Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi laki erikoiskasvien markkinoimismaksuista. Sokerijuurikkaalta, öljykasvien siemeniltä ja tärkkelysperunalta kannettavat markkinoimismaksut olisivat osa valtiontalouden tasapainottamista. Markkinoimismaksua perittäisiin kiloa kohti sokerijuurikkaalta ja tärkkelysperunalta 2,8 penniä sekä öljykasvien siemeniltä 22 penniä. Markkinoimismaksut koskisivat vuosien 1991 ja 1992 tuotantoa.

Ehdotettu laki on tarkoitettu tulemaan voimaan 1 päivänä heinäkuuta 1991. Esitys liittyy vuoden 1991 I lisämenoarvioesitykseen ja on tarkoitettu käsiteltäväksi sen yhteydessä.

---

Valtioneuvosto päätti 15 päivänä helmikuuta 1991 valtion vuosien 1992-1994 meno- ja henkilöstökehyksistä. Valtion menokehityksen pienentämiseksi valtioneuvosto muutti edellä mainittua päätöstä 30 päivänä huhtikuuta 1991 siten, että vuonna 1992 valtion menot supistuisivat aikaisempaan menokehykseen verrattuna 4 000 miljoonaa markkaa. Maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalan osalta menoja on tarkoitus supistaa muun muassa pienentämällä valtion osuutta maataloustuotteiden vientituesta ja jättämällä käyttämättä maatilatalouden kehittämisrahaston lainanantomahdollisuuksia.

Maatalouden osuuden kattamiseksi kerätään lannoiteveroa, rehujen rasva- ja valkuaisveroa, maidon kiintiömaksuja ja vientikustannusmaksua, sianlihan ja viljan vientikustannusmaksua. Suurilta sikala- ja kanalayrityksiltä peritään lisättyjä markkinoimismaksuja. Kyseisten maksujen ja verojen tuotoksi vuonna 1991 arvioidaan noin 1 150 miljoonaa markkaa.

Satovuoden 1990/91 alusta vientikustannusmaksua on kannettu rehuviljalta 10 penniä kilolta ja leipäviljalta 20 penniä kilolta. Satovuoden 1991/92 alusta vehnän vientikustannusmaksu nousee 50 penniin ja rukiin 80 penniin kilolta. Erikoiskasveihin ei ole lannoiteveroa lukuunottamatta kohdistunut muita tässä tarkoitettuja veroja ja maksuja.

Maatalouden osallistumista vientikustannusten kattamiseen on pidettävä kollektiivisena järjestelmänä, jossa vientikustannusrasitetta ei tarkasti kohdenneta niihin tuotteisiin, joista vientikustannusosuus maataloustulolain mukaan määräytyy. Järjestelmän kollektiivisuus korostuu erityisesti lannoite- ja rehuveroissa, jotka kohdistuvat kaikkiin kyseisten tuotantopanosten käyttäjiin. Kollektiivista vastuujärjestelmää on täydennetty edellä mainituilla tuotekohtaisilla vientikustannusmaksuilla.

Tässä lakiesityksessä tarkoitettuja erikoiskasveja viljellään valtion tuella oman lainsäädäntönsä perusteella. Maataloustuotteiden vientikustannuksiin erikoiskasvien viljelijät ovat osallistuneet edellä esitetyn mukaisesti lannoiteveron kautta. Viljan vientikustannusmaksun säätämisen jälkeen voidaan kuitenkin katsoa erikoiskasvien aseman viljoihin verrattuna suhteellisesti parantuneen. Markkinoimismaksuiksi ehdotetaan sokerijuurikkaalta ja tärkkelysperunalta 2,8 penniä kilolta sekä öljykasvien siemeniltä 22 penniä kilolta. Markkinoimismaksut on määritelty suhteellisesti samansuuruisiksi rehuviljan vientikustannusmaksun kanssa.

