Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi vähittäiskaupan ja eräiden työliikkeiden liikeajasta annettua lakia siten, että liikkeet voisivat avautua arkisin kello 7 sekä olla avoinna sunnuntaisin asutuskeskuksissa joulukuussa ja kahdeksana muuna sunnuntaina, jotka kauppa- ja teollisuusministeriö määrää kello 10:n ja kello 18:n välisenä aikana. Lisäksi poikkeuslupien myöntäminen siirrettäisiin lääninhallituksille.

Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan mahdollisimman pian sen jälkeen kun se on hyväksytty ja vahvistettu.

---

Lainsäädäntö ja käytäntö

Vähittäiskaupan ja eräiden työliikkeiden liikeajasta annetun lain (435/69), jäljempänä liikeaikalaki, mukaan vähittäiskaupan aukiolo on sallittua arkisin kello 8:sta kello 20:een sekä lauantaisin ja pyhien aattoina eräin poikkeuksin kello 8:sta kello 18:aan. Sunnuntaisin ja juhlapyhinä liikkeiden tulee olla useimmiten suljettuina. Lain 6 § sisältää luettelon niistä vähittäiskaupan erityismuodoista, joita laki ei koske.

Aukioloa koskevia säännöksiä lievennettiin vuonna 1989 vähittäiskaupan ja eräiden työliikkeiden liikeajasta annetun lain muuttamisesta annetulla lailla (918/89). Liikeaikaa koskevien rajoitusten piiristä vapautettiin haja- asutusalueilla sijaitsevista vähittäiskaupoista ja myymäläautoista tapahtuva myynti sekä eräitä muita lähinnä kotiteollisuuteen ja puutarhatuotteisiin liittyviä kaupan muotoja. Haja-asutusalueilla tarkoitetaan vähittäiskaupan ja eräiden työliikkeiden liikeajasta annetun asetuksen (252/90) mukaan asema- tai rakennuskaavalla vahvistetun asutuskeskuksen ulkopuolista aluetta. Asutuskeskuksella tarkoitetaan kaupunkia, kuntakeskusta tai muuta niihin rinnastettavaa tiivistä asutusta.

Kauppa- ja teollisuusministeriön, Liikealan ammattiliiton ja Vähittäiskaupan Tutkimussäätiön rahoittamassa tutkimuksessa ''Vähittäiskaupan aukioloaikakysymys'' (Helsingin kauppakorkeakoulun julkaisuja D-141/1991) on selvitetty aukioloaikojen sääntelyä ja niiden vapauttamisen merkitystä suomalaisessa yhteiskunnassa. Tutkimuksessa on koottu olemassa olevaa aineistoa aukioloaikakysymyksestä sekä vertailtu nykyistä käytäntöä muun muassa Ruotsiin, jossa aukioloaika on vapaa.

Toteutuneet aukioloajat ovat Suomessa varsinkin päivittäistavarakaupassa painottuneet iltaa kohti. Ruotsissa taas sunnuntaiaukiolo on aukioloaikojen vapauttamisesta johtuen yleistynyt. Ruotsissa suurimmilla päivittäistavarakaupoillakaan arkipäivien aukioloajat eivät monesti yllä pituudessaan Suomen tasolle. Sen sijaan yli puolet liikkeistä on säännöllisesti avoinna sunnuntaisin. Erityistavarakaupoista varsinkin vaate- ja huonekalukauppoja on Ruotsissa auki sunnuntaisin. Suomessa puolestaan esimerkiksi auto- ja huonekalukaupassa ovat yleisiä niin sanotut sunnuntainäyttelyt, joiden yhteydessä ei ole myyntiä.

Liikeaikalain aukioloa rajoittavat säännökset taajamissa ovat merkinneet poikkeuslupamenettelyn jatkumista. Poikkeuslupia koskevia hakemuksia on ollut vuosittain 400―600 ja niistä on hyväksytty 75―80 %. Myönnetyistä poikkeusluvista vajaat puolet on kohdistunut kesäaikaan.

