Siirry esitykseen
HE 8/1997
Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi ulosottolain muuttamisesta
Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi ulosottolakia velallisen aseman parantamiseksi niin, että velallinen saisi nykyistä laajemmin erottaa omaisuuttaan ulosmittauksesta ja että sen jälkeen kun palkan ulosmittaus on jatkunut yhden vuoden ajan, ulosmittaus voitaisiin keskeyttää määräajaksi.
Ehdotuksen mukaan ulosmittauksesta tulisi erottaa muun muassa velallisen ja hänen perheensä käytössä oleva tavanomainen koti-irtaimisto sekä kohtuullisen tarpeen mukaiset henkilökohtaiset esineet. Tarpeelliset työvälineet erotettaisiin arvosta riippumatta sekä asetuksessa säädettävään rahamäärään esineet, jotka rinnastuvat työvälineisiin. Elin- keinon harjoittamisessa tarvittavat eläimet erotettaisiin kohtuulliseen arvoon. Velallinen voisi säilyttää arvokastakin omaisuuttaan, jos hän hankkii sen avulla riittävästi tuloa.
Jos palkan ulosmittaus on jatkunut keskeytyksettä tai lähes keskeytyksettä yhden vuoden ajan, ulosottomiehen on ehdotuksen mukaan keskeytettävä ulosmittaus enintään kahden kuukauden ajaksi laissa säädetyillä edellytyksillä. Keskeytysmahdollisuus ei kuitenkaan koskisi ulosmittausta lapselle tulevan elatusavun perimiseksi.
Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan ensi tilassa.
Ulosottolain (37/1895) 4 luvussa säädetään ulosmittauskielloista ja -rajoituksista velallisen toimeentulon turvaamiseksi. Erottamisetua koskevien säännösten nojalla jokin esine taikka osa velallisen varoista tai palkasta on jätettävä ulosmittaamatta. Voimassa oleva ulosottolain 4 luvun erottamisetusäännöstö ei kaikilta osin vastaa nykyaikaisen velallisen suojan vaatimuksia. Erottamisetua koskevat säännökset kuuluvat oikeusministeriössä vireillä olevaan ulosottolainsäädännön kokonaisuudistukseen.
Yksityishenkilön velkajärjestelystä annettua lakia (57/1993) on muutettu 1 päivästä helmikuuta 1997. Velkajärjestely voidaan lain 9 a §:n mukaan evätä, jos velallisella ei väliaikaisena pidettävästä syystä ole maksuvaraa tai velallinen ei sellaisen syyn vuoksi kykene maksuvarallaan maksamaan tavallisia velkojaan vähäisenä pidettävää määrää enempää. Lain 42 §:n mukaan jos velallinen laiminlyö maksuohjelman mukaisen suorituksen, velkoja voi vaatia täytäntöönpanoa ulosottolain mukaisesti, kun suorituksen laiminlyönnistä on kulunut enemmän kuin kolme kuukautta ja suoritus on edelleen maksamatta.
Velkajärjestelylain tarkistus lisäsi tarvetta kiireelliseen erottamisetua koskevaan osittaisuudistukseen. Hyväksyessään mainitun muutoksen eduskunta edellyttikin, että hallitus antaa eduskunnalle helmikuun loppuun 1997 mennessä esityksen ulosottolain muuttamiseksi ainakin niin, että asuinirtaimisto suojataan ja vapaakuukausimalli otetaan käyttöön.
Ulosottolain 4 luvun 5 §:n 1 momentin mukaan ulosmittauksesta on erotettava: 1) velalliselle ja hänen perheellensä tarpeelliset pito- ja makuuvaatteet sekä sängyt, niin myös välttämättömät huone- ja talouskalut, 2) velallisen ja hänen perheensä hartauskirjat ja muut hartauden harjoitukseen aiotut esineet sekä oppi-, ammatti- ja sivistyskirjat, 3) velallisen ja hänen vaimonsa vihki- ja kihlasormukset, 4) tarpeelliset työvälineet sekä, papeilta, virkamiehiltä, sotilailta, lääkäreiltä ja kätilöiltä ulosmitattaessa, mitä he virkansa tai ammattinsa harjoittamiseen tarvitsevat, niin myös 5) jos se katsotaan velallisen toimeentulolle välttämättömäksi, talossa olevista varoista, mitä yhden kuukauden elatukseksi on tarpeen.
Pykälän 2 momentissa on rahanarvon osalta vanhentunut säännös 1 momentin 4 kohdassa tarkoitetun omaisuuden markkamääristä. Tarpeelliset työvälineet saa erottaa niiden arvosta riippumatta. Jos työvälineiden arvo jää alle ilmaistun markkamäärän, velallinen saa osoituksensa mukaisesti erottaa niiden tilalle muuta omaisuutta. Velallinen saa työvälineiden sijaan erottaa vastaavan markkamäärän muusta omaisuudesta. Momentin lopussa on vielä säännös siitä, että vakuutena olevaa irtainta omaisuutta ei saa erottaa, kun ulosmittaus toimitetaan siitä velasta, jonka vakuutena omaisuus on.
Perittäessä lapselle tai puolisolle tulevaa elatusapua velallisen erottamisetu on edellä selostettua suppeampi. Ulosottolain 4 luvun 8 §:n mukaan 5 §:n 1 momentin 2 ja 5 kohdan sekä 2 momentin säännöksiä ei sovelleta elatusapua ulosotettaessa, ellei velallinen ole perheenhuoltaja.
Sakkorangaistuksen täytäntöönpanosta annetun lain (318/1963) 9 §:n mukaan kun sakotetulla ei ole rahaa sakon maksamiseen ja sakko on perittävä hänen muusta omaisuudestaan, on ulosmittaamatta jätettävä ulosottolain 4 luvun 5, 6, 7 ja 7 a §:ssä tarkoitetun omaisuuden lisäksi sellainen kiinteä tai irtain omaisuus, josta sakotettu ja hänen puolisonsa sekä hänen elatuksensa varassa olevat omat tai hänen puolisonsa lapset ja ottolapset saavat tarpeellisen asuntonsa ja toimeentulonsa.
Ulosottokäytäntö on ollut ulosottolain 4 luvun 5 §:n vanhentuneisuudesta huolimatta kohtuullinen, joskin soveltamiskäytäntö etenkin koti-irtaimiston osalta on vaihdellut. Toimeentulon turvaamisen kannalta välttämätöntä omaisuutta ei ole voitu erottaa riittävästi.
Ruotsin ulosottokaaren 5 luvun 1 §:n mukaan ulosmittauksesta on erotettava 1) kohtuulliseen arvoon velallisen henkilökohtaiset esineet, 2) huonekalut ja tarvikkeet, jotka ovat välttämättömiä kotia ja sen hoitamista varten, 3) kohtuulliseen arvoon työvälineet ja muut tarvikkeet, jotka ovat tarpeen velallisen elinkeinon tai ammattikoulutuksen kannalta, 4) esineet, joilla on niin suuri henkilökohtainen arvo velalliselle, että niiden ulosmittaaminen olisi kohtuutonta, 5) vuokraoikeus velallisen vakituiseen asuntoon tai elinkeinon edellyttämään huoneistoon, 6) asumisoikeus vakituiseen asuntoon, jollei velallinen hankkiessaan asumisoikeuden ole loukannut velkojien oikeuksia tai jollei erottaminen ole velallisen tarve ja asumisoikeuden arvo huomioon ottaen kohtuutonta sekä 7) yhden kuukauden elatukseen tarvittavat varat. Ulosottokaaren 5 luvun 2 §:n mukaan myös velallisen perheen jäsenten tarpeet tulee kohtuullisessa määrin ottaa huomioon. Lisäksi tulee huomioida vamma tai vakava sairaus. Jos 1―3 kohdassa mainittua omaisuutta ei voida erottaa sen korkean arvon vuoksi, omaisuus ulosmitataan 5 luvun 4 §:n nojalla ehdolla, että velalliselle palautetaan myynnin jälkeen tietty kohtuullinen rahamäärä, jotta hän voi hankkia tarvitsemansa korvaavan esineen.