Riittävän valtiontaloudellisen vaikutuksen aikaansaamiseksi ehdotetaan, että sokerijuurikkaan, öljykasvien siementen ja tärkkelysperunan markkinoimismaksut koskisivat vuosina 1991 ja 1992 korjattavia satoja. Koska eri viljelijöiden tasapuolinen kohtelu toisaalta edellyttää, ettei maksuja muuteta kesken satovuotta, jakautuu markkinoimismaksujen tuotto kalenterivuosille 1991, 1992 ja 1993. Vastaava valtiontaloudellinen vaikutus on mahdollista saavuttaa tarvittaessa myöhemmin myös erikoiskasvien tuottajahintoja tarkistamalla, mikä vaikuttaa tuotteista maksettaviin hinnanalennuskorvauksiin. Markkinoimismaksun piiriin tulevien sokerijuurikkaiden määräksi arvioidaan 850 miljoonaa kiloa, öljykasvien siementen määräksi 115 miljoonaa kiloa ja tärkkelysperunan määräksi 140 miljoonaa kiloa satovuodessa.

Esitys on valmisteltu virkatyönä maa- ja metsätalousministeriössä.

Ehdotettujen markkinoimismaksujen tuotoksi arvioidaan 15 miljoonaa markkaa vuonna 1991, 53 miljoonaa markkaa vuonna 1992 ja 36 miljoonaa markkaa vuonna 1993 eli yhteensä 104 miljoonaa markkaa.

Esityksellä ei ole organisatorisia vaikutuksia valtionhallinnossa.

1. luku. Yleiset säännökset

1 §. Pykälä rajaa erikoiskasveilta eli sokerijuurikkaalta, öljykasvien siemeniltä ja tärkkelysperunalta suoritettavan markkinoimismaksun koskemaan vuosien 1991 ja 1992 tuotantoa.

2 §. Pykälän mukaan markkinoimismaksuja ei pidetä sellaisena maatalouden kustannuksena, joka olisi otettava huomioon maataloustulolain (736/89) mukaisessa maataloustuloneuvotteluja varten laadittavassa kustannuslaskelmassa.

3 §. Pykälän mukaan valtioneuvostolla olisi valtuus tilapäisesti päättää markkinoimismaksujen muutoksista tai maksujen kantamisen väliaikaisesta keskeyttämisestä, kun eduskunnalle on annettu esitys vastaavaksi lainmuutokseksi. Jos eduskunta vahvistaa markkinoimismaksun alemmaksi kuin mitä hallituksen esityksessä on edellytetty, palautettaisiin liikaa perityt määrät maksuvelvollisille ja edelleen tuottajille hakemuksetta.

2. luku. Sokerijuurikkaan markkinoimismaksu

4 §. Sokerijuurikkaan markkinoimismaksua olisi velvollinen suorittamaan sokerilaissa (1327/87) tarkoitettu sokerituotantoa harjoittava yhteisö.

5 §. Sokerijuurikkaan markkinoimismaksua olisi suoritettava 2,8 penniä sokerijuurikaskilolta.

3 luku. Öljykasvien siementen markkinoimismaksu

6 §. Öljynpuristamot viljelyttävät öljykasveja viljaliikkeiden välityksellä, minkä vuoksi maksuvelvollisia olisivat öljykasvien siementen ensimmäisinä ostajina toimivat viljakauppalaissa (580/78) tarkoitetut viljaliikkeet.

7 §. Öljykasvien siementen markkinoimismaksu olisi 22 penniä kotimaassa tuotetulta rypsin ja rapsin siemenkilolta.

8 §. Pykälässä säädettäisiin siitä, että öljykasvien siementen markkinoimismaksun suuruutta määrättäessä pidettäisiin perusteena kosteudeltaan 9-prosenttiseksi muunnettuja siemeniä.

4 luku. Tärkkelysperunan markkinoimismaksu

9 §. Tärkkelysperunan markkinoimismaksua olisi velvollinen suorittamaan kotimaisesta tärkkelystuotannosta annetussa laissa (1334/87) tarkoitettu tärkkelystä valmistava yhteisö. 10 §. Tärkkelysperunan markkinoimismaksu olisi 2,8 penniä tärkkelyksen valmistukseen käytettävältä perunakilolta.

5 luku. Markkinoimismaksun periminen

11 §. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi maatilahallituksen tehtäväksi markkinoimismaksun määräämisestä, maksuunpanosta ja kannosta huolehtiminen.

