Edilex-palvelut

Kirjaudu sisään

Avoin
Tätä uutista voi jakaa vapaasti. Muistathan mainita lähteen edilex.fi.
Uutinen kuuluu aihealueisiin Yritystoiminta

12.2.2020 7.29 Vierashuoneessa OTT Kirsi-Maria Halonen: Kannustaako julkisten hankintojen oikeussuojajärjestelmä suorahankintojen ja olennaisten muutosten piilottelemiseen?

Vierashuoneessa OTT Kirsi-Maria Halonen: Kannustaako julkisten hankintojen oikeussuojajärjestelmä suorahankintojen ja olennaisten muutosten piilottelemiseen?

Kirsi-Maria Halosen kirjoituksessa tarkastellaan hankintalain oikeussuojajärjestelmää ja erityisesti sitä, minkälaisia muutoksia se edellyttäisi, jotta valvontaviranomaisella olisi työkaluja puuttua piilossa pysyneisiin suorahankintoihin ja sopimusmuutoksiin.

Pari viikkoa sitten julkiset hankinnat nousivat jälleen kohisten otsikoihin, kun Yle Uutiset julkaisi Veikkaus Oy:n hankintaa koskevan artikkelin, mistä esitettiin samana iltana myös MOT-dokumentti. [1] Jutussa esitettyjen tietojen mukaan Veikkaus oli selvittänyt mahdollisuuksia toteuttaa merkittävä, kymmenien miljoonien hankinta kilpailuttamatta joko suorahankinnan tai sopimusmuutoksen muodossa. Vaikka asianajotoimiston laatiman muistion mukaan toiminta olisi laitonta (suorahankinta) tai todennäköisesti kokonaistarkastelussa hankintalainsäädännön vastaista (sopimusmuutos), tehtiin sopimuskauden jatkoa koskeva muutos tästä huolimatta. Ylen jutun mukaan sopimusmuutos tehtiin jo syksyllä 2019, minkä vuoksi valvontaviranomainen ei voisi enää puuttua tehtyyn sopimukseen.

Tapaus herätti välittömästi laajaa keskustelua sosiaalisessa mediassa. Erityisesti Twitterissä monet ovat pohtineet, onko todella niin, ettei julkisissa hankinnoissa valvontaviranomaisena toimiva kilpailu- ja kuluttajavirasto (KKV) todella voi puuttua lainvastaiseen sopimusmuutokseen tai suorahankintaan (johon lainvastainen sopimusmuutos rinnastetaan), jos kuusi kuukautta on kulunut sopimuksen allekirjoittamisesta. Lisäksi hämmästeltiin sitä, ettei laissa säädetystä määräajasta huolimatta valvontaviranomaisella ole toimivaltaa puuttua lainvastaiseen menettelyyn edes silloin, jos kilpailuttamatta jättäminen on ollut tahallista tai tätä on aktiivisesti pyritty salaamaan.

Tämän lyhyen kirjoituksen tavoitteena ei ole ottaa kantaa yksittäiseen Veikkauksen tekemään sopimusmuutokseen, vaan pikemminkin tarkastella hankintalain oikeussuojajärjestelmää ja erityisesti sitä, minkälaisia muutoksia se edellyttäisi, jotta valvontaviranomaisella olisi työkaluja puuttua piilossa pysyneisiin suorahankintoihin ja sopimusmuutoksiin.

