Esityksessä ehdotetaan, että eduskunta hyväksyisi Tshekin ja Slovakian liittotasavallan kanssa marraskuussa 1990 tehdyn sijoitusten edistämistä ja suojelua koskevan sopimuksen. Suomella on vastaavanlainen voimassa oleva sopimus Bulgarian (SopS 39-40/85), Egyptin (SopS2-3/82), Kiinan (SopS 3-4/86, Malesian (SopS 78-79/87), Sri Lankan (SopS 53-54/87), Unkarin (SopS 19-20/89) ja Puolan (SopS 23-24/91) kanssa. Suomi on myös allekirjoittanut Neuvostoliiton kanssa vastaavan sopimuksen vuonna 1989, joka ei ole vielä voimassa.4

Nyt kysessä olevalla sopimuksella halutaan laajentaa ja syventää Suomen ja Tshekkoslovakian välistä taloudellista, teollista ja teknistä yhteistyötä pitkällä aikavälillä sekä luoda suotuisat edellytykset sopimuspuolen kansalaisten ja yhtiöiden sijoituksille sekä yhtiöiden etabloitumiselle toisessa sopimusvaltiossa.

Sopimuksessa tunnustetaan tarve suojella sijoituksia samoinkuin lisätä niiden liikkuvuutta ja yksittäisten liiketoimien käynnistymistä. Sopimuksen solmimista voidaan pitää perusteltuna Tshekkoslovakian ryhdyttyä vuoden 1989 lopulla toteuttamaan nopeita markkinatalouteen tähtäävia uudistuksia ja luotua lainsäädännöllisesti suotuisat olosuhteet ulkomaisille investoinneille sekä voittojen ja pääoman kotiutukselle.

Sopimus tulee voimaan kolmenkymmenen päivän kuluttua siitä päivästä, jolloin sopimusvaltioiden hallitukset ovat ilmoittaneet toisilleen täyttäneensä valtiosäännössään sopimuksen voimaantulolle asetetut vaatimukset.

Esitykseen sisältyy lakiehdotus sopimuksen eräiden lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten hyväksymisestä.

---

Suomen ja Tshekkoslovakian välillä solmiin jo 70-luvulla lukuisia kauppapoliittisia sopimuksia; vuonna 1971 sopimus taloudellisesta, teollisesta ja teknisestä yhteistyöstä (SopS 12/71), vuonna 1974 sopimus kaupan esteiden vastavuoroisesta poistamisesta (SopS 60-61/74), johon on tehty muutoksia vuosina 1976 (SopS 32/76), 1979 (SopS 9/82), 1987 (SopS 71/87) ja 1989 (SopS 61/89 ja SopS 67/89), vuonna 1974 pitkäaikainen kauppasopimus (SopS 62/74). Maiden välinen clearing-pohjainen maksusopimus lakkautettiin 1.4.1990 lukien, jonka jälkeen kaupassa siirryttiin virallisesti käyttämään vaihdettavia valuuttoja. Kauppaa oli tosiasiallisesti käyty osittain vaihdettavilla valuutoilla jo vuosia.

Mainituista sopimusjärjestelyistä huolimatta maiden välinen kauppa ei kehittynyt 70- ja 80- luvuilla toivotulla tavalla, vaan oli suhteellisen vaatimatonta muodostaen noin 0,3-0,4 % Suomen kokonaiskaupasta. Kauppatase on ollut Suomelle negatiivinen ja vaje on viime aikoina ollut 150-250 miljoonan markan välillä vuosittain. Vuonna 1989 kokonaiskauppavaihto oli 870 miljoonaa Suomen markkaa tuonnin ollessa 515 miljoonaa markkaa ja viennin 355 miljoonaa markkaa ja vuonna 1990 856 mmk tuonnin ollessa 543 mmk ja viennin 313 mmk. Viennin osalta tärkeimmät tuotteet ovat olleet puu- ja paperiteollisuuden tuotteet, erilaiset metallit sekä koneet ja laitteet. Merkittävimmät tuontiartikkelit ovat olleet rauta ja teräs, tekstiili- ja vaatetusteollisuuden tuotteet, koneet ja laitteet sekä ajoneuvot.

