Kansainvälisen työjärjestön (ILOn) yleiskokous, Kansainvälinen työkonferenssi hyväksyi vuonna 1995 ammattientarkastusta koskevaan yleissopimukseen, 1947 (nro 81), liittyvän pöytäkirjan.

Pöytäkirja laajentaa ammattientarkastusta koskevan yleissopimuksen määräykset koskemaan toimintaa ei-kaupallisella palvelusektorilla. Pöytäkirjalla on tarkoitus varmistaa se, että tällä sektorilla toimii sama tai yhtä tehokas ja puolueeton työsuojelutarkastusjärjestelmä kuin se, josta määrätään ammattientarkastusta koskevassa yleissopimuksessa.

Suomen lainsäädäntö kattaa pöytäkirjassa tarkoitetut alat. Asetuksella on kuitenkin säädetty, ettei puolustusvoimien ja rajavartiolaitoksen sotilaallisiin harjoituksiin liittyvään työhön sovelleta työturvallisuuslakia. Tämän vuoksi Suomen tulee liittää ratifioimiskirjaan ilmoitus siitä, että puolustusvoimat ja rajavartiolaitos jäävät sotilaallisten harjoitusten osalta pöytäkirjan soveltamisalan ulkopuolelle. Pöytäkirjan ratifiointi ei edellytä muutoksia lainsäädäntöömme.

---

Ammattientarkastusta koskevaan yleissopimukseen, 1947 (nro 81), liittyvä pöytäkirja hyväksyttiin Kansainvälisessä työkonferenssissa kesäkuussa 1995. Sen hyväksymisen puolesta äänesti 330 edustajaa, vastaan 7 ja 62 edustajaa pidättäytyi äänestyksestä.

Lausunnon tämän hallituksen esityksen laatimista varten ovat antaneet opetusministeriö, puolustusministeriö, sisäasiainministeriö, sosiaali- ja terveysministeriö, Teollisuuden ja Työnantajain Keskusliitto (TT), Palvelutyönantajat ry, Valtion työmarkkinalaitos (VTML), Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry (SAK), Toimihenkilökeskusjärjestö STTK ry (STTK) sekä AKAVA ry (AKAVA). Yhdessäkään lausunnossa ei ole vastustettu pöytäkirjan ratifioimista.

Lausunnonantajista SAK, STTK ja AKAVA ilmoittivat kannattavansa pöytäkirjan ratifioimista. SAK ja AKAVA totesivat, että sopimuksen 2 artiklan mukaisia rajauksia ei ole syytä tehdä. Ne viittasivat mm. puolustusvoimien rakennuksissa ilmenneisiin home- ja meluhaittoihin ja totesivat, että työsuojeluviranomaisten on päästävä myös julkishallinnon laitoksiin. STTK oli sitä mieltä, että voimassa olevan lainsäädännön määritelmä sotilaallisista harjoituksista on liian laaja verrattuna pöytäkirjan mahdollistamiin erityisjärjestelyihin. TT ja Palvelutyönantajat totesivat, että pöytäkirja ei koske niiden edustamia toimialoja eikä niillä tämän vuoksi ollut huomautettavaa pöytäkirjan sisällön tai ratifioinnin suhteen. Opetusministeriö sekä sosiaali- ja terveysministeriö totesivat, että pöytäkirja ei aiheuta niiden toimialalla muutoksia. VTML totesi, ettei pöytäkirjan ratifioimiseen ole estettä. Puolustusministeriön ja sisäasiainministeriön lausunnoissa todettiin, että puolustusvoimien ja rajavartiolaitoksen sotilaalliset harjoitukset tulisi jättää pöytäkirjan soveltamisalan ulkopuolelle. Puolustusministeriö katsoi, että näin varmistettaisiin nykytilanteen ja nykyisen säädöspohjan sekä toiminnallisen perustan jatkuminen puolustusvoimien osalta.

ILO-neuvottelukunta on puoltanut pöytäkirjan ratifiointia. Ratifioimiskirjaan liitettäisiin kuitenkin pöytäkirjan 2 artiklan mukainen ilmoitus siitä, että puolustusvoimat ja rajavartiolaitos jäävät sotilaallisten harjoitusten osalta pöytäkirjan soveltamisalan ulkopuolelle.