12 §. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi siitä, että maksuvelvollisen tulee oma-aloitteisesti suorittaa markkinoimismaksu maatilahallituksen postisiirtotilille. Öljykasvien siementen markkinoimismaksu olisi suoritettava kunkin kalenterikuukauden aikana vastaanotetuista siemenistä viimeistään seuraavan kalenterikuukauden 25 päivään mennessä. Sokerijuurikkaan ja tärkkelysperunan markkinoimismaksu olisi suoritettava kunkin satovuoden satoa koskevaa lopullista tilitystä seuraavan kalenterikuukauden 25 päivään, kuitenkin viimeistään kyseisen vuoden maaliskuun 25 päivään mennessä. Maksuvelvollisen olisi vähennettävä markkinoimismaksua vastaava määrä asianomaiselle tuottajalle tuotteesta maksettavasta hinnasta. Maksuvelvollisten olisi 1 momentissa mainittuihin ajankohtiin mennessä tehtävä maatilahallitukselle ilmoitus vastaanottamistaan markkinoimismaksun piiriin kuuluvista tuotteista.

13 §. Pykälä sisältää säännökset siitä, miten tulisi menetellä maksuvelvollisen jättäessä noudattamatta 12 §:ssä mainitut velvollisuutensa. Maatilahallituksen tulisi velvoittaa maksuvelvollinen suorittamaan markkinoimismaksu tai sen suorittamatta oleva osa. Pykälän 1 momentin mukaan suorittamatta jääneelle maksun määrälle määrättäisiin lisäksi maksunlisäystä momentissa säädetyllä tavalla.

14 §. Pykälän mukaan maatilahallitus määräisi markkinoimismaksun arvion mukaan, jos maksuvelvollinen ei kehotuksesta huolimatta ole antanut 12 §:n 3 momentin mukaista ilmoitusta tai se ei ole korjattunakaan hyväksyttävä markkinoimismaksun määräämisen perustana.

15 §. Pykälän mukaan maatilahallituksen tulisi korottaa markkinoimismaksua, jos maksuvelvollinen on laiminlyönyt 12 §:n 3 momentin mukaisen ilmoituksen tekemisen säädetyssä määräajassa tai antanut sen olennaisesti vaillinaisena. Markkinoimismaksua olisi korotettava uudelleen pykälässä mainitulla prosentilla, jollei maksuvelvollinen kehotuksesta huolimatta ja ilman hyväksyttävää estettä anna sanottua ilmoitusta tai antaa sen puutteellisena. Markkinoimismaksun määrä korotettaisiin enintään kaksinkertaiseksi, jos maksuvelvollinen on tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta antanut olennaisesti väärän ilmoituksen.

16 §. Pykälä sisältää säännöksen markkinoimismaksun suorittamisesta ja määräämisestä täysin markoin sekä sen perimättä jättämisestä maksun tai maksunlisäyksen pienuuden takia.

17 §. Pykälä sisältää säännöksen lain kiertämisen varalta. Maatilahallitus voisi määrätä markkinoimismaksun arvion mukaan, jos jollakin toimenpiteellä pyrittäisiin vapautumaan maksuvelvollisuudesta.

18 §. Pykälässä olisivat säännökset maksulipusta, jonka maksuvelvollinen voisi saada.

19 §. Maksun perimisen osalta sovellettaisiin, mitä verojen ja maksujen perimisestä ulosottotoimin annetussa laissa (367/61) ja sen nojalla on säädetty.

6 luku. Erinäiset säännökset

20 §. Pykälä sisältää säännökset muutoksenhausta maatilahallituksen nyt puheena olevan lain mukaan tekemään päätökseen. Valitusasia käsiteltäisiin muutoksenhausta hallintoasioissa annetussa laissa (154/50) säädetyssä järjestyksessä. Markkinoimismaksu olisi suoritettava valituksesta huolimatta, jollei valitusviranomainen toisin määrää.

21 §. Pykälässä olisivat säännökset maksuvelvollisen laitoksen, kirjanpito- tai muistiinpanokirjan sekä muiden asiakirjojen tarkastuksesta.

22 §. Pykälässä säädettäisiin salassapitovelvollisuudesta laissa tarkoitettujen tehtävien suorittamisen yhteydessä. Tästä salassapitovelvollisuudesta voitaisiin poiketa pykälän 2 momentin mukaan rikoksen selvittämiseksi, 21 §:n mukaisen tarkastuksen yhteydessä tai muutoksenhakuviranomaisen tutkiessa valitusta.

