Siirry esitykseen
HE 219/1994
Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi ulkomaalaisvirastosta, laiksi ulkomaalaislain muuttamisesta ja laiksi kansalaisuuslain muuttamisesta
Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi laki ulkomaalaisvirastosta. Sisäasiainministeriön alaisuuteen ehdotetaan perustettavaksi ulkomaalaisvirasto, jonka käsiteltäviksi ja ratkaistaviksi siirrettäisiin sisäasiainministeriön osastona toimivassa ulkomaalaiskeskuksessa nykyisin hoidettavat yksittäisiä henkilöitä koskevat lupa- ja muut asiat sekä osaltaan tasavallan presidentin ja sisäasiainministeriön ratkaistaviksi kuuluvien Suomen kansalaisuuden saamista, säilyttämistä ja menettämistä koskevien asioiden perusvalmistelu.
Sisäasiainministeriön tehtäväksi jäisi ministeriön toimialaan kuuluvien ulkomaalaishallintoa koskevien eduskunnan ja hallituksen päätösten valmistelu, kansainvälinen yhteistoiminta, yleissuunnittelu ja ulkomaalaisviraston ohjauksesta huolehtiminen. Ulkomaalaiskeskus organisoitaisiin siis uudelleen siten, että se jaettaisiin ministeriön osastoksi ja yksittäisiä tapauskohtaisia asioita käsitteleväksi virastoksi.
Ulkomaalaislakia ja kansalaisuuslakia ehdotetaan ulkomaalaisviraston perustamisen johdosta muutettavaksi tekemällä niihin ulkomaalaiskeskuksen jakamisesta johtuvat toimivaltaa koskevat muutokset.
Esitys liittyy vuoden 1995 talousarvioesitykseen. Ehdotetut lait on tarkoitettu tulemaan voimaan 1 päivänä maaliskuuta 1995.
Ulkomaalaishallinnon käsiteltävien yksittäisten asioiden määrä on viime vuosien taloudellisesta tilanteesta huolimatta pysynyt korkeana. Tähän ovat vaikuttaneet sekä Venäjän ja muun Euroopan yhteiskunnalliset ja taloudelliset muutokset että Eurooppaan muista maanosista pyrkivien pakolaisuuteen vetoavien henkilöiden määrän kasvu. Vuoden 1994 alusta lähtien Euroopan talousalueen (ETA) valtioiden kansalaisten maahan saapumiseen ja täällä oleskelemiseen liittyvät tapauskohtaiset tehtävät ovat jossakin määrin vähentyneet.
Maahan muuttavien ulkomaalaisten määrä ja maassa pysyvästi asuvien ulkomaalaisten määrä samoin kuin myös heidän hallintopalvelujensa tarve kasvaa kaikkien ennakkotietojen mukaan koko ajan. Keskushallinnossa käsiteltävien asioiden määrää on saatu jonkin verran alennetuksi siirtämällä tehtäviä ja toimivaltaa paikallispoliisille ja Suomen ulkomaanedustustoille. Keskushallinnossa käsiteltävien asioiden määrä on huomattavan korkea ja sen vähentäminen hajauttamalla tehtäviä ja toimivaltaa taikka karsimalla lupamenettelyjä on vain hyvin rajallisesti mahdollista jo yksin Suomea sitovista kansainvälisistä sopimuksista johtuen. Myös riittävän yhtenäisyyden takaaminen jatkuvasti syntyvissä uuden tyyppisissä tilanteissa vähentää mahdollisuutta tehtävien hajauttamiseen paikallishallinnolle.
Euroopan yhdentyminen ja väestöliikkeiden hallintaan liittyvät ongelmat ovat voimakkaasti lisänneet hallitustason kansainvälistä yhteistyötä. Näiden tehtävien ja niiden vaatiman työmäärän kasvu jatkuu riippumatta siitä, liittyykö Suomi Euroopan unionin (EU) jäseneksi vai ei.
Yhtäältä valtakunnallisten ja kansainvälisten ja toisaalta yksilökohtaisten asioiden tehokas hoitaminen ministeriön osastossa on jo käytännössäkin osoittautunut ongelmalliseksi. Ulkomaalaisviraston perustaminen on myös osa hallinnon yleistä kehittämistä ja on sen yleisten suuntalinjojen mukainen.
Suomen ulkomaalaishallinto jakautuu usealle hallinnonalalle:
Ulkoasiainministeriön alaiset Suomen edustustot myöntävät viisumeita sekä oleskelu- ja työlupia. Opetusministeriö käsittelee opetus-, tiede- ja kulttuuriyhteistyöhön kuuluvia vaihto-ohjelmia. Siirtolaisuutta ja ulkomaalaisten työlupia koskevat asiat kuuluvat työministeriölle ja sen alaiselle työvoima- ja työsuojeluhallinnolle. Sosiaali- ja terveysministeriölle kuuluvat pakolaisia koskevat asiat, elleivät ne kuulu muulle ministeriölle.
