Esityksessä ehdotetaan, että eduskunta hyväksyisi Strasbourgissa 28 päivänä tammikuuta 1981 tehdyn yleissopimuksen yksilöiden suojelusta henkilötietojen automaattisessa tietojenkäsittelyssä.

Sopimusvaltiot sitoutuvat takaamaan henkilötietojen automaattisessa tietojenkäsittelyssä yleissopimuksessa tarkemmin määritellyt yksilön oikeudet ja perusvapaudet sekä erityisesti hänen oikeutensa yksityisyyteen (tietosuoja). Yleissopimuksen tarkoituksena on turvata mainitut oikeudet ja vapaudet kunkin sopimusvaltion alueella jokaiselle yksilölle riippumatta hänen kansalaisuudestaan tai asuinpaikastaan.

Yleissopimus sisältää myös määräykset kansainvälisestä tietojen siirrosta ja keskinäisestä avunannosta. Yleissopimuksella on lisäksi perustettu neuvoa-antava komitea, joka voi muun muassa tehdä ehdotuksia sopimuksen muuttamiseksi sekä sen soveltamisen helpottamiseksi ja parantamiseksi.

Yleissopimus tuli kansainvälisesti voimaan 1 päivänä lokakuuta 1985. Suomen osalta yleissopimus tulisi voimaan seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä sen jälkeen, kun on kulunut kolme kuukautta ratifioimiskirjan tallettamisesta.

Esitykseen sisältyy lakiehdotus yleissopimuksen eräiden määräysten hyväksymisestä. Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan samana ajankohtana kuin yleissopimuskin.

---

Euroopan neuvoston parlamentaarinen yleiskokous osoitti vuonna 1968 ministerikomitealle suosituksen (n:o 509), jossa tätä pyydettiin selvittämään, turvaisiko yleissopimus ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi (SopS 18-19/90) ja jäsenmaiden kansallinen lainsäädäntö riittävän suojan henkilön yksityisyydelle suhteessa senaikaiseen tieteen ja teknologian tasoon.

Laadittu selvitys osoitti, ettei jäsenmaiden lainsäädäntö antanut riittävää suojaa yksityisyydelle ja muille yksilön oikeuksille ja eduille suhteessa automatisoituihin tietopankkeihin. Tämän vuoksi ministerikomitea hyväksyi tietosuojaa koskevat päätöslauselmat n:o 22/1973 ja 29/1974. Ensiksi mainitussa päätöslauselmassa luotiin perusta yksityistä ja jälkimmäisessä julkista sektoria koskeville tietosuojaperiaatteille. Nämä periaatteet sisällytettiin sittemmin useimpien jäsenvaltioiden lainsäädäntöön. Päätöslauselmia valmistellut komitea korosti, että sen jälkeen kun niihin perustuva kansallinen lainsäädäntö on säädetty, seuraavana vaiheena olisi kansallisten säännösten vahvistaminen kansainvälisellä sopimuksella.

Vuonna 1976 ministerikomitea antoi tietojenkäsittelyn asiantuntijakomitealle ohjeet valmistella yhteistyössä Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) kanssa yksityisyyden suojaa tietojenkäsittelyssä koskevan sopimusluonnoksen.

Sopimusluonnos valmistui vuonna 1980. Ministerikomitea hyväksyi yleissopimuksen ja avasi sen allekirjoittamista varten 28 päivänä tammikuuta 1981. Yleissopimus tuli voimaan 1 päivänä lokakuuta 1985. Sen osapuolina on tällä hetkellä 11 Euroopan neuvoston jäsenvaltiota, ja sen on lisäksi allekirjoittanut seitsemän jäsenvaltiota. Suomi allekirjoitti yleissopimuksen 10 päivänä huhtikuuta 1991.

Hallituksen esitys yleissopimuksen eräiden määräysten hyväksymisestä on valmisteltu virkatyönä oikeusministeriössä ja ulkoasiainministeriössä.

Yleissopimus sisältää kolme keskeistä osaa. Nämä ovat yksilöiden suojelua henkilötietojen automaattisessa tietojenkäsittelyssä koskevat perusperiaatteet sekä kansainvälistä tiedonsiirtoa ja sopimusvaltioiden välistä yhteistyötä tietosuojan alalla koskevat määräykset.

Yleissopimuksen II lukuun sisältyvät tietosuojan perusperiaatteet ilmaisevat tietosuojan yhteisen vähimmäistason, joka sopimusvaltioiden on toteutettava lainsäädännössään. Tämä takaa myös sen, että henkilötietojen käsittelyssä noudatetaan samoja perussääntöjä. Näin rekisteröidyille taataan kaikissa sopimusvaltioissa tietty vähimmäissuoja henkilötietojen automaattisessa tietojenkäsittelyssä.

Kansainvälisestä tiedonsiirrosta määrätään sopimuksen III luvussa. Määräysten tarkoituksena on samanaikaisesti ottaa huomioon tietosuojan ja vapaan tiedonkulun vaatimukset.

Yleissopimuksen IV ja V luvussa määrätään viranomaisten keskinäisestä oikeusavusta yksittäistapauksissa, ulkomailla olevien rekisteröityjen avustamisesta sekä muusta sopimukseen liittyvästä yhteistyöstä.

Suomessa keskeisistä tietosuojaperiaatteista on säädetty henkilörekisterilaissa (471/87) ja sen nojalla annetussa henkilörekisteriasetuksessa (476/87). Henkilörekisterilaissa säädetään muun muassa henkilötietojen keräämisestä ja tallettamisesta, tietojen tarkastamisesta ja korjaamisesta sekä niiden käytöstä ja luovutuksesta. Edelleen laissa on säännökset henkilörekistereiden suojaamisesta, arkistoinnista ja hävittämisestä.

Henkilörekisterilainsäädännön valmistelussa otettiin huomioon vuonna 1985 voimaan tullut yleissopimus yksilöiden suojelusta henkilötietojen automaattisessa tietojenkäsittelyssä. Tämän vuoksi Suomen voimassa oleva lainsäädäntö noudattaa yleissopimuksen perusperiaatteita.

Tarkoituksena on, että tietosuojavaltuutettu toimisi yleissopimuksen 13 artiklan mukaisena viranomaisena Suomessa sopimuspuolten yhteistyöhön liittyvissä kysymyksissä. Nämä tehtävät pystytään hoitamaan nykyisen henkilöstön ja organisaation puitteissa, vaikka tietosuojavaltuutetun työmäärä saattaa jonkin verran lisääntyä.

