Avioero
- Uutiset
28.1.2021 10.00
Hovioikeus myönsi tutkijoille luvan säilyttää tutkimuksen tekemisen yhteydessä muodostuneen huoltoriitoihin liittyvän aineiston sähköisessä anonymisoidussa numeerisessa muodossaTurun hovioikeus myönsi tutkijoille luvan säilyttää Turun hovioikeuden päätöksessä 30.3.2017 tarkoitettuun aineistoon perustuvan tutkimuksen yhteydessä muodostuneen aineiston sähköisessä anonymisoidussa numeerisessa muodossa 31.12.2027 saakka ja tutkia aineistoa. Tutkijoiden on käsiteltävä salassa pidettäviä tietoja siten, etteivät asianosaiset ja heitä koskevat arkaluonteiset tiedot ole tunnistettavissa. Aineisto on hävitettävä, kun tutkimustyö on valmistunut ja joka tapauksessa viimeistään 31.12.2027. (Vailla lainvoimaa 28.1.2021) - Uutiset
26.11.2020 9.23
Hovioikeus: Avioerohakemus on mahdollista peruuttaa vielä muutoksenhakuvaiheessaHO kumosi KO:n päätöksen puolisoiden tuomitsemisesta avioeroon. Asia jätettiin sillensä. (Vailla lainvoimaa 26.11.2020) - Uutiset
23.11.2020 7.55
Hovioikeus hyväksyi käräjäoikeuden ratkaisun pesänjakajan suorittaman avioehdon sovittelun kumoamisesta ja miehen vapauttamisesta velvollisuudesta maksaa tasinkoa ex-vaimolleen 218.240,20 euroaAvioehtosopimuksen sovittelun puolesta puhui jossain määrin A:n toiminta puolisoiden yhteisen talouden hyväksi hoitamalla puolisoiden yhteisen lapsen syntymän jälkeen puolisoiden yhteistä kotia ja lasta sekä aivan puolisoiden yhteiselämän loppuvaiheessa ostamalla B:n omistamalta ja talousvaikeuksissa tuolloin olleelta yhtiöltä kahteen asuinhuoneistoon oikeuttavat osakkeet. Sen sijaan sovittelua eivät puoltaneet A:n työskentely B:n yhtiössä, puolisoiden taloutta koskevat seikat sekä avioehtosopimuksen teko-olosuhteet ja olosuhdemuutokset. Tuomiossa tarkemmin selostetuin tavoin avio-oikeuden täysin poissulkevan avioehtosopimuksen sovitteleminen edellyttää hyvin vahvoja perusteita. Kaikkia sovitteluharkinnassa vaikuttavia seikkoja kokonaisuutena punniten hovioikeus katsoi, että avioehtosopimuksen noudattaminen ei johtanut A:n kannalta kohtuuttomaan lopputulokseen taikka siihen, että B saisi perusteettomasti taloudellista etua A:n kustannuksella. Asiassa ei näin ollen ollut edellytyksiä avioehdon sovittelulle. (Vailla lainvoimaa 23.11.2020) - Uutiset
10.11.2020 11.40
Hovioikeus tulkitsi aviolittolain yhteisen kodin käsitettä toisin kuin käräjäoikeus: Ex-puolisolla oli oikeus jäädä asumaan ns. ”kakkoskotiin” - vaatimus häädöstä hylättiinAsunto oli rinnastettava niin sanottuun ”kakkoskotiin” ja sitä oli pidettävä AL 24 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettuna puolisoiden yhteisenä kotina. KO:n päätös 11.3.2020 kumottiin. HO määräsi, että A:lla oli AL 24 §:n 1 momentin 1 kohdan nojalla oikeus jäädä asumaan huoneistoon. Päätös on voimassa toistaiseksi, kuitenkin enintään siihen saakka, kunnes puolisoiden välillä toimitettu omaisuuden ositus on saanut lainvoiman. Päätös raukeaa kuitenkin kahden vuoden kuluttua siitä, kun HO päätös on annettu, vaikka omaisuuden ositusta ei olisikaan toimitettu. KO:n tuomio 11.3.2020 kumottiin ja vaatimus häädöstä hylättiin. (Vailla lainvoimaa 10.11.2020) - Uutiset
14.10.2020 11.45
