Helsingin hovioikeus 31.3.2023

Tuomio Nro 544
Diaarinumero S 21/1266
Ratkaisu, johon on haettu muutosta Länsi-Uudenmaan käräjäoikeus 13.4.2021 nro 1602
Asia Velkasuhteeseen perustuva saatava
Valittaja APV Alueellinen Pysäköintivalvonta Oy
Vastapuoli L

Valitusosoituksessa tarkoitettu määräaika valitusluvan pyytämiseen ja valituksen tekemiseen päättyy 30.5.2023.

Valitus

APV Alueellinen Pysäköintivalvonta Oy (jäljempänä APV) on vaatinut, että käräjäoikeuden tuomio kumotaan ja L velvoitetaan korvaamaan sille alkuperäisen kanteen mukaiset saatavat ja että APV vapautetaan käräjäoikeuden tuomitsemasta oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuudesta. Lisäksi APV on vaatinut, että L velvoitetaan korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa 6.660 eurolla korkolain mukaisine viivästyskorkoineen.

Käräjäoikeus oli virheellisesti katsonut, etteivät APV ja Asokodit/Asuntosäätiön Asumisoikeus Oy (jäljempänä asumisoikeusyhtiö) olleet voineet sopia L:n vuokraaman pysäköintipaikan pysäköinninvalvonnasta L:ää sitovasti, koska L:n ja asumisoikeusyhtiön välisessä vuokrasopimuksessa ei ollut ollut erikseen mainintaa pysäköinninvalvonnasta. Käräjäoikeus oli myös katsonut, ettei pelkästään vuokranantajan yksipuolinen ilmoitus voinut johtaa siihen, että vuokralaisen olisi tullut noudattaa kiinteistölle järjestetyn yksityisen pysäköinninvalvonnan johdosta noudatettavaksi tarkoitettuja ehtoja. Käräjäoikeuden ratkaisu oli oikeuskäytännön vastainen. L:n oli tullut noudattaa pysäköintiehtoja ratkaisusta KKO 2010:23 lähtien vakiintuneen reaalisopimuskonstruktion mukaisesti. Asiassa ei ollut ilmennyt mitään sellaista, joka olisi oikeuttanut vakiintuneesta ratkaisulinjasta poikkeamisen.

L:n oli tullut asettaa pysäköintilupa siten, että se oli ulkopuolelta kokonaisuudessaan luettavissa. Ohjauksen tai neuvonnan antaminen pysäköintiluvan käyttämisen suhteen ei ollut ollut välttämätöntä, sillä huolellisesti käyttäytyvän henkilön oli tullut ymmärtää, kuinka pysäköintilupa asetettiin ajoneuvoon esille. Oikeuskäytännössä oli edellytetty, että lupa on laitettu esille kokonaisuudessaan.

L:n oli tullut ymmärtää, että hän menettelee väärin jättäessään pysäköintiluvan ajoneuvoonsa siten, ettei se ollut luettavissa. L oli tietoisesti pyrkinyt estämään kiinteistönomistajan alueelleen tilaaman pysäköinninvalvonnan toteuttamisen.

Valvontamaksut välttääkseen L:n olisi tullut vain pitää saamansa pysäköintilupa asianmukaisesti näkyvillä niin, että se olisi ollut luettavissa. L:n menettely oli ollut tahallista haitan tekoa pysäköinninvalvonnalle, eikä hän ollut pyrkinyt korjaamaan menettelyään saamistaan 33 valvontamaksusta huolimatta.

L oli itse aiheuttanut tarpeettoman oikeudenkäynnin, minkä vuoksi hän oli velvollinen korvaamaan APV:n oikeudenkäyntikulut käräjäoikeudessa myös häviötapauksessa. Toissijaisesti käräjäoikeudessa olisi vähintään tullut määrätä, että osapuolet vastasivat omista kuluistaan.

Vastaus

L on vaatinut, että valitus hylätään ja APV velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa hovioikeudessa 5.983,13 eurolla ja asianosaiskulunsa 488,25 eurolla, molemmat määrät korkoineen.

Käräjäoikeuden tuomion lopputulos oli oikea. Asiassa oli riidatonta, että pysäköinnin ehdot eivät olleet edellyttäneet pysäköintitunnuksen käyttämistä. Kanne oli perustunut pysäköintitunnuksen käyttämättä jättämiseen, joten valitus oli perusteeton. Vastoin käräjäoikeuden näkemystä hallintaoikeuden siirtyminen autopaikkaan oli sopimukseen perustuva notorinen tosiseikka, ja näin ollen korkeimman oikeuden antaman ratkaisun KKO 2010:23 perusteella autopaikkaan kohdistuvasta valvonnasta olisi tullut sopia L:n kanssa, mikäli valvontaa suoritettiin.