23 §. Pykälässä olisi säännös virka-avusta.

24 §. Pykälä sisältäisi viittauksen rikoslain rangaistussäännöksiin.

25 §. Lain 22 §:ssä säädetyn salassapitovelvollisuuden rikkomuksesta tuomittaisiin pykälän mukaan sakkoon.

26 §. Maatilahallitus voisi pykälän mukaan myöntää hakemuksesta lykkäystä markkinoimismaksun suorittamisesta. Lykkäys voisi olla enintään yhden vuoden pituinen. Lykkäys edellyttäisi hyväksyttävän vakuuden asettamista. Lykkäysajalta perittäisiin vuotuista korkoa 16 prosenttia.

27 §. Lakiehdotuksen mukaisista päätöksistä ei perittäisi leimaveroa.

28 §. Pykälän mukaan tarkempia säännöksiä lain täytäntöönpanosta annettaisiin tarvittaessa asetuksella.

29 §. Pykälässä säädettäisiin lain voimaantulosta.

Laki ehdotetaan tulevaksi voimaan 1 päivänä heinäkuuta 1991.

Koska erikoiskasvien markkinoimismaksujen perimisessä on kysymys maksusta, joita kannettaisiin useammalta kuin yhdeltä vuodelta, olisi lakiehdotus käsiteltävä siinä järjestyksessä, jota valtiopäiväjärjestyksen 68 §:n mukaan on tällaisessa tapauksessa noudatettava.

Edellä esitetyn perusteella annetaan Eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 luku

Yleiset säännökset

1 §

Vuosina 1991 ja 1992 tuotettavasta sokerijuurikkaasta, öljykasvien siemenistä ja tärkkelysperunasta (erikoiskasvit) on valtiolle suoritettava markkinoimismaksua sen mukaan kuin tässä laissa säädetään.

2 §

Tässä laissa tarkoitettuja markkinoimismaksuja ei oteta maatalouden kustannuksina huomioon maataloustulolaissa (736/89) tarkoitetussa maataloustulon kehittämiseksi laadittavassa laskelmassa.

3 §

Kun eduskunnalle on annettu esitys erikoiskasvien markkinoimismaksujen muuttamisesta tai väliaikaisesta poistamisesta, valtioneuvostolla on oikeus määrätä, että näistä tuotteista kannetaan esityksen mukainen markkinoimismaksu tai että sitä ei väliaikaisesti kanneta.

Jos 1 momentin mukaisesti kannettu markkinoimismaksu on korkeampi kuin sittemmin vahvistetaan, erotus on hakemuksetta palautettava maksuvelvolliselle. Maksuvelvollisen on hyvitettävä kyseinen erotus edelleen hakemuksetta 12 §:ssä tarkoitetulle tuottajalle.

2 luku

Sokerijuurikkaan markkinoimismaksu

4 §

Velvollinen suorittamaan sokerijuurikkaan markkinoimismaksua on sokerilaissa (1327/87) tarkoitettu sokerintuotantoa harjoittava yhteisö.

5 §

Sokerijuurikkaan markkinoimismaksua suoritetaan 2,8 penniä sokerijuurikaskilolta.

3 luku

Öljykasvien siementen markkinoimismaksu

6 §

Velvollinen suorittamaan öljykasvien siementen markkinoimismaksua on viljakauppalaissa (580/78) tarkoitettu viljaliike.

7 §

Öljykasvien siementen markkinoimismaksu on 22 penniä kotimaassa tuotetulta rypsin ja rapsin siemenkilolta.

8 §

Öljykasvien siementen markkinoimismaksun suuruutta määrättäessä pidetään perusteena kosteudeltaan 9-prosenttiseksi muunnettuja siemeniä.

4 luku

Tärkkelysperunan markkinoimismaksu

9 §

Velvollinen suorittamaan tärkkelysperunan markkinoimismaksua on kotimaisesta tärkkelystuotannosta annetussa laissa (1334/87) tarkoitettu tärkkelystä valmistava yhteisö.

10 §

Tärkkelysperunan markkinoimismaksu on 2,8 penniä tärkkelyksen valmistukseen käytettävältä perunakilolta.

5 luku

Markkinoimismaksun periminen

11 §

Markkinoimismaksun määräämisestä, maksuunpanosta ja kannosta huolehtii maatilahallitus.

