-alueilla niistä määrättäisiin asianomaisessa kaavassa. Momentti on samansisältöinen kuin voimassa olevat 50 §:n 1 ja 2 momentin yksityisiä teitä ja liittymiä koskevat säännökset lukuun ottamatta sitä, että se koskisi myös paikallisteiden tiesuunnitelmia. Mainittua nykyistä 50 §:n 1 momenttia voidaan soveltaa paikallisteihin vain erityisestä syystä. Kun useat paikallistiet ovat nykyisin liikenteellisesti verrattavissa maanteihin, ei enää ole perusteita asettaa paikallisteitä yksityisten teiden liittymien osalta eri asemaan kuin maanteitä. Kun pykälän mukaan yksityisistä teistä ja liittymistä määrättäisiin tiesuunnitelmassa, jonka yhteydessä ne olisivat myös nähtävillä ja niitä koskeviin päätöksiin voitaisiin hakea muutosta valittamalla tiesuunnitelmasta, käy erillistä yksityisten teiden liittymäsuunnitelmaa koskeva mainittu 50 § tarpeettomaksi ja se on laissa ehdotettu kumottavaksi.

Pykälän 5 momentti koskee tie- tai liitännäisalueen kuivattamiseksi tarpeellisten laskuojien tekemiseen tarvittavien oikeuksien ottamista tiesuunnitelmaan, jossa niistä määrättäisiin. Laskuojan tekemisestä säädetään voimassa olevan 30 §:n 3 momentissa, jonka mukaan niiden tekemisestä on voimassa mitä vesioikeuslainsäädännössä tässä kohden on voimassa. Vesioikeuslainsäädäntö tarkoittaa vesilakia (264/1961). Vesilain mukainen laskuojien tekemistä koskeva menettely voi tapauksesta riippuen olla varsin aikaaviepä ja monimutkainenkin. Kun tarpeelliset laskuojat on pakko tehdä tien tekemisen yhteydessä, on perusteltua ottaa ne ja niitä varten tarvittavat alueet osaksi tiesuunnitelmaa, jonka hyväksymisen yhteydessä päätetään itse tie- ja liitännäisalueistakin. Maanomistajien ja niiden, joiden ojiin ja puroihin vettä johdetaan, edut ja oikeudet turvattaisiin lain 76 §:ään ehdotetuilla säännöksillä.

Tarkoituksena on, että liitännäisalueista tai oikeudesta ottaa tietyltä alueelta tienpitoainetta rajoitettuun määrään olisi aina määrättävä tiesuunnitelmassa 3 momentin mukaisesti. Erillisistä alueellisen ympäristökeskuksen liitännäisalueita ja tienpitoaineen otto-oikeutta koskevista 30 §:n 1 ja 2 momentin mukaisista päätöksistä luovuttaisiin. Kun 5 momentin mukaan mainitun pykälän laskuojia koskeva 3 momenttikin käy tarpeettomaksi, ehdotetaan 30 § kumottavaksi.

26 a §. Pykälän 1 momentissa on perussäännös maanomistajien ja muiden asianosaisten sekä niiden, joiden asumiseen, työntekoon tai muihin oloihin suunnitelma saattaa vaikuttaa, kuulemisesta yleis- ja tiesuunnitelmaa laadittaessa. Kuulemisella tarkoitetaan tilaisuuden varaamista tielaitoksen toimesta edellä mainituille lausua joko kirjallisesti tai suullisesti mielipiteensä asiasta koko suunnittelun ajan aina tiesuunnittelun aloittamisesta suunnitelman valmistumiseen asti. Kuulemisen järjestämisestä säädettäisiin asetuksella. Tarkoituksena on, että sekä suunnittelun alkamisesta että kuulemistilaisuudesta tai muusta mielipiteen ilmoittamismahdollisuudesta suunnittelun aikana ilmoitettaisiin joko henkilökohtaisesti, kuuluttamalla tai muulla sopivaksi katsotulla tavalla. Kuulemistilaisuuksissa siihen mennessä kertynyt suunnitteluaineisto olisi myös nähtävillä.

Pykälän 2 momentissa säädetään yleis- ja tiesuunnitelman hyväksyvästä viranomaisesta sekä kiinteistön omistajien ja muiden, joiden etua tai oikeutta suunnitelma voi koskea, kuulemisesta ja oikeudesta tehdä muistutuksia valmiista suunnitelmasta ennen sen hyväksymistä. Säännös vastaa tältä osin voimassa olevaa 25 §:n 2 momenttia muuten paitsi suunnitelman vahvistaminen ehdotetaan korvattavaksi suunnitelman hyväksymisellä ja momentin säännös koskisi myös yleissuunnitelmaa. Lisäksi momenttiin ehdotetaan lisättäväksi voimassa olevasta laista puuttuva säännös siitä, että mainitut suunnitelmat saa hyväksyä vasta sen jälkeen kun suunnitelman aiheuttama kaavan muutos on hyväksytty tai vahvistettu. Jos kaavan muutos on vähäinen, voitaisiin suunnitelmat hyväksyä ennen kaavan muutoksen hyväksymistä tai vahvistamista. Kaavan muutos voitaisiin katsoa vähäiseksi esimerkiksi silloin, kun kaavaviranomainen ― ympäristöministeriö, maakunnallinen liitto, alueellinen ympäristökeskus tai kunta ― katsoo yleis- tai tiesuunnitelmasta antamassaan lausunnossa, ettei tarvittava kaavan muutos ole esteenä suunnitelman hyväksymiselle. Säännös on tarpeen, koska käytännössä tietä suunniteltaessa joudutaan teknisistä syistä joissakin tapauksissa poikkeamaan ehkä jo useita vuosia aikaisemmin tietä varten kaavaan merkitystä tielinjasta tai tietä varten varatusta alueesta. Säännöksen puuttuminen nykyisestä laista on aiheuttanut epäselvyyttä siitä, voidaanko yleistielain mukainen suunnitelma hyväksyä ennen kuin kaavan muutoksesta on päätetty silloinkaan, kun kaavaviranomaiset ovat puoltaneet yleis- tai tiesuunnitelmaa.

27 §. Pykälä vastaa voimassa olevaa 27 §:ää, paitsi että siihen ehdotetaan lisättäväksi säännös siitä, että pienehköjen muutosten tekemisestä tiesuunnitelmaan säädetään asetuksella. Yleisistä teistä annetun asetuksen 19 §:ssä tällainen tietyön aikaisia pienehköjä muutoksia koskeva säännös jo on. Nyt perussäännös otettaisiin lakiin. Pienehköiksi muutoksiksi voitaisiin katsoa lähinnä tietyön aikana esille tulevat maaperä- tai muista sellaisista syistä tietyön suorittamiseksi välttämättömät muutokset tiesuunnitelmaan.

27 a §. Jos hyväksyttyyn yleis- tai tiesuunnitelmaan joudutaan tekemään olennaisia muutoksia esimerkiksi tien linjaukseen, olisi pykälän mukaan muutos- tai täydennyssuunnitelmasta voimassa mitä uudesta yleis- tai tiesuunnitelmasta on säädetty. Tämä ei luonnollisesti koskisi 27 §:ssä tarkoitettuja pienehköjä muutoksia.

28 §. Voimassa olevan pykälän mukaan tiesuunnitelman vahvistamispäätöksen voimassaoloaika on neljä vuotta ja määräaikaa voidaan pidentää erityisistä syistä kullakin kerralla enintään neljällä vuodella. Erityisesti työttömyysalueilla on laadittu varsin paljon suunnitelmia työllisyystöitä varten ja, kun työllisyysrahoitus tietöihin on sitten vuosittain vaihdellut, on tästä syystä suunnitelmien voimassaoloaikoja jouduttu jatkamaan useaan kertaan. Tästä on seurannut, että tietöitä on aloitettu jopa 20 vuotta aikaisemmin vahvistettujen tiesuunnitelmien mukaan. Tänä aikana olosuhteet, samoin kuin maanomistajat ovat voineet vaihtua. Myös tien suunnitteluun ja tekemiseen vaikuttava muu lainsäädäntö, kuten esimerkiksi ympäristölainsäädäntö, on saattanut muuttua. Tämän vuoksi pykälässä ehdotetaan sekä yleis- että tiesuunnitelman voimassaolon enimmäisajaksi kahdeksaa vuotta.

Pykälän 1 momentin mukaan tietä koskevan tiesuunnitelman tekeminen olisi aloitettava ennen kuin kahdeksan vuotta on kulunut sen vuoden päättymisestä, jona hanketta koskeva yleissuunnitelma on hyväksytty. Muussa tapauksessa yleissuunnitelman hyväksymispäätös raukeaisi ja yleissuunnitelma olisi ainakin käsiteltävä uudelleen tai laadittava uusi yleissuunnitelma. Siitä, milloin tiesuunnitelman tekeminen olisi katsottava aloitetuksi, säädettäisiin asetuksella.

Koska yksityiskohtainen tiesuunnitelma korvaa samasta hankkeesta tehdyn yleissuunnitelman, raukeaisi pykälän 2 momentin mukaan yleissuunnitelman hyväksymispäätös myös silloin, kun sen perusteella laadittu tiesuunnitelma on hyväksytty ja tiesuunnitelman hyväksymispäätös on saanut lainvoiman.

Pykälän 3 momentissa ehdotetaan tiesuunnitelman hyväksymispäätöksen voimassaoloajaksi voimassa olevan lain mukaisesti neljää vuotta, ellei tietyötä sitä ennen ole aloitettu. Määräaikaa voitaisiin pidentää enintään neljällä vuodella eli hyväksytty tiesuunnitelma olisi voimassa enimmillään kahdeksan vuotta niin kuin yleissuunnitelmakin. Jos tietyötä ei ennen tätäkään määräaikaa olisi aloitettu, olisi myös tiesuunnitelma joko käsiteltävä uudelleen tai laadittava uusi tiesuunnitelma. Tietyö katsottaisiin alkaneeksi, kun suunnitelman mukaisiin tietarkoituksiin tarvittava alue on otettu haltuun hankkeen vuoksi pidettävässä yleistietoimituksessa 62 §:n mukaisesti.

4 luvun otsikko. Luvun kaikki pykälät, lukuun ottamatta tien lakkaamista koskevia 33 ja 34 §:ää, ehdotetaan kumottaviksi. Tämän vuoksi otsikko ehdotetaan muutettavaksi koskemaan vain tieoikeuden lakkaamista.

29―32 §. Pykälät, jotka koskevat tieoikeutta, tien liitännäisalueen perustamista, laskuojien tekemistä ja omistusoikeuden lunastamista, ehdotetaan kumottaviksi, koska liitännäisalueita koskeva 26 §:n 3 momentti ja laskuojia koskeva 5 momentti sekä tieoikeutta ja sen lunastamista koskevat 16 §:n 1 momentti, 61 §:n 1 momentti ja 62 § korvaavat ne.

5 luvun otsikko ja 35, 35 a sekä 36―39 §. Lukuun sisältyvät tilusjärjestelyä, kaava-alueiden liikennealueiden lunastamista, yksityisten teiden järjestelyä ja tietoimitusta koskevat pykälät ehdotetaan kumottaviksi, koska 9 lukuun ehdotetut 61―63, 65 ja 67 § korvaavat ne. Samalla otsikko kumotaan tarpeettomana.

6 luvun otsikko. Otsikkoon ehdotetaan tehtäväksi kielellinen tarkistus.

43 §. Pykälän muutos johtuu 26 a §:n 2 momentin säännöksestä, jossa tiesuunnitelman vahvistaminen on ehdotettu korvattavaksi termillä tiesuunnitelman hyväksyminen.

8 luvun otsikko. Otsikossa ehdotetaan turvallisuutta-sana korvattavaksi liikenneturvallisuutta-sanalla.

50 §. Yksityisten teiden liittymiä koskeva liittymäsuunnitelma, josta pykälässä säädetään, on 26 §:n 4 momentissa ehdotettu otettavaksi osaksi varsinaista tiesuunnitelmaa. Tämän vuoksi pykälä on tarpeeton ja ehdotetaan kumottavaksi. Tarkemmat perustelut ovat mainitun 26 §:n 4 momentin yksityiskohtaisissa perusteluissa.

51 §. Pykälän 1 momentin säännös yksityisen tien tai liittymän tekemistä varten tarvittavan alueen haltuunottamisesta sisältyy ehdotettuun 62 §:ään ja 2 momentin säännöstä yksityisiä teitä koskevasta tietoimituksesta vastaava säännös ehdotettuun 63 §:n 3 momenttiin. Tämän vuoksi pykälä ehdotetaan tarpeettomana kumottavaksi.

52 §. Pykälän 1 momentin muutos johtuu lakiin ehdotetusta uudesta 26 §:n 4 momentista, johon momentissa viitataan kumottavaksi ehdotetun 50 §:n sijasta.