Vuoden 1989 lopulla alkanut taloudellinen muutosprosessi jatkui Tshekin ja Slovakian liittotasavallassa vuoden 1990 aikana hallituksen toteuttaessa markkinatalouteen siirtymiseen tähtääviä toimenpiteitä, jotka käsittivät lainsäädännön perusteellisen uudistamisen, monopolien purkamisen, vapaiden raha- ja pääomamarkkinoiden luomisen, omistuspohjan laajentamisen, ulkomaisen omistuksen ja sijoitusten sallimisen, voittojen ja pääoman kotiutuksen, yritysten perustamismahdollisuuden, hintojen vapauttamisen sekä markkinoiden avaamisen ja kaupan esteiden poistamisen. Maan valuutan sisäinen vaihdettavuus toteutettiin 1.1.1991 lukien.

Tapahtuneiden muutosten ja markkinatalousmekanismien käynnistymisen seurauksena myös maiden välillä solmittu vapaakauppasopimus on alkanut toimimaan toivotulla tavalla. Suomalaiset viejät saavat tällä hetkellä kaikkien tuotteiden osalta ainakin 7-8 % tulliedun kipailijoihinsa nähden. Lisäksi, Suomi on ainoana maana maailmassa vapautettu vapaakauppasopimuksen määräysten perusteella Tshekin ja Slovakian liittotasavallan 1.1.1991 käyttöön ottamasta 20 % tuonnin lisäverosta, joka koskee kulutustavaroita ja jalostettuja elintarvikkeita.

EFTA on vuoden 1991 alussa käynnistänyt vapaakauppa-alueen perustamiseen tähtävät neuvottelut Tshekin ja Slovakian liittotasavallan, Puolan ja Unkarin kanssa. Jugoslavian kanssa neuvottelut on tarkoitus käynnistää myöhemmin. Neuvottelut tähtäävät vapaakauppasopimuksen solmimiseen siten, että se astuisi voimaan jo vuoden 1992 alusta lukien. Suomi on sopinut Tshekin ja Slovakian liittotasavallan, Puolan ja Unkarin kanssa, että 70-luvulla solmitut vapaakauppasopimukset pysyvät voimassa huolimatta mahdollisesta EFTA-sopimuksesta. Tämä on merkittävää, koska voimassaolevat Suomen vapaakauppasopimukset ovat vastavuoroisia ja takaavat tullivapauden. EFTA-sopimus on puolestaan tarkoitus tehdä epäsymmetrisenä asteittaisena.

Sopimus sijoitusten edistämisestä ja suojelusta Suomen ja Tshekin ja Slovakian liittotasavallan välillä allekirjoitettiin Prahassa 6 päivänä marraskuuta 1990.

Suurimmaksi ongelmaksi sopimusneuvotteluissa muodostui Tshekin ja Slovakian liittotasavallan vaatimus erillisen pöytäkirjan laatimisesta koskien voittojen ja pääoman kotiuttamista. Neuvottelujen kuluessa vaatimuksesta kuitenkin luovuttiin, koska maan talousuudistukset etenivät nopeasti ja voittojen sekä omaisuuden myynnistä kertyneiden tulojen vapaa kotiuttaminen sallittiin lainsäädännöllisillä muutoksilla, jotka ovat tulleet voimaan 1.1.1991 lukien.

Sopimuksen määräykset tarjoavat suomalaisille investoinneille suosituimmuusaseman, mahdollistavat voittojen ja pääoman kotiutuksen, antavat suojan kansallistamista vastaan sekä määrittelevät riitojen selvittelymekanismin. Näin ollen sopimus tarjoaa suotuisat edellytykset suomalaisten investointien lisäämiselle sekä yritysten etabloitumiselle Tshekin ja Slovakian liittotasavaltaan.

Sopimuksen mukaan kumpikin sopimuspuoli turvaa omien lakiensa ja määräystensä sallimissa rajoissa toisen sopimuspuolen sijoittajille kohtuullisen ja oikeudenmukaisen kohtelun kaikissa tilanteissa. Kummankaan sopimuspuolen sijoittajien toisen sopimuspuolen alueella tekemiin sijoituksiin tai niiden tuottoon ei saa soveltaa epäedullisempaa kohtelua kuin on myönnetty kolmansien maiden yritysten tai kansalaisten tekemille sijoituksille. Sopimuksen mukaiset sijoitukset saavat suojelua ja turvaa toisen sopimuspuolen alueella tämän sopimuspuolen asianomaisten oikeussääntöjen mukaisesti. Sopimuksella taataan myös sijoittajan oikeus palauttaa kotimaahansa sijoituksesta saadut voitot sekä omaisuuden myynnistä saatavat tulot.

