Eduskunta on 13.6.1995 hyväksynyt vastauksessaan EV 7/1995 vp hallituksen esitykseen nro 6/1995 vp lain Thaimaan kuningaskunnan kanssa tehdyn sijoitusten edistämistä ja suojaamista koskevan sopimuksen eräiden määräysten hyväksymisestä. Kun lakia ei ole hallitusmuodon 19 § 2 momentissa tarkoitetussa kolmen kuukauden määräajassa esitelty valtioneuvostolle ja Tasavallan Presidentille vahvistettavaksi, Tasavallan Presidentti on jättänyt lain vahvistamatta ja palauttanut sen eduskunnalle. Kysymyksessä on sama hallituksen esitys nro 6/1995 vp, joka annetaan uudelleen eduskunnalle.

Esityksessä ehdotetaan, että eduskunta hyväksyisi Thaimaan kuningaskunnan kanssa maaliskuussa 1994 allekirjoitetun sijoitusten edistämistä ja suojaamista koskevan sopimuksen. Sopimuksen tarkoituksena on laajentaa ja syventää taloudellista ja teollista yhteistyötä Thaimaan kanssa. Sopimuksen avulla halutaan luoda suotuisat edellytykset toisen sopimuspuolen kansalaisten ja yritysten sijoituksille sekä tunnustetaan tarve suojata niitä. Samalla pyritään lisäämään sijoitusten liikkuvuutta ja yksittäisten liiketoimien käynnistymistä.

Sopimus tulee voimaan kolmantenakymmenentenä päivänä siitä, kun sopimuspuolet ovat ilmoittaneet toisilleen täyttäneensä valtiosäännöissään sopimuksen voimaantulolle asetetut vaatimukset.

Esitykseen sisältyy lakiehdotus sopimuksen eräiden lainsäädännön alaan kuuluvien määräyksien hyväksymisestä. Ehdotettu laki on tarkoitettu tulemaan voimaan samanaikaisesti sopimuksen kanssa.

---

Thaimaan taloudellinen kehitys ammentaa voimaa sijainnistaan dynaamisella Kaakkois-Aasian talousalueella, jossa taloudellinen kasvu lähes kaikissa maissa ylittää huomattavasti Euroopan ja Pohjois-Amerikan kasvuluvut. Aasian Tyynenmeren alueilla on ostokykyä, ja julkisen sektorin hankkeet kasvavat ripeästi. Thaimaassa kansalaisten elintaso on voimakkaassa nousussa.

Thaimaan infrastruktuuriin tehtävät investoinnit tarjoavat runsaasti mahdollisuuksia myös suomalaisille yrityksille. Keskeisimpiä hankkeita ovat puhelinverkkojen rakentaminen, satamalaitteiden uusiminen, pääkaupungin julkisen liikenteen kehittäminen, tieverkosto- ja energiahankkeet. Thaimaan voimakkaassa kasvussa oleva sellu- ja paperiteollisuus tarjoaa otollisia tilaisuuksia metsäteollisuuden kone- ja laitetoimituksille. Sopimuksen allekirjoittamisen aikaan suomalaisyrityksiä, jotka olivat asettuneet Thaimaahan, oli parikymmentä ja niistä puolet oli yhteisyrityksiä. Suomalaisia investointeja on toistaiseksi vain harvoilla yrityksillä, mutta sijoituksia suojaavan sopimuksen tultua voimaan odotetaan tilanteen muuttuvan.

Suomen vienti Thaimaahan vuonna 1993 oli 1 618 miljoonaa markkaa ja tuonti 414 miljoonaa markkaa. Tärkeimmät vientitavarat olivat paperi- ja sellukoneet sekä telekommunikaatiolaitteet. Tuonti oli pääasiassa elintarvikkeita sekä vaatteita ja jalkineita.