Hankintalain oikeussuojajärjestelmän taustasta

Hankintalain oikeussuojajärjestelmä perustuu valvontadirektiiviin 89/665/ETY ja sitä muuttaneeseen oikeussuojadirektiiviin 2007/66/EY. Oikeussuojadirektiivin nojalla myös Suomen oikeussuojajärjestelmää uudistettiin vuonna 2010, jolloin hankintalaissa säädettiin ensi kertaa ns. ”suorahankintaseuraamuksista”, joita ovat sopimuksen tehottomuus, seuraamusmaksu ja sopimuskauden lyhentäminen. Ennen vuoden 2010 uudistusta tehokas oikeussuoja suorahankintatilanteissa käytännössä puuttui, kun hankintapäätöstä ei enää voitu määrätä kumottavaksi, jos sopimus oli tehty. [2] Oikeussuojauudistuksen jälkeen, suorahankintojen ja lainvastaisten olennaisten sopimusmuutosten johdosta, on markkinaoikeus voinut määrätä jo tehdyn sopimuksen tehottomaksi. Vuoteen 2017 asti seuraamusten vaatiminen suorahankinnan tai siihen rinnastettavan olennaisen sopimusmuutoksen osalta oli yksinomaan potentiaalisten tarjoajien harteilla, mutta hankintalain kokonaisuudistuksen myötä, vuoden 2017 alusta, otti KKV hankintojen valvonnan hoitaakseen. Samassa yhteydessä KKV:lle annettiin hankintalain 141 §:n nojalla lainvastaisten suorahankintojen (ja sopimusmuutosten) osalta valtuudet esittää markkinaoikeudelle vaatimus tehottomuusseuraamuksen ja/tai seuraamusmaksun ja sopimuskauden lyhentämisen määräämisestä.

Kun hankintojen oikeussuojajärjestelmää oltiin uudistamassa, sopimuksen tehottomuusseuraamuksen yhteensopimattomuus sopimuksen sitovuuden periaatteen ja osapuolten luottamuksensuojan osalta herätti huolta erityisesti pohjoismaissa, Baltiassa, Saksassa ja Itävallassa. Tämä huoli otettiinkin huomioon vuoden 2007 oikeussuojadirektiivissä, kun direktiiviin lisättiin mahdollisuus kansallisesti säätää kuuden kuukauden enimmäismääräajasta, jonka jälkeen kilpailuttamatonta sopimusta ei voisi enää vaatia tehottomaksi. Suomessa tämä rajoitus otettiin osaksi kansallista hankintalakia, kuten tehtiin useassa muussakin jäsenvaltiossa. Koska suorahankintaperusteiden täyttyminen, soveltamisalakysymykset ja erityisesti sopimusmuutosten sallittavuus ovat usein varsin tulkinnanvaraisia ja vaikeita kysymyksiä, mutta sopimuksen tehottomuus seuraamuksena taasen varsin merkittävä riski sopijapuolille, on muutoksenhaun ajallisen rajoittamisen tarkoituksena ollut asettaa jokin takaraja, jonka jälkeen sopijapuolet voivat luottaa sopimuksen pysyvyyteen ja tehdä investointeja ilman huolta sopimuksen tehottomaksi määräämisestä.

Milloin muutosta suorahankinnan tai olennaisen sopimusmuutoksen johdosta on haettava?

Hankintalain 147 §:ssä säädetään muutoksenhakuajoista hankinnoissa. Suorahankintojen ja sopimusmuutosten osalta on 147 §:n 4 ja 5 momenteissa omat erityiset muutoksenhakuaikansa. Suorahankinnoista ja olennaisista sopimusmuutoksista voidaan julkaista vapaaehtoinen suorahankintailmoitus 131 §:n mukaisesti. Tämä ilmoitus voidaan julkaista ennen suorahankinnan tai sopimusmuutoksen tekemistä. Jos vapaaehtoinen ilmoitus julkaistaan etukäteen, on ilmoituksen kohteena olevasta hankinnasta valitettava 14 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta.

Hankintalain 58 §:n 1 momentin 9) kohdan mukaan tietyistä lisähankintoja koskevista sopimusmuutoksista ja muutoksista, jotka johtuvat ennalta-arvaamattomista olosuhteista, on julkaistava sopimusmuutosilmoitus. Tämän ilmoituksen julkaiseminen ei ole vapaaehtoista. Jos hankintayksikkö haluaa vedota siihen, että kyseinen muutos on sallittu hankintalain 136 §:n 2 momentin 2 tai 3 kohdan nojalla, on sen tullut myös julkaista vaadittu sopimusmuutosilmoitus. Jos kuitenkin hankintayksikkö tiedostaa sopimusmuutoksen todennäköisesti olevan kielletty olennainen sopimusmuutos, ei sillä todennäköisesti ole motivaatiota sopimusmuutoksesta ilmoittamiseen, kun muutoksen sallittavuuteen ei menestyksekkäästi voida vedota.