Kumpikin sopimuspuoli voi pakkolunastaa, kansallistaa tai muutoin ottaa haltuun toisen sopimusmaan sijoittajien tekemät sijoitukset ainoastaan, mikäli toimenpiteisiin ryhdytään yleisen edun vuoksi ja asianmukaisin laillisin menettelyin kansainvälisen oikeuden mukaisesti. Toimenpiteisiin liittyvät määräykset nopean, riittävän ja tehokkaan korvauksen suorittamisesta. Kummankin sopimuspuolen sijoittajia, joille koituu vahinkoa sijoitustensa menetyksistä toisen sopimuspuolen alueella, kohdellaan näistä menetyksistä aiheutuvien korvausten, hyvitysten tai muiden suoritusten osalta yhtä edullisesti kuin kolmannen valtion kansalaisia tai yhtiöitä.

Mikäli sijoittajan ja toisen sopimuspuolen välillä tai sopimuspuolten välillä syntyy sijoituksia koskevia riitoja, on sopimuksessa määräykset noudatettavasta välimies- ja muusta menettelystä.

Sopimuksella ei ole valtion tulo- ja menoarvioon ulottuvia vaikutuksia.

1. artikla. Artiklassa määritellään sopimuksessa käytetyt seuraavat käsitteet: sijoitus, tuotto, sijoittaja, alue ja sopimuksessa tarkoitettu investointi tulkinnavaraisessa tapauksessa.

2. artikla. Artiklassa määritellään ne sijoitukset, joihin sopimusta sovelletaan.

3. artikla. Artiklaan sisältyvät määräykset vastaanotettujen sijoitusten kohtuullisesta ja oikeudenmukaisesta kohtelusta kansainvälisen oikeuden mukaisesti.

4. artikla. Artiklan määräykset takaavat tehdyille sijoituksille suosituimmuuskohtelun sekä määrittelevät sijoitusten suosituimmuuskohtelun sodan, aseellisen selkkauksen, hätätilan, kapinan tai mellakan johdosta. Artiklan mukaan sopimuspuolta ei voida velvoittaa soveltamaan suosituimmuuskohtelua tilanteissa, jotka johtuvat tulliliitosta, vapaakauppa-alueen muodostamista koskevasta sopimuksesta tai muista alueellisen yhteistyön muodoista, joihin jompi kumpi sopimuspuoli on tullut tai tulee osapuoleksi. Suosituimmuuskohtelua ei myöskään voida soveltaa tilanteessa, joka johtuu kansainvälisestä sopimuksesta tai järjestelyistä, jotka liittyvät verotukseen.

5. artikla. Artiklaan sisältyvät määräykset sijoitusten pakkolunastukseen, kansallistamiseen tai haltuunottoon liittyvistä ehdoista.

6. artikla. Sopimuspuolet sitoutuvat sallimaan vaihdettavina valuuttoina tapahtuvat investointien ja niiden tuottojen kotiutukset voimassaolevan lainsäädäntönsä mukaisesti. Sopimuspuolet soveltavat tältä osin suosituimmuuskohtelua.

7. artikla. Sopimuspuolten kansallisen lainsäädännön tai kansainvälisoikeudellisten velvoitteiden sisältämät, nyt tehtyä sopimusta edullisemmat määräykset tulevat sopimuspuolten eduksi.

8. artikla. Sijoittajan ja sopimuspuolen väliset riidat on alistettava valtioiden ja toisten valtioiden kansalaisten välisten sijoituksia koskevien riitaisuuksien ratkaisemisesta tehdyllä yleissopimuksella (SopS 3-4/69) perustetulle kansainväliselle ratkaisu- ja sovittelukeskukselle tai kansainväliselle ad hoc-välimiesoikeudelle ratkaistaviksi.

9. artikla. Sopimuspuolten väliset riidat sopimuksen tulkinnasta ja soveltamisesta on mahdollisuuksien mukaan ratkaistava diplomaattiteitse. Jos riitaa ei näin voida ratkaista, se on saatettava jomman kumman sopimuspuolen pyynnöstä ad hoc-välimiesoikeuden ratkaistavaksi.