Esityksessä ehdotetaan, että velallisen erottamisetua laajennettaisiin oleellisesti. Ulosottolain 4 luvun 5 § on niin vanhentunut, että sen osittaiskorjaus ei ole mahdollinen. Tästä syystä pykälä ehdotetaan uudistettavaksi kokonaisuudessaan.
Ulosottolain 4 luvun 8 §, jossa edellä selostetulla tavalla rajoitetaan erottamisetua elatusapujen ulosmittauksessa, ehdotetaan kumottavaksi. Kumoaminen ei oleellisesti heikentäne elatusapujen perimistä, koska ehdotettu erottamisetu joko koskee suhteellisen vähäarvoista omaisuutta tai perustuu siihen, että myös velkojien intressit on otettu huomioon. Lisäksi ehdotettu erottamisetu on kaikilta osiltaan sidoksissa laissa säädettyihin edellytyksiin, kun taas nykyisen säännöksen mukaan velallinen saa erottaa osoittamaansa omaisuutta työvälineiden sijasta.
Ehdotetussa 4 luvun 5 §:ssä erottamisetu koskee nykyisen säännöksen tavoin eräin osin sellaista velallisen omistuksessa olevaa omaisuutta, joka on perheenjäsenten käytössä. Sen sijaan perheenjäsenen omistuksessa olevaa omaisuutta koskee 4 luvun 9 §, jossa kielletään sivulliselle kuuluvan omaisuuden ulosmittaaminen. Nykyisessä pykälässä ei ole määritelty perheen käsitettä, eikä määritelmää ehdoteta otettavaksi uuteenkaan säännökseen. Säännös ei aseta estettä sille, että perheen käsitettä tulkitaan laajemmin kuin mitä esimerkiksi edellä mainitussa sakkorangaistuksen täytäntöönpanosta annetun lain 9 §:ssä säädetään.
Velallisen erottamisetu otettaisiin huomioon viran puolesta kuten nykyisinkin. Käytännössä kuitenkin esimerkiksi 2 kohdassa tarkoitetun tunnearvon omaavan esineen erottaminen edellyttää asian luonteesta johtuen erottamisoikeuteen vetoamista. Jos velallinen haluaisi luopua erottamisedusta, hän voisi itse myydä erottamisedun alaista omaisuuttaan ja suorittaa kertyneillä varoilla velkojansa. Myynti saattaa kuitenkin edellyttää avioliittolain (234/1929) 39 §:n mukaista puolison suostumusta.
Ehdotetun 4 luvun 5 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan ulosmittauksesta on erotettava velallisen ja hänen perheensä käytössä oleva tavanomainen koti-irtaimisto sekä kohtuullisen tarpeen mukaiset henkilökohtaiset esineet. Kohdan loppuosaa vastaava säännös on myös yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain 5 §:n 2 momentissa.
Tavanomaisen koti-irtaimiston ulosmittauksella ei yleensä kerry velkojille mainittavia suorituksia, mutta menettelyllä saatetaan aiheuttaa velalliselle ja hänen perheellensä tuntuvia käyttöarvon menetyksiä. Kun nykyisessä säännöksessä on suojattu ainoastaan välttämättömät huone- ja talouskalut, pyritään ehdotuksessa laajentamaan asuinirtaimiston suojaa niin, että kunakin ajankohtana tavanomaisena pidettävä koti-irtaimisto olisi erotettava ulosmittauksesta. Tarkoitus on, että ulosottomiehen ei tarvitsisi ryhtyä tutkimaan sitä, mikä on velalliselle ja hänen perheellensä kohtuullista, vaan tavanomainen koti-irtaimisto olisi aina jätettävä ulosmittaamatta. Koti-irtaimiston tulisi olla velallisen ja hänen perheensä käytössä. Jos esimerkiksi häädön yhteydessä asuinirtaimisto havaitaan selvästi hylätyksi, se voitaisiin säännöksen estämättä ulosmitata.
Tavanomaiseen koti-irtaimistoon kuuluvat huonekalut, lukuun ottamatta arvohuonekaluja. Tavanomaista koti-irtaimistoa ovat myös useimmat kodinkoneet, kuten jääkaappi, pakastin, astianpesukone, pyykinpesukone, pölynimuri, liesi ja mikroaaltouuni. Vapaa-ajan viettoon liittyvä tavanomainen koti-irtaimisto, kuten tavallinen väritelevisio ja radio, tulee erottaa ulosmittauksesta. Sen sijaan muuta viihde-elektroniikkaa kuten video- tai stereolaitteita taikka tietokoneita ei yleensä voida pitää tavanomaisena koti-irtaimistona. Tosin viihde-elektroniikka ja muu vastaava omaisuus saattaa jäädä ulosmittaamatta turhan ulosmittauksen kiellon perusteella silloin, kun laitteet ikänsä ja kuntonsa vuoksi ovat vähäarvoisia. Lapsiperheissä tietokone voidaan 3 kohdan nojalla säilyttää, jos sitä voidaan pitää koulu- tai opiskelutarvikkeena. Tavanomaisena koti-irtaimistona voidaan pitää myös kirjoja ja erilaisia tallenteita. Esimerkiksi tavanomainen määrä sivistys- ja kaunokirjallisuutta tulisi jättää ulosmittaamatta.
Henkilökohtaisia esineitä ovat muun muassa vaatteet, kihla- ja vihkisormukset, kello, korut, hartauskirjat ja -välineet sekä harrastusvälineet. Tällaisia ovat myös erilaiset sairauden tai vamman vuoksi tarpeelliset apuvälineet.
Henkilökohtaiseen käyttöön tarkoitetut esineet saisi erottaa silloin, kun ne ovat kohtuullisen tarpeen mukaiset. Harkinnassa tulisi ottaa huomioon velallisen ja hänen perheensä tarve sekä omaisuuden arvo. Kohtuullisen tarpeen arvioinnissa tulee käyttää kokonaisharkintaa. Jos esimerkiksi yksittäisen korun tai harrastusvälineen arvo on niin korkea, että sitä ei voida pitää kohtuullisen tarpeen mukaisena, esine voitaisiin ulosmitata ja myydä. Jos taas velallisella on niin paljon koruja tai harrastusvälineitä, että niitä ei voida kokonaisuutena pitää kohtuullisen tarpeen mukaisena, niistä osa saadaan ulosmitata. Ulosottolain 4 luvun 4 §:stä ilmenevän periaatteen mukaisesti viimeksi mainitussa tilanteessa omaisuutta tulisi pyrkiä ulosmittaamaan velallisen osoituksen mukaisesti.
