Edilex-palvelut

Kirjaudu sisään

Siirry esitykseen

Puutteelliset hakuehdot

HE 207/1994
Hallituksen esitys Eduskunnalle laeiksi kansaneläkelaitoksen järjestämästä kuntoutuksesta annetun lain, kuntoutusrahalain ja sairausvakuutuslain 18 a §:n muuttamisesta

ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

Esityksessä ehdotetaan kansaneläkelaitoksen järjestämästä kuntoutuksesta annettua lakia muutettavaksi siten, että kuntoutusta järjestävien ja korvaavien eri tahojen työnjakoa selkeytettäisiin ja kuntoutuksen hakemista koskevia säännöksiä täsmennettäisiin.

Kuntoutusrahalakia ehdotetaan muutettavaksi siten, että kuntoutusrahaa voitaisiin maksaa tarvittaessa koko kuntoutusprosessin ajan niiden enimmäismääräaikojen estämättä, jotka koskevat kuntoutusrahan maksamista kuntoutuksen odotus- ja väliajoilta. Työmarkkinatuki ehdotetaan rinnastettavaksi työttömyyspäivärahaan kuntoutusrahalain mukaisista etuuksista päätettäessä. Kuntoutusrahan maksamista Raha-automaattiyhdistyksen rahoittaman kuntoutuksen ajalta koskevia säännöksiä sekä kuntoutusrahan ja muiden toimeentuloa turvaavien etuuksien yhteensovitusta koskevia säännöksiä ehdotetaan tarkennettavaksi.

Lisäksi ehdotetaan, että sekä kansaneläkelaitoksen järjestämästä kuntoutuksesta annettuun lakiin että kuntoutusrahalakiin lisättäisiin säännökset ulkomailta maksettavien etuuksien rinnastamisesta yhteensovitettaviin vastaaviin suomalaisiin etuuksiin, jotka on otettava huomioon mainittujen lakien mukaisia etuuksia määrättäessä. Esityksellä ei ole olennaisia taloudellisia vaikutuksia.

Ehdotetut lait ovat tarkoitetut tulemaan voimaan vuoden 1995 alusta. Esitys liittyy valtion vuoden 1995 talousarvioesitykseen ja on tarkoitettu käsiteltäväksi sen yhteydessä.


YLEISPERUSTELUT

1. Johdanto

Kuntoutuslainsäädännön kokonaisuudistus tuli voimaan 1 päivänä lokakuuta 1991. Uudistukseen sisältyivät myös laki kansaneläkelaitoksen järjestämästä kuntoutuksesta (610/91) ja kuntoutusrahalaki (611/91). Hyväksyessään hallituksen esityksen (HE 259/90) kuntoutusta koskevan lainsäädännön uudistamiseksi eduskunta edellytti, että hallitus antaa kahden vuoden kuluttua lain voimaantulosta selonteon lainsäädännön vaikutuksista ja kuntoutusjärjestelmän kehittämisestä sekä tarvittavista muutoksista.

Valtioneuvosto on antanut eduskunnalle selonteon lainsäädännön vaikutuksista (Valtioneuvoston selonteko kuntoutuslainsäädännön vaikutuksista ja kuntoutusjärjestelmien kehittämisestä. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 1994:3). Tässä hallituksen esityksessä on pyritty ottamaan mahdollisuuksien mukaan huomioon selonteossa ilmenneet muutostarpeet.

2. Nykytila ja ehdotetut muutokset

2.1. Laki kansaneläkelaitoksen järjestämästä kuntoutuksesta

2.1.1. Kuntoutuksen työnjaosta eri tahojen kesken

Kansaneläkelaitoksen järjestämästä kuntoutuksesta annetun lain 1 §:n 2 momentissa säädetään kuntoutuksen työnjaosta. Kansaneläkelaitos järjestää ja korvaa kuntoutuksen mainitun lain mukaisena, jollei vakuutettu saa tarvitsemaansa kuntoutusta tapaturmavakuutuslain perusteella korvattavasta kuntoutuksesta annetun lain (625/91), liikennevakuutuslain perusteella korvattavasta kuntoutuksesta annetun lain (626/91), sotilasvammalain (404/48) tai sotilastapaturmalain (1211/90) nojalla.

Tapaturmavakuutuksen ja liikennevakuutuksen perusteella korvattavasta kuntoutuksesta annettujen lakien nojalla kansaneläkelaitoksella on oikeus takautuvaan korvaukseen vakuutusyhtiöltä siinä tapauksessa, että kansaneläkelaitos on järjestänyt kuntoutuksen, jonka vakuutusyhtiö olisi ollut velvollinen järjestämään. Regressioikeuden toteuttaminen ristiriitatilanteissa edellyttää kuitenkin, että vakuutusyhtiön korvausvelvollisuus on lainvoimaisella päätöksellä todettu.

Edellä mainittujen ensisijaisten korvausjärjestelmien aseman selkeyttämiseksi ehdotetaan lakia muutettavaksi siten, että kansaneläkelaitos todettaisiin velvolliseksi järjestämään tai korvaamaan kuntoutusta silloin, kun vahingonkärsineellä ei ole oikeutta kuntoutukseen kansaneläkelaitoksen järjestämästä kuntoutuksesta annetun lain 1 §:n 2 momentissa tarkoitetun ensisijaisen korvausjärjestelmän kautta.

2.1.2. Ulkomailta maksettavan etuuden huomioon ottaminen

Laissa kansaneläkelaitoksen järjestämästä kuntoutuksesta ei ole säännöstä siitä, miten ulkomailta maksettava kuntoutusetuus tai muu sitä korvaava etuus vaikuttaa kansaneläkelaitoksen velvollisuuteen järjestää tai korvata kuntoutusta ja maksaa sen perusteella kuntoutuksesta johtuvia kustannuksia. Voimassa olevan lain 1 §:n 2 momentin mukaan järjestämisvelvollisuutta ei ole, jos vakuutettu saa kuntoutusta esimerkiksi tapaturmavakuutuksen perusteella korvattavasta kuntoutuksesta annetun lain nojalla tai liikennevakuutuslain perusteella korvattavasta kuntoutuksesta annetun lain nojalla. Jos vakuutetulla olisi oikeus saada tapaturma, ammattitauti tai liikennevahinko korvatuksi ulkomailta siellä sovellettavien lakien tai muiden velvoittavien määräysten nojalla ja korvaukseen liittyisi myös lääkinnällinen ja ammatillinen kuntoutus, tulisi myös tällaisen ulkomaisen korvausvelvollisuuden syrjäyttää kansaneläkelaitoksen järjestämis- ja korvausvastuu.