Lupia on myönnetty erityisesti matkailullisilla perusteilla sekä matkailukeskuksille että pääteiden varsilla sijaitseville erityisille palvelupisteille niin kuin myös joillekin niin sanotuille tehdasmyymälöille. Kesäaikana on turistien palvelemiseksi myönnetty hakijoiden esittämien päivämäärien pohjalta erityisesti design-tyyppisille liikkeille poikkeuslupia sunnuntaiaukioloon. Valtakunnallisia poikkeuslupia on ollut joulun aikaan. Esimerkiksi joulukuussa 1992 sallittiin vähittäisliikkeiden aukiolo kuluttajien valintamahdollisuuksien parantamiseksi kahtena sunnuntaina ennen joulua. Kuluvan vuoden osalle liikeaikaneuvottelukunta on puoltanut viittä sunnuntaita. Poikkeuslupien myöntämisessä on ongelmana liikkeiden tasavertainen kohtelu. Elinkeinonharjoittajia ei tulisi saattaa poikkeusluvilla kilpailullisesti eriarvoiseen asemaan, vaan kaikilla tulisi olla samanlaiset mahdollisuudet elinkeinotoimintansa harjoittamiseen.

Poikkeusluvat myöntää kauppa- ja teollisuusministeriö, jonka yhteydessä toimii poikkeushakemusten valmistelevaa käsittelyä varten neuvottelukunta.

Nykyinen liikeaikalaki ei enää vastaa kuluttajien tarpeita. Kuluttaja-asiain neuvottelukunta on kuluttajapoliittisessa ohjelmassaan 19 päivänä joulukuuta 1991 esittänyt liikkeiden ja palvelulaitosten aukioloaikojen muuttamista joustavimmiksi. Ohjelmassa on myös katsottu, että kuluttajien tulisi saada julkisia palveluita silloin, kun heillä on aikaa niitä käyttää eli iltaisin ja viikonloppuisin.

Kilpailuvirasto on 23 päivänä maaliskuuta 1992 esittänyt kauppa- ja teollisuusministeriölle, että tämä ryhtyisi toimenpiteisiin liikeaikalain kumoamiseksi tarpeettomana ja taloudellista kilpailua jäykistävänä tekijänä. Kilpailuvirasto totesi liikeaikalain säännöksillä saatetun eri jakelukanavat eriarvoiseen asemaan.

Myös nykyisen hallituksen ohjelmaan liittyvässä pöytäkirjassa todetaan, että kauppaliikkeiden aukiolorajoituksia lievennetään.

Muut maat

Ruotsissa aukioloajat vapautettiin kokonaan vuonna 1972. Siellä aukioloajat ovat painottuneet Suomea enemmän viikonloppuihin. Ruotsissa suurimmilla päivittäistavarakaupoillakaan arkipäivien aukioloajat eivät yleensä yllä pituudessaan Suomen tasolle. Sen sijaan yli puolet liikkeistä on säännöllisesti avoinna sunnuntaisin, erityisesti niin sanotut convenience store -tyyppiset pienmyymälät. Erityistavarakaupoista varsinkin vaate- ja huonekalukauppoja on Ruotsissa auki sunnuntaisin. Norjassa kauppojen sallittu aukioloaika on maanantaista perjantaihin kello 6―20 ja lauantaisin kello 6―18. Kunnilla on oikeus laajentaa aukioloaikoja sekä sallia sunnuntaiaukiolo kello 14―19 välisenä aikana. Tanskassa aukioloaikoja on rajoitettu ja liikkeet ovat suljettuna sunnuntaisin. Siellä on kuitenkin valmisteilla lainmuutos. Liikkeet voivat useimmiten olla auki sunnuntaisin muun muassa Belgiassa, Espanjassa, Italiassa, Luxemburgissa, Portugalissa, Ranskassa ja Skotlannissa. Kauppojen liikeaikaa ei ole Euroopan yhteisöissä säännöstasolla harmonisoitu.

Esityksessä ehdotetaan, että ammattimaisen vähittäiskaupan sekä parturin- ja kähertäjänliikkeen sunnuntaiaukiolo sallittaisiin myös asutuskeskuksissa joulukuussa ja valtakunnallisesti vuosittain kahdeksana muuna kauppa- ja teollisuusministeriön määräämänä sunnuntaina. Käytännössä liikkeiden aukiolo on viime aikoina sallittu poikkeusluvilla joulukuussa kahtena sunnuntaina kuluttajien valintamahdollisuuksien lisäämiseksi. Päätettäessä kahdeksasta muusta ehdotetusta sunnuntaista, jolloin kaupat voisivat valtakunnallisesti olla avoinna, pyrittäisiin huomioimaan kaupan ja kuluttajien tarpeita. Ehdotettu liikkeiden avautumisen salliminen kello 7:ltä parantaisi liikkeiden mahdollisuuksia palvella esimerkiksi työssä käyviä kuluttajia.

