Edilex-palvelut

Kirjaudu sisään

Avoin
Tätä uutista voi jakaa vapaasti. Muistathan mainita lähteen edilex.fi.
Uutinen kuuluu aihealueisiin Työ- ja sosiaalioikeus, Julkisoikeus

6.5.2020 11.55 Vierashuoneessa FT Harriet Lonka ja professori Anssi Keinänen: Säädösjohtaminen ja kansallisen turvallisuuden intressi

Vierashuoneessa FT Harriet Lonka ja professori Anssi Keinänen: Säädösjohtaminen ja kansallisen turvallisuuden intressi

Kansallinen turvallisuus on keskeisesti valtion ja kansakunnan olemassaoloa määrittävä käsite. Sitä on kuitenkin vaikea tyhjentävästi ja yksiselitteisesti määrittää. Tämä kävi ilmi selvityksessämme ’Vaikutusten arviointi kansallisen turvallisuuden näkökulmasta’ (VNTEAS 2020). Kansallinen turvallisuus on käsitteenä ensimmäisen kerran Suomen lainsäädännössä määritelty vasta tiedustelulakien esitöissä vuonna 2017. Tällöinkin käsitteen sisältö jäi tarkoituksellisesti hyvin joustavasti kuvatuksi. Kysyttäessä monet hankkeeseemme haastatellut kuvasivat kansallisen turvallisuuden käsitettä yhtäältä itsestään selväksi: ’Sehän tulee selkäytimestä’. Toisaalta käsitettä pidettiin mahdottomana määrittää.

Tämän kevään maailmaa ravisuttanut Covid19- eli koronakriisi on tuonut yllättäen kansallisen turvallisuuden käsitteen ja sen muuttuvat sisällöt lähelle meistä jokaisen arkipäivää. Myös kansallisen turvallisuuden intressin huomioiminen lakien soveltamisessa, lainvalmistelu poikkeusoloissa, poikkeuslakien perustuslakivaikutusten arviointi ja eduskunnan tiedonsaantioikeus ovat tulleet tutuiksi päivittäisestä uutisseurannasta.

Edellä mainitussa hankkeessamme olemme tarkastelleet erityisesti sitä, miten normaalioloissa tapahtuvassa lainvalmistelussa pystyttäisiin kansallisen turvallisuuden näkökulma ottamaan huomioon nykyistä huolellisemmin ja vaikuttavammin. Työn johtopäätökset liittyvät vaikutusarvioinnin prosessin kehittämiseen, mutta myös säädösjohtamisen uudistamistarpeeseen. Johtopäätöksemme on, että kansallisen turvallisuuden vaikutusarviointi tulee nähdä keskeisenä tiedolla johtamisen toimintana valtionhallinnossa. Tässä kokonaisuudessa taas säädösjohtamisella on aivan erityinen sijansa.

Säädösjohtamisella tarkoitamme tässä lakien laadinnan johtamisen kokonaisuutta laajasti ymmärrettynä alkaen hallitusohjelman linjanvedoista, edeten hallituksen lainsäädäntösuunnitelman kautta ministeriöiden lainsäädäntöhankkeiden suunnitteluun sekä näiden toteuttamisen johtamiseen ministeriöissä. Myös eduskunnan valiokunnat mietintöjensä ja lausuntojensa kautta ja eduskunta päätöksenteossaan sekä oikeuskansleri laillisuusvalvojana ovat näin tarkasteltuna säädösjohtamisen osapuolia.

Vaikutusarvioinnin pohjana olevan tiedon saatavuus on erityisen haastava kysymys, kun puhutaan vaikutusarvioinneista kansallisen turvallisuuden näkökulmasta. Säädöshankkeissa, joilla on vaikutuksia kansalliseen turvallisuuteen, vaikutukset syntyvät usein välillisesti, muiden ministeriöiden alueille ja pitkällä aikavälillä. Tämän vuoksi näitä vaikutusarviointeja on nähdäksemme keinotekoista erottaa omaksi kysymyksekseen kansallisen turvallisuuden prosessin organisoinnista, sillä tarvittava tieto syntyy ja kumuloituu väistämättä tämän prosessin osana. Toisin sanoen kansallisen turvallisuuden vaikutusten arviointia ei ole viisasta jättää yksittäisen lainvalmistelijan tai yksittäisen ministeriön vastuulle. Tiedonhallinnan organisoinnilla on keskeinen merkitystä siinä, miten huolehditaan tiedon sujuvasta käytettävyydestä poikki hallinnonalojen sekä säädöshankkeen vaikutusarviointityön kannalta oikea-aikaisesti.

Siksi tarvitaan säädösjohtamista ja tämän johtamisen prosessin yhteistä ymmärtämistä. Miksi pidämme tätä niin tärkeänä?

