17 §
Tavaralla tarkoitetaan aineellista esinettä sekä sähköä, kaasua, lämpöä, kylmyyttä ja muuta niihin verrattavaa energiahyödykettä. Palvelulla tarkoitetaan kaikkea muuta, mitä voidaan myydä liiketoiminnan muodossa.

Säännöksen merkitys

Pykälässä määritellään tavaran ja palvelun käsitteet. Koska palveluksi arvonlisäverotuksessa katsotaan määritelmän mukaan kaikki muu liiketoiminnan muodossa myytävissä oleva kuin tavarat, arvonlisäverotuksen kattavuus on tältä osin täydellinen. Huomattava on, että palveluna pidetään arvonlisäverotuksessa paitsi konkreettista työn tai muun palvelun suorittamista, erilaisia oikeuksia ja myös velvollisuutta pidättäytyä tietystä teosta tai sietää jonkun muun toimintaa.

Tavaran ja palvelun käsitteiden välinen ero ei ole merkittävä AVL:n yleisen soveltamisalan kannalta, mutta sen sijaan sillä on merkitystä lain soveltamisen useissa yksityiskohdissa, kuten myyntimaan määräytymisessä ja oman käytön verotuksen soveltumisessa tietyissä tilanteissa. Tavaran ja palvelun rajanvetoon liittyy useita tulkintatilanteita (ks. myös kirjan luku 5.1).

Rajanvetotilanteita

Irtaimen esineen valmistaminen katsotaan tavanomaisesti palvelun myynniksi silloin, kun valmistustyön suorittaja valmistaa tavaran ostajan toimittamasta materiaalista, jolloin kysymys on ns. rahtityöstä. Vastaavasti koneen tai laitteen kokoonpano asiakkaan toimittamista osista on palvelun myynti. Jos vain osa materiaaleista tulee ostajalta, joudutaan tapauskohtaisesti ratkaisemaan, tulkitaanko valmistajan suoriteluovutus tavaran vai palvelun myynniksi.

EUT:n 11.2.2010 antamassa tuomiossa C-88/09 (Graphic...