Pykälän 2 momentissa on vastaava viittaus 26 §:n 4 momenttiin. Momentissa lueteltuja liittymäluvan myöntämisen useita edellytyksiä ehdotetaan yksinkertaistettaviksi yleensä yhdeksi liikenneturvallisuutta koskevaksi edellytykseksi. Liikenneturvallisuutta haetun liittymäluvan yhteydessä harkittaessa huomiota on muiden seikkojen ohella luonnollisesti edelleen kiinnitettävä muun muassa liittymätiheyteen kyseisellä tien kohdalla ja haetusta liittymästä olevaan vapaaseen näkemään. Edellä 26 §:n 4 momentissa mainitulla perusteella momentissa tarkoitettu lupa tarvittaisiin myös paikallistiehen tehtävään liittymään. Nykyisin paikallistiehen on voitu soveltaa tämän momentin lupasäännöksiä vain liikenneministeriön antaman päätöksen nojalla.

Pykälän 3―6 momentti vastaavat voimassa olevaan lakiin sisältyviä säännöksiä.

52 a §. Pykälään ehdotettua säännöstä vastaava säännös sisältyy kumottavaksi ehdotetun 50 §:n 4 momenttiin. Säännös on tarpeen säilyttää erityisesti sen vuoksi, että yleistä tietä tehtäessä joudutaan esimerkiksi tietä siirrettäessä tai korotettaessa usein katkaisemaan siihen liittyviä yksityisiä teitä jo tietyön aikana. Lopullisesti uudet yksityiset kulkuyhteydet voidaan 26 §:n 4 momentin mukaisesti järjestää ja järjestetään vasta itse tietyön valmistuttua.

9 luvun otsikko. Lukuun sisältyvät kaikki nykyiset pykälät on ehdotettu muutettaviksi tai kumottaviksi. Otsikko ehdotetaan muutettavaksi vastaamaan näitä muutettuja uusia pykäliä.

61 §. Alueiden lunastaminen ja tieoikeus. Pykälän 1 momentissa ehdotetaan, että tiesuunnitelmassa osoitetut tie- ja liitännäisalueet hankittaisiin ja erityiset oikeudet, kuten tienpitoaineen otto-oikeus rajoitettuun määrään tai oikeus yksityisen tien käyttöön, perustettaisiin lunastuslain mukaan. Ehdotettu säännös merkitsee myös sitä, että tienpitäjän maksettavat korvaukset määrättäisiin pääsääntöisesti lunastuslain mukaan. Kun lunastuslain korvaussäännökset eivät sellaisenaan kata kaikkia voimassa olevia yleistielain korvaussäännöksiä, ehdotetaan tässä laissa jäljempänä säädettäväksi eräitä poikkeuksia ja lisäyksiä lunastuslain korvaussäännöksiin niin, että asianosaisten oikeus korvauksiin yleisiä teitä tehtäessä säilyy nykyisellään.

Tietarkoituksiin tarvittaviin alueisiin perustettaisiin pykälän 1 momentin mukaan pysyvä lunastuslain mukainen, muut oikeudet poissulkeva käyttöoikeus, jota kutsuttaisiin tieoikeudeksi. Olemassa oleva tieverkko on valtaosin tielaitoksen hallinnassa vastaavalla, voimassa olevaan yleistielakiin perustuvalla tieoikeudella. Vaikka tietarkoituksiin tarvittavat alueet eivät siirrykään omistusoikeudella tienpitäjälle, määrättäisiin maanomistajalle häneltä tieoikeudella otetuista alueista lunastuslain mukainen täysi kohteenkorvaus samalla tavalla kuin omistusoikeudella lunastettaessa. Tieoikeuden saamiseen tienpitäjälle yleisten teiden tietarkoituksiin tarvittaviin alueisiin on katsottava olevan sellainen yleinen tarve, jota tarkoitetaan hallitusmuodon 12 §:n 2 momentissa.

Lunastuslain 5 §:n 2 momentin mukaan erillistä lunastuslupaa ei tarvita, jos tietyn suunnitelman vahvistaminen tai muu sellainen päätös oikeuttaa tarpeellisen lunastuksen toimeenpanoon. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että hyväksytty ja lainvoimainen tai valituksesta huolimatta täytäntöönpantavissa oleva tiesuunnitelma olisi tällainen lunastuslaissa tarkoitettu suunnitelma. Vastaava säännös on voimassa olevan lain kumottavaksi ehdotetussa 32 §:n 1 momentissa. Osa tiehankkeista on laajuudeltaan niin vähäisiä tien parantamisia, että niiden toteuttaminen ei 25 §:n mukaisesti edellytä tiesuunnitelman laatimista, jos maanomistaja tai omistajaan verrattava haltija on antanut kirjallisen suostumuksen lisämaan ottamiseen. Jotta tällaisten vähäisten hankkeiden osalta, joihin maanomistaja on suostunut, ei tarvittaisi suostumuksen lisäksi vielä erillistä lunastuslupaa, ehdotetaan suostumukset rinnastettaviksi edellä mainittuun tiesuunnitelmaan lunastuksen toimeenpanon suhteen.

Tiesuunnitelmassa tienpitäjälle osoitetut erityiset oikeudet perustettaisiin ja korvaukset määrättäisiin pykälän 2 momentin mukaan lunastustoimituksessa. Toimitusta kutsuttaisiin yleistietoimitukseksi. Selvyyden vuoksi on mainittu, että yleistietoimituksen kustannuksista vastaa tienpitäjä.

Pykälän 3 momentissa ehdotetaan säädettäväksi mahdollisuudesta suorittaa yleistietoimitus ilman uskottuja miehiä. Tämä olisi mahdollista silloin kun toimituksessa on kysymys vain maanmittausteknisistä seikoista eikä toimituksessa käsitellä korvauksia. Tällaisia toimituksia olisivat esimerkiksi useimmat 63 §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitetut yleistietoimitukset. Kuitenkin, jos jokin asianosaisista sitä vaatii, yleistietoimituksen suorittaisi aina toimitusinsinöörin ja uskottujen miesten muodostama lunastustoimikunta.

62 §. Haltuunotto. Pykälässä säädettäisiin tietarkoituksiin tarvittavien alueiden haltuunotosta. Alueet siirtyisivät tienpitäjälle ja tienpitäjälle syntyisi niihin tieoikeus yleistietoimituksessa pidettävässä haltuunottokatselmuksessa. Haltuunoton jälkeen saataisiin alueita käyttää tiesuunnitelmassa osoitettuihin tarkoituksiin eli tietyö voitaisiin lunastuslain säännöksistä poiketen aloittaa heti odottamatta korvausten määräämistä ja niiden maksamista korvauksensaajille. Tämä on perusteltua, koska vuosittain on käynnissä satoja tien rakentamis- ja parantamishankkeita ja koska korvausten saajien asema on joka tapauksessa turvattu valtion ollessa korvausten maksajana. Muuten kaikki tiehankkeet joutuisivat ensin odottamaan korvausten määräämistä yleistietoimituksessa ja sen jälkeen niiden maksamista ennen kuin tietyötä päästäisiin aloittamaan. Ennakkokorvaukset luonnollisesti määrättäisiin yleistietoimituksessa haltuunoton jälkeen ja niiden samoin kuin lopullisten korvaustenkin maksamisesta varsin lyhyessä määräajassa on lisäksi säädetty 74 §:ssä, jossa korvaustensaajien oikeusasema on vielä turvattu säätämällä tienpitäjälle koron ja viivästyskoron maksamisvelvollisuus mahdollisen maksuviivästyksen varalta.

Tiesuunnitelmassa osoitettujen liittymien ja niille johtavien yksityisten teiden alueet eivät pykälän mukaan tulisi pysyvästi tienpitäjän haltuun, vaan hallinta siirtyisi takaisin kiinteistöjen omistajille, kun tienpitäjä on tehnyt liittymän tai yksityisen tien. Vastaava säännös on voimassa olevan lain 51 §:n 1 momentissa.

63 §. Yleistietoimituksen pitäminen erinäisissä tapauksissa. Kiinteistöjärjestelmän oikeellisuuden ja selkeyden kannalta on tarpeen, että yksityisen tien, kadun tai rakennuskaavatien tultua otetuksi yleiseksi tieksi pidetään yleistietoimitus tiealueen rajojen käymiseksi ja tarpeellisten merkintöjen tekemiseksi kiinteistörekisteriin. Tästä säädettäisiin pykälän 1 momentissa.

Kun osa olemassa olevista yleisistä teistämme on sellaisia, joiden rajoja ei ole koskaan määrätty, on välttämätöntä, että tie- tai poikkeuksellisesti myös liitännäisalueen rajat voidaan määrittää muissakin tapauksissa kuin tien rakentamisen tai parantamisen ollessa kyseessä. Tällaisia tapauksia varten olisi sekä tienpitäjällä että maanomistajalla oman kiinteistönsä kohdalla oltava mahdollisuus saada vireille yleistietoimitus. Tätä koskeva säännös sisältyy pykälän 2 momenttiin. Edellä 61 §:n 2 momentissa mainitun periaatteen mukaan tienpitäjä vastaisi tällöinkin yleistietoimituksen kustannuksista, vaikka maanomistaja olisi sen pannut vireille. Jos maanomistaja on tien tai liitännäisalueen leventymisen johdosta menettänyt alueita tai siitä on aiheutunut muita menetyksiä, voitaisiin korvauskysymyksetkin käsitellä tämän momentin mukaisessa yleistietoimituksessa, missä myös perustettaisiin tieoikeus sellaisille alueille, joilla sitä ei ole aikaisemmin ollut.

Pykälän 3 momentissa ehdotetaan, että yleistietoimitus voitaisiin tarvittaessa pitää myös niissä tapauksissa, jolloin tien tekeminen tai liitännäisalueen perustaminen tai pelkästään yksityisten teiden liittymien uudelleenjärjestely aiheuttaa yksityisten teiden järjestelyjä ja rakentamista. Momentin mukaisessa yksityisiä teitä koskevassa yleistietoimituksessa käsiteltäisiin ja ratkaistaisiin tarvittaessa myös yksityisistä teistä annetun lain mukaiseen tietoimitukseen muutoin kuuluvat asiat, kuten tiekunnan perustaminen ja tieosakkaiden tieyksiköistä päättäminen. Säännös vastaa voimassa olevan kumottavaksi ehdotetun 51 §:n 2 momenttia.

64 §. Kohteen vahvistaminen. Lunastuslain 15 §:n 1 kohdan mukaan on lunastustoimituksessa vahvistettava lunastuksen kohde. Se osoitetaan lunastusluvassa, mutta voidaan mainitun lain 10 §:n mukaan jättää vähemmän tärkeiltä osiltaan lunastustoimituksessa määrättäväksi säännöksessä tarkemmin mainittujen hankkeiden osalta. Tiesuunnitelma, joka 61 §:n 1 momentin mukaan vastaa lunastuslupaa, on niin tarkka, että koko lunastuksen kohde voidaan vahvistaa lunastuslupaa vastaavan tiesuunnitelman perusteella yleistietoimituksessa eikä siitä tarvitse toimituksessa enää muuten määrätä. Kuitenkin tietyön aikana saattaa syntyä tilanteita, jolloin tiesuunnitelman mukaisesta tiealueesta joudutaan poikkeamaan maapohja- tai muista sellaisista tekijöistä johtuen. Tällaisissa tapauksissa tienpitoviranomaisen tehtävänä olisi tie- tai liitännäisalueen rajojen osoittaminen yleistietoimituksessa vahvistettavaksi.

65 §. Tilusjärjestely. Pykälä vastaa sisällöltään voimassa olevan lain 35 §:n 1―3 momenttia sekä 39 §:n tilusjärjestelyä koskevia säännöksiä. Pykälän 1 momenttiin sisältyvät säännökset perusteista, joiden nojalla tilusjärjestely voidaan suorittaa ilman asianosaisten suostumusta. Ne vastaavat voimassa olevia säännöksiä.

Pykälän 2 momentista, joka koskee asianosaisten suostumuksella suoritettavaa tilusjärjestelyä, on poistettu nykyinen maininta manttaaleista, koska uuden kiinteistönmuodostamislainsäädännön mukaan tiloilla ei enää ole osalukua eikä manttaalia.

Kun liitännäisalue ei lakkaa samalla tavalla kuin tie voi lakata voimassa olevan lain 33 §:n mukaisesti, vaan liitännäisalue vaatii aina erillisen lakkauttamispäätöksen, on pykälän 3 momentin sanamuoto tarkistettu tätä vastaavaksi.

Pykälän 4 momentti vastaa voimassa olevan lain 39 §:n säännöksiä.

66 §. Lunastuksen laajentaminen. Voimassa olevassa laissa on asiasta säädetty kumottavaksi ehdotetun 35 §:n 4 momentissa. Nykyisen säännöksen pääperiaatteisiin ehdotetaan joitain muutoksia. Jos edellä 65 §:ssä mainitulla tilusjärjestelyllä ei voida kiinteistölle aiheutuvaa huomattavaa haittaa poistaa tai olennaisesti vähentää, olisi omistajalla haitankorvauksen sijasta oikeus vaatia tienpitäjää lunastamaan kiinteistö tai sen osa. Lunastusvaatimuksen kynnystä ehdotetaan alennettavaksi nykyisestä erittäin huomattavasta haitasta huomattavaan haittaan. Joka tapauksessa lunastusvaatimuksen esittäminen olisi aina toissijaista tilusjärjestelyihin nähden. Siitä, lunastetaanko kiinteistö tai sen osa, päättäisi aina lunastustoimikunta.