Inhimillisistä syistä tulisi jättää ulosmittaamatta sellaiset esineet, joilla on erityisen suuri henkilökohtainen tunnearvo. Tällöinkin huomioon olisi otettava myös omaisuuden arvo. Momentin 2 kohdaksi ehdotetaan säännöstä, jonka mukaan ulosmittauksesta on erotettava esineet, joilla on erityisen suuri tunnearvo velalliselle tai hänen perheellensä, jos esineiden erottamista voidaan pitää niiden arvo huomioon ottaen kohtuullisena. Esimerkiksi velallisen perheessä oleva lemmikkieläin olisi yleensä jätettävä ulosmittaamatta. Myös esimerkiksi palkinnot olisi mahdollista saada erotetuksi. Velallisen pitkäaikaisen keräilyharrastuksen tuloksena syntynyt kokoelma voitaisiin säilyttää, jollei kokoelma tai siihen kuuluva yksittäinen esine ole erityisen arvokas.
Momentin 3 kohdan mukaan velalliselle tarpeelliset työvälineet tulisi erottaa niiden arvosta riippumatta. Säännös vastaa voimassa olevaa lakia. Työvälineillä tarkoitetaan varsinaisten työkalujen lisäksi myös esimerkiksi mikrotietokonetta tarvittavine ohjelmineen, jos työtä tehdään sen avulla. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaisesti esityksessä on lähdetty siitä, että auto ja muut moottoriajoneuvot eivät ole varsinaisia työvälineitä.
Ei voida pitää perusteltuna sitä, että velallinen saisi erottaa muiden kuin itsensä käyttöön omistamiaan työvälineitä. Jokaisen tulee omilla ansioillaan rahoittaa tarvitsemansa työvälineet. Sen sijaan koulu- ja opiskelutarvikkeet saisi erottaa myös perheenjäsenen käyttöön. Koulu- ja opiskelutarvikkeilla tarkoitetaan tutkintovaatimusten mukaisia oppikirjoja ja niihin rinnastettavia muita esineitä.
Varsinaisten työvälineiden lisäksi tulisi momentin 4 kohdan nojalla erottaa työvälineisiin rinnastettavat esineet asetuksella säädettävään rahamäärään sekä elinkeinon harjoittamisessa tarvittavat eläimet kohtuulliseen arvoon. Erottaminen kuitenkin molemmissa tapauksissa edellyttää, että omaisuus on välttämätöntä velallisen ja hänen elatuksensa varassa olevien perheenjäsenten toimeentulon turvaamiseksi.
Työvälineeseen rinnastettava esine olisi esimerkiksi auto. Toimeentulo saattaa edellyttää auton säilyttämistä, jos auto on keskeinen apuväline ammatin, kuten esimerkiksi myyntiedustajan työn kannalta. Velallinen saisi säilyttää autonsa myös silloin, kun se on heikkojen kulkuyhteyksien vuoksi välttämätön työmatkojen kulkemiseksi tai lasten päivähoidon järjestämiseksi työssäkäynnin ajaksi. Myös keskeinen ammattikirjallisuus on 4 kohdassa tarkoitettua omaisuutta. Säännöksen soveltamisalaan kuuluisi myös tilanne, jossa velallinen on ulosmittaushetkellä tilapäisesti työttömänä, mutta pyrkii löytämään työtä ja työn suorittaminen tai työmatkat edellyttäisivät auton tai muun kulkuneuvon käyttämistä.
Erottaminen ei sen sijaan koske omaisuutta, jota yksinomaan velallisen perheenjäsen tarvitsee toimeentulonsa turvaamiseksi. Jos velallinen omistaa esimerkiksi puolisonsa käytössä olevan auton, se voidaan ulosmitata, jollei velallinen itse sitä tarvitse oman tai elatuksensa varassa olevien toimeentulon turvaamiseksi. Jos puoliso on taloudellisesti riippumaton velallisesta, voidaan pitää perusteltuna, että puoliso hankkii itselleen sellaiset esineet, jotka ovat välttämättömiä hänen toimeentulonsa turvaamiseksi.
Jos velallinen saa työvälineeseen rinnastettavan esineen avulla toimeentulon kannalta mitättömän pientä tuloa, ei voida pitää perusteltuna, että hän saa erottaa edes asetuksen tarkoittamaa määrää.
Toisin kuin työvälineiden osalta ehdotetaan, että 4 kohdassa tarkoitettua työvälineeseen rinnastettavaa esinettä ei saisi erottaa arvosta riippumatta, vaan erotettavan omaisuuden arvo määriteltäisiin asetuksella. Valmistelussa lähtökohtana on ollut 10 000-15 000 markkaa. Raja voisi olla porrastettu niin, että erityisestä syystä se voisi olla jonkin verran tätä korkeampikin. Tarkoitus on se, että asetuksella säädettävä rahamäärä vastaisi vaatimattoman mutta kuitenkin käyttökelpoisen auton arvoa. Jos velallisella on useita kohdassa tarkoitettuja esineitä, niiden yhteisarvon tulee jäädä alle asetuksella säädettävän arvon.
Jos työvälineeseen rinnastettava, toimeentulon turvaamiseksi välttämätön esine selvästi ylittää arvoltaan asetuksessa säädettävän rajan, se tulee ulosmitata ja myyntihinnasta tulee palauttaa kohtuullinen rahamäärä velalliselle ehdotetussa 3 momentissa tarkoitetulla tavalla.
Ehdotetun 4 kohdan nojalla tulisi erottaa myös elinkeinon harjoittamisessa tarvittavat eläimet kohtuulliseen arvoon, jos ne ovat välttämättömiä velallisen ja hänen elatuksensa varassa olevien toimeentulon turvaamiseksi. Se, mitä eläinmäärää voidaan pitää kohtuullisena, on ratkaistava tapauskohtaisesti.
Jos velallisen ammatti tai elinkeino edellyttää arvokasta omaisuutta, sitä ei ole mahdollista vaihtaa asetuksessa säädettävän rajan alittavaan omaisuuteen. Esimerkkinä voidaan mainita taksi- tai kuorma-autoilija taikka maansiirto- tai metsätyökoneella urakoiva velallinen. Jos kuitenkin velallisen elinkeino on taloudellisesti kannattavaa, olisi kohtuutonta ja epätarkoituksenmukaista, jollei hän saisi jatkaa elinkeinoaan. Elinkeinon kannattavuudelle täytyy kuitenkin asettaa erityiset vaatimukset ennen kuin voidaan pitää velkojien kannalta perusteltuna, että arvokasta omaisuutta ei realisoida ulosottoteitse. Ehdotetun 5 kohdan mukaan velallinen voisi säilyttää työvälineisiin rinnastettavat esineet sekä elinkeinon harjoittamiseen tarvittavat eläimet niiden arvosta riippumatta, jos velallinen voi niiden avulla hankkia riittävästi ulosmittauskelpoista tuloa hakijan saatavan suorittamiseksi. Lisäksi edellytyksenä olisi se, että erottamista ei muutoinkaan voida pitää hakijan edun vastaisena.
Osassa puheena olevista tapauksista velallisen tulo ulosmittaisiin elinkeinotulona 4 luvun 8 a §:n mukaisesti. Mainittu säännös mahdollistaa sen, että velallisen kanssa voidaan melko vapaasti sopia tulosta ulosmitattava määrä. Säilytettävän omaisuuden tulisi olla niin tuottavaa, että siitä saatava tulo kattaa velallisen ja hänen elatuksensa varassa olevien perheenjäsenten välttämättömän toimeentulon, toiminnasta syntyvät menot sekä velkojille riittävästi kertymää. Toiminnasta syntyneenä menona pidetään varsinaisten kulujen lisäksi myös veroja ja muita lakisääteisiä velvoitteita. Kausivaihtelut tuloissa olisi otettava huomioon. Ulosottoasetuksen (37/1896) 32 §:n 2 momentissa säädettyä vuoden tilitysaikaa ei tarvitsisi soveltaa, koska se koskee ulosmittauksen ja myynnin toimittamista. Yleisenä sääntönä voidaan pitää sitä, että mitä arvokkaamman omaisuuden velallinen saisi säilyttää, sitä enemmän omaisuuden tulisi tuottaa myös velkojille jaettavaa tuloa. Tulon riittävyyttä arvioitaessa sitä tulisi verrata siihen kertymään, joka hakijalle todennäköisesti tulisi, jos omaisuus myytäisiin. Tällöin olisi otettava huomioon mahdollinen omistuksenpidätys ja muut vakuusoikeudet. Jos esineeseen kohdistuu suhteellisen suuria esinevakuusoikeuksia, olisi esineen säilyttäminen vakuudettoman velkojan ollessa hakijana usein tarkoituksenmukaista.