Yleissopimuksella ei ole välittömiä taloudellisia tai organisatorisia vaikutuksia.

1 artiklassa ilmaistaan sopimuksen tarkoitus ja kohde. Sopimuksen tarkoituksena on turvata henkilötietojen automaattisessa tietojenkäsittelyssä yksilön oikeudet ja perusvapaudet ja erityisesti hänen oikeutensa yksityisyyteen (tietosuoja). Sopimuksessa tarkoitettu suoja annetaan kaikille henkilöille kansalaisuudesta tai asuinpaikasta riippumatta. Yleissopimus sisältää siten yksilön oikeusasemaan tietosuojan alalla keskeisesti vaikuttavia määräyksiä.

2 artiklassa määritellään sopimuksen keskeiset käsitteet. Henkilötiedoilla tarkoitetaan tietoja, jotka koskevat tunnistettua tai tunnistettavissa olevaa yksilöä (rekisteröity). Rekisteröidyllä henkilöllä on subjektiivinen oikeus itseään koskeviin tietoihin.

Henkilörekisterilain 2 §:n mukaan henkilötiedolla tarkoitetaan paitsi yksityistä henkilöä myös hänen perhettään tai hänen kanssaan yhteisessä taloudessa eläviä koskevia tietoja.

Automaattisesti käsiteltävällä rekisterillä tarkoitetaan tiedostoa, jota käsitellään automaattisen tietojenkäsittelyn avulla. Automaattinen tietojenkäsittely sisältää seuraavat kokonaan tai osin automaattisesti tehtävät toiminnat: tietojen tallennus ja niiden käyttö loogisiin ja aritmeettisiin toimintoihin, tietojen muuttaminen, poistaminen ja levittäminen sekä tiedon haku.

Rekisterinpitäjällä tarkoitetaan sellaista luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, julkista viranomaista tai muuta yhteisöä, joka on kansallisen lain mukaan toimivaltainen päättämään automaattisen tietojenkäsittelyn avulla pidettävän henkilörekisterin tarkoituksesta sekä siitä, minkälaisia henkilötietoja rekisteriin talletetaan ja mitä toimintoja niihin liitetään.

3 artiklassa määritellään sopimuksen soveltamisala. Artiklan 1 kappaleen mukaan sopimusta sovelletaan sekä julkisella että yksityisellä sektorilla pidettäviin henkilörekistereihin.

Suurin osa kansainvälisestä tietoliikenteestä tapahtuu yksityisellä sektorilla. Sopimuksella on kuitenkin tärkeä merkitys myös julkisella sektorilla muun muassa sen vuoksi, että se tarjoaa rekisteröidylle mahdollisuuden selvittää, mitä tietoja toisen sopimusvaltion viranomaisen ylläpitämä henkilörekisteri hänestä sisältää.

Artiklan 2 kappaleessa määrätään niistä rajoituksista tai laajennuksista, joita sopimusvaltiot voivat tehdä sopimuksen soveltamisalaan.

Sopimusvaltio voi 2 kappaleen a kohdan mukaan antaa selityksen, ettei se sovella sopimusta tiettyihin automaattisen tietojenkäsittelyn avulla pidettäviin henkilörekistereihin. Nämä eivät kuitenkaan saa olla kansallisen tietosuojalainsäädännön soveltamisalaan kuuluvia henkilörekistereitä. Tällaisen selityksen tehnyt valtio ei voi vaatia toista sopimusvaltiota noudattamaan sopimusta laajemmin kuin mihin se on itse sitoutunut.

Samoin sopimusvaltio voi 2 kappaleen b kohdan nojalla antaa selityksen, että se soveltaa sopimusta myös sellaisiin henkilöryhmiin, yhdistyksiin ja muihin vastaaviin yhteenliittymiin, jotka suoraan tai välillisesti koostuvat yksilöistä, mutta joilla ei kansallisen lainsäädännön mukaan ole oikeushenkilön asemaa.

Artiklan 2 kappaleen c kohdan mukaan soveltamisalaa voidaan selityksellä laajentaa myös manuaalisiin henkilörekistereihin. Artiklan 3 kappaleen nojalla 2 kappaleen b ja c kohdan mukaiset soveltamisalan laajennukset voidaan rajata vain tiettyihin henkilörekisteriryhmiin. Artiklan 5 kappaleen mukaan sopimus edellyttää vastavuoroisuutta siten, että sopimusvaltio, joka ei ole laajentanut sopimuksen soveltamisalaa, ei voi vaatia toista sopimusvaltiota yhtä laajaan sopimuksen soveltamiseen.

Henkilörekisterilaki koskee lähtökohtaisesti myös manuaalisesti ylläpidettäviä henkilörekistereitä. Niiden osalta tietosuoja ei kuitenkaan ole yhtä laaja kuin automaattisella tietojenkäsittelyllä käsiteltävien henkilörekistereiden suhteen. Henkilörekisterilain 10 §:n 1 momentissa rekisterinpitäjälle säädetty rekisteriselosteen laatimisvelvollisuus ei koske tällaisia rekistereitä. Lain 12 §:n 1 momentin 4 kohdan mukaan rekisteröidyllä ei ole tarkastusoikeutta työnantajan työntekijöistään muutoin kuin automaattisen tietojenkäsittelyn avulla ylläpitämään henkilörekisteriin sisältyvien palkkauksen perusteena oleviin henkilöarviointeihin, jos tällaisesta palkkauksen perusteesta on asianomaisessa työ- tai virkaehtosopimuksessa tai asianomaisen työntekijän kanssa sovittu. Tarkastusoikeutta ei myöskään ole työnantajan vastaavalla tavalla työntekijän valintaa varten ylläpitämään henkilörekisteriin, jos se hävitetään heti kun se ei ole tarpeen työnantajan lakisääteisten velvoitteiden hoitamiseksi. Koska henkilörekisterilakia ei näin ollen kaikilta osin sovelleta manuaalisiin rekistereihin, ei myöskään yleissopimuksen soveltamisalan laajentaminen 3 artiklan määrittelemissä rajoissa ole tässä vaiheessa mahdollista.

Artiklan 6 kappaleessa määrätään selitysten voimaantulosta ja peruuttamisesta.