Sisäasiainministeriö käsittelee keskeisimmät jo maassa olevien ulkomaalaisten oleskelua ja heidän valvontaansa koskevat asiat sekä valmistelee ja osittain ratkaisee Suomen kansalaisuutta koskevat tapauskohtaiset asiat. Ministeriön osastona toimiva ulkomaalaiskeskus huolehtii ulkomaalais- ja kansalaisuuslainsäädännön kehittämisestä, osallistuu kansainväliseen yhteistoimintaan sekä kansainvälisten sopimusten valmisteluun liittyviin neuvotteluihin ja niiden soveltamisen ohjaukseen ja muuhun kehittämistyöhön sekä osallistuu muun ulkomaalaishallinnon toiminnan yhteensovittavaan ohjaukseen.
Näiden ministeriölle luonteenomaisten tehtävien lisäksi ulkomaalaisosastolle kuuluu tapauskohtaisia asioita ulkomaalais- ja kansalaisuuslainsäädännön nojalla seuraavasti (lukumäärät vuodelta 1993):
― turvapaikka-asiat (2 878 ratkaisua, 2 023 hakemusta),
― eräitä oleskelulupa-asioita (ratkaisuja 6 969 sekä lausuntoja 8 190 tavanomaisissa ja 2 045 perheenyhdistämisasioissa),
― karkotusasioita (476) ja käännytysasioita (956),
― kansalaisuusasiat (hakemuksia tasavallan presidentille 1 035, ministeriön toimivaltaan kuuluvia ilmoitusasioita 302) sekä
― pakolaisen matkustusasiakirjoja ja muukalaispasseja koskevia asioita (yhteensä noin 2 800).
Ulkomaalaiskeskus huolehtii myös ulkomaalaisrekisterin pitämisestä (kaikkiaan yli 470 000 asiakasnumeroa) ja eräistä muista tietopalvelu- ja neuvontatehtävistä asiakaspalvelu mukaan lukien.
Sisäasiainministeriön hallinnonalalla paikallispoliisille kuuluu yleisen ulkomaalaisvalvonnan lisäksi turvapaikkatutkinta, oleskelulupa-asioita (25 904 vuonna 1993), matkustusasiakirjoihin liittyviä tehtäviä sekä käännytys- ja karkotuspäätösten täytäntöönpano. Maahantulon valvonnasta huolehtivat sekä poliisi- että rajavartioviranomaiset. Vuonna 1993 Suomen rajat ylitti kaikkiaan noin 30 miljoonaa henkilöä. Rajalta käännytettiin 1 454 henkilöä.
Keski- ja Itä-Euroopan viimeaikaiset muutokset ovat aiheuttaneet Euroopassa huomattavan suuren muuttoliikkeen idästä länteen. Lisäksi muuttopaine Lähi-Idästä ja Afrikasta on voimistunut sekä yhteiskunnallisten levottomuuksien että elintaso-ongelmien takia.Tämä on näkynyt myöskin Suomen tilanteessa. Maassamme pysyväisluonteisesti asuvien ulkomaalaisten määrä on kasvanut 1990-luvulla yli 8 000 henkilöllä vuodessa eli vuodesta 1990 vuoteen 1994 seuraavasti:
| Vuosi | 1990 | 1991 | 1992 | 1993 | 1994 |
| Suomessa pysyvästi asuvat ulkomaalaiset 1.1. |
21 200 | 26 300 | 37 600 | 45 700 | 55 500 |
Samana ajanjaksona pakolaisuuteen vetoavien oma-aloitteisesti Eurooppaan saapuvien henkilöiden määrä on huomattavasti kasvanut. Myös oikeudeton siirtyminen valtiosta toiseen ja saapuminen Euroopan alueelle on lisääntynyt merkittävästi. Eräiden arvioiden mukaan läntiseen Eurooppaan on vuoden 1993 aikana hakeutunut noin 500 000 turvapaikanhakijaa tai oikeudetonta muuttajaa. Myös tämä ilmiö on näkynyt Suomessa, mitä kuvaa turvapaikanhakijoiden määrän kehitys:
| Vuosi | 1990 | 1991 | 1992 | 1993 | 1994 |
| Turvapaikkahakemusten määrä | 2 725 | 2 137 | 3 634 | 2 023 | (1-6) 436 |
Suomeen pakolaisina tai siihen rinnastetussa asemassa otettujen henkilöiden määrä on myös kasvanut viime vuosien aikana voimakkaasti. Kuntiin otettujen pakolaishuollon piiriin kuuluvien henkilöiden määrä on kehittynyt seuraavasti:
| Vuosi | 1990 | 1991 | 1992 | 1993 |
| Kuntien pakolaishuollon piiriin otetut henkilöt | 858 | 1 366 | 2 349 | 3 689 |
Suomi on vuosina 1973―1993 vastaanottanut 10 050 kiintiöpakolaista ja heihin rinnastettavaa henkilöä. Pakolaishuollon piirissä olevista yli puolet on tullut maahan kahden viimeksi kuluneen kalenterivuoden aikana.