Harkittaessa tulon riittävyyttä tulisi ottaa huomioon paitsi se, minkä ajan kuluessa velka tulisi maksetuksi, myös se, kuinka paljon erotettavan omaisuuden arvo sinä aikana alenisi.
Säännöksen soveltaminen edellyttää sitä, että riittävästi ulosmittauskelpoista tuloa saadaan ulosmitatuksi. Säännös ei koske tilannetta, jossa velallisen elinkeino tuottaa ulosmittauskelpoista tuloa, mutta sitä ei saada esimerkiksi velallisen oman myötävaikutuksen puuttuessa ulosmitatuksi.
Erottaminen ei saisi tapahtua hakijan edun vastaisesti. Jos hakijan saatava esimerkiksi uhkaa vanhentua tai hänen asemansa odotettavissa olevien uusien ulosmittausten vuoksi heikentyisi, voidaan omaisuus ulosmitata ja myydä säännöksen estämättä.
Hakijan suostumuksella voitaisiin ehdotetun 5 kohdan mukaan erottaa toimeentulon turvaamiseksi välttämätön esine sen arvosta ja tuotosta riippumatta. Jos hakijoita on useita, on heidän kaikkien suostuttava erottamiseen.
Jos esine on arvokas tai jos käsillä on hukkaamisvaara taikka jos esine olisi mahdollista vaihtaa halvempaan, voitaisiin menetellä 4 momentissa ehdotetulla tavalla.
Pykälän 1 momentin 6 kohdaksi ehdotetaan otettavaksi nykyisen 1 momentin 5 kohtaa vastaava säännös. Sen nojalla velallinen saisi erottaa rahavaroista tai muusta vastaavasta omaisuudesta määrän, joka on tarpeen velallisen ja hänen elatuksensa varassa olevien perheenjäsenten välttämätöntä toimeentuloa varten yhden kuukauden ajaksi, jollei velallisella ole muuta tätä tarvetta vastaavaa tuloa. Velalliselle tulisi siten aina jättää käyttövaroiksi rahamäärä, jolla hän pystyy kattamaan seuraavan kuukauden välttämättömät kustannukset, kuten ravinnon ja vuokran. Myös elatusvelvollisuus on otettava huomioon silloinkin, kun se koskee muualla kuin velallisen luona asuvaa.
Velallinen saa ulosottolain 4 luvun 7 a §:n nojalla säilyttää hallussaan olevat varat, jotka ovat peräisin sellaisesta määräajoin maksettavasta saatavasta, jota ei saa ulosmitata. Varoja ei saa ulosmitata siltä osin kuin ne vastaavat jäljellä olevaa aikaa seuraavaan maksupäivään. Myös 7 a §:ssä tarkoitetut varat tulee ottaa huomioon ehdotettua 6 kohtaa sovellettaessa. Niitä ei kuitenkaan saa ulosmitata silloinkaan, kun ne ylittävät sen määrän, joka 6 kohdan nojalla saadaan erottaa.
Pykälän 2 momentin mukaan ulosmittauksesta olisi erotettava muitakin kuin 1 momentissa tarkoitettuja esineitä, jos erottamista voidaan pitää hyväksyttävänä velallisen tai hänen perheensä jäsenen sairauden tai vamman perusteella. Sosiaalilainsäädännössä on lukuisia ehdottomia ulosmittauskieltoja. Sairauden tai vamman perusteella voitaisiin erottaa esimerkiksi liikkumista tai muuta jokapäiväistä elämistä helpottavat kodin apulaitteet sekä kulkuvälineet silloinkin, kun niitä ei muussa laissa ole säädetty erottamiskelpoisiksi. Sairauden tai vamman perusteella ei voitaisi erottaa omaisuutta, jolla ei ole merkitystä sairauden tai vamman kannalta. Jos omaisuus olisi käyttötarkoitukseensa nähden hyvin arvokasta, ei erottamista voida pitää hyväksyttävänä.
Voimassa olevassa 4 luvun 5 §:n 2 momentissa oleva säännös vakuutena olevan irtaimen omaisuuden erottamiskelvottomuudesta silloin kun peritään juuri sitä velkaa, josta omaisuus on vakuutena, ehdotetaan otettavaksi pykälän 2 momenttiin.
Pykälän 3 momentiksi ehdotetaan säännöstä menettelystä, jossa velalliselle palautetaan osa myyntihinnasta. Säännös koskisi 4 kohdassa tarkoitettua toimeentulon turvaamiseksi välttämätöntä työvälineeseen rinnastettavaa esinettä, jonka arvo selvästi ylittää asetuksella säädettävän rahamäärän. Säännöksen mukaan esine voidaan tällöin ulosmitata ja myydä sillä edellytyksellä, että velalliselle palautetaan kohtuullinen rahamäärä korvaavan esineen hankkimista varten.
Säännös ei sen sijaan koskisi sellaista koti-irtaimistoon kuuluvaa esinettä, jota ei voida pitää tavanomaisena eikä myöskään arvonsa vuoksi erottamisedun ulkopuolelle jäävää henkilökohtaista esinettä. Niiden osalta palautettavan määrän määritteleminen saattaisi olla erittäin vaikeaa. Velallinen voi tarvittaessa jo ennen ulosmittausta avioliittolain 39 §:n asettamissa rajoissa omin toimin huolehtia sellaisen omaisuuden vaihtamisesta halvempaan, jota hän välttämättä tarvitsee.
Jotta ehdotetun 3 momentin mukaiseen menettelyyn voitaisiin ryhtyä, siinä tarkoitetun esineen arvon tulisi ylittää asetuksella säädetty rahamäärä selvästi. Vaatimus johtuu siitä, että esineen myyntihinnan tulee kattaa velalliselle palautettavan määrän lisäksi myynnin aiheuttamat kulut, mahdollisen vakuusoikeuden haltijan saatava sekä velkojille vähäistä suurempi kertymä. Jos omaisuudesta ei vastoin ulosottomiehen arviota tarjottaisi näin suurta kauppahintaa, olisi myynnistä luovuttava. Ulosottomies voisi tällöin itseoikaisulla peruuttaa ulosmittauksen ulosottolain 9 luvun 1 §:n 1 momentin 1 kohdan nojalla. Myyntiyrityksen aiheuttamat kulut olisi tällöin mahdollista jättää valtion vahingoksi ulosottolain 8 luvun 9 §:n nojalla.
Säännökseen ei ehdoteta varmistusmenettelyä tai sanktiota siltä varalta, että velallinen hankkiikin jotain muuta kuin korvaavan esineen taikka käyttää hänelle palautetut varat kulutukseen. Koska palautettavan määrän tulisi olla kohtuullinen ja joka tapauksessa alle asetuksella säädetyn rahamäärän, ei ole pidetty aiheellisena luoda erityistä seurantajärjestelmää mahdollisia väärinkäyttötilanteita varten. Ulosottomies voi siten kirjata ulosottoasian päättyneeksi sen jälkeen kun hän on palauttanut velalliselle rahamäärän ja tilittänyt erotuksen velkojille. Jos velallinen hankkii palautetuilla varoilla muuta kuin erottamiskelpoista omaisuutta, se voidaan häneltä ulosmitata myöhemmin uuden hakemuksen perusteella.