Suomen ja Thaimaan välillä on voimassa sopimus tuloveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi ja veron kiertämisen estämiseksi (SopS 28/86), lentoliikennesopimus (SopS 22/86), sopimus taloudellisesta, teollisesta ja teknologisesta yhteisyöstä (SopS 52/88), sopimus koskien eräiden tiettyjen tekstiilituotteiden vientiä Thaimaasta tuontia varten Suomeen (SopS 41/91) sekä viisumivapaussopimus (SopS 9/94). Yhdessä nyt hyväksyttävän sijoitusten edistämistä ja suojaamista koskevan sopimuksen kanssa nämä muodostavat vankan pohjan kaupallis-taloudellisen yhteistyön kehittämiselle edelleen.

Suomella on ennestään voimassa sijoitusten suojelua koskevat sopimukset Egyptin (SopS 3/82), Bulgarian (SopS 40/85), Kiinan (SopS 4/86), Malesian (SopS 79/87), Sri Lankan (SopS 54/87), Unkarin (SopS 20/89), Puolan (SopS 24/91), Tsekin (tehty Tsekin ja Slovakian liittotasavallan kanssa SopS 73/91), Venäjän (tehty Neuvostoliiton kanssa SopS 58/91), Viron (SopS 104/92), Liettuan (SopS 119/92), Romanian (SopS 121/92), Latvian (SopS 5/93), Uzbekistanin (SopS 74/93), Ukrainan (SopS 6/94), Valko-Venäjän (SopS 89/94) ja Turkin (SopS 29/95) kanssa.

Neuvottelut sijoitusten suojaamista koskevasta sopimuksesta Suomen ja Thaimaan välillä alkoivat vuonna 1991 ja sopimus allekirjoitettiin Helsingissä 18 päivänä maaliskuuta 1994. Sopimus noudattaa varsin tarkoin Suomen tekemää ehdotusta, jota oli valmisteltu ulkoasiainministeriön, asianomaisten sektoriviranomaisten ja talouselämän etujärjestöjen yhteistyönä. Valmistelussa käytettiin hyväksi alan uusinta kansainvälistä vertailuaineistoa ja seurattiin OECD-maiden ja entisten sosialistimaiden yhteisen Euroopan energiaperuskirjan valmistelutyön edistymistä erityisesti suorien sijoitusten osalta. Sopimusluonnos on toiminut mallisopimuksena muissa tämän jälkeen käydyissä sijoitusten suojaamista koskevissa sopimusneuvotteluissa.

Sopimuksesta on pyydetty lausunnot seuraavilta tahoilta: valtiovarainministeriö, kauppa- ja teollisuusministeriö, Suomen Pankki, Valtiontakuukeskus, Suomen Vientiluotto Oy, Suomen Ulkomaankauppaliitto ry, Teollisuuden ja työnantajain keskusliitto ry, Metalliteollisuuden keskusliitto ry, Keskuskauppakamari. Lausunnonantajat ovat puoltaneet sopimuksen tekemistä.

Sopimuksen mukaan kumpikin sopimuspuoli turvaa omien lakiensa ja säännöstensä puitteissa omalla alueellaan toisen sopimuspuolen sijoittajien sijoituksille oikeudenmukaisen ja tasapuolisen kohtelun kaikissa tilanteissa. Tällaisiin sijoituksiin ei saa soveltaa epäedullisempaa kohtelua kuin on myönnetty omien tai kolmansien maiden kansalaisten tai yritysten tekemille sijoituksille. Sijoitukset nauttivat toisen sopimuspuolen alueella suojelua ja turvaa asianomaisten oikeussääntöjen mukaisesti.

Sopimuksen tarkoittamia sijoituksia voi pakkolunastaa tai kansallistaa ainoastaan, mikäli toimenpiteeseen ryhdytään yleisen edun vuoksi, todellista korvausta vastaan ja asianmukaisin laillisin menettelyin, joihin ei saa sisältyä syrjintää. Jos sijoitukset kärsivät menetyksiä sodasta, aseellisesta selkkauksesta, hätätilasta tai vastaavasta, on vahinko hyvitettävä tai korvattava yhtä suosiollisella kohtelulla kuin omien tai kolmansien maiden sijoittajien osaksi tulee.

Mikäli sijoittajan ja toisen sopimuspuolen välillä tai sopimuspuolten välillä syntyy riitaisuuksia, on sopimuksessa määräykset välimiesmenettelystä.