Kaikista suorahankinnoista on myös julkaistava jälki-ilmoitus. Jälki-ilmoituksen julkaisematta jättämiselle ei kuitenkaan ole oikeuskäytännössä annettu toistaiseksi ratkaisevaa merkitystä, eikä sen laiminlyönti ole johtanut seuraamusten määräämiseen. Jälki-ilmoituksen ja sopimusmuutosilmoituksen suurimmat oikeusvaikutukset kytkeytyvätkin niiden valitusaikaan kohdistuvaan vaikutukseen.

Hankintalain 147 §:n 4 momentin mukaan, jos suorahankinnasta on julkaistu vapaaehtoisesti ilmoitus etukäteen tai jos sopimusmuutoksesta on julkaistu (tiettyjen muutosten osalta pakollinen) sopimusmuutosilmoitus, on muutoksenhakuaika 14 päivää ilmoituksen julkaisusta. 5 momentin mukaan, jos edellä mainittuja ilmoituksia ei ole julkaistu, muutosta on haettava 30 päivän kuluessa jälki-ilmoituksen julkaisemisesta. Jos jälki-ilmoitustakaan ei ole julkaistu, on suorahankintaan haettava muutosta kuuden kuukauden kuluessa sopimuksen tekemisestä. Kuuden kuukauden enimmäismääräajan alkaminen ei ole sidottu valittajan tietoisuuteen sopimuksen tekemisestä, vaan hetkeen, jolloin sopimus on tehty – riippumatta siitä, onko valittaja tästä tietoinen tai ei. [3]  Muutoksenhakua ajallisesti rajaavan säännöksen tarkoituksena on varmistaa hankintayksiköiden päätösten pysyvyys ja vähentää hankintayksikön ja sen sopijapuolen välisen sopimuksen epävarmuutta. [4]

Hankintalain muutoksenhakuaikoja koskeva sääntely voi kuitenkin vaikuttaa varsin sekavalta, koska kilpailutetussa hankinnassa valitusaika alkaa kulumaan vasta siitä hetkestä, kun asianosainen sai riittävät tiedot hankintapäätöksestä ja asemaansa vaikuttavista perusteista. [5] Jos tarjouskilpailu on järjestetty, eikä valittaja ole saanut lainkaan asemaansa vaikuttavia perusteluita tiedoksi, ei muutoksenhakuaika ala kulumaan lainkaan. [6]

Hankintalain 141 §:ssä säädetään puolestaan kilpailu- ja kuluttajavirastoon sovellettavista muutoksenhakuajoista. Lain 141 §:n 2 momentin mukaan ”esitys [seuraamusesitys markkinaoikeudelle]  on tehtävä kuuden kuukauden kuluessa hankintasopimuksen tekemisestä. Kilpailu- ja kuluttajaviraston selvittämistoimenpiteet katkaisevat vanhentumisajan kulumisen, jolloin se alkaa kulua uudelleen alusta”. Käytännössä KKV:n asetettu määräaika seuraamusesityksen tekemiseen on kuutta kuukautta pidempi, koska selvitystoimenpiteiden aloittaminen katkaisee määräajan vanhentumisen. Edellytyksenä kuitenkin on, että KKV aloittaa selvittämään asiaan viimeistään kuuden kuukauden kuluessa sopimuksen (tai sopimusmuutoksen) tekemisestä.

Mitä tulisi tehdä, jotta (tietoisesti) hankintalain vastaisesti tehtyihin suorahankintoihin ja sopimusmuutoksiin voitaisiin puuttua kuuden kuukauden enimmäismääräajan jälkeen?