Asiaan olisi lähtökohtaisesti tullut kuitenkin soveltaa maanvuokralakia ja kanne hylätä sillä perusteella, ettei vuokrasopimuksessa ollut kirjallisesti sovittu autopaikan valvonnasta.

- - -

Hovioikeuden ratkaisu

Perustelut

Kysymyksenasettelu

Asiassa on riidatonta, että L on tehnyt autopaikkaa koskevan vuokrasopimuksen 7.3.2016 alkaen asumisoikeusyhtiön kanssa. Vuokrasopimuksen (V6) mukaan sillä on luovutettu autopaikka kuukausittaista vuokraa vastaan vuokralaisen välittömään hallintaan. Edelleen on riidatonta, että APV on määrännyt ajalla 17.6.2019–7.8.2020 yhteensä 33 valvontamaksua L:lle. Asiassa on kyse siitä, onko L velvollinen suorittamaan hänelle määrätyt valvontamaksut APV:lle.

Sovellettava laki

Vuokrasopimuksessa ei ole sovittu vuokrasopimukseen sovellettavasta laista. Hovioikeuden tulee ensinnäkin ratkaista, sovelletaanko autopaikan vuokraamiseen maanvuokralakia.

Maanvuokralain 1 §:n mukaan sopimukseen, jolla kiinteistö tai alue annetaan määräajaksi tai toistaiseksi vuokralle määräsuuruista maksua vastaan, on sovellettava, mitä tässä laissa säädetään.

L on kyseisellä toistaiseksi voimassa olevalla vuokrasopimuksella vuokrannut asumisoikeusyhtiöltä sen pihalla sijaitsevalta parkkipaikalta autopaikan. Vuokratun kohteen käyttötarkoituksena on ollut tietyn maa-alueen vuokraaminen auton pysäköintiä varten. Vuokrasopimuksen sopimusehtojen mukaan (V6) autopaikkoja voitiin vuokrata myös ”talossa ei asuville”. Autopaikan vuokraaminen ja hallintaan saaminen ei siten ole edellyttänyt huoneiston käyttöoikeutta.

Edellä kerrotut seikat huomioon ottaen hovioikeus katsoo, että kyseistä autopaikkaa on pidettävä maanvuokralain 1 §:ssä tarkoitettuna alueena ja siihen on sovellettava maanvuokralain 72 §:n nojalla muuta maanvuokraa koskevia säännöksiä. Autopaikan vuokraukseen tulee näin ollen asiassa soveltaa maanvuokralakia.

Johtopäätökset

Maanvuokralain 3 §:n 1 momentin mukaan vuokrasopimus on tehtävä kirjallisesti ja sopijapuolten allekirjoitettava. Pykälän 2 momentin mukaan kirjallisesti tehtävään vuokrasopimukseen on otettava kaikki sopimusehdot. Ehto, jota ei ole sopimukseen otettu, on mitätön. Sopimusehdon muutos tai lisäys ja vuokraoikeuden siirto on myös tehtävä kirjallisesti.

Hovioikeus toteaa, ettei asumisoikeusyhtiön ja L:n välisen vuokrasopimuksen ehdoissa ole ollut mainintaa siitä, että L olisi velvollinen vuokraamallaan pysäköintipaikalla pitämään pysäköintitunnusta esillä pysäköintioikeuden osoittamiseksi. Kun pysäköintitunnuksesta ja sen esillä pitämisestä ei ole heidän väliseensä vuokrasopimukseen otettu ehtoa, niin tätä koskeva ehto on maanvuokralain 3 §:n 2 momentin mukaan mitätön. L on hovioikeudessa lisäksi kertonut, ettei hän ylipäätään ollut saanut mitään ohjeistusta pysäköintiluvasta vuokranantajalta.

Hovioikeus toteaa lisäksi, ettei L:n ja asumisoikeusyhtiön välisessä vuokrasopimuksessa ole ollut myöskään mitään mainintaa pysäköinninvalvonnasta alueella ja siihen liittyvistä pysäköintimääräyksistä. Se, että asumisoikeusyhtiö oli APV:n kanssa sopinut heidän välisessään sopimuksessa pysäköinninvalvonnasta alueella, ei tarkoita sitä, että L olisi tullut velvoitetuksi tähän sopimukseen ja että kyseisessä sopimuksessa olisi voitu asettaa La sitovia velvoitteita, kun niitä ei ollut otettu L:n ja asumisoikeusyhtiön väliseen sopimukseen. L:n ja asumisoikeusyhtiön välisessä sopimuksessa ei myöskään ole ollut ehtoa, jonka mukaan sopimuksen osapuoli olisi yksipuolisesti voinut muuttaa sopimusta.