Sopimuksella ei ole valtion talouteen ulottuvia vaikutuksia.

1 artikla. Artiklassa määritellään sopimuksessa käytetyt käsitteet kuten sijoitus, sijoittaja, tuotto, kansalainen, yhtiö ja sopimuspuolten alueet. Kolmansissa maissa sijaitsevista tytäryhtiöistä käsin tehdyt epäsuorat sijoitukset eivät kuulu sopimuksen soveltamisalaan.

2 artikla. Artiklan määritelmän mukaan sopimusta sovelletaan ainoastaan sellaisiin sijoituksiin, jotka isäntämaan viranomaiset ovat nimenomaisesti hyväksyneet. Hyväksyminen voi sisältää myös ehtoja; toisaalta se voidaan antaa etukäteen. Artikla ei sinänsä rajoita sijoittamista toiseen sopimusmaahan, mutta sopimuksen suoja tulee ainoastaan hyväksyttyjen sijoitusten osaksi.

3 artikla. Artikla sisältää yleisen periaatteen rohkaista ja helpottaa sijoituksia alueellaan. Sijoituksille taataan tasapuolinen ja oikeudenmukainen kohtelu sekä täysi suoja ja turvallisuus.

4 artikla. Artiklan mukaan sijoituksia kohdellaan oikeudenmukaisesti ja kohtuullisesti ja vähintään yhtä suotuisasti kuin omien sijoittajien sijoituksia tai mistä tahansa kolmannesta maasta tulleita sijoituksia, sen mukaan mikä on sijoittajalle edullisinta. Suomen ulkomaalaisomistuksen rajoitusten tultua kumotuksi vuoden 1993 alusta on vierasmaalaisten omaisuudelle voitu antaa periaatteessa sama kohtelu kuin kotimaisille sijoituksille.

Artiklan 3 kappaleessa on määräykset siltä varalta, että ulkomaisille sijoituksille aiheutuu menetyksiä sodan tai muun kansallisen hätätilan johdosta. Näistä menetyksistä sopimuspuolet sitoutuvat maksamaan korvauksia tai muuten hyvittämään sijoittajaa yhtä suosiollisesti kuin ne kohtelevat omia tai minkä tahansa kolmannen maan sijoittajaa.

5 artikla. Artiklan mukaan tulliliitot, vapaakauppa-alueet ja verosopimukset tai -järjestelyt voidaan tarvittaessa erottaa sopimuksen soveltamisalan ulkopuolelle. Artiklan d kohdassa todetaan, että Thaimaassa on voimassa sijoitusten edistämislainsäädäntöä, joka sisältää sijoittajia koskevia erikoismääräyksiä.

6 artikla. Sijoitusten pakkolunastamiselle tai kansallistamiselle asetetaan ankarammat edellytykset kuin kansallisessa lainsäädännössä on tapana. Pakkolunastamisesta on viipymättä maksettava asianmukainen ja tosiasiallinen korvaus markkina-arvon mukaan.

7 artikla. Sijoitusten kotiuttaminen käsittää luvan siirtää pois sopimusmaahan sijoitetut varat sijoitusta lopetettaessa mutta myös pääoman ja tuoton toiminnan kestäessä, luottojen takaisinmaksun sijoittajan kotimaahan sekä asianmukaisin työluvin ansaitut palkkatulot. Kotiuttamisoikeus on ulotettu irtaimistoon.

8 artikla. Sijoittajan ja sopimuspuolen väliset riidat tulee ensisijaisesti selvittää sovinnollisesti. Jos sopua ei synny, saa sijoittaja 2 kappaleen mukaan niin halutessaan jättää riidan sijaintimaan tuomioistuimen ratkaistavaksi. Samassa kappaleessa toisena vaihtoehtona on riidan alistaminen valtioiden ja toisten valtioiden kansalaisten välisten sijoituksia koskevien riitaisuuksien ratkaisemisesta Washingtonissa vuonna 1965 tehdyllä yleissopimuksella (SopS 4/69) perustetulle kansainväliselle ratkaisukeskukselle (ICSID), jos Thaimaa on riidan syntyessä tullut mainitun yleissopimuksen osapuoleksi. Suomen osalta yleissopimus on voimassa.