Tiedonsaannin helpottaminen

Jotta suorahankintoihin ja sopimusmuutoksiin voitaisiin tehokkaasti puuttua, tulisi potentiaalisilla kilpailijoilla, viranomaisilla tai yleisöllä olla tieto tehdystä hankinnasta. Jos hankinnasta ei julkaista minkäänlaisia hankinta-, muutos- tai jälki-ilmoituksia, on tiedonsaanti hyvin vaikeaa. Viranomaisten suorahankintapäätökset ja sopimusmuutokset ovat julkisuuslain (laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta 621/1999) nojalla julkisia asiakirjoja, mutta niitä tulee osata etsiä. Jos kukaan ei tiedä hankinnasta, ei tietoja osata myöskään etsiä. Tiedonsaanti muuttuu entistä haasteellisemmaksi, jos hankinnan suorittaa yhtiömuodossa toimiva hankintayksikkö, koska julkisuuslain yleisöjulkisuussääntelyä ei sovelleta siihen.

Kilpailijoilla ja potentiaalisilla tarjoajilla on käytännössä hyvin rajalliset mahdollisuudet saada tietoa tehdyistä suorahankinnoista tai olennaisista sopimusmuutoksista. Vaikka hankintalain 138 §:n asianosaisjulkisuussääntelyn nojalla potentiaalisella tarjoajalla on perusteltu oikeus mahdollisessa suorahankintatilanteessa vaatia hankintapäätöksiä tai sopimusasiakirjoja nähtäväksi yhtiömuodossa toimivalta hankintayksiköltä, tulisi asianosaisen pystyä yksilöimään pyyntönsä riittävällä tarkkuudella. Tämä on erityisen haastavaa silloin, kun koko hankinnan olemassaolosta ei ole varmaa tietoa. On myös mahdollista, että julkisoikeudelliset yhtiöt kieltäytyvät luovuttamasta tietoja tilanteessa, jossa ne katsovat julkisuusvelvoitteen epäselväksi ja jossa on riskinä luovuttaa tietoa, joka voi johtaa hankinnasta tehtävään valitukseen.

Toisaalta kolmansien, kuten median tiedonsaannin tekee vaikeaksi tai lähes mahdottomaksi se, ettei julkisuuslakia sovelleta julkisoikeudellisiin yhtiöihin. Tällöin kolmansilla ei ole pääsyä hankintayksikkönä toimivien yhtiön asiakirjoihin hankintojen selvittämiseksi. Hankintayksiköiden eli käytännössä muiden kuin markkinatoimintaa harjoittavien julkisen sektorin omistamien yhtiöiden avoimuutta voitaisiin lisätä julkisuuslakia muuttamalla, mitä tällä hetkellä selvitetään oikeusministeriössä [7]

Miten julkisten hankintojen oikeussuojajärjestelmää voisi muuttaa?

Totesin viisi vuotta sitten väitöskirjassani, että jotkut hankintayksiköt todennäköisesti omaksuvat käytännön, jossa mahdollisten hankintalainvastaisten suorahankintojen tai sopimusmuutosten osalta odotetaan puoli vuotta ennen sopimuksen täytäntöönpanoa, jotta voidaan vähentää hankintavalitusten tekemisen ja mahdollisesta valituksesta seuraavaa riskiä. [8] Hankintalain oikeussuojajärjestelmän voidaan katsoa välillisesti jopa kannustavan suorahankintojen ja olennaisten sopimusmuutosten piilottelemiseen. Toisaalta monesti tällöin unohdetaan, että hankintalainvastaisesta toiminnasta voi seurata henkilökohtainen rikosoikeudellinen [9] ja vahingonkorvausvastuu, mitä tässä kirjoituksessa ei tarkastella lähemmin.

Voidaankin perustellusti kysyä, mitä muutoksia hankintalain oikeussuojajärjestelmään pitäisi tehdä. Oikeussuojadirektiivin kuuden kuukauden enimmäismääräaika koskee sopimuksen tehottomuuden vaatimista. Koska seuraamus on sopijapuolten näkökulmasta varsin ankara, katsottiin jo direktiiviä säädettäessä tarpeelliseksi määrittää hetki, jonka jälkeen sopijapuolten luottamusta sopimuksen pysyvyyteen suojellaan riippumatta siitä, onko hankinnassa menetelty lainvastaisesti. Oikeussuojadirektiivin 2007/66/EY 2 f (2) kohdan mukaan muista määräajoista voidaan säätää kansallisesti. Suomessa muutoksenhaun enimmäismääräaika on ulotettu suorahankintavalitukseen kokonaisuudessaan (sisältäen myös vaihtoehtoiset seuraamukset eli seuraamusmaksun ja sopimuskauden lyhentämisen) sekä asianosaisten että KKV:n esittämien vaatimusten osalta. Tämä tarkoittaa sitä, etteivät asianosaiset tai KKV voi vaatia vaihtoehtoisia seuraamuksia enää tämän määräajan kulumisen jälkeen, vaikka direktiivin tarkoituksena oli ensisijaisesti rajoittaa tehottomuuden vaatimista.