Hallituksen yhtenä keskeisenä periaatteena keskushallintoa uudistettaessa on ollut, että ministeriöissä ja muussa keskushallinnossa käsitellään pääsääntöisesti ainoastaan valtakunnallisesti merkittävät lupa-asiat. Muiden lupien käsittely siirretään aluehallintoon. Tämän mukaisesti ehdotetaan, että poikkeuslupien myöntäminen aukioloa koskevista, edelleen voimaan jäävistä liikeaikojen rajoituksista siirrettäisiin kauppa- ja teollisuusministeriöltä lääninhallituksille. Tämäntapaisten yksittäistapauksellisten päätösten tekeminen sopii ministeriötä paremmin aluehallinnolle. Näin voitaisiin myös nykyistä paremmin ottaa huomioon paikalliset tarpeet ja kilpailutilanne. Lääninhallitukset järjestäisivät poikkeuslupien myöntämisen oman hallintonsa mukaan.

Esityksellä voitaisiin keventää hallintoa; muun muassa liikeaikaneuvottelukunnan toiminta lakkaisi. Esitys myös vähentäisi jonkin verran poikkeuslupien määrää. Poikkeuslupahakemusten käsitteleminen lääninhallituksissa voitaisiin hoitaa nykyisellä henkilöstöllä.

Ehdotettu liikkeiden avautumismahdollisuus arkisin kello 7 tuskin kovinkaan paljon muuttaisi nykyistä käytäntöä. Lähinnä pienet leipä- yms. myymälät voisivat olla avoinna aamuisin. Sunnuntaiaukiolo on nykyisinkin sallittu poikkeusluvalla joulukuussa. Ehdotetut kahdeksan muuta sunnuntaita ajoittuisivat kuluttajien tarpeiden mukaan kysyntäsesonkeihin. Ne olisivat luultavimmin laajempia kauppapäiviä. Aukioloaikojen väljentäminen saattaisi tuoda jonkin verran lisää osa-aikaisia työpaikkoja muun muassa nuorille.

Asia on valmisteltu virkamiestyönä kauppa- ja teollisuusministeriössä.

Ministeriö pyysi joulukuussa 1992 lausuntoja ehdotuksen pääperiaatteista, joiden mukaan vähittäisliikkeiden aukiolo olisi sallittu kaikkina viikonpäivinä kello 8:sta kello 20:een. Kirkollisina juhlapäivinä liikkeet olisivat olleet suljettuina ja aattopäivinä sallittu aukiolo olisi ollut nykyiseen tapaan lyhyempi. Ehdotuksesta antoivat lausunnon valtiovarainministeriö, työministeriö, kilpailuvirasto, kuluttajavirasto, kuluttajatutkimuskeskus, Suomen evankelis-luterilainen kirkko, Kaupan Keskusliitto, Kaupan Työnantajaliitto KTL ry, Vähittäiskaupan Keskusliitto ry, Suomen Yrittäjäin Keskusliitto ry, Keskuskauppakamari, Suomen Bensiinikauppiaitten Liitto SBL ry, Hotelli- ja Ravitsemisalan Yrittäjäliitto ry, Kioskiliitto ry, Suomen Kuluttajaliitto ry, Kuluttajat-Konsumenterna ry, Liikealan ammattiliitto ry, Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry, Kaupanalan esimiesliitto ry sekä Auto- ja konekaupan toimihenkilöliitto ATH ry. Lausuntojen johdosta kauppa- ja teollisuusministeriö kuuli 19 päivänä huhtikuuta 1993 eräitä kaupan, kuluttajien ja ammattiyhdistysliikkeen järjestöjä. Lausuntojen ja kuulemisen perusteella voidaan todeta seuraavaa.

