26.5.2021 10.38 (päivitetty 20.7.2021 11.02) Hovioikeus määräsi 8-vuotiaan pojan isänsä yksinhuoltoon ja asumaan tämän luona huolimatta siitä, että lapsen olosuhteet olivat jossain määrin vakiintuneet äidin luokse

Vanhempien välillä oli eron jälkeen käyty useita lapsen (s. 2012) asumiseen ja tapaamisoikeuteen liittyneitä oikeudenkäyntejä ja vanhempien välinen konflikti oli pitkäaikainen ja syvä. Lapsi oli asunut vanhempiensa eron jälkeen molempien vanhempien luona siten, että vuosina 2014-2017 hän on asunut äidin luona ja vuosina 2017-2020 isän luona kesäkuuhun 2020 asti, jolloin äiti oli tuolloin voimassa olleen tapaamissopimuksen vastaisesti jättänyt lapsen palauttamatta isälle. Lapsen ja isän väliset tapaamiset eivät olleet toteutuneet kesäkuun 2020 jälkeen ennen helmikuuta 2021. Olosuhdeselvityksen laatineiden selvitystyöntekijöiden näkemyksen mukaan äiti oli antanut lapsen ikään ja kehitystasoon nähden lapselle suurta päätäntävaltaa tapaamisen toteutumisten suhteen ja ollut passiivisuudellaan myötävaikuttamassa isän ja lapsen tapaamisten tauon pitkittymiseen. HO katsoi kuten KO, että molemmat vanhemmat olivat lähtökohtaisesti sopivia lapsen lähivanhemmaksi. HO päätyi siihen, että lapsen edun mukaista oli, että hänet määrätään asumaan isän luona huolimatta siitä, että lapsen olosuhteet olivat kesäkuun 2020 jälkeen asiassa todetulla tavalla jossain määrin vakiintuneet äidin luokse. HO päätyi siihen, että yhteishuollon ylläpitäminen olisi ollut tapauksessa lapsen edun vastaista ja että lapsi oli määrättävä yksin isänsä huoltoon. Oikeudenkäyntikulujen osalta HO katsoi, ettei hakemuksen vastustamista voitu tapauksen tilanteessa pitää sillä tavoin aiheettomana, että asiassa olisi ollut OK 21 luvun 2 §:ssä tarkoitettu erityinen syy velvoittaa äiti korvaamaan osaksikaan isän oikeudenkäyntikuluja. (Vailla lainvoimaa 26.5.2021)