Voimassa olevan lain mukaan vain maanomistaja voi vaatia lunastuksen laajentamista. Kohtuuttomien haitankorvausten välttämiseksi ja tilusjärjestelmän selkeyden kannalta on perusteltua antaa myös tienpitäjälle oikeus eräissä tapauksissa vaatia lunastuksen laajentamista. Tienpitäjä voisi esittää lunastusvaatimuksen, jos esimerkiksi tienpitäjälle kuuluvan tieyhteyden rakentamiskustannukset kyseiselle pirstoutuneelle alueelle tai tällaisesta pirstoutumisesta aiheutuva haitankorvaus olisivat merkittävässä epäsuhteessa pirstoutuneen tiluslohkon arvoon verrattuna. Päätösvalta tässäkin asiassa olisi lunastustoimikunnalla.

Pykälän 2 momentissa säädetään lunastuksen laajentamisen aiheuttamasta lunastusyksikön muodostamisesta. Yhdenmukaisesti voimassa olevan lain kanssa tällaisissa tapauksissa muodostettaisiin lunastuslain 49 a §:n mukainen lunastusyksikkö sekä kiinteistöstä tietarkoituksiin tiesuunnitelman perusteella otetusta alueesta että 1 momentin mukaan lunastettavasta kiinteistöstä tai sen osasta. Nykyisessä laissa oleva viittaus kiinteän omaisuuden pakkolunastuksesta yleiseen tarpeeseen annetun lain 56 §:ään ehdotetaan tarpeettomana poistettavaksi.

67 §. Lunastuksen laajentaminen kaava-alueella. Pykälän 1 ja 2 momentti koskevat asemakaavan liikennealueeksi tai rakennuskaavassa liikenneväyläalueeksi kaavoitetun alueen lunastamista yleistietoimituksessa. Momentit vastaavat voimassa olevaa 35 a §:ää.

Pykälän 3 momentissa on uusi säännös yleisen tien tekemisen asemakaava-alueella aiheuttamasta tonttijaon muutoksesta ja sen vaatimasta tontinmittauksesta. Momentissa tarkoitetusta tonttijaosta vastaa sitä koskevien säännösten mukaisesti asianomainen kunta. Tonttijaon jälkeen tontinmittauksen hakeminen kuuluu tontinomistajalle. Kun maanomistajalle kuuluva tontinmittaus aiheutuu tällaisissa tapauksissa kokonaan yleisen tien tekemisestä, ei ole perusteltua eikä kohtuullista, että siitä aiheutuvat kustannukset jäisivät tontinomistajan suoritettavaksi. Tämän vuoksi momentissa esitetään, että tontinmittauskustannukset tällaisissa tapauksissa maksaisi tienpitäjä.

68 §. Asianosaiset ja korvaukset erinäisissä tapauksissa. Lunastuslain mukaan lunastustoimituksen asianosaisia ovat ne, joilta lunastetaan omaisuutta. Lunastuslain 38 §:ssä mainittu työntekijä, naapuri taikka muu henkilö, joilta ei lunasteta omaisuutta, ei ole toimituksen asianosainen. Tällaiset henkilöt eivät mainitun lain mukaan näin ollen voi käyttää asianosaisille kuuluvia oikeussuojakeinoja. Mainittu lunastuslain kohta sisältää myös korvauskynnyksen edellyttäen korvattavuuden syntyvän vain, jos lunastuksen vuoksi aiheutuu merkittävää haittaa tai vahinkoa.

Kun tarkoituksena on, ettei nykyistä korvausmenettelyä tällä lailla vaikeuteta eikä korvauksen saamisen edellytyksiä huononneta, on tarpeen pysyttää oikeuskäytännössä vakiintunut voimassa olevan yleistielain mukainen laaja asianosaisuus. Toisaalta korvaukseen oikeutettujen piiri ei ehdotetun pykälän mukaan laajene nykyisestään. Pykälän 1 momentin mukaan yleistietoimituksen asianosaisia ovat kaikki ne, joihin tiehankkeen haitalliset seuraamukset ulottuisivat riippumatta siitä, lunastetaanko heiltä alueita tietarkoituksiin vai ei. Korvausoikeuden on kuitenkin aina oltava kiinteistösidonnainen. Sen mukaan asianosaisia ja korvaukseen oikeutettuja olisivat ne kiinteän omaisuuden omistajat ja käyttöoikeuden haltijat, joiden voidaan katsoa kärsivän taloudellisesti arvioitavissa olevaa haittaa tai vahinkoa tiehankkeesta. Sen sijaan korvattavaa ei olisi esimerkiksi jokamiehenoikeuteen perustuvien virkistysarvojen menetys taikka liiketulon menetys yleisen tien lakkaamisen tai uuden tieyhteyden rakentamisen johdosta.

Esityksen mukaan ei haitan tai vahingon tarvitse olla lunastuslaissa tarkoitetussa mielessä merkittävää, vaan minkä tahansa suuruisen haitan tai vahingon korvaamiseen on mahdollisuus, kunhan se vain on objektiivisesti todettavissa. Pääsääntöisesti korvaukset määrättäisiin yleistietoimituksessa viran puolesta. Koska korvaukset niiden kiinteistöjen osalta, joista ei luovuteta alueita tietarkoituksiin, voidaan parhaiten selvittää korvausta vaativan aloitteesta, tulee tällaista korvausta kuitenkin erikseen yleistietoimituksessa vaatia. Ympäristövahingoista on lisäksi voimassa, mitä ympäristövahinkojen korvaamisesta annetussa laissa on säädetty.

Lunastuslaista puuttuvat selkeät säännökset siitä, onko maanomistajalle tai muulle lunastushankkeesta aiheutuva omaisuuden siirtokustannus korvattava. Tiehankkeissa on varsin tavallista, että maanomistaja poistaa tai siirtää tie- tai liitännäisalueeksi tulevalta alueelta itse omaisuuttaan, kuten puustoa taikka rakennuksia, rakenteita tai laitteita. Poistettava omaisuus voi myös kuulua muulle kuin maanomistajalle. Tällaisia ovat erilaiset puhelin- ja sähköjohdot sekä vesi- ja viemärijohdot. Tämän vuoksi 2 momentissa ehdotetaan selvyyden vuoksi, että voimassa olevan lain mukaisesti tällaisesta omaisuuden poistamisesta tai siirtämisestä aiheutuva vahingon tai haitan lisäksi korvattaisiin myös poistamis- tai siirtokustannukset.

69 §. Korvaussopimus. Lunastuslain 40 §:n 1 momentin mukaan asianosaiset voivat sopia korvauksista. Tiehankkeissa on tavallista ja siihen jopa pyritään, että korvauksista sovitaan tienpitäjän ja maanomistajan tai muun asianosaisen kesken. Asianosaisista, joiden kanssa korvaussopimus voi tulla kysymykseen, on säädetty 68 §:ssä. Koska korvaussopimuksia tehdään tiehankkeissa varsin paljon ja kun niissä toisena sopimuspuolena eli korvausten maksajana on valtio, ehdotetaan pykälän 1 momentissa toimitusmenettelyn joustavuuden lisäämiseksi, että tienpitäjän ja asianosaisten korvaussopimuksia ei vahvistettaisi yleistietoimituksessa lunastuslain 40 §:n 2 momentin mukaisesti.

Kun korvaussopimuksia ei edellä esitetyllä tavalla alistettaisi lunastustoimikunnan vahvistettaviksi, ei sopimuskorvauksiin sovellettaisi muitakaan lunastuslain säännöksiä, kuten tallettamista tai maksuaikaa koskevia määräyksiä, vaan kaikki korvausvelvoitteet määräytyisivät sopimuksen mukaan. Sopimusvelvoitteita täyttäessään on tienpitäjä vastuussa siitä, ettei kolmannen henkilön, kuten kiinnitysvelkojan oikeutta loukata.

Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan säännöstä, joka antaisi pysyvyyden tienpitäjän tekemille sopimuksille. Ne sitoisivat kiinteistön uutta omistajaa tai muuta oikeuden haltijaa suoraan lain perusteella. Säännös vastaa voimassa olevaa lakia.

Lunastuksen kohteena oleva alue saattaa usein olla siirtynyt vapaaehtoisella kaupalla tienpitäjän omistukseen ennen yleistietoimituksen aloittamista. Lunastuslain 73 §:n 2 momentin mukaisesti lunastus raukeaisi tällaisen tienpitäjän omistaman alueen osalta eikä alueesta tiealueeksi tarvittava alue tulisi merkityksi tiealueena kiinteistörekisteriin. Kiinteistörekisterin selvyyden ja oikeellisuuden vuoksi on kuitenkin perusteltua, että myös tienpitäjän omistaman alueen osalta tiealueeksi menevä alue erotetaan yleistietoimituksessa ja merkitään kiinteistörekisteriin samalla tavalla kuin muutkin saman tien osat. Pykälän 3 momenttiin on otettu tätä koskeva säännös, joka samalla merkitsisi sitä, että lunastus ei raukeaisi tienpitäjän omistaman alueen osalta lunastuslain 73 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla.

70 §. Korvaus tiealueen ulkopuolisten alueiden käytön rajoittamisesta. Voimassa olevan lain 40 §:n mukaan tienpitäjällä on oikeus tietyissä tapauksissa poistaa yleisen tien vieri- ja näkemäalueelta luonnonvaraista kasvillisuutta tai luonnonesteitä. Jos tästä poistamisesta tai mainitun 40 §:n mukaisesta omistusoikeuden rajoituksesta muuten aiheutuu taloudellista menetystä maanomistajalle, on tämä oikeutettu saamaan voimassa olevan lain 64 §:n mukaan korvauksen tienpitäjältä. Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan otettavaksi vastaava korvaussäännös.

Voimassa olevan lain 41 §:n 1―3 momentin mukaan rakennusten pitäminen yleisen tien vieri-, suoja- ja näkemäalueella on kielletty. Lisäksi näillä alueilla on kielletty pitämästä sellaista varastoa, aitaa tai muuta laitetta, josta tai jonka käytöstä aiheutuu vaaraa liikenteelle tai josta on haittaa tienpidolle. Tällainen suoraan lakiin perustuva kielto ei sellaisenaan aiheuta korvausvelvollisuutta tienpitäjälle, vaan edellytyksenä voimassa olevan lain 65 §:n mukaan on, että kielto aiheuttaa maanomistajalle erittäin huomattavaa haittaa. Korvausvelvollisuuden syntymistä voidaankin pitää aivan poikkeuksellisena ja vain niitä tapauksia koskevina, jolloin kiinteistön omistajan suunnittelema rakentaminen ei maastollisista, kiinteistön rajoista johtuvista tai muista sellaisista syistä olisi mahdollista muualla kuin mainituilla alueilla. Voimassa olevaan lakiin verrattuna ehdotetaan korvauskynnystä kuitenkin alennettavaksi erittäin huomattavasta haitasta huomattavaan haittaan, joten korvattavuuden edellytykset tulisivat tässä suhteessa lievenemään.

Sekä 1 että 2 momentin tapauksissa on korvausvelvollisuuden edellytyksenä, että rajoitukset ovat syntyneet uuden yleisen tien rakentamisen tai parantamisen johdosta tai siksi, että yksityinen tie, katu tai kaavatie on otettu yleiseksi tieksi eikä mainitunlaisia rajoituksia ole niiden yhteydessä ollut jo ennestään.

71 §. Korvaus omaisuuden poistamisesta erityistapauksissa. Voimassa olevan 42 §:n 1 momentissa on lueteltu sellainen omaisuus, jota mainitut vieri-, suoja- ja näkemäaluerajoitukset eivät koske. Kuitenkin tuon pykälän 2 momentissa on tehty mahdolliseksi sellaisenkin omaisuuden siirtäminen tai poistaminen, jos siitä aiheutuu vaaraa tai haittaa. Samanlainen siirtämis- tai poistamismahdollisuus on voimassa olevan lain 115 §:n mukaan sellaisen rakennuksen osalta, joka kyseisen lain voimaan tullessa sijaitsi tie- ja liitännäisalueella. Jos tällaisen omaisuuden siirtämisestä ja poistamisesta aiheutuu sen omistajalle vahinkoa tai kustannusta, olisi se tienpitäjän korvattava.

Tien vieri-, suoja- ja näkemäalueita koskevan rakennusten ja rakenteiden pitämiskiellon estämättä voidaan siitä myöntää poikkeuksia alueellisen ympäristökeskuksen tai tiepiirin päätöksellä. Jos kuitenkin liikenteen turvallisuus välttämättä sitä myöhemmin vaatii, voidaan tällaisen poikkeusluvankin saanut omaisuus vaatia siirrettäväksi tai poistettavaksi. Tavallista on, että poikkeuslupaan liitetään ehto, että mahdollinen siirto tai poistaminen tapahtuu omistajan kustannuksella. Tällainen ehto sitoo poikkeusluvan saajaa ja korvaus voisikin tulla tienpitäjän maksettavaksi vain niissä poikkeustapauksissa, jolloin tällaista ehtoa ei poikkeusluvassa ole.