Kaupanalan järjestöt kannattavat aukiolorajoitusten poistamista kokonaisuudessaan. Ammattiyhdistysjärjestöt olisivat valmiit hyväksymään kauppojen aukiolon kahdeksana määriteltynä sunnuntaina vuodessa. Suomen Kuluttajaliitto sekä kuluttaja- ja kilpailuviranomaiset ovat vapaiden aukiolojen kannalla. Kirkko vastustaa sunnuntaiaukioloa moraalis-eettisistä syistä. Jos aukiolo kuitenkin sallitaan sunnuntaisin, olisi kirkon kannalta myönteistä, että aukiolo alkaisi vasta kello 12. Ehdotettuun aukioloaikojen väljentämistä koskevaan ratkaisuun päädyttiin 30 päivänä syyskuuta 1993 käydyssä neuvottelussa, johon kauppa- ja teollisuusministeriön lisäksi osallistuivat Liikealan ammattiliitto, Kaupan Keskusliitto, Vähittäiskaupan Keskusliitto ja Suomen Kuluttajaliitto.

Eräissä lausunnoissa ehdotettua päätöksenteon siirtämistä kunnille vastustettiin kuulemistilaisuudessa niin kaupan, ammattiyhdistysliikkeen kuin kirkon taholta. Hallinnon keventämiseksi ehdotuksessa on päädytty poikkeuslupien myöntämisen siirtämiseen lääninhallituksille. Tästä on neuvoteltu sisäasiainministeriön kanssa.

1 §. Pykälän 1 momentin mukaan ammattimaisen vähittäiskaupan sekä parturin- ja kähertäjänliikkeen sallittu liikeaika olisi arkisin kello 7:n ja kello 20:n välinen aika. Lauantaisin ja pykälässä mainittuina aattopäivinä aukioloaika päättyisi kello 18. Ehdotetun uuden 2 momentin mukaan liikkeet voisivat olla avoinna joulukuussa kello 10:n ja 18:n välisenä aikana. Käytännössä joulunaikainen aukiolo on viime vuosina sallittu poikkeusluvalla mainittuna kellon aikana. Lisäksi liikkeet voisivat olla avoinna vuosittain kahdeksana kauppa- ja teollisuusministeriön määräämänä sunnuntaina kello 10:n ja 18:n välisenä aikana. Näistä niin sanotuista valtakunnallisista kauppapäivistä päätettäessä tulisi ottaa huomioon kaupan ja kuluttajien tarpeet sekä ennen päätöksen tekoa kuulla pykälässä mainittuja järjestöjä. Päivät voitaisiin määritellä joko vuosittain tai useampana päätöksenä lyhemmälle aikavälille kerrallaan. Päätökset voitaisiin tehdä joko järjestöjen hakemuksesta tai ilman hakemusta.

2 §. Pykälän 1 momentin mukaan muina kuin 1 §:n 2 momentissa tarkoitettuina sunnuntaina, kirkollisina juhlapäivinä, vapunpäivänä ja itsenäisyyspäivänä ei ammattimaista vähittäiskauppaa sekä parturin- ja kähertäjänliikettä saisi useimmiten harjoittaa.

4 §. Pykälän 2 momentin muutos on teknisluonteinen. Momentin mukaan poliisipiirin päällikkö voisi antaa luvan järjestää liikehuoneistossa sallitun aukioloajan ulkopuolella sellaisen näyttelyn, jonka yhteydessä ei tapahdu myyntiä. Joulunajan ja kahdeksan muun sunnuntain osalta lupa koskisi aikaa, jolloin liikkeet eivät 1 §:n 2 momentin mukaan voi olla avoinna.

5 §. Kun ehdotetusta aukioloaikojen väljentämisestä huolimatta käytännössä ilmennee tarvetta poiketa säädetyistä yleisistä aukioloajoista, ehdotetaan, että lääninhallitus voisi erityisistä syistä sallia aukiolon muinakin kuin säädettyinä aukioloaikoina. Lääninhallitus voisi kauppa- ja teollisuusministeriötä paremmin ottaa huomioon paikalliset erityistarpeet ja tilanteen.

Erityisistä syistä voidaan esimerkkeinä mainita nykyiset asumalähiöiden, rajakaupan, matkailun ja saariston erityisolosuhteet. Liikkeen sijaintipaikka voi olla käytännössä verrattavissa haja-asutusalueeseen, vaikka se onkin asema- tai rakennuskaava-alueella. Poikkeusluvista päätettäessä voitaisiin kiinnittää huomiota myös kuluttajien erityistarpeisiin ja palvelujen saatavuuteen. Myös erilaisiin taide-, harrastus-, näyttely-, messu- ja muihin yleisötapahtumiin liittyvä vähittäismyynti voitaisiin poikkeusluvalla sallia. Lupia myönnettäessä olisi niin ikään kiinnitettävä huomiota elinkeinonharjoittajien tasapuoliseen ja yhdenvertaiseen kohteluun sekä siihen, ettei liikkeiden keskinäistä kilpailuasemaa vakavasti järkytetä.

