• PDF

Yleiskaavoitus metsäalueiden käytön ohjauksessa

Ympäristöpolitiikan ja -oikeuden vuosikirja V 2011 s. 121–184
2.2.2011
Asiantuntija-artikkeli

Yleiskaavoitusta on ryhdytty käyttämään enenevässä määrin taajamien lähivirkistysmetsien, rantavyöhykkeellä sijaitsevien metsien ja esimerkiksi luonto- ja maisema-arvoiltaan tärkeiden metsäalueiden käytön ohjaukseen. Maankäyttö- ja rakennuslain (MRL, 132/1999) ekologiset ja sosiaaliset ulottuvuudet, aikaisempaa vuorovaikutteisempi suunnittelu sekä kuntien alueidenkäytön strategioissa tapahtuneet muutokset ovat ilmenneet kaavoissa metsätalouteen vaikuttavina merkintöinä ja määräyksinä sekä velvollisuutena hakea metsätaloustoimille maisematyölupaa. Tässä artikkelissa analysoidaan sitä, mihin perustuen ja miten laaja-alaisesti yleiskaavassa sekä maisematyölupamenettelyssä voidaan ohjata ja rajoittaa metsäalueiden käyttöä. Kirjoituksessa systematisoidaan yleiskaavoituksen keinovalikoimaa metsäalueiden käytön ohjauksessa ja tulkitaan metsätalouden kannalta relevantteja yleiskaavan sisältövaatimussäännöksiä. Tarkastelu kohdistuu ensisijaisesti kaavoituksen aineellisen lopputuloksen reunaehtoja määrittävään sääntelyyn. Kaavojen vaikutusten arviointi ja osallistumissääntely on siis rajattu pääasiallisen tarkastelun ulkopuolelle. Tutkimuksen käytännöllisen ulottuvuuden vahvistamiseksi artikkelissa käsitellään myös metsätalouden kannalta keskeisiä yleiskaavamerkintöjä ja annetaan esimerkkejä niihin liitettävistä kaavamääräyksistä.

Asiasanat
• Alueidenkäyttö - Kaavoitus - Maakuntakaava - Maisematyölupa - Metsätalous - Yleiskaava - Ympäristöoikeus