Hovioikeus: Avioeron harkinta-ajan alkamista koskeva ilmoitus on lainvoimaiseen tuomioon rinnastettava oikeudellinen ratkaisu - ilmoitus poistettiinA oli avioerohakemuksen riitauttaessaan saattanut KO:n ratkaistavaksi kysymyksen siitä, onko B kyennyt terveydentilastaan huolimatta saattamaan avioeroasian lainmukaisesti tuomioistuimessa vireille. KO oli asiassa lausutusta huolimatta menetellyt asian käsittelyssä kuten tavanomaisessa avioeroasiassa ja lähettänyt asianosaisille ilmoituksen harkinta-ajan alkamisesta. Toisin kuin B oli vastauksessaan väittänyt, KO ei ollut ratkaisussaan ottanut kantaa siihen, oliko hakemus laitettu asianmukaisesti vireille. Käräjänotaarin asianosaisille lähettämä epävirallinen sähköpostiviesti ei korvannut perusteltua ja muutoksenhakukelpoista ratkaisua. Koska KO ei ollut ottanut kantaa sen ratkaistavaksi saatettuun ehdotonta prosessinedellytystä koskevaan kysymykseen, KO:n menettelyä rasitti oikeudenkäyntivirhe, joka oli vaikuttanut jutun lopputulokseen. Näin ollen KO:n harkinta-ajan alkamista koskeva ilmoitus oli poistettava ja asia palautettava KO:een. (Vailla lainvoimaa 14.10.2020) - Uutiset
29.9.2020 11.30
Käräjäoikeuden laamannilla ei ollut oikeutta hakea ratkaisun poistamista - käsillä ei ollut voimakas julkinen intressiAsiassa oli avioeroa hakeneen osapuolen hakemuksen johdosta määrätty pesänjakaja, vaikka hakemus oli tältä osin peruutettu ennen ratkaisun antamista. Hakija ei ollut vaatinut ratkaisun poistamista ja oli ilmoittanut, ettei pesänjakajanmääräystä tulla käyttämään. Osapuolilla oli mahdollisuus sopia osituksesta siitä riippumatta, oliko pesänjakaja määrätty vai ei. Asiassa ei näin ollen ollut käsillä sellainen voimakas julkinen intressi, jonka vuoksi KO:n laamannilla olisi ollut oikeus hakea ratkaisun poistamista. HO jätti laamannin tekemän kantelun tutkimatta. (Vailla lainvoimaa 29.9.2020) - Uutiset
21.9.2020 15.28
Hovioikeus: Sillä seikalla, että puolisot olivat mahdollisesti asuneet erillään jo ennen avioliiton solmimista, ei ollut merkitystä arvioitaessa avioeron myöntämisen edellytyksiäAvioerohakemus olisi tullut hylätä KO:ssa. (Vailla lainvoimaa 21.9.2020) - Uutiset
15.9.2020 15.15
Toisin kuin käräjäoikeus hovioikeus katsoi avioehdon päteväksi – ositusta kuitenkin soviteltiinAvioehtosopimuksen pätevyyttä arvioidessaan hovioikeus ensinnäkin totesi, ettei asiassa esitetty näyttö osoita S M:n sopimusta tehtäessä olleen sellaisessa tilassa, ettei hän olisi kyennyt ymmärtämään tehdyn sopimuksen merkitystä. Hovioikeus piti tässä suhteessa merkityksellisenä S M:n terveydentilaa nimenomaan sopimuksen tekopäivänä. Toiseksi hovioikeus totesi, ettei yksinomaan sopimuksen sisällön perusteella voitu tehdä sellaista johtopäätöstä, että J M olisi sopimuksen perusteella tavoitellut oikeudetonta etua S M:n kustannuksella. Tehty avioehtosopimus oli sisällöltään tavanomainen ja avioehdon luonteeseen kuuluu, että varakkaampi osapuoli yleensä hyötyy siitä enemmän kuin toinen. Juuri tällaisessa tilanteessa avioehtosopimus tyypillisesti solmitaan. Avioehtosopimuksen solmimiselle oli näin ollen ollut järkevä peruste. Huomattava myös oli, että avioehtosopimuksen perusteella J M:n S M:lle ostama ja yksin S M:n nimissä ollut Viipurissa sijainnut asunto oli jäänyt avio-oikeuden ulkopuolelle. Sopimus oli tehty pankissa ja sen sisältö oli käyty osapuolten kanssa läpi. Avioehtosopimuksen tekemisestä oli myös ollut yleisesti puhetta osapuolten välillä jo ennen avioliiton solmimista. Vielä hovioikeus totesi, että avioehtosopimus oli tehty melko pian avioliiton solmimisen jälkeen ja joka tapauksessa useita vuosia ennen avioeroa. (Vailla lainvoimaa 15.9.2020) - Uutiset
29.7.2020 11.43