9 artikla. Sopimuspuolten eli hallitusten väliset riidat sopimuksen tulkinnasta ja soveltamisesta edellytetään ratkaistaviksi neuvotteluilla. Jos ratkaisua ei synny, jätetään riita kansainväliseen välimiesmenettelyyn, johon kumpikin osapuoli nimeää yhden välimiehen. Nämä valitsevat yhdessä kolmannen puheenjohtajakseen. Välimiesten päätös on lopullinen ja sopimuspuolia sitova.

10 artikla. Jos sopimuspuoli tai sen valtuuttama laitos on joutunut korvaamaan ei-kaupallisia vahinkoja, siirtyvät sijoittajan mahdolliset oikeudet maksajalle, eli tämä tunnustetaan sijaantulijaksi.

11 artikla. Artikla sisältää tavanomaiset loppumääräykset sopimuksen voimaantulosta ja sen irtisanomisesta. Sopimus tulee voimaan kolmenkymmenen päivän kuluttua siitä, kun sopimuspuolet ovat toisilleen ilmoittaneet sen hyväksymisestä. Se on voimassa viisitoista vuotta, minkä jälkeen se voidaan irtisanoa kahdentoista kuukauden irtisanomisajalla. Irtisanomisen jälkeinen niin sanottu suoja-aika on samoin viisitoista vuotta.

Sopimuksen 6 artiklan mukaan sopimuspuoli saa pakkolunastaa tai kansallistaa toisen sopimuspuolen sijoittajien tekemiä sijoituksia ainoastaan artiklassa tarkemmin määrätyillä ehdoilla. Artiklassa on lisäksi määräyksiä tällaisen pakkolunastuksen johdosta maksettavista korvauksista ja niihin liittyvistä koroista.

Hallitusmuodon 6 §:n 3 momentin mukaan omaisuuden pakkolunastuksesta on säädettävä lailla. Vaikka lainkohta koskeekin varsinaisesti vain Suomen kansalaisten yleisiä oikeuksia ja oikeusturvaa, on ulkomaalaisten omaisuutta koskevan pakkolunastuksen katsottava olevan yleisemminkin lainsäädännön alaan kuuluva kysymys vallitsevan oikeuskäsityksen ja kansainvälisten sopimusten perusteella. Lisäksi artiklan edellä mainitut määräykset korvausten maksamisesta ovat osittain ristiriidassa pakkolunastuslainsäädännön kanssa. Sopimuksen 6 artiklan määräykset vaativat näistä syistä eduskunnan hyväksymistä.

Edellä olevan perusteella ja hallitusmuodon 33 §:n mukaisesti esitetään,

että Eduskunta hyväksyisi ne Helsingissä 18 päivänä maaliskuuta 1994 tehdyn Suomen tasavallan hallituksen ja Thaimaan kuningaskunnan hallituksen välisen sijoitusten edistämistä ja suojaamista koskevan sopimuksen määräykset, jotka vaativat Eduskunnan suostumuksen.

Koska sopimus sisältää määräyksiä, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan, annetaan samalla Eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 §

Helsingissä 18 päivänä maaliskuuta 1994 tehdyn Suomen tasavallan hallituksen ja Thaimaan kuningaskunnan hallituksen välisen sijoitusten edistämistä ja suojaamista koskevan sopimuksen määräykset ovat, mikäli ne kuuluvat lainsäädännön alaan, voimassa niin kuin siitä on sovittu.

2 §

Tarkempia säännöksiä tämän lain täytäntöönpanosta annetaan tarvittaessa asetuksella.

3 §

Tämä laki tulee voimaan asetuksella säädettävänä ajankohtana.

