Edilex-palvelut

Kirjaudu sisään

Avoin
Tätä uutista voi jakaa vapaasti. Muistathan mainita lähteen edilex.fi.
Uutinen kuuluu aihealueisiin Kuuluu aihealueisiin Siviilioikeus, Yritystoiminta

4.4.2019 11.28 Vierashuoneessa OTM, VT, KTM Mikko Laapas ja OTM Joel Kujala: Oikeus kuuluu kaikille – myös kuluttajariitojen käsittelyssä

Vierashuoneessa OTM, VT, KTM Mikko Laapas ja OTM Joel Kujala: Oikeus kuuluu kaikille – myös kuluttajariitojen käsittelyssä

Parhaillaan on käynnissä Lakimiesliiton Oikeus kuuluu kaikille -kampanja. Kampanjan teema on tärkeä ja ajankohtainen myös lähestyviä eduskuntavaaleja ajatellen. Kyseiseen teemaan liittyen tässä kirjoituksessa nostetaan esille kuluttajariitojen käsittelyssä esiintyviä ongelmia ja pohditaan, kuinka järjestelmää voitaisiin kehittää. Keskitymme kirjoituksessa nimenomaan kuluttajariitalautakunnan toimintaan ja resursointiin.

Suomessa oikeudenkäyntien kestot ovat liian pitkiä ja oikeuslaitoksen resursointi ei ole yleisesti sillä tasolla, jolla sen tulisi modernissa oikeusvaltiossa olla. Suomi on saanut pitkittyneistä oikeudenkäynneistä monia moitteita Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta. Oikeudenhoidon yleinen resurssipula kiteytyy monella tavalla myös kuluttajien asioita käsittelevän kuluttajariitalautakunnan toiminnassa. Ideaali puolueettomasta, nopean ketterästä ja oikeudellisia suosituksia antavasta lautakunnasta kuluttajariitojen ratkaisussa ei ole huono. Valitettavasti kuluttajariitalautakunta ei tällä hetkellä kuitenkaan pysty täyttämään sille kuuluvia tehtäviä riittävän laadukkaasti ja tehokkaasti.

Seuraavassa on lueteltu muutamia empiirisiin havaintoihin perustuvia esimerkkejä kuluttajariitalautakunnan ratkaisutoiminnasta. Eräässä esimerkkitapauksessa ratkaistiin kokonaan väärä oikeuskysymys, toisessa jätettiin (sinänsä poikkeuksellinen) asianosaisen kuluvaatimus erehdyksessä huomiotta ja kolmannessa tapauksessa lautakunnalla ei ollut aikaa vastata asianosaisen tiedusteluihin tai pyyntöihin. Yhdessä tapauksessa valittajan nimi oli epähuomiossa sekoittunut jonkun toisen osapuolen nimen kanssa. Esimerkit ovat yksittäisiä, mutta ne kuvaavat niitä ongelmia, joita kuluttajariitojen käsittelyyn tällä hetkellä harmillisen usein liittyy. Ongelmien perimmäinen syy on ymmärtääksemme kuluttajariitalautakunnan krooninen aliresursointi.

Aliresursointi liittyy myös käsittelyaikoihin. Tavalliseen kuluttajaesineeseen liittyvää suositusratkaisua joudutaan pääsääntöisesti odottamaan vuosia. Esimerkiksi eräässä kuluttajaelektroniikkaa koskevassa tapauksessa käsittelyaika oli noin 2,5 vuotta. Tällaiset käsittelyajat ovat kaukana kohtuullisesta ja myös lain sekä direktiivin edellyttämistä käsittelyajoista. Kärjistetysti sanoen voidaan todeta, että riitaansa ratkaisua odottava kuluttaja ei käytännössä hyödy mitään yli 2 vuoden kuluttua valituksen jättämisestä annetusta suosituksesta, jota aliresursoinnin johdosta mahdollisesti rasittaa vielä jonkinlainen menettely- tai muu virhe. Käsittelyajat sekä yksinkertaisille että vaativille asioille ovat liian pitkät. Kun tähän lisätään se, että kuluttajariitalautakunta antaa suositusratkaisuja, voi kuluttajalla olla suositusratkaisun saamisen jälkeen edessään vielä käräjäoikeusprosessi oikeuksiinsa pääsemiseksi.

Lienee niin, että suurin osa kuluttajariitalautakuntaan saapuvista valituksista koskee rahalliselta intressiltään melko pieniä riitoja. Mahdollisesti juuri tämän vuoksi kuluttajariitalautakunnan resursointikysymys ei ole näyttänyt olevan sen paremmin oikeusministeriön kuin poliitikkojenkaan agendan kärkipäässä. Yhteiskunnassa on epäilemättä poliittisesti ja oikeudellisesti tärkeämmäksi koettuja elämänalueita, samalla kun aliresursointia esiintyy myös muualla oikeudenhoidossa. Kuluttajariitojen ratkaisutoiminnassa lähestymme kuitenkin sekä laadullisten että määrällisten mittareiden osalta kriittistä pistettä.