12 §

Maksuvelvollisen on oma-aloitteisesti suoritettava markkinoimismaksu maatilahallituksen postisiirtotilille. Öljykasvien siementen markkinoimismaksu on suoritettava kunkin kalenterikuukauden aikana vastaanotetuista siemenistä viimeistään seuraavan kalenterikuukauden 25 päivään mennessä. Sokerijuurikkaan ja tärkkelysperunan markkinoimismaksu on suoritettava kunkin satovuoden satoa koskevaa lopullista tilitystä seuraavan kalenterikuukauden 25 päivään, kuitenkin viimeistään kyseisen vuoden maaliskuun 25 päivään mennessä.

Maksuvelvollisen on vähennettävä markkinoimismaksua vastaava määrä asianomaiselle tuottajalle tuotteesta maksettavasta hinnasta.

Maksuvelvollisen on edellä 1 momentissa tarkoitettuihin markkinoimismaksun suorittamista koskeviin ajankohtiin mennessä tehtävä maatilahallitukselle maatilahallituksen määräämällä tavalla ilmoitus vastaanottamansa sokerijuurikkaan, öljykasvien siementen ja tärkkelysperunan määristä.

13 §

Jos maksuvelvollinen ei suorita markkinoimismaksua määräajassa tai suorittaa sitä liian vähän, maatilahallituksen on määrättävä suorittamatta oleva määrä maksettavaksi. Lisäksi maksuvelvollisen on maksettava laiminlyödylle määrälle maksunlisäystä 1 markka 50 penniä kultakin täydeltä sadalta markalta jokaiselta alkavalta kalenterikuukaudelta sen kuukauden alusta, jona markkinoimismaksu olisi tullut suorittaa 18 §:ssä tarkoitetun maksulipun eräpäivää edeltävän kuukauden loppuun, tai mikäli markkinoimismaksu on jo suoritettu, suorituspäivää edeltävän kuukauden loppuun.

Markkinoimismaksua ei kuitenkaan saa määrätä maksettavaksi, jos kolme vuotta on kulunut siitä, kun maksu olisi tullut suorittaa.

14 §

Jos 12 §:n 3 momentissa tarkoitettua ilmoitusta ei ole kehotuksesta huolimatta tehty tai täydennetty taikka se on täydentämisestä huolimatta niin puutteellinen, että sitä ei voida hyväksyä markkinoimismaksun määräämisen perusteeksi, maatilahallituksen on määrättävä markkinoimismaksu arvion mukaan.

15 §

Maatilahallituksen on määrättävä markkinoimismaksu korotettavaksi enintään 20 prosentilla, jos maksuvelvollinen on ilman pätevää syytä laiminlyönyt 12 §:n 3 momentissa tarkoitetun ilmoituksen antamisen määräajassa tai antanut sen olennaisesti puutteellisena. Jos hän kehotuksesta huolimatta edelleen ilman hyväksyttävää estettä jättää ilmoituksen kokonaan tai osaksi tekemättä, on markkinoimismaksua korotettava vielä enintään 20 prosentilla.

Jos maksuvelvollinen on tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta ilmoituksessa antanut olennaisesti väärän tiedon, on maksu määrättävä korotettavaksi enintään kaksinkertaiseksi.

16 §

Markkinoimismaksu määrätään täysin markoin jättämällä yli menevät pennit lukuun ottamatta. Markkinoimismaksua tai maksulisäystä, joka on 100 markkaa pienempi, ei peritä.

17 §

Jos jollekin olosuhteelle tai toimenpiteelle on annettu sellainen oikeudellinen muoto, joka ei vastaa asian varsinaista luonnetta tai tarkoitusta, on markkinoimismaksua määrättäessä meneteltävä niin kuin asiassa olisi käytetty oikeata muotoa. Milloin johonkin toimenpiteeseen on ryhdytty ilmeisesti siinä tarkoituksessa, että maksun suorittamisesta vapauduttaisiin, maatilahallitus voi määrätä markkinoimismaksun arvion mukaan.

18 §

Markkinoimismaksun määräämistä koskevan päätöksen perusteella on maksuvelvolliselle tarvittaessa kirjoitettava maksulippu.

