Esityksessä ehdotetaan maaseutuelinkeinolakia muutettavaksi niin, että maatilatalouden ja maaseudun pienyritystoiminnan avustukset myönnettäisiin vastaisuudessa maatilatalouden kehittämisrahaston varoista ja että jo myönnetyt avustukset voitaisiin maksaa kyseisestä rahastosta. Esitys liittyy vuoden 1994 talousarvioon ja on tarkoitettu käsiteltäväksi sen yhteydessä.

---

Maaseutuelinkeinolaki (1295/90) tuli voimaan 1 päivänä tammikuuta 1991 ja samalla sillä kumottiin maatilalaki (188/77). Lain soveltamispiiriin kuuluu maatilatalouden ja maaseudun pienyritystoiminnan sekä asumisen tukeminen.

Pääasiallisimmat tukimuodot ovat avustukset ja lainat. Avustukset myönnetään valtion talousarvioon otetusta määrärahasta. Lainat taas myönnetään joko valtionlainoina maatilatalouden kehittämisrahastosta tai korkotukilainoina.

Lakia säädettäessä valtiontalouden tilanne oli erilainen. Silloin vielä oli mahdollista ottaa talousarvioon erilaisia elinkeinojen edistämiseen liittyviä avustuksia ja tukia. Tilanne on kuitenkin sen jälkeen olennaisesti muuttunut. Valtion lisävelkaantumisen estämiseksi ja talouden tasapainon saavuttamiseksi on tarpeen arvioida uudelleen myös maatilatalouteen myönnettävien tukien rahoitusmuodot.

Maatilalain nojalla investointiavustukset maatilatalouteen myönnettiin maatilatalouden kehittämisrahastosta. Samoin sieltä myönnettiin valtionlainat. Sen sijaan maatilalain nojalla myönnettyjen korkotukilainojen korkotuki maksettiin valtion tulo- ja menoarvioon otetusta määrärasta.

Maatilalain nojalla ei myönnetty viljelijöille aloittamisavustuksia, vaan niitä varten annettiin vuodesta 1982 lähtien erillinen valtioneuvoston päätös. Avustukset maksettiin valtion tulo- ja menoarvion määrärahasta. Samoin maaseudun pienimuotoisen elinkeinotoiminnan edistämisestä annetun lain (1031/86) nojalla pienyritystoiminnan avustukset myönnettiin valtion tulo- ja menoarvion määrärahasta.

Maaseutuelinkeinolakia valmisteltaessa ja säädettäessä katsottiin, että kehittämisrahastossa kulutusmenoina olevat avustukset rasittavat rahastoa ja vaarantavat mahdollisuudet sen avulla kehittää maatilataloutta. Sen vuoksi ne investointiavustukset, jotka aikaisemmin maatilalain nojalla oli myönnetty kehittämisrahastosta, säädettiin myönnettäväksi valtion talousarvioon otettavasta määrärahasta.

Maaseutuelinkeinolain nojalla myönnetään ensinnäkin maatilatalouteen aloittamisavustuksia nuorille viljelijöille lain 14 §:n nojalla, avustuksia maatilatalouden investointeihin lain 15 §:n nojalla, investointiavustuksia pienyritystoimintaan lain 19 §:n nojalla, käynnistysavustuksia pienyritystoiminnan aloittamiseen lain 20 §:n nojalla ja kehittämisavustuksia samoin pienyritystoimintaan lain 21 §:n nojalla. Jokaisessa edellä mainitussa pykälässä mainitaan erikseen, että avustus myönnetään valtion tulo- ja menoarviossa osoitetuista määrärahoista.

Aloittamisavustuksen määrä ja tukiperusteet ovat säilyneet pitkään varsin samankaltaisina. Avustuksen tarkoituksena on auttaa nuoren viljelijän tilanpidon aloittamista maatilan hankinnan jälkeen. Avustus maksetaan erilaisiin alkuvaiheen kustannuksiin ja investointeihin. Avustuksen enimmäismäärä alennettiin 15 päivästä syyskuuta 1993 alkaen 62 000 markkaan. Avustuksen määrä riippuu tilan tuotannollisen arvon ja tilasta maksetun vastikkeen suhteesta.