Euroopan unioni ja muu eurooppalainen yhteistyö
Euroopan unionin perustamissopimuksessa (Maastrichtin sopimus) ulkomaalaisasiat määritellään yhteistyöasioina oikeus- ja sisäasioiksi. Harmonisoinnin kohteina ovat sopimuksen mukaan turvapaikkapolitiikka, ihmisten liikkuminen ja sen valvonta unionin ulkorajoilla sekä maahanmuutto- ja kolmansien maiden kansalaisia koskeva politiikka.
Kansainvälinen toiminta väestöliikkeiden sääntelemiseksi tapahtuu lukuisten pysyväisluonteisten organisaatioiden ja kertaluonteisten prosessien puitteissa. Pysyväisluonteista yhteistyötä merkitsevät EU:n harmonisointitoimet, EU-sidonnaisten sopimusten (niin sanottujen Schengen-sopimuksen ja Dublinin sopimuksen) valmistelu ja soveltamisen ohjaus, yhteistyö Euroopan neuvoston, Yhdistyneiden Kansakuntien pakolaisasiain päävaltuutetun toimiston (UNHCR) sekä Kansainvälisen siirtolaisuusjärjestön (IOM) kanssa ja osallistuminen hallitusten välisiin epävirallisiin neuvotteluihin (IGC).
Ulkomaalaishallinnon järjestelyt muissa pohjoismaissa
Muissa pohjoismaissa, joiden kanssa Suomen yhteistyö on hyvin kiinteätä, ulkomaalaishallinto on yleensä organisoitu siten, että ministeriöille kuuluvien hallinnonalan yleisen ohjauksen, strategisen suunnittelun ja kansainvälisen yhteistyön ulkopuolella olevia tehtäviä hoitaa virasto tai laitos, jonka toimivaltaan kuuluvat sekä maahanmuuttoon ja oleskeluun että pakolaishuoltoon ja turvapaikkamenettelyyn liittyvät kysymykset. Niille kuuluvat Tanskaa lukuunottamatta myös kansalaisuuden saamista ja menettämistä koskevat asiat. Ruotsissa virasto (Statens Invandrarverk) kuuluu nykyään kulttuuriministeriön (Kulturdepartement) alaisuuteen oltuaan aikaisemmin työmarkkinaministeriön (Arbetsmarknadsdepartement) alaisuudessa. Norjassa virasto (Utlendingsdirektorat) kuuluu oikeus- ja kunnallisministeriöiden ja Tanskassa (Direktoratet for Udlaendinge) sisäasiainministeriön vastuualueelle. Islannin virasto (Utlendingaeftirlitid) on Reykjavikin alueen poliisihallinnon alaisuudessa.
Pohjoismainen yhteistyö
Pohjoismainen yhteistyö ulkomaalaisasioissa on jo pitkään ollut tiivistä. Keskeisimpiä yhteistyömuotoja ovat Pohjoismaiden neuvoston kokoukset, ministerineuvoston kokoukset, pohjoismaiseen passintarkastussopimukseen perustuva Pohjoismaisen ulkomaalaisvaliokunnan työ sekä virkamiesten yhteistyö säännöllisine kokouksineen ja tapauskohtaisten työryhmien puitteissa. Pohjoismainen yhteistyö on laajentunut myös yhteistyöksi Itämeren alueella, jolloin keskeistä on yhteistyö Venäjän ja Baltian maiden, erityisesti Viron kanssa.
Antaessaan vastauksen hallituksen esitykseen laiksi ulkomaalaislain muuttamisesta (HE 293/1992 vp) eduskunta 15 päivänä kesäkuuta 1993 kiinnitti huomiota nykyisen ulkomaalaishallinnon hajanaisuuteen ja edellytti, että sitä kootaan yhteen.
Valtiontilintarkastajain kertomuksessa 18 päivältä marraskuuta 1993 vuodelta 1992 todetaan, että ulkomaalaisasioita käsittelevän viraston muodostaminen näyttää viivästyvän. Valtiontilintarkastajain mielestä sisäasiain-, työ- sekä sosiaali- ja terveysministeriön on yhdessä selvitettävä kunkin viranomaisen tehtävät ja vastuu sekä kehitettävä joustava yhteistoimintatapa, jolla pystytään reagoimaan nopeasti yllättävissäkin tilanteissa.