---

Helsingissä 13 päivänä lokakuuta 1995

Tasavallan Presidentti
MARTTI AHTISAARI

Ministeri
Ole Norrback

(Suomennos)

SOPIMUS

Suomen tasavallan hallituksen ja Thaimaan kuningaskunnan hallituksen välillä sijoitusten edistämisestä ja suojaamisesta

Suomen tasavallan hallitus ja Thaimaan kuningaskunnan hallitus, joita jäljempänä kutsutaan ''sopimuspuoliksi'',

haluten laajentaa ja syventää taloudellista ja teollista yhteistyötä pitkällä aikavälillä ja erityisesti luoda suotuisat edellytykset sopimuspuolten kansalaisten ja yhtiöiden sijoituksille toisen sopimuspuolen alueella,

tiedostaen tarpeen suojella molempien sopimuspuolten kansalaisten ja yhtiöiden sijoituksia ja edistää sijoitusten ja yksityisten liiketoiminnallisten alotteiden määrää tavoitteena molempien sopimuspuolten taloudellinen menestys,

ovat sopineet seuraavaa:

1 artikla

Määritelmät

Tässä sopimuksessa:

a) Käsite ''sijoitukset'' tarkoittaa kaikenlaista varallisuutta ja erityisesti, mutta ei ainoastaan, siihen kuuluu:

i) kiinteä ja irtain omaisuus kuin myös omistusoikeudet kuten kiinnitykset tai pantti- ja pidätysoikeudet;

ii) osakkeet, osuudet ja yhtiöiden debentuurit tai osuudet sellaisten yhtiöiden omaisuuteen, sijoittajien liikkeelle laskemat arvopaperit ja tuotot, jotka on jätetty uudelleen sijoitettaviksi;

iii) oikeus tai vaade rahaan tai mihin tahansa suoritukseen, jolla on rahallista arvoa;

iv) oikeudet henkiseen ja teolliseen omaisuuteen sekä goodwill;

v) liiketoimiluvat, jotka perustuvat lakiin tai sopimukseen, mukaan lukien oikeudet etsiä, jalostaa, louhia tai hyödyntää luonnonvaroja.

Muutokset siinä muodossa, jossa varallisuus on sijoitettu, ei muuta sen luonnetta sijoituksena edellyttäen, että muutos myös on hyväksytty 2 artiklan mukaisesti.

b) Käsite ''tuotot'' tarkoittaa sijoituksen tuottamaa rahaa ja erityisesti, mutta ei ainoastaan siihen kuuluvat voitot, korot, pääomatuotot, osingot, rojaltit tai maksut.

c) Käsite ''kansalaiset'' tarkoittaa luonnollista henkilöä tai henkilöitä, joka on/ovat sopimuspuolen kansalaisia sen lakien mukaisesti.

d) Käsite ''yhtiöt'' tarkoittaa oikeushenkilöä tai -henkilöitä, jotka on perustettu tai muodostettu sopimuspuolen lakien ja määräysten mukaisesti ja jonka toimipaikka on saman sopimuspuolen alueella.

e) Käsite ''alue'' tarkoittaa sopimuspuolen kansallista aluetta mukaan lukien merialueet, merenpohja ja mannerjalusta, joihin nähden sopimuspuolella kansainvälisen oikeuden mukaan on täysivaltaiset oikeudet ja tuomiovalta.

2 artikla

Sopimuksen soveltaminen

1. Tätä sopimusta sovelletaan ainoastaan sopimuspuolen kansalaisten ja yhtiöiden toisen sopimuspuolen alueelle tekemiin sellaisiin sijoituksiin, jotka tämän toisen sopimuspuolen asianomainen viranomainen on kirjallisesti nimenomaisesti hyväksynyt. Tällainen hyväksyminen voi sisältää asianmukaisia ehtoja.

2. Sopimuspuolen kansalaiset ja yhtiöt ovat oikeutettuja hakemaan tällaista hyväksymistä sijoituksilleen siitä riippumatta onko sijoitus tehty ennen vai jälkeen tämän sopimuksen voimaantuloa. Hyväksyminen voidaan antaa toisen sopimuspuolen kansalaisen tai yhtiön esittämän sijoitussuunnitelman perusteella.