Päätös ja maksulippu on toimitettava maksuvelvolliselle tiedoksi siinä järjestyksessä kuin tiedoksiannosta hallintoasioissa annetussa laissa (232/66) säädetään erityistiedoksiannosta. Päätös ja maksulippu voidaan kuitenkin toimittaa maksuvelvolliselle myös kirjatussa kirjeessä postitse.

19 §

Suorittamatta jääneen markkinoimismaksun perimisessä noudatetaan, mitä verojen ja maksujen perimisestä ulosottotoimin annetussa laissa (367/61) säädetään.

6 luku

Erinäiset säännökset

20 §

Maatilahallituksen tämän lain nojalla tekemään päätökseen saa hakea muutosta valittamalla siinä järjestyksessä kuin muutoksenhausta hallintoasioissa annetussa laissa (154/50) säädetään.

Valituskirjelmä voidaan toimittaa myös maatilahallitukselle, jonka on lähetettävä valituskirjelmä sekä asiassa kertyneet asiakirjat ja lausuntonsa valituksesta korkeimmalle hallinto- oikeudelle.

Markkinoimismaksu on suoritettava valituksesta huolimatta, jollei valitusviranomainen toisin määrää. Jos markkinoimismaksu on valituksen johdosta poistettu tai sitä on alennettu, maatilahallituksen on palautettava liikaa suoritettu määrä hakemuksetta asianomaiselle.

21 §

Maksuvelvollisen on maatilahallituksen kehotuksesta esitettävä maatilahallituksen tai tämän määräämän asiantuntevan ja esteettömän henkilön tarkastettavaksi laitoksensa, kirjanpito- tai muistiinpanokirjansa sekä niihin kuuluvat tositteet, sopimukset, kirjeenvaihto ja muut asiakirjat.

Maksuvelvollisen on annettava tarkastusta suorittavalle henkilölle tiedot, jotka ovat tarpeen maksun määrää selvitettäessä, sekä muutoinkin avustettava tarkastuksessa.

22 §

Se, joka on tässä laissa säädettyä tehtävää suorittaessaan saanut tietoja yksityisen henkilön tai yhteisön liike- tai ammattisalaisuudesta taikka taloudellisesta asemasta, ei saa niitä luvattomasti ilmaista.

Edellä 1 momentissa tarkoitettuja tietoja voidaan kuitenkin antaa syyttäjä- ja poliisiviranomaisille rikoksen selvittämistä varten, 21 §:ssä tarkoitetulle henkilölle tämän lain mukaisten tehtävien suorittamista varten sekä muutoksenhakua tutkivalle viranomaiselle tämän lain mukaisessa asiassa.

23 §

Ulosotonhaltija ja poliisi ovat velvollisia antamaan virka- apua tässä laissa tarkoitetuissa asioissa.

24 §

Rangaistus markkinoimismaksun lainvastaisesta välttämisestä ja sen yrittämisestä säädetään rikoslain 29 luvun 1-3 §:ssä.

25 §

Joka rikkoo tämän lain 22 §:n 1 momentissa säädettyä kieltoa, on tuomittava, jollei rikkomus ole vähäinen, erikoiskasvien markkinoimismaksuja koskevan salassapitovelvollisuuden rikkomisesta sakkoon.

Virkamiehen ja julkisyhteisön työntekijän salassapitovelvollisuuden rikkomisesta säädetään rangaistus rikoslain 40 luvun 5 §:ssä.

26 §

Maatilahallitus voi erityisen painavista syistä myöntää lykkäystä markkinoimismaksun suorittamiseen enintään yhdeksi vuodeksi. Lykkäyksen edellytyksenä on, että maksun suorittamisesta annetaan hyväksyttävä vakuus. Maksulle, jonka suorittamisesta myönnetään lykkäystä, peritään lykkäysajalta vuotuista korkoa 16 prosenttia.

27 §

Tämän lain nojalla annetuista päätöksistä ei peritä leimaveroa.

28 §

Tarkemmat säännökset tämän lain täytäntöönpanosta annetaan tarvittaessa asetuksella.

29 §

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 1991.

Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

---

Helsingissä 24 päivänä toukokuuta 1991

Tasavallan Presidentti
MAUNO KOIVISTO

Maa- ja metsätalousministeri
Martti Pura