ETA-sopimuksen voimaantulo liittää EU-asetuksen 1408/71 soveltamisvelvoitteen myös kuntoutusetuuksiin. Jos Suomesta kuntoutusetuutta hakeva ETA-kansalainen saa ulkomailta etuutta, joka Suomesta saatuna vaikuttaisi kuntoutuksen järjestämisvelvollisuuteen tai etuuden määrään, tällainen etuus voidaan ottaa huomioon Suomesta saatavaa etuutta vastaavasti jo edellä mainitun asetuksen nojalla. Jotta myös muista kuin ETA-maista saatavat etuudet olisivat samassa asemassa ehdotetaan, että kansaneläkelaitoksen järjestämästä kuntoutuksesta annettua lakia täsmennettäisiin tältä osin.

Samanaikaisesti tämän esityksen kanssa on valmisteltu myös esitystä kansaneläkelain ja sairausvakuutuslain sekä eräiden muiden kansaneläkelaitoksen täytäntöönpanemien lakien muuttamiseksi vastaavalla tavalla.

2.1.3. Kuntoutuksen hakeminen ja myöntäminen

Laissa ei ole määräystä siitä, voidaanko kuntoutusta järjestää tai korvata takautuvalta ajalta. Säännöksen puuttuessa kuntoutusta on voitu hakea jälkikäteen, ammatillisen koulutuksen ajalta jopa vuosia sen jälkeen, kun koulutus on alkanut.

Tällaista jälkikäteen tapahtuvaa korvaamista ei kuitenkaan voida pitää tarkoituksenmukaisena kuntoutustoiminnan luonne huomioon ottaen. Kuntoutuksen tulee perustua etukäteen laadittuun yksilökohtaiseen lääkinnällisen tai ammatillisen kuntoutuksen suunnitelmaan. Takautuvasti kuntoutukseksi suositeltu toiminta tulisi hyväksyä kuntoutuksena järjestettäväksi ja korvattavaksi vain erityisestä syystä. Tällaisena syynä voitaisiin pitää esimerkiksi kuntoutujan vaikeata sairautta, joka on estänyt kuntoutuksen hakemisen ajoissa.

Edellä olevan perusteella esitetään kansaneläkelaitoksen järjestämästä kuntoutuksesta annetun lain 5 § täsmennettäväksi siten, että kuntoutusta järjestettäisiin ja korvattaisiin aikaisintaan sen kuukauden alusta lukien, jona kuntoutusta haetaan kansaneläkelaitokselta, jollei sen järjestämiseen tai korvaamiseen sitä edeltävältä ajalta ole erityistä syytä, ei kuitenkaan pitemmältä ajalta kuin kuudelta kuukaudelta ennen hakemuksen jättämistä.

Lain 5 § ehdotetaan muutettavaksi siten, että siitä poistetaan tarpeettomana säännös kansaneläkelaitoksen velvollisuudesta ilmoittaa antamastaan ammatillisen kuntoutuksen päätöksestä opintotukilaissa (28/72) tarkoitetulle valtion opintokeskukselle. Muutostarve aiheutuu säännöksessä tarkoitetun opintotukilain kumoamisesta ja uuden opintotukilain (65/94) säätämisestä, jonka mukaan opintotuki siirtyi kansaneläkelaitoksen myöntämäksi etuudeksi. Uudessa opintotukilaissa on säädetty kansaneläkelaitokselle oikeus käyttää sen hallussa olevia tietoja opintotukea koskevia päätöksiä tehdessään.

2.2. Kuntoutusrahalaki

2.2.1. Ulkomailta maksettavan etuuden huomioon ottaminen

Kuntoutusrahalaissa ei ole säännöstä siitä, miten ulkomailta maksettava etuus vaikuttaa kuntoutusrahalain mukaista etuutta määrättäessä. Lain 7 §:ssä säädetään etuuksista, jotka estävät kuntoutusrahan saamisen. Estävä etuus on muun muassa oikeus täyteen korvaukseen ansionmenetyksestä pakollista tapaturmavakuutusta tai liikennevakuutusta koskevien suomalaisten lakien perusteella. Jos kuntoutuja saisi vastaavaa korvausta ansionmenetyksestä ulkomailta, se ei estä kuntoutusrahan saamista.

ETA-sopimuksen voimaantulo ja sen myötä EU-asetuksen 1408/71 soveltamisvelvoitteen liittyminen myös kuntoutusrahalain mukaisiin etuuksiin aiheuttaa sen, että Suomen tulee ottaa huomioon ETA-maasta tuleva etuus. Se otetaan huomioon samalla tavalla kuin vastaava Suomesta maksettava etuus.

Jotta muista kuin ETA-maista saatavia etuuksia kohdeltaisiin yhdenvertaisesti ehdotetaan, että ulkomailta maksettava etuus voitaisiin rinnastaa vastaavaan suomalaiseen etuuteen kuntoutusrahalain mukaista etuutta päätettäessä. Etuutena pidettäisiin tällöin myös ulkomaiselta työnantajalta tai kansainväliseltä järjestöltä saatua vastaavaa etuutta korvaavaa palkkaa.

2.2.2. Kuntoutusraha Raha-automaattiyhdistyksen rahoittaman kuntoutuksen ajalta

Voimassa olevien säännösten nojalla Raha-automaattiyhdistyksen tuella kotimaassa toteutetun sopeutumisvalmennuksen ajalta voidaan maksaa kuntoutusrahaa laissa tarkemmin säädellyin edellytyksin vain, mikäli sopeutumisvalmennus vastaa sisällöltään vammaispalvelulain mukaista sopeutumisvalmennusta. Tällöin kuntoutuksen toteuttajina toimivat eri järjestöt.

Kuntoutusrahalain 5 §:n 1 momentin nojalla kuntoutusrahaa maksetaan myös sellaisen sopeutumisvalmennuksen ajalta, jota annetaan kansanterveyslain, erikoissairaanhoitolain tai kansaneläkelaitoksen järjestämästä kuntoutuksesta annetun lain nojalla. Tähän sopeutumisvalmennukseen, jota pidetään lääkinnällisenä kuntoutuksena, sisältyy yleensä myös sosiaalisen selviytymisen näkökulma. Tavoite on siten sama kuin vammaispalvelulain mukaisessa sopeutumisvalmennuksessa.

