7.2.2019 11.02 (päivitetty 11.3.2021 11.09) Hovioikeuden tuomio työruokailua koskevassa riidassa

Asiassa oli kysymys siitä, oliko oikeus ruokailla työaikana myös päivävuorossa ollut vakiintunut käytäntö ja sitä kautta tullut kantajien työsopimusten ehdoksi. Jos näin oli, kysymys oli edelleen siitä, oliko työnantaja voinut direktio-oikeutensa puitteissa muuttaa työaikaa vai oliko kysymys ollut työsuhteen olennaisesta ehdosta, jonka muuttamisesta olisi tullut neuvotella yhteistoimintalain 8 luvun säännösten mukaisesti. Jos neuvottelut olisi tullut käydä yhteistoimintalain 8 luvun mukaisesti, kyse oli vielä siitä, oliko työntekijöillä oikeus hyvitykseen sen johdosta, että neuvottelut oli käyty ainoastaan kyseisen lain 6 luvun säännösten mukaisesti. HO katsoi, että asiassa esitetty todistelu puhui vahvasti sen puolesta, että kyseistä järjestelyä oli pidettävä kahvipaahtimon päivävuorossa noudatettuna vakiintuneena käytäntönä eikä asiassa ollut esitetty riittävää näyttöä, että kysymys olisi ollut paikallisesta sopimuksesta. HO myös katsoi, että ruokailu työajalla oli ollut työsuhteen olennainen ehto ja ruokailutauon pitämistä koskevaa muutosta oli pidettävä olennaisen ehdon muutoksena. Yhtiö oli menetellyt yhteistoimintalain vastaisesti jättäessään noudattamatta yhteistoimintalain 8 luvun säännöksiä. Koska työntekijöitä ei tässä tapauksessa ollut irtisanottu, lomautettu tai osa-aikaistettu, yhtiö ei laiminlyönnistään huolimatta ollut velvollinen maksamaan hyvitystä työntekijöille. Yhtiö vapautettiin oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuudesta KO:ssa kantajille. Osapuolet saivat pitää oikeudenkäyntikulunsa KO:ssa vahinkonaan. Asiassa oli OK 21 luvun 3 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla syytä velvoittaa yhtiö korvaamaan osaksi kantajien oikeudenkäyntikulut HO:ssa. HO harkitsi kohtuulliseksi osuudeksi noin puolet kantajien oikeudenkäyntikuluista HO:ssa. (Vailla lainvoimaa 7.2.2019. KKO:2021:17: HO:n tuomion lopputulosta muutettiin)