4 artiklassa sopimusvaltio velvoitetaan ryhtymään tarpeellisiin toimenpiteisiin kansallisen lain tasolla yleissopimuksessa tarkoitettujen tietosuojan perusperiaatteiden toteuttamiseksi. Kansallinen laki ymmärretään sopimuksessa laajasti siten, että siihen sisältyvät lainsäädännön lisäksi esimerkiksi johtosäännöt tai hallinnolliset määräykset. Edellytyksenä on, että niillä voidaan turvata sopimuksessa tarkoitetun tietosuojan taso.

5 artiklassa määritellään automaattisen tietojenkäsittelyn avulla käsiteltävien tietojen laatu. Tietojen tulee olla asianmukaisesti ja laillisesti hankittuja ja käsiteltyjä. Niiden on myös oltava määriteltyihin ja laillisiin tarkoituksiin hankittuja eikä niitä saa käyttää vastoin niiden varsinaista käyttötarkoitusta. Edelleen artiklassa edellytetään, että tiedot ovat tarpeellisia, asiaan liittyviä ja tarkoitukseensa nähden sopivan laajuisia. Tietojen tulee olla ajan tasalla, ja ne on säilytettävä niin, ettei tiedon kohteen yksilöinti ole mahdollista kauemmin kuin mitä tiedon tallettamisen tarkoitus edellyttää.

6 artikla koskee arkaluonteisia tietoja, joiden käsittely automaattisen tietojenkäsittelyn menetelmin on jo sellaisenaan omiaan vaarantamaan yksilön oikeudet ja edut. Tällaisiin tietoihin kuuluvat ne, joista käy ilmi rotu, poliittiset mielipiteet, uskonnollinen tai muu vakaumus, terveys tai sukupuolielämä taikka jotka liittyvät rikosoikeudellisiin seuraamuksiin. Artiklan mukaan kyseisiä tietoja ei saa käsitellä automaattisessa tietojenkäsittelyssä, jollei kansallinen lainsäädäntö anna yksilölle riittävää oikeussuojaa.

7 artiklassa edellytetään ryhdyttäväksi riittäviin turvatoimiin automaattisessa tietojenkäsittelyssä käsiteltävien henkilötietojen suojelemiseksi vahingossa tai luvattomasti tapahtuvalta tuhoamiselta tai vahingossa tapahtuvalta katoamiselta. Samanlaisia toimenpiteitä tarvitaan luvattoman tiedostoon pääsyn, tiedoston muuttamisen tai levittämisen varalta. Toimenpiteiden tulee perustua nykyaikaisiin automaattisen tietojenkäsittelyalan tietoturvamenetelmiin ja - tekniikkaan.

8 artiklan sisältämät oikeusturvakeinot käsittävät rekisteröidyn suojelemiseksi tarvittavat toimet. Niiden mukaan jokaisella on oikeus saada tieto henkilörekisterin olemassaolosta ja päätarkoituksista, rekisterinpitäjän henkilöllisyydestä ja kotipaikasta tai pääasiallisesta toimipaikasta. Edelleen jokaisen tulee voida kohtuullisin väliajoin ja ilman aiheetonta viivytystä tai kustannuksia saada vahvistus siitä, onko häntä koskevia tietoja talletettu automaattisessa tietojenkäsittelyssä pidettävään henkilörekisteriin samoin kuin tieto siitä, mitä ne sisältävät. Sopimuksen 5 ja 6 artiklassa mainittuja pääperiaatteita toteuttavan kansallisen lain vastaisesti käsitellyt virheelliset tai asiaankuulumattomat tiedot tulee tarvittaessa saada oikaistuksi tai poistetuksi. Lisäksi jokaisella on oikeus erityisiin oikeudellisiin toimenpiteisiin, jos vahvistusta, tiedonsaantia, oikaisua tai poistamista koskevaa pyyntöä ei ole noudatettu.

9 artiklan 1 kappaleen mukaan yleissopimuksen 5, 6 ja 8 artiklassa määritellyistä tietosuojan perusperiaatteista ei saa poiketa muutoin kuin tässä artiklassa sallitussa laajuudessa. Artiklan 2 kappaleen mukaan rajoitukset ovat mahdollisia vain, jos niistä on säädetty laissa ja ne ovat eräiden demokraattisen yhteiskunnan tärkeiksi katsottujen etujen vaatimia. Määräyksen sanamuoto noudattaa Euroopan ihmisoikeussopimuksen vastaavien rajoitusmääräysten sisältöä.

Artiklan 3 kappale antaa mahdollisuuden lailla rajoittaa 8 artiklan b, c ja d kappaleissa lueteltuja rekisteröityjen oikeuksia silloin, kun kysymyksessä ovat sellaiset automaattisessa tietojenkäsittelyssä käsiteltävät henkilörekisterit, joita käytetään tilastollisiin tai tieteellisiin tarkoituksiin, ja kun tästä ei ilmeisesti aiheudu vaaraa rekisteröityjen yksityisyydelle.

10 artiklassa sopimusvaltio velvoitetaan huolehtimaan siitä, että sen lainsäädäntö sisältää tarpeelliset rangaistussäännökset ja oikeuskeinot tietosuojan perusperiaatteiden loukkauksen varalta.

11 artiklan mukaan rekisteröidyille voidaan myöntää laajempi suoja kuin mitä sopimus edellyttää.

12 artikla koskee henkilötietojen luovuttamista ulkomaille. Artiklan tarkoituksena on sovittaa yhteen tehokkaan tietosuojan vaatimukset ja vapaan tiedonkulun periaate valtioiden rajoista riippumatta. Artiklan 1 kappaleen mukaan sopimus koskee automaattisessa tietojenkäsittelyssä käsiteltävien tai tätä varten kerättyjen henkilötietojen siirtoa millä keinoin tahansa. Jälkimmäisen aineiston sisällyttäminen artiklaan on katsottu välttämättömäksi sen vuoksi, että myös jossakin valtiossa kerätty ja toisessa käsitelty tieto kuuluisi sopimuksen soveltamisalaan.

Artiklan 2 kappaleen pääsäännön mukaan sopimusvaltio ei saa yksinomaan yksityisyyden suojelemiseksi kieltää henkilötietojen siirtoa toisen sopimusvaltion alueelle tai vaatia erityistä lupaa tähän. Määräyksen perustana on se, että sopimusvaltiot ovat sopimuksessa sitoutuneet turvaamaan tietosuojan vähimmäisvaatimukset.