Ulosottomiehen tulisi 3 momentin mukaan merkitä velalliselle palautettavaa rahamäärää koskeva päätös ulosmittauspöytäkirjaan. Rahamäärä olisi merkittävä myös 3 luvun 32 §:n 2 momentissa tarkoitettuun ulosmittausilmoitukseen. Tällä tavalla turvattaisiin velalliselle tiedonsaanti palautettavan rahamäärän suuruudesta. Palautettavaa määrää koskeva päätös olisi mahdollista ennen myyntiä 9 luvun mukaisesti oikaista, jos korvaavan omaisuuden arvosta saadaan uutta selvitystä.
Ehdotetun pykälän 1 momentin 5 kohdan nojalla velallinen saa säilyttää toimeentulon turvaamiseksi välttämättömän esineen, jonka avulla hän saa riittävästi ulosmittauskelpoista tuloa. Tällaisen esineen arvo saattaa olla huomattava. Ei voida pitää perusteltuna sitä, että velallinen saisi kaikissa tapauksissa erottaa sellaisen omaisuuden ilman omaisuuden säilymisen turvaavaa menettelyä. Tästä syystä pykälään ehdotetaan otettavaksi 4 momentti, jonka nojalla ulosottomies saisi ulosmitata 5 kohdassa mainitun esineen. Edellytyksenä on, että ulosmittauksen tulee olla tarpeen esineen arvon, hukkaamisvaaran tai muun syyn vuoksi. Esinettä ei kuitenkaan saisi myydä niin kauan kuin tuloa voidaan ulosmitata 5 kohdassa edellytetyllä tavalla. Myyntiä ei myöskään saisi toimittaa silloin, kun hakija on kertaalleen antanut esineen erottamiseen suostumuksensa. Kyseessä olisi niin sanottu turvaava ulosmittaus. Sen tarkoitus ei ole johtaa ulosmitatun esineen myyntiin, vaan mahdollistaa velallisen elinkeinon jatkaminen ulosottolain 4 luvun 30 §:ssä säädetyn vallintarajoituksen alaisena.
Pykälän 1 momentin 5 kohdassa tarkoitettu esine saattaa olla käyttötarkoitukseensakin nähden liian arvokas. Velallinen esimerkiksi käyttää 200 000 markan arvoista autoa taksina, mutta saisi saman toimeentulon 100 000 markan arvoisella autolla. Tällaisessa tilanteessa olisi järkevää saada esineen käyttötarkoituksen ylittävä arvo realisoiduksi niin, että velallinen voisi jatkaa elinkeinoaan halvemmalla vastaavalla omaisuudella.
Ulosottomies ei kuitenkaan voi ryhtyä järjestämään vaihtoa viran puolesta, koska se esimerkiksi tavaran virhetilanteita ajatellen olisi huonosti viranomaistoimintaan sopivaa.
Tästä syystä kaikkien niiden asianosaisten, joiden etua asia koskee, tulisi sopia omaisuuden vaihtamisesta halvempaan.
Ei olisi riittävää, että hakija ja velallinen sopivat asiasta, vaan myös myytävään omaisuuteen kohdistuvat vakuusoikeudet tulee ottaa huomioon. Menettelylle tulisi saada omistusoikeuden pidättäneen myyjän suostumus. Myös pantti- tai pidätysoikeuden haltijan suostumus edellytetään, 4 luvun 12 §:stä ilmenevän periaatteen mukaisesti kuitenkin vain siinä tapauksessa, että hänen saatavansa ei tule kokonaan suoritetuksi erotuksesta. Jos velallisen omaisuuteen on vahvistettu yrityskiinnitys, tulisi ulosottomiehen harkita yrityskiinnityslain (634/1984) 14 §:n 3 momentin ja ulosottolain 5 luvun 7 a §:n 1 momentin mukaisesti, riittääkö jäljelle jäävä kiinnitetty omaisuus täydeksi vakuudeksi yrityskiinnityksen haltijalle. Jollei se riitä, tulisi vaihtomenettelyyn saada myös yrityskiinnityksen haltijan suostumus.
Jos asianosaiset pääsevät sopimukseen vaihtamisesta ja sen ehdoista, ulosottomies voisi antaa velalliselle luvan esineen vaihtamiseen. Vaihtamisen tapahtuessa esineen ulosmittaus raukeaisi ja ulosmittauksen katsottaisiin lain nojalla kohdistuvan vaihdosta kertyneeseen erotukseen ja tilalle tulleeseen omaisuuteen. Ulosottomiehen tulisi huolehtia muun muassa tarvittavien ulosmittaukseen liittyvien rekisterimerkintöjen tekemisestä ja aikaisemman ulosmittauspöytäkirjan täydentämisestä. Siitä huolimatta, että rahavarojen ja tilalle tulleen esineen ulosmittaushetkeksi merkitään vaihtamisen ajankohta, vaihtaminen ei aiheuttaisi sellaista ulosmittausmenettelyn katkeamista, jolla olisi merkitystä saatavan vanhentumisen tai velkojien maksunsaantijärjestyksen kannalta. Näiltä osin ulosmittauksen oikeusvaikutukset laskettaisiin jo vaihdossa luovutetun esineen ulosmittaushetkestä. Vaihdon jälkeen ulosottomiehen tulisi jakaa erotus velkojien maksunsaantijärjestyksestä annetun lain (1578/1992) mukaisesti vakuusoikeudet huomioon ottaen. Jos osapuolet sopivat myös erotuksen jakamisesta, ulosottomies toimisi sopimuksen mukaisesti.
Velallisen toimeentuloturvan osalta ulosottolaissa ei tehdä eroa sen suhteen, onko palkan ulosmittaus lyhyt- vai pitkäkestoinen. Ulosottolainsäädännössä ei ole rajoitettu sitä aikaa, jonka palkan ulosmittaus voi jatkua. Palkan ulosmittausten keskimääräisiä kestoaikoja ei ole tilastoitu. Oikeusministeriö on kuitenkin erikseen teettänyt asiaa koskevan selvityksen. Sen mukaan vuonna 1995 palkan ja eläkkeen ulosmittauksen maksukielloista noin 55 % kesti alle 6 kuukautta. Noin 20 % kesti 6―12 kuukautta ja noin 25 % kesti yli vuoden.
Palkan ulosmittauksessa velallisen suoja on järjestetty ensi sijassa rajoittamalla ulosmittaus koskemaan vain osaa palkasta. Velallinen saa täten erottaa osan palkasta itselleen. Ulosottolain 4 luvun 6 §:n 1 momentin mukaan velallisen palkasta on jätettävä ulosmittaamatta kaksi kolmasosaa siitä, mitä palkasta tulee ulosmittauksen ja seuraavan palkanmaksupäivän väliselle ajalle. Momentissa on lisäksi niin sanottua tulorajaulosmittausta koskeva suojasäännös, jonka mukaan velalliselta ei saa ulosmitata enempää kuin kolme neljäsosaa siitä palkanosasta, joka ylittää asetuksessa säädetyn suojaosuuden määrän. Elatusapua perittäessä voidaan palkasta ulosmitata edellä mainittua suurempikin määrä. Velalliselle on kuitenkin aina jäätävä asetuksen mukainen suojaosuus.