Pöytäkirja liittyy vuodelta 1947 olevaan yleissopimukseen (nro 81), joka koskee ammattientarkastusta. Suomi on ratifioinut tämän yleissopimuksen (jäljempänä yleissopimus) vuonna 1949. Yleissopimuksen määräykset koskevat työsuojelutarkastuksia teollisuudessa ja kaupan alalla.

Pöytäkirja laajentaa yleissopimuksen määräykset koskemaan toimintaa myös ei-kaupallisella palvelusektorilla. Pöytäkirjan johtolauseessa on viitattu niihin vaaroihin, joille ei-kaupallisten palveluiden työntekijät voivat joutua alttiiksi. Pöytäkirjalla on tarkoitus varmistaa se, että ei-kaupallisella palvelusektorilla toimii sama tai yhtä tehokas ja puolueeton työsuojelutarkastusjärjestelmä kuin teollisuudessa ja kaupan alalla. Ei-kaupallisella sektorilla tarkoitetaan kaikenlaisia työpaikkoja, jotka eivät ole yleissopimuksen tarkoittamassa mielessä teollisia tai kaupallisia.

Pöytäkirjaan sisältyy huomattava määrä poikkeusmahdollisuuksia. Artikla 2 sisältää mahdollisuuden sulkea pöytäkirjan ulkopuolelle joitakin aloja sekä niihin liittyviä menettelyjä. Ulkopuolelle voidaan sulkea kokonaan tai osittain valtionhallinto, puolustusvoimat, poliisi ja muita julkisia turvallisuuspalveluja sekä vankilan työtoimintoja. Vaihtoehtoisesti jäsenvaltio voi mainittujen alojen osalta tehdä erityisjärjestelyjä.

Suomen lainsäädäntö kattaa pöytäkirjassa tarkoitetut alat. Asetuksella on kuitenkin säädetty, ettei puolustusvoimien ja rajavartiolaitoksen sotilaallisiin harjoituksiin liittyvään työhön sovelleta työturvallisuuslakia. Tämän vuoksi Suomen tulee liittää ratifioimiskirjaan ilmoitus siitä, että puolustusvoimat ja rajavartiolaitos jäävät sotilaallisten harjoitusten osalta pöytäkirjan soveltamisalan ulkopuolelle. Pöytäkirjan ratifiointi ei edellytä muutoksia lainsäädäntöömme.

Pöytäkirjan I osassa, johon kuuluvat artiklat 1 ― 3, määrätään pöytäkirjan laajuudesta, määritelmästä ja soveltamisesta.

Pöytäkirjan 1 artiklan mukaan yleissopimuksen määräykset tulee laajentaa koskemaan toimintaa ei-kaupallisella palvelusektorilla. Ei-kaupallisella sektorilla tarkoitetaan toimintaa kaikilla sellaisilla työpaikoilla, joita ei yleissopimusta sovellettaessa katsota teollisiksi tai kaupallisiksi. Pöytäkirjaa sovelletaan kaikkiin työpaikkoihin, jotka eivät vielä kuulu yleissopimuksen soveltamisalaan.

Artiklaan 2 sisältyy mahdollisuus sulkea pöytäkirjan ulkopuolelle kokonaan tai osittain varsinainen kansallinen (liitto)valtion hallinto, puolustusvoimat, poliisi ja muut julkiset turvallisuuspalvelut sekä vankilan työtoiminnat. Jäsenvaltio voi liittää tästä ilmoituksen ratifioimiskirjaan neuvoteltuaan edustavimpien työnantaja- ja työntekijäjärjestöjen kanssa. Edellytyksenä on se, että yleissopimuksen soveltaminen artiklassa mainituille aloille aiheuttaisi merkittäviä erityisongelmia. Jos jäsenvaltio käyttää poikkeusmahdollisuuksia laajasti, pöytäkirjan merkitys vähenee oleellisesti.

Jäsenvaltion tulee ilmoittaa yleissopimuksen noudattamisesta annettavissa raporteissa kaikki ne alat, jotka on jätetty pöytäkirjan soveltamisalan ulkopuolelle ja syyt, miksi niin on menetelty. Ilmoitusta voi myöhemmin muuttaa tai sen voi peruuttaa.