Poikkeusta koskevassa päätöksessä voitaisiin luonnollisesti määrätä ehtoja ja poikkeuslupa voisi olla määräaikainen tai toistaiseksi voimassa oleva. Lääninhallitus voisi luonnollisesti myöntää poikkeuksia vain kyseessä olevan läänin alueelle ja esitetyillä erityisillä syillä poikkeukset voisivat pääasiallisesti olla vain paikallisia. Pykälässä on myös säännös poikkeusluvan peruuttamisesta.

Laki ehdotetaan tulevaksi voimaan mahdollisimman pian sen jälkeen kun se on hyväksytty ja vahvistettu.

Edellä esitetyn perusteeella annetaan Eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan vähittäiskaupan ja eräiden työliikkeiden liikeajasta 24 päivänä kesäkuuta 1969 annetun lain (435/69) 1 §:n 1 momentti, 2 §:n 1 momentti, 4 §:n 2 momentti ja 5 §,

sellaisina kuin ne ovat, 1 §:n 1 momentti 20 päivänä lokakuuta 1989 annetussa laissa (918/89), 2 §:n 1 momentti ja 4 §:n 2 momentti 17 päivänä joulukuuta 1971 annetussa laissa (919/71) sekä 5 § muutettuna mainituilla 17 päivänä joulukuuta 1971 ja 20 päivänä lokakuuta 1989 annetuilla laeilla, sekä

lisätään 1 §:ään, sellaisena kuin se on muutettuna mainituilla 17 päivänä joulukuuta 1971 ja 20 päivänä lokakuuta 1989 annetuilla laeilla, uusi 2 momentti, jolloin nykyinen 2 momentti siirtyy 3 momentiksi, seuraavasti:

1 §

Ammattimaista vähittäiskauppaa sekä parturin- ja kähertäjänliikettä saa harjoittaa, jollei tässä laissa toisin säädetä, arkipäivinä kello 7:n ja kello 20:n välisenä aikana, paitsi lauantaina sekä itsenäisyyspäivän, uudenvuodenpäivän, pääsiäisen ja vapunpäivän aattona kello 7:n ja kello 18:n välisenä aikana.

Sunnuntaina ammattimaista vähittäiskauppaa sekä parturin- ja kähertäjänliikettä saa harjoittaa, jollei tässä laissa toisin säädetä, kello 10:n ja 18:n välisenä aikana joulukuussa ja vuoden kahdeksana muuna sunnuntaina, jotka kauppa- ja teollisuusministeriö määrää kuultuaan kauppaa, työnantajia ja työntekijöitä edustavia järjestöjä.

---

2 §

Kirkollisena juhlapäivänä, itsenäisyyspäivänä, vapunpäivänä ja muina kuin 1 §:n 2 momentissa tarkoitettuina sunnuntaina ei ammattimaista vähittäiskauppaa eikä parturin- ja kähertäjänliikettä saa harjoittaa, ellei 3―6 §:n säännöksistä muuta johdu.

---

4 §

Poliisipiirin päälliköllä on oikeus määräämillään ehdoilla antaa lupa 1 §:n 3 momentissa tarkoitetun liikehuoneiston aukioloon 1 §:n 2 momentissa ja 2 §:n 1 momentissa tarkoitettuina päivinä sellaisen näyttelyn järjestämistä varten, jonka yhteydessä ei tapahdu myyntiä tai suoriteta maksullisia palveluja.

5 §

Lääninhallitus voi erityisistä syistä sallia ammattimaisen vähittäiskaupan ja parturin- ja kähertäjänliikkeen harjoittamisen muinakin kuin 1―3 §:ssä säädettyinä aikoina. Poikkeuslupa voidaan peruuttaa, mikäli luvan antamisen olennaiset edellytykset eivät enää täyty tai luvan ehtoja rikotaan.

---

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 199 .

---

Helsingissä 29 päivänä lokakuuta 1993

Tasavallan Presidentti
MAUNO KOIVISTO

Kauppa- ja teollisuusministeri
Seppo Kääriäinen