10. artikla. Artiklaan sisältyvät määräykset sijaantulon osalta.

11. artikla. Sopimus tulee voimaan kolmenkymmenen päivän kuluttua siitä päivästä, jolloin sopimuspuolten hallitukset ovat ilmoittaneet toisilleen valtiosääntönsä mukaisten vaatimusten täyttämisestä. Sopimus on voimassa viisitoista vuotta. Tämän jälkeen se on voimassa kahdennentoista kuukauden päättymiseen siitä päivästä, kun toinen sopimuspuolista on ilmoittanut kirjallisesti irtisanomisesta toiselle sopimuspuolelle. Niiden sijoitusten osalta, jotka on tehty ennen kuin sopimuksen irtisanominen tulee voimaan, 1-10 artiklan määräykset ovat edelleen voimassa kymmenen vuotta sopimuksen voimassaolon päättymisen jälkeen ja sen jälkeen kansainvälisen oikeuden sääntöjen mukaisesti.

Sopimuksen 4 artiklan 1 kappaleen mukaan kumpikaan sopimuspuoli ei sovella alueellaan tämän sopimuksen määräysten mukaisesti vastaanotettuihin toisen sopimuspuolen sijoittajien tekemiin sijoituksiin tai niiden tuottoon epäedullisempaa kohtelua kuin se soveltaa minkään kolmannen valtion sijoittajien tekemiin sijoituksiin tai niiden tuottoon.

Sopimuksen 4 artiklan 2 kappaleen mukaan sopimuspuolen sijoittajiin, joiden sijoituksille aiheutuu menetyksiä toisen sopimuspuolen alueella sodan tai muun aseellisen selkkauksen, hätätilan tai vastaavanlaisen tapahtuman vuoksi, ei saa soveltaa ennalleen palauttamisen, vahingonkorvauksen, hyvityksen tai muunlaisen järjestelyn osalta epäedullisempaa kohtelua, kuin toinen sopimuspuoli soveltaa kolmannen valtion sijoittajiin. Tällaisessa tilanteessa mahdollisesti suoritettavien korvausten on oltava siirrettävissä vaihdettavissa valuutoissa kuuden kuukauden kuluessa sopimuspuolten välillä.

Sopimuksen 5 artiklan mukaan kumpikaan sopimuspuoli ei saa pakkolunastus- tai kansallistamistapauksissa kohdella alueellaan toisen sopimusosapuolen sijoittajia epäedullisemmin kuin kolmannen valtion sijoittajia. Mikäli tällainen toimenpide yleisen edun vuoksi sekä muutoin laillisin edellytyksin suoritettaisiin, tulee sijoituksen markkina-arvo korvata sijoittajalle.

Mainitut määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan, minkä vuoksi eduskunnan suostumus on näiltä osin tarpeen.

Edellä olevan perusteella ja hallitusmuodon 33 §:n mukaisesti esitetään, että Eduskunta hyväksyisi ne Prahassa 6 päivänä marraskuuta 1990 tehdyn Suomen tasavallan hallituksen ja Tshekin ja Slovakian liittotasavallan hallituksen välisen sijoitusten edistämistä ja suojelua koskevan sopimuksen määräykset, jotka vaativat Eduskunnan suostumuksen.

Koska sopimus sisältää määräyksiä, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan, annetaan samalla Eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 §

Prahassa 6 päivänä marraskuuta 1990 tehdyn Suomen tasavallan hallituksen ja Tshekin ja Slovakian liittotasavallan hallituksen välisen sijoitusten edistämistä ja suojelua koskevan sopimuksen määräykset ovat, mikäli ne kuuluvat lainsäädännön alaan, voimassa niin kauan kuin siitä on sovittu.

2 §

Tarkempia säännöksiä tämän lain täytäntöönpanosta annetaan tarvittaessa asetuksella.

3 §

Tämä laki tulee voimaan asetuksella säädettävänä ajankohtana.