72 §. Korvaus liittymäkiellosta. Tiesuunnitelmassa voidaan poistaa tai siirtää yksityisten teiden liittymiä ja järjestellä kulkuyhteydet uudelleen uusien liittymien kautta. Tällaisesta toimenpiteestä saattaa aiheutua kiinteistön käytölle korvattavaa haittaa pidentyneiden tai muutoin vaikeutuneiden kulkuyhteyksien ja lisääntyneen kunnossapidon johdosta. Kuitenkin kiinteistön omistajalle on perusteltua ja tarkoituksenmukaista jättää tietty omavastuu niin että korvaus haitasta tulisi kysymykseen vain, milloin haitan voidaan katsoa olevan huomattavan. Säännös vastaa voimassa olevaa lakia.

73 §. Korvaus tutkimustyön ja eräiden muiden toimenpiteiden aiheuttamasta vahingosta. Pykälässä, joka vastaa voimassa olevaa 69 §:ää, säädetään eräiden tienpitäjän toimenpiteiden aiheuttamien vahinkojen korvaamisesta. Tällaisia toimenpiteitä ovat ensiksikin tiensuunnittelun aikaiset tutkimusvahingot. Vahinkoa saattaa aiheutua maastossa liikkumisen ja tutkimustoimenpiteiden vuoksi kasvillisuudelle tai muulle omaisuudelle. Tienpitäjä on velvollinen korvaamaan aiheuttamansa vahingot.

Tietyön tai poikkeuksellisten luonnonolosuhteiden vuoksi on tienpitäjällä oikeus järjestää tilapäinen kulkutie. Kun tällaisen tien tekeminen ja käyttäminen saattaa aiheuttaa vahinkoa, on se korvattava. Samoin jos lumiaidan pitämisestä tai lumen poistamisesta tiealueelta aiheutuu vahinkoa, on sekin tienpitäjän korvattava.

74 §. Korvausten maksaminen. Yhdenmukaisesti lunastuslain mukaan tulee yleistietoimituksessa määrätyt korvaukset maksaa kolmen kuukauden kuluessa. Kun tie- ja liitännäisalueet edellä 62 §:n 1 momentin mukaan otetaan tienpitäjän haltuun yleistietoimituksessa pidettävän haltuunottokatselmuksen yhteydessä, jolloin myös tietyö katsotaan alkaneeksi, ei käynnissä olevaan tietyöhön liittyvä lunastus saa raueta, vaikka korvauksia ei jostain erityisestä syystä ennätettäisikään maksaa kolmessa kuukaudessa. Tällainen maksun myöhästyminen aiheuttaisi kuitenkin tienpitäjälle velvoitteen viivästyskoron maksamiseen, mikä kompensoisi korvauksensaajalle aiheutuvan viivästyksen. Kolmen kuukauden maksuajan kuluttua umpeen olisi maksamattomalle pääomalle tulevan kuuden prosentin koron lisäksi suoritettava viivästyskorkoa sen mukaan kuin korkolaissa on tarkemmin säädetty. Sopimuksenvaraisten korvausten maksuaika ja mahdollinen korko määräytyvät sopimuksen mukaan.

Pykälän 2 momentissa säädetään maksamattoman korvausosuuden koron alkamisajankohdasta. Koska tiehankkeissa haltuunotto tapahtuisi ennen korvausten maksamista, on koron alkamisajankohta määrättävä haltuunotosta lukien, mikä kompensoisi poikkeamisen lunastuslain käteisperiaatteesta. Niissä tapauksissa, jolloin korvauksia määrätään erillisissä tiehankkeista riippumattomissa korvaustoimituksissa, olisi maksettavaksi määrätylle korvaukselle tuleva korko laskettava alkavaksi korvausvaatimuksen esittämisestä lukien. Kaikissa tapauksissa korkokanta olisi kuusi prosenttia.

75 §. Korvauksen tallettaminen ja maksaminen erinäisissä tapauksissa. Jos tienpitäjä pitää yleistietoimituksessa määrättyjä korvauksia liian korkeina ja hakee tältä osin toimituspäätökseen muutosta, ei riidanalaista korvausosuutta maksettaisi korvauksensaajalle ennen kuin korvausriita on ratkaistu. Kuitenkin korvauksensaajalla olisi oikeus saada vakuutta vastaan tienpitäjältä riidanalainen osuus korvauksista valitusajan kuluttua umpeen. Vakuuden tulee kattaa lopullisen lainvoimaisen korvauksen yli menevä osuus ja sille maksuhetkestä laskettava kuuden prosentin korko. Vakuuden tulee olla turvallinen, kuten rahalaitoksen antama omavelkainen takaus tai muu siihen verrattava vakuus. Tällaisissa valitustapauksissa ei riidanalaista osaa myöskään talleteta. Riidaton osuus toimitusmiesten päätöksestä luonnollisesti maksetaan korvauksensaajalle viran puolesta.

76 §. Laskuojat. Nykyisen lain mukaan tie- tai liitännäisalueen ulkopuolisten laskuojien tekemisestä on voimassa, mitä vesilaissa on säädetty. Tiesuunnitelmassa osoitetaan laskuoja-alueet mutta niihin ei synny tie- eikä muutakaan erityistä oikeutta. Maanomistajan vastustaessa laskuojan rakentamista maalleen joudutaan soveltamaan vesilain ojitusta koskevia säännöksiä. Pykälässä ehdotetaan, että tiesuunnitelmassa osoitettuun laskuoja-alueeseen perustettaisiin yleistietoimituksessa rasiteoikeus ja tarvittavat laskuoja-alueet otettaisiin tienpitäjän haltuun samassa yhteydessä kuin se tie- tai liitännäisalue, jonka kuivatusta varten laskuojaa tarvitaan. Poikkeuksellisesti voi tiehankkeisiin liittyvä ojitus vaatia vesioikeuden luvan sen mukaan kuin vesilain 6 luvun 2 §:ssä on säädetty. Maininta tästä on otettu 1 momenttiin.

Varsinkin alavilla mailla laskuojien rakentaminen voi muodostua vaikeaksi ja aiheuttaa yhteisen ojituksen tarpeen. Ojitusasia saattaa tällaisissa tapauksissa muodostua niin montaa maanomistajaa koskevaksi ja niin suuritöiseksi sekä erityistä asiantuntemusta vaativaksi, että on tarkoituksenmukaista ja perusteltua irrottaa tällainen ojitusasia yleistietoimituksesta ojitustoimituksessa käsiteltäväksi. Päätöksen tästä tekisi lunastustoimikunta. Ojitustoimituksessa määrättäisiin sitten yhteisestä ojitusvelvollisuudesta ja kunnossapidosta sekä korvauksista. Tiesuunnitelmassa osoitetusta ojan paikasta voitaisiin ojitustoimituksessa vähäisessä määrässä myös poiketa, jos se olisi välttämätöntä ojituksen toteuttamisen kannalta.

Sitten kun laskuoja on tehty, määräytyisivät sen vaikutukset vesilain eivätkä enää yleistielain perusteella. Ojan aiheuttamasta vahingosta tai haitasta haettaisiin korvausta ensiasteessa ympäristönsuojelulautakunnalta, ellei asiasta pystytä sopimaan. Yleistietoimitus ei olisi tällaisissa asioissa toimivaltainen. Samoin laskuojan kunnossapito määräytyisi vesilain mukaan.

77 §. Korvauksia koskeva yleistietoimitus. Pykälässä säädetään erillisestä, vain korvauksia koskevasta yleistietoimituksesta. Tällainen toimitus voitaisiin pitää korvauskysymyksen selvittämiseksi kaikissa niissä tapauksissa, jolloin ei ole lainkaan tiehanketta tai siihen liittyvää yleistietoimitusta vireillä tai korvaus voidaan määrätä vasta tiehankkeen johdosta pidetyn yleistietoimituksen päättämisen jälkeen. Viimeksi mainitusta jälkikorvauksesta on muutoin voimassa, mitä lunastuslain 71 §:ssä on säädetty. Korvaustoimituksessa ratkaistaisiin myös edellä 24 c §:ssä mainitun rakentamisrajoituksen aiheuttama erimielisyys lunastuksesta ja korvauksesta.

Tällaisen korvaustoimituksen voisi panna vireille joko korvausta vaativa tai tienpitäjä. Poikkeuksena 61 §:n 2 momentin pääsäännöstä, jonka mukaan tienpitäjä vastaa yleistietoimituksen kustannuksista, voidaan korvaustoimituksen kustannukset määrätä korvausta vaativan maksettavaksi, jos vaatimuksen esittäminen on katsottava olleen ilmeisen aiheetonta. Se, että korvausvaatimus on tullut toimituksessa hylätyksi, ei vielä oikeuta arvioimaan, että vaatimuksen esittäminen olisi ollut ilmeisen aiheetonta.

78 §. Valtion oikeus korvaukseen. Pykälässä ehdotetaan valtion osalta säädettäväksi poikkeus yleiseen oikeuteen saada laissa edellytettyä lunastuksesta johtuvaa korvausta. Nykyisenkään lain mukaan valtiolla ei ole oikeutta tien tekemisestä aiheutuviin korvauksiin, ellei valtioneuvosto erityisestä syystä toisin määrää. Nykyisen lain nojalla valtioneuvosto on kuitenkin määrännyt muun muassa kaikki valtion liikelaitokset korvaukseen oikeutetuiksi. Tämän vuoksi pykälässä nyt säädettäisiin valtion liikelaitoksista annetun lain (627/1987) mukaiset liikelaitokset suoraan lain nojalla lunastuskorvauksiin oikeutetuiksi. Muuten valtiolla ei edelleenkään olisi oikeutta korvauksiin ilman valtioneuvoston erityisestä syystä tekemää päätöstä.

Pykälään ei enää ole otettu nykyisen lain säännöstä, jonka mukaan myöskään kunnat eivät ole olleet, eräitä poikkeuksia lukuun ottamatta, oikeutettuja tien tekemisestä johtuviin korvauksiin ilman valtioneuvoston erityisestä syystä antamaa päätöstä. Valmisteltaessa yleisistä teistä annettua lakia tarkoituksena oli, että kunnat kustantaisivat omilla varoillaan tienpidon katuun verrattavien yleisten teiden osalta ja vastaisivat asemakaava-alueiden yleisten teiden lunastus- ja korvauskustannuksista. Tämän johdosta aikanaan katsottiin, että kunnalla ei ole vastaavasti itsellään oikeutta tien tekemisestä johtuviin korvauksiin omistamansa maan osalta. Säännökset eivät toteutuneet täysin ehdotetussa muodossa, mutta kunta jäi kuitenkin pois korvaukseen oikeutettujen piiristä. Säännöstä lievennettiin lainmuutoksella vuonna 1970, jolloin säädettiin kunnan oikeudesta saada korvausta tienpitoainesalueista tai tienpitoaineen otto-oikeudesta. Valtioneuvostolla lisäksi voimassa olevan lain mukaan oleva poikkeamisvalta on puolestaan ehkäissyt epäoikeudenmukaisuuksien syntymistä. Kun enää ei ole perusteltua syytä erotella kuntia muista korvauksensaajista ja kun yleinen aiheuttamisperiaate muutenkin sitä vaatii, tulisi kunnan saada yleistietoimituksessa korvaus kaikista menetyksistään ja kustannuksistaan kuten muutkin asianosaiset, elleivät tienpitäjä ja kunta ole toisin sopineet.

79 §. Panttioikeuden haltijan oikeus korvaukseen . Tienpitäjän ja kiinteistönomistajan korvaussopimukset koskevat myös kolmatta osapuolta niissä tapauksissa, jolloin kiinteistöön kohdistuu panttioikeus. Pykälään ehdotetaan otettavaksi säännös panttioikeuden haltijan aseman turvaamisesta muun muassa sellaisten tapausten varalta, että korvaukseen oikeutettu on kokonaan luopunut korvauksesta tai korvaus on sovittu ilmeisesti liian pieneksi. Pykälän tarpeellisuutta korostaa se, että 69 §:n 1 momentin mukaan korvaussopimusta ei tällaisessakaan tapauksessa alistettaisi lunastustoimikunnan vahvistettavaksi.

80 §. Pykälä ehdotetaan kumottavaksi. Pykälän 1 momentin säännös ilman lainvoimaa olevan korvauksen nostamisesta vakuutta vastaan sisältyy ehdotettuun 75 §:ään. Tämän vuoksi momentti on tarpeeton.

Pykälän 2―5 momentit ovat tarpeettomia, koska niissä säädetyissä ennakkokorvauksissa ja talletettujen korvausten maksamisessa noudatettaisiin 61 §:n 1 momentin mukaisesti lunastuslain vastaavia säännöksiä.

Pykälän 6 momentti on käynyt tarpeettomaksi, koska vuosien 1995―1997 valtion talousarvioiden yhteydessä eduskunta on momentin 31.24.87, Tielain mukaiset maa-alueiden hankinnat ja korvaukset, kohdalla päättänyt, ettei uusia lainoja enää hyväksytä momentissa säädetyn korkohyvityksen piiriin. Aikaisemmin hyväksytyt korkohyvitykset maksetaan tietenkin loppuun momentin kumoamisesta huolimatta. Valtion talousarviossa ei ole myöskään koskaan ollut määrärahaa momentissa tarkoitettua halpakorkoista lainaa varten.