Hovioikeus: Avioeroa koskevan asian ollessa vireillä saksalaisessa tuomioistuimessa Suomen tuomioistuimilla ei ollut toimivaltaa ottaa pesänjakajan määräämistä koskevaa asiaa tutkittavakseenAsiassa oli kysymys siitä, määräytyikö Suomen tuomioistuinten toimivalta aviovarallisuusasetuksen vai kansallisten säännösten perusteella ottaen huomioon asianosaisten avioehtosopimukseen sisältyvä lainvalintaa ja oikeuspaikkaa koskeva sopimus ja sen laatimisajankohta, ja oliko KO toimivaltainen tutkimaan asian. Asiassa esitetyn selvityksen perusteella A:n ja B:n välinen avioehtosopimus oli laadittu ja rekisteröity ennen edellä mainittua aviovarallisuusasetuksen soveltamisen alkamisajankohtaa. HO katsoi, että tästä ei kuitenkaan seurannut aviovarallisuusasetuksen tuomioistuinten toimivaltaa koskevien säännösten syrjäytyminen. HO katsoi KO:n tavoin, että avioeroa koskevan asian ollessa vireillä saksalaisessa tuomioistuimessa Suomen tuomioistuimilla ei ollut toimivaltaa ottaa asiaa tutkittavakseen. Myöskään B:n HO:ssa esittämää valtioon kohdistettua vaatimusta oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta ei voitu ottaa tutkittavaksi. (Vailla lainvoimaa 29.7.2020) - Uutiset
17.7.2020 11.34
Käräjäoikeus poisti oheishuoltajuuden avioeron jälkeenKO oli katsonut asiassa mainittu ja kokonaisuus huomioon ottaen, että asiassa oli lapsen huoltolain 12 §:n tarkoittamalla tavalla muutoin aihetta muuttaa KO:n 31.8.2015 antamaa päätöstä. KO oli katsonut, ettei asiassa olisi myöskään ollut edellytyksiä pitää oheishuoltoa tehtävänjakomääräyksin ottaen huomioon lapsen huollon tarkoitus ja se, millaisia tehtävänjakomääräyksiä oli pyydetty. HO ei myöntänyt KO:n päätöksen kumoamista vaatineelle valittajalle jatkokäsittelylupaa. (Vailla lainvoimaa 17.7.2020) - Uutiset
17.7.2020 8.30
Unionin tuomioistuimen ennakkoratkaisu tiiviimmän yhteistyön toteuttamisesta avio- ja asumuseroon sovellettavan lain alalla annetun asetuksen tulkinnastaTiiviimmän yhteistyön toteuttamisesta avio- ja asumuseroon sovellettavan lain alalla annetun neuvoston asetuksen (EU) N:o 1259/2010 10 artiklaa on tulkittava siten, että ilmaisulla ”jos 5 tai 8 artiklan nojalla sovellettavassa laissa ei ole säädetty avioerosta” tarkoitetaan yksinomaan tilanteita, joissa sovellettavassa ulkomaisessa laissa ei säädetä avioerosta missään muodossa. - Uutiset
7.7.2020 12.05
Hovioikeus otti vasta valituksessa esitetyt uudet seikat huomioon lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevassa asiassa ja palautti asian käräjäoikeuteenHovioikeus totesi muun muassa, että uusien seikkojen ja todisteiden esittämiseen on suhtauduttu varsin sallivasti silloin, kun kysymys on asiasta, jossa sovinto ei ole sallittu. Tämä on perusteltua lasten huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevissa asioissa sen vuoksi, että tuomioistuimen on viran puolesta kiinnitettävä huomiota siihen, että ratkaisu on lapsen edun mukainen. Tätä käytäntöä voidaan pitää perusteltuna myös sen vuoksi, että lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevalla ratkaisulla ei ole samanlaista oikeusvoimavaikutusta kuin riita-asioissa yleensä, vaan lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain 12 §:n mukaan sosiaalilautakunnan vahvistamaa sopimusta tai tuomioistuimen päätöstä lapsen huollosta tai tapaamisoikeudesta voidaan muuttaa, jos olosuhteet ovat sopimuksen vahvistamisen tai päätöksen antamisen jälkeen muuttuneet taikka jos tähän muutoin on aihetta. Lisäksi A:n valituksesta ilmeni, ettei hän huonon suomen kielen taitonsa vuoksi ollut ymmärtänyt hakemuksen merkitystä käräjäoikeudessa. Hovioikeus katsoi, että A:n vasta valituksessaan esittämät väitteet voitiin ottaa huomioon. (Vailla lainvoimaa 7.7.2020) - Uutiset