Sen lisäksi, että nykytilanne Suomessa rikkoo kuluttajan suojaksi laissa ja direktiivissä säädettyjä käsittelyaikarajoja, on tilanne myös kansantaloudellisesti epätyydyttävä. Mitä heikompi kuluttajariitojen oma riidanratkaisumekanismi on, sitä enemmän ratkottavia juttuja ohjautuu yleisiin tuomioistuimiin, joissa juttumäärä on jo muutenkin suuri. Lisäksi puutteellinen kuluttajariitojen ratkaisumekanismi ja kuluttajan oikeuksien heikkeneminen ohjaavat osaltaan elinkeinonharjoittajia kilpailemaan laadun sijasta hinnalla, kun etenkin nykyisessä ilmasto- ja ympäristötilanteessa suunnan tulisi olla päinvastainen.

Kuinka kuluttajariitojen ratkaisutoimintaa sitten voitaisiin kehittää?

Ensinnäkin lainkäytölliset henkilöstöresurssit tulisi saattaa sille tasolle, mitä kuluttajansuojalaki ja direktiivi käsittelyaikojen puolesta edellyttävät. Nykyisessä julkisen talouden tilanteessa tämä on haastavaa, mutta Suomella ei ole varaa heikentää uskottavaa oikeudenhoitoa myöskään kuluttaja-asioissa. Lisäksi kuluttajariitalautakunnan suositusten laadulliseen tasoon tulisi panostaa.

Toisekseen kuluttajariitojen vaihtoehtoista ratkaisutoimintaa voitaisiin Suomessa kehittää myös järjestelmätasolla. Joissakin valtioissa toimii kuluttaja-asioissa ”yksinkertaistetun menettelyn tuomioistuimia” (small claims court). Kyseiset tuomioistuimet käsittelevät vain rahalliselta intressiltään vähäisiä siviiliriita-asioita. Ne ovat kuitenkin tuomioistuimia, jotka antavat täytäntöönpanokelpoisia (ja valituskelpoisia) ratkaisuja.

Suomessa voitaisiin selvittää uudenlaisen ”kuluttajariitatuomioistuimen” soveltuvuutta nykyiseen oikeusjärjestelmään. Yleisistä tuomioistuimista tuo tuomioistuin voisi muun ohella erota niin, että sen toimivalta olisi tarkkaan rajattu rahallisen intressin mukaan (esim. alle 10 000 euroa). Kuluttajariitatuomioistuin ei luonnollisestikaan käsittelisi esimerkiksi rikos- tai perheoikeudellisia asioita. Oikeudenkäyntikuluriski olisi mahdollisesti rajattu niin, että kumpikin osapuoli vastaisi pääsääntöisesti itse omista kuluistaan.

Kuluttajariitatuomioistuin voisi toimia nykyisen kuluttajariitalautakunnan tapaan soveltaen osin virallisperiaatteesta tuttua selvitysvelvollisuuden ja näyttötaakan jakoa. Uudenlainen kuluttajariitatuomioistuin voisi taata riittävällä resursoinnilla kuluttajan oikeudet nykyistä paremmin ja tehokkaammin. Lisäksi tuomioistuin loisi uskottavamman oikeussuojakeinon kuluttajan oikeuksien valvontaan, koska sen lainvoimaiset ratkaisut olisivat täytäntöönpanokelpoisia. Kuluttajariitatuomioistuimessa käsiteltävät jutut voisivat myös soveltua auskultoiville lakimiehille, mikä voisi helpottaa sen resursointia.

Muitakin parannusvaihtoehtoja ja näkökulmia on olemassa, eikä edellä esitetty hahmotelma kuluttajariitatuomioistuimesta ole kritiikille immuuni. Sen soveltuvuutta voisi kuitenkin olla mielekästä selvittää tarkemmin. Lakimieskunnan, elinkeinoelämän ja kuluttajajärjestöjen olisi hedelmällistä käydä asiasta julkista keskustelua nyt, kun eduskuntavaalit ja hallitusohjelman muodostaminen ovat edessä.

OTM, VT, KTM Mikko Laapas ja OTM Joel Kujala

Toimittaja: Jukka Savolainen, Edilex-toimitus (jukka.savolainen@edita.fi)

Lisää muistilistalle

Muuta kansioita

Dokumentti ei ole muistilistallasi. Lisää se valittuun tai uuteen kansioon.

Lisää dokumentti kansioihin tai poista se jo liitetyistä kansioista.

Lisää uusi kansio.

Lisää uusi väliotsikko.