81 §. Pykälää, joka koskee korvauksia koskevaa välimiesmenettelyä, ei ole säännöksen voimassaoloaikana koskaan sovellettu. Tämän vuoksi, ja koska korvausasiat tullaan käsittelemään ehdotetun 61 §:n 1 momentin mukaan lunastuslain säännösten mukaisesti, ehdotetaan pykälä kumottavaksi.

12 luvun otsikko. Otsikon sanamuotoa on kielellisesti tarkistettu ja lisätty siihen viittaus lukuun sisältyviin päätösten tiedoksiantamista koskeviin säännöksiin.

100 §. Pykälän 1 kohdassa ehdotetaan viitattavaksi 26 §:n 4 momenttiin kumottavaksi ehdotetun 50 §:n sijasta.

103 ja 103 a §. Valitusoikeutta tietoimituksessa annettuihin päätöksiin ja valitusmenettelyä maaoikeuden ratkaisuissa koskevat pykälät ehdotetaan tarpeettomina kumottaviksi, koska ehdotetun 61 §:n mukaisesti tietoimituksen tilalle tulevassa lunastustoimituksessa (yleistietoimituksessa) tehdystä päätöksestä valitetaan lunastuslain muutoksenhakusäännösten mukaan.

105 §. Pykälän 1 momenttiin ehdotetussa muutoksessa on otettu huomioon 1 päivänä joulukuuta 1996 voimaan tullut uusi hallintolainkäyttölaki (586/1996).

Pykälän 2 momentissa, joka korvaa nykyisen 2 momentin, ehdotetaan annettavaksi kunnalle ja alueelliselle ympäristökeskukselle valitusoikeus yleis- ja tiesuunnitelman hyväksymispäätöksestä. Molemmat suunnitelmat laaditaan yhteistyössä sekä kuntien että alueellisten ympäristökeskusten kanssa. Ne myös antavat valmiista suunnitelmista lausuntonsa. Kun yleis- ja tiesuunnitelma kuitenkin voidaan hyväksyä vastoin kunnan kantaa esimerkiksi tielinjauksen osalta, voi kunnalla olla kunnan maankäytön tai kaavasuunnittelun kannalta intressejä saada suunnitelman hyväksymispäätös valitusviranomaisen käsiteltäväksi. Vaikka korkein hallinto-oikeus on käsitellyt nykyisinkin kuntien tiesuunnitelmista tekemät valitukset, on syytä ottaa kunnan valitusoikeudesta nimenomainen säännös lakiin. Vastaavia intressejä saada yleis- tai tiesuunnitelman hyväksymispäätös valitusviranomaisen tutkittavaksi silloin, kun suunnitelma on hyväksytty vastoin sen kantaa, voi olla myös alueellisella ympäristökeskuksella, joka on alueellinen valtion kaavoitus- ja ympäristöviranomainen.

105 a §. Pykälään sisältyvät yleis- ja tiesuunnitelman hyväksymispäätöstä koskevaa valitusoikeutta rajoittavat säännökset.

Pykälän 1 momentin mukaan yleissuunnitelman hyväksymispäätökseen ei saisi hakea muutosta, jos tien sijainti ja tekniset ratkaisut on jo hyväksytty lainvoimaisessa yleis-, asema-, rakennus- tai rantakaavassa. Maanomistaja tai muu asianosainen on voinut jo kaavan laatimisen ja hyväksymisen tai vahvistamisen yhteydessä valvoa rakennuslain mukaisesti etua ja oikeuttaan kaavaan merkittyjen teiden osalta ja saattaa saman lain nojalla valitusviranomaisen tutkittavaksi esimerkiksi tien sijaintia koskevan ratkaisun tai sen, tehdäänkö tie kaavan mukaisesti moottori- tai moottoriliikennetienä vai tavallisena kaksiajorataisena tienä. Kun kaava, jonka mukaisesti tie on joka tapauksessa tehtävä ja suunniteltava, on sitten saanut lainvoiman, ei ole enää perusteita sille, että samat jo kaavassa lainvoimaisesti ratkaistut asiat voitaisiin uudelleen saattaa valitusviranomaisen käsiteltäväksi valittamalla tämän lain nojalla laaditun kaavan mukaisen yleissuunnitelman hyväksymispäätöksestä.

Pykälän 2 momentissa on 1 momenttia vastaava tiesuunnitelman hyväksymispäätöksen muutoksenhakukieltoa koskeva säännös. Lisäksi momentissa ehdotetaan, että tiesuunnitelman hyväksymispäätökseen ei saisi hakea muutosta myöskään silloin, kun tien sijainti ja tekniset ratkaisut on hyväksytty tämän lain mukaisessa lainvoimaisessa yleissuunnitelmassa. Perustelut tämän osalta ovat samat kuin 1 momentissa eli, ettei valitusviranomainen joutuisi käsittelemään toiseen kertaan lainvoimaisella yleissuunnitelman hyväksymispäätöksellä jo kertaalleen ratkaistuja asioita. Tässäkään tapauksessa ei maanomistajan tai muun asianosaisen oikeusturva vaarannu, koska se on turvattu yleissuunnitelman käsittelyn yhteydessä.

106 §. Pykälä koskee siinä mainittujen yleistielain nojalla annettujen päätösten tiedoksi antamista.

Pykälän 1 momenttiin, jossa on nykyisin säännökset tiesuunnitelman hyväksymispäätöksen ja tien lakkauttamispäätöksen tiedoksiantamisesta, ehdotetaan lisättäväksi 26 a §:n 2 momentin mukainen yleissuunnitelman hyväksymispäätös ja 24 §:n mukainen kadun sekä rakennuskaavatien yleiseksi tieksi muuttamispäätös. Viittaus 52 §:n 2 momenttiin ehdotetaan poistettavaksi siihen ehdotetun muutoksen vuoksi. Momentissa mainittu tienpitoviranomainen on muutettu tiepiiriksi, joka käytännössä hoitaa ja vastaa päätösten tiedoksiantamisesta. Päätöksen ja asiakirjojen nähtäväksi asettamisen kustannuksista kunnassa vastaisi tiepiiri. Muuten momentti vastaa voimassa olevaa säännöstä.

Pykälän 2 ja 3 momentti vastaavat voimassa olevia säännöksiä.

107 §. Pykälä koskee yleistielain mukaisia päätöksiä, jotka voitaisiin panna täytäntöön päätöksestä tehdystä valituksesta huolimatta, ellei valitusta käsittelevä viranomainen toisin määrää.

Pykälän 1 momentissa liikenneministeriö on muutettu valtioneuvostoksi ja siihen on siirretty voimassa olevassa 3 momentissa oleva yleisen tien lakkauttamispäätöksen ja yksityisen tien määräämistä paikallistieksi koskevan päätöksen täytäntöönpanoa koskeva poikkeussäännös. Mainitun 3 momentin mukaan tien lakkauttamispäätöstä ei saa panna täytäntöön valituksesta huolimatta, jos valittajana on kunta. Käytännössä teiden lakkauttamispäätöksistä valittavat usein myös tien varrella asuvat, jotka joutuisivat ottamaan lakkautetun tien yksityisenä tienä hoitoonsa. Kun tästä aiheutuu heille jatkuvia ehkä huomattaviakin kustannuksia, on perusteltua, että tien lakkauttamispäätöksen täytäntöönpano on sidottu myös heidän tekemänsä valituksen käsittelyyn. Tämän vuoksi lakkauttamispäätöstä ei ehdotuksen mukaan saisi panna täytäntöön ennen kuin se on lainvoimainen olipa valittajana kunta tai tien varrella asuvat asianosaiset. Sama koskee päätöstä, jolla yksityinen tie on määrätty paikallistieksi. Jos yksityisen tien osakas tai osakkaat vastustavat tiensä muuttamista yleiseksi tieksi, on perusteltua, että tämäkin päätös voidaan panna täytäntöön vasta kun se on saanut lainvoiman riippumatta siitä, onko valittajana kunta vai yksityisen tien osakas. Ehdotetun 1 momentin sanamuodon mukaan esimerkiksi valtioneuvoston tiesuunnitelman hyväksymispäätös, jonka tekee, kuten yleisperusteluissa on mainittu, liikenneministeriö, olisi täytäntöön pantavissa suoraan lain nojalla. Voimassa olevan lain mukaan liikenneministeriön vahvistama tiesuunnitelma voidaan panna täytäntöön valituksesta huolimatta ― ellei valitusta käsittelevä viranomainen toisin määrää ― eli aloittaa tietyö vain, jos siitä on erikseen ministeriön päätöksellä määrätty, vaikka suunnitelman tarkoittama tiehanke esimerkiksi jo sisältyisi eduskunnan hyväksymään valtion talousarvioon tai se olisi työllisyysvaroilla rahoitettuna työllisyyssyistä kiireellisesti aloitettava. Tielaitoksen keskushallinnon tiesuunnitelmien vahvistamispäätökset, joita on huomattavasti enemmän kuin ministeriön vahvistamispäätöksiä, ovat sen sijaan jo voimassa olevan lainkin mukaan olleet täytäntöön pantavissa suoraan lain nojalla. Valtioneuvoston (liikenneministeriön) päätöksen saattaminen samaan asemaan tielaitoksen keskushallinnon päätösten kanssa ei vaikuta valittajan oikeuksiin eikä etuuksiin, koska valitusta käsittelevä viranomainen eli korkein hallinto-oikeus voi aina tarvittaessa keskeyttää täytäntöönpanon samalla tavalla kuin tähänkin asti.

Pykälän muiden viranomaisten päätöksiä koskeva 2 momentti vastaa voimassa olevaa säännöstä paitsi, että siitä on jätetty pois viittaus kumottavaksi ehdotettuun 30 §:ään sekä rinnastettu yleissuunnitelman hyväksymispäätös tiesuunnitelman hyväksymispäätökseen. Pykälässä tarkoitettuja muita viranomaisia ovat tienpitoviranomainen ja alueellinen ympäristökeskus.

Pykälän 3 momentista, joka vastaa voimassa olevaa 4 momenttia, on poistettu viittaus kumottavaksi ehdotettuun 50 §:ään.

Ehdotettujen muutosten johdosta tullaan tekemään tarvittavat muutokset yleisistä teistä annettuun asetukseen. Kun asetukseen tultaisiin tekemään myös sellaisia muutoksia, jotka eivät johdu lakiin ehdotetuista muutoksista, asetusehdotus ei ole tämän esityksen liitteenä.

Ehdotukseen sisältyvät muun muassa säännökset siirtymisestä tietarkoituksiin tarvittavien alueiden käyttöoikeuden ja tiesuunnitelmassa osoitettujen erityisten oikeuksien lunastamisessa lunastuslain mukaiseen menettelyyn. Ne korvaisivat yli 30 vuotta voimassa olleet yleistielain säännökset tietoimituksista ja korvauksista. Tämä saattaa aiheuttaa muun muassa koulutus- ja tietojärjestelmien uusimistarvetta maanmittauslaitoksessa. Tämän vuoksi ehdotetaan, että laki tulisi voimaan noin kuuden kuukauden kuluttua siitä kun eduskunta on sen hyväksynyt.

Kun yleissuunnitelmaa koskevat säännökset laissa ovat kokonaan uusia, ehdotetaan voimaantulosäännöksessä säädettäväksi, että niitä sovellettaisiin vasta niihin yleissuunnitelmiin, joiden laatiminen aloitetaan lain voimaantulon jälkeen.

Kun yksityisten teiden liittymäsuunnitelmasta luovuttaisiin ja liittymistä määrättäisiin tiesuunnitelmassa, ehdotetaan voimaantulosäännökseen otettavaksi säännös lain voimaan tullessa keskeneräisinä olevien liittymäsuunnitelmien käsittelemisestä.

Epäselvyyksien välttämiseksi voimaantulosäännökseen ehdotetaan otettavaksi säännös siitä, että jos lain voimaan tullessa tiesuunnitelman vahvistamispäätöksen voimassaoloaikaa on jo aikaisemman lain nojalla jatkettu, ei sitä enää voisi pidentää 28 §:n 3 momentin nojalla.

Niiden tietoimitusten osalta, jotka lain voimaan tullessa ovat vireillä aikaisempien säännösten mukaisesti, ehdotetaan säädettäväksi, että ne saatetaan loppuun ja niissä tehdään päätökset ennen lain voimaantuloa voimassa olleiden säännösten mukaisesti.