3 artikla

Sijoitusten edistäminen ja suojaaminen

1. Sopimuspuolet rohkaisevat ja helpottavat yleisen ulkomaisten sijoitusten politiikkansa huomioon ottaen toisen sopimuspuolen kansalaisten ja yhtiöiden sijoituksia alueellaan.

2. Sopimuspuoli myöntää lakiensa ja määräystensä puitteissa toisen sopimuspuolen kansalaisten ja yhtiöiden sijoituksille aina tasapuolisen ja oikeudenmukaisen kohtelun, ja sijoitukset nauttivat täyttä suojaa ja turvallisuutta sopimuspuolen alueella.

4 artikla

Sijoitusten kohtelu

1. Sopimuspuolet myöntävät alueellaan toisen sopimuspuolen kansalaisten tai yhtiöiden sijoituksille vähintään yhtä suotuisan kohtelun, kuin kohtelun, joka myönnetään omien kansalaisten tai yhtiöiden sijoituksille tai minkä tahansa kolmannen maan kansalaiselle tai yhtiölle, sen mukaan mikä kansalaisille tai yhtiöille on edullisinta.

2. Sopimuspuolet myöntävät alueellaan toisen sopimuspuolen kansalaisille tai yhtiöille niiden sijoitusten johtamisen, käytön, nautinnan taikka myynnin suhteen kohtelun, joka on oikeudenmukainen ja tasapuolinen sekä vähintään yhtä suotuisa kuin se, jonka sopimuspuoli myöntää omille kansalaisilleen ja yhtiöilleen taikka minkä tahansa kolmannen maan kansalaiselle tai yhtiölle.

3. Sopimuspuolen kansalaiset tai yhtiöt, joiden sijoituksille aiheutuu toisen sopimuspuolen alueella menetyksiä sodasta tai muusta aseellisesta selkkauksesta, vallankumouksesta, kansallisesta hätätilasta, kapinasta, kansannoususta tai mellakasta, ovat oikeutettuja saamaan toiselta sopimuspuolelta vahinkoa kärsineen sijoituksen osalta ennalleen palauttamisen, vahingonkorvauksen, hyvityksen tai muun järjestelyn suhteen kohtelun, joka on vähintään yhtä suotuisa kuin se kohtelu, jonka sopimuspuoli myöntää omille kansalaisilleen tai yhtiöilleen taikka minkä tahansa kolmannen maan kansalaiselle tai yhtiölle, sen mukaan mikä on kansalaisille tai yhtiöille edullisinta. Tähän liittyvän maksun tulee olla vapaasti siirrettävissä vaihdettavissa valuutoissa.

5 artikla

Poikkeukset

Tämän sopimuksen määräykset, jotka koskevat sopimuspuolten kansalaisille tai yhtiöille taikka minkä tahansa kolmannen maan kansalaiselle tai yhtiölle myönnettävää suotuisinta kohtelua, eivät tarkoita sitä, että sopimuspuoli olisi velvoitettu toisen sopimuspuolen kansa-laisille tai yhtiöille myöntämään hyötyjä kohtelusta, eduista tai etuoikeuksista, jotka koituvat:

a) tulliliiton, vapaakauppa-alueen, yhteisen ulkotariffialueen, rahaliiton, alueellisen taloudellisen yhteistyöliiton tai erityishankkeisiin liittyvän alueellisen järjestelyn muodostamisesta tai laajentamisesta;

b) sellaisen liiton tai alueen muodostamiseen tai laajentamiseen kohtuullisessa ajassa tähtäävän sopimuksen hyväksymisestä;

c) kansainvälisestä sopimuksesta tai järjestelystä, joka liittyy kokonaan tai osittain verotukseen, taikka kotimaisesta lainsäädännöstä, joka liittyy kokonaan tai pääosin verotukseen; tai

d) Thaimaan sijoitusten edistämislainsäädännön tarkoittaman erikoisaseman myöntämisestä luonnolliselle tai juridiselle henkilölle.