Hallituksen ulkomaalaispoliittinen ministerityöryhmä on syyskuussa 1992 asettanut ulkomaalaisasioita hoitavien ministeriöiden kansliapäälliköistä muodostuvan yhteistyöelimen. Siinä käsitellään viranomaisyhteistyötä, viranomaisten henkilöstövoimavarojen käyttöön ja määrärahojen kohdentamiseen liittyviä kysymyksiä sekä ulkomaalaisasioiden hoitoon liittyviä kansainvälisiä yhteyksiä.
Sisäasiainministeriön tehtävien voimakas laajeneminen yhtäältä tapauskohtaisissa asioissa ja toisaalta Euroopan talousalueen edellyttämän ja niin sanotun lähialueyhteistyön alueilla on osoittanut sisäasiainministeriölle kuuluvien asioiden nykyisen organisoinnin pulmallisuuden. Saman organisaation käyttäminen toisaalta ylimpien valtioelinten päätösten valmisteluun ja toisaalta lisääntyvien yksilökohtaisten lupa- ja muiden asioiden käsittelyyn on ristiriidassa hallinnon työnjakoperiaatteiden kanssa. Julkisen hallinnon kehittämisperiaatteet hallitus on määritellyt valtioneuvoston periaatepäätöksessä toimenpiteistä keskushallinnon ja aluehallinnon uudistamiseksi. Sen mukaan tarkoitus on, että taloudellisesti ja yhteiskuntapoliittisesti keskeiset päätökset tehdään valtioneuvosto- ja ministeriötasolla. Ministeriöiden lisäksi keskushallintotasolla voi olla lupa-, ohjaus- ja tukipalveluja tuottavia yksiköitä. Lupajärjestelmien kehittämisessä päätavoitteena on yksittäisiä henkilöitä ja yhteisöjä koskevan päätöksenteon siirtäminen paikallishallintoon. Kuitenkin muussa keskushallinnossa kuin ministeriöissä käsitellään sellaiset erityisasiantuntemusta edellyttävät luvat, joiden käsittelyä ei taloudellisista tai muista syistä kannata siirtää alue- tai paikallishallintoon. Ministeriöiden tehtävänä on valmistella eduskunnan ja hallituksen päätökset, vastata hallinnonalansa tulosohjauksesta ja olla yhteistyöorganisaationa kansainvälisissä asioissa. Ministeriöiden tehtäviin ei pääsääntöisesti kuulu tehdä yksittäisiä henkilöitä koskevia lupapäätöksiä. Tämän vuoksi on tarkoituksenmukaista, että tämä sektori osoitetaan viraston tehtäviin kuuluvaksi.
Esityksen tavoitteena on yhtäältä parantaa ulkomaalaishallinnon tuloksellisuutta maan yleisen hallinnon sekä yhteiskunnan turvallisuuden parantamiseksi ja Suomen kansainvälisten velvoitteiden täyttämiseksi. Hallitus katsoo, että vallitsevassa tilanteessa, jolle leimaa antavat nopeat, vaikeasti ennakoitavat muutokset, ulkomaalaishallinnon tuloksellisuuden kehittäminen on välttämätön ja kiireellinen tehtävä. Mikäli Suomi liittyy Euroopan unionin jäseneksi, edellyttää Suomen asema Euroopan unionin ulkorajalla Suomelta tehokkaita ja luotettavia järjestelyjä maahanmuuton ja Suomen kautta tapahtuvien väestöliikkeiden hallitsemiseksi.
Esityksen tavoitteena on vapauttaa sisäasiainministeriö yksittäisiä henkilöitä koskevien ratkaisujen tekemisestä ja niiden valmistelusta.
Sisäasiainministeriön alaisuuteen ehdotetaan ulkomaalaishallinnon rakenteen selkeyttämiseksi ja hallinnon yleisten kehittämistavoitteiden toteuttamiseksi perustettavaksi tapauskohtaisia asioita varten ulkomaalaisvirasto.
Esitykseen sisältyy ehdotus ulkomaalaislain (378/91) muuttamiseksi. Ulkomaalaislakiin perustuvat yksilöä koskevat asiat ehdotetaan siirrettäviksi sisäasiainministeriöltä ulkomaalaisviraston toimivaltaan. Ulkomaalaisasioita koskevien lainsäädäntöä alemman asteisten normien antaminen jää edelleen sisäasiainministeriön toimivaltaan.
Suomen kansalaisuuden saamista ja menettämistä koskevat asiat kuuluvat tasavallan presidentin ja sisäasiainministeriön toimivaltaan. Tarkoitus on, että niiden kaikkien perusvalmistelu tapahtuu perustettavassa virastossa, jossa ovat myös maassa oleskelevia ulkomaalaisia koskevat asiakirjat.