Jos velallisen maksukyky on sairauden, työttömyyden tai muun erityisen syyn takia olennaisesti vähentynyt, saadaan 4 luvun 6 a §:n nojalla määrätä ulosmittaamatta jätettävä palkan osa toistaiseksi tai määräajaksi suuremmaksi kuin mitä 6 §:n mukaan olisi mahdollista.
Ruotsissa palkanulosmittaussäännöstö on uudistettu 1 päivästä huhtikuuta 1996. Tällöin luovuttiin aikaisemmasta säännöstä, jonka mukaan palkan ulosmittaus ei saanut jatkua saman vuoden aikana kuutta kuukautta pitempään. Aikaisemmin palkan ulosmittauksen rinnalla oli palkanpidätys- eli införsel-menettely muun muassa elatusapujen ja verojen perimiseksi, jossa sanottua aikarajoitusta ei ollut. Ruotsissa palkan ulosmittauksessa otetaan huomioon asumiskustannukset sekä niin sanotun tavanomaisen kustannustason ylittävät muut elinkustannukset kuten työmatkojen ja sairauden aiheuttamat kustannukset. Ylimenevä osa on mahdollista toisin kuin Suomessa ulosmitata kokonaan. Ulosottomies voi keskeyttää ulosmittauksen jomman kumman asianosaisen pyynnöstä. Velallisen pyynnöstä keskeytys voidaan hakijan vastustaessa kuitenkin myöntää vain erityisestä syystä. Keskeytyksen tulee olla useimmiten lyhytaikainen eikä sitä tule myöntää toistuvasti.
Koska palkan ulosmittaus on suhteellisen tehokas perintäkeino ja koska osa palkan ulosmittauksista nykyisessä taloudellisessa tilanteessa jatkuu pitkään, on käynyt välttämättömäksi harkita palkan ulosmittausmenettelyyn helpotusta erityisesti niille velallisille, joiden taloudellinen tilanne on käynyt tukalaksi pitkäkestoisen palkan ulosmittauksen vuoksi.
Ulosottolain 4 luvun 6 a §:ään ehdotetaan lisättäväksi uusi 2 momentti, jonka mukaan sen jälkeen kun palkan ulosmittaus on jatkunut keskeytyksettä tai lähes keskeytyksettä yhden vuoden ajan, ulosottomiehen olisi velallisen pyynnöstä keskeytettävä ulosmittaus yhdeksi tai useammaksi kuukaudeksi seuraavan vuoden aikana (''vapaakuukaudet''). Seuraavalla vuodella ei tarkoiteta kalenterivuotta, vaan pyynnön esittämisen jälkeistä 12:ta kuukautta. Nykyinen 6 a § jäisi voimaan pykälän 1 momenttina.
Ehdotetun 2 momentin tarkoituksena on suunnata helpotus nimenomaan niihin velallisiin, joiden palkka on ollut pitkään ulosmitattuna. Ehdotuksen mukaan ulosmittaus voitaisiin keskeyttää sen jälkeen, kun se on jatkunut vuoden. Tällöin säännöksen soveltamisalaan tulisi kuulumaan kerrallaan arviolta noin neljännes kunakin hetkenä voimassa olevista palkan ja eläkkeen maksukielloista eli lähes 20 000 velallista. Vuosittain säännöksen soveltamisalaan tulisi kuulumaan tätä huomattavasti useampi velallinen.
Jos raja asetettaisiin vuotta lyhyemmäksi, pitenisivät palkan ulosmittausten kestoajat myös pienehköjen saatavien osalta. Ulosmittauksen keston pidentyminen taas merkitsisi sitä, että velallinen joutuisi maksamaan enemmän viivästyskorkoa. Silloin kun kysymyksessä on pienehkö velka, puoltaa jopa ylivelkaantumisen ehkäiseminen sitä, että velka voidaan periä suhteellisen tehokkaasti.
Ulosottolainsäädännössä ei ole mahdollista nykyisessä järjestelmässä puuttua saatavalle maksettavaan viivästyskorkoon. Ulosottolaitos panee täytäntöön ulosottoperusteessa ilmaistun maksuvelvollisuuden siinä määrättyine korkoineen puuttumatta saamisoikeuteen. Vapaakuukaudella on viivästyskoron suhteen samanlainen vaikutus kuin jos jo palkan ulosmittauksen alkaessa velallisen palkasta olisi joka kuukausi jätetty vastaava osa ulosmittaamatta.
Yhden tai useamman vapaakuukauden saaminen edellyttäisi, että ulosmittaus on jatkunut keskeytyksettä tai lähes keskeytyksettä vuoden ajan. Lyhytaikainen, esimerkiksi muutaman viikon pituinen tauko työpaikan vaihdoksen yhteydessä ei katkaisisi määräajan kulumista. Nykyisin työsuhteet ovat usein lyhytkestoisia ja velallinen saa työsuhteiden välillä työttömyyskorvausta. Velallisen saama ansioon suhteutettu työttömyyspäiväraha on yleensä ulosmittauskelpoinen. Työttömyyspäivärahan saamista edeltävä työttömyysturvalain (602/1984) 12 §:ssä tarkoitettu seitsemän päivän omavastuuaika ei katkaisisi vuoden määräajan kulumista. Määräajan kulumista ei katkaisisi myöskään ehdotetun pykälän nojalla myönnetty keskeytys. Tästä ehdotetaan otettavaksi säännös pykälän 4 momentiksi. Täten vapaakuukaudetkin osaltaan kerryttäisivät seuraaviin vapaakuukausiin oikeuttavaa aikaa.
Keskeytyksen aikana kertyneeseen palkkaan soveltuisi 4 luvun 7 a §:stä ilmenevä periaate, jonka mukaan ulosmittauskiellon alaisia varoja ei saa ulosmitata velallisen hallusta myöhemminkään siltä osin kuin ne vastaavat vapaakuukaudesta jäljellä olevaa osaa.
Ehdotettua säännöstä ei sovellettaisi elinkeinotulon ulosmittaukseen. Elinkeinotulon ulosmittauksessa riittävän joustovaran velallisen eduksi tarjoaa 4 luvun 8 a §:n 2 momentin säännös, jonka mukaan ulosmittaamatta voidaan jättää säännönmukaista 5/6 suurempikin määrä, jos velallisen maksukyky on huoltovelvollisuuden, sairauden tai muun syyn vuoksi olennaisesti vähentynyt.
Keskeytys edellyttäisi velallisen pyyntöä. Hyvään ulosottotapaan kuuluu, että ulosottomies kertoo velalliselle keskeytyksen mahdollisuudesta ainakin silloin, kun velallinen ottaa yhteyttä.
Säännöstä, joka koskee hakijan oikeutta saada palkan ulosmittaus keskeytymään, ei ole tässä vaiheessa pidetty tarpeellisena. Hakija voi halutessaan pyytää ulosmittauksen peruuttamista ja uutta ulosmittausta myöhemmin.
Keskeytyksen myöntäminen edellyttää ehdotetun 2 momentin 1 kohdan mukaan sitä, että velallisen käyttöön on ulosmittauksen jälkeen jäänyt vain 6 §:n 3 momentissa tarkoitettu rahamäärä eli asetuksen mukainen suojaosuus tai vain jonkin verran sen ylittävä määrä. On selvää, että vuoden kestänyt suojaosuudella tai hieman sen ylittävällä summalla eläminen yleensä johtaa siihen, että esimerkiksi kotiin ei pystytä tekemään edes perushankintoja, kun kaikki käyttöön jäävä palkan osa on kulunut ravintoon, vuokraan ja muihin perusmenoihin.