Maaseutuelinkeinolain mukaisia investointiavustuksia myönnetään maaseutuelinkeinoasetuksen (248/91) mukaan tuotantorakennuksia varten, salaojitukseen, tientekoon, ympäristönsuojelullisiin investointeihin, työsuojeluinvestointien suunnittelukustannuksiin sekä kotimaisen energian käytön edistämiseen, energian säästöön ja uuden energiateknologian käyttöönottoon liittyviin investointeihin.

Rakennusavustusten enimmäismäärä vaihtelee 20―60 prosentin välillä riippuen tilan sijainnista. Avustusta saa myöntää vain maaseutuelinkeinoasetuksen mukaisella 1. korkovyöhykkeellä. Suurimmat avustukset on mahdollista myöntää kolmessa pohjoisimmassa kunnassa. Käytännössä maaseutuelinkeinolain nojalla vireille pantuihin hankkeisiin ei ole myönnetty avustusta, vaan avustuksia on myönnetty vain jo maatilalain nojalla vireille pantuihin hankkeisiin. Vuonna 1993 kyseisiä avustuksia ei ole myönnetty enää lainkaan.

Samoin salaojitukseen ja maatalousteiden tekoon voidaan myöntää 30―40 prosenttia avustusta 1.―3. korkovyöhykkeellä eli muualla paitsi eteläisessä osassa maata 4. korkovyöhykkeellä. Salaojitus- ja tientekoinvestointien tukemisessa on lähes vastaava tilanne kuin rakentamisinvestoinneissakin. Vuonna 1993 ei enää ole myönnetty avustuksia salaojituksiin ja tientekoonkin vain 176 000 mk.

Maaseutuelinkeinoasetuksessa tarkoitettuja ympäristönsuojeluinvestointeja sen sijaan on tuettu maaseutuelinkeinolain nojalla varsin runsaasti. Tukitarve on johtunut kiristyneistä vesiensuojelusäännöksistä. Pääasiallisin avustuskohde ovat olleet vanhojen navetoiden lanta-, liete- ja puristenestesäiliöiden saattaminen asianmukaisiksi. Tarkoitukseen vuonna 1993 ohjattu määräraha 56 miljoonaa markkaa on jo lähes kokonaan käytetty.

Maatilojen työsuojelun edistämiseksi voidaan myöntää avustusta sellaisiin suunnittelukustannuksiin, jotka koskevat nimenomaan työsuojelun tarpeesta lähtenyttä investointia. Markkamääräisesti myönnetyt avustukset ovat olleet pieniä ja kokonaismäärä vähäinen. Vuonna 1993 avustuksia ei ole myönnetty.

Maaseutuelinkeinoasetuksen nojalla olisi mahdollista tukea varsin monenlaisia energiaan liittyviä investointeja. Käytännössä niitä ei kuitenkaan ole myönnetty kuin yksi vuonna 1992.

Maaseutuelinkeinolain nojalla on alunperin myönnetty maatilatalouden kehittämisrahastosta ainoastaan avustuksia asuinrakennuksiin, jotka oli tarkoitettu heikossa taloudellisessa asemassa oleville 65 vuotta täyttäneille henkilöille. Huonosti elinkeinolakiin sopivana ja ehdoiltaan käytännössä harvoin sovellettavana avustusmuoto on kumottu. Nyt kehittämisrahastosta ei myönnetä lainkaan maaseutuelinkeinoavustuksia.

Huomattavat supistustarpeet valtion menoissa kaventavat mahdollisuuksia tukea elinkeinotoimintaa samalla tavalla kuin aikaisemmin. Erityisesti tämä koskee suoraan valtion talousarvion määrärahoista myönnettäviä avustuksia. Jo myönnettyjen avustusten maksamisessakin on tarpeen etsiä tarkoituksenmukaisimmin käytettävissä olevia varoja.

Maatilatalouden kehittämisrahasto on tarkoitettu nimenomaan sellaiseen tukemiseen, joka liittyy maatilatalouden rakenteiden kehittämiseen. Siten maaseutuelinkeinolain mukaiset avustukset kuuluvat kohteisiin, joita kyseisestä rahastosta voitaisiin rahoittaa ilman, että maatilatalouden kehittämisrahastosta annettua lakia (657/66) tarvitsisi muuttaa.