---

Helsingissä 10 päivänä toukokuuta 1991

Tasavallan Presidentti
MAUNO KOIVISTO

Ministeri
Pertti Salolainen

Suomen tasavallan hallituksen ja Tshekin ja Slovakian

liittotasavallan hallituksen välillä sijoitusten edistämistä

ja suojelusta

Suomen tasavallan hallitus ja Tshekin ja Slovakian liittotasavallan hallitus,

jotka haluavat tehostaa taloudellista yhteistyötään molempien maiden keskinäiseksi eduksi,

joiden aikomuksena on luoda suotuisat edellytykset sopimuspuolen sijoittajien toisen sopimuspuolen alueella tekemille sijoituksille, ja

jotka tunnustavat tarpeen suojella kummankin sopimuspuolen sijoittajien tekemiä sijoituksia sekä tehostaa pääoman liikkuvuutta ja yksittäisten liiketoimien käynnistymistä pitäen silmällä kummankin sopimuspuolen taloudellista menestystä,

ovat sopineet seuraavasta:

1 artikla

Määritelmät

(1) Tässä sopimuksessa:

a)''sijoitus-'' tarkoittaa kaikenlaisia taloudelliseen toimintaan liittyviä varoja ja käsittää erityisesti, joskaan ei yksinomaisesti:

(i) irtaimen ja kiinteän omaisuuden ja muut omistusoikeudet, kuten kiinnitykset, pidätysoikeudet ja pantit;

(ii) yhtiöiden osuudet, osakkeet ja debentuurit tai osuudet tällaisten yhtiöiden omaisuuteen;

(iii) oikeuden rahaan tai rahalliseen saatavaan tai oikeuden suoritukseen, jolla on taloudellinen arvo;

(iv) tekijänoikeudet, teollisoikeudet (kuten patentit, tavaramerkit, teolliset mallioikeudet), tekniset valmistusmenetelmät, tietotaidon, kauppanimet ja goodwill-arvon;

(v) lakiin tai sopimukseen perustuvat liiketoiminnan toimiluvat mukaanlukien luonnonvarojen etsintää, jalostamista, louhintaa tai hyödyntämistä koskevat toimiluvat;

b)''tuotto'' tarkoittaa sijoituksen tuottamia rahamääriä ja käsittää erityisesti, joskaan ei yksinomaan, voiton. koron, pääomatulot, osingot, rojaltit ja maksut;

c) ,'sijoittaja'' tarkoittaa:

(i) luonnollista henkilöä, joka on jommankumman sopimuspuolen kansalainen sen lakien mukaisesti ja

(ii) oikeushenkilöä, jonka keskuspaikka on jommankumman sopimuspuolen alueella tai kolmannen valtion alueella, jolloin jommankumman sopimuspuolen sijoittajalla on siinä hallitseva osuus;

d)''alue' tarkoittaa Suomen osalta Suomen tasavallan aluetta ja kaikkia Suomen tasavallan aluevesiin liittyviä alueita, joilla Suomi lainsäädäntönsä mukaan ja kansainvälisen oikeuden mukaisesti saa käyttää oikeuksiaan merenpohjan ja sen sisustan luonnonvarojen tutkimiseen ja hyväksikäyttöön;

ja Tshekin ja Slovakian liittotasavallan osalta aluetta, jonka muodostaa Tshekin ja Slovakian liittotasavalta.

(2) Jos sijoitusta kaavaillaan sopimuspuolen alueelle sellaisen yhtiön toimesta, joka ei täytä tämän artiklan 1 kappaleen c (ii) -kohdan määritelmän mukaisia ehtoja, mutta jossa toisen sopimuspuolen sijoittajilla on hallitseva osuus, ensiksi mainitun sopimuspuolen on molempien sopimuspuolten keskenään niin sopiessa pidettävä yhtiötä sellaisena, joka saa suojelua tämän sopimuksen mukaisesti sanotun sijoituksen osalta.

2 artikla

Tämän sopimuksen soveltaminen

(1) Tätä sopimusta sovelletaan ainoastaan sijoituksiin, jotka on tehty vastaanottajamaan lakien. määräysten ja menettelytapojen mukaisesti.

(2) Huomioonottaen tämän artiklan 1 kappaleen määräykset, tätä sopimusta sovelletaan kaikkiin sijoituksiin, joita toisen sopimuspuolen sijoittajat ovat tehneet toisen sopimuspuolen alueella ennen tämän sopimuksen voimaantuloa tai sen jälkeen.