Artiklan 3 kappaleessa annetaan sopimusvaltioille oikeus poiketa mainitusta pääsäännöstä kahdessa tapauksessa. Poikkeaminen on mahdollista ensinnäkin silloin, kun kansallinen lainsäädäntö sisältää tietyistä henkilöryhmistä tai automaattisessa tietojenkäsittelyssä käsiteltävistä henkilörekistereistä näiden luonteesta johtuvia erityissäännöksiä. Edellytyksenä on kuitenkin, että toisen sopimusvaltion säännökset eivät tarjoa vastaavaa suojaa. Toiseksi, pääsäännöstä voidaan poiketa silloin, kun henkilötietoja siirretään toisen sopimusvaltion kautta sopimukseen kuulumattomalle valtiolle. Tämän määräyksen tarkoituksena on estää tietoja luovuttavan valtion lainsäädännön säännösten kiertäminen.

13 artiklassa sopimusvaltiot sitoutuvat antamaan toisilleen keskinäistä apua sopimuksen alaan kuuluvissa asioissa. Niiden on nimettävä kansallinen viranomainen hoitamaan artiklassa tarkoitettuja tehtäviä. Tällaisen viranomaisen on toisen sopimusvaltion vastaavan viranomaisen pyynnöstä toimitettava tietoja kansallisesta tietosuojalainsäädännöstä ja hallintokäytännöstä tietosuojan alalla sekä alueellaan tapahtuvasta automaattisesta tietojenkäsittelystä, lukuun ottamatta käsiteltäviä henkilötietoja.

Yleissopimuksen 13 artiklassa tarkoitetuksi viranomaiseksi Suomen osalta soveltuu parhaiten tietosuojavaltuutettu.

14 artikla sisältää määräykset ulkomailla asuvan rekisteröidyn avustamisesta kansallisen henkilörekisterilainsäädännön ja sopimuksen takaaman tietosuojan toteuttamiseksi. Tietoja voidaan pyytää asianomaisen aloitteesta tai suostumuksella.

15 artiklan mukaan sopimusvaltion nimeämä viranomainen ei saa käyttää toisen sopimusvaltion vastaavalta viranomaiselta saamiaan tietoja muihin kuin tietoja koskevassa pyynnössä määriteltyihin tarkoituksiin. Lisäksi on huolehdittava siitä, että tietojen salassapitovelvollisuus on järjestetty asianmukaisesti.

16 artiklan mukaan sopimusvaltion nimeämän yhteysviranomaisen on noudatettava sille osoitettuja pyyntöjä. Artiklassa luetellaan tyhjentävästi perusteet, joiden nojalla viranomainen voi kieltäytyä tietojen antamisesta.

17 artikla sisältää määräykset avunannon kustannuksista. Artiklan mukaan sopimusvaltiot sopivat erikseen muista menettelyn yksityiskohdista.

18-20 artikloissa on määräykset neuvoa-antavan komitean kokoonpanosta, tehtävistä ja menettelytavoista. Jokainen sopimusvaltio nimeää edustajansa komitean jäseneksi ja varajäseneksi. Komitea voi tehdä ehdotuksia sopimuksen soveltamisen helpottamiseksi ja parantamiseksi tai sopimuksen muuttamiseksi. Se voi myös antaa lausuntonsa sopimuksen muuttamista koskevista ehdotuksista sekä jonkun sopimusvaltion vaatimuksesta ilmaista mielipiteensä yleissopimuksen soveltamista koskevasta kysymyksestä. Komitea kokoontuu vähintään kerran kahdessa vuodessa.

21 artikla sisältää määräykset sopimuksen muuttamisessa noudatettavasta menettelystä.

22-27 artikloissa on tavanomaiset loppumääräykset yleissopimuksen voimaantulosta, muiden kuin jäsenvaltioiden liittymisestä yleissopimukseen, aluetta koskevista määräyksistä, varaumista, irtisanomisesta ja ilmoituksista. Sopimukseen ei 25 artiklan mukaan saa tehdä varaumia.

Yleissopimus tulee Suomen osalta voimaan seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä sen jälkeen, kun on kulunut kolme kuukautta ratifioimiskirjan tallettamisesta Euroopan neuvoston pääsihteerin huostaan. Esitykseen liittyvä laki on tarkoitettu tulemaan voimaan samana ajankohtana kuin yleissopimus.

Suomen lainsäädännön taso vastaa hyvin yleissopimuksessa asetettuja velvoitteita. Yleissopimukseen sisältyy kuitenkin sellaisia yksilön oikeusasemaan keskeisesti vaikuttavia määräyksiä, jotka Suomessa vallitsevan käsityksen mukaan on toteutettava lain tasolla. Yleissopimuksen eräät määräykset on tämän vuoksi katsottava kuuluvan hallitusmuodon 33 §:ssä tarkoitetulla tavalla lainsäädännön alaan.

Edellä olevan perusteella ja hallitusmuodon 33 §:n mukaisesti esitetään,

että Eduskunta hyväksyisi ne Strasbourgissa 28 päivänä tammikuuta 1981 tehdyn yksilöiden suojelua henkilötietojen automaattisessa tietojenkäsittelyssä koskevan yleissopimuksen määräykset, jotka vaativat Eduskunnan suostumuksen.

Koska sopimus sisältää määräyksiä, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan, annetaan samalla Eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 §

Strasbourgissa 28 päivänä tammikuuta 1981 tehdyn yksilöiden suojelua henkilötietojen automaattisessa tietojenkäsittelyssä koskevan yleissopimuksen määräykset ovat, mikäli ne kuuluvat lainsäädännön alaan, voimassa niin kuin siitä on sovittu.

2 §

Tämä laki tulee voimaan asetuksella säädettävänä ajankohtana.