Edellä esitetyn perusteella annetaan Eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

kumotaan yleisistä teistä 21 päivänä toukokuuta 1954 annetun lain (243/1954) 29―32 §, 5 luvun otsikko sekä 35, 35 a, 36―39, 50, 51, 80, 81, 103 ja 103 a §,

sellaisina kuin niistä ovat 29 § laissa 404/1963, 30 § osaksi laissa 137/1995, 35 § viimeksi mainitussa laissa ja laissa 774/1991, 35 a § laissa 51/1981, 37 ja 80 § laissa 44/1971, 38 § osaksi mainitussa laissa 137/1995, 50 ja 51 § viimeksi mainitussa laissa, 103 § mainitussa laissa 44/1971 ja laissa 110/1979 ja 103 a § laissa 1022/1993,

muutetaan 3 §:n 1 ja 2 momentti, 16 §, 3 luvun otsikko, 24, 25, 25 a ja 26―28 §, 4 ja 6 luvun otsikko, 43 §, 8 luvun otsikko, 52 §, 9 luvun otsikko, 61―75, 78 ja 79 §, 12 luvun otsikko, 100 §:n 1 kohta sekä 105―107 §,

sellaisina kuin niistä ovat 3 §:n 1 ja 2 momentti mainitussa laissa 51/1981, 24 § laissa 1196/1994, 25 a § laissa 476/1994, 26 § osaksi mainituissa laeissa 44/1971 ja 51/1981, 52 § laissa 310/1967 ja mainituissa laeissa 44/1971 ja 137/1995, 62 § osaksi laissa 334/1988, 66, 73, 75 ja 78 §, 100 §:n 1 kohta ja 105 § mainitussa laissa 137/1995, 67 § osaksi laissa 32/1970, 70 § mainitussa laissa 334/1988, 106 § mainituissa laeissa 51/1981 ja 137/1995 ja 107 § mainituissa laeissa 310/1967 ja 137/1995, sekä

lisätään lakiin uusi 24 a―24 c, 26 a, 27 a ja 52 a §, laista mainitulla lailla 137/1995 kumotun 76 ja 77 §:n tilalle uusi 76 ja 77 § sekä lakiin uusi 105 a § seuraavasti:

3 §

Tiehen kuuluvat ajorata ja muut liikenneradat, kuten jalkakäytävä ja polkupyörätie, sekä niiden säilymistä ja käyttämistä varten pysyvästi tarvittavat alueet, rakenteet ja laitteet, kuten piennar, luiska, pengermä, oja, keski-, väli- ja rajakaista, kohtaamis-, kääntymis- ja pysähdyspaikka, tiehen välittömästi liittyvä vähäinen varasto- tai pysäköimisalue sekä valaistuslaitteet ja liikennevalot, kaide, rumpu, silta, melueste, riista-aita, lautta laitureineen ja väylineen, laivalaituri ja varalaskupaikka, joka on määrätty tiehen liitettäväksi, sekä tiemerkki. Tiehen kuuluu myös alue, joka tarvitaan valtakunnan rajan ylittävästä tieliikenteestä aiheutuvaa tulli- ja passintarkastusta varten.

Teihin kuuluviksi luetaan niiden liitännäisalueina pysyvästi tarvittavat:

1) tienpitoaineen ottopaikat;

2) tienpitoa varten tarpeelliset erityiset rakennus- tai varastoalueet;

3) tien käyttäjien tarpeeseen varatut yleiset pysäköimis- ja kuormausalueet;

4) alueet, jotka ovat tarpeen tien käyttäjien lepoa ja ravitsemista tai ajoneuvojen huoltoa varten (levähdysalueet); sekä

5) muut tienpitoa tai liikennettä varten tarpeelliset alueet, kuten tien tai liikenteen ympäristölle aiheuttamien haittojen vähentämiseksi tai riista-aitojen rakentamiseksi tarvittavat alueet, sekä tien käyttäjien jätehuoltoon tarvittavat alueet.

---

16 §

Yksityinen tie, katu tai rakennuskaavatie voidaan muuttaa yleiseksi tieksi 7 ja 8 §:ssä säädetyin edellytyksin. Niiden alueisiin tienpitäjälle syntyy 61 §:n 1 momentissa mainittu tieoikeus siitä ajankohdasta lukien, kun ne muuttuvat yleiseksi tieksi.

Yksityisellä tiellä tarkoitetaan tässä laissa myös sellaista yksityiseen tiehen verrattavaa tietä tai liittymää, johon yksityisistä teistä annettua lakia (358/1962) ei sovelleta.

3 luku

Tieasiain käsittely ja tiensuunnittelu

24 §

Yleisen tien suunnitelmat hyväksyy ja yleisen tien tekemisestä, yksityisen tien, kadun tai rakennuskaavatien muuttamisesta yleiseksi sekä yleisen tien ja liitännäisalueen lakkauttamisesta tai liitännäisalueen käyttötarkoituksen muuttamisesta päättää valtioneuvosto tai tielaitos sen mukaan kuin asetuksella säädetään. Yleisen tien päätekohdasta asema-, rakennus- tai rantakaava-alueella päättää alueellinen ympäristökeskus sen mukaan kuin asetuksella säädetään.

Paikallistien muuttamisesta maantieksi ja maantien muuttamisesta paikallistieksi päättää tielaitos.

24 a §

Ennen tiesuunnitelman tekemistä on laadittava yleissuunnitelma, jolleivät hankkeen vaikutukset ole vähäiset tai tien sijaintia ja sen vaikutuksia ole jo riittävässä määrin ratkaistu lainvoimaisessa asema-, rakennus- tai rantakaavassa tai vahvistetussa yleiskaavassa. Yleissuunnitelma on laadittava aina, kun kysymys on moottori- tai moottoriliikennetien rakentamisesta tai niiden merkittävästä parantamisesta.

24 b §

Yleissuunnitelmassa on esitettävä tien liikenteelliset ja tekniset perusratkaisut, tien likimääräinen sijainti, sen vaikutukset ja alustava kustannusarvio.

24 c §

Yleissuunnitelma on ohjeena tiesuunnitelmaa laadittaessa. Kun yleissuunnitelma on lainvoimainen ja sitä koskeva päätös on annettu tiedoksi, on käsiteltäessä lupahakemusta uudisrakennuksen rakentamiseksi katsottava, ettei luvan myöntämisellä vaikeuteta yleissuunnitelman toteuttamista (rakentamisrajoitus). Jos rakennusluvan myöntämisedellytykset muutoin ovat olemassa, on lupa myönnettävä, jos sen epäämisestä aiheutuisi hakijalle huomattavaa haittaa eikä tielaitos lunasta aluetta tai suorita haitasta korvausta.

Rakentamisrajoitus on voimassa siihen saakka, kunnes yleissuunnitelman hyväksymispäätös on rauennut 28 §:n 1 tai 2 momentin mukaisesti.

25 §

Ennen tien tekemistä on laadittava ja hyväksyttävä tiesuunnitelma. Kun on kysymys vähäisestä tien parantamisesta, tiesuunnitelman tekeminen ei kuitenkaan ole tarpeen, jos hanketta varten ei oteta lisäaluetta tai jos kiinteistön omistaja tai omistajaan verrattava haltija, jonka maata lisäalueeksi otetaan, on antanut tähän kirjallisen suostumuksensa.

Tiesuunnitelma voidaan laatia myös vain tiealueen määrittämiseksi, liitännäisalueen perustamiseksi tai yleiseen tiehen liittyviä yksityisiä teitä ja liittymiä koskevaksi.

25 a §

Ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetussa laissa (468/1994) tarkoitettua tiehanketta koskevaan yleissuunnitelmaan tai, jos sitä ei laadita, tiesuunnitelmaan on liitettävä kyseisen lain mukainen arviointiselostus. Siltä osin kuin selostukseen sisältyy tämän lain säännösten soveltamiseksi tarpeelliset tiedot ympäristövaikutuksista, ei samaa selvitystä vaadita uudestaan.

Yleis- ja tiesuunnitelmasta on käytävä ilmi, miten 1 momentissa tarkoitettu arviointi on otettu suunnitelmassa huomioon.

Jos yleissuunnitelmaan on sovellettu ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain mukaista arviointimenettelyä, ei sitä enää sovelleta yleissuunnitelman mukaisen tiesuunnitelman laatimiseen.

26 §

Uuden tien rakentamista koskevassa tiesuunnitelmassa on osoitettava tien suunta ja poikkileikkaus niin, että tiealue voidaan tarvittaessa merkitä maastoon. Jos tie on tarkoitettu moottoritieksi, moottoriliikennetieksi tai muuksi sellaiseksi tieksi, jolla vain tietynlainen liikenne on sallittu, on siitä määrättävä tiesuunnitelmassa. Suunnitelmasta tulee myös käydä ilmi, varataanko ja miten maata tien vastaista leventämistä varten.

Mitä 1 momentissa säädetään, on soveltuvin osin noudatettava, kun kysymys on tiesuunnitelman laatimisesta sellaista tien parantamista varten, josta aiheutuu tiealueen muutos. Milloin tie sen suuntaa muutettaessa vanhan suunnan osalta jää edelleen yleiseksi tieksi, tästä on määrättävä tiesuunnitelmassa.

Tiesuunnitelmasta tulee käydä ilmi myös liitännäisalueet, joihin perustetaan tieoikeus. Jos tien tekemisen yhteydessä on tietyön ajaksi tarpeen perustaa oikeus tienpitoaineen ottamiseen rajoitettuun määrään, tietyön aikana syntyvien maa-ainesten läjittämiseen, alueen käyttämiseen majoitus-, varasto- tai muuna sellaisena alueena taikka oikeus tienpitoa varten tarvittavan yksityisen tien käyttöön tai tekemiseen, voidaan tästä määrätä tiesuunnitelmassa, jossa on osoitettava tarkoitukseen tarvittava alue tai tie. Mitä tässä on sanottu oikeudesta yksityisen tien käyttöön tai tekemiseen tietyön aikana, koskee myös liitännäisalueen käyttöä varten pysyvästi tarvittavia yksityisiä teitä.

Tien liikenneturvallisuuden ja välityskyvyn edistämiseksi tiesuunnitelmassa voidaan asema-, rakennus- ja rantakaava-alueen ulkopuolella antaa määräyksiä tai kieltoja yksityisten teiden liittämisestä yleiseen tiehen tai sen osaan ja sille johtavien liittymien käyttämisestä. Jos tiesuunnitelmassa kielletään käyttämästä ennestään olevaa yksityisen tien liittymää, on uuden kulkuyhteyden järjestämisestä määrättävä tiesuunnitelmassa, jolloin voidaan tarpeen mukaan määrätä tehtäväksi yksityinen tie tai liittymä taikka perustettavaksi oikeus ennestään olevaan yksityiseen tiehen tai 33 §:n mukaan yleisenä tienä lakkautettuun tai lakkaavaan tiehen tai tieosaan.

Jos tie- tai liitännäisalueen kuivattamiseksi on tarpeen perustaa oikeus laskuojan pitämiseen toisen maalla tai oikeus johtaa vettä toisen ojaan tai puroon, on tästä määrättävä tiesuunnitelmassa, jossa on osoitettava laskuojaksi tarvittava alue.

Tiesuunnitelmaan on liitettävä arvio tien tekemisestä aiheutuvista kustannuksista.

26 a §

Yleis- ja tiesuunnitelmaa laadittaessa on maanomistajille ja muille asianosaisille sekä niille, joiden asumiseen, työntekoon tai muihin oloihin suunnitelma saattaa vaikuttaa, varattava tilaisuus joko kirjallisesti tai suullisesti lausua mielipiteensä asiasta siten kuin asetuksella säädetään.

Yleis- ja tiesuunnitelman hyväksyy 24 §:ssä mainittu viranomainen, sitten kun kiinteistön omistajille ja muille, joiden etua tai oikeutta suunnitelma voi koskea, on varattu tilaisuus muistutusten tekemiseen suunnitelmasta siten kuin asetuksella säädetään. Jos yleis- tai tiesuunnitelma aiheuttaa tarpeen muuttaa lainvoimaista asema-, rakennus- tai rantakaavaa taikka vahvistettua seutu- tai yleiskaavaa, ei suunnitelmaa saa hyväksyä ennen kuin kaavan muutos on hyväksytty tai vahvistettu, ellei kaavan muutos ole vähäinen.

27 §

Tiesuunnitelma on laadittava siten, että sitä voidaan tietä tehtäessä noudattaa tekemättä siihen olennaisia muutoksia. Pienehköjen muutosten tekemisestä tiesuunnitelmaan sitä toteutettaessa säädetään asetuksella.

27 a §

Jos hyväksyttyä yleis- tai tiesuunnitelmaa on tarpeen muuttaa eikä kysymys ole 27 §:ssä tarkoitetusta pienehköstä tiesuunnitelman muutoksesta, on soveltuvin osin noudatettava, mitä tässä laissa ja sen nojalla annetuissa säännöksissä uudesta yleis- ja tiesuunnitelmasta säädetään.

28 §

Tiesuunnitelman laatiminen on aloitettava kahdeksan vuoden kuluessa sen vuoden päättymisestä, jona hankkeesta laadittu yleissuunnitelma on hyväksytty. Muuten yleissuunnitelman hyväksymispäätös raukeaa. Tiesuunnitelman laatimisen aloittamisesta säädetään asetuksella.

Yleissuunnitelman hyväksymispäätös raukeaa myös, kun sen perusteella laadittu tiesuunnitelma on hyväksytty ja hyväksymispäätös on saanut lainvoiman.

