Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi työnvälityslakia siten, että liikkuvuusavustusjärjestelmää supistetaan luopumalla kokonaan alkuavustuksesta, jota on maksettu työvoiman kotimaisen liikkuvuuden sekä paluumuuton tukemiseksi. Myös Pohjoismaiden kansalaisille myönnetyistä tutustumismatkakorvauksista ehdotetaan luovuttavaksi. Työttömälle tai työttömyysuhan alaiselle voitaisiin maksaa jatkossa matkakustannusten korvausta työpaikkaan tutustumista, työsopimusneuvottelua tai uuteen työpaikkaan siirtymistä varten.

Esitys liittyy valtion vuoden 1993 talousarvioesitykseen. Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan 1 päivänä tammikuuta 1993.

---

Työnvälityslain 3 a §:n (1645/91) mukaan työttömälle tai välittömästi työttömyysuhan alaiselle työnhakijalle voidaan myöntää matkakustannusten korvausta työpaikkaan tutustumis- tai työsopimusneuvottelumatkasta ja uuteen työpaikkaan siirtymismatkasta sekä alkuavustusta muutosta aiheutuviin kustannuksiin. Koululaiselle ja opiskelijalle voidaan korvata matkakustannuksia kesäloma-aikana tapahtuvaa työskentelyä varten. Matkakustannusten korvauksen ja alkuavustuksen saannin edellytyksenä on työttömyyden tai sen uhan lisäksi sekä hakijan asuinpaikkakunnan että vastaanottavan paikkakunnan kyseisen alan työllisyystilanteen selvittäminen. Työajan uudessa työpaikassa tulee olla keskimäärin vähintään 18 tuntia viikossa. Alkuavustuksen saamiseksi edellytetään lisäksi, että työpaikka on pysyvä. Alkuavustuksen suuruus on valtion virkamiesten matkustussäännön mukainen kokopäiväraha kerrottuna 35:llä eli 5 775 markkaa.

Ulkomailta Suomeen muuttavalle ja pysyvän ansiotyön aloittavalle paluumuuttajalle voidaan työnvälityslain 3 b §:n (1645/91) nojalla maksaa alkuavustusta muuttokustannusten korvaamiseksi. Pohjoismaissa asuvalle Pohjoismaiden kansalaiselle voidaan saman pykälän mukaan maksaa matkakorvauksia tutustumismatkoista Suomessa oleviin työpaikkoihin. Paluumuuttajalle maksettavan alkuavustuksen suuruus on mainitun matkustussäännön mukainen kokopäiväraha kerrottuna 45:llä, 55:llä tai 65:llä riippuen siitä mistä muutto tapahtuu. Alkuavustuksen suuruus on siten 7 425― 10 725 markkaa.

Vuonna 1991 matkakustannusten korvausta myönnettiin 7 000 henkilölle ja alkuavustusta maan sisäisessä muutossa 2 100 henkilölle. Määrät ovat yli puolta pienemmät kuin edellisvuonna. Paluumuuttajien alkuavustusta vuonna 1991 myönnettiin 750 henkilölle. Vuoden 1992 alkupuoliskolla alkuavustuksia on myönnetty kaikkiaan 260 henkilölle.

Liikkuvuusavustusjärjestelmän tavoitteena on ollut työvoiman liikkuvuuden, työttömien työnsaannin ja avoimien työpaikkojen täyttymisen edistäminen. Nykyisessä työllisyystilanteessa avustusten merkitys on vähäinen. Tämän vuoksi ja ottaen huomioon, että alkuavustus on kohdistunut vain osaan toiselle paikkakunnalle muuttavista, ehdotetaan, että alkuavustuksesta luovutaan kokonaan sekä kotimaassa että paluumuutossa. Myös Pohjoismaiden kansalaisille myönnettävistä tutustumismatkakorvauksista ehdotetaan luovuttavaksi. Tämä tukimuoto on Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen (ETA-sopimus) ja siihen liittyvän työntekijöiden vapaasta liikkuvuudesta annetun asetuksen vastainen, koska se rajaa edun saajien piirin ainoastaan Pohjoismaissa asuviin Pohjoismaiden kansalaisiin. Näitä matkoja on korvattu vuonna 1991 yhteensä 160 henkilölle ja vuoden 1992 alkupuoliskolla 68 henkilölle. Matkakustannusten korvaamismahdollisuus sen sijaan tulisi säilyttää, koska olisi kohtuutonta työtöntä työnhakijaa kohtaan, jos hän joutuisi matkustamaan omalla kustannuksellaan työvoimatoimiston osoittaessa hänet toiselle paikkakunnalle. Matkakustannusten korvaaminen edistäisi lisäksi työttömien tasavertaista työnhakua, heidän työnsaantiaan sekä avoimien työpaikkojen laadukasta täyttymistä samoin kuin työnvälityksen mahdollisuuksia aktiiviseen työhönosoitustoimintaan.

Ehdotetun työnvälityslain 3 a §:n mukaan työttömälle tai työttömyysuhan alaiselle työnhakijalle voitaisiin maksaa kuten voimassa olevan lainkin mukaan matkakustannusten korvausta matkasta, jonka hän tekee työpaikkaan tutustumista, työsopimusneuvottelua tai uuteen työpaikkaan siirtymistä varten. Työttömyysuhka voisi olla välitön tai työttömyys voisi konkretisoitua vasta myöhemmin esimerkiksi sijaisuuden päätyttyä. Myös opiskelijalle tai koululaiselle voitaisiin maksaa vastaavia korvauksia loma-aikana tapahtuvaa työskentelyä varten.