---

Helsingissä 7 päivänä kesäkuuta 1991

Tasavallan Presidentti
MAUNO KOIVISTO

Ulkoasiainministeri
Paavo Väyrynen

(Suomennos)

YLEISSOPIMUS

yksilöiden suojelusta henkilötietojen automaattisessa tietojenkäsittelyssä

Euroopan neuvoston jäsenvaltiot, jotka ovat allekirjoittaneet tämän yleissopimuksen, ja jotka

tunnustavat, että Euroopan neuvoston päämääränä on saavuttaa jäsenvaltioidensa kesken suurempi yhtenäisyys, joka perustuu erityisesti lain samoin kuin ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittamiseen,

katsovat, että on toivottavaa laajentaa yksilön oikeuksien ja perusvapauksien turvaa ja erityisesti oikeutta yksityisyyteen, ottaen huomioon automaattiseen tietojenkäsittelyyn tarkoitettujen henkilötietojen lisääntyvän kansainvälinen siirron,

uudistavat samalla sitoutumisensa tietojenvaihdon vapauteen rajoista riippumatta,

tunnustavat, että on välttämätöntä samanaikaisesti ottaa huomioon yksityisyyden kunnioittamisen perusarvot ja tiedon vapaa kulku kansojen välillä,

ovat sopineet seuraavasta:

1 artikla

Kohde ja tarkoitus

Tämän yleissopimuksen tarkoituksena on turvata henkilötietojen automaattisessa tietojenkäsittelyssä jokaisen sopimuspuolen alueella jokaiselle yksilölle riippumatta hänen kansalaisuudestaan tai asuinpaikastaan hänen oikeutensa ja perusvapautensa ja erityisesti hänen oikeutensa yksityisyyteen ("tietosuoja").

2 artikla

Määritelmät

Tässä yleissopimuksessa

a) "henkilötiedot" tarkoittavat mitä tahansa tietoja, jotka koskevat tunnistettua tai tunnistettavissa olevaa yksilöä ("rekisteröity"),

b) "automaattisesti käsiteltävä rekisteri" tarkoittaa mitä tahansa tiedostoa, jota käsitellään automaattisen tietojenkäsittelyn avulla,

c) "automaattiseen tietojenkäsittelyyn" sisältyvät seuraavat toiminnot, jos ne tehdään kokonaan tai osittain automaattisesti: tietojen tallennus, loogisten ja/tai aritmeettisten toimintojen toteuttaminen näillä tiedoilla, niiden muuttaminen, poistaminen, tiedon haku tai levittäminen,

d) "rekisterinpitäjällä" tarkoitetaan luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, julkista viranomaista tai virastoa tai muuta yhteisöä, joka on kansallisen lain mukaan toimivaltainen päättämään automaattisesti käsiteltävän rekisterin tarkoituksesta sekä siitä, minkälaisia henkilötietoja talletetaan ja mitä toimintoja näihin liitetään.

3 artikla

Soveltamisala

1. Sopimuspuolet sitoutuvat soveltamaan tätä yleissopimusta automaattisesti käsiteltäviin henkilörekistereihin ja henkilötietojen automaattiseen tietojenkäsittelyyn julkisella ja yksityisellä sektorilla.

2. Valtio voi allekirjoittaessaan tai tallettaessaan ratifioimis-, hyväksymis- tai liittymiskirjansa tai milloin tahansa myöhemmin ilmoittaa Euroopan neuvoston pääsihteerille osoitetulla selityksellä,

a) että se ei sovella tätä yleissopimusta tiettyihin automaattisesti käsiteltäviin henkilörekistereiden ryhmiin. Näitä ryhmiä koskeva luettelo toimitetaan. Tähän luetteloon ei kuitenkaan voi sisällyttää sellaisia automaattisesti käsiteltävien rekistereiden ryhmiä, joita kansallisen lain tietosuojasäännökset koskevat. Valtion on myöhemmin muutettava tätä luetteloa uudella selityksellä silloin, kun kansallisen lainsäädännön antaman tietosuojan alaan sisällytetään uusia automaattisesti käsiteltävien henkilörekistereiden ryhmiä,

b) että se soveltaa tätä yleissopimusta myös tietoihin, jotka koskevat sellaisia henkilöryhmiä, yhdistyksiä, säätiöitä, yhtiöitä, yhtymiä ja mitä tahansa muita yhteisöjä, jotka suoraan tai välillisesti koostuvat yksilöistä, riippumatta siitä, ovatko sellaiset yhteisöt oikeushenkilöitä,

c) että se soveltaa tätä yleissopimusta myös henkilörekistereihin, joita ei käsitellä automaattisessa tietojenkäsittelyssä.

3. Valtio, joka on laajentanut tämän yleissopimuksen soveltamisalaa millä tahansa 2 kappaleen b tai c kohdan mukaisella selityksellä, voi mainitussa selityksessä ilmoittaa, että näitä laajennuksia sovelletaan vain tiettyihin henkilörekistereiden ryhmiin. Näitä ryhmiä koskeva luettelo toimitetaan.

4. Sopimuspuoli, joka on sulkenut sopimuksen piiristä tiettyjä automaattisessa tietojenkäsittelyssä käsiteltäviä henkilörekistereiden ryhmiä edellä 2 kappaleen a kohdassa mainitulla selityksellä, ei voi vaatia sopimuspuolta, joka ei ole sulkenut niitä pois, soveltamaan tätä yleissopimusta sellaisiin ryhmiin.

5. Samalla tavoin sopimuspuoli, joka ei ole laajentanut yleissopimuksen soveltamisalaa 2 kappaleen b ja c kohdissa mainituilla tavoilla, ei voi vaatia sopimuspuolta, joka on tehnyt mainitut laajennukset, soveltamaan tätä yleissopimusta näihin laajennuksiin.

6. Edellä 2 kappaleessa mainitut selitykset tulevat voimaan selityksen antaneen valtion osalta yleissopimuksen tullessa voimaan, jos ne on tehty yleissopimusta allekirjoitettaessa tai talletettaessa ratifioimis-, hyväksymis- tai liittymiskirja. Jos selitykset on annettu myöhemmin, ne tulevat voimaan kolmen kuukauden kuluttua siitä, kun Euroopan neuvoston pääsihteeri on ne vastaanottanut. Selitykset voidaan peruuttaa kokonaan tai osittain Euroopan neuvoston pääsihteerille osoitetulla ilmoituksella. Peruutukset tulevat voimaan kolmen kuukauden kuluttua ilmoituksen vastaanottamisesta.

4 artikla

Sopimuspuolten velvollisuudet

1. Sopimuspuolen on ryhdyttävä tarpeellisiin toimiin toteuttaakseen tässä luvussa mainitut tietosuojan perusperiaatteet kansallisessa lainsäädännössä.