Päätös tiesuunnitelman hyväksymisestä raukeaa, jos tietyötä ei ole aloitettu ennen kuin neljä vuotta on kulunut sen vuoden päättymisestä, jona tiesuunnitelma on hyväksytty. Erityisistä syistä valtioneuvosto voi pidentää määräaikaa enintään neljällä vuodella. Tietyö katsotaan alkaneeksi, kun tietarkoituksiin tarvittava alue on otettu tienpitäjän haltuun 62 §:n mukaisesti.

4 luku

Tieoikeuden lakkaaminen

---

6 luku

Tienvarsia koskevat maankäyttörajoitukset

43 §

Kun tiesuunnitelma on hyväksytty ja hyväksymispäätös on saatettu tiedoksi 106 §:n mukaisesti, on rakennuksia rakennettaessa tietarkoituksiin tarvittavalla alueella sekä 41 §:ssä mainituilla alueilla vastaavasti noudatettava, mitä sanotussa pykälässä säädetään rakennuksen pitämisestä tien vieri-, suoja- ja näkemäalueella.

8 luku

Järjestystä ja liikenneturvallisuutta koskevia säännöksiä

52 §

Edellä 26 §:n 4 momentissa mainitun kiellon estämättä tiepiiri voi, milloin muuttuneet olosuhteet tai muu erityinen syy antaa siihen aihetta, sallia yksityisen tien liittämisen kiellon alaiseen tiehen tai kielletyn liittymän käyttämisen, jos kiinteistön tarkoituksenmukainen käyttö sitä vaatii ja liittymästä ei aiheudu vaaraa liikenneturvallisuudelle tai vaara harkitaan vähäiseksi.

Yksityisen tien liittämiseen sellaiseen yleiseen tiehen, jolle ei ole annettu 26 §:n 4 momentin mukaista kieltoa, tarvitaan tiepiirin lupa. Lupa, johon voidaan liittää tarpeellisia ehtoja, on myönnettävä, jos liittymä on tarpeen kiinteistön käyttämiseksi ja liittymä sekä sen sijainti on sellainen, ettei liikenneturvallisuus sen takia vaarannu.

Ne rakenteet ja laitteet yleisen tien tiealueella, jotka ovat tarpeen yksityisen tien liittämiseksi yleiseen tiehen, on yksityisen tien pitäjä velvollinen tekemään ja pitämään kunnossa tiepiirin ohjeiden mukaan sillä tavoin, ettei niistä ole vaaraa yleisen tien liikenteelle tai sen kunnossapidolle. Jos ennestään olevasta yksityisen tien liittymästä aiheutuu vaaraa liikenteelle, yksityisen tien pitäjä on velvollinen tiepiirin ohjeiden mukaan muuttamaan liittymän sellaiseksi, että siitä aiheutuva vaara poistuu tai vähenee. Jos yksityisen tien pitäjä laiminlyö tässä mainitun velvollisuutensa, voi tiepiiri tehdä mainitut työt yksityisen tien pitäjän kustannuksella.

Jos yleinen tie tehdään siten, että se katkaisee ennestään olevan yksityisen tien tai jos yleistä tietä levennetään, korotetaan tai alennetaan niin, että pääsy sille ennestään olevalta yksityiseltä tieltä huomattavasti vaikeutuu, on yleisen tien pitäjän tehtävä kustannuksellaan yksityisen tien johtamiseksi yleisen tien poikki tai sen liittämiseksi yleiseen tiehen tarvittavat työt tarvittavine laitteineen. Mitä tässä momentissa säädetään yksityisestä tiestä, koskee myös rakennuskaavatietä ja katua, jollei tielaitoksen ja kunnan kesken toisin sovita.

Mitä 1 ja 2 momentissa säädetään, ei koske moottori- eikä moottoriliikenneteitä, joille pääsystä yleiseltä tai yksityiseltä tieltä voidaan määrätä vain tiesuunnitelmassa.

Mitä tässä laissa säädetään yksityisen tien liittämisestä yleiseen tiehen tai sille johtavan yksityisen tien käyttämisestä, koskee soveltuvin osin myös yksityisen tien tekemistä hyväksytyn tiesuunnitelman mukaiselle tiealueelle. Kuitenkin saa 26 §:n 4 momentin ja tämän pykälän 2 momentin säännösten estämättä tiepiirin ohjeiden mukaan tehdä muuhun yleiseen tiehen kuin moottori- tai moottoriliikennetiehen sellaisen liittymän, jota käytetään yksinomaan maa- tai metsätalousajoon (maatalousliittymä), jollei siitä aiheudu huomattavaa vaaraa liikenneturvallisuudelle.

52 a §

Tiesuunnitelman toteuttamisen jälkeen ja tien tekemisen yhteydessä väliaikaisena järjestelynä sitä ennenkin, jos tienpitoviranomainen katsoo sen välttämättömäksi ja hyväksyttävä korvaava kulkuyhteys on järjestetty, voidaan tiesuunnitelmassa kielletty liittymä poistaa tai sen käyttö estää tienpitoviranomaisen toimesta.

9 luku

Alueiden hankkiminen ja korvaukset

61 §
Alueiden lunastaminen ja tieoikeus

Tietarkoituksiin tarvittavien alueiden käyttöoikeuden ja tiesuunnitelmassa osoitettujen erityisten oikeuksien lunastamisessa on noudatettava, mitä kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksesta annetussa laissa (603/1977), jäljempänä lunastuslaki, säädetään, jollei tästä laista muuta johdu. Tienpitäjälle tulevaa pysyvää käyttöoikeutta kutsutaan tieoikeudeksi. Hyväksytty tiesuunnitelma, joka on saanut lainvoiman tai on pantavissa täytäntöön valituksesta huolimatta, taikka edellä 25 §:n 1 momentissa tarkoitettu kirjallinen suostumus tuottaa oikeuden lunastuksen toimeenpanoon.

Lunastuslain mukaista lunastustoimitusta kutsutaan tässä laissa yleistietoimitukseksi. Sen kustantaa tienpitäjä.

Toimitusinsinööri voi suorittaa yleistietoimituksen ilman uskottuja miehiä, jos kukaan asianosaisista ei sitä vaadi eikä toimituksessa ole kysymys korvauksista.

62 §
Haltuunotto

Tietarkoituksiin tarvittavat alueet otetaan tienpitäjän haltuun yleistietoimituksessa pidettävässä haltuunottokatselmuksessa. Haltuun otettaessa tienpitäjälle syntyy 61 §:n 1 momentissa mainittu tieoikeus ja alueita saadaan käyttää tiesuunnitelmassa osoitettuihin tarkoituksiin toisella kiinteistöön olevan oikeuden estämättä. Tiesuunnitelmassa osoitettu yksityisen tien tai liittymän tekemistä varten tarvittava alue otetaan tienpitäjän haltuun siksi ajaksi kunnes sanottu tie tai liittymä on tehty.

63 §
Yleistietoimituksen pitäminen erinäisissä tapauksissa

Yleistietoimitus on pidettävä myös, kun yksityinen tie, katu tai rakennuskaavatie on muutettu yleiseksi tieksi.

Ennestään olevaan tiehen kuuluvan tie- tai liitännäisalueen rajan määräämiseksi voidaan tienpitäjän tai maanomistajan hakemuksesta pitää yleistietoimitus. Tällaisessa toimituksessa voidaan määrätä korvaus tien tai liitännäisalueen leventymisen aiheuttamista menetyksistä.

Milloin yleinen tie tehdään tai maata otetaan tien liitännäisalueeksi sillä tavoin, että katkaistaan ennestään oleva yksityinen tie ja tämä sen johdosta on johdettava toisen kiinteistön alueen kautta, taikka kun 26 §:n 4 momentissa mainitun kiellon johdosta tiesuunnitelmassa osoitetaan uudet kulkuyhteydet, on niiden toteuttamiseksi tarvittaessa pidettävä yleistietoimitus. Tällaisessa toimituksessa voidaan sen lisäksi, mitä tässä luvussa säädetään, tarpeen mukaan käsitellä ja ratkaista yksityisistä teistä annetussa laissa tietoimituksessa käsiteltäviksi ja ratkaistaviksi säädetyt asiat.

64 §
Lunastuskohteen vahvistaminen

Yleistietoimituksessa on lunastuksen kohde vahvistettava tiesuunnitelman tai 25 §:n 1 momentissa tarkoitetun maanomistajan kirjallisen suostumuksen perusteella, tarvittaessa tienpitoviranomaisen osoituksen mukaan.

65 §
Tilusjärjestely

Jos tie tehdään tai maata otetaan tien liitännäisalueeksi siten, että tilusten pirstoutumisen vuoksi tai muusta sellaisesta syystä aiheutuu huomattavaa haittaa kiinteistön tai sen osan käyttämiselle, voidaan, jos haitta voidaan poistaa tai sitä olennaisesti vähentää, kiinteistöjen kesken toimittaa tilusten vaihtoa tai, jos siihen on erityistä syytä, rahana suoritettavaa täyttä vastiketta vastaan siirtää kiinteistöön vastikemaaksi tiluksia muusta kiinteistöstä. Jos vaihdettavien alueiden arvot eivät vastaa toisiaan, korvataan niiden ero rahalla. Tällainen tilusjärjestely voidaan suorittaa myös, jos edellä mainittua haittaa aiheutuu 41 §:ssä säädetyn kiellon johdosta tai yksityisten teiden liittymien tai niitä koskevien kulkuyhteyksien järjestelyn toteuttamisen vuoksi. Tilusjärjestely ei saa aiheuttaa muille asianosaisille huomattavaa vahinkoa tai haittaa eikä vaikeuttaa asema-, rakennus- tai rantakaavan tai niiden nojalla annettujen määräysten toteuttamista.

Edellä 1 momentissa tarkoitettuun tilusjärjestelyyn ei vaadita omistajan eikä sen suostumusta, jolla on kiinteistöön panttioikeus, vuokraoikeus tai muu sellainen erityinen oikeus. Asianosaisten suostumuksella yleistietoimituksessa voidaan tien tekemisen vuoksi tarpeellisen ja tarkoituksenmukaisen tilusjärjestelyn aikaansaamiseksi suorittaa muitakin kuin 1 momentissa tarkoitettuja tilusvaihtoja ja alueen siirtämisiä. Järjestelyn alainen alue vapautuu siihen kohdistuneesta panttioikeudesta ja, jos järjestelyssä niin määrätään, myös muusta sitä rasittaneesta oikeudesta.

Mitä 1 ja 2 momentissa säädetään kiinteistöstä, koskee myös yhteistä aluetta ja 33 §:n mukaisesti yleisenä tienä lakkautettua tai lakkaavaa tietä tai tienosaa samoin kuin tien liitännäisalueena lakkautettua aluetta.

Yleistietoimituksessa voidaan ennestään olevan tien varrella suorittaa tilusjärjestely, milloin 41 §:ssä säädetyistä sellaiseen alueeseen kohdistuvista kielloista, jonka alueen käyttö aikaisemmin ei ollut vastaavasti rajoitettu, tai 26 §:n 4 momentissa säädetyistä kielloista aiheutuu edellä 1 momentissa tarkoitettua haittaa.

66 §
Lunastuksen laajentaminen

Jos 65 §:n 1 momentissa mainittua haittaa ei voida poistaa tai olennaisesti vähentää tilusjärjestelyllä eikä tien tekemisen vuoksi suoriteta kiinteistönmuodostamislain (554/1995) 68 §:n 2 momentissa tarkoitettua uusjakoa, omistajalla on oikeus vaatia, mikäli hän ei halua saada korvausta haitastaan, että tienpitäjä lunastaa kiinteistön tai sen osan. Sama oikeus on tienpitäjällä, jos kiinteistön tai sen osan kulkuyhteyksien rakentamisen tai muiden tällaisten toimenpiteiden kustannukset tai haitankorvaus olisivat huomattavan suuret kiinteistön tai sen osan arvoon verrattuna.

Kiinteistöstä tai sen osasta, joka lunastetaan 1 momentin nojalla, ja kiinteistöstä tietarkoituksiin otetusta alueesta muodostetaan yleistietoimituksessa lunastusyksikkö. Siihen kohdistunut oikeus voidaan kuitenkin yleistietoimituksessa jättää voimaan.

67 §
Lunastuksen laajentaminen kaava-alueella

Kun yleistä tietä tehdään asemakaavassa liikennealueeksi tai rakennuskaavassa yleistä liikenneväylää varten osoitetulla alueella, tienpitäjä on velvollinen, jos maanomistaja yleistietoimituksessa niin vaatii, lunastamaan kiinteistön tai sen osan sanotun alueen rajaan saakka. Tienpitäjällä on myös oikeus lunastaa mainitunlainen kiinteistö tai sen osa alueen rajaan saakka.

Jos kaavan muutos, joka voi vaikuttaa 1 momentissa mainittuun lunastusoikeuteen tai velvollisuuteen, on hyväksytty tai alueen lunastaminen on rakennuslain (370/1958) nojalla vireillä, ei lunastamisesta saa yleistietoimituksessa päättää ennen kuin kaavan muutos on lainvoimaisesti ratkaistu tai alueen lunastamista koskeva asia on lakannut olemasta rakennuslain nojalla vireillä. Tarvittaessa voidaan asia erottaa eri toimituksessa käsiteltäväksi. Lunastusyksikön muodostamisesta on voimassa, mitä edellä 66 §:n 2 momentissa säädetään.