Jotta kuntoutujat olisivat yhdenvertaisia, olisi perusteltua hyväksyä kuntoutusrahan piiriin edellä tarkoitettu sopeutumisvalmennus myös silloin, kun sitä tuotetaan Raha-automaattiyhdistyksen tuella. Tätä koskevaa täsmennystä esitetään kuntoutusrahalain 5 §:n 3 momenttiin.

Raha-automaattiyhdistyksen tuella eräät järjestöt toteuttavat myös sisällöltään sopeutumisvalmennusta vastaavaa toimintaa ulkomailla, esimerkiksi psoriasis-potilaiden ilmastohoitoa taikka reumasairauksia sairastavien tai hengityselinsairauksia potevien kuntoutusjaksoja. Tällaisen kuntoutuksen järjestämistä voidaan erityistapauksissa myös ulkomailla järjestettynä pitää perusteltuna. Kuntoutujien kannalta tällaista kuntoutusta voidaan pitää tarkoituksenmukaisempana kuin kotimaassa annettua sairaalahoitoa.

Tämän vuoksi kuntoutusrahalain 6 §:ää ehdotetaan muutettavaksi siten, että kuntoutusrahaa voitaisiin maksaa erittäin painavista syistä myös Raha-automaattiyhdistyksen rahoittaman ulkomailla annetun kuntoutuskurssin ajalta samoin edellytyksin kuin vastaavan kotimaassa toteutettavan kuntoutuksen ajalta.

2.2.3. Kuntoutusraha kuntoutusprosessin tukijana

Kuntoutusrahalain 8 §:n mukaan kuntoutusrahaa maksetaan kuntoutukseen osallistumisen ajalta jokaiselta arkipäivältä. Sitä voidaan maksaa myös kuntoutuspäätöksen antamisen ja kuntoutuksen alkamisen väliseltä ajalta sekä kuntoutusjaksojen väliseltä ajalta, enintään kolmelta kuukaudelta kalenterivuotta kohden kummankin syyn perusteella erikseen laskettuna.

Tuloksellinen kuntoutus on pääsääntöisesti kuntoutussuunnitelmaan pohjautuvaa prosessia. Se toteutuu monesti jaksottaisena eri kuntoutustoimenpiteiden kautta. Esimerkiksi ammatillista kuntoutusta suunniteltaessa prosessiin voi sisältyä alkuvaiheessa tutkimuksia kuntoutumismahdollisuuksista, sen jälkeen kuntoutustutkimus, työkokeilu tai vastaava selvittelyvaihe, jonka aikana yhdessä kuntoutujan kanssa tehdään kuntoutussuunnitelma. Jos suunnitelmassa päädytään esimerkiksi uudelleenkoulutukseen, prosessin eteneminen riippuu siitä, tuleeko kuntoutuja hyväksytyksi asianomaiseen oppilaitokseen ja milloin hän voi aloittaa opiskelun. Suunnitelman mukaisen kuntoutuksen etenemisaikataulusta ei siis ole varmuutta. Tällöin erilaisten kuntoutustoimenpiteiden väliin saattaa jäädä kuntoutusrahalain 8 §:ssä tarkoitettuja enimmäisaikoja pitempiä odotus- ja väliaikoja, jolloin kuntoutujan on saatava toimeentulonsa muualta kuin kuntoutusrahasta.

Kuntoutujan toimeentulon turvaaminen kuntoutusrahan avulla koko suunnitelman tarkoittaman kuntoutusprosessin ajan myös edellä tarkoitetuissa tilanteissa olisi perusteltua silloin, kun kuntoutujalla ei ole työpaikkaa, johon hän voisi väliajoiksi palata tai ellei hänen toimeentulonsa ole turvattu eläkkeen avulla. Hallinnollisesti ei ole tarkoituksenmukaista eikä kuntoutusprosessin etenemistä tukevaa, että kuntoutuja joutuu hakemaan kesken suunnitellun kuntoutusprosessin sairauspäivärahaa, työttömyysturvaa tai kunnallista toimeentulotukea muun toimeentuloturvan puuttuessa.

Edellä olevan perusteella ehdotetaan, että kuntoutusrahalain 8 §:n 2 momentin säännöksiä tarkennettaisiin siten, että kuntoutuksen odotusajan ja väliajan kuntoutusrahaa voitaisiin tarvittaessa maksaa ilman kolmen kuukauden vuosittaista aikarajoitusta, jos se olisi vakuutetulle tehdyn kuntoutussuunnitelman tarkoittaman kuntoutusprosessin etenemisen ja sen aikaisen toimeentulon turvaamiseksi tarkoituksenmukaista.

Koska kuntoutusraha kuntoutuksen odotus- ja väliajoilta on harkinnanvarainen etuus, esitetään yhdenmukaisen menettelyn turvaamiseksi, että kansaneläkelaitos voisi antaa tarvittavat määräykset säännöksen soveltamisesta.

2.2.4. Työmarkkinatuki ja kuntoutusrahaetuudet

Kuntoutusrahalaissa (611/91) on säännöksiä, joilla on haluttu turvata kuntoutukseen menevälle työttömälle katkeamaton ja tasoltaan vähintään työttömyysajan toimeentuloturvaa vastaava kuntoutusajan toimeentuloturva. Kuntoutusrahalain 11 §:ssä säädetään, että kuntoutusrahaa maksetaan ilman omavastuuaikaa, jos kuntoutuja on välittömästi ennen kuntoutusta saanut työttömyyspäivärahaa. Kuntoutusrahalain 15 §:n mukaan työttömällä, joka aloittaa kuntoutuksen on oikeus saada kuntoutusrahana vähintään sairausvakuutuslain 18 a §:ssä tarkoitettu markkamäärä lisättynä 10 prosentilla. Kuntoutusrahalain 24 §:n 1 momentin mukaan harkinnanvaraiseen kuntoutusavustukseen ei ole oikeutta työttömyyspäivärahaa saavalla henkilöllä. Huomioon ottaen työmarkkinatuesta annetun lain (1542/93) mukaisen työmarkkinatuen tavoitteen olisi perusteltua, että se rinnastettaisiin työttömyyspäivärahaan kuntoutusrahalain mukaisista etuuksista päätettäessä.