6 artikla

Pakkolunastus

1. Sopimuspuolet eivät ryhdy sopimuspuolen kansalaisten tai yritysten sijoituksia vastaan pakkolunastamista tai kansallistamista tarkoittaviin toimenpiteisiin taikka muihin toimenpiteisiin, joilla on siihen verrattava vaikutus, paitsi seuraavilla edellytyksillä:

a) toimenpiteisiin ryhdytään yleisen edun vuoksi ja asianmukaisia laillisia menettelytapoja noudattaen;

b) toimenpiteet eivät ole syrjiviä;

c) toimenpiteisiin liittyy määräykset asianmukaisen ja tosiasiallisen korvauksen maksamisesta. Sellaiset korvaukset on suoritettava viipymättä, ja korvauksen määrän on vastattava toimenpiteen kohteeksi joutuneen sijoituksen markkina-arvoa. Korvauksen tulee olla vapaasti siirrettävissä vaihdettavissa valuutoissa. Siirron tulee voida tapahtua viipymättä.

7 artikla

Sijoitusten ja tuottojen siirto

1. Sopimuspuolet sallivat lakiensa ja määräystensä puitteissa siirrot viipymättä vapaasti vaihdettavissa valuutoissa:

a) toisen sopimuspuolen kansalaisten tai yhtiöiden sijoitusten pääoman ja tuoton;

b) toisen sopimuspuolen kansalaisten tai yhtiöiden sijoitusten lopettamisesta tai myynnistä kokonaan tai osittain syntyvät saatavat;

c) varat takaisinmaksuun sellaisista veloista, jotka sopimuspuolen kansalaiset tai yhtiöt ovat antaneet toisen sopimuspuolen kansalaisille tai yhtiöille ja jotka molemmat sopimuspuolet ovat hyväksyneet sijoituksiksi;

d) toisen sopimuspuolen alueella sijoituksessa työskentelevien ja asianmukaisesti hyväksyttyjen saman sopimuspuolen kansalaisten ansiot.

2. Sopimuspuolet sallivat lakiensa ja määräystensä puitteissa vapaasti siirtää pois alueeltaan myös sellaista irtainta omaisuutta, joka muodostaa osan toisen sopimuspuolen kansalaisten tai yhtiöiden sijoituksesta.

3. Sopimuspuolet sitoutuvat myöntämään tämän artiklan 1 ja 2 kohdissa tarkoitetuille siirroille kohtelun, joka on vähintään yhtä suotuisa kuin se, joka myönnetään minkä tahansa kolmannen maan kansalaisen tai yhtiön sijoitusten siirroille.

8 artikla

Sopimuspuolen ja toisen sopimuspuolen kansalaisen tai yhtiön väliset riidat

1. Sijoituksia koskevista riidoista sopimuspuolen ja toisen sopimuspuolen kansalaisten tai yhtiöiden välillä käydään neuvotteluja riidan osapuolten kesken riidan ratkaisemiseksi sovinnollisesti.

2. Jos nämä neuvottelut eivät johda tulokseen kolmen kuukauden kuluessa siitä päivästä, jolloin selvittämistä pyydettiin, kansalaiset tai yhtiöt voivat, valintansa mukaan, jättää riidan selvitettäväksi:

a) sen sopimuspuolen toimivaltaiselle tuomioistuimelle, jonka alueella sijoitus on tehty;

b) sijoituksia koskevien riitaisuuksien kansainväliselle ratkaisukeskukselle siinä tapauksessa, että molemmat sopimuspuolet ovat 18 päivänä maaliskuuta 1965 Washington D.C:ssä allekirjoitettavaksi avatun valtioiden ja toisten valtioiden kansalaisten sijoituksia koskevien riitaisuuksien ratkaisemista koskevan yleissopimuksen osapuolia.

9 artikla

Sopimuspuolten väliset riidat

1. Sopimuspuolten väliset riidat, jotka koskevat tämän sopimuksen tulkintaa tai soveltamista on, mikäli mahdollista, ratkaistava konsultoinnein tai neuvotteluin.

2. Jos sopimuspuolten välistä riitaa ei siten kyetä ratkaisemaan kuuden kuukauden kuluessa siitä päivästä lukien, jolloin jompikumpi sopimuspuoli oli pyytänyt neuvotteluja, on riita jommankumman sopimuspuolen vaatimuksesta alistettava välimiesoikeudelle.