Kansalaisuuslakia (401/68) ehdotetaan kuitenkin muutettavaksi siten, että kansalaisuusilmoitukset ratkaisisi ulkomaalaisvirasto. Ulkomaalaisvirasto antaisi myös todistuksen kansalaisuuspäätökseen sisältyvän ehdon täyttymisestä.
Koska kyse on sisäasiainministeriölle kuuluvien asioiden uudelleen organisoinnista, ei esityksellä ole merkittäviä taloudellisia vaikutuksia, sillä järjestely toteutetaan hallinnonalan rahoitus- ja henkilöstökehyksen rajoissa.
Esityksen perusteella muodostetaan sisäasiainministeriön alaiseen hallintoon uusi toimintayksikkö. Tämän jälkeen sisäasiainministeriön tehtävät rajoittuvat valtioneuvoston ministeriölle tyypilliseksi kansainvälisen yhteistoiminnan ja siihen liittyvien asioiden valmistelun, lainvalmistelun, alaisen hallinnon tulosohjauksen sekä turvallisuustoiminnan käsittäväksi kokonaisuudeksi.
Viraston perustaminen ja toiminta toteutetaan sisäasiainministeriön hallinnonalan rahoitus- ja henkilöstökehysten rajoissa. Sisäasiainministeriöstä siirretään ulkomaalaisvirastoon 82 virkaa. Ulkomaalaisvirastoon perustetaan yksi johtajan virka ja sen perustamiseen liittyen lakkautetaan sisäasiainministeriöstä yksi virka.
Viraston perustaminen ei aiheuta muutoksia käytössä oleviin tietojärjestelmiin eikä se lisää niiden tarvetta.
Esitys on valmisteltu virkatyönä sisäasiainministeriössä. Asia on käsitelty organisaatiomuutoksen edellyttämällä tavalla yhteistoimintamenettelyssä.
Ulkomaalaisvirastosta ehdotetun lain 4 §:n nojalla annettaisiin lain täytäntöönpanosta tarkemmat säännökset asetuksella. Esityksen liitteenä on luonnos asetukseksi ulkomaalaisvirastosta.
Esitys liittyy vuoden 1995 talousarvioesitykseen. Lait ehdotetaan tuleviksi voimaan 1 päivänä maaliskuuta 1995.
Edellä esitetyn perusteella annetaan Eduskunnan hyväksyttäviksi seuraavat lakiehdotukset:
1.
Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:
1 §Asema
Sisäasiainministeriön alaisena on ulkomaalaisvirasto.
2 §Tehtävät
Ulkomaalaisvirasto pitää ulkomaalaisrekisteriä sekä käsittelee ja ratkaisee ne ulkomaalaisia ja Suomen kansalaisuutta koskevat asiat, jotka lailla tai asetuksella on säädetty sen tehtäviksi.
Ulkomaalaisvirasto tuottaa toimialaansa koskevissa asioissa tietopalveluita ministeriöille ja muille viranomaisille sekä kansainvälisille järjestöille.
3 §Muutoksenhaku
Muutoksenhausta ulkomaalaisviraston päätökseen säädetään ulkomaalaislaissa (378/91).
4 §Tarkemmat säännökset
Tarkemmat säännökset tämän lain täytäntöönpanosta annetaan asetuksella.
5 §Voimaantulo
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä maaliskuuta 1995.
Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ulkomaalaisviraston virkoja perustaa ja täyttää, jos siihen on myönnetty varat valtion talousarviossa, ja ryhtyä muihin lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimiin.
Ulkomaalaisvirastoa perustettaessa voidaan sisäasiainministeriöstä siirtää ulkomaalaisvirastoon ilman virkamiehen suostumusta myös virkoja, jotka eivät ole avoinna.
2.
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan 22 päivänä helmikuuta 1991 annetun ulkomaalaislain (378/91) 5 §:n 1, 2 ja 4 momentti, 6 §:n 1 ja 3 momentti, 7 §:n 3 momentti, 7 b §:n 1 momentti, 13 §:n 3 momentti, 14 §:n 2 momentti, 19 §, 21 §:n 2 momentti, 22 §:n 2 momentti, 26 §:n 3 momentti, 33 §:n 1 momentti, 34 §, 36 §:n 2 momentti, 39 §:n 1 ja 2 momentti, 42 §:n 1 momentti, 43 §:n 1 ja 2 momentti, 54 §:n 1 ja 2 momentti, 57 ―59 §, 62 §:n 2 momentti, 72 a § ja 73 §:n 1 momentti,
sellaisina kuin niistä ovat 7 §:n 3 momentti, 7 b §:n 1 momentti, 19 §:n 2 momentti, 34 §, 39 §:n 1 ja 2 momentti, 43 §:n 1 momentti, 57 ja 58 §, 72 a § ja 73 §:n 1 momentti 28 päivänä kesäkuuta 1993 annetussa laissa (639/93) sekä 19 §:n 1 momentti 28 päivänä kesäkuuta 1993 annetussa laissa (640/93), seuraavasti:
5 §Muukalaispassi
Ulkomaalaisvirasto voi myöntää muukalaispassin maassa olevalle ulkomaalaiselle, jos tämä ei voi saada passia kotimaansa viranomaiselta tai jos siihen on muutoin erityinen syy.