Ongelmana on rahaston varojen kehittyminen. Rahaston omaisuuden muodostaa käytännössä pääasiassa valtionlainojen ja -myyntihintasaamisten luottokanta. Tulot muodostuvat näin ollen pääosin saatavien lyhennyksistä ja koroista. Ilman uusien lainojen myöntämistä eli sijoitustoimintaa varat vähenevät. Tätä juuri aiheuttaa painopisteen muuttaminen sijoitus- ja kulutusmenojen suhteessa.

Viime vuosina rahastoa on lisäksi käytetty tuotannon tasapainottamismenojen rahoittamiseen. Niihin on siirretty yhteensä 550 miljoonaa markkaa ja tarkoitus on siirtää vuonna 1994 vielä 252 miljoonaa markkaa. Suoraan valtionvarastoon on siirretty 300 miljoonaa markkaa. Jo nämä siirrot kokonaan pois maatilatalouden kehittämistoimista ovat merkittäviä. Valtion tulojen väheneminen ja menojen kasvu ovat muuttaneet kehittämisrahaston varojen käyttömahdollisuuksiakin.

Toisaalta myös tukitarpeessa tapahtuu muutoksia. Jo nyt tilaluku on vähentynyt ja esimerkiksi kehittämisrahastosta lainoitettavien tilojen sukupolvenvaihdosten määrä on laskenut viime vuosina 3 000 kappaleesta/vuosi noin 1 000 kappaleeseen/vuosi. Siten varsinkin maanostolainoituksen tarve on vähentynyt.

Ottaen huomioon taloudellinen kehitys sekä koko kansantaloudessa että maataloudessa ei uusien luottojen tarve maataloudessa ole enää samansuuruista kuin aikaisemmin tilaluvun ollessa huomattavasti nykyistä suurempi. Sen vuoksi voidaan olettaa, että kehittämisrahaston varojen käyttö myös avustuksiin ei olennaisesti heikennä rahastoa, mikäli siirtoja tuotannon tasapainottamismenoihin ei tulevina vuosina enää tehdä.

Esityksen tavoitteena on edesauttaa valtiontalouden tasapainon saavuttamista, vähentää valtion talousarvion kautta maatalouteen myönnettävän tuen tarvetta ja käyttää maatalouden avustusluonteiseen investointitukeen osittain maataloudelta itseltään korkoina saatavia varoja.

Sen vuoksi esityksessä ehdotetaan maaseutuelinkeinolakia muutettavaksi niin, ettei esityksessä tarkoitettuja avustuksia enää myönnettäisi valtion talousarviossa osoitetuista määrärahoista, vaan maatilatalouden kehittämisrahastosta. Samoin jo myönnetyt avustukset, jotka tulisivat maksettavaksi talousarvioon vastaisuudessa otettavista määrärahoista, maksettaisiinkin kehittämisrahastosta.

Vähentyneitä lainoitusmahdollisuuksia korvattaisiin osittain korkotukilainoitusta lisäämällä.

Maaseutuelinkeinolain nojalla on myönnetty avustuksia seuraavasti.

Aloittamisavustukset, missä ovat mukana vuonna 1990 myönnetyt avustukset, jotka maksetaan samasta vuotuisesta arviomäärärahasta:

Vuosi	Myönnetty milj. mk
1990	117,7
1991	76,5
1992	65,0
1993 (-31.7.93)	26,9
Yhteensä	286,1

Investointiavustukset:

Vuosi	tuotanto-	sala-	tie-	ympäristö-	työ-	energia-	yht.
	rakennus-	ojitus-	avustus-	avustus	suojelu-	avustus	milj. mk
	avustus	avustus	milj. mk	milj. mk	avustus	milj. mk
	milj. mk	milj. mk			milj. mk
1991	9,0	31,6	1,8	25,0	-	-	67,4
1992	0,5	5,0	2,4	47,0	-	-	50,4
1993 (-31.7.93)	-	-	0,2	39,1	-	-	39,3
Yht.	9,5	36,6	4,4	111,1	-	-	157,1

Pienyritystoiminnan ja erikoismaatalouden investointi-, käynnistämis- ja kehittämisavustukset, missä ovat mukana maaseudun pienyritystoiminnan kehittämisestä annetun lain mukaiset avustukset, jotka maksetaan samasta vuotuisesta arviomäärärahasta:

Vuosi	Myönnetty milj. mk
1987	69,4
1988	112,4
1989	117,2
1990	118,0
1991	105,0
1992	78,0
1993 (31.7.-93)	55,0
Yhteensä	661,0

Avustuksia on myönnetty ja maksettu 1.1.1987―31.7.1993 välisenä aikana yhteensä seuraavasti:

	Myönnetty	Maksettu	Maksamatta
	milj. mk	milj. mk	milj. mk
Aloittamisavustukset	286,1	203,5	82,6
Investointiavustukset	157,1	103,9	53,2
Pienyritysavustukset	661,0	420,7	240,3
Yhteensä	1 104,2	728,1	376,1

Maatilatalouden kehittämisrahaston käytettävissä olevat tulot vuosina 1990―93 ovat olleet seuraavat:

	1990	1991	1992	1993	1994
	milj. mk	milj. mk	milj. mk	milj. mk	milj. mk
				(arvio)	(arvio)
maatilalainat	485,4	688,1	750,6	700,0	650,0
maaseutuelinkeinolainat	-	0,5	4,2	19,0	41,0
kauppahintasaamiset	136,4	154,0	136,6	90,0	85,0
muut tulot	123,0	152,6	141,1	136,0	120,0
rahaston omat tulot yhteensä	844,8	1025,5	1 032,5	945,0	896,0
sidottujen varojen peruutukset ja
sitomattomat varat	131,6	70,6	114,0	109,0	28,0
siirto edellisiltä vuosilta	-	-	100,0	81,5	-
omat varat yhteensä	976,4	1 095,8	1 246,5	1 135,5	924,5
siirto tulo- ja menoarviosta	180,0	-	-	-	-
käyttö tuotannon ohjaamiseen	-	-	-200,0	-350,0	-252,0
siirto valtionvarastoon	-	-	-300,0	-	-
siirretty seuraaville vuosille	-	-100	-81,5	-	-
varoja käytettavissä	1 156,4	995,8	665,0	785,5	672,0

Kehittämisrahaston varojen käytettävissä olevien tulojen kehitys on ollut aleneva jo ilman avustusten maksua rahastosta.

Mikäli avustukset siirretään myönnettäväksi rahastosta, vuosi 1994 tulee olemaan kaikkein hankalin vuosi kehittämisrahaston sijoitusmenoihin käytettävissä olevien tulojen kannalta. Aikaisempina vuosina varsinkin aloittamisavustuksia ja pienyritystoiminnan avustuksia on myönnetty huomattavasti enemmän kuin kuluvana tai sitä edeltävänä vuonna on myönnetty tai tultaneen myöntämään. Näistä avustuksista on vielä suuri osa maksamatta. Kun avustuksia maatalouden rakennekehityksen johdosta kuitenkin tultaneen myöntämään aikaisempaa vähemmän, pienenee avustusten suhteellinen osuus menoista. Vuoden 1995 jälkeen tilanne paranee tältä osin.

Vaikka kehittämisrahaston tulokertymän kehitys tulee olemaan laskeva, avustusten siirto maksettavaksi rahastosta on tässä taloudellisessa tilanteessa perusteltua.

Esityksellä ei ole mainittavia organisatorisia vaikutuksia, eikä sillä ole henkilöstövaikutuksia.

Esitys on valmisteltu maa- ja metsätalousministeriössä virkatyönä.

14, 15 ja 19―21 §. Aloittamisavustus, maatilojen investointiavustus, pienyritystoiminnan investointiavustus, käynnistysavustus ja pienyritystoiminnan kehittämisavustus. Jokaisessa pykälässä on erikseen todettu, että kyseisessä pykälässä tarkoitettu avustus maksetaan valtion tulo- ja menoarviossa osoitetuista määrärahoista. Kyseinen maininta ehdotetaan poistettavaksi, koska valtion talousarviossa ei ole enää tarkoitus osoittaa varoja maaseutuelinkeinolain mukaisiin avustuksiin.

52 §. Kehittämisrahaston varojen käyttökohteet. Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 4 kohta, jonka mukaan kehittämisrahaston varoja voitaisiin käyttää myös 14, 15 ja 19―21 §:n mukaisiin avustuksiin.

Laki ehdotetaan tulevaksi voimaan 1 päivänä tammikuuta 1994.