Ruotsissa on päädytty hieman toisenlaiseen ratkaisuun. Siellä tehottomuutta voivat vaatia ainoastaan asianosaiset – käytännössä potentiaaliset kilpailijat, jotka olisivat voineet osallistua hankintaan, jos se olisi kilpailutettu. Sopimuksia, myös selvästi lainvastaisia, suojaa enimmäismääräaika, jonka jälkeen tehottomuutta ei voi enää vaatia. Valvontaviranomaisena toimivalla Konkurrensverketille on sen sijaan annettu toimivaltuudet ainoastaan seuraamusmaksun vaatimiseen. Ns. salaisen suorahankinnan tai sopimusmuutoksen osalta, johon asianosaiset eivät ole hakeneet muutosta, Konkurrensverket voi vaatia seuraamusmaksua maksettavaksi valtiolle vuoden kuluessa sopimuksen tekemisestä (Lag (2016:1145) om offentlig upphandling 21 kap. 7.2 §).  

Jos muutoksenhakujärjestelmää hankinnoissa halutaan Suomessa kehittää suuntaan, jossa valvontaviranomaisilla on mahdollisuus vaatia seuraamuksia lainvastaisista suorahankinnoista ja olennaisista sopimusmuutoksista myös kuuden kuukauden enimmäismääräajan jälkeen, vaikuttaisi sekä sopimuksen pysyvyyteen kohdistuvan luottamuksen että lainvastaisesta hankinnasta sanktioimisen kannalta perustellulta vaihtoehdolta erottaa seuraamusmaksun vaatiminen muista sopimuksiin kohdistuvista suorahankintaseuraamuksista ja pidentää seuraamusmaksun vaatimista koskevia määräaikoja vähintään KKV:n tekemien esitysten osalta. Tällä tavoin mahdollinen lainvastainen menettely saataisiin tuomioistuimen käsiteltäväksi myöhemminkin, mutta mikä ei johtaisi jo tehdyn sopimuksen tehottomuuteen.  

Tietoisen toiminnan merkitys ja luottamuksensuoja

Sopimus- ja vahingonkorvausoikeudessa vallitsevan periaatteen mukaan se, joka tahallaan tai törkeällä huolimattomuudella aiheuttaa vahingon, ei voi vedota luottamuksensuojaan ja vastuunrajoituksiin. Luottamuksensuojaa ja sen väistymistä, kun hankintayksikkö ei ole menetellyt huolellisesti, tarkasteltiin ratkaisussa C-19/13 Fastweb. EU-tuomioistuin totesi, ettei vapaaehtoisen suorahankintailmoituksen julkaiseminen ja 14 pv:n odotusajan noudattaminen estä tehottomuusseuraamuksen määräämistä, jos hankintayksikkö ei ole ollut perustellusti siinä käsityksessä, että hankinnan tekeminen kilpailuttamatta on sallittua. Edelleen julkisasiamiehen Yves Botin ratkaisuehdotuksessa samaa asiaan koskien todetaan, ettei sopimus nauti luottamuksensuojaa, jos hankintayksikkö on toiminut vilpillisessä mielessä oikeussääntöä soveltaessaan ja jos se on rikkonut tahallisesti ja harkitusti julkisten hankintasopimusten tekemistä koskevia sääntöjä.