Ulkomaalaiselle, joka on saanut oleskeluluvan suojelun tarpeen vuoksi, ulkomaalaisvirasto myöntää muukalaispassin.
Ennen kuin muukalaispassi luovutetaan, ulkomaalaisen tulee luovuttaa hallussaan oleva matkustusasiakirja ulkomaalaisvirastolle.
6 §
Pakolaisen matkustusasiakirja
Ulkomaalaisvirasto myöntää 35 §:ssä tarkoitetulle pakolaiselle pakolaisen matkustusasiakirjan.
Ennen kuin pakolaisen matkustusasiakirja luovutetaan, ulkomaalaisen tulee luovuttaa hallussaan oleva matkustusasiakirja ulkomaalaisvirastolle.
7 §
Muukalaispassin ja pakolaisen matkustusasiakirjan peruuttaminen
Päätöksen muukalaispassin ja pakolaisen matkustusasiakirjan peruuttamisesta tekee ulkomaalaisvirasto.
7 b §Muukalaispassin ja pakolaisen matkustusasiakirjan poisottaminen
Muukalaispassin ja pakolaisen matkustusasiakirjan ottaa pois ulkomaalaisvirasto tai sen pyynnöstä poliisi, passintarkastaja tai Suomen edustusto. Asiakirjan saa 7 a §:n 2 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa ottaa pois myös pidättämiseen oikeutettu virkamies.
13 §
Viisumin myöntäminen
Viisumin ilman viisumia maahan saapuvalle myöntää ulkomaalaisvirasto tai sen ohjeiden mukaan maahantulopaikan passintarkastusviranomainen.
14 §
Viisumin peruuttaminen ja raukeaminen
Viisumin peruuttaa ulkomaalaisvirasto. Jos ulkomaalainen ei vielä ole saapunut maahan, viisumin voi peruuttaa myös edustusto, joka on myöntänyt viisumin.
19 §
Oleskeluluvan myöntäminen Suomessa
Oleskeluluvan ilman oleskelulupaa maahan saapuvalle myöntää ulkomaalaisvirasto. Ilman oleskelulupaa maahan saapuvalle 16 §:n 4 momentissa tarkoitetulle henkilölle myöntää määräaikaisen oleskeluluvan kuitenkin paikallispoliisi.
Ulkomaalaisvirasto voi myöntää oleskeluluvan Suomessa asuvan 35 §:n 1 momentin 1 tai 2 kohdassa tarkoitetun pakolaisen taikka oleskeluluvan suojelun tarpeen vuoksi tai humanitaarisista syistä saaneen henkilön ulkomailla oleskelevalle 35 §:n 1 momentin 3, 4 tai 5 kohdassa tarkoitetulle perheenjäsenelle tämän Suomessa olevan omaisen hakemuksesta.
Uuden määräaikaisen oleskeluluvan ja pysyvän oleskeluluvan maassa oleskelevalle ulkomaalaiselle myöntää paikallispoliisi. Jollei paikallispoliisi katso voivansa erityisestä syystä myöntää pysyvää oleskelulupaa, sen on saatettava asia ulkomaalaisviraston ratkaistavaksi.
Oleskeluluvan Suomessa olevan diplomaattisen edustuston tai lähetetyn konsulin viraston henkilökuntaan kuuluvalle ja hänen perheenjäsenelleen myöntää ulkoasiainministeriö. Henkilökuntaan kuuluvalle kolmannen valtion kansalaiselle ja hänen perheenjäsenelleen sekä henkilökunnan yksityisessä palveluksessa olevalle oleskeluluvan myöntää kuitenkin ulkomaalaisvirasto tai paikallispoliisi.
21 §Oleskeluluvan peruuttaminen
Oleskeluluvan peruuttaa luvan myöntänyt viranomainen. Jos ulkomaalainen on jo saapunut maahan, edustuston myöntämän luvan voi kuitenkin peruuttaa vain ulkomaalaisvirasto.
22 §
Oleskeluluvan raukeaminen
Ulkomaalaisvirasto voi hakemuksesta päättää, että oleskelulupa ei 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetussa tapauksessa raukea.
26 §Työluvan myöntäminen
Maassa olevalle ulkomaalaiselle, jolla ei ole oleskelulupaa, työluvan myöntää ulkomaalaisvirasto tai paikallispoliisi oleskeluluvan yhteydessä. Tällöin tulee ennen työluvan myöntämistä hankkia työviranomaisen lausunto.