Tämän vuoksi ehdotetaan, että kuntoutusrahaa maksettaisiin ilman omavastuuta kuntoutujalle, joka siirtyy välittömästi työmarkkinatuelta kuntoutusrahalle. Samoin ehdotetaan, että työmarkkinatukea saaneen kuntoutusraha olisi vähintään työmarkkinatuen suuruinen. Tämä edellyttää myös sairausvakuutuslain (364/63) 18 a §:n muuttamista siten, että sen mukaista sairauspäivärahaa määritettäessä työmarkkinatuki rinnastetaan työttömyyspäivärahaan. Tätä koskeva sairausvakuutuslain muutosesitys sisältyy tähän hallituksen esitykseen. Lisäksi ehdotetaan kuntoutusrahalain harkinnanvaraista kuntoutusavustusta koskevaa säännöstä muutettavaksi niin, ettei avustusta olisi mahdollista saada ajalta, jolta hakija saa työmarkkinatukea.

2.2.5. Kuntoutusrahan yhteensovitusta koskevat säännökset

Kuntoutusrahalain 18 §:n 1 momentin mukaan kuntoutusrahaa saavalle, joka saa samalta ajalta jonkin muun lain perusteella ansionmenetyskorvausta, maksetaan kuntoutusrahaa vain siltä osin kuin se on muuta etuutta suurempi. Säännös ei koske eläkkeensaajan kuntoutusrahaa eikä kuntoutusrahaa, jota maksetaan ammatillisen koulutuksen ajalta kunnallista toimeentulotukea koskevia säännöksiä soveltuvin osin noudattaen.

2.2.5.1. Suoraan eri lakien nojalla maksettujen ansionmenetyskorvausten yhteensovittamisesta

Kuntoutusrahalain 7 §:n 2 momentin mukaan kuntoutusrahaa ei makseta, jos kuntoutujalla on oikeus täyteen ansionmenetyskorvaukseen pakollista tapaturmavakuutusta tai liikennevakuutusta koskevien lakien, sotilasvammalain tai sotilastapaturmalain nojalla.

Kuntoutusrahalain 19 §:ssä on lueteltuina ansionmenetyskorvauksiin verrattavia etuuksia, joita ei yhteensoviteta kuntoutusrahan kanssa. Näitä ovat:

― työntekijäin eläkelain 8 §:n 4 momentissa mainittujen lakien, eläkeohjesäännön tai eläkesääntöjen nojalla maksettavat osa-aika- tai osaeläkkeet,

― tapaturma- tai liikennevakuutusta koskevien lakien, sotilasvamma- taikka sotilastapaturmalain mukainen muu kuin täysi korvaus ansionmenetyksestä,

― kansaneläkelain 22 §:n 2 momentin nojalla myönnetty työkyvyttömyyseläke, sekä

― sairausvakuutuslain 22 §:n 2 momentin mukainen vanhempainraha.

Käytännössä esiintyy tilanteita, joissa useampia 19 §:n tarkoittamia etuuksia saava kuntoutuja saa lisäksi yhteensovittamattomana kuntoutusrahaa.

Sairausvakuutuslain mukaista päivärahaa vähentävänä otetaan huomioon muun muassa tapaturma- ja liikennevakuutuslain sekä sotilasvamma- ja sotilastapaturmalain perusteella maksetut ansionmenetyskorvaukset, vaikka ne eivät olisi täysiä korvauksia. Samoin osaeläkkeet vähentävät päivärahan määrää, jos oikeus osaeläkkeeseen on alkanut sinä vuonna, jota koskevat työtulot ovat päivärahan perusteena tai sen jälkeen. Vastaava menettely olisi perusteltua myös kuntoutusrahan osalta.

Edellä olevan perusteella ehdotetaan, että kuntoutusrahalain yhteensovitusta koskevia säännöksiä muutetaan siten, että kuntoutusrahaa vähentävänä otettaisiin täysimääräisesti huomioon kuntoutujan samalta ajalta saama tapaturmavakuutuslain, liikennevakuutuslain, sotilasvammalain ja sotilastapaturmalain mukainen ansionmenetyskorvaus sikäli kuin niitä ei ole pidettävä kuntoutusrahan maksamista estävinä sekä osaeläke vastaavalla tavalla kuin se vähentäisi asianomaisen kuntoutujan sairausvakuutuslain mukaista päivärahaa.

2.2.5.2. Muun tulon ja korvauksen yhteensovittamisesta

Käytännössä on tavallista, että ammatillisessa koulutuksessa oleva käy opiskeluaikanaan sivu- tai viikonlopputyössä ja saa työstä palkkaa. Samoin yleistä on opiskelijoiden harjoitteluajan palkka. Koska työnantaja saa näissä tapauksissa maksamaansa palkkaa vastaavan työsuorituksen, ei kuntoutusrahaa ole perusteltua maksaa työnantajalle. Palkkaa ei voida ottaa huomioon myöskään kuntoutusrahaa vähentävänä, koska se ei ole ansionmenetyskorvausta.

Tilanne on vastaava silloin, kun opiskelija saa erissä tai yhtenä suorituksena apurahaa toimeentulon turvaamiseksi esimerkiksi tutkintoon liittyvän harjoitus- tai diplomityön valmistelemisen ajaksi.

Palkkatulo sekä koulutuksen ja siihen liittyvän harjoittelun ajalta rahana maksettavat toimeentuloa turvaavat tulot ja vastaavat korvaukset olisi voitava ottaa huomioon tietyn rajatulon ylittävältä osalta kuntoutusrahaa vähentävinä.

Tämän vuoksi ehdotetaan, että ammatillisena kuntoutuksena järjestettävän koulutuksen ja siihen liittyvän harjoittelun ajalta saadut tulot ja muut kuin suoraan eri lakien nojalla maksettavat ansionmenetyskorvaukset otettaisiin huomioon kuntoutusrahaa vähentävinä siltä osin kuin niiden määrä ylittää kansaneläkelain mukaisen kansaneläkkeen pohjaosan ja yksinäisen henkilön asianomaisen kuntaryhmän mukaisen täysimääräisen lisäosan yhteismäärän (2 373 ― 2 478 mk) kuukaudessa lukukauden ajalta keskimäärin laskettuina. Säännöstä ei sovellettaisi palkkaan tai sitä vastaavaan korvaukseen, jonka perusteella työnantajalla on oikeus samalta ajalta suoritettavaan kuntoutusrahaan kuntoutusrahalain 21 §:n perusteella.