Voisiko edellä todetun perusteella katsoa, ettei myöskään kuuden kuukauden enimmäismääräajan kuluminen voisi estää asian käsittelyä tuomioistuimessa, jos valittaja tai KKV osoittaa, että hankintayksikkö on tietoisesti menetellyt lainvastaisesti? Edellisvuonna korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisussa KHO 2018:126 katsottiin, että hankintayksikön menettelyn huolellisuus edellyttää asian aineellista arviointia, eikä sitä voitu tehdä tilanteessa, jossa ehdottomat prosessinedellytykset, kuten se, että valitus saapuu ajoissa, jäävät täyttymättä. Näin ollen ja vaikka hankintayksikön tahallisuudella voi olla Fastweb -ratkaisun nojalla vaikutusta sen kannalta, voidaanko tehottomuusseuraamus määrätä, on korkeimman hallinto-oikeuden kanta se, ettei menettelyn tahallisuudella ole vaikutusta siihen, kuluvatko laissa säädetyt pakolliset määräajat.

Silloin kun hankintayksikkö tekee tietoisesti lainvastaisesti tai muutoin erityisen moitittavalla tavalla suorahankinnan tai olennaisen muutoksen, on selvää, ettei perusteita luottamuksen suojaamiseen ole. Siksi ei olisi poissuljettua, että hankintalainsäädäntöä muutettaisiin ja kuuden kuukauden enimmäismääräajan soveltamista rajoitettaisiin silloin, kun hankintayksikön tietoinen tai erityisen moitittava lainvastainen suorahankinta tai sopimusmuutosmenettely voidaan osoittaa. Tällöin toki prosessinedellytyksiä tutkittaessa jouduttaisiin myös aineellisesti arvioimaan hankintayksikön menettelyä.

Lopuksi

On ironista, että julkisten hankintojen oikeussuojajärjestelmä on pitkään ollut sitä heikompi, mitä räikeämpi hankintalainsäädännön vastainen menettely on. Näitä heikkouksia on sitten yksi kerrallaan hankintalainsäädännön 25-vuotisen historian aikana pyritty tilkitsemään. Pitkään hankintayksikkö ja voittanut tarjoaja pystyivät välttämään hankintavalitukset kiirehtimällä sopimuksen tekemistä heti hankintapäätöksen tekemisen jälkeen, kun kilpailuneuvoston käytössä ei ollut oikeussuojakeinoja, joita olisi voinut soveltaa sopimuksen tekemisen jälkeen. Vuodesta 1998 lähtien sopimuksen tekeminen ei enää estänyt valituksen käsittelyä, kun kilpailuneuvosto ja sen seuraaja markkinaoikeus pystyivät määräämään hyvitysmaksua todennäköiselle voittajalle. Tosin silloin, kun hankinta jätettiin kokonaan kilpailuttamatta, ei hyvitysmaksua voitu sen sisältämän syy-yhteysvaatimuksen vuoksi määrätä. Vuoteen 2010 asti hankintayksiköiden seuraamusriski oli lainvastaisen suorahankinnan osalta alhaisempi, kuin kilpailutetun hankinnan osalta. Vasta vuodesta 2010 lähtien räikeimpiin hankintalain vastaisiin menettelyihin eli kiellettyihin suorahankintoihin on voitu puuttua uusilla seuraamuksilla ja vuodesta 2017 lähtien hankintalain noudattamisen valvominen ei enää ole ollut yksinomaan tarjoajien tai potentiaalisten tarjoajien varassa, kun hankintojen valvontatehtävä annettiin KKV:lle.

Tästä huolimatta hankintojen oikeussuojajärjestelmässä riittää edelleen kehitettävää. Muutoksenhakujärjestelmän ja muutoksenhakuaikojen ei tulisi kannustaa päätösten ja sopimusten piilotteluun. Lainvastaisia suorahankintoja tai sopimusmuutoksia voitaisiin ennaltaehkäistä lisäämällä niiden paljastumisen riskiä, pidentämällä seuraamusmaksuvaatimuksen määräaikaa ja heikentämällä luottamusta enimmäismääräajan soveltumiseen silloin, kun tietoisesti rikotaan hankintalainsäädäntöä.


[1] Yle Uutiset 27.1.2020, Veikkaus teki kilpailuttamatta kymmenien miljoonien sopimuksen ulkomaisen peliyhtiön kanssa – 20 vuoden sopimus salattiin valvojilta, https://yle.fi/uutiset/3-11174703 .