Silloinkin kun velalliselle on ulosmittauksen jälkeen jäänyt suojaosuuden vähäistä enemmän ylittävä määrä eli kun ulosmittaus on toimitettu 1/3 säännön mukaisesti, saattaa velallisen käyttöön jäävistä varoista suurin osa kulua esimerkiksi asumisen tai työmatkojen aiheuttamiin kuluihin. Tästä syystä 2 kohtaan ehdotetaan otettavaksi säännös, jonka mukaan keskeytys tulee myöntää myös silloin, kun velallisen välttämättömät elinkustannukset ovat hänelle jäävään rahamäärään nähden korkeat. Tavanomaisetkin asumiskulut saattavat vaatia huomattavan suuren osan velalliselle ulosmittauksen jälkeen jäävästä palkasta, etenkin silloin kun velallinen ei ole oikeutettu asumistukeen. Ehdotettua säännöstä voitaisiin soveltaa myös tällaisissa tapauksissa. Jos sen sijaan velallisen asumiskulut ja muut kustannukset ovat poikkeuksellisen suuret ilman hyväksyttävää syytä, ei elinkustannuksia voida ottaa huomioon. Tämä seuraa siitä, että säännöksen mukaan vain välttämättömät menot otetaan huomioon.
Vapaakuukauteen ei kuitenkaan olisi oikeutta, jos sama elinkustannus on otettu riittävässä määrin huomioon jo 1 momentin mukaisesti eli että ulosmitattava palkan osa on samasta syystä 1 momentin nojalla määritelty normaalia pienemmäksi.
Keskeytys tulisi myöntää ehdotetun momentin 3 kohdan mukaan myös silloin, kun keskeytykseen on jokin muu erityinen syy. Keskeytys voitaisiin myöntää esimerkiksi jonkin velalliselle tai hänen perheellensä tärkeän kertahankinnan tekemiseksi, kuten silmälasien tai kodinkoneen hankkimiseksi. Vapaakuukausien salliminen olisi erityisen perusteltua, jos velallinen siten voisi tehdä hankintoja, joilla voisi parantaa toimeentulomahdollisuuksiaan.
Ehdotetun pykälän 3 momentin mukaan ulosmittaus saadaan ilman hakijan suostumusta keskeyttää enintään kahden kuukauden ajaksi vuodessa. Jos velallisen palkka maksetaan epäsäännöllisin väliajoin tai jos palkan suuruus vaihtelee silloin, kun se maksetaan säännöllisin väliajoin, saisi ulosottomies ilman hakijan suostumusta keskeyttää ulosmittauksen enintään kahta kuukautta vastaavaksi ajaksi. Koska palkan ulosmittauksessa annetaan yhteinen maksukielto silloin, kun hakijoita on useita, edellyttäisi säännös sitä, että kaikki hakijat ovat antaneet suostumuksensa.
Jos velallisen tulot kertyvät hyvin epäsäännöllisesti, tarkan arvion tekeminen siitä, mitä aikaa keskeytys vastaa, jos tulot kertyisivät säännöllisesti, saattaa olla vaikeaa. Ulosottomies olisi oikeutettu olettamaan, jollei asiassa muuta ilmene, että velallisen tulonmuodostus jatkuu keskimäärin entisen suuruisena. Jos velallinen myöhemmin jää työttömäksi, saattaa käydä niin, että hänelle on jälkikäteen arvioiden myönnetty keskeytys ilman hakijan suostumusta pitemmäksi kuin kahta kuukautta vastaavaksi ajaksi. Säännöstä ei yleensä voitaisi sellaisenaan soveltaa siinä tapauksessa, että velalliselle maksetaan palkka vain kerran tai kaksi vuodessa. Näissä tapauksissa ulosottomies ei voisi muuttaa maksukieltoa. Kuitenkin voitaisiin menetellä siten, että ulosottomies ennen varojen tilittämistä velkojille palauttaa velalliselle keskeyttämistä vastaavan osan palkasta.
Epäselvässä tilanteessa ulosottomiehen tulisi tiedustella, minkä suuruisen palkan velallinen tulee vapaakuukausina saamaan. Velallisen ulosottomiehelle antama väärä ilmoitus saattaa täyttää rikoslain (39/1889) 39 luvun 2 §:ssä säädetyn velallisen petoksen tunnusmerkistön. Estettä ei ole sille, että velallinen saa vapaakuukaudeksi esimerkiksi kesälomakuukauden, ja voisi siten käyttää omaksi hyväkseen kuukauden palkan lisäksi mahdollisen lomarahan. Jos vapaakuukausia myönnetään useampi kuin yksi, ne voivat olla joko peräkkäin tai eri aikoina vuoden aikana. Voidaan ajatella esimerkiksi menettelyä, jossa velalliselle myönnetään vapaakuukaudeksi kesälomakuukausi ja joulukuu.
Palkan ulosmittauksen keskeytys toteutetaan toimittamalla velallisen työnantajalle kirjallinen maksukiellon muutosilmoitus noudattaen, mitä ulosottolain 4 luvun 18 b §:ssä säädetään.
Ehdotetun pykälän 5 momentissa rajattaisiin säännöksen soveltamisalan ulkopuolelle palkan ulosmittaus, jossa maksukielto on voimassa lapselle tulevan elatusavun perimiseksi. Koska maksukieltoa ei voida pilkkoa, vaan se annetaan kaikista perittävinä olevista veloista yhteisesti, ei keskeytystä voitaisi myöntää niiltäkään osin kuin kysymyksessä on jokin muu saatava kuin lapselle tuleva elatusapu. Merkitystä ei olisi sillä, onko lapselle tuleva elatusapu etuoikeutettua vai ei tai maksetaanko sitä elatusvelvollisuuden perusteella tai vahingonkorvauksena. Koska lapsen elatuksen tarve on jatkuvaa, ehdotettua rajoitusta voidaan perustella painavilla sosiaalisilla syillä. Rajoitussäännös ei koske puolisolle tulevaa elatusapua.
Kun velallinen saisi ehdotuksen mukaan nykyistä laajemmin erottaa omaisuuttaan ulosmittauksesta, pienentyisivät velkojille tilitettävät kertymät jonkin verran. Ehdotetussa 4 luvun 5 §:n 1 momentissa tarkoitettu omaisuus on kuitenkin joko suhteellisen vähäarvoista tai jos se on arvokasta, velkojien intressit voidaan turvata.
Voimassa olevien säännösten nojalla on voitu ulosmitata ja myydä esimerkiksi ammattiautoilijan auto. Kertasuorituksena velkojat ovat voineet saada suurehkon kertymän, mutta velallinen on saattanut jäädä työttömäksi. Ehdotuksen mukaan velallinen saisi säilyttää arvokkaankin työvälineeseen rinnastettavan esineen ja voisi jatkaa elinkeinoaan tai ammattiaan. Hakijan etu on kuitenkin turvattu vaatimuksella, että hänen saatavansa suorittamiseksi tulee tällöin kertyä riittävästi tuloa.
Palkan ulosmittauksen osalta ehdotettu määräaikainen keskeytysmahdollisuus merkitsisi sitä, että yli vuoden kestävien palkan ulosmittausten keskimääräiset kestoajat jonkin verran pitenisivät. Velkojille järjestely ei periaatteessa aiheuttaisi lopullisia menetyksiä, koska suorittamatta olevalle summalle kertyisi viivästyskorkoa myös keskeytyksen aikana. Tosin silloin kun velallinen on pa- hoin ylivelkaantunut, saattaa keskeytyksen myöntäminen merkitä velkojille todellisuudessa lopullista menetystä.