3 artikla

Sijoitusten suojelu

Kumpikin sopimuspuoli turvaa kaikissa tilanteissa omien lakiensa ja määräystensä sallimissa rajoissa ja kansainvälisen oikeuden mukaisesti kohtuullisen ja oikeudenmukaisen kohtelun toisen sopimuspuolen sijoittajien tekemille sijoituksille.

4 artikla

Suosituimmuusmääräykset

(1) Kumpikin sopimuspuoli myöntää toisen sopimuspuolen sijoittajien sijoituksille täyden turvan ja suojelun, mikä ei missään tapauksessa saa olla vähemmmän kuin mitä jonkun kolmannen valtion sijoittajien sijoituksille myönnetään. Kummankin sopimuspuolen tulee noudattaa sijoituksia koskevia sitoumuksiaan.

(2) Sopimuspuolen sijoittajiin, joiden sijoituksille aiheutuu menetyksiä toisen sopimuspuolen alueella sodan tai muun aseellisen selkkauksen, hätätilan, kapinan tai mellakan vuoksi, ei sovelleta ennalleen palauttamisen, korvauksen, hyvityksen tai muun vastikkeen osalta epäedullisempaa kohtelua kuin toinen sopimuspuoli soveltaa kolmannen valtion sijoittajiin. Tällaisten suoritusten on oltava vapaasti siirrettävissä sopimuspuolten välillä.

(3) Tämän sopimuksen määräyksiä sellaisen kohtelun myöntämisen osalta, joka ei ole epäedullisempaa kuin se, jota sovelletaan kolmannen valtion sijoittajiin, ei voida tulkita siten, että se velvoittaisi sopimuspuolta ulottamaan toisen sopimuspuolen sijoittajiin etua kohtelusta, suosituimmuudesta tai etuoikeudesta, joka johtuu:

a) olemassa olevasta tai tulevasta tulliliitosta, talousliitosta tai vapaakauppa-alueen muodostamista koskevasta sopimuksesta tai muista alueellisen yhteistyön muodoista, joiden osapuoleksi jompikumpi sopimuspuolista on tullut tai saattaa tulla, tai

b) kansainvälisestä sopimuksesta tai järjestelystä, joka liittyy kokonaan tai pääasiassa verotukseen.

5 artikla

Pakkolunastus

(1) Sopimuspuoli ei saa ryhtyä toisen sopimuspuolen sijoittajan tekemään sijoitukseen kohdistuvaan pakkolunastukseen, kansallistamiseen tai muihin toimiin, jotka vastaavat vaikutuksiltaan kansallistamista tai pakkolunastusta, paitsi seuraavin ehdoin:

a) toimenpiteisiin ryhdytään yleisen edun vuoksi ja asianmukaisin laillisin menettelyin;

b) toimenpiteet eivät ole syrjiviä;

c) toimenpiteisiin liittyy määräykset nopean, riittävän ja tehokkaan korvauksen suorittamisesta. Sellaisen korvauksen on katettava toimenpiteen kohteena olevan sijoituksen markkina-arvo välittömästi ennen edellä tässä kappaleessa tarkoitettuihin toimiin ryhtymistä tai julkiseen tietoon tulemista, ja sen on oltava vapaasti siirrettävissä vaihdettavina valuuttoina sopimuspuolen alueelta sen virallisen valuuttakurssin mukaisena, joka on voimassa arvon määrittämispäivänä. Siirto on toteutettava ilman aiheetonta viivytystä siirtomuodollisuuksien suorittamisen tavanomaisesti vaatiman ajanjakson kuluessa, mikä ei missään tapauksessa saa ylittää kuutta kuukautta. Korvauksen tulee sisältää korko maksupäivään asti sopimuspuolen keskuspankin soveltamaan kaupallisen korkokannan mukaisesti.

(2) Tämän artiklan 1 kappaleen määräyksiä sovelletaan myös sijoituksen tuottoihin sekä lakkauttamistapauksessa saatavaan tuottoon.