Myös uudessa opintotukilaissa (65/94, 17 §) on hyväksytty menettely, jossa lukukausien aikana saatu ansiotulo vähentää opintotukea tietyn keskimäärin lasketun markkamäärän ylittävältä osalta.

2.2.5.3. Takautuvien etuuksien huomioonottamisesta

Kuntoutusrahalain 18 §:n 2 momentin nojalla takautuvasti myönnetyt ansionmenetyskorvaukset maksetaan samalta ajalta suoritettua kuntoutusrahaa vastaavalta osalta kansaneläkelaitokselle.

Käytännössä esiintyy melko yleisesti tilanteita, että kuntoutusrahaa, jonka takautuva hakuaika on yksi vuosi, haetaan ja maksetaan jälkikäteen samalta ajalta, jolta kuntoutuja on jo ehtinyt saada muita sosiaalivakuutusetuuksia. Näitä ovat esimerkiksi sairaus- tai työttömyyspäiväraha, työmarkkinatuki, äitiys-, isyys- ja vanhempainraha taikka työvoimapoliittisesta aikuiskoulutuksesta annetun lain mukainen koulutustuki. Jotta voitaisiin välttää edellä mainittuja etuuksia koskevien päätösten poisto- ja takaisinperintätilanteet, tulisi samalta ajalta myöhemmin maksettava kuntoutusraha voida pidättää mainittujen etuuksien määrään saakka näiden etuuksien takaisinsuorituksena, ei kuitenkaan jos kyseessä on sairausvakuutuslain 22 §:n 2 momentin mukainen vähimmäispäivärahan suuruinen vanhempainraha. Tässä tarkoitetun menettelyn mahdollistava säännös ehdotetaan lisättäväksi kuntoutusrahalain 18 §:ään.

2.2.6. Kansaneläkelain 22 §:n 2 momentin mukaista työkyvyttömyyseläkettä saavan kuntoutusrahan omavastuu

Kuntoutusrahalain 13 §:n mukaan kuntoutusrahaa maksetaan 30 päivän kuluttua kuntoutuksen alkamispäivästä, jos kuntoutuja sai välittömästi ennen kuntoutuksen alkamista täyttä työkyvyttömyyseläkettä, yksilöllistä varhaiseläkettä tai työttömyyseläkettä työntekijäin eläkelain 8 §:n 4 momentissa mainittujen lakien, eläkeohjesäännön tai eläkesääntöjen nojalla tai vastaavaa kansaneläkelain mukaista eläkettä.

Säännös ei aseta kansaneläkelain 22 §:n 2 momentin nojalla työkyvyttömyyseläkettä saavaa kuntoutusrahan omavastuuajan osalta eri asemaan kuin muuta työkyvyttömyyseläkkeensaajaa, vaikka hänen saamansa kuntoutusraha ei määräydy eläkkeensaajan kuntoutusrahaa koskevan kuntoutusrahalain 16 §:n perusteella. Hänenkin kuntoutusrahaansa on sovellettava 30 päivän omavastuuaikaa.

Jos kansaneläkelain 22 §:n 2 momentin nojalla työkyvyttömyyseläkettä saava kuntoutuja ei saa lisäksi kuntoutusrahalain 16 §:ssä tarkoitettua eläkettä, hän on kuntoutusrahan määräytymisen suhteen samassa asemassa kuin muut työssä käyvät tai työttömät kuntoutujat. Kuntoutusraha korvaa hänelle tällöin kuntoutuksen ajalta pois jäänyttä palkkaa, työttömyyskorvausta tai sairauspäivärahaa.

Tämän johdosta ehdotetaan kuntoutusrahalain 13 §:ää muutettavaksi siten, että siinä tarkoitettua 30 päivän omavastuuta sovelletaan vain kuntoutusrahalain 16 §:n mukaista kuntoutusrahaa saavaan kuntoutujaan.

2.3. Sairausvakuutuslaki

Sairausvakuutuslain 18 a §:n mukaan, jos vakuutetulla on työkyvyttömyyden alkaessa ollut oikeus työttömyyspäivärahaan, hänelle suoritettava sairausvakuutuslain mukainen päiväraha on vähintään 86 prosenttia hänelle suoritetun työttömyyspäivärahan määrästä, jolloin kuuden päivän sairauspäiväraha vastaa viideltä päivältä maksettavaa työttömyyspäivärahaa. Säännös on lisätty lakiin, jotta työttömien toimeentulon taso ei laskisi, kun työttömyyspäiväraha vaihtuu sairauspäivärahaksi. Säännös koskee ainoastaan työttömyyspäivärahaa eikä sitä voida soveltaa silloin, kun vakuutettu on työvoimakoulutuksessa ja saa työvoimapoliittisesta aikuiskoulutuksesta annetun lain mukaista koulutustukea eikä silloin, kun vakuutettu saa työmarkkinatuesta annetun lain mukaista työmarkkinatukea. Koulutuksessa olevat työttömät ja pitkäaikaistyöttömät saavat siten sairastuessaan monessa tapauksessa ainoastaan sairausvakuutuslain mukaisen vähimmäispäivärahan. Jotta työvoimakoulutukseen osallistuvien työttömien ja työmarkkinatuen saajien toimeentuloturvan taso ei heikkenisi sairastumisen vuoksi, tulisi sairausvakuutuslain 18 a §:n 1 momenttia muuttaa siten, että sitä voitaisiin soveltaa myös työmarkkinatukeen ja koulutustukeen. Lisäksi pykälään tulisi tehdä työttömyysturvalain 5 luvun muuttamisesta (1537/93) aiheutuva tekninen tarkistus. Osa-aikatyön ja sivutyön palkasta ja muusta työtulosta säädetään työttömyysturvalain 17 ja 18 §:ssä.