9.6.2020 9.00
Hovioikeus piti eronneen aviopuolison häätämistä yhteisestä kodista oikeasuhtaisena toimenpiteenäAsiassa oli ollut KO:ssa selvitettävä ensin, oliko asiassa perusteita oikeuttaa B avioliittolain 24 §:n 1 momentin 1 kohdan nojalla jäämään asumaan puolisoiden entiseen yhteiseen kotiin. Mikäli todettiin, että B:llä ei tällaista oikeutta ollut, oli selvitettävä, oliko asiassa perusteita velvoittaa B muuttamaan pois asunnosta. HO hyväksyi KO:n ratkaisun perusteluineen. B:n häätämistä oli tässä tapauksessa pidettävä oikeasuhtaisena toimenpiteenä A:n oikeuksien turvaamiseksi. (Vailla lainvoimaa 9.6.2020) - Uutiset
2.6.2020 14.13
Hovioikeus: Avioerohakemus tuli puolisoiden yhteisestä vaatimuksesta hylätäPuolisot olivat olivat olleet siinä käsityksessä, että avioerohakemus oli peruttu. (Vailla lainvoimaa 2.6.2020) - Uutiset
6.3.2020 11.30
Hovioikeus sovitteli ositustaPuolisot olivat avioliiton solmimishetkellä olleet 50- ja 52-vuotiaita eikä heillä ole yhteisiä lapsia. Asiassa oli miehen valituksen johdosta ratkaistavana se, johtaako normaalisäännöin toimitettava ositus miehen kannalta kohtuuttomaan lopputulokseen tai siihen, että nainen saa perusteettomasti taloudellista etua ottaen erityisesti huomioon sen, että mies oli omistanut kiinteän omaisuutensa jo ennen avioliittoaan naisen kanssa. Kysymys oli myös maataloustukisaatavan ja X:n Viljan tuoton huomioon ottamisesta osituksessa. KO:n tuomiota muutettiin. Ositusta soviteltiin niin, että naisen oikeutta tasinkoon rajoitettiin siten, että laskennallisesta tasingosta vähennetään 85.000 euroa. Mies voitti muutoksenhaun sen keskeisen kysymyksen osalta, että peruste osituksen sovittelulle oli olemassa. Valituksen menestymiseen nähden nainen oli syytä velvoittaa korvaamaan 2/3 miehen oikeudenkäyntikuluista käräjä- ja hovioikeudessa. (Vailla lainvoimaa 6.3.2020) - Uutiset
18.2.2020 8.05
Hovioikeus arvioi osituksen esisopimuksen sitovuutta toisin kuin käräjäoikeusOsituksen esisopimuksesta ei ole säännöksiä laissa. Oikeuskirjallisuudessa on katsottu, että puolisot voivat osituksen esisopimuksen estämättä hakea ositusta varten pesänjakajan määräämistä ja pesänjakajalla on tällöin viimekätinen valta päättää, mikä merkitys osituksen esisopimukselle on annettava (Kangas, Urpo: Perhevarallisuusoikeus 2018, s. 178). Osituskirjan mukaan pesänjakajan toimittama ositus 22.6.2010 A ja B:n välillä on toimitettu 4.2.2009 solmitun sopimuksen mukaisesti. Tämä ja osapuolten tarkoituksesta tuomiossa lausutut perusteet huomioon ottaen kyseinen sopimus on sitova heidän välisessä suhteessaan. Näin ollen A:n oli katsottava luopuneen osituksessa kanteen perusteena olevista osinkosaatavistaan. (Vailla lainvoimaa 18.2.2020) - Uutiset
25.11.2019 8.00
Väitös: Varainverotuksen ristivaikutukset ja niiden hallintaOTM Kalle Isotalon väitöskirja ”Varainverotus: ristivaikutukset ja niiden hallinta” tarkastetaan Lapin yliopiston oikeustieteiden tiedekunnassa perjantaina 29.11.2019. Väitöstutkimuksen havaintojen mukaan omaisuuden luovutusten verotuksessa kohdellaan samankaltaisessa taloudellisessa tilanteessa olevia ihmisiä ajoittain merkittävästi erilaisella ankaruudella, mikä johtuu lakien yllättävistä yhteisvaikutuksista. - Uutiset
11.11.2019 10.00