6 artikla

Sijoituksen ja tuottojen palauttaminen

(1) Sopimuspuolen on lakiensa ja määräystensä mukaisesti sallittava siirtää vaihdettavina valuuttoina ilman rajoituksia ja aiheetonta viivytystä, joka tapauksessa enintään kuuden kuukauden ajanjakson puitteissa:

a) nettovoitot, osingot, rojaltit, tekniset avustukset ja muut maksut, korot ja muut toisen sopimuspuolen sijoittajien sijoituksesta aiheutuvat tuotot;

b) toisen sopimuspuolen sijoittajien tekemän sijoituksen kokonaisesta tai osittaisesta lakkauttamisesta tai myynnistä saatava tuotto;

c) sopimuspuolen sijoittajien toisen sopimuspuolen sijoittajilta saamien lainojen sellaiset takaisinmaksua koskevat varat, jotka molemmat sopimuspuolet ovat tunnustaneet sijoituksiksi; ja

d) sijoitukseen liittyvässä työssä toisen sopimuspuolen alueella työskentelevien sopimuspuolen kansalaisten ansiotulot.

(2) Sopimuspuolten tulee myös sallia sellaisen irtaimen omaisuuden vapaa siirtäminen alueeltaan, joka muodostaa osan toisen sopimuspuolen sijoittajan sijoituksesta.

(3) Sopimuspuolet sitoutuvat soveltamaan tämän artiklan 1 ja 2 kappaleessa tarkoitettuihin siirtoihin yhtä edullista kohtelua kuin ne soveltavat kolmannen valtion sijoittajien tekemistä sijoituksista aiheutuviin siirtoihin.

7 artikla

Muiden lakien soveltaminen

Jos sopimuspuolen lainsäädäntö tai kansainvälisen oikeuden mukaiset nykyiset tai myöhemmin syntyvät velvollisuudet sopimuspuolten välillä tämän sopimuksen lisäksi sisältävät yleisen tai erityisen oikeussäännön, jonka nojalla toisen sopimuspuolen sijoittajien sijoituksia kohdellaan edullisemmin kuin mitä tässä sopimuksessa määrätään, tällaisella oikeussäännöllä on etusija siltä osin kuin se on tätäsopimusta edullisempi.

8 artikla

Sopimuspuolen ja sijoittajan väliset riitaisuudet

(1) Sopimuspuolen sijoittajan ja toisen sopimuspuolen väliset oikeudelliset riitaisuudet, jotka koskevat viimeksi mainitun sijoitusta ensiksi mainitun alueella ja joista ei ole päästy sovintoon kolmen kuukauden kuluessa kirjallisen vaatimuksen esittämisestä, voidaan jommankumman riitapuolen vaatimuksesta alistaa ratkaistavaksi joko:

a) sijoituksia koskevien riitaisuuksien kansainväliselle ratkaisu- ja sovittelukeskukselle (Jäljempänä''keskus'') ottaen huomioon Washington D.C.:ssä 18 päivänä maaliskuuta 1965 tehdyn Valtioiden ja toisten valtioiden kansalaisten välisten sijoituksia koskevien riitaisuuksien ratkaisemista koskevan sopimuksen soveltuvat määräykset, sikäli kuin molemmat sopimuspuolet ovat tulleet mainitun sopimuksen osapuoliksi; tai

b) kansainväliselle ad hoc -välimiesoikeudelle, joka perustetaan Yhdistyneiden kansakuntien kansainvälisen kauppalakikomission voimassa olevien välimiesmenettelyä koskevien sääntöjen nojalla. Riidan osapuolet voivat kirjallisesti sopia muutoksista näihin sääntöihin.

(2) Tämän artiklan 1 kappaleen niistä määräyksistä huolimatta, jotka koskevat riidan alistamista välimiesmenettelyyn, sijoittajalla on oikeus valita sovittelumenettely ennen kuin riita alistetaan välimiesmenettelyyn.

(3) Sopimuspuolet tunnustavat välitystuomion ja panevat sen täytäntöön vuonna 1958 New Yorkissa tehdyn Ulkomaisten välitystuomioiden tunnustamista ja täytäntöönpanoa koskevan yleissopimuksen mukaisesti.

9 artikla

Sopimuspuolten väliset riidat

(1) Sopimuspuolten väliset riidat tämän sopimuksen tulkinnasta ja soveltamisesta on mahdollisuuksien mukaan ratkaistava diplomaattiteitse.

(2) Jollei sopimuspuolten välistä riitaa kyetä näin ratkaisemaan, se on saatettava jommankumman sopimuspuolen pyynnöstä välimiesoikeuden ratkaistavaksi.