3. Taloudelliset vaikutukset

Työhön osallistuvien yli 55-vuotiaiden osuus on Suomessa huomattavasti alhaisempi kuin esimerkiksi muissa pohjoismaissa. Keskimääräinen eläkkeelle siirtymisikä on Suomessa ollut 58 vuotta, joka on tarkoitus nostaa vuoteen 2020 mennessä 61 vuoteen. Raportissaan ''Sosiaaliturvan strategiset valinnat -kohti 2000-lukua'' (1994:5) sosiaali- ja terveysministeriö on esittänyt näkemyksensä sosiaaliturvan lähivuosien suunnasta nojautuen toimintapolitiikassaan viiteen päästrategiaan. Näistä yksi on ehkäisevän politiikan strategia, jonka tavoitteena on muun muassa kuntoutusta ja muita työkykyä ylläpitäviä toimenpiteitä tehostamalla hillitä siirtymistä ennenaikaiselle eläkkeelle.

Kuntoutuslakiuudistuksen seurantaselvitysten perusteella voidaan osoittaa useita tärkeitä lainmuutostarpeita, joista nyt kyseessä olevaan esitykseen on valittu ne, joiden toteutuminen korostaisi kuntoutuksen prosessinomaista tukemista sekä kuntoutuksen toteuttamista avomuotoisena, jolloin kuntoutuksen kokonaiskustannusten vähentyminen on mahdollista. Maan taloudelliset resurssit huomioon ottaen suuria kustannuksia aiheuttavista uudistuksista kuten esimerkiksi varhaiskuntoutusmahdollisuuksien lisäämisestä tai päihdekuntoutuksen nykyistä laajemmasta tukemisesta taikka suojattuja vammais- ja hoitotukia saavien kuntoutusmahdollisuuksien parantamisesta on tässä vaiheessa luovuttu, vaikkakin niitä pidetään tärkeinä.

Kuntoutusta järjestävien ja korvaavien tahojen työnjaon selkeyttämistä koskevilla muutosehdotuksilla olisi kansaneläkelaitoksen kuntoutusvaroja vähäisessä määrin säästävä vaikutus. Niiden mukainen menettely selkiyttäisi päätöksentekoa ja lisäisi siten myös työn tehokkuutta.

Kuntoutusrahamahdollisuuksien laajentaminen Raha-automaattiyhdistyksen rahoittaman sopeutumisvalmennuksen ajalta lisää jossain määrin kuntoutusrahakustannuksia. Kustannuslisäys aiheutuisi pääosin ilmastohoidon ajalta maksettavasta kuntoutusrahasta, joka olisi vuositasolla noin 300 000 ― 400 000 markkaa. Tällöin ilmastohoitoon osallistuisi 120 henkilöä, kukin kolmen viikon jaksolle.

Kuntoutusraha kuntoutusprosessin tukijana siten, että kuntoutusrahaa voitaisiin tarvittaessa maksaa siihen sisältyvien odotus- ja väliaikojen ajalta ilman kolmen kuukauden enimmäisaikarajoitusta lisäisi kuntoutusrahakustannuksia. Kyseessä on harkinnanvarainen etuus, jota ei maksettaisi mikäli henkilön toimeentuloturva on muuten järjestetty muun muassa palkkatuloilla tai eläkkeillä. Kuntoutusraha korvaisi kyseisen henkilön nykyisin saamaa työttömyysturvaa, sairausvakuutuslain mukaista päivärahaa tai sosiaalihuoltolain mukaista toimeentuloturvaa, joten muutos olisi kustannusneutraali koko sosiaaliturvan kenttää tarkastellen.

Esityksen tavoitteena on myös lisätä mahdollisuuksia maksaa kuntoutusrahaa nykyistä laajemmin terveydenhuollon toteuttaman kuntoutuksen ajalta. Tämä ei kuitenkaan johtane kuntoutuksen lisääntymiseen siinä määrin, että siitä aiheutuisi esitettyjen muutosten osalta kuntoutusrahakustannusten olennaista lisääntymistä.

Kuntoutusrahan yhteensovitusta koskevien säännösten tarkentaminen siten, että nykyistä laajemmin otettaisiin kuntoutusrahaa vähentävänä huomioon kuntoutujan saamat ansionmenetyskorvaukset ja tulot säästäisi kuntoutusrahakustannuksia ja estäisi yksittäistapauksina esiin tulevat merkittävätkin ylikompensaatiotilanteet. Säästön suuruus rahallisesti on vähäinen.

Ne muutosesitykset, joiden vaikutuksista kuntoutuksen ja kuntoutusrahan kustannuksiin ei ole edellä esitetty erillistä arviota, aiheuttavat vuosittain yhteensä enintään noin 500 000 markan kokonaistaloudelliset kustannusvaikutukset.

4. Asian valmistelu

Eduskunnan antaman selvitysvelvoitteen huomioon ottaen kansaneläkelaitos laati oman laajahkon selvityksensä kuntoutusuudistuksen vaikutuksista kansaneläkelaitoksen kuntoutustoiminnan kannalta. Tässä yhteydessä nostettiin esiin nimenomaan kansaneläkelaitoksen kuntoutustoimintaan liittyviä lainmuutostarpeita. Nämä sisältyvät pääosin tähän yhteistyössä kansaneläkelaitoksen kanssa valmisteltuun esitykseen.

5. Suhde kansainvälisiin sopimuksiin

Ehdotetut etuuksien päällekkäisyyden estämistä ja niiden yhteensovittamista koskevat säännökset tulevat ensisijaisesti sovellettaviksi tilanteissa, joissa asiasta ei säädetä tai määrätä Suomea sitovissa kansainvälisissä sopimuksissa. Esimerkiksi ETA-sopimukseen sisältyvän asetuksen 1408/71 säännökset ovat ensisijaisia kansalliseen lainsäädäntöön nähden, jos ne ovat ristiriidassa keskenään. Nyt ehdotetut muutokset ovat sopusoinnussa asetuksen periaatteiden ja säännösten kanssa. Asetuksen säännökset mahdollistavat kansalliseen lainsäädäntöön sisältyvien yhteensovitussäännösten soveltamisen eläkkeitä lukuun ottamatta siinäkin tapauksessa, että nimenomaisia säännöksiä ulkomaisen etuuden yhteensovittamisesta ei ole.