2. Nämä toimet on toteutettava viimeistään silloin, kun tämä yleissopimus tulee voimaan kyseisen sopimuspuolen osalta.

5 artikla

Tiedon laatu

Automaattisessa tietojenkäsittelyssä käsiteltävien henkilötietojen tulee olla

a) asianmukaisesti ja laillisesti hankittuja ja käsiteltyjä,

b) määriteltyihin ja laillisiin tarkoituksiin talletettuja eikä niitä saa käyttää tavalla, joka on ristiriidassa mainittujen tarkoitusten kanssa,

c) tarpeellisia, asiaan liittyviä, eivätkä liian laajoja siihen tarkoitukseen nähden, jota varten ne on talletettu,

d) oikeita ja tarpeen mukaan ajan tasalla pidettyjä,

e) sellaisessa muodossa säilytettyjä, ettei tiedon kohteen yksilöinti ole mahdollista kauemmin kuin mitä vaaditaan siihen tarkoitukseen, jota varten tieto on talletettu.

6 artikla

Erityiset tietoryhmät

Henkilötietoja, joista käy ilmi rotu, poliittiset mielipiteet tai uskonnollinen tai muu vakaumus, samoin kuin henkilötietoja, jotka koskevat terveyttä tai sukupuolielämää, ei saa käsitellä automaattisessa tietojenkäsittelyssä, jollei kansallinen laki takaa riittävää turvaa. Sama koskee henkilötietoja, jotka liittyvät rikosoikeudellisiin seuraamuksiin.

7 artikla

Tietoturva

Automaattisesti käsiteltäviin rekistereihin talletettujen henkilötietojen suojelemiseksi vahingossa tapahtuvalta tai luvattomalta tuhoamiselta tai vahingossa tapahtuvalta katoamiselta samoin kuin luvattoman tiedostoon pääsyn, tiedoston muuttamisen tai levittämisen varalta on ryhdyttävä riittäviin turvatoimiin.

8 artikla

Lisätoimet rekisteröidyn suojelemiseksi

Kenen tahansa henkilön on voitava

a) selvittää automaattisesti käsiteltävän henkilörekisterin olemassaolo, sen päätarkoitukset samoin kuin rekisterinpitäjän henkilöllisyys ja kotipaikka tai pääasiallinen toimipaikka,

b) saada kohtuullisin väliajoin ja ilman aiheetonta viivytystä tai kustannuksia vahvistus siitä, onko häntä koskevia henkilötietoja talletettu automaattisesti käsiteltävään rekisteriin sekä myönteisessä tapauksessa saada tiedot itselleen ymmärrettävässä muodossa,

c) saada tarvittaessa sellaiset tiedot oikaistuiksi tai poistetuiksi, jos niitä on käsitelty vastoin kansallisen lain säännöksiä, jotka toteuttavat tämän yleissopimuksen 5 ja 6 artikloissa säädettyjä pääperiaatteita,

d) käyttää oikeuskeinoa, jos tämän artiklan b ja c kappaleissa mainittua vahvistusta tai tiedonsaamista, oikaisua tai poistoa koskevaa pyyntöä ei ole noudatettu.

9 artikla

Poikkeukset ja rajoitukset

1. Yleissopimuksen 5, 6 ja 8 artiklan määräyksiin ei sallita mitään poikkeuksia paitsi tässä artiklassa määritellyissä rajoissa.

2. Poikkeaminen tämän yleissopimuksen 5, 6 ja 8 artiklasta on sallittu silloin, kun sellaisesta poikkeamisesta on sopimuspuolen lainsäädännössä säädetty ja se on välttämätöntä demokraattisessa yhteiskunnassa

a) valtion turvallisuuden, yleisen turvallisuuden, valtion rahatalouden etujen suojaamiseksi tai rikosten ehkäisemiseksi,

b) rekisteröityjen tai muiden henkilöiden oikeuksien ja vapauksien turvaamiseksi.

3. Yleissopimuksen 8 artiklan b, c ja d kappaleissa lueteltujen oikeuksien käytön rajoituksista voidaan säätää lailla niiden automaattisesti käsiteltävien henkilörekistereiden osalta, joita käytetään tilastollisiin tai tieteellisiin tarkoituksiin, silloin kun ilmeisesti ei aiheuteta vaaraa rekisteröityjen yksityisyydelle.

10 artikla

Rangaistukset ja oikeuskeinot

Sopimuspuoli huolehtii siitä, että on olemassa tarpeelliset rangaistukset ja oikeuskeinot sen kansallisen lainsäädännön rikkomisesta, jolla tässä luvussa mainitut tietosuojan perusperiaatteet toteutetaan.

11 artikla

Laajennettu suoja

Tämän luvun määräysten ei voida tulkita rajoittavan tai muuten vaikuttavan sopimuspuolen mahdollisuuteen myöntää rekisteröidylle laajempi suoja kuin tässä yleissopimuksessa on määrätty.

12 artikla

Kansainvälinen henkilötietojen siirto ja kansallinen laki

1. Seuraavia määräyksiä on sovellettava automaattisessa tietojenkäsittelyssä käsiteltävien henkilötietojen tai sitä varten kerättyjen henkilötietojen millä tahansa keinolla tapahtuvaan kansainväliseen siirtoon.

2. Sopimuspuoli ei saa yksinomaan yksityisyyden suojelemiseksi kieltää henkilötietojen siirtoa toisen sopimuspuolen alueelle tai vaatia erityistä valtuutusta tähän.

3. Sopimuspuolella on kuitenkin oikeus poiketa 2 kappaleen määräyksistä,

a) jos sen lainsäädäntö sisältää erityissäännöksiä tietyistä henkilötietojen tai automaattisesti käsiteltävien henkilörekistereiden ryhmistä noiden tietojen tai tiedostojen luonteen vuoksi paitsi, milloin toisen sopimuspuolen säännökset tarjoavat samanlaisen suojan,

b) jos siirto tehdään sen alueelta toisen sopimuspuolen alueen kautta sellaisen valtion alueelle, joka ei ole liittynyt yleissopimukseen. Poikkeamisen tarkoituksena on välttää tämän kappaleen alussa mainitun sopimuspuolen lainsäädännön kiertäminen tällaisten siirtojen avulla.