33 §Turvapaikkahakemuksen ratkaiseminen
Turvapaikkahakemuksen ratkaisee ulkomaalaisvirasto.
34 §
Lausuntomenettelyssä käsiteltävä turvapaikkahakemus
Jos ulkomaalaisvirasto turvapaikkahakemuksen hylkäävässä päätöksessään toteaa, että hakemus on ilmeisen perusteeton, sen on pyydettävä 56 §:ssä tarkoitetun turvapaikkalautakunnan puheenjohtajalta tai varapuheenjohtajalta lausunto hakemuksen ilmeisestä perusteettomuudesta.
Turvapaikkalautakunnan puheenjohtajan tai varapuheenjohtajan on annettava lausuntonsa kiireellisesti. Jos myös lausunnossa todetaan hakemus ilmeisen perusteettomaksi, ei ulkomaalaisviraston turvapaikkaa ja suojelun tarpeen perusteella myönnettävää oleskelulupaa koskevaan päätökseen saa hakea muutosta valittamalla.
36 §Pakolaisuuden lakkaaminen
Pakolaisuuden lakkaamisesta päättää ulkomaalaisvirasto.
39 §Käännyttämisestä päättäminen
Käännyttämisestä päättää sisäasiainministeriön antamien ohjeiden mukaan passintarkastusviranomainen. Jos käännyttäminen tapahtuu 37 §:n 3 momentin nojalla tai jos ulkomaalainen on hakenut turvapaikkaa Suomessa, käännyttämisestä päättää kuitenkin ulkomaalaisvirasto.
Jos passintarkastusviranomaisen käsiteltävänä olevalla käännyttämistä koskevalla asialla on merkitystä 37 §:n soveltamisen kannalta muissa samankaltaisissa tapauksissa, voi passintarkastusviranomainen saattaa asian ulkomaalaisviraston ratkaistavaksi.
42 §
Maasta karkottamisesta päättäminen
Maasta karkottamisesta päättää poliisin esityksestä ulkomaalaisvirasto. Ulkomaalaisvirasto voi päättää maasta karkottamisesta valtion turvallisuutta tai Suomen suhteita vieraaseen valtioon vaarantavan toiminnan perusteella ilman poliisin esitystäkin.
43 §
Maahantulokielto
Maasta karkottamista koskevassa päätöksessä samoin kuin ulkomaalaisviraston tekemässä käännyttämistä koskevassa päätöksessä ulkomaalainen voidaan määrätä maahantulokieltoon enintään viideksi vuodeksi tai toistaiseksi.
Maahantulokielto voidaan muuttuneiden olosuhteiden vuoksi tai tärkeän henkilökohtaisen syyn vuoksi peruuttaa joko kokonaan tai määräajaksi. Peruuttamisesta päättää ulkomaalaisvirasto.
54 §Maastapoistumiskielto
Jos ulkomaalainen on epäiltynä tai syytteessä rikoksesta tai jos hänet on tuomittu rangaistukseen, jota ei ole suoritettu, tai jos muu erittäin tärkeä syy sitä vaatii, ulkomaalaisvirasto voi poliisin tai muunkin viranomaisen esityksestä kieltää ulkomaalaista poistumasta maasta. Kielto on voimassa ulkomaalaisviraston määräämän ajan, jollei sitä aikaisemmin peruuteta.
Kiireellisessä tapauksessa poliisi voi kieltää ulkomaalaista poistumasta maasta. Poliisin on viipymättä ilmoitettava kiellosta ulkomaalaisvirastolle, jonka on päätettävä, pidetäänkö kielto voimassa.
57 §
Muutoksenhaku turvapaikkaa ja pakolaisuuden lakkaamista koskevaan ulkomaalaisviraston päätökseen
Ulkomaalainen, joka on tyytymätön ulkomaalaisviraston turvapaikkaa, turvapaikanhakijalle suojelun tarpeen perusteella myönnettävää oleskelulupaa tai pakolaisuuden lakkaamista koskevaan päätökseen, voi valittaa päätöksestä turvapaikkalautakuntaan 30 päivän kuluessa päätöksen tiedoksi saamisesta niin kuin muutoksenhausta hallintoasioissa annetussa laissa (154/50) säädetään.
Valituskiellosta eräisiin turvapaikka- ja oleskelulupapäätöksiin säädetään 34 §:ssä. Valittaa ei myöskään saa 32 §:n 3 momentin nojalla tehdystä ulkomaalaisviraston päätöksestä eikä päätöksestä, jossa asian on todettu raukeavan sen johdosta, että hakija on peruuttanut hakemuksensa tai että hakija on todennäköisesti poistunut Suomesta.