Jos tie- tai liitännäisalueeksi otetaan asemakaava-alueella osa kiinteistörekisterissä olevasta tontista, on tonttijako muutettava muuttuneiden olosuhteiden mukaiseksi ja suoritettava tontinmittaus muutetun tonttijaon mukaisten tonttien erottamiseksi. Tontinmittauksen toimituskustannuksista vastaa tienpitäjä.

68 §
Asianosaiset ja korvaukset erinäisissä tapauksissa

Yleistietoimituksen asianosaisia ja korvaukseen oikeutettuja ovat myös ne kiinteän omaisuuden omistajat ja käyttöoikeuden haltijat, joilta ei lunasteta omaisuutta, mutta joihin tiehankkeen tai tien käyttämisen haitallisten vaikutusten voidaan katsoa ulottuvan. Tällaisten vaikutusten aiheuttama haitta tai vahinko voidaan vaadittaessa korvata lunastuslain 38 §:n estämättä.

Jos tietarkoituksiin luovutettavalta tai luovutetulta alueelta joudutaan poistamaan tai siirtämään rakennuksia, varastoja tai laitteita taikka puita, kasvavaa satoa tai muuta kasvillisuutta, on siitä aiheutuvan vahingon tai haitan lisäksi korvattava asianomaiselle aiheutuneet poistamis- tai siirtämiskustannukset.

69 §
Korvaussopimus

Jos asianosaiset ovat sopineet korvauksista, ei sopimusta alisteta lunastustoimikunnan vahvistettavaksi lunastuslain 40 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla.

Mitä korvauksesta on sovittu tienpitäjän ja kiinteistön omistajan tai muun asianosaisen välillä, on voimassa myös sitä vastaan, jolle asianosaisen oikeus kiinteistöön on siirtynyt.

Jos lunastettava alue on sopimuksella siirtynyt tienpitäjän omistukseen, siitä erotetaan tiealueeksi tarvittava alue yleistietoimituksessa.

70 §
Korvaus tiealueen ulkopuolisten alueiden käytön rajoittamisesta

Jos kiinteistölle aiheutuu vahinkoa siitä, että omistajan oikeutta kiinteistön käyttämiseen on 40 §:n perusteella rajoitettu alueella, jonka käyttöä aikaisemmin ei ole vastaavasti rajoitettu, tienpitäjä on velvollinen korvaamaan vahingon.

Jos 41 §:n 1, 2 tai 3 momentissa säädetyistä kielloista aiheutuu huomattavaa haittaa kiinteistön tai sen osan käyttämiselle alueella, jonka käyttöä ei aikaisemmin ollut vastaavasti rajoitettu, on kiinteistön omistajalla oikeus saada tienpitäjältä korvaus haitasta.

71 §
Korvaus omaisuuden poistamisesta erityistapauksissa

Edellä 42 §:n 2 momentissa tai 115 §:ssä mainitun omaisuuden poistamisesta, siirtämisestä tai muuttamisesta aiheutuvasta vahingosta tai kustannuksesta on omistaja oikeutettu saamaan korvauksen samoin kuin 42 §:n 3 momentin toimenpiteestä, jollei siinä mainitun luvan ehdoista muuta johdu.

72 §
Korvaus liittymäkiellosta

Jos 26 §:n 4 momentissa mainitun kiellon johdosta aiheutuu huomattavaa haittaa sellaisen kiinteistön käyttämiselle, jolla aikaisemmin on ollut liittymä yleiselle tielle, on kiinteistön omistajalla oikeus saada siitä korvaus tienpitäjältä.

73 §
Korvaus tutkimustyön ja eräiden muiden toimenpiteiden aiheuttamasta vahingosta

Jos 46 §:n nojalla suoritetusta toimenpiteestä, tilapäisen kulkutien järjestämisestä tai sellaisen käyttämisestä 48 §:n mukaan, 49 §:ssä tarkoitetusta lumiaidan pitämisestä taikka lumen poistamisesta aiheutuu kiinteistölle vahinkoa, kiinteistön omistajalla on oikeus saada siitä korvausta tienpitäjältä.

74 §
Korvausten maksaminen

Yleistietoimituksessa määrättävät ennakko- ja lopulliset korvaukset niille maksettavine kuuden prosentin korkoineen tulee suorittaa kolmen kuukauden kuluessa niiden määräämisestä. Korvauksen maksamisen viivästyessä sille maksetaan vuotuista viivästyskorkoa korkolain (633/1982) 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan.

Edellä 1 momentissa mainittu kuuden prosentin korko lasketaan alkavaksi 62 §:ssä mainitusta haltuunotosta ja jäljempänä 77 §:ssä tarkoitetussa tapauksessa korvausvaatimuksen esittämisestä.

75 §
Korvauksen tallettaminen ja maksaminen erinäisissä tapauksissa

Tienpitäjän valittaessa yleistietoimituksessa määrätyistä korvauksista ei riidanalaista osaa korvauksista tarvitse tallettaa. Korvauksensaajalla on oikeus saada riidanalainen osa lainvoimaisen korvauksen yli menevän osan ja sille varojen nostopäivästä laskettavan kuuden prosentin koron takaisin maksamisesta annettua vakuutta vastaan.

76 §
Laskuojat

Tiesuunnitelmassa osoitettuun laskuoja-alueeseen perustetaan yleistietoimituksessa rasiteoikeus tienpitäjälle. Tällainen alue otetaan haltuun tie- tai liitännäisalueen haltuunoton yhteydessä. Ojituksen luvanvaraisuudesta säädetään vesilain (264/1961) 6 luvun 2 §:ssä.

Jos yleistietoimituksessa ei yhteisestä ojituksesta sovita tai siihen muutoin on erityisiä syitä, voidaan ojitusta koskeva asia siirtää käsiteltäväksi vesilain 6 luvussa tarkoitetussa ojitustoimituksessa, jossa voidaan tarvittaessa vähäisessä määrin poiketa tiesuunnitelmassa osoitetusta laskuojan paikasta.

Jos laskuojasta aiheutuu sen tekemisen jälkeen vahinkoa tai haittaa eikä korvauksista sovita, tulee asiassa menetellä vesilain mukaan. Laskuojan kunnossapidosta on voimassa, mitä vesilaissa ojan kunnossapidosta säädetään.

77 §
Korvauksia koskeva yleistietoimitus

Jos tästä laista johtuva korvaus- tai lunastuskysymys tulee esille muutoin kuin 61 §:ssä mainitun yleistietoimituksen yhteydessä tai jos korvaus voidaan määrätä vasta yleistietoimituksen päätyttyä eikä korvauksista sovita, se on ratkaistava tienpitäjän tai korvausta vaativan hakemuksesta pidettävässä yleistietoimituksessa. Tällaisen toimituksen kustannukset on määrättävä vaatimuksen esittäjän maksettaviksi, jos vaatimus on esitetty ilmeisen aiheettomasti.

78 §
Valtion oikeus korvaukseen

Valtiolla, valtion liikelaitoksista annetun lain (627/1987) mukaisia liikelaitoksia lukuun ottamatta, ei ole oikeutta tässä laissa edellytetystä lunastuksesta johtuvaan korvaukseen, ellei valtioneuvosto erityisestä syystä toisin määrää.

79 §
Panttioikeuden haltijan oikeus korvaukseen

Jos panttioikeuden haltija on kokonaan tai osaksi menettänyt saamisensa sen vuoksi, että korvausta ei ole talletettu tai korvaukseen oikeutettu on luopunut korvauksesta tai korvaus on sovittu ilmeisesti liian pieneksi, hänellä on oikeus saamistodistukseen merkittävää lyhennystä vastaan saada tienpitäjältä korvaus vahingostaan.

12 luku

Rangaistuksia, teettämisvelvoitteita, muutoksenhakua ja päätösten tiedoksiantamista koskevat säännökset

100 §

Jos joku

1) rikkoo 26 §:n 4 momentin nojalla annetun kiellon liittymän tekemisestä tai käyttämisestä tai 52 §:ssä, 53 §:ssä, 54 §:n 1 momentissa, 58 §:n 2 momentissa tai 59 §:ssä olevan tai niiden nojalla annetun kiellon tai määräyksen taikka toimii niiden nojalla annetun luvan ja siinä olevien ehtojen vastaisesti;

---

on tuomittava, jollei teosta muualla laissa ole säädetty ankarampaa rangaistusta, yleisistä teistä annetun lain säännösten rikkomisesta sakkoon.

105 §

Tämän lain nojalla tehdystä päätöksestä saa valittaa siten kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään. Tiepiirin päätöksestä 41 §:n 4 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa valitetaan siihen lääninoikeuteen, jonka tuomiopiirissä se kiinteistö, jota tiepiirin päätös koskee, sijaitsee ja 52 §:ssä tarkoitetuissa tapauksissa siihen lääninoikeuteen, jonka tuomiopiirissä liittymä sijaitsee.

Kunnalla ja alueellisella ympäristökeskuksella on oikeus valittaa yleis- ja tiesuunnitelman hyväksymispäätöksestä.

105 a §

Yleissuunnitelman hyväksymispäätökseen ei saa hakea valittamalla muutosta siltä osin kuin tien sijainti ja tekniset ratkaisut on jo hyväksytty lainvoimaisessa asema-, rakennus- tai rantakaavassa tai vahvistetussa yleiskaavassa.

Mitä 1 momentissa säädetään, koskee myös tiesuunnitelman hyväksymispäätöstä. Tiesuunnitelman hyväksymispäätökseen ei saa hakea valittamalla muutosta myöskään siltä osin kuin tien sijainti ja tekniset ratkaisut on hyväksytty lainvoimaisessa 24 a ja 24 b §:n mukaisessa yleissuunnitelmassa.

106 §

Yleis- ja tiesuunnitelman hyväksymistä, tien lakkauttamista ja kadun tai rakennuskaavatien muuttamista yleiseksi tieksi koskeva päätös on tiepiirin annettava yleisesti tiedoksi. Tiepiirin on toimitettava päätös ja sen perusteena olevat asiakirjat asianomaiseen kuntaan, jonka on ilmoitettava niiden nähtäväksi asettamisesta samassa järjestyksessä kuin kunnalliset ilmoitukset saatetaan kunnassa tiedoksi. Päätös ja asiakirjat on pidettävä kunnassa nähtävinä niitä koskevan kuulutuksen julkipanoajan. Tiedoksisaannin katsotaan tapahtuneen seitsemäntenä päivänä siitä päivästä, jona kuulutus on pantu kunnan ilmoitustaululle.

Jos tiesuunnitelma on merkitykseltään vähäinen, voi tiepiiri noudattamatta, mitä 1 momentissa säädetään, antaa tiesuunnitelman hyväksymispäätöksen tiedoksi erityistiedoksiantona siten kuin tiedoksiannosta hallintoasioissa annetussa laissa (232/1966) säädetään.

Päätöksestä, joka koskee yksityisen tien muuttamista yleiseksi tieksi, on annettava tieto kunnalle ja 2 momentissa mainittuna erityistiedoksiantona aloitteen tekijälle tai, jos aloitteen allekirjoittajia on useita, jollekin allekirjoittajista.

107 §

Valitus päätöksestä, jonka valtioneuvosto on antanut tässä laissa tarkoitetussa asiassa lukuun ottamatta päätöstä, jolla yleinen tie on lakkautettu tai yksityinen tie määrätty paikallistieksi, ei estä päätöksen täytäntöönpanoa, ellei valitusta käsittelevä viranomainen toisin määrää.

Mitä 1 momentissa säädetään, koskee myös muun viranomaisen päätöstä, joka perustuu 23 §:ään, 41 §:n 1 momentin säännökseen siinä mainitun etäisyyden pidentämisestä, 44 §:ään, 49 §:n 1 momenttiin tai 59 §:ään tai joka koskee yleis- tai tiesuunnitelman hyväksymistä tai tien tekemistä.

Päätöksessä, joka annetaan 42 §:n 2 ja 3 momentin tai 101 §:n 1 momentin nojalla, voidaan määrätä, että päätös on täytäntöönpantavissa valituksesta huolimatta.

---

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta

Lain yleissuunnitelmia koskevia säännöksiä sovelletaan suunnitelmiin, joiden laatiminen on aloitettu lain voimaantulon jälkeen.

Lain voimaan tullessa keskeneräisinä olevat liittymäsuunnitelmat laaditaan loppuun, käsitellään ja vahvistetaan lain voimaan tullessa voimassa olleiden säännösten mukaisesti.

Lain 28 §:n 3 momentin säännöstä määräajan pidentämisestä ei sovelleta tiesuunnitelmiin, joiden vahvistamispäätösten voimassaoloaikaa on jo jatkettu lain voimaan tullessa voimassa olleiden säännösten nojalla.

Lain voimaan tullessa vireillä olevat tietoimitukset saatetaan loppuun ja niissä tehdään päätökset lain voimaan tullessa voimassa olleiden säännösten mukaisesti.

---

Helsingissä 19 päivänä joulukuuta 1997

Tasavallan Presidentti
MARTTI AHTISAARI

Liikenneministeri
Matti Aura