13 artikla

Sopimuspuolten välinen yhteistyö

1. Sopimuspuolet sopivat antavansa toisilleen keskinäistä apua tämän yleissopimuksen toteuttamiseksi.

2. Tässä tarkoituksessa

a) sopimuspuoli nimeää yhden tai useamman viranomaisen, joiden nimen ja osoitteen se ilmoittaa Euroopan neuvoston pääsihteerille,

b) sopimuspuolen, joka on nimennyt useampia kuin yhden viranomaisen, on yksilöitävä edellä mainitussa ilmoituksessa kunkin viranomaisen toimivalta.

3. Sopimuspuolen nimeämän viranomaisen on toisen sopimuspuolen nimeämän viranomaisen pyynnöstä

a) toimitettava tietoja lainsäädännöstään ja hallinnollisesta käytännöstä tietosuojan alalla,

b) kansallisen lain mukaisesti ja ainoana tarkoituksena yksityisyyden suojelu ryhdyttävä kaikkiin tarpeellisiin toimiin tiettyä sen alueella tapahtuvaa automaattista tietojenkäsittelya koskevien tietojen toimittamiseksi, kuitenkin lukuun ottamatta käsiteltäviä henkilötietoja.

14 artikla

Ulkomailla asuvien rekisteröityjen avustaminen

1. Sopimuspuolen on avustettava ketä tahansa ulkomailla asuvaa henkilöä toteuttamaan sen tämän yleissopimuksen 8 artiklassa määrätyt periaatteet toteuttavan kansallisen lainsäädännön takaamat oikeudet.

2. Jos sellainen henkilö asuu toisen sopimuspuolen alueella, hänelle on annettava mahdollisuus esittää pyyntönsä tuon sopimuspuolen nimeämän viranomaisen välityksellä.

3. Avunpyyntöön on sisällytettävä kaikki tarpeelliset tiedot, muun muassa

a) pyynnön esittäjän nimi, osoite ja muut tarpeelliset tiedot, jotka yksilöivät hänet,

b) se automaattisesti käsiteltävä henkilörekisteri, jota vaatimus koskee tai rekisterinpitäjä,

c) pyynnön tarkoitus.

15 artikla

Nimettyjen viranomaisten antamaa apua koskeva suoja

1. Sopimuspuolen nimeämä viranomainen, joka on saanut toisen sopimuspuolen nimeämältä viranomaiselta tietoja joko avunpyynnön yhteydessä tai vastauksena omaan avunpyyntöönsä, ei saa käyttää näitä tietoja muihin kuin pyynnössä määriteltyihin tarkoituksiin.

2. Sopimuspuolen on huolehdittava siitä, että nimetyn viranomaisen palveluksessa olevia tai sen puolesta toimivia henkilöitä sitovat asianmukaiset salassapito- tai luottamusvelvoitteet kyseisten tietojen osalta.

3. Nimetty viranomainen ei saa missään tapauksessa tehdä omasta aloitteestaan 14 artiklan 2 kappaleen mukaista pyyntöä ulkomailla asuvan rekisteröidyn puolesta ja ilman kyseisen henkilön nimenomaan ilmaistua suostumusta.

16 artikla

Kieltäytyminen avunannosta

Viranomainen, jolle avunpyyntö on osoitettu tämän yleissopimuksen 13 ja 14 artiklan mukaisesti, ei voi kieltäytyä avun antamisesta, paitsi

a) jos pyyntö on ristiriidassa vastauksen antamiseen velvollisten viranomaisten tietosuojaa koskevan toimivallan kanssa,

b) jos pyyntö ei noudata tämän yleissopimuksen määräyksiä,

c) jos suostuminen pyyntöön olisi ristiriidassa sopimuspuolen suvereenisuuden, turvallisuuden tai yleisen järjestyksen (ordre public) tai sopimuspuolen lainkäyttövallan alaisuudessa olevien henkilöiden oikeuksien ja perusvapauksien kanssa.

17 artikla

Avunannon kustannukset ja menettelytavat

1. Se keskinäinen apu, jota sopimuspuolet antavat toisilleen 13 artiklan mukaisesti, tai apu, jota ne antavat ulkomailla asuville rekisteröidyille 14 artiklan mukaisesti, ei saa aiheuttaa muita kustannuksia tai maksuja kuin ne, jotka aiheutuvat asiantuntijoiden tai tulkkien käytöstä. Mainitut kustannukset tai maksut maksaa se sopimuspuoli, joka on nimennyt apua pyytävän viranomaisen.

2. Rekisteröidyltä ei saa hänen puolestaan toisen sopimuspuolen alueella tehdyistä toimenpiteistä vaatia muita kustannuksia tai maksuja kuin niitä, jotka lain mukaan kuuluvat tämän sopimuspuolen asukkaiden maksettaviksi.

3. Muut yksityiskohdat, jotka koskevat avunantoa ja erityisesti sen muotoja ja menettelytapoja ja käytettäviä kieliä, sovitaan kyseessä olevien sopimuspuolien kesken.

18 artikla

Komitean kokoonpano

1. Tämän yleissopimuksen tultua voimaan asetetaan neuvoa- antava komitea.

2. Sopimuspuoli nimittää edustajansa komitean jäseneksi ja varajäseneksi. Euroopan neuvoston jäsenvaltiolla, joka ei ole yleissopimuksen sopimuspuoli, on oikeus lähettää komiteaan huomioitsija.

3. Neuvoa-antava komitea voi yksimielisellä päätöksellä kutsua minkä tahansa valtion, joka ei ole Euroopan neuvoston jäsen eikä sopimuspuoli, olemaan läsnä huomioitsijana tietyssä kokouksessa.

19 artikla

Komitean tehtävät

Neuvoa-antava komitea

a) voi tehdä ehdotuksia tarkoituksena helpottaa tai parantaa yleissopimuksen soveltamista,

b) voi 21 artiklan mukaisesti tehdä ehdotuksia tämän yleissopimuksen muuttamiseksi,

c) antaa lausuntonsa tämän yleissopimuksen muuttamista koskevista ehdotuksista, niin kuin 21 artiklan 3 kappaleessa on määrätty,

d) voi jonkun sopimuspuolen vaatimuksesta ilmaista mielipiteensä tämän yleissopimuksen soveltamista koskevasta kysymyksestä.

20 artikla

Menettely

1. Euroopan neuvoston pääsihteeri kutsuu koolle neuvoa- antavan komitean. Sen ensimmäinen kokous pidetään kahdentoista kuukauden kuluessa tämän yleissopimuksen voimaantulosta. Tämän jälkeen se kokoontuu vähintään kerran kahdessa vuodessa ja aina kun kolmasosa sopimuspuolten edustajista vaatii sen kokoonkutsumista.