6. Voimaantulo

Lainmuutokset ehdotetaan tulemaan voimaan 1 päivänä tammikuuta 1995 siten, että lakeja olisi sovellettava kuntoutukseen, joka jatkuu lain voimaantullessa tai joka alkaa lain voimaantulon jälkeen sekä kuntoutusrahaan, jota maksetaan tällaisen kuntoutuksen ajalta.

Edellä esitetyn perusteella annetaan Eduskunnan hyväksyttäväksi seuraavat lakiehdotukset:

1.

Laki kansaneläkelaitoksen järjestämästä kuntoutuksesta annetun lain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan 27 päivänä maaliskuuta 1991 kansaneläkelaitoksen järjestämästä kuntoutuksesta annetun lain (610/91) 1 §:n 2 momentti ja 5 §, sekä

lisätään lakiin uusi 1 a § seuraavasti:


1 §
Lain tarkoitus

Tämän lain mukaista kuntoutusta korvataan ja järjestetään, jollei vakuutetulla ole oikeutta tarvitsemaansa kuntoutukseen tai korvaukseen kuntoutuksen aiheuttamista kustannuksista tapaturmavakuutuslain perusteella korvattavasta kuntoutuksesta annetun lain (625/91), liikennevakuutuslain perusteella korvattavasta kuntoutuksesta annetun lain (626/91), sotilasvammalain (404/48) tai sotilastapaturmalain (1211/90) nojalla.


1 a §
Ulkomailta maksettavan etuuden huomioonottaminen

Tämän lain mukaista etuutta määrättäessä voidaan ottaa huomioon samaa etuutta tai tämän lain mukaan huomioon otettavaa muuta etuutta vastaava ulkomailta järjestettävä tai maksettava etuus.


5 §
Hakeminen ja päätöksenteko

Hakemus kuntoutuksen järjestämisestä ja korvaamisesta tehdään kansaneläkelaitokselle.


Kuntoutushakemuksen johdosta kansaneläkelaitoksen on annettava hakijalle kirjallinen päätös.


Kuntoutusta järjestetään ja korvataan aikaisintaan sen kalenterikuukauden alusta lukien, jona kuntoutushakemus jätettiin kansaneläkelaitokselle, jollei sen järjestämiseen tai korvaamiseen sitä edeltävältä ajalta ole erityistä syytä. Kuntoutusta ei kuitenkaan järjestetä tai korvata pitemmältä kuin kuuden kuukauden ajalta ennen sen hakemista.


Ammatillista kuntoutusta koskevasta tämän lain mukaisesta päätöksestä kansaneläkelaitoksen on välittömästi ilmoitettava eläketurvakeskukselle, siten kuin asetuksella tarkemmin säädetään.



Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1995. Lakia sovelletaan lain voimaantulosta lukien kuntoutusetuuteen, joka jatkuu lain voimaantullessa tai joka alkaa lain voimaantulon jälkeen.



2.

Laki kuntoutusrahalain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan 27 päivänä maaliskuuta 1991 annetun kuntoutusrahalain (611/91) 5 §:n 3 momentti, 6 §, 8 §:n 2 momentti, 11 §, 13 §, 15 § ja sen otsikko, 19 §, 24 §:n 1 momentti, 25 §:n 1 momentti, 26 §:n 2 momentti, sekä

lisätään lakiin uusi 2 a § sekä 18 §:ään uusi 2 momentti ja uusi 4 momentti, jolloin nykyinen 2 momentti siirtyy 3 momentiksi, seuraavasti:


2 a §
Ulkomailta maksettavan etuuden huomioonottaminen

Tämän lain mukaista etuutta määrättäessä voidaan ottaa huomioon samaa etuutta tai tämän lain mukaan huomioon otettavaa muuta etuutta vastaava ulkomailta maksettava etuus. Etuuteen voidaan rinnastaa myös ulkomaiselta työnantajalta tai kansainväliseltä järjestöltä saatu vastaavaa etuutta korvaava palkka.


5 §
Kuntoutuksen antamisperuste

Kuntoutusrahaa voidaan maksaa myös 1 momentissa tarkoitettua sopeutumisvalmennusta vastaavan Raha-automaattiyhdistyksen rahoittaman sopeutumisvalmennuksen ajalta.



6 §
Ulkomailla annettu kuntoutus

Kuntoutusrahaa voidaan maksaa myös muualla kuin Suomessa annettavan kuntoutuksen ajalta, jos kuntoutuksen antaminen ei Suomessa ole mahdollista tai sen antamiseen ulkomailla on muuten erittäin painava syy ja kysymyksessä on 5 §:n 1 momentissa mainittuun säännökseen perustuva kuntoutustoiminta tai sisällöltään sitä vastaava Raha-automaattiyhdistyksen rahoittama kuntoutuskurssi.


8 §
Maksamisaika

Kuntoutusrahaa voidaan maksaa myös kuntoutuspäätöksen antamisen ja kuntoutuksen alkamisen väliseltä ajalta sekä kuntoutusjaksojen väliseltä ajalta. Tällöin kuntoutusrahaa maksetaan kuitenkin enintään kolmelta kuukaudelta kalenterivuotta kohden kummankin syyn perusteella erikseen laskettuna, jollei sen maksaminen pitemmältä ajalta ole kuntoutuksen etenemisen turvaamiseksi perusteltua. Tarkemmat määräykset maksamisen perusteista antaa kansaneläkelaitos.


11 §
Maksaminen ilman omavastuuaikaa

Omavastuuaikaa ei sovelleta, jos kuntoutuja sai välittömästi ennen kuntoutuksen alkamista sairausvakuutuslain mukaista päivärahaa, työttömyysturvalain mukaista työttömyyspäivärahaa tai työmarkkinatuesta annetun lain (1542/93) mukaista työmarkkinatukea.


13 §
Siirtyminen eläkkeeltä

Kuntoutusrahaa maksetaan 30 päivän kuluttua kuntoutuksen alkamispäivästä, jos kuntoutuja sai välittömästi ennen kuntoutuksen alkamista eläkettä, jonka perusteella hänen kuntoutusrahansa määräytyy tämän lain 16 §:n mukaisesti.


15 §
Työttömyysturvaa tai työmarkkinatukea saaneen kuntoutusrahan vähimmäismäärä

Jos kuntoutuja sai välittömästi ennen kuntoutusrahan alkamista työttömyyspäivärahaa tai työmarkkinatukea, kuntoutusrahana maksetaan kuntoutuksen alkaessa vähintään sairausvakuutuslain 18 a §:ssä tarkoitettu markkamäärä lisättynä 10 prosentilla.


