• PDF

Kemikaali-, tuote- ja jätesääntelyn rajapinnan ongelmakohdat – kommentteja komission tiedonannosta keskinäisistä yhteyksistä

Ympäristöjuridiikka 1/2018 s. 44–60
23.5.2018
Asiantuntija-artikkeli

Komission tiedonannolla Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle vahvistettiin kiertotaloutta koskeva EU:n toimintasuunnitelma vuonna 2015. Kiertotalousstrategia on tuonut mukanaan lukuisia kysymyksiä siitä, miten jätteet saadaan tuotua takaisin tuotantoprosesseihin eli tuotteistettua. Jätteiden muuttuessa tuotteiksi muuttuu niitä hallinnoiva lainsäädännöllinen kehikko merkittävästi. EU:n tasolla jätteistä säädetään jätepuitedirektiivissä (98/2008/EY), jonka 3(1) artiklassa jäte määritellään aineeksi tai esineeksi, jonka sen haltija poistaa käytöstä, aikoo poistaa käytöstä tai on velvollinen poistamaan käytöstä. Jätepuitedirektiivin ja muun jätesääntelyn soveltamisala rajoittuu niin, että sääntely koskee pääosin jätettä.

Jätepuitedirektiivin 6 artiklassa säädetään kriteerit sille, milloin kerran jätteeksi luokiteltu aine tai esine voi lakata olemasta jätettä läpikäytyään hyödyntämistoimen. Kun aineet ja esineet eivät ole jätettä, niihin sovelletaan jätesääntelyn sijasta samanlaisiin ei-jätteiksi luettaviin tuotteisiin sovellettavaa tuote- ja kemikaalisääntelyä. Käytännössä jätteiden tuotteistamisessa tapahtuva sääntelykehikon vaihtuminen sisältää useita tulkintatilanteita, jotka ovat monimutkaisia ja joiden ratkaisemiseen ei usein ole selviä sääntöjä. Artikkelissa käsitellään jäte-, tuote- ja kemikaalilainsäädännön rajapinnoilla olevia tulkintaongelmia ja niiden vaikutusta jäteperäisten materiaalien suosioon vastaaviin neitseellisiin tuotteisiin ja raaka-aineisiin verrattuna. (Edilex-toimitus)

Asiasanat
• Euroopan unioni - Jätehuolto - Kierrätys - Ympäristönsuojelu