Voimaantulosäännökseen otettavaksi ehdotetun 2 momentin mukaan kehittämisrahaston varoista voitaisiin maksaa myös ne 14, 15 ja 19―21 §:n nojalla myönnetyt mutta lain voimaan tullessa maksamatta olevat avustukset, joiden maksamiseen ei enää ole valtion talousarviossa osoitettua määrärahaa.

Edellä esitetyn perusteella annetaan Eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan 28 päivänä joulukuuta 1990 annetun maaseutuelinkeinolain (1295/90) 14 §:n 2 momentti, 15 §:n 1 momentti, 19 §:n 1 momentti, 20 §:n 1 momentti ja 21 §, sellaisina kuin niistä ovat 19 §:n 1 momentti ja 21 § 20 päivänä heinäkuuta 1992 annetussa laissa (660/92), sekä

lisätään 52 §:n 1 momenttiin edellä mainitulla 20 päivänä heinäkuuta 1992 annetulla lailla kumotun 4 kohdan tilalle uusi 4 kohta, seuraavasti:

14 §
Aloittamisavustus

---

Aloittamisavustuksen myöntämisen muista edellytyksistä säädetään tarkemmin asetuksella.

15 §
Maatilojen investointiavustus

Investointiavustusta voidaan myöntää asetuksella tarkemmin säädettävin perustein maatilatalouden tuotannollisiin investointeihin sekä tuotantotoiminnan edellyttämiin ympäristön- ja työsuojelullisiin investointeihin enintään 60 prosenttia hyväksyttävistä kustannuksista. Avustusta voidaan myöntää myös suunnittelukustannuksiin.

---

19 §
Pienyritystoiminnan investointiavustus

Maaseudun pienyritystoiminnassa tarpeellisen käyttöomaisuuden hankintaan ja sen muutos- ja parannustöihin, ympäristönsuojelun tehostamiseen sekä eläinkannan monipuolistamiseen voidaan myöntää investointiavustusta enintään 55 prosenttia hyväksyttävistä kustannuksista sen mukaan kuin asetuksella tarkemmin säädetään.

---

20 §
Käynnistysavustus

Avustusta maaseudun pienyritystoiminnan käynnistämiseen voidaan, sen mukaan kuin asetuksella tarkemmin säädetään, myöntää enintään 55 prosenttia yrityksen aloittamisen tai laajentamisen aiheuttamien ennakonpidätyksen alaisten palkkojen ja välillisten työvoimakustannusten hyväksyttävästä yhteismäärästä. Välillisten työvoimakustannusten määräksi katsotaan 25 prosenttia mainituista palkoista. Yrittäjän itsensä osalta käynnistysavustusta myönnetään kuitenkin asetuksella tarkemmin säädettävin tavoin palkkakustannuksista riippumaton määrä.

---

21 §
Pienyritystoiminnan kehittämisavustus

Avustusta maaseudun pienyritystoiminnan kehittämiseen voidaan, sen mukaan kuin asetuksella tarkemmin säädetään, myöntää enintään 75 prosenttia niistä hyväksyttävistä kustannuksista, jotka aiheutuvat tuotteiden, tuotantomenetelmien, markkinoinnin ja yrityksen johtamisen kehittämishankkeista, yrityksen tarvitsemasta koulutuksesta, ympäristönsuojelun rahoituksesta tai aloittavan pienyrityksen toimintaedellytysten selvittämisestä.

52 §
Kehittämisrahaston varojen käyttökohteet

Maatilatalouden kehittämisrahaston varoja voidaan, sen lisäksi mitä niiden käyttämisestä on edellä säädetty, käyttää:

4) tämän lain 14, 15 sekä 19―21 §:n mukaisiin avustuksiin;

---

---

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 1993.

Maatilatalouden kehittämisrahaston varoista saadaan maksaa ne tämän lain 14, 15 sekä 19―21 §:n nojalla sekä maaseudun pienimuotoisen elinkeinotoiminnan edistämisestä annetun lain (1031/86) sekä käynnistystuen maksamisesta nuorille viljelijöille annetun valtioneuvoston päätöksen (323/90) nojalla jo myönnetyt avustukset, joiden maksamiseen ei enää ole valtion talousarviossa osoitettu määrärahaa.

---

Helsingissä 11 päivänä lokakuuta 1993

Tasavallan Presidentti
MAUNO KOIVISTO

Ministeri
Ole Norrback