58 §Muutoksenhaku ulkomaalaisviraston päätökseen
Ulkomaalainen, joka katsoo ulkomaalaisviraston käännyttämistä, maasta karkottamista, maahantulokieltoa, maastapoistumiskieltoa, muukalaispassin, pakolaisen matkustusasiakirjan, viisumin tai oleskeluluvan peruuttamista taikka pysyvän oleskeluluvan epäämistä koskevan päätöksen loukkaavan oikeuttaan, voi valittaa päätöksestä korkeimpaan hallinto-oikeuteen 14 päivän kuluessa tiedoksi saamisesta niin kuin muutoksenhausta hallintoasioissa annetussa laissa säädetään. Päätöksestä, jolla viisumi tai oleskelulupa on peruutettu ennen kuin ulkomaalainen on saapunut maahan, ei kuitenkaan saa valittaa.
59 §Valitusosoitus
Ulkomaalaisviraston päätökseen, josta saa valittaa, on liitettävä valitusosoitus.
62 §Eräiden päätösten täytäntöönpanokelpoisuus
Maasta karkottamista koskeva ulkomaalaisviraston päätös voidaan panna täytäntöön ennen kuin se on saanut lainvoiman, jos ulkomaalainen kahden esteettömän todistajan läsnä ollessa ilmoittaa suostuvansa päätöksen täytäntöönpanoon ja allekirjoittaa päätökseen tehtävän sitä koskevan merkinnän.
72 a §Ulkomaalaisviraston oikeus ratkaista paikallispoliisille kuuluva asia
Ulkomaalaisvirasto voi pidättää itselleen päätösvallan asiassa, joka tässä laissa säädetään paikallispoliisin ratkaistavaksi.
73 §Valvonta
Tämän lain sekä sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten noudattamista valvovat sisäasiainministeriö, ulkomaalaisvirasto ja poliisi. Ulkomaalaisten maahantuloa ja maasta koskevien säännösten ja määräysten noudattamista valvovat myös passintarkastajat. Ulkomaalaisten työntekoa koskevien säännösten ja määräysten noudattamista valvoo myös työviranomainen.
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä maaliskuuta 1995. Tätä lakia sovelletaan myös asioihin, jotka ovat tulleet vireille ennen lain voimaantuloa.
Ennen lain voimaantuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöönpanon edellyttämiin toimiin.
3.
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan 28 päivänä kesäkuuta 1968 annetun kansalaisuuslain (401/68) 10 §:n 4 ja 5 momentti, 11 §:n 1 momentti ja 12 §, näistä 12 § sellaisena kuin se on muutettuna 10 päivänä elokuuta 1984 annetussa laissa (584/84), seuraavasti:
10 §Sopimusvaltion kahdeksantoista vuotta täyttänyt kansalainen, joka on saanut kansalaisuuden muulla tavoin kuin kansalaistamalla, jonka varsinainen asunto ja koti on viimeksi kuluneet seitsemän vuotta ollut Suomessa ja jota ei tänä aikana ole tuomittu vapausrangaistukseen, saa Suomen kansalaisuuden ilmoittamalla kirjallisesti ulkomaalaisvirastolle haluavansa tulla Suomen kansalaiseksi.
Joka on menettänyt Suomen kansalaisuuden ja sen jälkeen on keskeytyksettä ollut sopimusvaltion kansalainen, saa muutettuaan pysyvästi asumaan maahan Suomen kansalaisuuden ilmoittamalla ulkomaalaisvirastolle haluavansa tulla Suomen kansalaiseksi.
11 §Ulkomaalainen tulee Suomen kansalaiseksi 4 §:n nojalla päätöksen antopäivänä, jollei päätökseen sisälly ehtoa. Jos päätös on ehdollinen, ulkomaalainen saa Suomen kansalaisuuden sinä päivänä, jolloin ulkomaalaisvirasto toteaa, että ehto on täytetty.
12 §
Edellä 3 a, 3 b, 5 ja 6 §:ssä, 8 a §:n 3 momentissa sekä 10 §:ssä tarkoitettu ilmoitus on tehtävä kirjallisesti ulkomaalaisvirastolle. Ulkomaalaisvirasto toteaa päätöksellään, onko ilmoittaja täten saanut Suomen kansalaisuuden. Kansalaisuus katsotaan saaduksi päivänä, jolloin ilmoitus on kirjattu ulkomaalaisvirastossa.
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä maaliskuuta 1995. Tätä lakia sovelletaan myös asioihin, jotka ovat tulleet vireille ennen lain voimaantuloa.
Ennen lain voimaantuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöönpanon edellyttämiin toimiin.
Helsingissä 7 päivänä lokakuuta 1994
Tasavallan Presidentti
MARTTI AHTISAARI
Sisäasiainministeri
Mauri Pekkarinen