Osa, tämän hetkisen käsityksen mukaan kuitenkin selvä vähemmistö ulosottovelallisista joutuu turvautumaan toimeentulotukeen ulosmittauksen vuoksi. Erottamisedun laajentaminen ehdotetulla tavalla sekä pitkäkestoisen palkan ulosmittauksen keskeytysmahdollisuus olisivat omiaan parantamaan velallisten taloudellisia mahdollisuuksia tavalla, joka vähentänee toimeentulotuen tarvetta.
Ehdotus on valmisteltu oikeusministeriössä virkatyönä.
Laki ehdotetaan tulevaksi voimaan ensi tilassa sen jälkeen kun se on hyväksytty ja vahvistettu.
Erottamisetua koskevaa 4 luvun 5 §:ää ei sovellettaisi, jos ulosmittaus on toimitettu ennen tämän lain voimaantuloa. Muussa tapauksessa jouduttaisiin eri vaiheissa olevia ulosottotoimituksia peruuttamaan, mikä aiheuttaisi käytännössä monenlaisia ongelmia ja epäselvyyttä. Ulosmittauksen lainvoimaisuudella ei olisi merkitystä. Täten omaisuus, joka on aikaisempien säännösten nojalla ulosmitattu, voidaan myydä, vaikka vastaavaa omaisuutta ei uusien säännösten mukaan voitaisi ulosmitata. Sen sijaan palkan ulosmittauksen keskeytystä koskevaa 4 luvun 6 a §:n 2―5 momenttia voitaisiin soveltaa silloinkin, kun ulosmittaus on toimitettu ennen lain voimaantuloa.
Edellä esitetyn perusteella annetaan Eduskunnalle hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
kumotaan 3 päivänä joulukuuta 1895 annetun ulosottolain (37/1895) 4 luvun 8 §, sellaisena kuin se on laissa 394/1973,
muutetaan 4 luvun 5 §, sellaisena kuin se on laeissa 98/1932 ja 366/1961, sekä
lisätään 4 luvun 6 a §:ään, sellaisena kuin se on mainitussa laissa 394/1973, uusi 2―5 momentti seuraavasti:
4 luku
Ulosmittauksesta
5 §Ulosmittauksesta on erotettava:
1) velallisen ja hänen perheensä käytössä oleva tavanomainen koti-irtaimisto sekä kohtuullisen tarpeen mukaiset henkilökohtaiset esineet;
2) esine, jolla on erityisen suuri tunnearvo velalliselle tai hänen perheelleen, jos erottamista voidaan pitää esineen arvo huomioon ottaen kohtuullisena;
3) velalliselle tarpeelliset työvälineet sekä velallisen tai hänen perheenjäsenensä tarvitsemat koulu- ja opiskelutarvikkeet;
4) työvälineisiin rinnastettavat esineet asetuksella säädettävään rahamäärään ja elinkeinon harjoittamisessa tarvittavat eläimet kohtuulliseen arvoon, jos ne ovat välttämättömiä velallisen ja hänen elatuksensa varassa olevien perheenjäsenten toimeentulon turvaamiseksi;
5) 4 kohdassa tarkoitettu omaisuus arvosta riippumatta, jos velallinen hankkii sen avulla riittävästi ulosmittauskelpoista tuloa hakijan saatavan suorittamiseksi eikä erottamista muutoinkaan voida pitää hakijan edun vastaisena, taikka jos hakija erottamiseen suostuu; sekä
6) velallisen rahavaroista tai muusta vastaavasta omaisuudesta määrä, joka on tarpeen velallisen ja hänen elatuksensa varassa olevien perheenjäsenten välttämätöntä toimeentuloa varten yhden kuukauden ajaksi, jollei velallisella ole tätä tarvetta vastaavaa muuta tuloa.
Sen lisäksi, mitä 1 momentissa säädetään, ulosmittauksesta on erotettava myös muita esineitä, jos erottamista voidaan pitää hyväksyttävänä velallisen tai hänen perheenjäsenensä sairauden tai vamman perusteella. Ulosmittauksesta ei saa erottaa irtainta omaisuutta, joka on panttina tai jota toinen pitää hallussaan saamisen vakuutena, jos ulosmittaus toimitetaan siitä velasta, jonka vakuutena omaisuus on.
Jos 1 momentin 4 kohdassa tarkoitetun työvälineisiin rinnastettavan esineen arvo selvästi ylittää asetuksella säädetyn rahamäärän, esine voidaan ulosmitata ja myydä sillä edellytyksellä, että velalliselle palautetaan kohtuullinen rahamäärä korvaavan esineen hankkimiseksi. Palautettavaa rahamäärää koskeva päätös on merkittävä ulosmittauspöytäkirjaan ja sen sijasta annettavaan ulosmittausilmoitukseen.
Sen estämättä, mitä 1 momentin 5 kohdassa säädetään, siinä tarkoitettu esine voidaan ulosmitata, jos se on esineen arvon, hukkaamisvaaran tai muun syyn vuoksi tarpeen. Esinettä ei kuitenkaan saa myydä niin kauan kuin tuloa voidaan ulosmitata mainitussa kohdassa edellytetyllä tavalla. Jos velallinen ja velkojat sopivat esineen vaihtamisesta halvempaan, ulosottomies voi antaa velalliselle luvan esineen vaihtamiseen. Tällöin esineen ulosmittaus raukeaa vaihtamisen tapahtuessa ja ulosmittauksen katsotaan kohdistuvan vaihdossa kertyneeseen erotukseen ja tilalle tulleeseen esineeseen. Ulosottomiehen on jaettava vaihdosta kertynyt erotus lain mukaisesti, jolleivät asianosaiset ole toisin sopineet.
6 a §Sen jälkeen kun palkan ulosmittaus on jatkunut keskeytyksettä tai lähes keskeytyksettä yhden vuoden ajan, ulosottomiehen on velallisen pyynnöstä keskeytettävä ulosmittaus yhdeksi tai useammaksi kuukaudeksi seuraavan vuoden aikana, jos:
1) velallisen käyttöön on ulosmittauksen jälkeen jäänyt vain 6 §:n 3 momentissa tarkoitettu rahamäärä tai vain jonkin verran sen ylittävä määrä;
2) velallisen välttämättömät elinkustannukset ovat hänelle ulosmittauksen jälkeen jäävään rahamäärään nähden korkeat eikä kustannuksia ole otettu huomioon 1 momentin mukaisesti; tai
3) keskeyttämiseen on jokin muu erityinen syy.
Ilman hakijan suostumusta ulosmittaus saadaan 2 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa keskeyttää enintään kahden kuukauden ajaksi vuodessa taikka, jos velallisen palkka maksetaan epäsäännöllisin väliajoin tai jos palkan suuruus vaihtelee, sitä vastaavaksi ajaksi.
Aika, jona palkan ulosmittaus on ollut keskeytyneenä 2 momentin nojalla, luetaan mukaan siinä tarkoitettuun vuoden määräaikaan.
Mitä 2 momentissa säädetään, ei kuitenkaan koske palkan ulosmittausta, jos maksukielto on voimassa lapselle tulevan elatusavun perimiseksi.
Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 1997.
Mitä lain 4 luvun 5 §:ssä säädetään, ei sovelleta, jos ulosmittaus on toimitettu ennen tämän lain voimaantuloa.
Helsingissä 21 päivänä helmikuuta 1997
Tasavallan Presidentti
MARTTI AHTISAARI
Oikeusministeri
Kari Häkämies