(3) Sellainen välimiesoikeus perustetaan jokaista eri tapausta varten seuraavalla tavalla. Kahden kuukauden kuluessa välimiesmenettelyä koskevan pyynnön saamisesta kumpikin sopimuspuoli nimittää yhden oikeuden jäsenistä. Nämä kaksi jäsentä valitsevat sitten sellaisen kolmannen valtion kansalaisen, joka nimitetään molempien sopimuspuolten suostumuksella oikeuden puheenjohtajaksi. Puheenjohtaja on nimitettävä kahden kuukauden kuluessa kahden muun jäsenen nimittämisestä.

(4) Jos tämän artiklan 3 kappaleessa määrättyjen aikojen kuluessa tarvittavia nimityksiä ei ole suoritettu, jompikumpi sopimuspuoli voi muun sopimuksen puuttuessa pyytää Kansainvälisen tuomioistuimen puheenjohtajaa suorittamaan tarvittavat nimitykset. los puheenjohtaja on jommankumman sopimuspuolen kansalainen tai jos hän on muulla tavoin estynyt täyttämästä sanottua tehtävää, varapuheenjohtajaa on pyydettävä suorittamaan tarvittavat nimitykset. Jos varapuheenjohtaja on jommankumman sopimuspuolen kansalainen tai jos myös hän on estynyt täyttämästä sanottua tehtävää, Kansainvälisen tuomioistuimen virkaiässä seuraavaa jäsentä, joka ei ole kummankaan sopimuspuolen kansalainen ja joka ei muutoin ole estynyt täyttämästä sanottua tehtävää, on pyydettävä suorittamaan tarvittavat nimitykset.

(5) Välimiesoikeus tekee päätöksensä äänten enemmistöllä. Sen päätös on molempia sopimuspuolia sitova. Sopimuspuolet vastaavat yhtä suurin osuuksin puheenjohtajan ja oikeuden jäsenten kustannuksista. Välimiesoikeus voi kuitenkin päätöksessään määrätä toisen sopimuspuolista vastaamaan suuremmasta osuudesta kustannuksia, ja tällainen päätös on molempia sopimuspuolia sitova. Oikeus päättää omasta menettelytavastaan.

10 artikla

Sijaantulo

Jos sopimuspuoli tai sen nimetty edustaja suorittaa maksun jollekin sijoittajistaan sijoitukseen liittyvän takuun perusteella, toinen osapuoli tunnustaa ensinmainitun sopimuspuolen 9 artiklan mukaisia oikeuksia loukkaamatta tämän sijoittajan oikeuden siirtää omistus- tai muu oikeus tälle sopimuspuolelle ja tämän sopimuspuolen tai sen nimetyn edustajan omistus- tai muuta oikeutta koskevan sijaantulon.

11 artikla

Voimaantulo, voimassaoloaika ja päättyminen

(1) Tämä sopimus tulee voimaan kolmenkymmenen päivän kuluttua siitä, kun sopimuspuolet ovat ilmoittaneet toisilleen, että sopimuksen voimaantulon edellyttämät valtiosäännön mukaiset vaatimukset ovat tulleet täytetyiksi.

(2) Tämä sopimus on voimassa viisitoista vuotta. Tämän jälkeen se on voimassa siihen asti kun on kulunut kaksitoista kuukautta siitä kun jompikumpi sopimuspuolista on ilmoittanut kirjallisesti irtisanomisesta toiselle sopimuspuolelle.

(3) Niiden sijoitusten osalta, jotka on tehty ennen kuin tämän sopimuksen irtisanominen tulee voimaan, 1-10 artiklan määräykset ovat edelleen voimassa kymmenen vuotta sopimuksen voimassaolon päättymisen jälkeen estämättä tämän jälkeen yleisen kansainvälisen oikeuden sääntöjen soveltamista.

Tehty Prahassa 6 päivänä marraskuuta 1990 kahtena suomen-, tshekin- ja englanninkielisenä alkuperäiskappaleena, jotka kaikki ovat yhtä todistusvoimaisia. Tulkintaerimielisyyksissä on englanninkielinen teksti ratkaiseva.

Suomen tasavallan hallituksen puolesta

Pertti Salolainen

Tshekin ja Slovakian liittotasavallan hallituksen puolesta

Väclav Klaus