Jäsenvaltion tulee järjestää mahdollisimman hyvin vaihtoehtoiset tarkastusjärjestelyt kaikkia soveltamisalan ulkopuolelle jätettyjä aloja varten. Myöhemmissä raporteissa on myös ilmoitettava, mitä on tehty pöytäkirjan soveltamisalan laajentamiseksi näille aloille.

Pöytäkirjan määräykset on 3 artiklan mukaan täytäntöönpantava kansallisen lainsäädännön avulla tai muilla kansallisen käytännön mukaisilla keinoilla. Täytäntöönpanoa on suunniteltava edustavimpien työntekijä- ja työnantajajärjestöjen kanssa.

Pöytäkirjan II osassa (artiklat 4 ― 6) annetaan määräykset erityisjärjestelyistä.

Artiklan 4 kohdan 1 mukaan niillä aloilla, jotka on lueteltu 2 artiklassa, voidaan tehdä erityisjärjestelyjä tarkastusten suhteen. Käytännössä erityisjärjestelyt merkitsevät tarkastajien oikeuksien rajoittamista.

Erityisjärjestelyt voivat koskea sitä, että tarkastajilta edellytetään turvallisuustarkastuksia ennen tarkastuspaikalle pääsyä ja että tarkastusajankohdasta tulee sopia ennakkoon. Tarkastus voidaan poikkeuksellisesti suorittaa joissakin tilanteissa myös ennalta ilmoittamatta. Asiakirjojen vaatimisen osalta tarkastajan oikeuksien erityinen sääntely koskee vain luottamuksellisia asiakirjoja. Lisäksi luottamuksellisten asiakirjojen viemistä pois tarkastuspaikalta voidaan rajoittaa. Samoin voidaan erikseen rajoittaa näytteidenottoa materiaaleista ja niiden analysointia.

Artiklan 4 kohdan 2 mukaan erityisjärjestelyjä voidaan myös tehdä puolustusvoimien ja poliisin sekä muiden julkisten turvallisuuspalvelujen työpaikkatarkastuksia varten. Tarkastajan valtuuksia voidaan rajoittaa sotaharjoitusten ja muiden harjoitusten aikana sekä, kun kyseessä on räjähteiden ja aseistuksen kuljettaminen sotilaallisiin tarkoituksiin. Tarkastuksia voidaan rajoittaa tai estää etulinjassa tai operatiivisessa toiminnassa olevissa yksiköissä sekä poikkeusolojen ja kriisinhallintatoimien aikana.

Mainitun artiklan 3 kohdan mukaan erityisjärjestelyjä voidaan tehdä myös vankilan työtoiminnan työpaikkatarkastuksia varten.

Jäsenvaltion on ennen erityisjärjestelyjen käyttämistä neuvoteltava edustavimpien työnantaja- ja työntekijäjärjestöjen kanssa. Ellei sellaisia järjestöjä ole, jäsenvaltion on neuvoteltava asianomaisten työnantajien ja työntekijöiden edustajien kanssa.

Artikla 5 käsittelee tarkastuksia koskevia erityisjärjestelyjä palokunnissa ja muiden pelastuspalveluiden yhteydessä.

Artikla 6 koskee työsuojeluviranomaisen mahdollisuutta osallistua riskialttiin työn harjoitusten ohjaukseen. Artiklan mukaan työsuojeluviranomaisella on oltava mahdollisuus neuvoa tehokkaiden toimenpiteiden laatimisessa riskien minimoimiseksi vaarallisen työn harjoitusten aikana ja osallistua sellaisten toimenpiteiden täytäntöönpanon valvontaan. Tarkastajalla on oikeus osallistua ikäänkuin ulkopuolisena ohjaukseen, mutta hän ei ole itse aktiivisesti muotoilemassa toimenpiteitä. Näin on tarkoitus säilyttää tarkastajan riippumattomuus.

Suomessa työturvallisuutta koskeva peruslaki on työturvallisuuslaki (299/58). Työturvallisuuslain 46 §:n mukaan lain valvonta kuuluu työsuojeluviranomaiselle. Menettelylliset säännökset työsuojeluviranomaisen tarkastusoikeudesta sisältyvät työsuojelun valvonnasta ja muutoksenhausta työsuojeluasioissa (jäljempänä valvontalaki) annettuun lakiin (131/73). Valvontalakia täydentää asetus työsuojelun valvonnasta (954/73).