Hovioikeus toteaa asiassa myös olleen riidatonta, että L oli pitänyt pysäköintitunnusta autonsa kojelaudalla siten, ettei se ollut ollut kokonaan luettavissa tuulilasin alareunassa olleen tummennuksen johdosta. Riidatonta on edelleen ollut, että L:llä oli tekemänsä vuokrasopimuksen perusteella ollut pysäköintioikeus tai -lupa pysäköidä alueella. Pysäköintialueella olleessa pysäköintiehtoja koskevassa kyltissä (V2) on todettu, että ”Pysäköinti sallittu ainoastaan merkityille paikoille pysäköintiluvan saaneilla. Tällä alueella tapahtuvasta ehtojen, opasteiden ja merkkien vastaisesta pysäköinnistä veloitetaan valvontamaksu 60 euroa. Pysäköimällä hyväksyt ehdot”. Hovioikeus toteaa tältä osin, ettei ehtokyltistäkään ole yksiselitteisesti ilmennyt, että pysäköintioikeuden osoittaminen olisi edellyttänyt pysäköintitunnuksen esillä pitämistä, eikä asiassa ole merkitystä sillä seikalla, että L:n pysäköintitunnus ei ole ollut kokonaan luettavissa.

Näillä lisäyksillä hovioikeus hyväksyy muilta osin käräjäoikeuden perustelut ja johtopäätökset. Aihetta muuttaa käräjäoikeuden tuomiota ei ole.

Oikeudenkäyntikulut

Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 1 §:n mukaan asianosainen, joka häviää asian, on velvollinen korvaamaan kaikki vastapuolensa tarpeellisista toimenpiteistä johtuvat oikeudenkäyntikulut, jollei muualla laissa toisin säädetä.

Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 16 §:n 1 momentin mukaan, jos alemman tuomioistuimen päätökseen haetaan muutosta, velvollisuus korvata oikeudenkäyntikulut ylemmässä tuomioistuimessa on määrättävä sen mukaisesti, mitä muutoksenhakumenettelyssä on tapahtunut ja onko asianosainen voittanut vai hävinnyt muutoksenhaun.

Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 §:n 1 momentin mukaan korvattavia oikeudenkäyntikuluja ovat muun ohella asiamiehen tai avustajan palkkiosta aiheutuneet kustannukset. Korvausta suoritetaan myös oikeudenkäynnin asianosaiselle aiheuttamasta työstä ja oikeudenkäyntiin välittömästi liittyvästä menetyksestä.

APV on hävinnyt muutoksenhaun, ja on siten velvollinen korvaamaan vastapuolen tarpeellisista toimenpiteistä aiheutuneet kohtuulliset oikeudenkäyntikulut. APV:llä ei ole ollut lausuttavaa L:n asiamiehen laskusta.

L on lisäksi vaatinut korvattavaksi asianosaiskuluina ansiomenetyksestä 475 euroa ja matkakuluista 13,75 euroa, josta APV on hyväksynyt matkakulujen lisäksi 200 euroa.

Hovioikeus toteaa, että L:ää on hovioikeudessa kuultu todistelutarkoituksessa ja että L on kertomansa mukaan menettänyt hovioikeuden pääkäsittelyn johdosta yhden työpäivän nettopalkan. Tuntipalkakseen L on kertonut 124 euroa. Hovioikeus katsoo, että L:llä on oikeudenkäynnin johdosta aiheutuneen menetyksen johdosta oikeus vaatimaansa 475 euron korvaukseen ansionmenetyksestä sekä 13,75 euron korvaukseen matkakuluista, jotka APV on velvollinen asiassa korvaamaan asiamiehen palkkion lisäksi.

Asian näin päättyessä APV:n oikeudenkäyntikuluvaatimus hylätään.

Tuomiolauselma

Käräjäoikeuden tuomiota ei muuteta.

APV Alueellinen Pysäköintivalvonta Oy velvoitetaan korvaamaan L:lle oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa 5.983,13 eurolla ja asianosaiskulut 488,25 eurolla, molemmat määrät korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen kuukauden kuluttua hovioikeuden tuomion antamisesta lukien.

• Valitusosoituksessa tarkoitettu määräaika valitusluvan pyytämiseen ja valituksen tekemiseen päättyy 30.5.2023.

Lue myös

• Pysäköinti (Edilex-aineistoa)

---

Juridiikan kirjat, koulutukset ja verkkopalvelut

Tule kirjailijaksi tai kouluttajaksi Edita Lakitietoon tai kirjoita Edilexiin