18 §
Yhteensovitus

Jos kuntoutuja saa ammatillisena kuntoutuksena järjestetyn koulutuksen tai siihen liittyvän harjoittelun ajalta säännöllisesti muuta kuin 1 momentissa tarkoitettua ansionmenetyskorvausta tai muuta toimeentuloa turvaavaa tuloa, vähennetään samalta ajalta maksettavasta kuntoutusrahasta mainitut tulot ja korvaukset siltä osin kuin niiden määrä yhteensä ylittää lukukauden ajalta laskettuna keskimäärin kansaneläkelain mukaisen kansaneläkkeen pohjaosan ja yksinäisen henkilön asianomaisen kuntaryhmän mukaisen täysimääräisen lisäosan yhteismäärän kuukaudessa. Tässä momentissa säädettyä yhteensovitusta ei sovelleta kuntoutusrahaan, joka tämän lain 21 §:n nojalla maksetaan työnantajalle.



Jos kuntoutuja on saanut samalta ajalta työttömyysturvalain mukaista työttömyyspäivärahaa, työmarkkinatuesta annetun lain mukaista työmarkkinatukea, sairausvakuutuslain mukaista päivärahaa, äitiys- tai isyysrahaa, muuta kuin sairausvakuutuslain 22 §:n 2 momentin mukaista vanhempainrahaa taikka työvoimapoliittisesta aikuiskoulutuksesta annetun lain mukaista koulutustukea, pidätetään samalta ajalta suoritettava kuntoutusraha maksetun työttömyysturvalain mukaisen peruspäivärahan, työmarkkinatuen, sairausvakuutuslain mukaisen päivärahan, äitiys-, isyys- ja vanhempainrahan tai koulutustuen määrään saakka, taikka se suoritetaan asianomaiselle työttömyyskassalle maksettua ansioonsuhteutettua työttömyyspäivärahaa vastaavalta osalta.


19 §
Maksaminen ilman yhteensovitusta

Yhteensovitusta ei tehdä, jos kuntoutuja saa:

1) osa-aika- tai osaeläkettä työntekijäin eläkelain 8 §:n 4 momentissa mainittujen lakien, eläkeohjesäännön tai eläkesääntöjen nojalla, jos oikeus saada mainittua eläkettä on alkanut ennen sen kalenterivuoden alkua, jota koskevat työtulot olisivat 14 §:ssä tarkoitetun kuntoutusrahan määrittämisen perusteena;

2) työkyvyttömyyseläkettä kansaneläkelain 22 §:n 2 momentin nojalla; tai

3) sairausvakuutuslain 22 §:n 2 momentin mukaan määrättyä vanhempainrahaa.


24 §
Harkinnanvarainen kuntoutusavustus

Kuntoutuksen jälkeiseltä ajalta kuntoutusrahaa saaneelle kuntoutujalle voidaan maksaa harkinnanvaraista kuntoutusavustusta, jos tämä on kuntoutujan työllistymisen kannalta erityisen tarpeellista. Harkinnanvaraista kuntoutusavustusta ei makseta kuitenkaan ajalta, jolta henkilöllä on oikeus työttömyysturvalain mukaiseen työttömyyspäivärahaan tai työmarkkinatuesta annetun lain mukaiseen työmarkkinatukeen.



25 §
Etuuksien hakeminen

Kuntoutusrahaa ja harkinnanvaraista kuntoutusavustusta haetaan kansaneläkelaitokselta. Kuntoutusrahaa haettaessa on esitettävä kuntoutuspäätös.



26 §
Päätös

Ammatillista kuntoutusta koskevasta päätöksestä ja sen perusteella myönnettävästä kuntoutusrahasta kansaneläkelaitoksen on välittömästi ilmoitettava eläketurvakeskukselle siten kuin asetuksella tarkemmin säädetään.



Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1995. Lakia sovelletaan lain voimaantulosta lukien kuntoutusrahaan, jota maksetaan lain voimaantullessa jatkuvan tai voimaantulon jälkeen alkavan kuntoutuksen perusteella.



3.

Laki sairausvakuutuslain 18 a §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan 4 päivänä heinäkuuta 1963 annetun sairausvakuutuslain (364/63) 18 a §:n 1 momentti,

sellaisena kuin se on 22 päivänä joulukuuta 1989 annetussa laissa (1255/89), seuraavasti:


18 a §

Jos vakuutetulla työkyvyttömyyden alkaessa on ollut oikeus työttömyysturvalain (602/84) mukaiseen työttömyyspäivärahaan, työmarkkinatuesta annetun lain (1542/93) mukaiseen työmarkkinatukeen tai työvoimapoliittisesta aikuiskoulutuksesta annetun lain (763/90) mukaiseen koulutustukeen, hänelle työkyvyttömyyden johdosta suoritettava päiväraha on vähintään 86 prosenttia hänelle työkyvyttömyyden alkaessa suoritettavan työttömyyspäivärahan, työmarkkinatuen tai koulutustuen määrästä. Tällöin ei työttömyyspäivärahan, työmarkkinatuen ja koulutustuen määrää laskettaessa oteta huomioon

1) työttömyysturvalain 17 ja 18 §:ssä tarkoitettua palkkaa ja muuta työtuloa;

2) työvoimapoliittisesta aikuiskoulutuksesta annetun lain 18 §:ssä tarkoitettua palkkaa ja muuta työtuloa eikä

3) sellaisia työttömyysturvalain 27 §:ssä tarkoitettuja etuuksia, jotka tämän lain 27 §:n mukaan on vähennettävä päivärahasta.




Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1995.

Tätä lakia sovelletaan, jos oikeus päivärahaan alkaa 1 päivänä tammikuuta 1995 tai sen jälkeen.



Helsingissä 30 päivänä syyskuuta 1994

Tasavallan Presidentti
MARTTI AHTISAARI

Sosiaali- ja terveysministeri
Jorma Huuhtanen

Lisää muistilistalle

Muuta kansioita

Dokumentti ei ole muistilistallasi. Lisää se valittuun tai uuteen kansioon.

Lisää dokumentti kansioihin tai poista se jo liitetyistä kansioista.

Lisää uusi kansio.

Lisää uusi väliotsikko.