[2] Ks. Kirsi-Maria Halonen, Hankintasopimuksen tehottomuus. Hankinta- ja velvoiteoikeudellinen tutkimus hankintasopimuksen tehottomuudesta ja hankintayksikön vahingonkorvausvastuusta sen entiselle sopimuskumppanille. Turku 2015, ss. 35–36. ss. 34–36. Ennen vuotta 2010 hankintojen oikeussuojajärjestelmä ei sisältänyt keinoja puuttua sellaisiin suorahankintoihin, joista sopimus oli jo tehty. Kun tehtyyn sopimukseen ei voitu puuttua, jäi ainoaksi mahdollisuudeksi harkita hyvitysmaksua (tai vahingonkorvasta yleisessä tuomioistuimessa). Näitä ei kuitenkaan voitu määrätä, koska suorahankintatilanteessa ei voitu arvioida valittajan mahdollisuuksia voittaa virheettömässä tarjouskilpailussa, kun siihen liittyi liikaa epävarmuustekijöitä (minkälainen tarjouspyyntö olisi ollut, kuka olisi tarjonnut, millaisia tarjouksia olisi jätetty jne.). Näin mm. Turun taidemuseon urakkaa koskeneessa ratkaisussa KHO 2006:49

[3] Ks. aiheesta enemmän Mari Ann Simovart, Old remedies for new violations, Upphandlingsrättslig tidksrift nr 1 2015, 33 – 47, s. 39.

[4] Ks. oikeussuojadirektiivi 2007/66 johdanto (25) ja HE 190/2009 s. 62, minkä mukaan hankintasopimuksella aikaan saadun oikeustilan suojaaminen korostuu ajan kulumisen myötä. Ajan kulumisen myötä on myös todennäköistä, että tehottomuusseuraamuksen määrääminen ei enää ole mahdollista, jos sopimusvelvoitteet on jo täytetty.

[5] EU-tuomioistuimen mukaan muutoksenhakuaika ei ala kulua ennen kuin asianosaiset ovat saaneet riittävät tiedot muutoksenhaun tarpeen arvioimiseksi (C-161/13 Idrodinamica, kohdat 37 ja 38, C-455/08 komissio v. Irlanti, kohdat 31, 34 ja 42 sekä C-406/08 Uniplex, kohdat 31–32).

[6] Myös hallituksen esityksen perusteluissa todetaan, että kilpailutetusta hankinnasta puutteellisia päätöksiä koskeva kuuden kuukauden muutoksenhakua koskeva enimmäismääräaika (147 § 3 momentti) ei tulisi kuitenkaan sovellettavaksi tilanteessa, jossa hankintapäätöstä tai valitusosoitusta ei olisi lainkaan annettu tiedoksi tarjouskilpailuun osallistuneelle. Tällaisessa tilanteessa asianosaisen valitusaika ei nykyiseen tapaan alkaisi kulua. (HE 190/2009 vp., s. 61)

[7] Anna-Riitta Wallin ja Marjut Salokannel, Julkisuuslain soveltamisalan laajentaminen, Oikeusministeriön julkaisuja 2019:31, http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/161693 ja siitä annetut lausunnot https://www.lausuntopalvelu.fi/FI/Proposal/Participation?proposalId=610770fc-d28a-45bd-a9c1-8cd9ed674407 Ks. myös Kirsi-Maria Halonen, Julkisuus, julkisoikeudelliset yhtiöt ja kilpailuneutraliteetti, Defensor Legis N:o 1/2018, s. 52–69.

Kirsi-Maria Halonen
dosentti, OTT, VT
kauppaoikeuden yliopistonlehtori
Lapin yliopisto, oikeustieteellinen tiedekunta

Toimittaja: Jukka Savolainen, Edilex-toimitus (jukka.savolainen@edita.fi)

Lisää muistilistalle

Muuta kansioita

Dokumentti ei ole muistilistallasi. Lisää se valittuun tai uuteen kansioon.

Lisää dokumentti kansioihin tai poista se jo liitetyistä kansioista.

Lisää uusi kansio.

Lisää uusi väliotsikko.