2. Komitea on päätösvaltainen, kun enemmistö sopimuspuolten edustajista on paikalla.

3. Neuvoa-antava komitea toimittaa jokaisen kokouksen jälkeen Euroopan neuvoston ministerikomitealle selvityksen työstään ja yleissopimuksen toimivuudesta.

4. Neuvoa-antava komitea laatii omat menettelytapasääntönsä ottaen huomioon tämän yleissopimuksen määräykset.

21 artikla

Muutokset

1. Sopimuspuolet, Euroopan neuvoston ministerikomitea tai neuvoa-antava komitea voivat ehdottaa muutoksia tähän yleissopimukseen.

2. Euroopan neuvoston pääsihteeri ilmoittaa jokaisesta muutosehdotuksesta Euroopan neuvoston jäsenvaltioille ja jokaiselle Euroopan neuvostoon kuulumattomalle valtiolle, joka on liittynyt yleissopimukseen tai jota on pyydetty liittymään siihen 23 artiklan mukaisesti.

3. Lisäksi jokaisesta sopimuspuolen tai ministerikomitean tekemästä muutosehdotuksesta ilmoitetaan neuvoa-antavalle komitealle, joka esittää ministerikomitealle lausuntonsa ehdotetusta muutoksesta.

4. Ministerikomitea voi harkittuaan ehdotettua muutosta ja neuvoa-antavan komitean lausuntoa hyväksyä muutoksen.

5. Ministerikomitean tämän artiklan 4 kappaleen mukaisesti hyväksymän muutoksen teksti on toimitettava sopimuspuolille hyväksymistä varten.

6. Tämän artiklan 4 kappaleen mukaisesti hyväksytty muutos tulee voimaan kolmantenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun kaikki sopimuspuolet ovat ilmoittaneet pääsihteerille hyväksymisestään.

22 artikla

Voimaantulo

1. Tämä yleissopimus on avoinna allekirjoittamista varten Euroopan neuvoston jäsenvaltioille. Se on ratifioitava tai hyväksyttävä. Ratifioimis- tai hyväksymiskirjat talletetaan Euroopan neuvoston pääsihteerin huostaan.

2. Tämä yleissopimus tulee voimaan seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä sen jälkeen, kun on kulunut kolme kuukautta päivästä, jona viisi Euroopan neuvoston jäsenvaltiota on ilmaissut sitoutuvansa noudattamaan yleissopimusta edellä olevan kappaleen mukaisesti.

3. Sellaisen toisen valtion osalta, joka myöhemmin ilmoittaa halukkuutensa sitoutua siihen, yleissopimus tulee voimaan seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä sen jälkeen, kun on kulunut kolme kuukautta ratifioimis- tai hyväksymiskirjan tallettamispäivästä.

23 artikla

Muiden kuin jäsenvaltioiden liittyminen

1. Tämän yleissopimuksen tultua voimaan Euroopan neuvoston ministerikomitea voi Euroopan neuvoston perussäännön 20 artiklan d kappaleen mukaisella enemmistöpäätöksellä ja komiteaan kuuluvien sopimusvaltioiden edustajien yksimielisellä päätöksellä kutsua Euroopan neuvostoon kuulumattoman valtion liittymään tähän yleissopimukseen.

2. Yleissopimukseen liittyvän valtion osalta yleissopimus tulee voimaan seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä sen jälkeen, kun on kulunut kolme kuukautta päivästä, jona liittymiskirja talletettiin Euroopan neuvoston pääsihteerin huostaan.

24 artikla

Aluetta koskevat määräykset

1. Valtio voi allekirjoittaessaan tai tallettaessaan ratifioimis-, hyväksymis- tai liittymiskirjansa määritellä alueen tai alueet, joihin tätä yleissopimusta sovelletaan.

2. Valtio voi milloin tahansa myöhemmin Euroopan neuvoston pääsihteerille osoitetulla selityksellä ulottaa yleissopimuksen koskemaan selityksessä mainittua muuta aluetta. Yleissopimus tulee tällaisen alueen osalta voimaan seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä sen jälkeen, kun on kulunut kolme kuukautta päivästä, jona pääsihteeri on vastaanottanut sellaisen selityksen.

3. Kahden edellä mainitun kappaleen perusteella tehty selitys voidaan siinä mainitun alueen osalta peruuttaa pääsihteerille osoitetulla ilmoituksella. Peruutus tulee voimaan seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä sen jälkeen, kun on kulunut kuusi kuukautta päivästä, jona pääsihteeri on vastaanottanut sellaisen ilmoituksen.

25 artikla

Varaumat

Tämän yleissopimuksen määräyksiin ei voi tehdä varaumia.

26 artikla

Irtisanominen

1. Sopimuspuoli voi milloin tahansa irtisanoa yleissopimuksen Euroopan neuvoston pääsihteerille osoitetulla ilmoituksella.

2. Irtisanominen tulee voimaan seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä sen jälkeen, kun on kulunut kuusi kuukautta päivästä, jona pääsihteeri on vastaanottanut ilmoituksen.

27 artikla

Ilmoitukset

Euroopan neuvoston pääsihteeri ilmoittaa Euroopan neuvoston jäsenvaltiolle ja tähän yleissopimukseen liittyneille valtiolle

a) allekirjoituksista,

b) ratifioimis-, hyväksymis- tai liittymiskirjojen tallettamisista,

c) tämän yleissopimuksen 22, 23 ja 24 artiklojen mukaisista voimaantulopäivistä,

d) kaikista muista tähän yleissopimukseen liittyvistä toimista, ilmoituksista ja tiedoksiannoista.

Tämän vakuudeksi allekirjoittaneet, siihen asianmukaisesti valtuutettuina, ovat allekirjoittaneet tämän yleissopimuksen.

Tehty Strasbourgissa 28 päivänä tammikuuta 1981, yhtenä englannin- ja ranskankielisenä kappaleena, jonka molemmat tekstit ovat yhtä todistusvoimaisia ja joka talletetaan Euroopan neuvoston arkistoon. Euroopan neuvoston pääsihteeri toimittaa oikeaksi todistetut jäljennökset Euroopan neuvoston jäsenvaltiolle ja kaikille valtiolle, jotka on kutsuttu liittymään tähän yleissopimukseen.