Valvontalain 1 §:n mukaan työsuojeluviranomaisella on oikeus työsuojelua koskevien tarkastusten toimittamiseen työpaikoilla ja muissa valvonnan toteuttamiseen tarpeellisissa kohteissa sekä oikeus tarvittaessa käyttää asiantuntijoita työsuojelua koskevien tutkimusten suorittamiseen tarkastuskohteissa. Valvontalain 2 §:n mukaan milloin valtion, kunnan tai muun julkisyhteisön virastossa tai laitoksessa työskentelee jonkin työsuojelua koskevan lain piiriin kuuluvia henkilöitä, on virastossa ja laitoksessa sekä mainituista henkilöistä vastaavasti soveltuvin osin voimassa, mitä työnantajasta ja työntekijästä säädetään. Valvontalain 4 §:ssä on säädetty yksityiskohtaisesti tarkastuksen tai tutkimuksen toimittajan oikeuksista.

Suomen lainsäädäntö kattaa pöytäkirjan 1 artiklassa määritellyt ei-kaupalliset toiminnot lukuunottamatta puolustusvoimien ja rajavartiolaitoksen sotilaallisia harjoituksia. Työturvallisuuslain ja työterveyshuoltolain soveltamisesta työturvallisuuslain 2 §:ssä tarkoitettuun työhön annetun asetuksen (475/88) 1 §:ssä (jäljempänä asetus) on säädetty, että puolustusvoimien ja rajavartiolaitoksen palveluksessa olevan henkilön tai asevelvollisen puolustusvoimien tai rajavartiolaitoksen määräyksestä tai palveluksessa suorittamaan työhön sovelletaan työturvallisuuslakia, milloin kysymys ei ole sotilaallisiin harjoituksiin liittyvästä työstä. Asetuksen 1 §:n 2 momentin mukaan sotilaallisena harjoituksena pidetään viikko- ja päiväpalvelusohjelmaan merkittyä harjoitusta ja koulutusta tai vastaavasti järjestettyä toimintavalmius- taikka muuten erikseen käskettyä harjoitusta, joka on voimassa olevien koulutussuunnitelmien ja -ohjeiden mukainen. Sotilaallisiin harjoituksiin liittyvänä työnä ei kuitenkaan pidetä sellaista virka- tai työvoima-apua taikka muuta työtä, jonka tarkoituksena ei pääasiallisesti ole sotilaallisessa toiminnassa tarvittavien erityisten valmiuksien kehittäminen.

Koska Suomessa puolustusvoimien ja rajavartiolaitoksen sotilaalliset harjoitukset on rajattu työturvallisuuslain soveltamisalan ulkopuolelle, ne jäävät valvontalain mukaisten työsuojelutarkastusten ulkopuolelle. Näin ollen Suomen on ilmoitettava, että ne jäävät 2 artiklan mukaisesti myös pöytäkirjan soveltamisalan ulkopuolelle. Pöytäkirjaa sovelletaan muilta osin puolustusvoimiin ja rajavartiolaitokseen.

Ennen ratifioimiskirjaan liitettävän ilmoituksen tekemistä siitä on neuvoteltava edustavimpien työnantaja- ja työntekijäjärjestöjen kanssa. Ratifioimisen jälkeisessä yleissopimuksen soveltamista koskevassa raportissa Suomen on ilmoitettava edellä mainitut syyt, jotka johtivat tähän menettelyyn.

Pöytäkirja edellyttää mahdollisimman hyviä vaihtoehtoisia tarkastusjärjestelyitä soveltamisalan ulkopuolelle jätetyillä aloilla. Suomessa tällaisia tarkastusjärjestelyitä on jo olemassa.