3. Välimiesoikeus asetetaan kutakin tapausta varten erikseen seuraavasti. Kahden kuukauden kuluessa välimiesoikeutta tarkoittavan vaatimuksen vastaanottamisesta kumpikin sopimuspuoli nimittää välimiesoikeuteen yhden jäsenen. Nämä kaksi jäsentä valitsevat sitten kolmannen maan kansalaisen, joka sopimuspuolten hyväksymänä nimitetään välimiesoikeuden puheenjohtajaksi. Puheenjohtaja on nimitettävä kahden kuukauden kuluessa siitä päivästä, jona kaksi muuta jäsentä oli nimitetty.

4. Mikäli tämän artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen määräaikojen kuluessa ei nimityksiä ole tehty, kumpikin sopimuspuoli voi, muun sopimuksen puuttuessa, pyytää Kansainvälisen tuomioistuimen presidenttiä suorittamaan tarvittavat nimitykset. Jos presidentti on jommankumman sopimuspuolen kansalainen tai jos hän muutoin on estynyt suorittamasta sanottua tehtävää, pyydetään varapresidenttiä suorittamaan tarvittavat nimitykset. Jos varapresidentti on jommankumman sopimuspuolen kansalainen tai jos varapresidentti myös on estynyt suorittamasta sanottua tehtävää, pyydetään Kansainvälisen tuomioistuimen virkaiältään seuraavaksi vanhinta tuomaria, joka ei ole kummankaan sopimuspuolen kansalainen, suorittamaan tarvittavat nimitykset.

5. Välimiesoikeus tekee päätöksensä äänten enemmistöllä. Päätös on molempia sopimuspuolia sitova. Kumpikin sopimuspuoli vastaa nimittämänsä jäsenen kustannuksista ja edustautumisestaan välimiesmenettelyssä; puheenjohtajan sekä kaikista muista kustannuksista sopimuspuolet vastaavat yhtä suurin osuuksin. Välimiesoikeus voi kuitenkin päätöksessään määrätä toisen sopimuspuolen vastattavaksi suuremman osuuden, ja tämä päätös on molempia sopimuspuolia sitova. Välimiesoikeus päättää itse omista menettelytavoistaan.

10 artikla

Sijaantulo

Jos sopimuspuoli tai sen valtuuttama elin suorittaa kansalaiselleen tai yhtiölleen maksun sijoituksen osalta myöntämänsä ei-kaupallisia riskejä kattavan takuun perusteella, toinen sopimuspuoli tunnustaa tällaisen kansalaisen tai yhtiön oikeuksien tai saatavien siirtymisen edelliselle sopimuspuolelle ja saman sopimuspuolen sijaantulon oikeuksiin tai saataviin.

11 artikla

Loppumääräykset

1. Tämä sopimus tulee voimaan kolmantenakymmenentenä päivänä siitä päivästä, jolloin sopimuspuolet ovat ilmoittaneet toisilleen, että niiden perustuslailliset edellytykset tämän sopimuksen voimaantulolle on täytetty.

2. Tämä sopimus on voimassa viisitoista (15) vuotta ja sen voimassaolo jatkuu kunnes kaksitoista kuukautta on kulunut siitä päivästä, jolloin jompikumpi sopimuspuoli kirjallisesti ilmoittaa toiselle sopimuspuolelle päätöksestään irtisanoa tämä sopimus.

3. Niiden sijoitusten osalta, jotka on hyväksytty ennen tämän sopimuksen irtisanomista, tämän sopimuksen kaikkien muiden artiklojen määräykset ovat voimassa vielä viisitoista (15) vuotta irtisanomispäivästä lukien.

TÄMÄN VAKUUDEKSI allemerkityt, hallitustensa siihen asianmukaisesti valtuuttamina, ovat allekirjoittaneet tämän sopimuksen.

Tehty Helsingissä 18 päivänä maaliskuuta 1994 kahtena alkuperäiskappaleena, molemmat englanniksi.

Suomen tasavallan hallituksen puolesta

Thaimaan kuningaskunnan hallituksen puolesta