Tarkemmin matkakustannusten korvauksen saantiedellytyksistä säädettäisiin asetuksella. Edellytyksenä tulisi olla, että hakija on ilmoittautunut työvoimatoimistoon ja työvoimatoimisto on osoittanut hakijan tarkistettuaan, että työpaikka on avoinna. Hakija voisi siten itsekin hankkia kyseisen työpaikan. Työpaikan tulisi olla Suomessa hakijan asuinpaikkakunnan työssäkäyntialueen ulkopuolella. Työnhakijan työssäkäyntialueen tai vastaanottavan paikkakunnan työllisyystilanteella ei nykyisestä poiketen olisi merkitystä matkakustannusten korvausta myönnettäessä. Euroopan talousalueeseen kuuluvan valtion kansalaisilla olisi samanlainen oikeus korvaukseen kuin suomalaisellakin sen jälkeen kun hän on saavuttanut työntekijäaseman. EY:n tuomioistuimen ratkaisukäytännön mukaanhan oikeus saada sellaisia palveluja, joihin liittyy sosiaalisia etuuksia, syntyy vasta kun henkilöllä on työntekijäasema asianomaisessa maassa. Työntekijäaseman henkilö saavuttaa tekemällä työsopimuksen.

Korvattavia matkakustannuksia olisivat matkaliput, päivärahat ja majoittuminen, jotka korvattaisiin valtion virkamiesten matkustussäännön toisen matkaluokan mukaan. Matkakustannukset korvattaisiin kokonaiskustannuksiltaan halvinta matkustustapaa käyttäen.

Vuonna 1991 liikkuvuusavustuksiin käytettiin 23,9 miljoonaa markkaa ja vuonna 1992, jolloin uusittu liikkuvuusavustusjärjestelmä on ollut voimassa, heinäkuun loppuun mennessä on käytetty noin 7 miljoonaa markkaa. Kotimaisiin ja ulkomailta palanneitten paluumuuttajien alkuavustuksiin määrästä on käytetty vajaa 6 miljoonaa markkaa ja kotimaisiin matkakustannusten korvauksiin hiukan yli miljoona markkaa. Ehdotetun lainmuutoksen mukainen määrärahatarve vuonna 1993 olisi 9 miljoonaa markkaa, josta yksi miljoona on tarkoitettu paluumuuttoa koskevaan tiedotukseen, Tukholman tietopalveluun ja Pietarissa, Tallinnassa ja Petroskoissa järjestettävään vastaavaan tiedotustoimintaan sekä inkeriläisten ammatillisten valmiuksien tukemiseen Suomessa. Summassa on otettu huomioon, että paluumuuttajan alkuavustuksia lain voimaantulosäännöksen mukaan voitaisiin myöntää vuoden 1993 kesäkuun loppuun saakka niille, jotka ovat muuttaneet Suomeen ennen tämän lain voimaantuloa.

Laki ehdotetaan tulevaksi voimaan 1 päivänä tammikuuta 1993. Sitä on tarkoitus soveltaa niihin liikkuvuusavustushakemuksiin, jotka on jätetty työvoimaviranomaiselle mainittuna päivänä tai sen jälkeen. Paluumuuttaja voi voimassa olevan säännöksen mukaan hakea alkuavustusta kuuden kuukauden kuluessa Suomeen muuttamisesta. Tämän vuoksi paluumuuttajan alkuavustusta koskevaa säännöstä sovellettaisiin vuoden 1993 kesäkuun loppuun saakka niiden osalta, jotka ovat muuttaneet Suomeen ennen lain voimaantuloa, mutta saavat pysyvän ansiotyön vasta myöhemmin.

Edellä esitetyn perusteella annetaan Eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

kumotaan 2 päivänä kesäkuuta 1959 annetun työnvälityslain (246/59) 3 b §, sellaisena kuin se on 13 päivänä joulukuuta 1991 annetussa laissa (1645/91), sekä

muutetaan 3 a ja 16 a §,

sellaisina kuin ne ovat mainitussa 13 päivänä joulukuuta 1991 annetussa laissa, seuraavasti:

3 a §

Työttömälle tai työttömyysuhan alaiselle työnhakijalle voidaan hakemuksesta myöntää matkakustannusten korvausta matkasta, jonka hän tekee työpaikkaan tutustumista, työsopimusneuvottelua tai uuteen työpaikkaan siirtymistä varten. Matkakustannusten korvausta voidaan myöntää myös koululaiselle ja opiskelijalle toisella paikkakunnalla loma-aikana tapahtuvaa työskentelyä varten.

Matkakustannusten korvauksen myöntämisen edellytyksistä säädetään tarkemmin asetuksella.

16 a §

Rangaistus 3 a §:ssä mainitun korvauksen petollisesta hankkimisesta tai sen yrittämisestä tuomitaan sen mukaan mitä rikoslain 36 luvun 1―3 §:ssä säädetään.

---

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1993.

Tätä lakia sovelletaan niihin hakemuksiin, jotka on jätetty mainittuna päivänä tai sen jälkeen. Henkilö, joka on muuttanut ulkomailta Suomeen ennen tämän lain voimaantuloa, säilyttää kuitenkin oikeutensa hakea paluumuuttajan alkuavustusta 30 päivään kesäkuuta 1993 saakka.

---

Helsingissä 9 päivänä lokakuuta 1992

Tasavallan Presidentti
MAUNO KOIVISTO

Työministeri
Ilkka Kanerva