Sotilaallisten harjoitusten turvallisuusmääräyksiä puolustusvoimissa ja rajavartiolaitoksessa ovat ns. varomääräykset. Varomääräykset koskevat sotilaskoulutusta ja ne annetaan sen vuoksi sotilaskäskyteitse. Varomääräykset valmistellaan puolustusvoimien varomääräystoimikunnassa. Sotilaallisissa harjoituksissa noudatetaan asianmukaisia varomääräyksiä ja soveltuvin osin niiden pohjana olevaa työturvallisuuslakia. Varomääräysten noudattamista valvotaan toimialakohtaisesti esimiesten toimesta sekä eri esikuntien järjestämien koulutustarkastusten muodossa. Lisäksi työsuojeluhallinnon työsuojelutarkastajilla on käytännössä oikeus ja mahdollisuus osallistua asiantuntijoina sotilaallisten harjoitusten työsuojeluvaatimusten toteuttamiseen. Puolustusvoimien organisaatioon kuuluvat myös erityiskoulutetut ja työsuojeluun perehtyneet työsuojelutarkastajat pääesikunnassa, maanpuolustusalueilla sekä meri- ja ilmavoimissa.

Artiklan 6 mukaan työsuojeluviranomaisella on oltava mahdollisuus osallistua riskialttiin työn harjoitusten ohjaukseen. Tästä ei sinänsä ole lainsäädännössämme erityistä säännöstä. Silloin kun tällainen toiminta liittyy työturvallisuuslain alaiseen työhön, se kuuluu tarkastajan työhön. Tämä artikla ei siten aiheuta erityistä tarvetta muuttaa lainsäädäntöämme.

Pöytäkirja tulee voimaan sen ratifioivan valtion osalta 12 kuukauden kuluttua siitä päivästä, kun Kansainvälisen työtoimiston pääjohtaja on rekisteröinyt pöytäkirjan ratifioinnin.

Pöytäkirjan ratifioinut jäsenvaltio voi irtisanoa sen 10 vuoden kuluttua siitä päivästä, kun pöytäkirja on tullut kansainvälisestivoimaan ilmoittamalla irtisanomisesta Kansainvälisen työtoimiston pääjohtajalle. Irtisanominen tulee voimaan vuoden kuluttua ilmoituksen rekisteröimispäivämäärästä. Jäsenvaltio, joka ei vuoden kuluessa mainitun 10 vuoden määräajan päättymisestä käytä irtisanomisoikeuttaan, voi irtisanoa pöytäkirjan 10-vuotiskausittain.

Kansainvälisen työjärjestön perussäännön 19 artikla edellyttää kunkin jäsenvaltion saattavan yleiskokouksen hyväksymät yleissopimukset ja suositukset määräajassa yleiskokouksen päättymisestä toimivaltaisen valtioelimen käsiteltäväksi lainsäädäntö- ja muita toimia varten. Kansainvälisen työjärjestön 82. työkonferenssi päätyi siihen, että ammattientarkastusta koskevan yleissopimuksen määräysten laajentaminen koskemaan ei-kaupallista palvelusektoria toteutettiin laatimalla määräykset yleissopimukseen liittyvän pöytäkirjan muotoon. Näin ollen pöytäkirja yleissopimukseen liittyvänä ja työjärjestön yleiskokouksen hyväksymänä tulee saattaa Kansainvälisen työjärjestön perussäännön 19 artiklan mukaisesti määräajassa toimivaltaisen valtioelimen käsiteltäväksi.

Ammattientarkastusta koskevaan yleissopimukseen, 1947 (nro 81), liittyvä pöytäkirja ei sisällä määräyksiä, jotka ovat ristiriidassa voimassaolevan lainsäädännön kanssa tai jotka edellyttävät lainsäädäntötoimia. Koska asetuksella on säädetty, ettei sotilaallisiin harjoituksiin sovelleta työturvallisuuslakia, Suomen tulee liittää ratifioimiskirjaan ilmoitus siitä, että puolustusvoimat ja rajavartiolaitos jäävät sotilaallisten harjoitusten osalta pöytäkirjan ulkopuolelle.

Edellä olevan perusteella ja hallitusmuodon 33 §:n mukaisesti esitetään,

että Eduskunta hyväksyisi Genevessä pidetyssä Kansainvälisessä työkonferenssissa 22 päivänä kesäkuuta 1995 hyväksytyn Kansainvälisen työjärjestön ammattientarkastusta koskevaan yleissopimukseen, 1947 (nro 81), liittyvän pöytäkirjan.

Helsingissä 20 päivänä joulukuuta 1996

Tasavallan Presidentti
MARTTI AHTISAARI

Työministeri
Liisa Jaakonsaari