Tähänastinen tutkimus osoittaa selvästi, että säädösvaikutusten arviointi on kaiken kaikkiaan aliresursoitu osa lainvalmistelun prosessia. Kun lain säätämisestä ja säädösten keskeisistä tavoitteista linjataan nykyisin useimmiten jo hallitusohjelmaneuvotteluissa, ei vaikutusten arvioinnille, poikkihallinnollisen sääntelyn kehittämisen ohjaamiselle, sääntelyn vaihtoehtojen arvioinnista puhumattakaan, jää vaikutusarvioinnin prosessissa tilaa eikä aikaa. Tämä kehitys on oikeusvaltion kannalta huolestuttava, mutta erityisen kriittiseksi se tulee, kun ollaan tekemisissä kansallisen turvallisuuden näkökulmasta merkityksellisten lainsäädäntöhankkeiden kanssa.

Käsillä oleva koronakriisi on konkretisoinut sitä, että kansallisen turvallisuuden näkökohtien huomioiminen lainvalmistelussa, säädösvaikutusten arvioinnissa ja säädösjohtamisessa ei voi olla yksin perinteisesti turvallisuusministeriöinä pidettyjen ministeriöiden vastuulla. Toisaalta poikkihallinnollista kansallisen turvallisuuden säädösjohtamisen prosessia ei voida sälyttää valtioneuvostossa esimerkiksi turvallisuuskomitean tehtäväksi, vaan tämä työ vaatii poliittista sitoutumista. Tätä tavoitetta tukisi esittämämme ajatus pysyvän parlamentaarisen elimen, kansallisen turvallisuuden neuvoston, perustamisesta. Tämä olisi säännöllisesti ja jatkuvasti – siis sekä normaali- että poikkeusoloissa - kokoontuva elin, jonka puheenjohtajana toimisi pääministeri ja jäseninä keskeiset ministerit sekä kaikkien eduskuntapuolueiden puheenjohtajat. Tämän elimen kautta sekä kansallisen turvallisuuden säädösjohtaminen että yleinen valtion turvallisuusjohtaminen yhdistyisivät yhdeksi kokonaisuudeksi yli ministeriörajojen ja yli hallituskausien.

Osana säädösjohtamisen kokonaisuutta tulee ministeriöissä nykyistä enemmän kiinnittää huomiota kansallisesti kriittisten, tässä tapauksessa kansallisen turvallisuuden intressiä koskevien, lainsäädäntöhankkeiden valmistelun riittävään resursointiin. Hankkeiden arvioimista ja mahdollisten vaikutusten merkityksellisyyden ennakoivaa ymmärtämistä tukemaan tulee koota ministeriökohtainen ja valtioneuvostotasoinen kansallisen turvallisuuden vastuuviranhaltijoiden verkosto. Tämä verkosto voi koostua valmiuspäälliköistä, mutta tällöin heidän roolinsa ministeriöissä tulee kehittyä nykyistä selkeämmin myös lainvalmistelutyön kumppaneiksi. Olennaista on, että säädösjohtamisen vahvistetussa rakenteessa ovat osallisina ministeri valtioneuvoston jäsenenä ja poliittisena johtajana, kansliapäällikkö virkamiesjohtajana ja kunkin ministeriön lainsäädäntöjohtaja lainvalmistelun kokonaisuuden koordinoinnin vastuuhenkilönä. Valtioneuvosto kantaa vastuun tämän prosessin parlamentaarisesta johtamisesta. Ideaalimallissamme se hyödyntäisi tässä työssä tuki- ja koordinointirakenteena kansallisen turvallisuuden neuvostoa siihen liittyvine valmistelun ja erityisosaamisen pooleineen.

Harriet Lonka
Harriet Lonka on väitellyt valtioneuvoston turvallisuusstrategiatyöstä lainsäädännön muokkaajana Itä-Suomen yliopistossa 2016. Hän työskentelee nykyisin TKI-asiantuntijana Laurea ammattikorkeakoulussa.

Anssi Keinänen
Anssi Keinänen on lainsäädäntötutkimuksen ja empiirisen oikeustieteen professori Itä-Suomen yliopistossa.

Julkaisu

Lonka, Harriet; Laitinen, Kari; Keinänen, Anssi; Wähä, Susanna; Huhtinen, Aki-Mauri; Paasonen, Jyri:
Kansallisen turvallisuuden vaikutusten arviointi

Lue myös Edilex-uutinen

Selvitys: Vaikutusten arviointi kansallisen turvallisuuden näkökulmasta on haaste valtion turvallisuusjohtamiselle (5.5.2020)
 


Kirjoita Edilexiin

Toimittaja: Jukka Savolainen, Edilex-toimitus (jukka.savolainen@edita.fi)

Lisää muistilistalle

Muuta kansioita

Dokumentti ei ole muistilistallasi. Lisää se valittuun tai uuteen kansioon.

Lisää dokumentti kansioihin tai poista se jo liitetyistä kansioista.

Lisää uusi kansio.

Lisää uusi väliotsikko.