Ex-puolison vainoamisesta ja lähestymiskiellon rikkomisesta tuomittu rangaistus voitiin määrätä ehdollisena - kärsimyksestä tuomittu 1 200 euron korvaus alennettiin 800 euroonKoska vankeusrangaistus tuomittiin ehdollisena, ei KO:n aikaisempaa tuomiota määrätty täytäntöönpantavaksi. Syyllisyyttä asiassa arvioitaessa HO piti keskeisenä seikkana sitä, että tekojen yhteisenä taustana oli ollut vastaajan avioero ja siihen liittynyt voimakas ahdistuneisuus ja psyykkinen sairastuminen. HO:ssa esitetty selvitys vastaajan heikosta terveydentilasta ja elämäntilanteen myönteisestä kehityksestä puhuivat ehdottoman vankeuden tuomitsemista vastaan. Asiassa mainittuja seikkoja kokonaisuutena arvioituaan HO päätyi siihen, että rangaistus voitiin määrätä ehdolliseksi. Kun otetiin huomioon yleinen korvauskäytäntö sekä vastaajan syyksi luetun vainoamisen laatu ja lyhyehkö tekoaika, KO:n kärsimyksestä tuomitsema korvaus oli alennettava 800 euroon. A:lla oli oikeus saada täysi korvaus oikeudenkäyntikuluistaan HO:ssa. (Vailla lainvoimaa 11.11.2019) - Uutiset
15.10.2019 13.00
Hovioikeus: Turvapaikanhakijan avioeroa ja lasten huoltoa, asumista ja tapaamista koskevat asiat voitiin tutkia suomalaisessa tuomioistuimessa tilanteessa, jossa hänen ja hänen perheenjäsentensä maassaolo-oikeutta ei ollut vielä lainvoimaisesti ratkaistuA ja B ovat irakilaisia turvapaikanhakijoita, jotka ovat oleskelleet Suomessa syyskuusta 2015 alkaen. A:n ja B:n sekä heidän neljän alaikäisen lapsensa turvapaikkahakemukset on hylätty Maahanmuuttovirastossa ja hallinto-oikeudessa. Korkein hallinto-oikeus on 24.11.2017 palauttanut asian Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi. Turvapaikka-asian käsittely on edelleen kesken. A oli tehnyt avioeroa sekä lasten huoltoa ja asumista koskevan liitännäisvaatimuksen lokakuussa 2017. Käräjäoikeus oli hylännyt hakemuksen katsoen, ettei sillä ollut kansainvälistä toimivaltaa asiassa. Hovioikeus katsoi, että yli kolmen ja puolen vuoden oleskelu suomessa perusti hakijalle ja asiaan osallisille sellaisen läheisen yhteyden Suomeen, että avioeroasia voitiin käsitellä Suomessa. Hovioikeus otti ratkaisussaan huomioon myös avioeroasian hoitamisen Irakissa hakijalle aiheuttamat kohtuuttomat vaikeudet. Lasten huoltoa, asumista ja tapaamista koskevassa ratkaisussaan hovioikeus katsoi, että Suomessa keskeytyksettä yli kolme ja puoli vuotta oleskelleilla ja Suomessa koulua käyvillä lapsilla oli asuinpaikka Suomessa ja näin ollen asia voitiin ratkaista Suomessa. - Uutiset
10.10.2019 12.11
Hovioikeus kumosi käräjäoikeuden päätöksen pesänjakajan määräämisestä avioeroasiassa – häviäjää ei velvoitettu maksamaan muutoksenhaun voittaneen oikeudenkäyntikuluja hovioikeudessaAviovarallisuuteen kuului myös kiinteistö- ja yritysomaisuutta. K:n määräämistä pesänjakajaksi puolsi se, että hänen osaamisalueeseensa kuului perhe- ja varallisuusoikeudellisten asioiden lisäksi yhtiö- ja kiinteistöoikeudellinen osaaminen, kun taas I:n erikoistumisen oli ilmoitettu olevan nimenomaan aviovarallisuusoikeudellisten asioiden ratkaisemisessa. Pesänjakajaksi määrättävän henkilön on toimittava tehtävässään puolueettomasti ja tasapuolisesti. Pelkkä väite, että A tai hänen perheyrityksensä ovat tunnettuja ja että K on mukana Hämeenlinnan kunnallispolitiikassa ja yritysmaailmassa, ei tehnyt K:ta esteelliseksi toimimaan pesänjakajana. Kun kokonaisarvostelussa otettiin huomioon edellä mainittujen seikkojen lisäksi aviovarallisuuden sijaintipaikka, Hämeenlinnassa asianajoa harjoittavaa K:ta oli pidettävä I:tä soveliaampana pesänjakajaksi. (Vailla lainvoimaa 10.10.2019)